RUOKA

KALARUOKA sekä vähän muutakin eksoottista, lipsahtaapa välillä ruuasta sivuunkin, tai miten sen nyt ottaa. Esimerkiksi lisukkeisiin lipsahtaa ja kokeiluihin kurahtaa.

Tämä ruoka sivu on hiukan erikoisilla resepteillä varustettu. Ne ovat kyllä kaikki koettuja ja hyväksi ja maukkaiksi todettu. Tärkein sanoma lie että kokeile jotain muuta mitä keittokirja tarjoaa. Toisin sanoen tee itsellesi ruokaa josta pidät ja joka on lähtöisin yksinkertaisista aineksista.

Tämä on kinkku vaikka ei se siltä näytäkään. Käteeni iskettiin ohje kinkunpaistosta taikinakuorella ja heti piti kokeilla minkä mäjäyksen se antaa kun kinkun kuorettaa. Ohjeessa kinkku paistettiin noin 5mm kalakukkotaikinakuoressa ja heitettiin kuori sitten menemään, kinkku itse kuorrutettiin perinteikkäästi sinapilla. Tuo kuori oli siinä vaan korvaamassa tuota paistopussia tai alumiinifoliota. Heti piti soveltaa ohjetta niin että tuo kuori tuli myös syötäväksi eli kinkun alle folioallas irtoavia nesteitä varten ja kinkku ihrapuoli alaspäin altaaseen, muutenhan ne ihrat olisi olleet siinä kuoressa kiinni. Hyväähän se ihrakin kuoren kanssa on, vaan kun sitä ei pidä syödä sen rasvalastin takia.. Folio pitää olla vähän vahvempaa ainetta alla, päälle sitten riittää yksinkertaisesti kaksinkertainen folio ja reunat umpeen niin ettei hirveästi haihtumista tapahdu,  Kinkku kuoretetaan kuorella joka on tehty kuten kalakukon kuori konsanaan. Sitten vaan paistoa miedossa uuninlämmössä kuten kukot konsanaan ja tällainen siitä tuli. Erittäin mehevä suorastaan suussa sulavan makuinen sekä kuori että itse kinkku. Niinhän tuo maistui kanssaihmisille ja muillekin lupasivat ensi vuonna paistaa samanlaisen, niin ihastuivat siihen. Tuli tehtyä vielä oikein kun jätin tuon kuoren reunoiltaan vajaaksi jottei irtoavat liemet sitä möhjöksi liuota ja oikein tuli tehtyä alareuna oli hiukan taikinamainen mutta siinä se maistui kuin ei mitään. Tuo hyvin paistunut kuori oli pehmeän hautunutta niin kuin se kukoissakin on jos sen oikein tekee. Kuoren ohje alempana tällä sivulla:

Sieni ja sen olemus: Voi jos meillä ei olisi sieniä niin mitä tästä tulisi, joka paikka olisi täynnä roinaa ja roskaa. Onneksi on sieniä ja varsinkin niiden itiöemät ovat kaikki kaikessa kun ruuasta puhutaan.

Marjapiirakka paksulla marjakerroksella: Kuinka sä sen teit ja mitenkä noi marjat on hyytynnä noin paksuksi kerrokseksi piirakan piälle:  Niin se tässäkin on, kun ei ihan perinteisiä oppeja noovata niin suap aikaan aivan uutta ja ennekuulumatonta. Ensin piirakalle tehhään melkein pannukakkupohja mutta munia vain yksi, ruokaöljyä reilusti, leivinjauhoa teelusikallinen tai puol toista, sokeria oikein runsaasti ja tietenkin vehnäjauhoja, sanosko ruoka laatasellinen ja suoloo maun mukkaan, siinäpä ne aineet. Hierastaan jaahot ja sokeri ensin sekasin niin on helpompoo jatkoo. Sitte sujjaatettaann rasvat sekkaan ja niin paljo että tuntuu tahnaselta melkein. Vettä ohenteeksi ja sekottimena koko ajan nahka viitonen ja jos on puuseppä ammatiltaan niin kyllä se nahka nelosellakii sekottuu.  Taikinnaan vettä niin paljo että se on pellille leivinpaperin piälle kuavettavvoo. Siinähän se jo itestäännii lätistyy mutta kun vilä lastalla levittellöö tasasek, niin hyvä pohja tulloo piirakalle. Pohja tietennii paistetaan eri aikana uunissa mitä sitä täytteitä pohjan kanssa sotkoo ne sotketaan erikseen. Sitten vaan survotaan marjat pannaan niihin sokerii reilusti ja mitä vielä???? Tietysti manna ryynii niin paljon että täytteestä tulloo melkein marjapuuroo, jos nyt marjoja vaikka laittaskii vähän reippaammin. muistettava että puuroo syntyy jo desistä mannasuurimoita. Tuossa täytteitä tehessä on uunissa pohja jo kypsynnyttii ja eikun täytteet piälle ja takaisin uuniin. Kypsentämisen jälkeen jiähytys ja ompa hyvvee kun sentin pohjan piällä on toinen sentti hilloo ja makkeeta vielä. Tarkat miärät ja paistoajat on jokkaisella piässä ei niitä tarvii mitata hyvä sekottaminen on tärkeempöö ei jiä paakkuseksi. Ai niin pellissä pittää olla reunat, muute valluu taikinat tai täätteet uuniin.

Onko pikaruuan oltava hampurilainen vai pitsa? Voi se olla pikamunakaskin tai pikainen sienikeitto.

Mikro apuun sienikeiton keitossa. Tattikesä 2003 ja niin ne maistui 2004 keväällä, kun kaikki tuntui jo menneeltä. Vettä kattilaan, kuivattuja tatinpaloja kourallinen perään, hiukan valkopippuria ja oikein väkevää sinappia teelusikallinen tai 2 ja tietysti suolaa. Kiehuttamista sen verran etteivät tatit kuivatulta tunnu. No entäs sitten? Kärryyttääkö rasvaa paistinpannulla jotta jauhosuurustus onnistuisi. Ei ei ja ei. Rasvat mikroon lämmitys ja jauhot sekaan, taas lämmitystä sen verran että alkaa melkein tulla pullaa mikrossa. Mössö keiton sekaan ja siinä se on suurustettu sienikeitto ihka tuore ja hyvä. Ja jos voita käyttää niin se on eri juttu maultaan, voi, voi sitä voita.

  Seimunakas Tämä kala on maukas ja ruodoton varsinkin 400g valmispakkauksessa. Mitenkä helppoa siitä on laittaakaan ruokaa mikroaaltouunissa. Sen helppouden yli kävelee vain samankaltainen nakkimunakas, niitä kun ei tarvitse sulattaa ensin. Eli munakasta pakasteseistä, työpäivän jälkeen, mikrossa laitettuna. Ensin pikkuiseksi ajaksi pakkaus mikroon jotta jäiset palat saadaan veitsellä pilkottavaksi, kuitenkin niin vähäksi aikaa että ne pysyvät hyvin kuutioina, myös pilkottuna. Sitten suuhunsopiviksi paloiksi pilkotut seipalat laakeaan mikrovuokaan ja sekaan 4 munan munamaito höystettynä valkopippurilla ja suolalla, uunissa kypsäksi ja syömään. Mikro uunissa alta aikayksikön, tavallisessa pikkuisen kauemmin. Tietysti munamaito sekoitetaan ja sitä sen verran että seipalat ovat ainakin puoliksi liemessä. Makuja voi muunnella lisäämällä tilliä, tuoretta tai pakastettua (ei kuivattua! sehän maistuu kuivaheinälle suorastaan "timoteille" ) tai sitten jotain muita tököttejä esim. savuaromia, kanelia, muskotinkukkaa, soijaa, ihan vain mistä mausta tykkää.

Kukkoja joka lähtöön: Kalakukko, lanttukukko, perunakukko, lihakukko, juureskukko, riisikukko.

Kalakukon tekkoon, se on helppoo ja jos ei oo kalloo luve.... Pilkkionkijan ABC...kalasivulta... Sikkoo, suap' kaapasta. Mutta kun kuitennii suatta sen pilikkikipinän, sekä kalojahhii jo tulloo ja jos ei tuu niin nuapur tuop. Täytyy ne kalat johonnii laittoo, niin tässä poikkeeva kalakukon valmistusohje. Kuor' on tässä ohjeessa muutettu perinteisestä, sisustoo ei muuteta. Kuoresta tulloo hyvvee näin.  Laittoota karkeeta vehnäjahoo ja  ruisjahoo sama miärä, lisäksi lolraas öljyy kuoren pehmikkeeks'. Nesteeksi tietennii lämmintä vettä (vähän yli 42º) ja kohokkeeksi kuivahiivoo. Maustoo voip valkopippurilla ja suoloo tietennii. Jätä taikina meleko löössäks'. Mut ei se kässiin sua ennee liimaatua, sen verran jaahoja kuitennii on laitettava. Löösähkö, kohhoillu taikina leviää kyllä illiman kaulimmii littanaks' levyks' ihan käsin painelemalla, kun viellä litistelypöyvällä pittää alla karkeeta ruisjaahoo ja samoin piällä niin molemppiin pintoihin tulloo kuivahko kerros. Siihen vuotavvaan alakulmaan taiteiloo viellä pakssunnoksen, niin eivät kalatkaa töki sitä puhki kukkoo kasatessa. Pohja ja hulppeet on paineltava ohhuiks'. Kun kukon kuori on löysähkö, on kuor siirrettävä pellille rullattuna ja kukko tehtävä pellille valamiiks viritettyjen folioijen piälle, se ei kestä liikuttelluu. Pellille folion ja kukon  välliin laittoote tuas jaahoo jottei kukko tartu pohjastaan folioon kiinni. Sitten vaan lihat kalat ja suolat sekasin sisälle, kuitennii kalat oikosseen, tiiviiseen järjestykseen. Mitä tiiviimmäks suatte niin sen parempi. Jokkaanen voi sitten sianlihhoo valkatessa valita läskillistä, suap' tehtyy tos maakasta. Läskitöntä, jolloin tulloo kuivahkoo. Kuitennii, kalakukko on kaekella tavalla hyvvee. Sitten vuan hulppeet piälle ja foliovuoraas ympäriisä. Jotta mehut pyssyyvät sisällä pohjafolio on kiännettävä kukon ymmpärille tasasentiukas. Sillä vaikka kulma halakiaakin niin nesteet eivät silti piäse pois, eikä tarvii niitä hulppeita mitenkään veillä liimailla kunhan piälle kiänteellöö. Kukkohii voip olla minkä muotone tahansa, neliskanttine on helpoin tehä. Uuniin vuan tekele tekkeytymmään ja ensin lämpöö annatta tunnin verran kaks' ja puolsattoo astetta. Haavutuslämpö sitten vähä yl sata astetta ja haavutusta 8 tuntii, niin ruuvot pehmiää. Koko homma syyvään lämpimänä, mässäilemällä, kerran vuuvessa, voin kannsa. Jos kukkoo halluu syyvä usseemmin on läskii vähennettävä ja pyöriteltävä kalat ennen latomista öljyssä ja voin sijasta käätettävä markariinii. Tämä kuor' ei pieretä niin paljo ku sellane tiukka kuor' ihan vaan tähän lopuks ettei ruokahalut mää ensin.

Jukan kukko Keski-Suomessa on perinteinen saunakukko. Eli foliopussin sisään raakoja perunalohkoja, sipulin siivuja, valkosipulin kynsiä, makkaralenkin paloja ja suolaa. Kannattaa muuten laittaa pari pussia päällekkäin, saattaa mennä pussi puhki, kun tuo valmistuminen kestää aika kauan ja kukkohan kylpee löylyssä kylpijöiden kera yhtä aikaa. Perunoitten kypsyminen siinä eniten aikaa vie. Saunaan tulee kiva tuoksu. Ja sitten joukkoon vielä hieman ruotsalaisuutta, eli kun tätä "saunakukkoa" alkaa mättää suuhun, niin sen mausteeksi sopii erittäin hyvin curryketsuppi. Tätä ketsuppia ei vaan ole löytänyt Suomesta, kylläkin Ruotsista. Kukko se on tämäkin, siinä on vaan alumiinikuori ja sitä voisi tituleerata tekniseksi kukoksi myös! Ei siihen sentään jatkuvalämmitteistä kiuasta tarvita tavallinenkin kelpaa.

Lanttukukko tulloo samanlaiseen kuoreen, ellei halua vähän vehnäsempää ja laita vehnäjauhoja enemmän. Eikä niitä lanttuja keittee tarvihe, kyllä ne siellä kukossa kypsyy, sikkoo ja lanttua vuan sekasin kuoren sissään tiiviisti. Lanttukukkoon kannattaa laittaa mausteeks sokerrii. Lanttu vuatii taas tuon pikkän haavutuksen , sen täytyy vähän imeltyä. Lantut ovat suurimmaksi osaksi vettä jotenka mahollisimman kuivat aineet kuoren sissään niin ei tuu turhaa nestettä. Lanttukukko on parasta kylmänä jotenka se pittää ensin jiähyttöö. Ja rasvanen sianliha siätellöö tuas makua, niinkuin kaikissa kukoissa aina.

Perunakukko. Ensinnäkin se on tosi hyvvee ja valmistuu moppeiten kukoista. Tuommonen par tuntii paistoo riittää riippuen vähän koosta. Siihen pättee samat siännöt kuten edellissiin, paisto aika vuan on toen teolla lyhyempi. Pottukukko on kuumana hyvvee, kylmänä se on kuin söisi konsannaan keitettyjä perunoita kylmänä. 

Lihakukko. Se on kuin kalakukko, kalojen sijasta vaan käytettään erilaisia lihoja ja haavutettaan kaavan. Maustepippuri sopii parhaiten mausteeksi. On hyvvee sekä kylmänä että kuunana. Vuatii kyllä ehkä keitetyt perunat lisukkeeksi kun muuten on kuin paistia vetäis nuamaan vähän vuan maukkaampoo.

Juureskukko. No sehän on kuin lanttukukko, maistuu vain lämpimänä parhaalta. Haavutettaan vähemmän aikoo, kun ei sen tarvii ileltyy eikä maasteta sokerilla.

Riisikukko. Jos tätä nyt kukoksi voi sanoa, siihen heimoon se kuitennii luvetaan. Kuor tehhään vehnäjauhoista ja maustetaan pippulloin sijasta sokerilla. Keitettään kananmunavelliä monella kananmunalla johon lisätään puolkypsät riisit. Sitten tuo kukko tehhään niin että sisusmössö tasoitellaan parin sentin kerrokseksi ja viskataan hulppeet piälle. Paistoo ei tarvii kun se pakolliset puoltoista tuntii eli kunhan kypsäks suap. On hyvvee kylmänä sekä kuumana ja varsinnii välipaloina kun kartoo uutissii televisiosta. 

Versiot. Muikkukukko, ahvenkukko, kuorekukko. Ainakin kaloissa paras kukko on se jonka juuri valmistaa. Melkein kaikista kaloista voi tehdä kukkoja jopa särjestä, eikä sekään hullumpaa ole kun syö sen kylmänä. Lämpimänä siinä on kyllä se mudan maku, jota kylmänä ei juuri huomaa. Joskus kun kiiskenkutuaikaan  mertaan eksyy rutosti kiiskiä niin tehkääpä kiiskikukko, yllätytte on muuten tosi maukasta. Kiiskejä vain harvoin saa tarpeellisen määrän. Kuore tuo hyljeksitty kala kukossa onkin todellista herkkua. Eli ei aina tarvitse olla muikku niin hyvä kala kun se onkin.

Kukon tulevaisuus. Nyt ne sotkoovat kalakukkoon kaikenlaasta, siihen ennen kuulumattomia aineita. Perinteinen kalakukko on jo unohtumassa. Kyl maar ne kai sotkoovat kalakukon ja perunakukon, ku pottuu sekkaan pistäävät. Potatit on syötävvä pottuina ja kalakukko ihtenä sellaasena. Pittääkin kyssyy, kui ne nyt sinne perunoo laittaavat? Onko ne suaneet liian vähän kalloo, jotta pittää potatilla jatkoo kukkoo? Huonolla kalapaikalla ovat olleet, ongella.

Makkaraperunakukko. Tämä on kai se tulevaisuuden ruoka, ja kaiken lisäksi on muuten tosi hyvää. Mutta jotenkin se ei tähän sarjaan kyllä mitenkään kuulu. Tämä kuuluu sarjaan makkaraperunalaatikko, makkarakeitto, makkarakastike, makkarakupit, makkaramuhennos. Hyviä ne kyllä kaikki ovat.

Kokeilematta. Lievästi savustettu savukalakukko  tai savulihaperunakukko. Ves tulloo jo kirjootaessa kielelle.

alkuun

Mössöllä katettu ruokapöytämme, liekö syy välineissä. Suurin osa ihmiskunnasta ei tunne olemassakaan haarukkaa ruokailuvälineenä. Puolet ihmiskunnasta taitaa syödä suoraan sormilla ja toinenpuoli puikoilla, vain pieni osa käyttää haarukkaa. Miksi me sitten käytämme haarukkaa? Ehkä perunan survominen vaatii sen, ehkä tämä koko ruokailukulttuurimme onkin yhtä mössöä ja vaatii survomista. Pidämme hyvänä ruokana ruokaa jossa on kaikkea mahdollista, erilaisten ruoka-aineiden lisäksi myös lukematon määrä mausteita ja siitä se mössökultti sitten alkaakin. Kun ottaisimme ruokailuvälineeksi puikot, loppuisi tämä mössöaika ja joutuisimme syömään paloiteltua erilaista ruokaa. Pieninä suupaloina ruoka palauttaisi erilaiset maut mieleemme. Tänään voi jo kysyä mausteistakin, kuka erottaa maustepippurin ja valkopippurin maun toisistaan  sillä meillähän on tuo viiden pippurin sekoitus jota työnnämme joka paikkaan. Tuoreen lihan ja kalan maunhan me olemme jo unohtaneet, saati sitten tuo tiukka vanha ruisleipä miltä se maistuikaan? Se ei ainakaan maistu siltä miltä  nykyinen vanhentunut hiivalla kohotettu leivät. Maku-, sekä hajuaisti, tai jos haju on epäilyttävä sana niin tuoksuaisti ovat niitä aisteja jotka ihmisen vanhetessa paranevat. Antakaamme aisteillemme mahdollisuus.  Tämä mössöjen laittaminen tuntuu joskus kamalalta, enkä tarkoita onko se oikein vai väärin mutta kamalalta se tuntuu. Kauppoihin on myös ilmestyneet nämä mausteliemet mitä erilaisimmat sössöt voi voi. Suurin piirtein tämä sössöjen resepti alkaa aina Etikasta öljystä ja sokerista sekä väkevistä paprikoista tai mitä lie turkinpippuria, jauhettuja palkoja kuitenkin. Tuo etikka on niin yleinen ja jokapäiväinen mauste, silti monikaan tuskin ostaa sitä. Ostamme erilaisia kastikkeita, joissa yleensä lähtöaineena on jokin öljy, etikka, vesi ja sokeri.  Aineiden määrän säätö onkin sitten se happamasta imelään makukirjo. Entäs suola, kun se tuli ja jäi, niin muu ei sitten kelpaakaan sitä on aina laitettava, jopa leivonnaisiin tai voimakkaasti maustettuihin ruokiin. Luulisi mausteiden riittävän, ruuan maustamiseksi. Esimerkiksi koivunlehtitee on erittäin hienoa juomaa ja saatavissa kesä aikana vaikka kuinka paljon, sitä vaan ei normaali ihminen pysty juomaan ilman sokeria kun se maistaa  saunavastalta. Tai kuivattu tilli, vaikkapa kalan mausteena sehän maistaa suoraan karjalle syötettävältä kuivaheinältä. Tuo timoteetilli käy oikein hyvin vanhan kalan mausteeksi ja lisäisikö siihen vielä kalalientä ja mössö on taas valmis. Mutta entäpä entisajan kuivattu kapakalakeitto miten maukasta se olikaan, nyt ei sitä syö siten kukaan. Pitäisikö nuo vanhat kalat kuivata ja syöttää tuoreet ihmisille. On nimittäin ikävä katsella kalatiskiä missä myyjä näyttelee muka tuoretta kalaa ja nostaessaan kala ei sitten pysykään suorana vaan kääntyy heti 90 asteen mutkalle, ja väittämä kuuluu nämä on eilen tulleita. Jätetään kuitenkin kertomatta koska ne on kalastettu. Yksinkertainenkin on kaunista ja varsinkin maukasta. Paista nuotiohiilloksella kala, ilman suolaa ja maista kuumana, ihastut tuohon hienoon kalan makuun, missä on tuo hiilen ja savun maku aromina mutta ei suolan.

Tämä muailma on niin ruokaisa hurraa hurraa hurraa.... Kun kaikkea saa nyt marketista hurraa hurraa hurraa.... Viellä ruokaa tahtoo taas laitella hurraa hurraa hurraa.... Eikä kaikkea ostaa halua marketista hurraa hurraa hurraa.... Kai maistuva kuitenkin on parasta hurraa hurraa hurraa.... Jos sais maistoo vaikka mehtämansikoita hurraa hurraa hurraa.... Tai mikseipä vaikka karpaloita hurraa hurraa hurraa.... Kuhan kaikki vuan on tuoreita hurraa hurraa hurraa.... Hapankaali ei maistu itseltää tuoreena hurraa hurraa hurraa....

alkuun

KITÛ. Laihduttajan, paastoajan, nautiskelijan  ja miksikäs ei nälkäisenkin ruoka on tuo perinteinen KITÛ keitto. Mikä on kitû ja miksi sillä on noin kumma nimi? On kyse kuivatusta pienestä kalasta joka on kuivattu hiukan kuumemmassa uunissa, eli kala osittain kypsyy ennen kuivumista. Kuivaaminen tuollaisessa 100°C lämpötilassa aluksi tunnin verran, sitten noin 70°C ja niin kauan kuivataan kunnes kala on rapean kuiva. Tähän kuivaamiseen soveltuu mikä tahansa kala. Tietysti jos haluaa vain kuivata eikä ollenkaan kypsentää, lämpötila on oltava koko ajan siinä 60°C tai jopa alle. Paras kitû tulee kudulle nousevasta kuoreesta. Kuore kudulle noustessa on sisälmyksiltään tyhjä, eli sitä ei tarvitse perata lainkaan.. Se ei jouda syömään, on se niin kovaa menoa kudulle. Kutukuore nousee jokien ja purojen suihin joukoittain toukokuussa, juuri siihen aikaan kun koivu tulee hiirenkorvalle. Pikkuisen tietysti puolin ja toisin heittäen riippuen veden lämpötilasta. Pienisilmäinen liippi mukaan ja passiin tuossa 11 aikaan iltayöstä se kuore nousee silloin. Johan se on näkemisen arvoinen, tuo kutunäytelmä. Kaloja on pienet jokisuun kivikot mustamaan. Niitä saa jopa käsin kiinni kun rauhallisesti kivenkolosta nostaa. Ei tarvitse kauan liipillä myötävirtaan vedellä kun on tarvittava saalis saatu. Hyvästä kivenkolopyörykästä saattaa saalis nousta kerta linttuulla ja on laitettava pillit pussiin. Sitten kuivaamaan. Tuommoinen 15-20 kg mahtuu isompaan leivinuuniin kerralla kuivamaan ja kyseiseen uumiin ei päde nuo edellä olevat ohjeet. Uuni on lämmitettävä kuumaksi kun melkein 15kg vettä haihdutetaan. Sitten vaan uuni puhtaaksi tuhkista kalat uuninpohjalle tasaiseksi kerrokseksi noin kourallinen karkeaa suolaa perään ripotellen ja pelti hiukan auki samoin uunin ilmanottoaukko. Vuorokausi ja kalat on kuivia. Puulämmitteinen leivinuunikuivaaminen on konstikasta se täytyy opetella. Sopivan lämmityksen kun osaa on aina ilo viskata kalat uuniin, tasoitella ne ja suolat perään. Kuore KITÛ on kaikista parasta, eikä se haise kun sitä säilyttää lasipurkissa. Voisi aina joskus kysyä mikä se oikein haisee, kun valkosipulia vasiten syövä ihminen väittää silmät loistaen, en tykkää kuoreesta se haisee. Mihinkäs sitten voi käyttää näitä KITÛJA. Keitto niistä tulee mitä mainioin, samoin se sianliha kitû sipuli paistos. Kastikkeiden lisukkeena sienien tapaan kitû sopii myös mainiosti, ne on vain ensin haudutettava pehmeiksi. Siinä se on, haudutettava pehmeiksi. Haudutettuna se sopii melkeinpä mihinkä ruokaan vaan. Ja miksikäs ei sellaisenaan pureskelisi noita KITÛJA.

alkuun

Unohduksen alku

Harva osaa enää tehdä tänä päivänä LEIPÄÄ. Samalla kun on hävinnyt leiväntekotaito, on myös hävinneet erilaiset ruisleivän juuret ja siinä sivussa erilaiset leivän maut. Ikävää erittäin ikävää. Voisipa tulevaisuudessakin mennä kylään vaikkapa naapuriin, joka tarjoaa kaupan viinereiden sijasta, omanmakuista kahvipullaa tai omatekemää ja makuista ruisleipää. Puhumattakaan mausta, jonka tuore leipä lehauttaa kielelle, tai vaikkapa orresta otettu vanhahko tekeytynyt leipä. Tämän päivän leivät ovat niin saman makuisia ero löytyy vain tuoreudesta, koosta ja viipaleen muodosta, maku ei juurikaan muutu ostipa kenen leipää tahansa. Oletteko muuten saaneet tällaista kuvanmukaista halkeillutta, alapuoleltaan tuhkaista, omatekemää ja omanmakuista leipää. ETTE VARMAANKAAN. Tämän päivän leipä on samanmakuista, pinnaltaan kuoreen saakka pehmeää, erittäin sileää, ja pohjasta löytyy tuhkan sijasta koneen leima, eli viiran jälki. Ei mene kauan kun toteutuu leivällä muodon muutos, leipä makkaroituu. PYÖREÄ leipä jää pois ja tilalle tulee joku koneellisesti tehty tanko, jota tietysti paistetaankin yhtenä pötkönä ja myydään viipaleina. Enää ei tunneta painoa vaan leipä ostetaan viipaleina suoraan päättömästä pötköstä. Paistokone sijaitsee kaupassa, jossa varaston puolelta koneeseen ladataan pakastettua taikinaa ja toisesta päästä tulee siivutettuja leipäpalasia. Siitä sitten ostetaan kukin oman viipalemääränsä. Muuta ei sitten puutukkaan kuin vieressä olisi vastaava makkarakone. Joku juomakone, ja erilaisia tahnakoneita. Sitten se onkin täydellistä, jonot tulisi takaisin, ne olisivat näiden automaattien edessä. Miksikäs ei vaikkapa tulevaisuus olisikin automaattiruokailua. Automaatti tunnistaisi henkilön ja ruikkaisi vain sen verran ruokaa mitä kukin tarvitsee eikä yhtään enempää eikä vähempää. PELOTTAA TÄMÄ OSAAMATTOMUUS JA OSAAMISEN PERINTEEN UNOHTUMINEN NÄMÄ OVAT JO UNOHTUNEET: Vastakirnutun voin maku -- on vain suolaista tai vähemmän suolaista. Tuoreen lihan maku -- kaikki on vanhaa ja niinsanottua säilytysmakuista. Tuoreen kalan maku -- kalahan myydään aina vanhana. Tuoreen maidon maku -- on vain rasvaton, rasvallinen tai prosenttimaito. Kypsän tomaatin maku -- se on vallan unohtunut. Tiedätkö muuten miltä maistuu kypsä banaani -- se ei maistu siltä mitä luulet. 

Hienoa onhan meillä viellä nautasika jauheliha, ja tulevaisuudessa ehkä sikakala tai sikakana jauhemössö. Lopuksi voisi siteerata Tuntemattoman sotilaan Hietasta Etvinin elokuvasta " Herra Majuri kessulta se mahorkkasätkä maistuu kessulta tietenkin." Silloin ehkä oli pakko tyytyä heikkoon laatuun, olosuhteista johtuen, mitä tuo elokuva kuvaa. Meidän ei ehkä nyt ole pakko syödä kaikkea tuota samasta tuutista tullutta moskaa.

alkuun

Nyt se ohje vihdoin tuli NÄIN TEHDÄÄN RUISLEIPÄÄ, OIKEIN hyvää rukiista juurihapatettua leipää. Leivän valmistaminen  vaatii pari päivää aikaa, edellisenä päivänä se on happanemaan laitettava. Puukorvo olisi paras mutta kyllä se käy muovinenkin ei se leipä välttämättä astiaan katso. Leivänvalmistamiseen tarvitaan leivän juuri, tuo mikroopikasa jota voi väliajat säilyttää vaikkapa pakastimessa. Ennen ne kyllä säilytti juuren korvossa, siihen jätettiin edelliseltä leivonnalta taikinaa, sen uuden juuren verran. Juuritaikina säilyy kun sen jättää reunoille ja pohjalle viiruina nahistumaan ja pinnasta kuivamaan. Paksun juuri  löntin jättämällä se varmasti homehtuu pinnaltaan. Happamena ja pinnaltaan kuivaneena se säilyy kyllä leiväntekovälin oikein hyvin. Nykyisin kun on pakkaset voi juuren säilyttää siellä ja ottaa tarvittaessa käyttöön. Siten leivän tekoon. Ensin pitää tuo juuri liottaa tarpeelliseen vesimäärään, kädenlämpöinen lopputulos on hyvä käymiseen tarvittava lämpö. Hiivaa nokare käymisen aloittajaksi. Kun juuriaines, aloitukseen tarvittava hiivanokare, suola ja mahdolliset lisäaineet, tai mausteet on saatu sekoitettua tuollaiseksi paksuhkoksi liejumaiseksi aineeksi jätetään se kannen alle käymään. Valskaava puukansi on kantena hyvä se estää turhan haihtumisen mutta on kuitenkin ilmava ja luo käymiselle otollisen olotilan. Jos päiväseltään laittaa taikinan alulle on se lämpimässä jo illalla käynyt niin että siihen voi lisätä ensimmäisen jauhoerän  ja käyminen vaan jatkuu. Aamusta sitten lisätään lisää jauhoja ja viellä annetaan seoksen käydä niin että vuorokausi tulee täyteen. Vuorokauden täytyttyä valmistetaan taikina. Taikinaan lisätään jauhoja niin paljon että saadaan aikaiseksi seos joka melkein pysyy kasassa mutta ei kuitenkaan ole mitään valuvaa massaa. Liian tiukka taikina ei ole hyväksi, sen tulee olla löysähkö mutta kuitenkin kasassa pysyvä.  Kun tuo taikina on vaivattu viimeisen päälle tasarakeiseksi irrotetaan se saavin reunoilta ilmavaksi kasaksi ja jätetään ilmavan kannen alle viellä tekeytymään, eli taikina käy viellä, ikään kuin juusto ja siitä muodostuu huokoista tasaista leipämassaa. Ainakin tunti on tuon massan annettava muhia rauhassa jotta se olisi hyvää ja kuohkeaa. Sitten pyöritellään itse leivät, se on tässä vaiheessa helppoa, pyöritellään ja taputellaan sopivankokoiset leivät runsaan jauhotuksen kanssa. Jauhotusta ei kuitenkaan tehdä leivän sisälle. Leivät on haarukalla pisteltynä annettava kohota reilun tovin pyyhkeiden alla. Kun on hyvin jauhotettu päältäpäin ei ne tartu pöytiin eikä liinoihin vaan halkeilevat kauniista repeillen ja sehän on vain hyvä asia. Leivät uuniin ja tunti uunitusta. Uunin  lämmityksen voi alkaa samanaikaisesti taikinanteon kanssa ja yli  250 astetta pitäisi uuniin saada lämpötilaksi se on tuommoinen pari pesällistä pieniä puita, niillä se hyvin kerkiää lämmitä siihen kun leivätkin paistokuntoon valmistuvat. Jos uunissa on hiekkapeti arinatiilien alla ei uuni yleensä leivän pohjia polta,  mutta jos tätä ei ole, on uunia hiukan seisotettava ennen paistoa. Hyvin eristetyt kiviuunit ovat siitä hyviä etteivät ne heti luovuta lämpöjään pois liian nopeasti ja niillä voi paistaa pidemmänkin ajan, eristämättömät ovat vähän konstikkaampia ja uunin metkut pitää osata.  Sitten vaan leivät uuniin harjatulle uuninpohjalle jos ei halua pohjista tuhkaisia tai jos haluaa tuon mausteen mukaan kolataan vain irto aines pois. Jätteitä siellä ei saa olla, kivenmurut joita puiden mukana uuniin tulee ei hampaiden välissä mukavalta tunnu. Uunissa ollessa leipiä pitää hiukan siirrellä, onhan niin että takana on kovempi lämpö kuin edessä ja tämäkin on huomioitava, varsinkin kun sinne pitää jokaisen jatkuvasti kurkkia, onhan se uutta ja ihmeellistä. Ainakin tunnin paistoajan leivät vaativat ja sen kuluttua leivät pois uunista ja vällyjen alle jäähtymään, silloin se kuori pehmenee ja leipä viellä tekeytyy lopullisesti. Nythän sitten on leipiä joka lähtöön jotta pakastimeen vaan heti jäähdyttyä, säilyvät tuoreena kunnes uutta leipää taas tehdään, siitä ikivanhasta juuresta mitä kaikilla ei ole. Tietenkin orteen laitettavat reikäleivät ovat luku sinänsä ja sekin on joskus koettava. Kokemus on jo se kun saa vieraille tarjota leipää joka on omatekemää, se on eräänlainen ruokailun kohokohta. Oi jospa olisi viellä vastakirnuttua hyväsuolaista voita ja suolasären kylkiä ilman sitä keskiruotoa ja meloja, miten olisi vielä kokkelipiimää..............

alkuun

Sanovat ruuan näyttävyyden tulevan ensin, mutta kyllä kai se pääasia on itse ruoka. Ruoka on silloin hyvää kun sillä on niinsanottu tapahtumasisältö, tai kun on nälkä. Mikä on tapahtumasisältö? No esimerkiksi tämä ruoka ei oikein sovi nuotiolla syötäväksi. Nälkäinen ei tarvitse asetelmia; Asetelma vaatii tuekseen tapahtuman; Tapahtuma vaatii tuekseen asetelmia; Tästä seuraa ikuinen laittamisen kierre. Kuitenkin perusasia on vain tarpeellisen polttoaine-ravintolisälisän täydentäminen, syömällä. Ja kattia kanssa, ruuanlaitto ja syöminen on mukavaa. Silloin kun pystyy käyttämään alkeellisia ruoka-aineita hyväksi, laittaminen tuntuu jo keksimiseltä ja se on luovaa toimintaa.

Ruokaa hauesta tuosta urheilukalastajan perussaaliista, jänhhäkoiraksi sitä myös sanotaan, on sillä muitakin nimiä kuten: luihuohta, limaputkilo, pitkäposki ja kun taimenen uistelija saa sen, niin kuuluu 25 metriä ennen maalia hauki per.......le. Mitä hauesta kannattaisi sitten tehdä. Väinämöinen teki kuulemma kanteleen hauen leukaluusta, mihin lie viskanna loput. Hauesta saa kyllä aikaiseksi vaikka mitä, ja yksi parhaista lie haukikeitto, höystettynä porkkanalla, juurisellerillä ja lantulla unohtamatta kuitenkaan tilliä ja ja liemiainetta voita tai maitoa. Voi liemen suurustaakin vaikkapa vehnäjauhoilla hiukan sakeammaksi. Joku voisi sanoa että haukikeitto on syötävä kirkasliemikeittona ja kesäkeitto erikseen. Minäpä sanon, yhdistämällä kesäkeitto ja haukikeitto koette kyllä aivan upean makuelämyksen sanokaa mitä sanotte.

Hauesta pippurpihvi ja tulinen. Ensinnäkin sinun on saatava kala, hyvä kookas hauki. Kaupasta ostettu ei kelpaa, paitsi jos ei ite piäse kallaan niin onhan se kelvattava. Hauki on on mieto maultaan ja tässä muutetaan kalan maku, pippurloilla. Näin yksinkertaista se on. Tehdään ensin leivitysseos, ruisvehnäjauhoseos, molempia puoliks ja puoliks ja aika reippaan laisesti, jotta isohkon kalan palat voi hyvin siinä uitella. Seokseen suoloo pari ruokalusikallista ja sitten niitä erilaisii pippurrii rouhejauheena, ei rouheena, eikä jauheena, vaan nimen omaan rouhejauheena. Jauha ite suat sopivoo. Kun halluut erlaisii makuja sekoita jauhot ja suolat, siirrä jauhoseokset pienemppiin erriin vaikkapa paperille. ( Huom suola erkannoo jauhoista helposti sik sinun on sekotettava se pohjasta lusikalla kiäntelemällä ei hämmentämällä.) Nuihin pienemppiin erriin voit sitten laitella erlaisii kuivajauhettuja makuja. Mutta tässä tehtiin pippurhaukee. Sinne vaan rose ja viherpippurit sekä ne väkevämmättii jaahojen jookkoon ja vähän niinkuin runsaalla mitalla. Sitten vaan leivitysseoksen kiäntely-sekoitus ja kalanpaistoon. Pittää olla hyvin ruodittuja kalanpaloja ja tietenkin selkäruoto poistettu, ja paisto ulkotulilla. Muurikalle reippaasti öljyy ja mausteeks voita. Kalanpala kätteen jä palan pyöräättelyt leivitysastiassa ympärriinsä ja sitten se kalanpala öljyseen kohtaan muurikkoo eli keskelle, hyvä ruskistus ja sama toiselle puolen palloo. Muurikkoo kun pittää sillee sopivasti tulen sivussa voip toisella reunalla haavuttoo, miitä paloja kun on isommasta kalasta muillenii. Kuivalla muurikalla suap vaan pinnalta kärryyntyneitä kalanpaloja. Voi se ei kestä tuota kuumuutta se onkin laitettava öljyn sekkaan maasteeksi ei sillä voi pippurhaakee paistoo. Kun öljyssä paistaa pyssyyvät jaahottii kalan pinnassa ilman kananmunnoo. Näitä haakija kun syöp tarvitaan kyytipojaks piimee tai raikasta vettä ja vanhoo tiivistä leipee, niin tulloo samalla lapsuus mieleen. Ja jos tykkee viellä sipuleista voip niitäkkii ensin pyöräättee siinä muurikan keskohalla ja sitten leivitellä nekkii lopuks. Porkkanasilppuu muurikan pohjalle, kaikki paistetut kalanpalat yhteen kassaan, mahollisesti loput leivitusaineen ripotellaan välliin ja piälle. Haavutusta jonnii aikoo kannen alla ja syömään. Tätä jos paljon syöp, niin ei tarvii kahteen päivään käyvä syömässä, niin on tukevvoo evästä tämä.

Paista haukia vilperoiden (haperoiden) kera, toisin sanoen sienillä höystetty hauki. Paistetaan haukipalat mieluummin ulkosalla sipulin ja haperoiden kera, lisukkeeksi perunoita, muuta ei tarvitakaan korkeintaan valkopippuria mausteeksi. Ja kyllä suoloo ja rasvoo viellä kaiken piälle lähevettä.

Hauet voi myös hauduttaa suola pippurivedessä, niinsanotusti ruodot kypsiksi. Siihen ei tarvita purkituskoneita eikä muitakaan peltipurkkeja ja painekeittimiä, tavallinen kattila ja foliota päälle riittää. Folio estää nesteen haihtumisen pitkän haudutuksen aikana. Säilöntä umpioimalla lasipurkkeihin, joita on tullut varmasti nurkkiin kerättyä. Purkit pitää viellä uunittaa sisällyksineen noin 80 asteeseen, kannet paikoillaan. Jäähtyessään kannet liimautuvat niin tiukkaan, että sisälle ei pääse minkäänlainen pöpö. Sitten sitä onkin pitsatäytettä vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Käy se muuhunkin esimerkiksi salaatteihin, leivän päälle, kastikkeisiin ja oikeastaan mihin vaan vaikkapa tommaattisosseeseen upotettuna. Se on sitten "luuserin" hyvää. Arvoa tälle perus kalalle, laittakee sitä, kokkeilkee edes.

LIPPEEKALAHII HAAVISTA ON PAREMPOO. Ennen lipeäkala tehtiin hauvista ja nythän sitä enää ei osata edes tehdä. On ostettava valmista lippee turskoo kaapasta. Hyvvee sekkii on mutta haakia minä halluusin ja tiennii joskus viellä, kuhan opin moisen valmistamisen. Ois muuten mukava suaha joltain ohje, jotta vois kokkeilla tätähii ihmettä. Keittokirjoja en tuu avvoomaan ohje on tultava ossoojalta, jolta vois vaikka tarkistoo aina asioo jos meinoo mennä pieleen.

Haakipannari niille jotka pelkeevät rasvoo. Jaahettaan haakia tai haavit parriin kertaan ja sekkaan porkkannoo, perunoo, kananmunnoo, sipullii (muitahhii juureksii voi laittoo ja ne jaahetaan samalla lailla ruakana), maastepippurrii ja pittää siihen vähän laittoo ryps' öljyy ja suoloo. Tämä sekoteltu tahna levitellään leivinpaperin piälle uunipellille sentin paksuseks' matoks' tai pannariks' ja paistetaan kahensaan asteen lämmössä kullanruskiaksi. Ja tuas jootuu syömään, varsinnii jos tekköö kermaviilikastikkeen kyyvinantajaksi. Huomaatus! ois hyvä ottoo selkä ja kylkiruodot pois ennen jaahamista ainakii isolta haavilta samoin kaikki melat, ne ei jaahaannu kunnolla. Ison kalan melat ja ruodot ovat turhan puisia syötäviä.

Pitsa haukitäytteellä: Tonnikalan pitsassa voi korvata esikypsytetyillä haukilisuilla. Kun haukia kypsennetään suola ja mustapippurimausteisessa vedessä riittävän kauan, niin että ruodot ovat pehmenneet, ja säilötään kuumaumpioimalla myöhemmin pitsan täytteeksi käytettäväksi. Tämä on oiva tapa säilöä pitsatäytettä, on muuten tonnikalaa parempaa ja käy kyllä leivälle sellaisenaan sekä lisukkeiksi muihin ruokiin.  HAUKI KUNNIAAN.

Jaahetusta haavista tehhyt pihvit on tosi hyvvii varsinnii jos lisseet jookkoon ei sianlihhoo vuan kasviksii vaikka kuallii, no siitä onnii resepti tällä samalla sivulla alempaaana ahvenista.

No miten minä laittaisin haakia jos saisin vuan yhen kesäiltana, enkä sais emämpöö. Valitettavasti niitä tuppaa tulenaan vähän enemmän. Siitä paikasta perkoosin mokoman, avaisin sen selän puolelta, viskoosin suolat piälle ja paistaisin sen het nuotiolla hiillostaen. Turha sitä on kotia kantoo, kun siellä se on jo vanhentuna ja eikös se paras nälkä oo siellä järvellä. Paitsi jos tuot kalan muapurille ja syöt ite makkaroo.

No viellä niille jotka sannoovat sianlihan ja haavin kuuluvan yhteen, suatan sannoo vuan että soppii ne yhteen soppii ne. Kuitennii kasvisten juuresten ja sienten kanssa laitettuna haaki on parraimmillaan. Eikä niitä tietenkään kaikkii tarvii sammaan ruokaan ahtoo, voip niistä tehhä erilaisihhii. Eihän ne edes sovi minkäänlaiseen kattillaan kerralla.

alkuun

 Lohilaatikko savulohen nahkasta. Lohi tai lohikalat ovat kuulema kaloja joita kannattaa pyytää vaikka ei saisikaan ja jos ei muualta niin kaupasta niitä saa ainakin, jopa savustettuna. Mitä tehdä nahkalle? no laatikkoa tietenkin. Perunalaatikko maustettuna savustetun lohen nahkalla, maustepippurilla, porkkanalla ja sipulilla ja tietenkin suolaa. Nesteeksi munamaito mutta maito tehtynä HYLA kuivamaidosta. Kaksitoista hyvänkokoista perunaa kuutioituna sentin kuutioiksi. yksi porkkana ja yksi sipuli pilkottuna pieniksi palasiksi. 12 maustepippuria huhmarissa hienonnus ja sitten se lohennahka savustettu sellainen, kynnenkokoisiksi palasiksi. Lisätään suola ja sekoitetaan kaikki aineet jossain kulhossa sekaisin käsipelissä alta päin nostellen. Aineet voideltuun uunivuokaan tasoittelu ja hyla-muna-vesimaito varovasti reunasta kaadettuna mukaan ja paistumaan.  Kuiva hylamaitoa siksi jotta maidosta tulee voimakkaampaa kuin tavan maito ja makukin on sen mukainen. Folio pienellä reiällä varustettuna päälle haihtumisen estäjäksi tai sitten kansi. Uunitusta ensin 200 asteessa lämmityksen alkutehostukseksi sitten loppu 100 asteessa noin tunti ja valmista on. Väitän että on tosi hyvää on tullut tehtyä moista ja kun oikein perusteellisesti miettii kaiken mitä jää hukkaan niin onpas paljon aineita mitä tulee syyttä suotta heitettyä pois, vaikka niistä saa mitä mainioimpia ruokia pienellä vaivalla.

alkuun

PYTTYPAISTIT kalasta ja lihasta tarvitaan vain viitteliäisyyttä, ei muuta. Tämän ruuan nimi on pyttypaisti ja tässä sitä valmistetaan oikein juhlakamppeet piällä, eihän sitä nyt muuten pyttypaistia voi tehhä. Sehän on juhlaruoka, ja sitä tehhään vuan juhliin. Katkaise tynnyri vesipaljuksi, hommaa sisätynnyri, haavutus astiaksi. Sitten kattiloita sisätynnyrin sisälle, kiedotaan ne hiekkaan, kunhan ruoka jutkat' on sisälle kattiloiden laitettu. Kattiloihin sisälle voi laittaa kaikenlaisia paistoksia. Naudan kulmapaisti voimakkailla juureksilla maustettuna, ehkä sama juitsu sian kinkulle, ja muikkuja ketsupissa, öljyssä, voissa, sinapissa, soijakastikkeessa suolavedessä, aivan missä vaan sopivassa liemessä. Mausteeksi: savulihaa, pippuria, juureksia, sokeria, suolaa, kanelia, inkivääriä, kaardemummaa. Melkein mikä vaan käy, kun laittaa oikeassa suhteessa. Happamasta suolaista, makeasta suolatonta jne jne. Ei tietenkään kaikkia sekaisin, vaan jokaiset maku omiin astioihinsa, hyvä folioeristys ja joka rakoon hiekkaa ympärille. Paljut vesipaljuun ja kiehutusta 12-15 tuntia riippuu paistoksien kokonaiskoosta, 200 l vaatii 13 tuntia. Eikä varmasti pala pohjaan ja hautuu kunnolla vaikka haavuttaisit kaavennimmiin. On niin hyvää ettei sanotuksi saa. Pari sisäpaljullista sisältää noin 8 kattilaa eli kahdeksan lajia suap' kerralla. Tietennii pienempinä erinä laitettuna suap enemmän erilaisia makuja. Kokkeile joskus, voittaa rosvopaistin moninaisuudellaan ja varmasti. Pienet erät foliossa ja uunissa mutta vaan sata astetta sekä pitkä haavutusaika. Tälläi hän pystyy tekemään mitä makuja vuan.  KERRALLA KAIKKI.  EI TARVII ERILLISII SÖRSSELÖI ITE KULLEHII; SOPPII KAIKKI SAMMAAN PATTAAN.

alkuun

Meitä opetetaan että se ei käy, ja taas ei käy, mutta kuitenkin!

Kaiken voi tehdä toisin, ei ole ruoka-ainetta jota voisi sanoa että se käy vain sen ja sen kanssa.

Ihmisille tarjotaan sokeritonta hillasosetta, ja kaikki kuorossa ovat sitä mieltä että onpa hyvää ja onkin joka siitä tykkää. Laitappa kuitenkin puolet puolukkasurvosta ja toinen puoli hillaa ja tietenkin sokeria niin ei parempaa yhdistelmää olekaan.

KUKA ON KEKSINYT? Valkoviinin kuuluvan kalan painikkeeksi ja punaviinin lihan. Näin ei ole vaan todelliset elämykset syntyvät sekoittamalla maut erilailla suussa sulaviksi makuhetkiksi. Rajana on vaan oma maku ja mielikuvitus. Sääntöjä voi kirjoittaa mutta makuja ei, ne on itse kunkin koettava. Kaikki eivät tykkää valkosipulista ja varsinkaan sen mausta, hajusta puhumattakaan. Tottumus tuo osan mausta mutta suurin osa on siellä jossain takaraivossa ja sille ei voi mitään, se vaan maistaa tai ei, eli on tai ei, näin yksinkertaista se vaan on.

Sitten yks, resepti. Ahvenkualpihvit puolukkahillon kanssa.
LAITA RUOKAA KAALISTA JA KALASTA: Sallaanen ahvenkualpihviresepti ! Ahvenasta tulloo hyvvii pihvii, oikeen kevveetä ahvenkualpullii ja ne on oikeen hyvvii puolukkahillon kanssa. Perkoo kesk'kokkooset ahvenat, pese ne ja jaaha kahteen kolmeennii kertaan pienireekäsellä lihamyllysuulakkeella, jaaha jookkoon vielä porkkannoo sopivast' ja kualii reelusti. Lissee mustapippurrii maasteeks' ja ryps'öljyy kommee lorraas' ja tietennii jaahettuu näkkärrii ja kananmunnoo kanss. Aineet sekotellaan ja sökötellään tahnaks' ja siitä sitten paistellaan kala kualpihvii ryps'öljyssä kuin pihvii konsannaan. Paksuja ei sua paistoo, niissä tuntuu ruodot. Lopuks voi panna uuniin haatummaan, ne täätyy olla kypsii, kun ahvenat sisältää niitä heismadon munnii. Mutta on ne pihvit sitten kyllä hyvvii, jatkuvasti jootuu niitä paistaassa maistellee, vaik' niissä ei ookkaa sipullii, suoloo kyllä kannattaa kaikenvaralta laittoo, ettei tuu hirveen tuimii. Tää resepti on sallaanen, mutta silti sen sua jokkaaselle näättee, kun myö seeraavan kerran kumminniin tehhään toisenlaasia ihan niinkuin omasta piästä, no resepti tietennii.

alkuun

Suolaaminen

Kraavisuolaus kalalle. Alkuun karkealla merisuolalla järvivesissä kasvatetulle lohikalalle. Suolauksessakin niinkuin muissakin ruuanvalmistuksissa on monta tapaa yksi parhaimpia lie yön yli sokeri, sitruunasuolaus valkopippuriterästyksellä. Tasakokoiseksi saatetut nahotut kalapalat ladotaan tiiviisti astiaan johon on ensin ripoteltu suolaa hienoa sokeria ja valkopippuria. Jokaisen uuden kerroksen väliin on tultava tuo samainen mausteseos, ensin valkopippuri sitten runsaskätisesti hienoa sokeria ja suolaa. Suolan määrääkään ei tarvitse rajoittaa koska aika ratkaisee suolaantumisen, lisäksi palat on hyvä olla tasavahvuisia korkeintaan 3 senttisiä mutta ei fileitä vaan viidensentin paloja ja ehdottomasti nahkottuja. Viimeisenä kun kalat on saatu ladottua tasaiseksi kerrokseksi puristetaan puolen sitruunan mehut päälle ja haihtumisen estoksi jokin kansi. Teos viileään tai kylmähköön paikkaan suolautumaan ja yön yli se onkin valmista. Järvestä vapaana kasvaneille ja sieltä saaduille lohikaloille lisäisin suolaantumisaikaa, puolentoista kilon kalalle kaksinkertaiseksi, samoin nahkomattomille ja merikasvatetuille. Ja loisia kantaville esim. hauelle nelinkertaiseksi. Suolaus on kiinni myös kalasta nahkomisesta ja kalan koosta. Samoin maustaminen. Hauen suolauksessa jättäisin sokerin ja valkopippurin pois mutta lisäisin tilliä runsaasti, myös huuhtelun jälkeiseen tarjoiluun. Särjen suolaisin pelkällä suolalla samoin muikut. Maustekalat onkin sitten oma lukunsa. Mistä muuten saa vihjeitä mitkä mausteet sopivat maustekalan tekoon? No tietysti kaupasta ostetun sillipurkin kyljestä, siellä ne on selitetty kaikki aineet. Periaatteessa maustekalan valmistukseen käytetään kaikkia piparkakku mausteita, lisättynä suola ja etikka. Etikka antaa tuon happaman kirpeän raikkaan maun ja kardemumma omansa. Kalan suolaaminen kuten muukin ruuanlaittaminen on pitkälti makuasia ja sellaisena se on otettavakin. Kun perussuolaa kalan pelkällä suolalla voi siitä laittaa sitten melkein mitä vaan katso vaikka sillit, Ei kalan tarvitse olla silli kyllä muukin kala käy maustekalaksi.

Savustetun kalan suolaus jälkikäteen on taidetta: Joku suolaa karkealla suolalla kalan sisältä päin. Toiset keittää liemen jossa 2 litraa kohden on desilitra karkeaa suolaa, ja kuumassa suolavedessä liotetaan kuumaa kalaa hetken. Pieniä kaloja voi myös suolata suoraan uunista otettuna ORTODOKSISELLA suolauksella. Mikä on jälkikäteissuolausta, pienelle kuumalle savukalalle tai ohuille kalafileille. Pienellä koivu, kataja, tai kuusi vastasella VIHMOTAAN suolavesi kuumien kalojen pinnalle, ritilän molemmin puolin, ennen kalojen poistoa ritilältä.

Suolasäilytys.  Ennen vanhaan tämä oli ainut konsti säilöä saalis niin lihat, kala, kaalit, kurkut kuin sienetkin, ja kyllä sitä tänäkin päivänä käytetään hyödyksi. Tunnettua on tuo rasvasillin säilöminen suolaamalla, nykyjään kyllä  niissäkin on suolaa vähennetty ja tilalle tulleet erilaiset säilöntäaineet, niinkuin sienissäkin. Kotisäilönnässä suola on viellä kaiken a ja o. Tehtiin sitten kuivalihaa tai kuivakalaa joka on ensin suolattu ja sitten kuivattu, tai sitten pelkällä suolalla säilömistä. Suolauksella säilömisen periaatteena on se että hyödykkeet oli sitten kalaa tai sieniä ladotaan kerroksittain väliin aina  runsaasti karkeaa merisuolaa. Valutetuissa hyödykkeissä on sen verran nesteitä jotta ne suolan liuotessa muodostavat tuon säilöntäliemen,  missä hyödykkeet sitten säilyvät, on vain oltava tiivis astia mihin säilöä. Nykyiset säilytyskomerot ovat liian kuivia ilmanalaltaan, siellä hetkessä kaikki nesteet haihtuvat, ellei sitä tiiviillä astialla ja kannella estetä. Sienisalaatin raaka-aineeksi sienten säilöminen suolaamalla on viellä tänä päivänä välttämätöntä ellei halua mausta tinkiä, muihin ruokiinhan sienet voi sitten pakastaa. Liian suolan käyttöönotettaessa sienistä saa pois keittämällä. Keittäminen ei muuta sientä miksikään sillä onhan ne jo aiemminkin keitetty ennen suolausta. Suola on siitä hyvä aine ettei se yleensä reagoi ruuan kanssa vaan jää omiksi hiukkasiksi liuokseen ja nämä hiukkaset on helppoja poistaa vedellä ja keitolla. 

alkuun

SILLIN VALMISTAMINEN, tai silliä kalana ei voi valmistaa. MUTTA SUOLAKALAA VOI maustaa maustein sillin veroiseksi. INARIN SILLI: Kahdeksan tunnin tönkkösuolatut nahotut nieriäsiivut, ruoditaan ja pilkotaan haarukkapaloiksi tai muuten vaan sopivankokoisiksi palasiksi. (ps. ei kuitenkaan syödä tässä vaiheessa vaikka kuinka mieli tekisi). Nämä palat sitten uitellaan liemeen joka sisältää ruokaöljyä pehmikkeeksi, tomaattisosetta tutuksi mauksi, sokeria runsaasti makeutukseksi, väkiviinaetikkaa happamaksi mauksi, valkopippuria kirpeydeksi, kaardemummaa aromiksi, ja muskottia mausteeksi. Muskotin kanssa on oltava kuitenkin varovainen se on voimakas mutta tarpeellinen mauste. Sokeri taas kruunaa kaiken, laita sitä runsaasti. Seos on niin suunmakea että kalasäilyke on oikeastaan heti syötävää. Kun suolaus tehdään etukäteen voi mausteiden kanssa jopa leikkiä. Mikäs sen mukavampaa ja hauskempaa kuin makujen kanssa melskaaminen.

SIPULI PORKKANA SOKERI SILLI Sovitaan että tälläkertaa käytetään taimenta, tönkkösuolataan se yön yli, aamulla sitten hynin nahotut ja ruoditut kalanpalat laitetaan liemeen, jossa on, tilkka öljyä, vähän vettä, runsaasti sokeria ja sopivasti väkiviinaetikkaa, lisäksi sipuli- ja porkkanasilppua. Näitä sitten taas haudotaan huoneen lämmössä jonkin aikaa, kun se sipuli ja porkkana vaativat sitä. Näiden sillien syöminen onkin sitten itsestään selvä asia. On vaan varottava liiallista ahmimista, se on pelkona aina näissä ruuissa.

Perinteinen tomattisosesilli. Tähän lajiin tarvitaan tietenkin runsaasti tomattisosetta, valkopippuria, öljyä, etikkaa ja tietysti sokeria. Sitten vaan etukäteen suolatut kalanpalat uimaan tuohon hiukan happamaan sokeriseen liemeen ja syömään. Miten se onkaan hyvää kun sen itse laittaa alusta alkaen, ja viellä omapyytämää se täytyy olla. Tai tietenkin kaverin pyytämä kelpaa.

Sinappisilli tästähän on vaikka mitä reseptejä, joka lähtöön ja joka makuun riippuu sinapin tekijästä. Mutta sinappi vain mausteeksi, liemeksi pitää lisätä öljyä ehkä etikkaa ja taas sokeria ja aina esisuolatut kalanpalat, niin ei ole niitä mato-ongelmia eikä tarvita tekeytymisaikoja voi heti syödä.

Pelkkä sokerisuolattu kala, se on se perinteinen suolakala, siihen voi tietysti lisätä yhden sitruunan mehun noin kahta kiloa kohden ja jonkunverran valkopippuria väkevöittämiseksi. Tämä on se kala josta kaikki tykkää. Hauki tietenkin matosisältöineen vaatii kahden vuorokauden suolauksen riippuen koosta, ja onko se nahottu vai ei ennen suolausta.

Kun kalan suolaa etukäteen voi mausteliemestä todella tehdä minkälaista tahansa. Laita vaikka kermaviilikastikkeeseen esisuolatut kalanpalat yllätyt. Viellä kun tarjoat uusien pottujen kera ja miten olisi ruohosipulisilppu, tai tuore tilli kyytipoikana, tuossa liemessä. Taas on niin hyvää jottei sanotuksi saa.

alkuun

KAALI - PURJO salaatti: Kaali ja purjo suikaleet murjotaan jollain nuijalla tai pöytää vasten käsin murjomalla, hiukan rikki ja sekoitetaan keskenään. Suhde yksi kaali puoli purjoa ja mieluiten purjon vihreät osat. Päälle kaadetaan liemi joka sisältää noin puoli litraa kuumaa vettä, puoli desilitraa ruokaöljyä, puolitoista desilitraa väkiviinaetikkaa ja mausteeksi suolaa ja valkopippuria. Kuuma mutta ei tulinen liemi kaadetaan kaali-purjo seoksen joukkoon ja hölskytellään säilytysastiassa niin että aineet menevät sekaisin. Säilytysastian on syytä olla tiiviskantinen sillä seos on aika imelän hajuista mutta hyvää. Hölskyttelyn jälkeen se on sitten valmista syötävää ja säilyy kauan ja on tosi hyvää.

Tul' UUS SALLAATTI alkumaistajaisiks ainaskii ol hyvvee, laitoimma sipulinvarsii oikein paljon ja vähän samanverran tuorekurkkuu, sitten rettiisii ja aika vähän lehtisallaattia. Mausteeksi vettä suoloo ja etikkoo. Tul muuten aika raikkaan makkuusta ja sipatin ja muusin kera oikein suun makusta. On se kumma kun aina pittää syyvä liikoo, joko ruoka on liian hyvvee, tai on valikoiva makuaisti, joka maistaa vain hyvät maut ja jättää pahat maistamatta. Suattaap' olla vaikka hyvähii asii. Mutta sallaatti maistu erittäin raikkaallta. Kokkeile ja tie tätä sallaattii niin niät ja maistat miten on hyvvee voi tokkiisa.

Kaik' sallaatit on ylleensä hyvvii kunhan jaksat laittoo niihin tuoreita vihanneksii ja mausteeksi etikkoo. Etikka on sellainen suussasulava hapan makun jota kukkaan ei voi vastustoo, ihme kyllä. Sokeri on toinen, sitä pittää laittoo joka paikkaan, niin hyvä tulloo.

alkuun

Sitten lahnan laittoon. Lahna on erittäin hyvä ruokakala: Haudutettuna jossain makuliemessä, savustettuna, keitettynä makuliemissä, tai miten vain, jos haudutat ruodot kypsiksi asti niin siitä on viellä helppo syödä.  Siis laittakaamme LAHNAA LAPPEELLEEN, TAI MITEN VAIN, HAUTUMAAN UUNIIN. Muistetaan laittaa aina folion suojaksi, ettei paistos kuiva se on tärkeää, muuten joutuu syömään hiiliä. Sanovat että lahna maistuu mudalta, niin sanovat. Ei se kyllä maistu kuin hyvältä, jos koko ylittää tuon makurajan kilo. Särkikalojen mudanmaku kylläkin häviää kun syö paistokset kylmänä. Kylmänäsyötävän paistoksen voi tehdä vaikka kuinka pienistä särkikaloista. Iso lahna kyllä maistuu hyvältä heti uunista otettuna ja kylmänäkin.  Se on tosi upea ruoka kala, se kun se on ravintoketjussa viellä suhteellisen puhdas kala, kertymämyrkyistä. Eikä iso lahna ole ruotoinen niinkuin luullaan. Iso lahna on seiväsmäisen paksuruotoinen, kyllä ne ruodot syödessä erottaa.

SIPULI, KERMA, PIPPURI, PORKKANA, LAHNA, suoloo jookkoon ja uuniin, kyl se siitä pehmiää. Kaheksan tunnin yli kun pittää saassa asteessa niin jokkaane ruoto on kypsä ja ei varmasti oo ruokailu ongelmii.

KURKKUSALAATTILAHNA LASSEN TAPAAN Lahna paloitellaan, pohjalle vuokaan öljyä tai voita, sitten kurkkusalaattia. Lahnanpalat uitetaan sinne ja lisätään maustepippuria ja suolaa sekä viellä viinietikkaa oikein hyvä lolraaus. Paistos uuniin, 100 astetta ja kahdeksan tuntia, ja sitten syömään.

OLETKO KOSKAAN TEHNYT UUNILAHNAA LIHALIEMESSÄ JOS ET NIIN LAITA YLLÄTYT. Joulukinkun liemi on aivan omiaan tähän paistoon, ei tarvitse edes maustaa mitenkään jos ei halua. Kalan haudutuslaittoon käy todella mikä liemi vain. 

KANANJALKALIEMILAHNA. Kun niitä maustettuja kananjalkoja sinun kuitenkin on ostettava, nekun on niin halpoja. Mitä tehdä liemelle joka niistä keittämisen tai hauduttamisen jälkeen jää, viskatako vai säilyttää? PÖÖ älä tee kumpaakaan vaan osta lahna ja laita se siihen liemeen ja uuniin hautumaan. Noin 8 tuntia ja 100 astetta lämpöä tekee tosi kiekuvan lahnan et voi vastustaa sen kutsua ottaessasi sen uunista. 

MAUSTEPIPPURI VOI voi lahna ja tilkka öljyä, nesteeksi vähän vettä, niin voi-voi ja voi-voi. 100 astetta ja 8 tuntia uunissa, Liekö lahnassa maustepippurissa vai voissa sen salaisuus, mutta kyllä täytyy olla hyvää, varsinkin kylmänä leivän päällä. Aina näihin tietysti suolaakin täytyy laittaa.

Karjalanpaistilahna. Mikä se semmoinen on? Tietenkin jäljelle jääneeseen karjalanpaistitähteeseen on upotettu keskikokoinen lahna, joukkoon puolikas lihaliemikuutio, tilkka vettä sekä suolaa. Laitos uuniin 100 astetta ja illalla on taas työpäivän jälkeen syötävä liikaa jos laitat tämän aamusta uuniin hautumaan.. 

Ylläolevalla tavalla tehty SOIJAKASTIKELAHNA on kyllä tosi maukasta. Lahna laitetaan liemeen joka sisältää: öljyä, soijakastiketta, porkkanaa, vettä ja ehkä sipulia tai sitten ei. Aamusta uuniin ja sitten työpäivän jälkeen on taas syötävä liikaa voi voi ja voi.

Voi tilli sipuli lahna ja perinteiset 100 astetta ja 8 tuntia uunissa, nesteeksi vähän vettä, niin voi-voi ja voi-voi.  Täytyy kyllä katsoa peiliin jos on vähän lihavahko, näin tulee nimittäin tosi hyvää syömäkelpoita ruokaa.

KAALILAHNA Lahna kaalisuikaleiden kanssa sopivaan öljyttyyn kulhoon, maustepippuria mausteeksi, hiukan vettä, suolaa ja sokeria, sitten 100 astetta ja 8 tuntia uunitusta, puolukkahillot pöytään ja syömään. Oudotkin ainekset sopivat keskenään kunhan jaksaa vain kokeilla.

Viellä vois kokeilla kaikenlaista, kuten esimerkiksi lahnaa erilaisissa viineissä tai marjamehukastikkeissa, juustokastikkeissa, tai miksipä ei kuten nuo muikut alla. Kunhan taas alkaa tuo lämmityskausi, sekä niitä lahnoja ilmestyy niin kokeillaan taas. Nykyiset eristetyt kiviuunit ovat siitä hyviä että niissä voi seuraavana päivänä laittaa viellä haudutetun ruuan illalliseksi. Huomasin juuri että tämän sivun ruokaohjeet liittyvät läheisesti tuohon uuniin. Tuo vuolukiviuuni on puusivulla näytillä. On se ollut este peli ruuanlaitossa, tulisi ikävä monta ruokaa jos sitä ei olisi.

Koska osa mausteista ja makuliemistä ei kestä pitkää haudutusaikaa, niin aina voi kalan hauduttaa lievässä suolavedessä ensin. Tästä kypsästä kalasta laittaa sitten missä vaan mausteessa, mitä erilaisempia yhdistelmiä. KUN ON KÄYTETTÄVISSÄ SUOLAVEDESSÄ RUODOT KYPSIKSI HAUDUTETTUA KALLAA, NIIN SIITÄ AIKAANSAAPI VALLAN TOISENLAISEN MAKUJEN MAAILMAN, JA SILLÄ EI OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ LIHAN KANSSA, ELLEI SITTEN HAUDUTA SIAN LÄSKISSÄ NIINKUIN KALAKUKKO TEHDÄÄN. Miten olisi, suolavesilahnaa kylmänä, uusien perunoiden kera, vaikkapa kermaviilikastikkeella, johon on sekoitettu hienonnettua tilliä ja ruohosipulia (tietenkin tuoretta) ja hiukan suolaa ja sitruunamehua. Aina pitäisi kuulemma syödä lämmin ruoka mutta kyllä sen voisi jättää syömättäkin ja syödä tällaisen herkkupalan ainakin joskus kyljysten ja jauhelihakastikkeiden tai pihvien sijasta.

Miten olisi LAHNAPITSA kasvisten kera: Haudutetut ja umpioimalla säilötyt, suolavesilahnasilpput paistetun omatekoisen pitsapohjan päälle esikypsennettyjen kasvisten kera, ja sitä juustoraastetta päälle,  ja uuniin joksikin aikaa ja taas pitää ruveta syömään. 

alkuun

Miten olisi monen sortin muikkuja. Tässä kuvassa muikkua kahdeksaa eri lajia. Kypsentäminen keittäen kiehuvavesihaudonnalla hiekkahauteessa, pitkä kypsennys ruodot pehmeäksi, lyhyt kypsennys kala jää maukkaaksi, miten vaan kukakin haluaa. Tässä tapauksessa käytetty hiekka vesihaudetta yhdessä. Joku sanoo tätä hautomista tekniseksi rosvopaistiksi, mutta olkoon niin tai näin hyvää kuitenkin tulee. Tehty ylempänä olevalla pyttypaistimenetelmällä.

Tomaattisosemuikku.......muikkua järjestykseen tomaattisoseliemeen johon on lisätty sokeria ja suolaa. Kun suolaa on vähemmän tulee kuivan makuista mutta maukasta. Jos sokeria vähemmän tulee myös maukasta rajoja ei ole. Öljyä on oltava myös tässä laitoksessa.

Yrttimuikku.......Ruokaöljyä ja vettä hiukan liemeksi, kalat järjestykseen ja yrtit väliin, viellä tietysti suolaa sekä hiukan sokeria, vaikkapa niin että voideltuun vuokaan ladotaan nuikut ja yrtit sopivaan järjestykseen, lisätään öljyä sekä valmiiksi maustettu suola sokeri vesi. Yrttinähän voi käyttää mitä vaan ja eikä välttämättä tilliä, muutkin yrtit sopii, tilliin nimittäin kyllästyy helposti.

Kaneli sokerimuikku.......Laitettu samoin kuin edelliset paitsi että suola puuttuu kokonaan ja kanelia on runsaasti, sillä se on mieto mauste, eikä juuri pahene vaikka liikaakin laittaisi. Mielestäni tämä vaatii kuitenkin sokeria runsaammin ja on varsinkin kylmänä hyvää jos ruodot on kypsytetty pehmeiksi. Muista aina öljy, kala on kuivaa syötävää muuten.

Sipuli savuliha juuresmuikku.......Mausteet: Savulihaa, lanttua, juuriselleriä, porkkanaa. Juurekset pilkotaan pieniksi maustekuutioiksi ja laitellaan nätisti kalojen väliin makunystyröiksi, Öljyä tietysti täytyy laittaa ja tikka vettä sekä suolaa. Tämä seos ei kyllä kaipaa sokeria, kyllä nuo muut aineet siihen makua antaa aivan tarpeeksi, ja hyvää makua antaakin, oikein maukasta, tämä on tosi hyvää.

Voi savulihamuikku........Voi, savuliha, suola, maustepippuri on lyömätön yhdistelmä kalan mausteena. Eikä se kaipaa taas kuin sopivan lisäyksen öljyä ja tilkka vettä ja sitten vaan uunitus maun mukaan, niin VOI, VOI, VOI kun on hyvää.

Tomaattimuikku.......Öljyä ja suolaa sekä tilkka vettä, sitten vaan tomattiviipaleita muikkujen väliin, foliot päälle ja kannet ja haudontaa tarpeen mukaan, niin hyvää tulee. Tähän voi sekoittaa myös sokerin se antaa hiukan lisämakua, riippuu mitä haluaa.

Sipuli soijamuikku.......Sipuli, soija, maustepippuri, öljyä ja vettä ja tietenkin kaloja, tämä perinteinen yhdistelmä antaa maukkaan kalan, sanon minä. Ja uunitusta päälle runsaasti niinsiitä se selviää, meinaan se maku.

Öljy mustapippuri maustemuikku........Suolaa, vettä ja uunitusta, kylmänä leivällä tosi maukasta, saa tähän mausteeseen kalojakin laittaa on se muuten aika liemimäistä ainetta ilman kaloja.

Ja vielä olisi liuta kalaan sopivia mausteita, mutta kun ne ei kuvaan mahdu ja täytyyhän sitä myöhemminkin jotain kerrottavaa olla. Oletko muuten kokeillut mausteita jotka kuuluvat piparkakkuun, kalassa ja kalan mausteena ne ovat tosi mahtavia. Hernekeittoon en ole viellä kalaa laittanut, enkä oikein usko että se kalan kanssa on mitenkään erikoistakaan mutta kyllä joskus kokeilen aivan varmasti.

alkuun

PIKAKALAKUKKO EDESMENNEEN VELJENI TAPAAN : Kuivuneet leivänpalat uunivuokaan alimmaiseksi, kalat ja lihat seuraavaksi, sitten viellä leipäviipaleita päälle, ja tietenkin viellä folio, ja suolaa täytyy laittaa muuten ei tule hyvää. Kalavuoka uuniin ja tarpeeksi pitkän paiston jälkeen, kun ruodot on pehmenneet, voi pöytään ja syömään. Jos tykkää leivästä enemmän kuin kaloista, niin on niitä reilummin.

SAMALTA KOKILTA UUNIPERUNAT: Kuoritut perunat uunivuokaan, nestettä perunoihin nähden puoleen väliin ja paistos uuniin. Kun on lämpöä noin 150 astetta ja tunti uunissa, niin päällimmäiset on mukavan ruskeita ja muutkin oikean hyvästi hautuneita. Näitä perunoita voi sitten syödä minkä tahnan kassa tahansa mutta kyllä kermaviili jollain sipulihöysteellä on parasta. Ja aina voi lisätä jonkin pihvin saatteeksi.

Tässä sitten hiivalettuja uteliaisuuden herättämiseksi. Kun kävelet tosi pitkän matkan ja paistat sitten hiivalettuja retkelläsi, se on ehdoton kohokohta patikkareissun. On todella mukavaa kaivaa kananmunat repusta ja tehdä hiivalettutaikina, kun on oikein väsynyt pitkän kävelyn jälkeen. Se kohokohta reissun tarvitsee myös mansikkahilloa. Ja on tosi mukavaa vaikkapa  joka tauolla paistaa jotain hyvää, vaikka matka onkin pitkä ja rinkka tuntuu uppoavan hartioihin hihnoineen päivineen. Kehotankin  kaikkia patikkareissulle lähtijöitä jättämään kuivamuonat ainakin osittain kotiin. Elämä vaatii elämyksiä myös patikkareissulla. Ottakaa ihmeessä mukaan muutakin kuin kuivamuonaa. Kun on kävellyt 15 km tunturimaastossa, kantanut kananmunat jauhot ja muut aineet, lainannut lautasen Villiltä pohjolalta ja laittanut vadelmahilloa päälle, eikä nälkäkään ihan pikkuinen ole ja kuvaaja vaan käskee että et syö vielä niin miete on todella odottava joko nyt joko nyt. Tältä se tuntuu eikä siinä oikein jaksa nauraakaan, kun pitäisi syödä eikä kuvaaja anna syödä. Niinkuin tuo kuva olisi muka tärkeäkin.

Sitten sitä muuta. Miltähän maistuisi uuniriisipuuro silavakuutioilla tai savulihakuutioilla-----voi voi todella hyvältä kunhan laitat hiukan suolaisen nesteen puuron lisukkeeksi.

PÖPERETTILEIVÄT: Kun sinulta jää perunamuusia ja et tiedä mitä tekisit sille, niin tee maukkaita pöperettileipiä, valmiiksi pakastimeesi tulevaisuutta varten. Voidellun leivän päälle muusia sentin tai puolentoista verran ja sinne sekaan mitä tahansa jäljellejääneitä lihan-, makkaran-, tai vaikkapa porkkanan jäänteitä. Suolaiseen nälkään suolaista, ja makeaan nälkään makeaa, muusi kyllä käy molempiin. Päälle makeaa tai ei makeaa juustoa siivuina maun mukaan, sitten leivät pakkaseen. Kun nälkä yllättää niin jäiset leivät uuniin tai siihen mikroon, lämmitys ja syömään. Parhaimmillaan nämä leivät maistuvat aamulla aikaisin tai illalla myöhään ruoka-aikana täytyy syödä oikeaa ruokaa ei välipaloja.

Mikä on kahden käden leipä?........Tietenkin se jota joutuu pitämään kahdella kädellä, koska se on niin ohut.

Ohjeita lisätään pikkuhiljaa kunhan keritään, tai sitten ei, saahan nähdä kuinka tulee käymään.

alkuun

PÄÄSIVU .. LUONTO .. PUU .. PUULAJI .. RUOKA .. KALA .. RETKEILY .. KALARETK .. TAITO .. MUOTO ..VANHAA .. SAVO .. MATKA .. MUISTOT ..  naytto ..  KIAHNA ..