Takaisin aloitussivulle

Aadam vai apinamies

Joel Kontinen

Lucy

Se, mitä uskomme alkuperästämme, ratkaisee, kumpaa pidämme satuolentona.

Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen 1. luvussa (jakeet 19-23): "Se, mitä Jumalasta voidaan tietää, on kuitenkin ilmeistä heidän keskuudessaan. Onhan Jumala ilmoittanut sen heille; sillä hänen näkymätön ominaisuutensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti ymmärrettävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Siksi he eivät voi mitenkään puolustautua. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväiseksi, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi. He ovat muuttaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisen ihmisen, lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuvan kaltaiseksi".

Paavali puhuu 1. vuosisadan roomalaisista mutta yhtä hyvin hän voisi puhua 2000-luvun suomalaisista. Ympärillämme oleva maailma näyttää siltä, että se on suunniteltu. Ja suunnittelu edellyttää aina Suunnittelijaa. Mutta monet eivät valitettavasti halua tunnustaa tätä vaan uskovat mieluummin vallan muuta.

Se, mitä me uskomme alkuperästämme, ratkaisee myös sen, miten me elämme ja millaisia arvoja meillä on.

Voimme päivittäen huomata viestimistä, mitä siitä seuraa, jos uskomme, että olemme miljardien sattumien tulos. Seuraukset näkyvät myös meidän aikanamme niin kuin ne näkyivät Paavalin aikana.

1. vuosisadalla Jumalan hylkäämisestä seurasi moraalin romahtaminen. Paavali jatkaa Roomalaiskirjeessä: (1: 24-32 ) "Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät heidän sydämensä himoissa saastaisuuteen, häpäisemään keskenään oman ruumiinsa. He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on iankaikkisesti kiitetty. Aamen. Sen tähden Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naispuoliset heistä ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen, ja samoin miespuoliset ovat luopuneet luonnollisesta yhteydestä naiseen ja kiihkossaan syttyneet toisiinsa. Miehet ovat harjoittaneet riettautta miesten kanssa ja ovat villiintymisestään saaneet itseensä sen palkinnon, mikä pitikin saada.Koska heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, Jumala jätti heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan tekemään sopimattomia. He ovat täynnä kaikenlaista vääryyttä, pahuutta, ahneutta ja ilkeyttä, täynnä kateutta, murhanhimoa, riitaa, petosta ja pahanilkisyyttä. He ovat juorujen levittäjiä ja panettelijoita. He vihaavat Jumalaa, ovat väkivaltaisia ja ylimielisiä, kerskailijoita ja pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia ja armottomia.Vaikka he tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka sellaista tekevät, ovat ansainneet kuoleman, he eivät ainoastaan itse tee niin, vaan myös osoittavat hyväksymisensä niille, jotka tekevät samoin."

Kun ihminen on laittanut Jumalan viralta, hänen on itse keksittävä, miten kaikki sai alkunsa. Evoluutioon uskova, itseään viisaana pitävä ihminen uskoo, että koko maailmankaikkeus loi itse itsensä tyhjästä. Jumalaa ei siis tarvittu.

Mutta matkassa on monta muttaa. Charles Darwin spekuloi, että elämä on syntynyt lämpimässä lammikossa. Mutta elämä ei voi syntyä elottomasta. Alkuliemi on viimeinen paikka, missä elämä voi syntyä. Happi on myrkkyä elämän synnylle. Charles Darwin julkaisi kirjansa Lajien synty vuonna 1859. Mutta Darwin ei keksinyt evoluutiota. Muutamat antiikin kreikkalaisista filosofeista kuvittelivat, että lajit muuttuvat toisiksi. Esimerkiksi Anaksimandros (n. 610-545 eKr.) opetti, että elämä alkoi vedestä ja ryömi vähitellen maalle, kun oliot muuttuivat toisiksi. Kuulostaako tutulta?

Darwinin kirjalla oli alun perin pitkä nimi: The Origin of Species by means of Natural Selection or, The Preservation of Favoured Races in the Struggle for Life. Kirjan nimi on miltei uskontunnustus. Lajien synty luonnonvalinnan avulla eli suosittujen (eli luonnon suosimien) rotujen säilyminen olemassaolon taistelussa. Kirjan nimikin jo osoittaa, että Darwin oli rasisti.

Darwin ei keksinyt luonnonvalintaa. Luonnonvalinta on tosin toinen darvinismin tukijaloista mutaatioiden ohella, mutta luonnonvalinta sinänsä ei ole sama kuin evoluutio.

Evolutionistit monesti sanovat, että evoluution on muutosta. Niin se onkin, mutta se ei ole mitä tahansa muutosta. Darvinistien elämän puun mukaan kaikki lajit saivat alkunsa samasta yksisoluisesta olennosta. Tämä piirros on Lajien synnyn ainoa. Lajit muuttuvat vähitellen toisiksi lajeiksi luonnonvalinnan ja mutaatioiden avulla. Mutaatiot ovat pohjimmiltaan kirjoitusvirheitä. Todellisessa elämässä virheet eivät saa aikaan muuta kuin rappeutumista, mutta evolutionistit uskovatkin ihmeisiin.

Darwin ei keksinyt miljoonia vuosia. Käsitys miljoonista vuosista syntyi jo 1700-luvun loppupuolella, kun monet hylkäsivät Raamatun opetuksen maapallon iästä. Raamatun mukaan Jumala loi maailman kuudessa päivässä noin 6000 vuotta sitten. He "tiesivät", että maailma oli miljoonia vuosia vanha, vaikka ensimmäinen tieteellinen iänmääritysmenetelmä kehitettiin vasta Darwinin kuoleman jälkeen.

Evoluution mukaan ihmisellä ja apinalla oli yhteinen kantamuoto joskus 5-6 miljoonaa vuotta sitten. Darvinistisen sadun mukaan useat apinaihmislajit elivät vähän aikaa (muutaman miljoonan vuoden ajan) ja sitten kuolivat sukupuuttoon. On kiinnostavaa, että oletettujen esi-isien nimet muuttuvat enemmän kuin lajit. Darvinistien elämän puu muuttaa alinomaa muotoaan. Yksi uusi fossiili saattaa muuttaa puun muodon perusteellisesti.

Evoluution mukaan lajien tie kulkee alhaalta ylös, yksisoluisesta kaiken kruunuun, alastomaan apinaan eli ihmiseen.

Raamatun mukaan ihmisen ja muidenkin lajien tie kulkee ylhäältä alas. Alussa kaikki oli täydellistä, sangen hyvää. Syntiinlankeemuksen jälkeen oliot alkoivat rappeutua ja mutaatiot kasaantua.

Raamatun laji on laajempi käsite kuin nykybiologian käsite laji. Niinpä kaikki koirarodut ovat peräisin yhdestä esi-isästä mutta koiraeläin ei ole koskaan muuttunut kissaeläimeksi. Lajin muuttuminen toiseksi lajiksi edellyttäisi lisää informaatiota ja jotkut tunnetut evolutionistit ovat rehellisyyden puuskan iskiessä myöntäneet, etteivät he ole koskaan kuulleet tällaisesta.

Joku saattaa kysyä: Entä jos Jumala käytti evoluutiota? Evoluutio olemassaolon taisteluineen olisi mitä julmin ja raain tapa luoda hyvä maailma. Teistinen evoluutio eli käsitys, että Jumala käytti evoluutiota tarkoittaisi vain yhden elementin (Jumalan) liittämistä muuten täysin ateistiseen kaavaan: Evoluutio ei tunnusta synnin olemassa oloa. Raamattu taas sanoo: "Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema" (Room. 5:12). Syntiinlankeemus vaikuttaa koko universumiin: "Me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa aina tähän hetkeen asti." (Room. 8:22)

Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan kerta toisena jälkeen, että Jumala loi kaikki elävät olennot lajiensa mukaan. Uusi testamentti vahvistaa luomisopin. Jeesus sanoi (Mark. 10:6): "Jo luomakunnan alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi." Paavali sanoi (Ap.t. 17:26): "Hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta".

Joku saattaa kysyä: entä kaikki ne apinamiesten fossiilit, joita viestimet ovat pullollaan? Hyvä kysymys.

Vuonna 1922 Harold Cook -niminen tiedemies löysi yhden hampaan. Asiantuntijat kehittivät hampaan perusteella uuden ihmisapinalajin, joka sai hyvin tieteelliseltä kuulostavan nimen Hesperopithecus haroldcookii, kansankielellä Nebraskan ihminen. Pithecus tarkoittaa apinaa. Useimmat ns. apinaihmiset ovat pithecus sitä tai pithecus tätä, esim. "Lucy" on Australopithecus eli etelän apina. Taiteilijat jopa tiesivät, miltä Hesperopithecus näytti. Myöhemmin kävi ilmi, että hammas kuului sukupuuttoon kuolleelle sikaeläimelle.

Seuraava kuuluisa kandidaatti oli Piltdownin ihminen. Vuonna 1912 Piltdown -nimiseltä paikkakunnalta Etelä-Englannista löydettiin eräästä sorakuopasta leukaluu ja kallonosa. Löytö sai nimen Eoanthropus dawson, tai kansanomaisesti Piltdownin ihminen. Siitä kirjoitettiin 500 tieteellistä artikkelia ja löydön kunniaksi pystytettiin muistomerkki. Siitä tehtiin myös useita malleja. Sitten vuonna 1953 kävi ilmi, että Piltdownin ihminen koostui kolmen eli olion osista: keskiajalta peräisin oleva ihmisen pääkallo, orangutangin leukaluu ja simpanssin hampaat. Luita oli käsitelty kemiallisesti, jotta ne näyttäisivät vanhemmilta kuin mitä ne olivat, ja hampaita oli lisäksi viilattu.

Kaikki oletetut esi-isät eivät perustu näin räikeisiin väärennöksiin. Mutta evolutionisteilla olisi varaa kriittisyyteen myös muita löytöjä mainostettaessaan.

Lucy, Australopithecus afarensis, löytyi vuonna 1972 Etiopiasta. Sen luista löydettiin 40%, ei kuitenkaan jalkapöytää. Evolutionistit kuitenkin kuvaavat Lucyä isojalkaiseksi. Syy on ilmeinen: Tansaniasta löydetyt Laetolin jalanjäljet on ajoitettu suurin piirtein yhtä vanhoiksi kuin Lucy. Evolutionistit eivät usko, että Homo-suvun ihmiset olivat vielä kehittyneet kolme miljoonaa vuotta sitten, joten heidän mielestään jalanjäljet todistavat, että Lucy käveli kahdella jalalla ja että Lucyllä oli isot jalat.

Ihmisellä ja apinalla on kuitenkin varsin erilaiset jalat. Apinalla on oikeastaan neljä kättä - ja Lucyn kädet ovat luiden perusteella selvästi kädet, joten apinan kädet + ihmisen jalat olisi hyvin outo yhdistelmä.

Lucystä seuraava on Homo habilis ("kätevä ihminen"),. Hiljattain kävi ilmi, että apinaa paljon muistuttava Homo habilis ja ihmistä muistuttava Homo erectus elivät samaan aikaan. Näin evolutionistit itse joutuvat tunnustamaan, että Homo habilis ei voi olla ihmisen esi-isä. Homo erectus sen sijaan on oikeasti ihminen.

Sahelanthropus tchadensis löydettiin vuosina 2001 ja 2002. Sen iäksi arveltiin 7 miljoonaa vuotta. fossiilin todistusarvo on kyseenalainen, sillä jopa jotkut evolutionistit pitävät sitä gorillana.

Ensimmäinen neandertalinihminen löydettiin vuonna 1829, mutta löytö jäi vähälle huomiolle. Nimi neandertalinihminen on peräisin Saksan Neanderin aaksosta, josta kolme vuotta ennen Darwinin lajien syntyä eli vuonna 1856 löydettiin vanha ihmisfossiili. Löytöä kuvattiin erittäin apinamaiseksi, ja kuviteltiin että se viesti lajitoveriensa kanssa murahduksin. Mutta mitä enemmän neandertalinihmisen fossiileja on löytynyt, sitä ihmismäisemmäksi tämä entinen apinaihminen on havaittu. Neandertalinihminen hautasi kuolleensa, rakensi soittimia, käytti hammastikkuja, osasi valmistaa kunnon aseita ja puhui kuten me. Uusien tutkimusten mukaan osa neandertalinihmisistä oli punatukkaisia.

Indonesiasta löytynyttä Floresin ihmistä (Homo floriensis) pidettiin aluksi uutena ihmislajina, jonka sanottiin eläneen 18 000 vuotta sitten, mutta jotkut tutkijat sanovat, että se on nykyihminen, joka kärsi mikrokefaliasta (jossa pienipäisyys on tunnusmaista).

Todellisuudessa lajit eivät muutu toisiksi lajeiksi. Apinat pysyvät apinoina ja ihmiset ihmisinä. Sammakoista tulee prinssejä vain saduissa.

Yksi muutos sen sijaan on mahdollinen: muutos syntisestä armahdetuksi syntiseksi. Paavali kirjoittaa 2. Korinttilaiskirjeen 5. luvussa: "Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!"

Voit lukea lisää Floresin ihmisestä tästä.