|
"Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka
olet asettanut paikoilleen -mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat."
(Psalmi 8:4-5)
Vuonna 2004 professori Guillermo Gonzales ja teologi Jay W. Richards
kirjoittivat kirjan The Privileged Planet, jossa he pohtivat planeettamme
ainutlaatuisuutta. Tunnettu tähtitieteilijä Carl Sagan väitti, ettei
maapallossa, "kalpeansinisessä pisteessä", ole mitään erikoista. Saganin
mukaan ihminen voi avaruuden suunnattomuudessa luottaa vain itseensä. Mitään
ulkopuolista apua ei hänen mielestään edes ole olemassa.
Gonzales ja Richards kumoavat Saganin väitteen. He osoittavat, että
älyllisen elämän synty edellyttää noin kahdenkymmenen tekijän samanaikaista
olemassaoloa. Planeetalla täytyy esimerkiksi olla riittävän suuri kuu, jotta
sen akselin kaltevuus olisi tarpeeksi suuri. Tarvitaan nestemäistä vettä,
muuten hiiliyhdisteisiin perustuva elämä ei olisi mahdollista. Aurinkokunnassa
on varsin kapea elinkelpoinen vyöhyke, jossa ei ole liian kylmää eikä liian
kuumaa. Ilmakehässä on oltava riittävästi happea. Lisäksi tarvitaan suuria
kaasuplaneettoja suojaamaan planeettaa pyrstötähdiltä ja pikkuplaneetoilta.
(Tämä ei ole turha kriteeri. Vuonna 1994 komeetta Shoemaker-Levy törmäsi
Jupiteriin. Riittävän iso jysäys voisi tuhota kaiken elämän maapallolta
tai estää elämän synnyn.)
Todennäköisyys, että Maassa voisi edes teoriassa olla älyllistä elämää,
on Gonzalesin ja Richardsin arvoin mukaan 1:1014 eli yksi mahdollisuus
100 000 000 000 000:sta. He laskivat ainoastaan elämän mahdollistavien
puitteiden todennäköisyyden eivätkä esimerkiksi elämän (tai edes yhden
solun) syntymisen todennäköisyyttä, jolloin lukema olisi vieläkin u
skomattomampi. Elämän synty viittaa älykkääseen suunnittelijaan.
Raamattu kutsuu tätä älykästä suunnittelijaa Jumalaksi. Hän ei
hutiloinut, kun Hän loi maailmankaikkeuden. Hän valmisti ihmiselle
kaikin puolin ihanteelliset ja turvalliset olot. Valitettavasti synnin
turmelemalla planeetallamme kaikki ei enää olekaan yhtä hyvää niin kuin
alussa, ja joskus varpusetkin putoavat (ks. Matt. 10:29). Siitä huolimatta
elämän ihmeellisyys sai psalmintekijän nöyrästi kiittämään kaiken Luojaa
Hänen ihmeellisestä huolenpidostaan.
Jumala ei tyytynyt vain luomaan ihanneoloja ihmiselle. Hän tuli itse
maailmaan vapauttamaan ihmisen synnin vallasta: "Sana tuli lihaksi ja
asui meidän keskellämme" (Joh. 1:14). Jumala ei ajatellut ihmisen parasta
yksinomaan tässä elämässä vaan myös tulevassa. Ennen kärsimystään Jeesus
sanoi seuraajilleen: "Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja
uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta - enhän minä muuten
sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan
teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta
saisitte olla siellä missä minä olen" (Joh. 14:1-3).