VANHAA

Vanhan säästämisen tahto! Tuo on meissä itse kussakin perin tiukassa, emme me omatekemää raski noin vain tuhota. Jos mietit vähän asiaa niin sinullakin on jotain omatekemää jota kuljetat mukanasi, vaikka tarjolla olisi käytännöllisempääkin ainetta tai tarviketta. Olet vain tottunut siihen omatekemään ja et raski luopua siitä. Ei tämä ole paha asia, päin vastoin omatekemällähän on aina pala sinua matkassa. Omatekemä tai käsintehty tarvike omaa aina tunteet samoin kuin erilaiset tatukset korostuvat. Säilötään näitä juttujakin jonkun aikaa.

PÄÄSIVU .. LUONTO .. PUU .. PUULAJI .. RUOKA .. KALA .. RETKEILY .. KALARETK .. TAITO .. MUOTO ..VANHAA .. SAVO .. MATKA .. MUISTOT .. naytto .. KIAHNA

PEEVELI KESÄ MÄN JO!
Talvi meni toi kesän. Ajatella! Kesällä kaikki on toisin. Kuitenkin kesäkin on samanlainen, niinkuin muutkin vuodenajat. Kesä tulee ja menee sitten. Mitä kesä on? Ensinnäkin se on liian lyhyt, kylmiä ilmoja kestää juhannukselle asti ja uudet kylmät saapuvat jo elokuun puolesta välistä. Kesällä rasittaa myös kaikki mahdolliset siitepöly- ja pölyallergiat joita talvella ei esiinny. Kesä aikana on tehtävä myös kaikki talvella tekemättä jääneet työt, kesätöiden lisäksi. Haravoi pihamaat, rakenna jotain, auto on ainakin korjattava, vene tervattava, kesämökkiläisillä mökin kunnostus, puutarhakin pitää laittaa. Viime vuonna jäivät huoltamatta retki varusteet, nekin olisi kunnostettava ja polkupyörän kummi on puhki. Ja kesää varten kaikesta huolimatta, on hankittava kaikenlaista krääsää, kyseenalaiseen tarpeeseen. Kun hiukan katselee leveämmällä silmänaukaisulla, niin huomaa kuinka kaikki keskittyy siihen lämpimimpään kahteen kuukauteen. Unohtuu vallan toukokuu, kesäkuun alku ja syyskuukin. Vaikka voisi sanoa että ne on jopa parhainta kesää. Voisipa joskus pitää kesälomansa toukokuussa? Toukokuu näyttäisi luonnon puhkeamisen kukkaan. Syyskuussa loma antaisi näkemyksen luonnon vaipumisesta levolle. Tämä kiihkeä kesä usein lipsahtaa ja jää kokematta, kun keskitymme vain siihen kahteen kuukauteen. Itse kesä alkaa kyllä jo huhtikuussa. Jos kesän leventää ja laventaa koskemaan tätä pidennettyä aikaa, sekä viellä unohtaa hiukan tuota minun täytyy asiaa, kesästähän tuleekin pitkä ja antoisa. Kesä on huomattava, sen tulo on aistittava. Valon lisääntymisestä se alkaa. Kylmyyden koura hellittää pikku hiljaa. Linnut saapuvat joukoittain . Huomattava on myös nuo ensimmäiset kukat, kuinka ne lumestakin läpi työntyvät. Sitten jo nurmet vihertävät, samassa jo koivuun lehdet puhkeavat. Ulappojen auetessa kukkivat voikukat nuo syötävän hyvät rikkaruohot, joita vihataan puutarhoissa. Niittyketojen ja tievarsien kaunistus mitä parhain. Entäpä jos tämä kesänä voikukat eivät nousisikaan, olisi se surullista. Toukokuussa lintujen laulu ja elämä on kiihkeimmillään. Pajulinnun laulu raikuu ylitse muiden, kuunteleva korva tosin erottaa sieltä muutakin mielenkiintoista. Kesältä maistuu koko toukokuu se on luonnon riemua ja yhtä juhlaa sekä kukoistukseen kasvua. Siitä sitten käännytään kesäkuulle linnut vaikenevat, kiire jälkeläistenhoidossa pistää suut tukkoon. Samoin luonto se hiljenee ikään kuin seestyy. Kesäkuu meneekin vähän siinä lomaa odotellessa, se saattaa jopa joillakin lipsahtaa ja jäädä väliin kokonaan ja hupsista nyt on jo juhannus. Kesä on huomattava se on aistittava, siihen on syvennyttävä. Kaiken tämän jälkeen kesä on viellä elettävä, on elettävä jokainen hetki lumisista maisemista taas lumisiin maisemiin. Silloin sen kesän huomaa parhaiten, sanoisiko kaikin aistein.

HUHTIKUU.
Maaliskuu on mennyt, elämme huhtikuuta. Aikaa muutoksen, aikaa kesän kynnyksen. Jos ei muu muutu niin suap' ainassii pitkät kalsarit jättee naalaan. Huhtikuu luonnon heräämisen aikaa, talven koura hellittää. Puut kasvavat jo! Parhaiten kasvun huomaa silmujen turpoamisesta. Puiden kuoren alla vuosikasvu on jo täydessä käynnissä. Jokainen voi tämän kaiken aistia keväisillä hangilla, jos vain tahtoo. Aikaisin aamusta, luontoon lähtö tuntuu tosi vaikealta se kannattaa kuitenkin tehdä. Kun vihdoin saa itsensä hangille, muutos tuntuu ja vaikuttaa. Nykyhetkenä, olkoon se kuinka teknistä ja tietokoneistettua tahansa, voisi mieluummin pitää harvinaisuutena sitä, ettei huhtikuisilla aamuhangilla törmäisi luonnoneläiniin. Näkisi joutsenia aamulennolla, tai tapaisi jotain muuta luonnollista aamuisin. On vain saatava itsensä sinne aamuisille hangille. Aamuhangilla on kyllä muutakin nähtävää kuin tuo säväyttävä joutsenten aamulento. Herätelläkseni sinutkin satunnainen lukija, aamuhangille raikkaille, aikaisen aamun, esitän muutaman koskettavan kysymyksen: Oletko kokenut miltä tuntuu pakata eväsreppu aamuista hankimatkaa varten? Autoa ei välttämättä tarvita, eikä suksiakaan mutta jos sellaiset on käytettävissä niin oletko kokenut aamuisen raikkauden suksia köyttäessäsi auton katolle? Entä oletko kokenut rospuuttoisella, kurhakkeiksi jäätyneellä sivutiellä ajamisen? Ajaessasi tuolla tiellä, oletko pysähtyen huomannut, minkälaista pauketta renkaat pitävät? Tuntuu todella olevan häiriöksi aamurauhan, oletko kokenut? Jollekin syrjäiselle paikalle päästyäsi ei enää voikaan paukutella auton ovia, sillä tunne on kumman luontaisesti hiljentyvä ja luonnon rauhaa hakeva, vai oletko eri mieltä? Sukset jalkaan, reput selkään ja menoksi, Oletko kokenut? Kuuluu vain mukava karhakas suhina suksien alta, niiden liukuessa hangella, miksi et kokisi? Miltä tuntuu pysähtyä huurteisen pajupensaan viereen, jollakin mukavannäköisellä aukiolla? Miltäs tuntuu koskettaa näitä teräviä hauraita huurremuodostelmia? Aurinko noustessaan taivaanrannan yläpuolelle aiheuttaa aamu-usvan joka valtaa kedon, oletko kokenut sen? Tuossa usvan aikana joutsenet suorittavat sen aamulentonsa, ruokailupaikalle yöpymispaikastaan, oletko kokenut sen? Luonnon heräämisen kylä muutenkin huomaa, oletko kokenut sillä se säväyttää? Ilma lämpenee kun aurinko nousee, aiheuttaen aamutuulen, joka hetkessä pyyhkii tuon usvan pois, oletko kokenut tätä? Kohokohtana voisi olla tuon tuulen jälkeinen seesteinen aika, oletko kokenut sen? Nyt on eväistä nauttimisen aika, oletko kokenut sen? Kun kaiken tämän lomassa hiukan seurailee pensaistojen reunoja kauempana, voi nähdä luontokappaleita ruokailemassa, oletko nähnyt koskaan? Tähän kaikkeen sopii viellä teeren soidinmenot, nehän on jo itsestään selvyys, oletko ollut seuraamassa? Auringon kivutessa yhä ylemmäs, alkaa sen lämpö vaikuttaa myös hangen pintaan, oletko kokenut sen? Tuntuu kuin hanki alkaisi suhista sulaessaan, sen melkein kuulee, oletko koettanut kuunnella? On aika lähteä pois vaikka ei haluaisikaan, koska umpihangessa on paha hiihtää oletko hiihtänyt? Autolla pois ajaessa tieltä löytyy jo paikkoja jotka ovat sohjoutuneet pahoin on rospuuton aika tunnetko rospuuton? Tämän retken jälkeen tuntuu kuin autokin kulkisi paremmin oletko huomannut tunteen? Kun vihdoin olet kotosalla on avattava ikkuna jottei tuo aamuinen kokemus heti unohtuisi, oletko kokenut? Kokemuksena aamuinen hiihtoretki aamuhangille on mitä mahtavin ja se on koettava. Omana kokemana se on parasta, ei sitä voi toiset puolestasi kokea. Ne tunnekuohut, kokemuksineen täytyy kokea jokaisen itse. ELI MÄÄ IHMEESSÄ HANGILLE KOKEMAAN HUHT'KUISET KELIT, OOT HIENOA KOEMUSTA RIKKAAMPI. Ja me kun emme aamuisin jaksa lähteä minnekään, näinkö se on.....

VUOSTUHANNEN VAIHTEEN SIÄ
VIKKAA ON MÄNNYNNÄ TÄHII ENNUSTE NIINKU ENNUSTEET YLLEENSÄ MÄNNÖÖVÄT. AINASSII ALLAKU MÄN PIELEEN, SUA NÄHHÄ JATKOSSA. Millenium muailman haaskin vuostuhatvaihos, tässä pittää ennustoo tulevoo. Syksyllä 1999 ol' niin kommee ja kaanis ruska ja muutennii oli mukavan kaanista mikä ennustaa lumista talvee sekä matteen aikasta kuttuu. Neljäntenä hellemikuuta tuo tulloo tapahtummaan ja paahan pyyvykses ennen sitä passiin. Suks' kelit tulloo jo joolusk' ja pakkasta ja lunta riittää tammi hellemikuussa. Lum' kolloo suap' jatkuvasti olla penkomassa sitä vaahtii lunta tulloo. Suattaa siinä jossain välissä suvellahhii käävä mutta ei ne lumet oo siitä moksiskaan hiihtokelit vuan paranoo. Aarinko alkaa kavuta aikaasemmin kevväällä taivaalle, sitä pilikillehii piäsöö koht' sillään mualiskuussa tai ennenminnii. Vuuven vaihe tulloo olemmaan kyllymä, kolmeekymmentä viittä astetta näättää mittar' suattaa jiähä raketit laakasematta ja on mäntävä muate vällyihin ku on niin kyllymee. Kyl' vaan se siit' lämpiää, huht'kuussa jo aatoon pittää vaihtoo silleet renkaat kun ei jaksa sitä jyrinöö kuunnella, mikä tulloo kun nastat asvaltii takkoo. Huht'kuu on muutennii tulevana kevväänä mutkikas, tuntuu ku kesä tulis ja ei se sit' tuukkaa. Tuokokuun alussa haaki kuttoo, se on varmoo ja jos ei oo jiät lähtenneet, haaki kuttoo jiän piälle, on nimittäin niin lämmint'. Tookokuun lopulla lykkää ja viskoo rakkeetahhii mutta ei se haittoo ei ne kasvit oo viellä nooseetkaa. Muuten tässä keskenkaiken huomaatuksena en kesä on hyvä porkkanankasvatuskesä suunnittelehan vuan porkkanan kylvöö. Kesäkuun alkuun sattuu kovat tuulet, niin että kallaan ei piäse jootuu ostammaan kirjoo, mutta ei se sen huonompoo oo, suattaa olla parenpoohii. Jussinpäivänä on tuas kylymee, niin että tulia pittää polttoo lämpinikseen ja heinäkuun alkuun ossuu pahat satteet. Heinäkuun 12 päivän seutuun lämpennee, tähtee lomas siihen, silloin suap haakijahhii virvelillä hirveest' . Elokuussa viljat jootuu ja sato tulloo olemaan normaall tai himppu parree,kun ovat suaneet vettä ja heinäkuun helteitä. Elokuun lopussa on neljän päivän helteet ja se kyllä pittää käättee hyväks' ku voi samantien kahtoo elokuun kuutamoöitähhii, ne on nimittäin kommeita kuutamoita. Syksy tulloo kuitennii tuas syyskuussa, ja ennen sitä muuttolinnut lähtöö varmasti. Jos vähännii on samanlainen ruska tulevana syksynä, niin tämähän alkaa tuas alusta, tuas allakaa aikanen matikankutu, ennen sitä vuuvenvaihe tulloo ja pakkaset piälle painaa, allakaa ark' 2001 ja milleneun on ohi tuhanneks vuuveks mutta suahaanhan myö vuuven piästä EUROT käättöön, niin niitä laskiissa männöö kyllä aina yks' vuos' vuostuhannen piälle juhliissa. Näin tässä tulloo käämään. Sanokee minun sanoneen.

JOULUSTA NÄKEMYS
KAHDELLA PUOLELLA JOULUN, tai kahdella tuolilla Joulu. Ja niin Joulu joutui jo taas pohjolaan...... Joulu on joutunut ihmisten mieliin vuosituhannen kohta kahden ajan, silti se aina puhuttaa, aina sitä odotetaan, aina se tulee ajallaan ja menee menojaan. Mikä Joulu oikein sitten on? Joillekin uskonnollinen muistopäivä ja samalla hiljentymisen hetki, Joulu voi olla myös murheen päivä, ilon päivä, odotusten täyttymys, levon hetki, harrastusten mahdollisuus, ylensyönnin rituaali tai mikä tahansa kohokohta-aika. Joulu tulee ja Joulu menee. Joululta on odotuksia ja parasta lienee tämä odotusten, valmistelujen aika, talven kynnyksellä täällä pohjoisessa ja kesän kynnyksellä siellä etelässä. Me ihmiset odotamme ja valmistaudumme johonkin tulevaan, mitähän se Joulu tuo tai mitähän se huominen tuo. Elämän kiertokulussa Joulu on odotusten etappi, "valmistautumisineen", vai onko näin murto-osahan elämästä edes tunnistaa Joulun ja ihmisillekin se on todella pieni hetki elämästä. Joulu on kuitenkin luotu ihmisiä ei elämää varten kuten sanotaan Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto..... Siksi kai joulun hyörinä ihmisten keskuudessa on paikallaan ja olkoon niin tai näin valmistautuminen jouluun kannattaa se luo odotuksia, tekee tuosta juhlasta arvoisensa, muokkaamalla mielet JOULUISIKSI. Valmistautumiseen on jokaisella omat rituaalinsa poltetaan kynttilöitä, kierrellään kauppoja, asetellaan valoja, järjestellään tavaroita, leivotaan, ostellaan lahjoja, tai muuten vaan ollaan.... Odotukset ovat aina olemassa........ Yksi hieno odotuksia lisäävä tapa on kuitenkin pikkuhiljaa unohtumassa tuo omaleimainen omatekemä lahja, sen valmistus ja valmistuksesta saatava odotuksen tuoma tunnelma. Jokaisella muistossa lie viimeisistä tällaisista lahjoista nuo isoäitien ja äitien neulomat pipot sekä villasukat, villa käsineet onkin jo unohtuneet. Joulusta varmasti tulisi muistorikkaampi arvostamalla enemmän omatekemää toiselle annettavaa lahjaa, jossa jo tekovaiheessa on mietitty lahjan saajaa. Kaupan tiskiltä ostettu lahja on vain hetken humahdus näin ajateltuna TÄMÄN MINÄ OSTAN SILLE JA TÄMÄN SILLE, kolme sekuntia oli lahjan saaja mielessä. Samoin käy myös saajan puolella, TÄMÄN MINÄ SAIN SILTÄ JA TÄMÄN SILTÄ, ja kolme sekuntia on kulunut. Tästä lie tullut se yleinen käsitys että JOULUN HÖSSÖTYS ALOITETAAN LIIAN AIKAISIN, ja niinhän asia on hössötyksen osalta. Valmistautuminen Jouluun todellisine lahjoineen, aloitetaan kyllä liian myöhään. Aiempina aikoina jouluun valmistauduttiin koko syksy, salassa lahjoja valmistamalla. Nykyisin lienee ansaittua tuo lahtauslaulu SIKA....., jota ei oikein JOULUNA muussa mielessä kärsi kuunnella. Kyllä se tänä päivänä on niin että Jouluun valmistaudutaan liian myöhään ja niinpä se Joulukin on muuttunut," täytyy muotoon", antamisen, saamisen ja rauhoittumisen sijasta. Kaikesta huolimatta Joulu tulee tänäkin vuona, valmisteli sitä tai ei, VALMISTELTU JOULU ON KUITENKIN PAREMPI, hössötti sitten tai ei. Ja on se sitten uskonnollinen tai ei.

Mitenkä olisi harrastuksena rakentaminen. Laulussa pyydetään aika karski toive, jos kaikki suomen järvet viinaksi muuttuisi  ja jos se vielä tapahtuisi niin hukka meidät perisi. Mutta jospa laulettaisiinkin jos kaikki suomen syrjäytyneet rakentajaksi muuttuisi niin mitä siitä seuraisi, 5,5 miljoonaa rakentajaa löytyisi heti ja kylläpä olisi elvytystä kerrakseen myös henkiseen lamaan kuin talouteenkin. Rakentaminen onkin tehty niin vaikeaksi ja kalliiksi Suomessa ettei sen saloja voi kokea kuin muutamat hullut jotka siihen ajautuen ryhtyvät. Enää ei voi rakentamista harrastaa eikä voi myöskään niin sanotusti laajentamalla rakentaa. "Vanhoina hyvinä aikoina"? ihmiset rakensivat ensin saunan eteisineen, muuttivat sinne asumaan, pääsivät omaan kotiin kiinni, saivat rakentamisesta harrastuskipinän, rakensivat pirtin makuuhuoneineen, lisäsivät keittiön, piti karjasuojia rakentaa, taloa laajentaa, puimalaa/riihtä tarvittiin, lopulta mukavuuksia, rantasaunaa, halkovajaa, kellaria ym. ym. Tänä päivänä rakentaminen on niin pitkälle säänneltyä ja pyrokraattista paperinpyöritystä ettei sitä voi mitenkään harrastusmielessä tehdä. Osittain se on aivan oikeinkin  koska rakennuksissa harvoin asuu jatkossa sen rakentaja. Ehkä tuolla pyrokratialla on tarkoituksensa, herää vain kysymys onko mitään järkeä tukahduttaa omaehtoinen toiminta tuolla kamaluudella myös ihmisiltä jotka osaavat asiansa ja haluaisivat toimia omaehtoisesti pienellä alkupanoksella ja pitkällä ajalla. Tarkastuksia ei enää tänä päivänä kyllä tarvita, ne ovat hukkaan heitettyä aikaa ja rahaa koko rakentamisen ajasta. Pienrakentaja tarvitsee neuvontapalvelun ei tarkastamoita! Tuota neuvontapalvelua varten kait rakennusvirastot aikanaan perustettiinkin, valitettavasti vaan niistä on muodostunut vanhan nimensä mukaisia virastoja eli ovat aikojen kuluessa paisuneet omaan mahdottomuuteensa. Niinpä nyt on tukahdutettu täysin tuo omaehtoinen pienrakentaminen. Esimerkkinä voisi olla tuo venevaja, vaja johon veneen voi ajaa katoksen alle, niitä ei tänä päivänä löydy, samoin kaikennäköiset varastoiksi tehdyt liiterit ne ovat menetettyjä luonnonvaroja tänä päivänä.

Tänä päivänä pakotetaan rakentaja ottamaan hirveästi velkaa vain sen takia koska kaikki täytyy valmistella niin sanotusti valmiiksi heti alussa ja tämän valmiuden hankkimiseksi yhteiskunta pitää pystyssä kokonaista pyrokraattien armaadaa. Esimerkiksi jos rakentaja palkkaa osaavan asiantuntijan itselleen päällekatsojaksi ja virheiden välttämiseksi yhteiskunta kävelee näidenkin yli ainakin laskutuksessa. Yhteiskunnalta ei saa kuin leimoja paperiin ja hirveän laskun, asiantuntija sentään tekee työtä asioiden eteen. Tämä on kai sitä kustannusvastaavuutta hirveä määrä tarkastajia laskuttaa kaiken suustaan päästämänsä sanan ja kun nuo ylen viisaat poistuvat rakennuspaikalta kommentti osaajilta on ettei tuon ukon puheita kannata niin vakavasti ottaa.

Kyseenalaistaen: Viranomainen määrittää tai lopullistaa sentilleen rakennuksen paikan. Sopia kysyy mitä ihmeen väliä sillä on missä kohdassa tonttia talo sijaitsee eikö tuo tuleva asukas tietä parhaiten mitä hän haluaa. Onkohan tässä käymässä samoin kuin aikanaan vahdituilla roiskeläpillä autoissa, eli ne jossain vaiheessa todetaan turhiksi vaikka niitä aikanaan vahdittiin oikein viraston toimesta.

PÄÄSIVU .. LUONTO .. PUU .. PUULAJI .. RUOKA .. KALA .. RETKEILY .. KALARETK .. TAITO .. MUOTO ..VANHAA .. SAVO .. MATKA .. MUISTOT .. naytto .. KIAHNA