Uutisia

18.3.2007

Menestyksekäs agilitykisapäivä lappeenrannassa, Moona sai ekan nollansa. 4 starttia, 4 palkintosijaa!

16.3.2007

Mortin odotus senkun jatkuu, vielä pitäisi viikonverran jaksaa odotella, pojalla ikää tänään jo 7 viikkoa!

Tänään meillä kävi uusi kaveri kylässä, 8 viikkoinen cavalierineitinen Ronja, virallisesti Kuusikartanon Naomi. Tästä pääset Ronjan sivuille.

Tässä poseeraus joka otettiin kaikista tytöistä! Kuvan otti Ronjan omistaja Anni.

26.2.2007

5.3.2006

Tänääpä sitten jälleen pitkästä aikaa agilitykisat, LAU:n eli Lappeenrannan agility urheilijoiden järjestämät. Kisat pidettiin ratsastuskoulu Hubertuksen maneesissa Lappeenrannan raviradan vieressä. Herättiin Wilman kanssa aamulla kuudelta ja annoin koirille ruuat. Käytiin ulkona, pakattiin tavarat, syötiin ja lähdettiin matkaan, ketään ei jäänyt kotiin joten Moonakin pääsi mukaan haistelemaan kisatunnelmaa. Olimme perillä reilut puoli tuntia ennen oman luokan arvioitua alkamisaikaa ja kävin kävelemässä Wilman kanssa. Kun käytiin tutustumassa rataan ajattelin, että tuohon pussiin jos Wilma menee niin hyvä on, mutta epäilin sitä. Muuten rata vaikutti melko helpolta ohjata, ei mitään suurempia konnankoukkuja. Lähtönumero oli jälleen kerran 2 kuten edellisissäkin Imatran virallisissa, meille se oli vaan hyvä juttu. Ensimmäinen koirakko selvitti radan 5:llä virhepisteellä, sitten oli meidän vuoro, alku meni loistavasti, vauhtia oli keinusta ja kepeistä selvittiin vauhdilla hienosti. Toiseksi viimeisen este oli siis se ongelmapussi heti hitaan puomin jälkeen, taisin itse vähän "epäröidä" ja hidastaa vauhtia ja tietysti Wilma teki sen perässä ja siitä ensimmäinen kielto. Kaikista houkutuksista huolimatta Wilmaa ei oranssi-beige -pussiin saatu, viimeinen este (rengas) sitten kuitenkin suoritettiin, se oli siis ensimmäinen virallinen hylky. No eipä se kyllä meitä harmittamaan jäänyt, alku kuitenkin oli mitä parhain ja nopeakin. Hyvillä mielin jatkamme kuitenkin matkaamme kohti seuraavia kisoja, hylky on jo jäänyt kauas taakse ja innolla odotamme jo seuraavaa päämäärää. Seuraavat kisat meillä on Imatralla 26.3. jolloin Wilman kanssa mennään agilityrata ja hyppyrata ja ilmoitinpa Moonankin hyppyradalle (koska Moona on arka keinulla en halua säikäyttää sitä kisoissa keinulla jonka tiedän olevan nopea, eli laskeutuu nopeasti alas, vaan sitä harjoitella ja kun Moona sen oppii menemään rohkeammin niin sitten vasta mennään agilityradalle) Eihän sitä toki tiedä mitä siitä hyppyradastakaan tulee, mutta yritetään, onpahan ainakin yleisöllä hauskaa :D

Kisan kokonaistulokset

6.1.2006

Noniin pitkästa aikaa juttua vähän tännekkin, pahoittelut, kun ei ole tänne tullut aikoihin taas kirjoitettua vaikka aihetta olisikin ollut :) tällä välillä Wilma on saanut "tittelin" Wuoksen agilityurheilijoiden paras mini I koira 2005 (kuva etusivulla) palkinto tuli siis tulosten perusteella, tämä tapahtui siis 14.12.05. Mutta nyt kuitenkin takaisin tähän päivään :D Tänään osallistuimme jälleen Wilman kanssa oman seuramme järjestämiin möllikisoihin kilpailijat luokkaan tietysti, koska eihän ne meitä enää mölleihin päästä :D Kun tultiin paikalle, Wilma oli ihan innoissaan, kun on ollut agilityssä vähän talvitaukoa ja ollaan haettu uutta potkua harrastukseen ja tuleviin kisoihin. Kun sitten olin menossa ilmoittautumaan sanottiin jo että teidät on jo lisätty listaan että ei enää tartte ilmoittautua :D voiko näin hyvää "palvelua" olla? kiitos Kikka :D tämä kostetaan x) No katottiin siinä odotellessa sitten mölliluokkaa ja käytiin juoksemassa ulkona, että lihakset lämpenee, äiti lähti mukaan joten sitten kun rataan tutustuminen alkoi jätin Wilman äitille kävelytettäväksi. Tuomarina meillä oli seuran puheenjohtaja Asta Luukkonen joka tietenkin oli keksinyt ihan mahottoman näkösen radan :/ siinä oli jos minkä näköistä erikoisestettä, pöytäkin, sitä viimeksi oltiin harjoteltu varmaan alkeiskurssilla :D no sekoilua siis luvassa, tai siltä se tosiaan tuntui tuossa vaiheessa. Maxi koirat aloittivat ja minit oli vasta viimeisenä että oli hyvää aikaa kerrata rataa. Minikilpailijoita oli kaikkiaan 4 ja muut 3 oli kääpiöpinsereitä. No kun sitten vihdoin oli meidän vuoro, rata onnistuikin melkoisen hyvin, alkuun ajattelin että jos nyt ikinä maaliin päästään, niin ainakin maaliin, niin  Wilma tulee linnunpelätin suussa (A:n päällä roikkui jonkinmatkaa yläpuolella katosta linnunmuotoinen kai pahvista tehty lintu) Wilma kun sattuu olemaan lintukoira :/  Alle tullessa Wilma kyllä näki linnun ja näytti jo hetken siltä että että se olis miettiny "miten tuon saa alas", mutta sain kiinnitettyä huomion ja päästiin rata kunnialla loppuun :D jopa se pöytä meni hyvin, mitä alkuun pelkäsin. Ratavirheitä ei tullut, mutta aikavirhettä yllätyksekseni tuli 8 sekuntia vaikka mielestäni oltiin nopeita, tämä jäi vähän kaivelemaan, mutta näin taas tälläkertaa :) voitto meille napsahti kumminkin ja siihen saa olla tyytyväinen, ymmärtääkseni oltiin kilpailijat  luokkien ainoat jotka selvisivät radasta ilman virhepisteitä joten Wilmaan saan olla täysin tyytyväinen!!! Palkinnoksi saatiin koirien heijastinliivi, jota vähän muokkasin illalla ja se pääsi testikäyttöönkin, oikein tarpeellinen kapistus itseasiassa! Illalla sitten tehtiin vielä reilun tunnin mittainen lenkki :D

Tässä vielä ratapiirros

(oma tekemäni ja ei mitenkään erikoinen paintilla tehty, jos joku huomaa virheen, niin ilmoitathan siitä!)

30.10.2005

Tänään jälleen oli kisailupäivä Wilmalla, osallistuimme Imatran kennelkerhon kilpailuihin jotka pidettiin kuplahallissa. Aluksi pelkäsin että Wilma on siellä rauhaton ja pelkää, mutta vaikka siellä kaikuikin isojen koirien haukkuminen, niin Wilma oli urheasti eikä näyttänyt pelkäävän ollenkaan. Rataantutustumisen aikana jouduin huomaamaan, ettei rata ollun MINI I -luokkaan mikään helppo ja tutustumisaika tuntui valuvan sormien välistä ja ehdin kiertää pikän radain vain kolmesti. Ongelmakohtia meille radassa oli A:n alla oleva putki ja hankalahto kepeille vienti. Eniten kauhistutti kuitenkin se, että jouduimme lähtemään radalle toisina enkä voinut katsoa missä muut virheitä tekivät. Kuin sitten lähdettiin matkaan pillin soitua ajatus tuijottavasta yleisöstä hävisi kuin tuhka tuuleen ja en kuullu edes katsomon melua, niin kovasti piti keskittyä ohjaukseen. Kun tulimme kohtaan jossa piti mennä A:n alla olevaan putkeen Wilma syöksyin sinne täyttä eikä suosikkieste pääs yläpuolella harmittanut. Sitten tuli minun vuoroni töpätä, UNOHDIN RADAN! Sitten muutaman sekunnin ajan katsoin edessä olevia esteitä ja valitsin sen jossa oli pienin numero, aavistus osui nappiin ja selvisimme ratavirheittä! Mahtavaa Wilmalta jälleen kerran, vain minä olin mokata kaiken. Myöhemmin katsoin videolta radan ja huomasin että unohdustani ei näkynyt ohjauksessa tai muussa toimimisessani mitenkään, joten tuskin kukaan sitä edes huomasi :)  Kun sitten jälkeemme alkoi hylkyjä sataa tajusin, että rata todella oli vaikea. Ainuttakaan puhdasta nollatulosta ei tullut koko porukassa ja muille tuli ratavirheitäkin jotenka me sitten voitimme, 2,5 kun olisi selvitty radasta nopeammin olisi tullut se viimeinen nousunolla, mutta eipä se meitä haittaa, sillä pelkään ehkä liikaakin että radat ovat meille liian vaikeita II-luokassa. Lisäksi kisat ovat menneet nyt niin yli odotusten että en voisi parempaa toivoakkaan!

Täältä voi kurkata kokonaistulokset

6.10.2005

Tänään oli minulla itselläni tosi lyhyt koulupäivä ja touhuttiin koirien kanssa ja riehuttiin lelujen kanssa, taisi koirilla olla ihmettä kun tulin kotiin niin aikaisin :) Kun sitten kävin kaupassa ja tulin takaisin, niin taas oli mukava kotiintulo, tuntui että koirat eivät olisi minua viikkoon nähneet kun niin innoissaan olivat.

Illalla olikin agility ja molemmat otukset pääsivät mukaan. Harjoitukset meni tosihyvin ja virheitä ei tullut, kaikki radat siis onnistuivat ihan ensiyrittämällä, kiva kiva. Ainoa virhe joka tuli oli Moonan pitkä loikka yli puomin ylösmenokontaktin yli, mutta se ei ole kovin iso juttu, teki muuten sen ekan kerran, nyt sitten kun tietää, että niin kova kiire on niin pitää ruveta toppuuttelemaan ettei kontaktien yliloikkimisesta tule tapa, siitä kisoissa tulee helposti paljon virheitä. Koska oli jo hämärää ja vähän kylmä kun harjoitukset olivat, niin Moona sai päälleen oranssin villapaidan ja heti sai uuden lempinimen "neon -koira" Näkyi kyllä koira hyvin radalla ja näytti hauskalta :) Moonaa kun ei paidat haittaa pätkänvertaa, oikeastaan se pitää siitä kun sovitellaan vaatteita sen päälle.

Sunnuntaina olisikin sitten taas möllikisat ja jos mitään erikoista ei tapahdu, niin sinnehän myö taas mennään :) Harjoituksetkin kun menivät niin hyvin, niin toivoa menestymisestä on :D

5.10.2005

Tänään sattuikin sitten kerrassaan hauska juttu. Olin molempien koirien kanssa lenkillä ja vastaan tuli mies jolla oli itsellään novascotiannoutaja. Se mies sitten pysähtyi ja kysyi, että "Minkäs rotuinen tuo musta koira on?"  ei siis tiennyt, että ne ovat saman rotuisia, no vastasin siihen sitten, että cavalier. Sitten Moona kävi pissalle ja nosti jalkaa kuten uroskoirat ja mies sitten totesi "niin että tää on aika pieni urokseksi" Oli siinä sitten miulla selittämistä, että eikun tää on tyttökoira jolla nyt sattuu olemaan poikamaisia tapoja :D :D kyllä jälkeenpäin nauratti koko tilanne :D

Lenkillä kävimme metsäpolulla jossa koirat saivat olla taas vapaana, kyllä oli taas vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja välillä meinasi Moona innostuessaan juosta puutapäin :) onneksi ei kuitenkaan vaan väistöliike tapahtui viimehetkellä. Illalla koirat sitten nukkuivat omassa kopassaan ja lämmittelivät takkatulen ääressä

-oikeeta cavalier elämää!

25.9.2005

Tänään käytiin Wilman ja Moonan kanssa Imatran kennelkerhon järjestämässä mätsärissä. Koska lehti-ilmoituksessa oli kerrottu vain milloin alkaa ilmoittautuminen joten jouduttiin aika kauan odottamaan koska kehät alkavat. Paikalla oli melkopaljon tuttuja, Sheltti Hermanni ja lyhytkarvainen collie Heluna (seurakavereita) ja Isäni kummityttö joka oli ottanut kuukausi aijemmin chihuahuan pitkäkarvaisen pennun, joka oli sitten ristitty Suloksi :) olipa se suloinen. Moona yritti kovasti Sulon kanssa leikkiä ja touhuta, mutta Moona näytti jotenkin niin kamalan isolta kun chihupentu oli vieressä, itse kun luulin, että Moona on pieni :)

Kun kehät sitten alkoivat saimme edelleen odotella koska pieniä koiria ennen oli veteraanit ja lapsikoira. Kun päästiin kehään esitin ensin Wilmaa kun ei tarvinnut kaikkien olla yhtäaikaa kehässä. Wilma esiintyi oikein kauniisti ja saikin tuomarilta kehuja ja punaisen nauhan. Moonan kanssa meni kehässä myöskin oikein kivasti ja Moonakin sitten sai punaisen nauhan. Kumpikaan ei sijoittunut enää punaisten kehässä.

Iltapäivällä tehtiin oikein pitkä lenkki ja käytiin ajoissa nukkumaan...niin, että missä ne koirat sitten nukkui??..no sänkyynhän ne tulivat ja Moona oikein röyhkeästi ihan tyynylle :D

18.9.2005

Wilma kävi  tänään ensimmäisissä virallisissa agilitykisoissa Ruokolahdella hienolla menestyksellä. Itselläni ei ollut tavoitteita minkäänlaisia, ainoastaan, että osallistun. Odottelin jotain kaaosta (hylkyä) mutta kuikas sitten kävikään...

Osallistuimme Hyppyradalle sekä tavalliselle agilityradalle. Ensimmäinen luokka (mini 1, hyppy) oli määrä alkaa klo 10.00 ja saavuimme paikalle reilut puolituntia sitä ennen, kävelyttelin Wilmaa ja kokeilin kuinka se minua vieraassa paikassa uskoo ja hyvin totteli. Kun rataan tutustuminen alkoi ei jännittänyt yhtään, rata tuntui siinämielessä helpolle, että heti alkuun oli selvää kuika ohjaisin siellä Wilmaa. Osallistujia luokkaan oli 10 ja meidän numeromme oli 8 joten katsoin muiden suorituksia, aika paljon tuli virheitä.. No sitten olikin meidän vuoro, Wilma jäi kiltisti hypyn taakse odottamaan lähtölupaa ja sitten mentiin hurjaa kyytiä. Noin puolessa välillä rataa Wilma meinasi sännätä väärälle esteelle, mutta uskoi kun kielsin sitä  ja sitten mentiin vauhdilla rata loppuun. Nolla tuli ja ihanneaika alittui niukasti. Sijoituttiin luokassa kolmansiksi (kuvia etusivulla ja sekalaisissa kuvissa) en oikeasti uskonut koko juttua todeksi. Välillä kävin toimittamassa ratahenkilön virkaa ja sitten oli agilityradan vuoro. Se olikin kinkkinen. Hyppy, rengas, puomi suorassa linjassa ja sitten suorassa linjassa putki ja sinnehän ei sitten tietysti pitänyt mennä, vaan koiralle "sokeassa kulmassa" olevalle muurille. Tätä kohtaa radassa pelkäsin eniten, mutta kun menin itse putkensuun eteen ei Wilma sinne päässyt livahtamaan ja saimme  kuin saimmekin radan kunnialla loppuun ja mikä hienoista, toinen nousunolla! ja toinen 3-sija! Upeeta Wilma, sä teit sen!!!

(Kuvia radalta ilmeisesti saamme myöhemmin)

14.8.2005

Tänään olikin sitten jännä päivä sekä koiralle että omistajalle nimittäin ekät isommat agility kisat. Aamulla kotona ei vielä jännittänyt yhtään, mutta kun sitten puoli yhdeltätoista lähdettiin matkaan niin kokoaika alkoi vatsaan ilmestyä enemmän ja enemmän perhosia. Paikanpäälle Kotkaan saavuttiin kahdentoista aikoihin päivällä ja MINI -joukkueiden oli määrä alkaa puoli kahdelta joten oltiin sopivan ajoissa, että Wilma ehti tottua paikkaan ja päästiin ilmoittamaan joukkueen saapuneen paikalle. Joukkue koosui siis oman seuran (WUOKS) jäsenistä. Joukkueeseemme kuuluivat: Tanja ja Gere, Riittä ja Jepa, Mira ja Lucky sekä tietysti minä ja Wilma. Koska nämä nyt olivat Kotkassa, niin esteet eivät tietenkään olleet seuramme "vanhat tutut"  joten aloin jo mielessäni miettiä, että suostuuko Wilma niitä esteitä menemään, mutta se selviäisi vasta radalla. Joukkueemme oli vuorossa viidentenä ja vain kolme joukkueen jäsenista pyydettiin rataantutustumiseen eli ankkurit menisivät käänteisessä järjestyksessä vasta kun kaikkien joukkueiden kolme olisivat menneet radan. Rataantutustumisessa huomattiin, että se ei ole kovinkaan helppo ja etenkin kepeille vienti tulisi olemaan vaikea ja lisäksi radassa oli sarjaeste. Rataantutustumiseen varattu aika 5min kului loppuua aivan liian aikasin joten radan reunalla jatkettiin kuivaharjoittelua jotta rata muistuisi sitten mieleen. Meidän joukkueesta meidän Wilman kanssa oli määrä aloittaa. Kuulin nimeni sanottavan ja lähdettiin Wilman kanssa kohti lähtölinjaa. Otin koiralta valjaat pois ja katsoin ajanottajaan, että joko se antoi lähtömerkin, mutta apuja ei tullut joten  vilkaisin muuta joukkuetta ja sieltä kuulin, että lähtömerkki oli tullut (olin jännittänyt niin paljon etten ollut sitä kuullut) Sitten lähdettiin matkaan.Kolme hyppyä, välistäveto hyppy ja valssi ja putkeen, täydellistä! Putken jälkeen hyppy eikä Wilma kai ollut vielä huomannut että esteet eivät olleet samat. Hypyn jälkeen oli puomi ja kun Wilman kaikki jalat olivat puomilla niin se alkoi kävellä ja katseli puomin molemmille puolille, että kummalta puolelta hyppää alas, mutta sitten sain se menemään puomin loppuun. Sitten putkeen ja kaksi hyppyä ja tämän jälkeen se vaativa kepeille meno. Tietysti olin huolimaton ja Wilma alkoi pujotella keppejä väärältä puolelta, asia korjattiin ja rata saatiin loppuun enemmittä kommelluksitta. Radalta tuli siis 5 virhepistettä ja aikavirhettä jonkinverran, mutten tiedä paljonko. Toisena joukkueestamme oli vuorossa Tanja ja Gere ja sieltä tulikin nopea 0-rata, hieno juttu! Kolmantena vuorossa olivat Mira ja Lucky ja heidän tuloksensa oli 15 virhepistettä. Koska hylkyjä tuli paljon olimme kolmen radan jälkeen johdossa, Kun sitten viimeiset joukkueemme jäsenet menivät radan (Riitta ja Jepa) ja saivat tulokseksi 5 virhepistettä sijoituimme kivasti kolmansiksi yhdestätoista MINI -joukkueesta. Hieno päätös päivälle!

 Kokonaistulokset

4.8.2005

Tänään käytiinkin pitkästä aikaa epävirallisessa agilitykilpailussa. Mietin että pitäisikös mennä Molempien koirien kanssa kilpailijoihin, mutta koska Moona ei enää oikein suostu menemään keinulle, niin päätin että osallistun Wilman kanssa kilpailjoihin ja Moonan kanssa vaan mölleihin (jälkeenpäin ajateltuna erittäin hyvä päätös)

Kun sitten tultiin kisapaikalle, niin kävelytin koiria ja samalla kurkin vähän möllirataa. Kun sitten tuli kutsu rataan tutustumaan huomasin oikei kinkkisen kohdan ja pitkään mietin kuinka siitä selvityisin, mutta silti se kohta radassa jäi vaivaamaan. Olimme viimeiset miniluokkaan osallistujat joten oli hyvin aikaa seurata muiden ratoja. Ilmeisesti kaikki kompastuivat tuohon mystiseen kohtaan. No tuli meidän vuoromme, jätin koiran ja pillin vihellyksen kuuluttua lähdettiin liikkelle. Alku meni hyvin no broblem.. mutta A- esten jälkeen oli meno putkeen joka A:lta katsottuna oikealla puolella, päätin jo aikaisemmin, että teen valssin jotta jään oikealle puolelle josta on siis lyhyempi matka, no kuika ollakkaan Moona jäi valssin aikana kuin vahingossa selän taakse. En nähnyt koiraa missään, mutta huusin vaan "putki, putki.." Huomasin onnekseni, että Moona lähti "kuin tuuli" vetämään putken suuntaan, jesh! tilanteesta oli selvitty ja se aikaisemmin mainitsemani ongelmakohtakin selvitettiin ja päästiin maaliin kunnialla.(Kiitos Moonankun osasi ohjaamatta hakea putkeeni itse) Moonalla oli myös aivan mahtava vauhti josta sitten saatiin toinen palkinto :)

Kilpailijat rata oli oikeastaan aikas kiva, ei mitään pahempia näkyviä killereitä. Rata menikin oikein hienosti enempiä kämmäilemättä, ainoastaan puomin alastulossa Wilmalla tuli kiire perääni jotenka se loikkasi kontaktin yli. (osiis hölmö oma vikani joka jälkeenpäin jäi kyllä inhottamaan) Samaan syssyyn saatiin kuulla että pääsimme varapaikalle Kotkaan piirimestaruusjoukkueeseen, saa nähdä kuinka käy siellä sitten. Tullako hieno onnistuminen vaiko kunnon kaaos.. vähän etukäteen hirvittää kun ne ovat meidän ekat ihan viralliset ja jos kämmää, niin koko joukkue kärsii siitä..No jäitä hattuun ja kohti uusia haasteita :D

22.6.2005

Tänään käytettiin Wilma eläinlääkärissä kolme vuotis rokotuksessa. Kaksi piikkiä sai, mutta sen siitä saa kun menee täyttämään 3-vuotta :D Synttärit on siis vasta 24.6. mutta kun se on pyhäpäivä niin mentiin kaksi päivää aikaisemmin.

Illalla käytiin jälleen vileän tultua pitkällä lenkillä. Kyllä oli koirat väsähtäneitä lenkin jälkeen, mutta pitäähän rutiinit hoitaa vaikka kuinka olisi väsynyt. Siis iltariehumiset totuttuun tapaan ja sitten nukkumaan :)

21.6.2005

Jälleen käytiin koirien kanssa mätsärissä. Äiti suostui jo kolmanen kerran mukaan ja lähti esittämään Wilmaa. Koska meidän jälkeen pieniin oli ainoastaan yksi ilmoittaja niin jouduttiin kehään kaikki loput 3 yhtäaikaa (äiti ja Wilma, Minä ja Moona sekä länsiylämaanterrieri omistajineen.) Tuomari antoi kahdelle punaisen nauhan ja yhdelle koiralle sinisen joka siis oli äiti ja Wilma.  Sinistenkin kehässä Wilma käyttäytyi hyvin eikä heitä kätelty pois vaan saivat sitten sinisten viidennen sijan! Moona taas ei oikein jaksanut keskittyä punaisten kehässä ja niinpä jäimme kuudennelle sijalle (5 sai palkinnot. Kun pienten luokka oli vasta viimeisenä niin joutui odottelemaan melkoisen kauan ja sitten oli todella kuumapäivä, tuttujakin siellä näkyi olevan. Peräti cavalierejakin oli omat koirat mukaan lukien 4, aika harvinaista. Nähtiin toista Shinytiny`s kennelistä otettua ryby väristä Helmi cavalieria. Toki olemme heidät nähneet jo muutaman kerran aijemminkin näyttely treeneissä. Muita tuttuja oli keskikokoinen snautseri Elmo ja espanjanvesikoira Gösta, ja muuten oikein suloinen sellainen!

Illalla sitten kävimme vielä tavalliseen tapaan lenkillä kun oli jo viileämpää.Vastaan ei tullut koiriakaan ja ei tarvinnut sitten Wilman rähistä kenellekkään. Kun tulimme kotiin olikin iltariehumisen aika. Tämä siis molempien rutiinihommaa. Juostaan sisällä matot rullalle ja leikitään hippaa. Kun Wilmaa alkaa jo uuvuttaa juokseminen niin Moonan pitää vielä "hyökkiä" Wilman kimppuun ja varmistaa, että eikö muka varmasti jaksa juosta. Tuo pitää tehdä koska välillä Wilma vielä innostuu hetkeksi juoksemaan