|
Se, mitä uskomme alkuperästämme, ratkaisee, kumpaa pidämme satuolentona.
Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen 1. luvussa (jakeet 19-23): "Se, mitä
Jumalasta voidaan tietää, on kuitenkin ilmeistä heidän keskuudessaan. Onhan
Jumala ilmoittanut sen heille; sillä hänen näkymätön ominaisuutensa, hänen
iankaikkinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti
ymmärrettävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Siksi he eivät voi mitenkään
puolustautua. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole häntä Jumalana
kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet
turhanpäiväiseksi, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. He väittävät
olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi. He ovat muuttaneet katoamattoman
Jumalan kirkkauden katoavaisen ihmisen, lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden
kuvan kaltaiseksi".
Paavali puhuu 1. vuosisadan roomalaisista mutta yhtä hyvin hän voisi puhua
2000-luvun suomalaisista. Ympärillämme oleva maailma näyttää siltä, että se on
suunniteltu. Ja suunnittelu edellyttää aina Suunnittelijaa. Mutta monet eivät
valitettavasti halua tunnustaa tätä vaan uskovat mieluummin vallan muuta.
Se, mitä me uskomme alkuperästämme, ratkaisee myös sen, miten me elämme ja
millaisia arvoja meillä on.
Voimme päivittäen huomata viestimistä, mitä siitä seuraa, jos uskomme, että
olemme miljardien sattumien tulos. Seuraukset näkyvät myös meidän aikanamme
niin kuin ne näkyivät Paavalin aikana.
1. vuosisadalla Jumalan hylkäämisestä seurasi moraalin romahtaminen. Paavali
jatkaa Roomalaiskirjeessä: (1: 24-32 ) "Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät
heidän sydämensä himoissa saastaisuuteen, häpäisemään keskenään oman ruumiinsa.
He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet
luotua enemmän kuin Luojaa, joka on iankaikkisesti kiitetty. Aamen. Sen tähden
Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naispuoliset heistä ovat
vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen, ja samoin miespuoliset ovat
luopuneet luonnollisesta yhteydestä naiseen ja kiihkossaan syttyneet toisiinsa.
Miehet ovat harjoittaneet riettautta miesten kanssa ja ovat villiintymisestään
saaneet itseensä sen palkinnon, mikä pitikin saada.Koska heille ei kelvannut
pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, Jumala jätti heidät heidän kelvottoman
mielensä valtaan tekemään sopimattomia. He ovat täynnä kaikenlaista vääryyttä,
pahuutta, ahneutta ja ilkeyttä, täynnä kateutta, murhanhimoa, riitaa, petosta
ja pahanilkisyyttä. He ovat juorujen levittäjiä ja panettelijoita. He vihaavat
Jumalaa, ovat väkivaltaisia ja ylimielisiä, kerskailijoita ja pahankeksijöitä,
vanhemmilleen tottelemattomia, ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia
ja armottomia.Vaikka he tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka
sellaista tekevät, ovat ansainneet kuoleman, he eivät ainoastaan itse tee niin,
vaan myös osoittavat hyväksymisensä niille, jotka tekevät samoin."
Kun ihminen on laittanut Jumalan viralta, hänen on itse keksittävä, miten
kaikki sai alkunsa. Evoluutioon uskova, itseään viisaana pitävä ihminen uskoo,
että koko maailmankaikkeus loi itse itsensä tyhjästä. Jumalaa ei siis tarvittu.
Mutta matkassa on monta muttaa. Charles Darwin spekuloi, että elämä on
syntynyt lämpimässä lammikossa. Mutta elämä ei voi syntyä elottomasta.
Alkuliemi on viimeinen paikka, missä elämä voi syntyä. Happi on myrkkyä elämän
synnylle. Charles Darwin julkaisi kirjansa Lajien synty vuonna 1859. Mutta
Darwin ei keksinyt evoluutiota. Muutamat antiikin kreikkalaisista filosofeista
kuvittelivat, että lajit muuttuvat toisiksi. Esimerkiksi Anaksimandros
(n. 610-545 eKr.) opetti, että elämä alkoi vedestä ja ryömi vähitellen maalle,
kun oliot muuttuivat toisiksi. Kuulostaako tutulta?
Darwinin kirjalla oli alun perin pitkä nimi: The Origin of Species by
means of Natural Selection or, The Preservation of Favoured Races in the
Struggle for Life. Kirjan nimi on miltei uskontunnustus. Lajien synty
luonnonvalinnan avulla eli suosittujen (eli luonnon suosimien) rotujen säilyminen
olemassaolon taistelussa. Kirjan nimikin jo osoittaa, että Darwin oli rasisti.
Darwin ei keksinyt luonnonvalintaa. Luonnonvalinta on tosin toinen darvinismin
tukijaloista mutaatioiden ohella, mutta luonnonvalinta sinänsä ei ole sama kuin
evoluutio.
Evolutionistit monesti sanovat, että evoluution on muutosta. Niin se onkin,
mutta se ei ole mitä tahansa muutosta. Darvinistien elämän puun mukaan kaikki
lajit saivat alkunsa samasta yksisoluisesta olennosta. Tämä piirros on Lajien
synnyn ainoa. Lajit muuttuvat vähitellen toisiksi lajeiksi luonnonvalinnan ja
mutaatioiden avulla. Mutaatiot ovat pohjimmiltaan kirjoitusvirheitä. Todellisessa
elämässä virheet eivät saa aikaan muuta kuin rappeutumista, mutta evolutionistit
uskovatkin ihmeisiin.
Darwin ei keksinyt miljoonia vuosia. Käsitys miljoonista vuosista syntyi jo
1700-luvun loppupuolella, kun monet hylkäsivät Raamatun opetuksen maapallon
iästä. Raamatun mukaan Jumala loi maailman kuudessa päivässä noin 6000 vuotta
sitten. He "tiesivät", että maailma oli miljoonia vuosia vanha, vaikka
ensimmäinen tieteellinen iänmääritysmenetelmä kehitettiin vasta Darwinin
kuoleman jälkeen.
Evoluution mukaan ihmisellä ja apinalla oli yhteinen kantamuoto joskus 5-6
miljoonaa vuotta sitten. Darvinistisen sadun mukaan useat apinaihmislajit
elivät vähän aikaa (muutaman miljoonan vuoden ajan) ja sitten kuolivat
sukupuuttoon. On kiinnostavaa, että oletettujen esi-isien nimet muuttuvat
enemmän kuin lajit. Darvinistien elämän puu muuttaa alinomaa muotoaan. Yksi
uusi fossiili saattaa muuttaa puun muodon perusteellisesti.
Evoluution mukaan lajien tie kulkee alhaalta ylös, yksisoluisesta kaiken
kruunuun, alastomaan apinaan eli ihmiseen.
Raamatun mukaan ihmisen ja muidenkin lajien tie kulkee ylhäältä alas. Alussa
kaikki oli täydellistä, sangen hyvää. Syntiinlankeemuksen jälkeen oliot alkoivat
rappeutua ja mutaatiot kasaantua.
Raamatun laji on laajempi käsite kuin nykybiologian käsite laji. Niinpä
kaikki koirarodut ovat peräisin yhdestä esi-isästä mutta koiraeläin ei ole
koskaan muuttunut kissaeläimeksi. Lajin muuttuminen toiseksi lajiksi
edellyttäisi lisää informaatiota ja jotkut tunnetut evolutionistit ovat
rehellisyyden puuskan iskiessä myöntäneet, etteivät he ole koskaan kuulleet
tällaisesta.
Joku saattaa kysyä: Entä jos Jumala käytti evoluutiota? Evoluutio olemassaolon
taisteluineen olisi mitä julmin ja raain tapa luoda hyvä maailma. Teistinen
evoluutio eli käsitys, että Jumala käytti evoluutiota tarkoittaisi vain yhden
elementin (Jumalan) liittämistä muuten täysin ateistiseen kaavaan:
Evoluutio ei tunnusta synnin olemassa oloa. Raamattu taas sanoo: "Yhden ihmisen
kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema" (Room. 5:12).
Syntiinlankeemus vaikuttaa koko universumiin: "Me tiedämme, että koko luomakunta
yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa aina tähän hetkeen asti." (Room. 8:22)
Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan kerta toisena jälkeen, että Jumala
loi kaikki elävät olennot lajiensa mukaan. Uusi testamentti vahvistaa luomisopin.
Jeesus sanoi (Mark. 10:6): "Jo luomakunnan alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja
naiseksi." Paavali sanoi (Ap.t. 17:26): "Hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä
ainoasta".
Joku saattaa kysyä: entä kaikki ne apinamiesten fossiilit, joita viestimet
ovat pullollaan? Hyvä kysymys.
Vuonna 1922 Harold Cook -niminen tiedemies löysi yhden hampaan. Asiantuntijat
kehittivät hampaan perusteella uuden ihmisapinalajin, joka sai hyvin tieteelliseltä
kuulostavan nimen Hesperopithecus haroldcookii, kansankielellä Nebraskan ihminen.
Pithecus tarkoittaa apinaa. Useimmat ns. apinaihmiset ovat pithecus sitä tai
pithecus tätä, esim. "Lucy" on Australopithecus eli etelän apina. Taiteilijat jopa tiesivät,
miltä Hesperopithecus näytti. Myöhemmin kävi ilmi, että hammas
kuului sukupuuttoon kuolleelle sikaeläimelle.
Seuraava kuuluisa kandidaatti oli Piltdownin ihminen. Vuonna 1912 Piltdown
-nimiseltä paikkakunnalta Etelä-Englannista löydettiin eräästä sorakuopasta
leukaluu ja kallonosa. Löytö sai nimen Eoanthropus dawson, tai kansanomaisesti
Piltdownin ihminen. Siitä kirjoitettiin 500 tieteellistä artikkelia ja löydön
kunniaksi pystytettiin muistomerkki. Siitä tehtiin myös useita malleja. Sitten
vuonna 1953 kävi ilmi, että Piltdownin ihminen koostui kolmen eli olion osista:
keskiajalta peräisin oleva ihmisen pääkallo, orangutangin leukaluu ja simpanssin
hampaat. Luita oli käsitelty kemiallisesti, jotta ne näyttäisivät vanhemmilta
kuin mitä ne olivat, ja hampaita oli lisäksi viilattu.
Kaikki oletetut esi-isät eivät perustu näin räikeisiin väärennöksiin. Mutta
evolutionisteilla olisi varaa kriittisyyteen myös muita löytöjä mainostettaessaan.
Lucy, Australopithecus afarensis, löytyi vuonna 1972 Etiopiasta. Sen luista
löydettiin 40%, ei kuitenkaan jalkapöytää. Evolutionistit kuitenkin kuvaavat
Lucyä isojalkaiseksi. Syy on ilmeinen: Tansaniasta löydetyt Laetolin jalanjäljet
on ajoitettu suurin piirtein yhtä vanhoiksi kuin Lucy. Evolutionistit eivät
usko, että Homo-suvun ihmiset olivat vielä kehittyneet kolme miljoonaa vuotta
sitten, joten heidän mielestään jalanjäljet todistavat, että Lucy käveli
kahdella jalalla ja että Lucyllä oli isot jalat.
Ihmisellä ja apinalla on kuitenkin varsin erilaiset jalat. Apinalla on
oikeastaan neljä kättä - ja Lucyn kädet ovat luiden perusteella selvästi kädet,
joten apinan kädet + ihmisen jalat olisi hyvin outo yhdistelmä.
Lucystä seuraava on Homo habilis ("kätevä ihminen"),. Hiljattain kävi ilmi, että apinaa paljon
muistuttava Homo habilis ja ihmistä muistuttava Homo erectus elivät samaan aikaan.
Näin evolutionistit itse joutuvat tunnustamaan, että Homo habilis ei voi olla
ihmisen esi-isä. Homo erectus sen sijaan on oikeasti ihminen.
Sahelanthropus tchadensis löydettiin vuosina 2001 ja 2002. Sen iäksi
arveltiin 7 miljoonaa vuotta. fossiilin todistusarvo on kyseenalainen, sillä
jopa jotkut evolutionistit pitävät sitä gorillana.
Ensimmäinen neandertalinihminen löydettiin vuonna 1829, mutta löytö jäi vähälle huomiolle. Nimi neandertalinihminen on peräisin Saksan Neanderin aaksosta, josta kolme vuotta ennen
Darwinin lajien syntyä eli vuonna 1856 löydettiin vanha ihmisfossiili. Löytöä kuvattiin erittäin apinamaiseksi, ja kuviteltiin että
se viesti lajitoveriensa kanssa murahduksin. Mutta mitä enemmän neandertalinihmisen
fossiileja on löytynyt, sitä ihmismäisemmäksi tämä entinen apinaihminen on havaittu. Neandertalinihminen
hautasi kuolleensa, rakensi soittimia, käytti hammastikkuja, osasi valmistaa
kunnon aseita ja puhui kuten me. Uusien tutkimusten mukaan osa
neandertalinihmisistä oli punatukkaisia.
Indonesiasta löytynyttä Floresin ihmistä (Homo floriensis) pidettiin aluksi
uutena ihmislajina, jonka sanottiin eläneen 18 000 vuotta sitten, mutta jotkut
tutkijat sanovat, että se on nykyihminen, joka kärsi mikrokefaliasta
(jossa pienipäisyys on tunnusmaista).
Todellisuudessa lajit eivät muutu toisiksi lajeiksi. Apinat pysyvät apinoina
ja ihmiset ihmisinä. Sammakoista tulee prinssejä vain saduissa.
Yksi muutos sen sijaan on mahdollinen: muutos syntisestä armahdetuksi syntiseksi.
Paavali kirjoittaa 2. Korinttilaiskirjeen 5. luvussa: "Jos siis joku on
Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!"
Voit lukea lisää Floresin ihmisestä tästä.
