PUU

KAUAN UNOHDETTU PUU KÄYTTÖTAITO, KAUNEUS ja ELÄVYYS. NYT SE ON TAAS NOUSUSSA PUU ON TAAS POP. OTTAMALLA HUOMIOON PUUN YLIVERTAISET OMINAISUUDET, ON AIKA AVATA PUUN UUSI TULEVAISUUS. MITÄ HYVIÄ OMINAISUUKSIA PUULLA SITTEN ON, HERÄÄ KYSYMYS? Se on kaunis materiaali, eikä paikkaa mihin se ei sopisi. Sen muokkaamiseen ei tarvita kalliita koneita, kirves, puukko, saha riittää. Se sopii erittäin hyvin erilaisiin joustoa vaativiin kohteisiin, kuten työkalujen varsiin. Se on hengittävä materiaali, eli sen pinta ei esim. hikoa. Sen saatavuus on hyvä, sitä on melkein joka paikassa, ja puu on uusiintuvaa. Tämän hetken uutisoinnissa, turpeen tuotanto pitäisi lopettaa, hiilidioksidipäästöjen vuoksi, puu kasvaessaan käyttää hiilidioksidia. Puu on ihoa vasten mukavantuntuista ja lämmintä. Puujäte voidaan hävittää luonnollisin menetelmin. Puussa on tulevaisuutta. Puun tulee tulevaisuudessa korvata muovi, sillä se kasvaa itsestään sitä ei tarvitse valmistaa mistään. Puun valmistaminen muovista ei onnistu, mutta muovin valmistaminen puusta onnistuu. PUUSEPPÄÄ AINA TARVITAAN.... SUR' RUR' se puusta sorvataan.... ai mikä.... no kun puusepän vaimo ei lasta saa....
Sorvataan

Puuviilusta onnittelukortti: Puunystävänä vuosia sitten tuli leikattua koivu viilusta A4 arkin kokoinen pala ja kokeiltua menisikö se tavallisesta kirjoitusprintteristä läpi ja sehän meni. Sen jälkeen onnittelukortit onkin tullut tehtyäkin puuviilulle. Kuinkas siinä sitten merkkipäivillä käykään? Kaikki hypistelevät juuri sitä korttia sankarin pöydällä. Kuviointi korttiin onkin sitten rajatonta valokuvasta mihin vaan koukeroon. Kuriositeettina kun aikanaan tuli kortteja tehtyä ja kerrottua työkaverillekin asiasta, niin tuli päivä kun työpaikalla printteri lopetti paperinvedon, kaverihan kysyi heti että "ethän ole ajanut puuviiluja siitä läpi". Tänä päivänä onkin sitten tullut ajettua omalla printterillä eräskin kortti ja eihän tuo ole siitä rikkoontunut, päin vastoin vetotelat ovat niin hyvässä kunnossa kuin vain olla voi. Pieni vihje: Puuviilu täytyy leikata tietenkin niin että se telalle kiertyy eli syynsuunta poikittain ja vielä viilun tulee olla suoraa ja taipuisaa muutenhan se rikkoontuu. Millainen on taipuisa viilu? Se on ulkotiloissa säilytettyä tasapainokosteudeltaan yli 12%  Sisällä kosteus putoaa hetkessä varsinkin talvella 6% ja silloin se ei enää pysty kiertymään printterin telan ympäri. PS. nythän noita puuviilukortteja saa jo kaupastakin painettuina, mutta muistutettava on että omatekemällä on tapahtumahetken tunteet. Ja lisäksi vielä omatekemään voi printata läheiselle tärkeitä kuvia, aatteita, runoja, mitä vaan vaikkapa sen suurimman kalan tai muun onnenhetken. Tuohon ei ostokortit kykene vaikkakin ostetun takana olisi lämpimämmätkin ajatukset.              HUOM! Automaattisyötöllä laitteisiin ei tietenkään voi työntää mitä tahansa.  
Ja korttihan puuviilusta syntyy ilman printtereitäkin ihan kynän avustuksella. Silloinhan siinä vasta on aidoimmillaan tekijänsä aatteet säilössä.

Joskus on tehtävä jotain tutkimuksellista niin siitä se alkaa ajatus helmeillä. Ensin pyörii päässä 3sentin palikkaristikko koska siitä saa erittäin tukevan nyrkki liitoksen. Sitten se jalostuu aivan joksikin muuksi. Jos ja kun jaksaa piirtää vielä kuvan tulevat ongelmatkin esille ja siitä se selkiää. On kun olisi saanut ahaa elämyksen jälkikäteen vaikka jonkinmoinen kirkastuminen se kuitenkin ajan saatossa on. Tässä sitten se tuote. Jakkara jonka rakenne on samankaltaisuuksia täynnä eli jos tuollaista jakkaraa valmistaisi koneellisesti niitä syntyisi tuhka tiheään tahtiin, sillä niin helpot ympyrät siinä on vaikka ei se aivan siltä näytä. Näin se syntyisi teollisesti: Tarvitaan muotoon höylättyä rimaa kahta mallia, katkaisu saha ja hyvä suorakulmaisesti poraava porakone. Ja siinä ne oli kaikessa yksinkertaisuudessaan jos viimeistelyn tekisi vielä koneellisin hioma harjoin. Erittäin helppoja työvaiheita kaikki muut paitsi tuon muotoriman höyläys joka varmaankaan ei aivan autotallityönä onnistu (anteeksi osaavat nikkaroijat "onnistuu tietenkin kun aikaa käyttää"). Jos nuo jalat tekisi neliömäisestä materiaalista niin homma sen kun helpottuisi. Oikeastaan koko hommassa kasaaminen on vaikein tehtävä sillä liima töhrää joka paikan samoin suorakulmaisuuden saanti ristiin rastiin tehdyssä risukasassa on eräänlainen taidonnäyte sinäänsä. Jos toisen moisen sarjan valmistaisi parantelisin sitä niin että kasaukseen löytyisi enemmän ohjaavia pintoja sekä kasaustyön tekisin polyuretaanilakan avulla tulisi lakkaukset ja liimaukset samalla kertaa.

Ei voi muuta sanoa kuin että oli risuja joille ei tiennyt mitä tehdä ja siitä se sitten valkeni. Oli erittäin mielenkiintoinen ja tutkimuksellinen projekti eikä tuo lopputuloskaan mikään huono ole. Tekovaiheessa se vei mielen mukanaan niin että kaikki muu joutavuus siirtyi syrjään aivan kuin itsestään.

Kun tekee vain minkä osaa niin kai sitten junnaa paikallaan siksi on laitettava osaaminen koetukselle ja tehtävä jotain entistä monimuotoisempaa ja tutkimuksellisempaa. Tällä kaapilla oli  kysyntä! Paikka odotti vuosia kaappia ja sitten sen kaapin aika tuli. Siksipä siitä piti tehdä julmetun parempi ja näyttävämpi, mitä nyt sivulliset sotkivat hiukan ajatuksia, sillä kauneusarvot ovat yksilöllisiä ja kaikki ei pysty näkemään tarpeeksi kauas jo suunnitteluvaiheessa, eikä ihmiset aina osaa kuvitelle lopputulosta piirustuksista, niin tässäkin kävi valitettavasti. Kuitenkin kaappi tuli rakennettua ja helpoltahan se näyttää ensisilmäyksellä mutta kun tarkemmin paneutuu työhön huomaa vasta sitten tuon vaatimusasteen vinoine kulmineen ja kolmiulotteisine muotoineen. Suunnitteluvaiheessa tuli eteen erilaisia ongelmia esim. miten tehdä kaksiulotteisella koneella kolmiulotteinen muoto tai miksi kulma ei täsmää käytännön kuvassa. Tässäpä pari pulmaa jotka tutkitutti kovasti! Nyt se on kyllä paketissa meinaan tuo kaappi. Kolmiulotteisuus vaati erikoisen mallineen ja kulmaa tehtäessä ei voi pelata kokonaisluvuilla sillä puoli astetta 400mm matkalla heittää 4mm ja se on liian paljon varsinkin monen kulman yhdistelmissä.

  Ensin oli vain ajatus jotta tuohon pitää saada kaappi. Sitten tuli ajatus mitä ehtoja sen tullisi täyttää. Tuli kitzin vuoro  ja viimein selkeni myös muoto, sekä lopullinen käyttötarkoitus. Siitä tuli kaappi jossa on nimikoidut laatikot, ylin ensimmäiselle lapsenlapselle sitten seuraavalle ja alimmat mummolle ja ukille, eli siitä tuli teos millä on myös tulevalle tarkoituksellisuus. Mitenkä sen nyt ottaa kun saa sanoa lastenlapsille jotta tämä on sinun ja tämä sinun tavaroitasi varten, eikä tietenkään leluja vaan ihan heidän tärkeitä tavaroita varten. Olisipa hienoa että he joskus vaatisivat ukkia laittamaan lukituksen noihin omiin laatikoihinsa ja säilyttäisivät siellä vaikkapa päiväkirjaansa tai muita niin sanottuja salaisuuksia.

Kaapilla oli niin monimutkaiset ja ihmeelliset synnytystuskat että se vaatisi oman kertomuksensa sekä tarinansa joskus myöhemmin sitten.

Paluu alkuun

Toiset tekee mitä osaavat ja toisille ei riitä osaaminen on laitettava itseänsäkin paremmaksi. Tässä huonekalu joka tuo laitteet nurkasta käden ulottuville kaikkine tarpeineen. Klikkaamalla näkyy koko kokonaisuus, mutta sen yksityiskohta on kyllä tuo erikoinen laatikosto puolipyöreällä ovella. Miksihän aina ATK pöydässä pitääkin olla kaksi tasoa ja veivi millä saa nostaa ja laskea korkeutta. Työpaperit pitääkin sitten laitella lattialle tai jollekin tuolille kun nuo laitteet vievät kaiken pöytätilan. Tässä on avaruutta mitä tarvitaan. On silmää palvelevaa kauneutta ja kaikkea mitä tarvitaan tuon nurkkauksen käytössä. Herää vain kysymys liekö tuossa komposiitissa jokin kolo mistä löytyy vihkonen jossa kaikki salasanat on lukkojen takana, niin on ajatuksella eteenpäin viety rakennelma. Sykähdyttävää kerrakseen. On siinä tekijän hermo levännyt, on miettinyt että kun laitan tuon tuohon ja tämän noin ja tuohon tulee se ja sitten täytyy vielä mahtua se. Kun kokonaisuus sitten on muodostunut niin ei sitä vähään aikaan voi silmiään päästää irti tuosta tuotteesta. Sitä on katsottava uudestaan ja taas uudestaan. Ohi kulkiessa katse taas aivan kuin automaattisesti kiertyy tuohon aikaansaannokseen ja sitä hän se on se on aikaansaannos mitä jotkut ei kuvittele kuuna päivänä tekevänsä ja jotkut nauttivat suorastaan tuosta vänkyryydestä miten sen saisi näyttäväksi jos tekisi näin tai noin on se. Se on kumma se. 

Paluu alkuun

Puupaneelaus kunniaan, isku lasikuitutapetin vyön alle: Ei tähän voi muuta kirjoittaa kuin laitetaan perinteistä poiketen paneelia ristiin rastiin niin aito puu puhuu kuvanakin puolestaan. Eli ei enää yksinkertaisuutta olohuoneeseen,  loma-asunnon sisustus askeettisine olotiloineen on eri asia. Ensimmäisessä kuvassa suuri paneelien vääntötyö seinälle on saatu lakkausta vaille valmiiksi ja on hetki aikaa miettiä nurkassa mitä oikein tulikaan tehtyä. Toisessa kuvassa ei ole Pisan kalteva torni vaan näyte siitä että paneelia todella voi laittaa ristikkäin. Kuvassa 3 onkin sitten jo valmista näkymää ja neljännessä ovi missä myös paneelit suorastaan risteilevät. Viimeisessä kuvassa onkin sitten paneelien sinfoniaa. Voi jospa vaan tuo valokuvaus olisi helpompaa ja näyttäisi todellisen totuuden niin kuin sen silmä näkee paikan päällä.

  Paluu alkuun

Kauneuden puolesta:  Sorvataan... Viiluista  näkymiä...
Epätavallista puutuotetta: Menneenä aikana olemme pitäneet  puulautaa leikkuulautana, nyt sen korvikkeeksi on tullut muovilevy muka konepestävyytensä ja hygieenisyytensä vuoksi. Tässä alla puu iskee takaisin, omalla persoonallisuudellaan ja kauneudellaan. Leikkuulautoja kaikessa yksinkertaisuudessaan. Kun näitä kuvioita hiukan parantelee ääriviiva rajauksin niin eiväthän ne enää olekaan leikkuulautoja vaan seinälle ripustettavia tauluja, eli ei parannella tehdään tauluja joskus myöhemmin jos osataan. Nimet noille voi aina antaa, silloinhan ne yksilöityvät perusteellisesti.

  Paluu alkuun

Vanhan voi aina uudistaa päällystämällä: Kyllä se on niin että kun johonkin harrastukseen pääsee sisälle tai joutuu  sen pauloihin niin nälkä kasvaa syödessä, niinkuin sanotaan. Äsken tehtiin rappuja ja ei  valmiiksi niitä saanut kun jo uudet haasteet tulivat. Tuli aika päällystää  sisäovet aivan uuteen pintaan. Kauan ne onkin mieltä kaivaneet kun ei millään tohtinut ostaa aivan tavallisia ja muutenkin kun kaikki on tullut valmistettua vastoin säännönmukaisuutta, niin miksi sitä ovien pitäisi noudattaa sääntöjä.
Mistä kaikki alkoi: Tuo yksinkertaisesti tehty  indarssia kiehtoi hirveästi ja ovessahan on pintaa johon sitä voi soveltaa, omaehtoisesti ja omaa osaamista hyväksikäyttäen mielin määrin.
Jos ovet uusii ostamalla uudet on revittävä seinät, ovet kun ovat vanhaa mallia ja aika on ajanut mitoitusten osalta niiden vaihtomahdollisuuden ohi ja siinäpä vasta pulma tai sitten ei. Tässä tapauksessa ei tullut pulmia, enkä usko että muillakaan niitä tulee kun käyttää vanhoja ovia runkona ja päällystää ne uudestaan. Sopii muuten kysyä miksi  uustuotannossa ei puupinnoitteisten aitoutta käytetä hyödyksi niin ovien kuin kalusteidenkin valmistuksessa? Nykyaikaiset laserleikkurithan tekevät hetkessä nuo kuvissakin olevat kuviot. Puutuotteet nousisivat arvoon arvaamattomaan taas uudestaan ja puuseppää taas tarvitaan. Puu on mitä mainioin pinnoite, sitähän meillä on, eikä sen luonnollisempaa ainetta olekaan, eikä puunihailijan mielestä tule tulemaankaan. Kuvissa olevat ovien päällysteet on tehty erittäin alkeellisin työkaluin ja saumaus on hiukan ontuvaa mutta itse kokonaisuus on kyllä lopputulokseltaan näyttävä. Kun aikaa laittaa runsaasti peliin harrastusmielessä niin käsityökaluinkin selviää oikein hyvin, tuostakin tehtävästä.
Työkalupaketti: Näiden ovien pinnoitteiden valmistuksessa on käytetty erittäin yksinkertaisia välineitä. Sakset, vanhankansan viilusaha/viiluveitsi, viilunleikkuuveitsiä,  mattoveitsi, käsitalttoja, käsihöyliä ja asettelupainona hiekalla täytettyjä purkkeja mutta mikä tärkeintä hiomapaperi on oiva oikomaan saksien jättämiä koloja ja pykäliä. Tietenkin pinnoitteiden liimaaminen ovilevyihin on jo oma lukunsa mutta siihen varmasti löytyy yrityksiä jotka sen tekevät hetkessä.
Aineet: Erilaisia puuviiluja joita tulee viiluja käyttäviin yrityksiin pakkausjätteenä samoin heidän hukkaviilunsa. Saumankiinnittimenä reikäliimapaperia (mistähän sitä muuten saa jo vanhat varastot loppuvat).
Olosuhteet: Ainahan sitä voi kaikkea rakentaa mutta pitää hallita myös olosuhteet ja aineet. Tässä tapauksessa kuten kuvasta näkyy olosuhteiden merkitys on kaiken A ja O. On muistettava puumateriaalin liikkuminen, sehän liikkuu kamalan eri lailla eri suuntiin. Kun sitten laitetaan puuta ristiin rastiin on tuo liikkuminen ehdottomasti otettava huomioon. Tuo indarssia tai sen alkeellinenkin muoto vaatii oikeat olosuhteet. Tässä tapauksessa työ tuli tehtyä talvella silloin autotallin lämpötila oli helppo säätää tuohon hyvään valmistusolotilaan 5ºC. No entäs ilmankosteus kun ulkona pakkanen paukkui parhaimmillaan -30ºC ja tunnetusti tuolloin on liian kuivaa. Helppo nakki lunta työpöydän alle sulamaan kosteuskin pysyy tasaisena oikein hyvin kunhan vaan pitää lämpötilan alhaisena (korkeissa lämpötiloissa  vaaditaan suoranaisesti vettä ruiskutettavaksi ilmaan talvella ja kesällä on aivan toisenlaiset ongelmat).
Opiksi: Yksinkertainen indarssia on mielestäni sitä että tekee kaikki paikat pyöreiksi sillä kaikki terävät kulmat ovat hankalia. Esimerkiksi ihmishahmojen ei tarvitse muistuttaa ihmistä kaikkine piirteineen, jalat voi tehdä pyöreiksi päistään ja välttämättä kaikkia osia ei tarvita kuvassa, kaulat  puuttuvat kuvan hahmoista. Toisin sanoen kuvat on erittäin pelkistettyjä silti ne sanovat katselijalle kaiken ja kerralla, eli mitä pelkistetympi ja samalla helpompi kuva sitä parempi se on saksilla leikata ja sitä paremmin se katselijalle antaa mielikuvan mistä oikein on kysymys.
Työjärjestys. Yleensä ensin tehdään kuva ja sillä mallinnetaan reikä mutta ainakin minä opin että ensin on tehtävä reikä ja sitten kuva silloin virheet saumanteossa vähenevät sillä onhan selvää että sisäkaarteen tekeminen on ehdottomasti vaikeampaa kuin ulkokaarteen.
Kittaus: Kun tekee työtä alkeellisin välinein vaatii saumat ehdottomasti korjailua. Korjailu kannattaa tehdä sekin oikeassa järjestyksessä eli ensin koko teos on hionnan jälkeen suojalakattava ja sitten vasta kittailtava, puuvalmiina  sitä ei saa tehtyä, erilaiset viilut vain sotkeentuvat. Kittaamiseen kannattaa käyttää tuota vanhankansan hyväksi havaittua ainetta lakan ja puunpölyn seosta ja kun käyttää tummaa kittiä se vain korostaa ääriviivoja ja näin antaa enemmän syvyyttä eikä ollenkaan näytä korjailulta.. Tietenkin yhtenäisissä pinnoissa on oltava puu ja kitti samaa ainetta
Kuvat: Nuo kuvat kertonevatkin kaiken muun, eikä siinä hirveästi selityksiä kaipaa. Tämän harrastuksen sanoma on se että maailma on paljon muutakin kuin kaupan hylly, on uskallettava  panostaa omaehtoiseen tekemiseen. Voisi ehkä piikiksi laittaa vastakkain urheilun ja vaikkapa veistämisen. Mäkihyppyä, jääkiekkoa ym. tahkotaan jo 7 vuoden ikäisille ja nuoremmillekin mutta kun tuon ikäinen ottaa käteensä vaikkapa isänsä puukon niin sepäs tempaistaankin häneltä heti pois saatteella anna se pois sinä leikkaat sillä kätesi. Sopii kysyä kumpi harrastus lienee vaarallisempi. Entäpä jos ostettaisiinkin tuo veistopuukko kaikille ja aloitettaisiin käden taidon harjoittaminen jo nuorena ja vielä omaehtoisena.

Kyllä kai näissä asioissa taitoakin tarvitaan mutta varmaa on ettei se löydy opettamalla tai Ctrt, Alt ja Enter näppäimiltä  näillä päästään vain alkuun. Kädentaidon oppiminen vaatii kokemista ja sitä myöden luovaa ajattelua, eli sitä itsensä myymistä taitamiselle.

                                                   Paluu alkuun

Mitenkä tuon ottaisi, kun johonkin takertuu niin siitä tuleekin ehtymätöntä ja arvokasta. Puu on materiaali mitä me itse kukin voimme käyttää ja jalostaa niin kuin haluamme. Todellakin, kun kannat pihaasi kannon, peset sen, poltat kaikki pienet juuret siitä, hiukan siistit, asetat jonkun erikoisen kiven vierelle tai kannon kainaloon niin siinä sitä on sitten se yksinkertainen teos parhaimmillaan, mutta tähän se ei sitten sinulta jää takaan sen. Sinun on kannettava toinen kanto pihaasi, tehtävä siitä entistä ehompi ja nostettava jonkin tolpan mokkaan korokkeelle jne. Siitä se alkaa, olet myynyt koko sielusi tuolle uutukaiselle harrastukselle, yksinkertaisesti puun ja luonnon kauneudelle.

Tästä se yleensä alkaa, retki Lappiin ja tulet sieltä vääntyneiden oksankänttyröiden  kanssa takaisin. Kaverini sanoja lainatakseni "retkeltä tullaankin ropsikuorman kanssa takaisin". Sitten se puun kauneus tempaiseekin sinut pikkuhiljaa mukaansa. Tuossa kuvassa onkin hyvä esimerkki piilopirtistä ja siihen veistetystä ovesta mihin tekijä on veistänyt periaatteessa oman maailmansa. Tuota tehtäessä ei varmasti ole olleet työasiat mielessä. Onpa omalaatuinen rakennus vielä omalaatuisemmalla ulko-ovella. Osaa kuvitella ajatukset noita valmistettaessa. Tuossa ihminen on uppoutuneena minuuteensa täysin. Hän ei kuule, hän ei näe, eikä hän tunne mitään ulkopuolisia asioita, tuota valmistettaessa, on vain työ ja siitä huokuvan aikaansaamisen tunne, höystettynä puun aidolla tuoksulla. Mitenkä sen kuvaisikaan? Ei jouda syömään, ei osaa lopettaa vaikka jo ilta joutuu ja aamulla varhain pitää olla jo työnsä parissa. Yksi kahvimainos esittää kuinka istuudutaan kahvikupin kanssa työnsä tulosta tutkimaan mutta näin ei ole, sillä se joka tuollaista tekee omaehtoisesti ei jouda kahville, kaikki on pelissä ja kiinni tuossa työssä, sekä sen pikkuhiljaa valmistuvassa näkemyksellisyydessä joka on tuolla syvällä sisimmässä. Teoksen valmistuttua, kyllä useaankin otteeseen, löytää itsensä kahvimukin kanssa työnsä luota, ajatuksella, mitä tulikaan tehtyä. Tämä on tunne jonka jokaisen soisi kokevan, olkoon se vaikka aikaansaamisen tunne, se on jalo tunne se.  

Paluu alkuun

Luonnonväärä puu sopii myös rappuihin

  Se on siinä, se alkoi ajatuksesta ja tarpeesta. Nyt se on edistynyt pikku hiljaa, vaikka törmäyskurssilla tuntui olevan aika useasti monenkin asian kanssa. Kun rappuja alkaa miettiä kaikki on niin selvää ja yksinkertaista. Toteuttamaan kun alkaa niin esteeksi tulee vaikeuksia oikein olan takaa, millaiset raput, saako ne rakentaa itse, voiko välikaton aukaista haluamalta kohden jne. Sisätilojen muuttaminen onnistuu tänä päivänä aika mukavasti, jos ei kosketa kantaviin rakenteisiin, ei muuta julkikuvaa eikä pura erilaisia luokitusasioita. Tietenkin jos rakennetaan sille on oltava muutoslupa, huomennahan asunnossa saattaa olla jo toinen asukas ja hänenkin tarpeensa on otettava huomioon eli rakennettaessa ei koskaan voi tehdä vain itsellensä. Raput eivät myöskään voi olla tikapuita, eli niiden on oltava molempiin suuntiin käveltäviä, kestäviä, tukikaiteellisia ja kyseisen tarpeen täyttäviä sekä näyttäviä, eli on lisättävä nuo suhteutetut viiva-arvot. Rakentaminen ei ole mikään helppo juttu mutta sehän vaan onnistuu kun työtä tekee pitkäjänteisesti, tarvittavin työkaluin, raaka-ainein sekä jonkunmoisin taidoin ( taito muuten ei löydy Gtrl Alt ja Delete näppäimillä, niillä päästään vain alkuun pelimaailmassa, taito on opeteltava kokemalla ). Mitä tarvitaan? Ei ainakaan visioita. Tarvitaan suunnitelma tai piirustukset sekä rapuista että niiden liittymästä vanhaan rakenteeseen. Sitten vaan reikä kattoon ja kaikki menikin uusiksi. Tietenkin tuli vastaan vanha kattopalkki ja kaikki mahdolliset johdotukset kulkevat tuon reiän kohdalla. Reikää tehdessä ja tikapuita aikansa ravatessa huomaa että ensimmäiset suunnitelmat menivät myttyyn täydellisesti. Noustessa muu katto tulee vastaan tai aukeavat raput peittävät äkkiä pienehkön reiän, eli tehdäkö sittenkin tikapuut. Ei kun rapunsuunnittelu uusiksi ja entistä paremmiksi. Äkkiä tulee mieleen tuo vanha sanonta hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty, mutta tuon sanonnan voi kyllä kumota sanonnalla hyvin toteutettu on käytännöllistä ja toimivaa. Yleensä täydellisessä etukäteissuunnitelmassa unohtuu aina jotain tai joutuu kompromissien pauloihin. Nyt lähtökohtana on tehdä raput jotka toimivat ja täyttävät tehtävänsä. Katsotaan miten tässä käy__ luulen että käy hyvin. Ensimmäinen etapit on jo saavutettu on tieto minkälaiset (kuva) ja tukipuukin on pystytetty sekä askelmat valmistettu, kohta voi ensimmäiset valokuvat ottaa, siitä ne vaan syntyy sano. (Nyt on ensikuvan aika koittanut)

Paluu alkuun

Ruokailuvälineet nekin voivat olla puuta, miksikäs ei. Retkillämme kannamme usein erilaisia lusikka haarukka systeemejä, putsailemme ja pesemme niitä, miksi? Suurin osa ihmiskunnasta ei tunne olemassakaan haarukkaa ruokailuvälineenä. Puolet ihmiskunnasta taitaa syödä suoraan sormilla ja toinenpuoli puikoilla. Miksi me emme vaikka vuolisi noita ruokailuvälineitä puusta. Kun ruokailuvälineet tekee puusta huomaa myös miltä eri puut maistuvat, sillä niillä on jokaisella oma ominaismakunsa. Koivu on kaikista neutraalein, sillä ei ole oikeastaan mitään makua ja siksi kait siitä valmistetaan ne paistinlastat. Koiran heisipuu ja eräät koristepuut on jätettävä rauhaan, ne taitavat olla hiukan myrkyllisiäkin eikä niiden makukaan kyllä ihastuta. Mutta leppä on mainio, helppo veistoinen puu ja kun kahvaan jättää kirjotun kuoren koristeeksi, niin johan on jotain. Koristellut lastat voi viellä kantaa kotia seinälle  koristeeksi, muistoksi retkiltä, ei niitä henno nuotioonkaan heittää, näin siinä tulee käymään. Mikäpäs siinä kun veistää itse matkamuistonsa, niillä on myös tapahtuma-, tunnelma- ja tunnearvo. 

Paluu alkuun

SE ON YKSINKERTAISESTI PUUTA JA SILLÄ ON OLEMUS, PUUN LUMO. Puun tarkoitusta kuva täynnä, kuvasta löytyy useita puuaiheita. Puhdetyö, ajanviete, tukipölkky, pihakoriste, lintumökki, aita, nuotio, makkaratikku, ruska, istuin, pensaat, rakennus, saattaa tuosta löytyä puuvillaakin. Kaikkeen se kelpaa, kaikki sitä tarvitsee, kaikkeen se kuuluu. PUULLA ON TARINANSA. Puu huokuu suorastaan tarkoituksenmukaisuutta. Ja kuinka yksinkertaisin välinein sitä voikaan työstää.

Paluu alkuun

Puutaidetta eikä mitään viivataidetta. Veistotaitoa keskiajalta, kuva ei tosin pysty toistamaan syvyyttä joka tuohon esineeseen on veistetty. Reuna ja tornikoristeet on veistetty irti pohjasta. Tätä veistettäessä on veistäjällä olut todella terävät työkalut. Nykymaailmassa ei taida tällaisen taidon omaavia veistäjiä löytyäkään. Tuohon veistämiseen tarvitaan terävät työkalut ja taitavaa kättä sekä ajatuksellista päätä. Yleensäkin kun lähdetään veistämään jotain terävät työkalut ovat kaiken A ja O. Veistämisessä yksinkertaisempikin veistotulos on näkemyksellistä ja kaunista kunhan se ei ole sitä kakkosnelos tasoa. Kun hiukan edes pyöristää ajatuksen kanssa niin se jäljessä näkyy ja myös tuntuu . Veistäminen on harrastuksena jaloa ja siinä saa jo pienellä muodonmuuttamisella pelkistä oksista tapahtumasisältöisiä matkamuistoja sekä lahjaesineitä. Ensin niitä yksinkertaisuuksia ei viitsi kenellekään antaa mutta ajan myötä ystävät pettyvät, jos eivät saa itseveistettyjä tapahtumasisältöisiä esineitä lahjaksi. Tässä kuvassa veistäminen on viety jo taitamiseksi, mutta oksan ja tämän kuvan väliin mahtuu paljon hyviä veistomuistoja. Kätensä veistämisen kun jättää muistojen ulkopuolelle.  Alkuun sitä tulee vuoleskeltua kättänsä mutta pikkuhiljaa veistämisestä tulee hallittua vuolemista ja samalla työkalutkin vaihtuvat ja tulevat tarkoituksenmukaisemmaksi. Tarkoitus tuo tullessaan eri kovuutta olevat terät, sopivimmat työkalut sekä teroitustavat, puutahan on leikattava ei muserrettava.  

Paluu alkuun

Sorvaaminen on oma lukunsa, tässä vain linkki sorvaamisen maailmaan.

http://www.stuartmortimer.com/ 

Vieressä olevaan intarsiatyöhön puun lisäksi on käytetty kilpikonnan kilven sisäkiillettä. Nämä kaksi luomusta tämä ja tuo veistotyö  sijaitsevat eräässä Saksalaisessa museossa, ja siellä niitä on käytävä jokaisen katsomassa mikäli haluaa todella upeaa käsityötaitoa ihailla. Nämä kaksi kuvaa on vain esimerkki siitä, mihin kaikkeen ihmiskäsi pystyy. Työt tuskin tarvitsevat selityksiä, sillä ovat ne todellisia silmää hiveleviä käsi- ja puusepäntaidon mestarituotteita. Teokset on viellä tehty aikana jolloin ei ollut lasereita eikä CNC ohjauksia. Hiontakin on ollut suoritettava käsityönä ja vähemmän on ollut nykyisenkaltaisia hiomakankaita. Tällaiseen olisi pyrittävä tai ainakin tänne päin, niin usko puuhun ja sen hyvyyteen palaisi, sillä puu on kaunista ilman koristelujakin. Yksinkertainen omatekemä, omaa myös tunteen sekä sillä on tapahtumasisältö,  onhan se  omatekemää. Hieman lähempänä ihmistä ja tekemistä on tämän sivun omistaja intarsiassaan www.jussinruusupuu.com Hänellä näkyy olevan ote hallussa, voi mitähän tapahtuisi jos kaikki joukolla hankkisimme puuesineitä ja unohtaisimme muovituotteet. Ei silti kyllä pesuvati voi muovia edelleenkin olla. Mutta puu miten kaunista se onkaan. Koulu opetuskin pitäisi siirtää ja kääntää puuhun ja jättää ne sormivärit unholaan, sillä puusta löytyy elävyyttä kenelle tahansa annettavaksi ja varsinkin ammennettavaksi.

Paluu alkuun

PUUKKO; KIRVES; SAHA siinäpä yhdistelmä, ensin kuitenkin puukko. Omatekemä alkaa puukosta, omatekemällä on tunteet, omatekemä kannattaa säilyttää. Osta puukko ja ala veistämään, siitä se lähtee. Tai tee puukko, valmiiksi taottuja teriä löytyy kyllä. Tao itse terä, kaverin toteamusta lainatakseni kyllä se tuhannes terä jo on oikein taottu ja ehkä vielä karkaistukin. Mutta ei se aina tarvitse olla oikein ja viimeisenpäälle, yksinkertaisuus on valttia omavalmistuksessa. Omatekemä tai käsintehty tarvike omaa aina tunteet samoin kun erilaiset tatukset korostuvat. Esimerkkinä voisi olla tuo puukko! Sen valmistaminen vaatii hiukan taitoa mutta jos onnistut sen tekemään, kulkee se sinulla ikuisesti mukana, olipa se kuinka käytännöllinen tai ei. Sama pätee myös ostettuun puukkoon. Kun ja jos ostat käsintehdyn taotun hiiliteräspuukon kerran, et voi siitä enää luopua millään. Vaikka taotulla hiiliteräksellä ei ole kuin yksi hyvä ominaisuus, sen saa terävämmäksi verrattuna seosteräksiseen. Tämäkin on tatusta! Terävämmäksi sitä ei saa jos ei osaa teroittaa.

Välillä puukko lahjaesineenä.  Mitä lahjaksi? No tietenkin omatekemä teos, vaikkapa veistopuukko. Tässä eräs tuttava aikoinaan lahja asian  oikein kädestä pitäen selkiinnytti, hän antoi selvin sanoin ymmärtää että odotti käsintehtyä lahjaa merkkipäivälleen. Niinpä tässä on tullut vuosien varrella  tehtyä eräskin käsintehty lahja ja ne ovat kanssaihmisiä yleensä miellyttäneet. Näin se muuten onkin! Kun Työpaikalta saa lahjaksi vaikkapa kultakellon, niin pitkällä tähtäimellä se on vain kultakello. Jos taas lahja on itse tehty tuo se mukanaan tapahtumasisällön ja yksilöinnin. Eikä sen tarvitse olla viimeisen päälle tehtyä kun sillä on jo tuo tapahtumasisältö. Siihenhän on joutunut paneutumaan valmistusvaiheessa,  kohdehenkilöä ajatellen. On myös mietittävä sen asiallisuutta ja vielä käyttötarkoitustakin. Kaiken tämähän voi sivuuttaa antamalla lahjaksi lahjakortin mutta kuinka moni on juhlatilaisuudessa ihastellut lahjakorttia, kyllä ne ihastelut kohdistuu yleensä johonkin omavalmisteiseen tuotteeseen, olipa se siten mikä tahansa.
Tuttavalleenhan voi tarjota uutta harrastusta puunveistämistä puukolla. Sitä voi harrastaa sisätiloissakin ja se sopii sekä miehille että naisille. Se on yksinkertaista puun veistämistä joksikin tarve-esineeksi tai koristeeksi. Kuvassa oleva puukko on valmistettu juuri tietylle henkilölle. Sen tarina on tällainen: Kaveri meni Kauhavalla käymään ja tietenkin tilaisuutta piti käyttää hyväksi ja pyytää häntä tuomaan Iisakki Järvenpään tehtaalta taottuja hiiliteräs puukonteriä muutaman, jos ne eivät ole kalliita. Kaveri soittaa sieltä tehtaalta että möisivät halvalla koko loppuerän otetaanko ja näin niitä tuli ostettua peräti 32kpl. 
Nyt on valmistanut ensimmäinen puuko, eli sen numero on 1. Se on hiiliterästä eli se ruostuu helposti siksi sitä pitää huoltaa jos käyttää sitä kosteissa olosuhteissa mutta miksi käyttää sitä kosteissa olosuhteissa sinnehän on tarkoitettu nuo ruostumattomasta teräksestä valmistetut puukot. Taottu hiiliteräs on siitä hyvä että sen saa erittäin teräväksi, siksi se on hyvä veistopuukko. Kun vielä puukon suojus on tavanomaisesta poikkeava eli sitä ei ole tarkoitettu vyöllä roikutettavaksi koristeeksi. Sillä on vain yksi tarkoitus se on puunveistämiseen kohdistettu. 
Saatteeksi voi vielä antaa puupalan joka on leppää se on helppoa työstää. Toinen asia on että kannattaa kehottaa väistellä kuusen kovia oksia, niihin tarvitaan kovaksi karkaistu puukko tai seosteräpuukko. Sitten se veistäminen tempaiseekin ihmisen mukaansa mielenkiintoiseen harrastukseen, ja kun jotain on saanut aikaan on sitä jatkettava ja aina vain hienompaa tulosta tuotettava. Ensin on kuitenkin aina aloitettava alusta.

Paluu alkuun

Veistovälineiden ominaisuuksia voi säätää tarpeen mukaan. Jos tarvitaan erittäin terävä vuolupuukko on terä taottaessa ja karkaistaessa jätettävä hiukan pehmeäksi, eikä sillä ole asiaa mennä vuoleksimaan kuusen oksia, siihen tarvitaan hiukan kovemmaksi saatettu teräs, ei kuitenkaan kovin kovaksi karkaistu, sellaisen terä lohkeilee helposti. Veistettäessä kovaa ainesta tarvitaan pidempää terässä pysymistä tällöin terän terävyydestä joutuu tinkimään, se on tehtävä kovemmaksi, eikä sitä saa taas hirveän teräväksi. Viellä on otettava huomioon käyttötarkoitus jos puukkoa kannetaan vyöllä eikä sillä juuri tehdä mitään on se tietenkin tehtävä tatukselliseksi, koristeelliseksi ja pehmeäteräiseksi. Jos puukkoa tarvitaan kalanperkuussa on kai syytä valita seosteräs joka ei ruostu, missään olosuhteissa. Kun puukkoa käytetään veistämiseen joskus ja sen ei anneta ruostua tuo keskikova hiiliteräs on verraton peli. Kun taas veistät paljon ja tarkasti on syytä hankkia useita puukkoja. Erittäin pehmeästä kovaksi karkaistuun, pienestä suureen, hennosta tukevaan, pienikahvaisesta tukevakahvaiseen. Sitten siirrytäänkin kirveeseen johon pätee sama laatuvalikoima. Entäs erilaiset vuoluraudat, niihinkin pätee terän karkaisuasiat. Koristeveistäjän on syytä hankkia veistotaltat ja unohtaa puukko ja taas sinun on valittava teränkovuus tarpeen mukaan. Tämä loputon kierre lähti liikkeelle puukosta ja päättyköön myös siihen, periaatteena puukko tarpeeseen. Makkaratikun vuolemiseen riittää ruostumaton seosteräspuukko mutta jos siihen halutaan tatusta, osta keskikova hiiliteräspuukko.

Mistä tietää mikä puukko on kovaksi karkaistu ja mikä pehmeäksi? Eipä juuri muusta kuin teroittumisesta ja veistäjä tuntee sen veistäessään leikkuusta. Eräät väittävät tunnistavan metallin kilahdusäänestä kovuuden, ja varmasti tunnistavatkin pehmeällä on pehmeä ja kovalla kilahtava ääni. Näitä ääniä ei kyllä seosmetalit tottele ja jos terä on kerroksittain tehty, päällysmetalli on aina pehmeää ja tuntuu "pläkkipelliltä" itse vuolemisominaisuudet saattavat silti olla mitä parhaat. Tuskin kauppiaat antavat kokeilla puukkojensa hiontaa tai niitä kalistella, miksiköhän kun se kuitenkin olisi ensiarvoisen tärkeää puukkoa johonkin tarkoitukseen ostettaessa. Sitä kyllä toivoisi että puukkomyymälässä pystyisi veistämään koemielessä leppää, jonka veistoon käy pehmeä terä, tammea mikä vaatii kovan terän ja mäntyä mihin tarvitaan keskikova terä. Tällä testillä kaikkien luulisi ymmärtävän terän merkityksen, kunhan ei sekoita asioita ja mennä pehmeällä terällä veistämään tammea. Pehmeällä terällä saa todella hyvän veistotuloksen tammelle, mutta sillä ei veistetä kauan. Leppään tietenkin voi kokeilla kaikkia kovuuksia ja eron terien välillä kyllä huomaa. Mäntykin veistääntyy pehmeällä terällä paremmin, mutta kun siinä on niitä kovia osia johon pehmeä terä ei pysty ja nämä osiot on viellä sekaisin, niin keskikova on todella paikallaan.

Ei kirveenkään tarvitse kovin laadukas olla kunhan on sopiva kovuus terässä. Kuvan terä löytyi rojukasasta ja johan oli hyvän kova terä, varsi vaan uusiksi ja turhat hakkaamajäljet pois hamarasta ja kirves on parempi kuin koskaan kaupasta saa tai saahan niitä tietenkin hyviä uusiakin. lyhyt varsi on kätevä veistokirveessä, riippuen tietenkin mitä veistää. Parrua veistettäessä tarvitaan isompi kirves ja hirttä veistettäessä piilukirves. Muuten! kun on tässä tullut vuosien mittaan ehostettua vanhoja työkaluja nykykäyttöön niin ympäristökin on alkanut niitä arvostaa, eivät enää viskele niitä vaan visusti säilyttävät itsellään. Jostain jos saisikin kasapäin vanhoja työkaluja niin voisi vaikka mitä niistä rakentaa. Varsinkin kuokkamaisia kirvesvuolurautoja ei tule millään kirpputorilla vastaan. Hohtimia kyllä löytyy mutta erikoisia leikkaavia työkaluja erittäin vähän. Niistä on kai varret katkenneet ja itse rautaosat joutuneet verkon painoksi.

Paluu alkuun

Ei kaiken tarvitse olla viimeisen päälle hiottua, yksinkertainenkin on kaunista kunhan se ei ole kakkosnelos tasoa. Pala parkettia 12 eri puuta sekaisin järjestyksessä sekä tosiluja lattiapääpuusta valmistettuna

Paluu alkuun

MITÄ PUU ON?  Puu on ennen kaikkea uusiutuva luonnonvara. Sitä se on ja siksi sitä tulisi hyötykäyttääkin, varsinkin näyttävissä jalosteissa. Se on rikkaus jota meillä on. Se on kauneus jota saamme ihastella. Se on myös tulevaisuuden hiilinielu, sitä se on kyllä jo nyt. Toisin sanoen puu on tätä kaikkea ja paljon, paljon muuta. 

Materiaalina puu on oikukas ja erittäin haasteellinen. Siksi kait se on entisajan puuseppiä kiehtonutkin sanan varsinaisessa merkityksessä. Ja kyllä se vie sielun tämänkin ajan puuntaitajilta. Olkoonkin nuo edellä olevat kuvat pienenä esimerkkinä siitä. Kun puun olemukseen syventyy tarkemmin, näkee joka paikassa uutta ja aidompaa. Hirveästi eivät enää kiinnosta kiiltävyys, välkkeet, tai nuo onnettomat napinpainamista vaativat ajanvietepelit. 

Näin alkaa se puun lumo: Ensin pitää saada omat käsityökalut. Ruokahalu kasvaa ja jonkunmoiset koneet on saatava. Voi voi, tilatkin pitää hankkia tai auto on työnnettävä pakkaseen ja vesisateeseen ulos. Siitä se harrastus kasvaa niin kuin kaikessa. Mutta tuo harrastus onkin sitten todella jaloa ja antaa ihmiselle takaisin paljon. Tulee aika ettei kaikkea ihmisten toiveita kerkiä millään toteuttamaan ja joutuu miettimään että voi jos joskus saisi niin paljon aikaa että voisi uppoutua tuohon puun antamaan palautteeseen kaikin voimin, tekemällä jotain arvokasta ja näyttävää. Valmistamalla jotain sellaista mitä itse voi ihailla ja katsella onnistumisiaan jopa vuosien päästä.

Puusta yleisesti: Puu  niin kuin muukin elollinen materiaali  on hirveä joukkio eräänlaisista solukoista ja soluryhmiä. Se rakentuu ikään kuin komponenteista jotka jakautuvat taas aina vaan pienempiin ja pienempiin osiin, aina hiukkastasolle, atomeihin niiden ytimiin ja ydinten rakenneosiin kvarkkeihin ja ja niitä seuraaviin leptoni hiukkasiin asti. Oiskoon tuossa puuaineksessa vielä ihan antimateriaaliakin tiedä vaikka saataisiin irti tuota antienergiaa. Tuohon elollisen puun ja hiukkastason väliin mahtuu hirveästi erilaisia rakenteita ja niiden osasia.  Tärkeimmät elollisen rakennusaineet lie hiili  ja vesi, ne tuntuvatkin niin tutuilta. Puuta voi kyllä karkeallakin tasolla määrittää, mikä tässä puunkäytössä lie aika tärkeää asiaa onkin. 

Eli on syytä tuntea puun ominaisuuksia silloin kun puuta käytetään teollisessa tai vaikkapa kotitarvevalmistuksessa eli kun tehdään jotakin tuotetta jolta vaaditaan käyttöominaisuuksia kauneuden lisäksi.

 Jokapäiväisessä yksinkertaisessa puunkäytössä riittää vähempikin puutuntemus. Juuret, latvat, oksat, lehdet ja runko tuntuu niin tutulta ja aloitetaan vaikka tuon rungon sisältä. Karkeaksi ottaen tukin sisältä löytyy sydänpuuosuus ja pintapuuosuus ja niitä peittää nuo kuorikerrokset. Sydänpuu on tuo sisempi jo kuollut puukerros mikä on usein myös eri väristä. Sydänpuu sopii paremmin ulkokäyttöön sillä se sisältää paljon erilaisia hartseja ( ei kaikilla puilla). Hartsit estävät veden imeytymistä solukkoihin - soluseinämiin ja samalla myös lahosienten pääsy puuhun estyy (männyn sydänpuu on luontaisesti painekyllästettyä ). Myös vesimäärä sydänpuulla ja pintapuulla on erilainen johtuen juuri noista solukon sisältämistä hartseista. Nuo hartsit ovat taas haitta pintakäsittelyssä siksi pintapuu on hyvin kysyttyä, varsinkin kun puun oksaisuus myös pintaan päin vähenee.  

Nuo puun kaunistajat oksanaihiot, kevät ja kesäpuu, vuosirenkaat, ydinsäteet, erilaiset taudit kuten visa, vikojen torjunta kuten lyly ja tervas ym. kaikennäköiset kiehkurat, loimut, väriviat, kaikki nämä antavat puulle todella mainion ulkonäön. Jopa puuntuhooja syöpäläiset nimestään huolimatta saavat kaunista lopputulosta aikaiseksi. Onpa pari vuosisataa sitten yritetty jäljitellä noita toukanjälkiä kehittämällä poraa jolla saataisiin porattua noita pieniä mutkallisia reikiä.

Tulipa tässä juttukin kun kaveri esitteli että on hänellä visa kortti. Ja sitä siinnä ihmettelemään mitä ihmettä nyt visa kortissa on näyttämistä, sehän taitaa olla jokaisella. Hänpä kaivoikin lompakosta aivan aidon visakortin ( visa pankkikortin kokoisen visakoivun palan) ja kyllä se ainakin siinä tilanteessa pani hymyilyttämään oikein sanoisiko olan takaa. Mukava olisi joskus pankkineidille tarjota ensin tuota visakoivuista läpyskää ja kehua että maksan visalla, saattaisi se hymyilyttää muitakin.

Puun ominaisuuksia voisi luetella joukoittain mutta ehkä muutama olisi paikallaan kauneuden lisäksi. Tärkein tänä päivänä lie se että puu on uusiutuva luonnonvara ja ehkä meidän pitäisikin ajatella tulevaisuutta puun kautta metsittämällä nuo turhat asfalttiviidakot puuta kasvamaan. Puumateriaali ON: Kimmoisan joustavaa, miksi emme käyttäisi sitä työkalujen varsina. Pituussuunnassa puulla on erittäin suuri puristuslujuus samoin kuin vetolujuus materiaalin keveyteen ja käsittelyominaisuuksiinsa nähden. Onhan kivellä tietenkin paljon suurempi puristuksen kestävyys ja metalleilla vetolujuus siksi tiili pitääkin laittaa tiilen paikalle sekä metallia metallia vaativiin ratkaisuihin, puulla me voimme kuitenkin molempia syrjäyttää ihan kotikonstein. Puuta on helppo työstää. Puu on kohtalaisen hyvä lämmöneriste ja siksi sen tunnustelu on mielekkään mukavaa se ei polta eikä tunnu kylmältä pakkasessakaan. Puuta on joka puolella saatavilla, liitosten tekeminen puurakenteisiin on suhteellisen vaivatonta. Tuo kuuluisa sanonta "kuuma naula ja kylmä liima sillä se puu yhteen saatetaan" tai sitten se värssy " jos puusepän vaimo ei lasta saa sur rur se puusta sorvataan, ei itke eikä kastele ei tahraa papan pöksyjää...........".

Paluu alkuun 

PUU JA MUUKIN ELOLLINEN MATERIAALI ON OIKUKASTA AINETTA! 

Elollinen on vesiriippuvaista ainetta,  veteen, ilmaan ja ilmankosteuteen suoranaisessa suhteessa. Kaikki käsittää miten käy kun puutuote  upotetaan veteen mutta ilmankosteuden vaikutus onkin hyvin epäselvä asia. Ilma voidaankin esittää eräänlaisena haamuna, kun kerran sen kosteus vaikutuksia ei muuten tunnisteta. Tuolla haamulla on kuitenkin hirveä vaikutus meihin kaikkiin ja siksi olisi hyvä tuntea sitä paremmin. Vuosisatoja sitten olikin aivan oma alkuaine eli eetteri ja silloin se tarkoitti tuota ympärillä olevaa tyhjää tilaa. 

Näin siinä yleensä käy:  Emme ymmärrä tuota haamun vaikutusta elämän ja ennen kaikkea puun muotoilijana.
Yritin kuivata tukin kuori päällä mutta se halkeili pahasti päistä ja sitten se lopuksi halkeili pinnastaankin, pieniä ja suurempiakin halkeamia täyteen.
Sehän heti rupesi sinistymään ja kaunis puu meni aivan piloille.
Olen säilyttänyt tätä pöytää vintillä ja siellä on ihan kuivaa katso miten pinta on halkeillut.
Vuoleskelin kauhan mutta se pamahti halki reunastaan.
Jostain kumman syystä paneelit pullistuivat seinältä pois, onneksi oli kesä ja voi remontoida uudestaan. 
Mikähän ihme meidän parkettia vaivaa kun siihen aina ilmestyy talvella isoja rakoja.
Meidän ovet ovat ihmeellisiä, eivät mene kiinni kesällä kuin väkisin ja talvella ovat harvoja ja vuotavat.
Nämä ovat niitä puun luontaisia ominaisuuksia ja  jos asioista ei huomioida puuta käyttöönotettaessa tai jätetään olosuhteet huomioimatta. Tuommoisia ongelmia on tulossa.
Kaikkia näitä ongelmia voidaan etukäteen osittain ehkäistä kun vain tiedostetaan asia ja toimitaan sen mukaisesti. Puumateriaalia ei kyllä mihinkään pakkopaitaan ikinä pysty sitomaankaan sillä puu on ainetta johon vesi vaikuttaa kaikin tavoin ja vielä eri suuntiin, eri lailla. 

Paluu alkuun 

Tänä päivänä ennustetaan säätä hyvällä todennäköisyydellä. Puun käyttäytymistäkin voi ennustaa tai jopa tietää kunhan hallitsee sijoituskohteen sään.

Kosteus hämää meitä kaikessa niin puussa, ilmassa ja kaikessa aineessa mihinkä  vesi vaikuttaa. Kosteusmittaritkin mittaavat suhteellista kosteutta ja se on aivan eri asia kuin määrä vettä mitä ilma tai materiaalit sisältävät. Ilmankosteusmittari  näyttää talvella ulkona suurempia lukemia kuin kesällä. Vettä ilmassa on kuitenkin talvella vähemmän kuin kesällä ja muu ainehan myötäilee tuota ilman vesimäärää. Miten vettä voi olla ilmassa talvella vähemmän jos kerran mittari näyttää isompaa lukemaa? Se johtuu ilman kosteusolosuhteen tasapainottumisesta pienemmästä vesimäärästä, talvella lisäksi vettä on joka paikassa lumena ja lumi sekä jää pystyvät muuttumaan suoraan vesihöyryksi härmistymällä. Tärkeintä on kuitenkin että vesimäärä ilmassa on lämpötila sidonnainen. Mitä korkeampi ilman lämpötila sen enemmän ilma pystyy vesihöyryä kannattelemaan ja pysytään kuitenkin alle 100^oC lämpötiloissa, yli tuon mennäänkin aivan eri maailmaan, vai mennäänkö?

Kosteat jutut puussa ja muusakin.  Kosteus puurakenteissa aiheuttaa homevaurioita. Liika kosteus yleensäkin on haitta puumateriaalissa. Tehtäessä puutuotteita myös liika kuivuus puussa on huono lähtökohta. Kosteus vaikuttaa myös meihin ihmisiin. Tammi-helmikuu on kuivinta aikaa ja aiheuttaa monenmoista ongelmaa. Kosteus myös säilöö puun, kun se on tarpeeksi korkea ja sienten kasvuoloihin epäsuotuisan hapeton. Pinnan liian nopea kuivuminen on pahinta. Puutuotteita valmistettaessa meidän tuleekin hallita kosteuden poikkeavuus ja sen tuottamat ongelmat. Ennen vanhaan puut kaadettiin talvella, ilmakuivattiin keväällä ja viimein tasaannutettiin tehdashallissa. Nykyinen kiire aiheuttaa sen, ettei puu kerkiä vesiänsä viskata, kun se on jo tuotteessa liimailtuna ja käsiteltynä. Tasaantumisjaksoille ei ole enää aikaa. Mutta kun tiedämme konstit, onnistumme nykypäivänäkin. Kuivaustapa on tärkein. Puu halkeaa ja vääntyy nopeasti kuivaamalla. Liian nopea pinnan kuivuminen on pahinta kaikessa kuivaamisessa. Tämä koskee kaikkia materiaaleja jotka kosteuselävät. Kaikki käyristyy, kun vain pintaa kuivattaa. Sitäköhän varten ne kosteusvoiteet on kehitetty, jottei pinta kuivuisi. Esim. ohut maalikalvo voi kuivua pinta kiinni, jolloin rakkulointi on varmaa. Jopa kuivuva betonilattia vääntyy ja halkeilee, ellei sitä kastella pinnastaan sen kuivuessa.

 Ihmeellinen ilman kosteus! Sitä se kun on, jopa käsitteistöltään. Suurimmillaan ilman suhteellinen kosteus on talvella, ulkoilmasta mitattuna. Miksi, talvellahan oli kuivaa? Kyse onkin suhteellisesta kosteudesta. Milloin Ilma sisältää eniten vettä? Kesähelteellä, jos jätetään irtovesi huomiotta. Tietenkin ilma sisältää eniten vettä ilmoilla sumusta -- sateeseen, mutta tuo onkin irtovettä joka hyvin nopeasti putoaa pois, tai tuuli vie sen mennessään. Mäin meille jäljelle jää tuo ilmaan ikään kuin kiinni jäävä kosteus. Suhteellinen kosteus on ilman todellisen vesihöyrymäärän suhde siihen määrään, joka siinä voisi enintään olla. Vesimäärä ilmassa riippuu ilman lämpötilasta. Ilma pystyy kannattelemaan vettä vesihöyrynä , eri lämpötiloissa taulukon mukaisesti.

Ilma saa vettä tuon täyden määrän harvoin ja kun mittarit vielä näyttävät tuota suhteellista kosteutta niin näin "sekamelska" on valmis. Arvot tässä ihmistä pettävät, miellämme ne vesimääräksi ilmassa, kun pitäisi ajatella ilman tasapainotilaa. Tässä päästäänkin kuivumisen ABC:n. Jos saisimme tuotua -20 C° ilmaa kuivauslaitteisiimme, lämmittäisimme tämän ilman sitten 60° C lämpötilaan, niin tältä ilmaltahan puuttuu hirveä määrä vettä jotta se tasapainottuisi oikeaan kosteuteen. Talvinen ongelmamme on juuri tässä, tuomme tuota vähävetistä ilmaa sisälle tuuletuksessa, lämmitämme sen 23° C lämpötilaan ja kun tältä ilmalta puuttuu tuo 20g vettä kuutiosta, niin mistäs se ilma sitä saa muusta kuin ihmisistä, kasveista, eläimistä sekä materiaaleista ja kaiken lisäksi niiden pinnasta. Lopuksi tähän voi vastata kyllä on pintakuivaa, parketit, paneelit halkeilevat ja rakoilevat, erilaiset levytuotteet käyristyvät, ovet ovat väljiä, nahka kutisee, ym. ym. Huoneilman kuivuminen ei ole keskuslämmitysasia talvella niin kuin luullaan. Talvinen ulkoilma vain sisältää vähän vettä grammoina ja sitä me käytämme tuuletukseen. Sisälle tuotuna ja lämmitettynä ilma tarvitsee enemmän vettä ollakseen tasapainotilassa. 

Paluu alkuun

Hiukan selkokieli selitystä kosteuksista ja  vähän muustakin.

 Mitä on suhteellisuus?  Auto kulkee 100km tunnissa, poliisi mittaa nopeudeksi tuon 100km tunnissa. Niinhän se on, nopeus poliisiin nähden on 100 km tunnissa. Entäpä jos tuo samainen poliisi tutkaa autosta joka liikkuu myös 100km tunnissa. Äkkiä voisi ajatella että nopeus vastaan ajettaessa on 200km tunnissa ja perässä ajettaessa 0 km tunnissa, vaan eipäs ole! Se on edelleen tuo 100km tunnissa sillä nopeutta mitataan edelleen poliisiin nähden. Mistä hitosta se tutka tietää millä nopeudella sitä liikutetaan. Tästä saadaan aikaiseksi hyvä ikuisuusväittely kun sekoitetaan asiat eikä oteta huomioon suhdetta minkä suhteen asiaa mitataan.  Joku väittää että aivan varmasti autot lähestyvät toisiaan 200 km tunnissa nopeudella jne. jne. Edelleen pätee kyllä sama jos auton lähestymisnopeutta verrataan toisen auton suhteessa niin nopeus on 100km tunnissa mutta jos puhutaan välimatkan pienenemisnopeudesta nopeus onkin 200km tunnissa. Lisätäänpä sotkua ja siirretään poliisi avaruuteen ja hän sieltä tutkaa auton nopeutta niin onkos nopeus poliisiin nähden sitten 100 km tunnissa vain aivan jotain muuta. Nyt tuon auton maallinen nopeus on aivan mitätön ja kuvioon tulee maapallon pyörimisliike missä puhutaan jo tuhansista kilometreistä tunnissa. Mutta eihän mikään ole avaruudessakaan paikallaan eli tuo poliisikin on kokoajan liikkeessä. Lisätään vieläkin sekaannusta ja otetaan tutkaan mukaan aurinkokunnan liike ja entäs jos otetaan mukaan galaksimme linnunradan liike. Voi voi mitä tästä seuraa on pakko ottaa kuvioissa huomioon suhteellisuus. Tämä on suhteellisuus ja valitettavasti tuo nopeus poliisiin nähden on edelleen 100km tunnissa. 
On vain hyväksyttävä tosiasia ja mitattava suhteessa johonkin Jonkun suhde toiseen tietynlaisessa olosuhteessa. 

On olemassa ilman ja veden suhde toisiinsa nähden eri lämpötilassa samoin kuin on olemassa puun kosteuden suhde eri ilman olosuhteissa. 
Entäpä juuri kaadettu puu siinähän on enemmän vettä kuin puuainesta eikä se noudata mitään suhteellisuutta eli taas on tilanne nollattava ja unohdettava ilma. Koska veden vaikutus puun liikutteluun loppuu kosteusprosentin ollessa noin 30% tienoilla.  Sen jälkeen puu sisältää irtovettä mikä ei enää vaikuta puuainekseen turvottavasti.

Jotenkin voi kuvitella Einsteinin mietteet aikanaan kun hän raapusti tuon kuuluisan suhteellisuusyhtälön E=m*c²  ja lisäsi soppaansa vielä neljännen ulottuvuuden eli ajan.

Mitä tästä opimme puunkäytön kannalta? Ainakin sen että tulevat olosuhteet määräävät puunkäytön ominaisuudet.

Paluu alkuun

Mitä on olosuhde? Joo joo kyllä tiedetään mikä on olosuhde, vai tiedetäänkö! Kun tuo suhteellisuus riippuukin vielä olosuhteesta ja kaikkihan me tunnemme sanonnan nyt on otolliset olosuhteet. Mäkihypyssä ja purjehduksessa otolliset tuuliolot. Sunnuntaikävelijällä ihana kävelyilma. Kun sataa niin onpas kosteat kelit. Onpas kamalat olosuhteet! Tämä on suhteellisuus. Jonkun suhde toiseen tietynlaisissa olosuhteissa. Kyllä olosuhteen kokee näkee ja kuulee mutta kun se ei riitä. On hiukan tiedettävä tuleva olosuhde ja sen riippuvuus erilaisista asioista. Tarkoitus on selvittää ympärillämme olevan ilman lämpötilan kosteuden ym. asioiden vaikutusta puun käyttäytymiseen siksi olosuhteenkin voi rajata siihen. Ei siis tarvitse miettiä onko nyt hyvät olosuhteet matikan kudulle tai voisiko vaikkapa kuutamohiihtoa harjoittaa. On helpompi keskittyä olennaiseen, eli puuteollisuuden käyttämien materiaalien käyttäytymiseen sijoituspaikkansa olosuhteissa.

Olosuhteita voisi jakaa ensin karkeasti: Talveen, kevääseen, kesään ja syksyyn. Kaikilla noilla on oma vaikutus elollisen materiaalin käyttäytymiseen omalla tavallaan. Talvella ilmestyy parkettilattiaan halkeamia, ovilevyt vääntyvät, paneelauksen ja listoitusten saumat rakoilevat, iho kutiaa ja tuntuu kuin mikään rasvaus ei riittäisi ja yöllä nukkuessa suukin kuivaa. Sitten taas kevät saapuu, maailma tuntuu muuttuvan, ilmassa on auteruuden tuntua ja kevät ahavat kuivaa puutkin halkopinoissa tunnetusti hyvin. Entäs kesä iho tuntuu niin sileältä eikä tarvitse rasvojen kanssa läträtä, aivan kuin tauti olisi ohimennyttä eikä parketista ja paneelauksesta löydy raon rakoa. Syksy joka paikasta löytyy irto-vettä sataa ja roiskuu silmillä näkee että joka paikassa on kosteutta vai onko?  Sadetakin alla hikoaa enemmän kuin mitä ulkopuolella vettä sataa (Huom! syksy ja  irto-vesi sadetakin ulkopuolella, lämmin ilma ja iso kosteus sadetakin sisäpuolella).

Jos olosuhteet vielä jaetaan lämmön mukaan, lisätään siihen ilmavirtaus ja noissa virtauksissa vallitseva kosteus, päästään sellaiseen yhtälöön ettei siitä selvää saa. Vielä jos sotkua lisätään käytännön olosuhteilla eli ulko-, sisä- ja tekniset olosuhteet, soppa on valmis. Lopputuloksena on pohjaan palanut keitos tai jos keiton hallitsee niin onnistuneen maukas on myös lopputulos.

Paluu alkuun

Mitä vesi on? Oikeasti lienee vesi on kahden alkuaineen yhteenliittymä puhtaimmillaan. (H₂O). Molekyyli jossa on 2 vetyatomia ja yksi happiatomi. Mutta näissä kosteusasioissa on yksinkertaisemmin vettä vaan. Kun kuitenkin vähän on mutkistettava niin puhutaan termeistä:  Sidottu vesi, irtonainen vesi, tislattu vesi, raskas vesi, alijäähtynyt vesi, vesihöyry, kuuma vesi, lämmin vesi, kylmä vesi, jäinen vesi, likainen vesi, märkä vesi, kova vesi, suolainen vesi. Puutuotteiden valmistaminen rajaa taas hyvin tuota vesiviidakkoa. Niin puu, kuin ilmakin, sisältävät sidottua sekä irtonaista vettä. Erona voisi ohjeena pitää että irtoveden voi ikään kuin kaataa pois aineeseen muutoksia tekemättä kun taas sidotun veden määrää muutettaessa myös aineen fyysinen olemus muuttuu. Voi pahus taas ollaan suhteessa, eli veden ja aineen suhteessa. Mitä vesihöyry on? Vesihöyry on veden puhdas olomuoto edelleen kahden alkuaineen yhteenliittymä puhtaimmillaan. Vesihöyry on ilmassa tuota sidottua vettä. Vaikka puun ominaisuuksiin vaikuttavista asioista on tässä kyse voisi silti oikaista erään kansanomaisen väärinkäsityksen jonka aina silloin tällöin kuulee, eli tuo suolainen sade. Aina voidaan keinotekoisesti suolaisella vedellä sadettaa jotain mutta kun suolainen merivesi haihtuu ilmaan niin vesi sinne haihtuu vesihöyryksi ei ilma jaksa kannatella niinkin raskasta ainetta kuin suola eikä sillä ole edes sellaista olomuotoa kuin suolahöyry. Mitä jää on? Jää on veden kiinteä olomuoto ja se on tässä koska silläkin on oma vaikutuksensa puuhun. Tuollaisella vähän alle nollan lämpötilaisella jäällä on suurin mahdollinen tilavuus ja puussa tämä tekee tuhoja tai sitten on hyöty( esim. pakkashalkeama omenapuun rungossa on iso vahinko mutta säilyvyys jäätyneenä on iso hyöty).  

Yhteen ihmeellisyyteen tai luonnollisuuteen törmää talvella kun luistelee pakkassäällä avonaisilla luonnonjäillä. Jää on kummasti käyristynyt ja halkeamakohdat nousseet ylöspäin aivan kuin yläpuoli jäästä olisi liian tiukka ja niin se onkin. Jään tilavuus on pienimmillään pakkassäällä ja jos yläpuolella on -25^oC pakkasta ja alapuolella vesi 0-4^oC niin pakostakin jää yläpuoleltaan kutistuu ja on hyvinkin käyristynyt epätasaiseksi lautoiksi. 
Toinen ihmeellisyys on tuon jään halkeileminen pakkassäällä. Isoilla järvenselillä railot saattavat olla metrejä ja kun sitten nuo railot jäätyvät umpeen sekä ilma lauhtuu niin jäät laajetessaan työntyvät rantaan vastaavan määrän. Mitäs tapahtuukaan? Sinne ne rannalle pikkuhiljaa hiissautuvat isotkin kivilohkareet eli periaatteessa vesi siirtää kiviä sileille kivirannoille toteemipaaseiksi.

Paluu alkuun

Miksi jäinen puu halkeaa helposti? Puuaines on sitkeää kun sen kuituja ympäröi yhtenäinen vesikerros. Tiedämme kaikki kuinka taipuisaa puu on märkänä. Mutta ja kun tuo vesi jäätyy asia muuttuu aivan toisenlaiseksi puun kannalta sillä jäätynyt vesihän tarvitsee enemmän tilaa ja näin myös puuhun syntyy sisäinen paine veden tilavuuden kasvaessa. No miksi siten puu kovalla pakkasella suorastaan itsestään halkeilee?  Siloinhan puu on kestänyt tuon jään suurimman paineen mikä oli suurimmillaan tuossa hiukan nollan alapuolella. Kovalla pakkasella puun omat hartsit menettävät lujuusominaisuutensa ja yhdessä jäätyneen veden paineen kanssa puun lujuus heikkenee. Miksi kuivapuu  sitten halkeaa hyvin, tai liiankin helposti? Eli jopa naulatessa lauta saattaa haljeta useita kymmeniä senttejä saati jos ohutta rimaa yrittää naulata ilman esireikää. Nyt pätee tuo veden ongelma toisin päin, vesikalvo ei enää suojaakaan tuota puun rakennetta (sidehartsit kovettuvat) ja niinhän siinä käy että tuo kuiva puu halkeaa erittäin hyvin. Tiedämme myös kuinka lasikuitumatto pölyää ja on kiusallisen ärsyttävää käsitellä kun kuidut katkeilevat ja pistelevät joka paikkaan. Kun suo samainen kuitumatto tai yksittäinen kuitu päällystetään polyesterihartsilla asia muuttuu aivan toiseksi, yhteensä näistä kahdesta aineesta tulee erittäin luja ja taivutuksia kestävä aine. Samoin on puun laita kun noita puun kuituja ja soluja ympäröi hiuksenhieno  vesikerros puu materiaali on erittäin käsittely-ystävällistä kaikin puolin. mutta kun tuo vesikerros puuttuu kaikki myös muuttuu.

Paluu alkuun

Miksi märkää puuta on helppo työstää? Puuaines on sitkeää kun sen kuituja ympäröi hiuksenhieno vesikerros. Miksi sitten märkää puuta on niin helppo työstää. Taas puun ominaisuudet tulevat vastaan: Tuollaista lautatarhakuivaa ja märempää puuta on helppo työstää koska silloin vesi toimii voiteluaineena mutta sitten ne vaikeudet alkavatkin työstettäessä tuollaista lautatarhakuivempaa puuta vastukseksi tulee nuo puun hartsit jotka eivät vielä ole kuivia mutta ei ole vettäkään tarpeeksi voiteluaineeksi, varsinkin hionnassa tämä on ongelma kunnes taas ollaan huonekalukosteuksissa ja alle silloin hartsit ovat osittain kovettuneet.

Miksi puu vääntyy? Puuaines ja sen muutokset ovat vesiriippuvaisia. Veden määrä taas on riippuen vallitsevista olosuhteista.  Puuta liikuttelee vain ja ainoastaan kosteus. Metalleillahan on toisinpäin niitä liikuttaa eniten lämpötila. Puun lämpömuuttuvuus on niin pientä ettei sitä tarvitse huomioida paitsi jos puun lämpötila nostetaan niin korkeaksi että puu menettää jäykkyytensä silloin sitä voi jopa taivutella erilaisiin muotoihin mihin se myös jää pysyvästi. Tämä ei kuitenkaan ole enää puun luonnollista liikkuvuutta vaan puun erilaista muotoilu käsittelyä. Silloinkin kun tuotteen toisella puolen on kylmä ja toisella puolen lämmin ilma kosteus on tuo suurempi tekijä koska kosteushan on lämpötilasidonnainen. Päästään taas noihin miksi kyselyihin. Miksi se on näin tai näin. Edelleen vastaus on vain vesi liikuttaa puuta jos tuota veden poistamista puusta ei osata tehdä oikein puutuote ei tule kestämään siinä muodossa johon se on työstämällä saatettu.

Mikä puu vääntyy eniten? Tiedossamme on että paljon puuainesta sisältävä puu elää eniten ja vielä siihen suuntaan mihinkä päin nuo sellukuidut ovat pakkautuneet vierekkäin. Niinpä kun puuta liikuttelee vain ja ainoastaan kosteus niin mitä enemmän kuituja tai puuainesta puu sisältää sen enemmän puu liikkuu. Tämähän on itsestään selvä asia mutta harvoin ymmärretty. Esim. jos puupala sisältää karkeasti kymmenen solua niin vettä noihin soluseinämiin mahtuu 10* tuo solujen vedenpidätysmäärä mutta jos samassa tilassa onkin 100 solua niin vettäkin mahtuu siinne 100 kertainen määrä. Miksi sitten kuusi elää enemmän kuin mänty vaikka mänty on tunnetusti raskaampaa. Puuaines kummassakin on samankaltaista mutta mänty sisältää enemmän hartseja ja uuteaineita joita taas vesi ei liikuttele ja ne estävätkin osittain männyn elämistä. Paitsi jos mennään noihin puun tukisolukkoihin missä taas puuainesta on valtavan paljon enemmän. Tässä herää tietysti kysymys miten puuainesta voi mahtua samaan tilaan enemmän ja vähemmän ja miten sinne sitten vettä vielä mahtuu? Ei vettä mahdukaan kuin määrätty määrä aina kutakin solua kohden  mutta jos katsoo puuta mikroskoopilla soluja sinne mahtuu runsain mitoin, sillä mitä enemmän suurentaa puun rakennetta sen tyhjemmältä suurennos näyttää. Tähän voisi jatkaa aineen olemusta vertaamalla taas tuohon Einsteinin kaavaan eli lopulta aine on on vain energiaa. Eli kyllä solukkoa puuaineeseen mahtuu. Esim. jos aurinko luhistuisi neutronitähdeksi sen läpimitta putoisi muutamaan 10 kilometriin. 

Paluu alkuun

Miksi puu halkeilee? Tässäpä vasta kysymys halkeilu käyristymiset pinnan irtoilu johtuu pinnan liian nopeasta kuivumisesta tai koko puun epätasaisesta kuivumisesta. Esim. kun yrittää kuivata puuta kuori päällä niin mitenkäs siinä käy? Kosteus tulee kyllä hitaasti ulos ja puu säilyy useasti pyöreänä halkeamatta keskeltä mutta päät halkeilevat pahoin sillä jostainhan se vesi poistuu ja mistäs se ensin poistuu kuin päistä kun kerran suojakuori on vielä päällä. Ennen vanhaan ihmiset käsittelivät puun päät suolaamalla, se tukki tuon pääpuun solukon ja puu kuivui hitaammin ja tasaisemmin. Tänä päivänä tiedetään niin paljon puusta että se voidaan keinotekoisesti kuivata nopeastikin silti puun rakenteen rikkoontumatta.

Mikä on ilman tasapainokosteus? Ilma on silloin tasapainokosteudessa kun se sisältää vesihöyryä niin paljon kuin se pystyy vettä vallitsevassa lämpötilassa kannattelemaan, eli kun tuossa lämpötilassa suhteellinen kosteus on 100%. Tämä on aika vaikea ymmärrettävä mutta jos ajattelee ilmakuution vaikka paksuseinäiseksi astiaksi niin mitä paksummat seinät siinä on  sitä vähemmän siihen mahtuu vettä sama pätee ilmakuutioon mitä kylmempää ilma on sitä vähemmän siihen mahtuu vettä ja tuo  minkä verran missäkin lämpötilassa ilmaan mahtuu vettä on ilman tasapainokosteus

Mikä on ilman suhteellinen kosteus? Ilman suhteellinen kosteus on kosteus jonka vallitsevassa lämpötilassa ilma sisältää verrattuna tuohon tasapainokosteuteen. Eli ilman kosteus on suhteessa lämpötilaan määrätynlainen fakta ja tuhon sitten verrataan todellista kosteutta. Nyt ollaankin niissä prosenteissa mitkä meidän kaikkien on niin vaikea ymmärtää eli parempi tieto löytyy ehkä suoraan grammoista. Pakkasilma sisältää noin 0,5g vettä yhtä ilmakuutiota kohden. Kun tuomme tuon yhden kuution pakkasilmaa sisälle, saimme samalla myös tuon 0,5g vettä sisälle. Lämmitetään tuo yksi kuutio huonelämpötilaan mutta hupsista tuo ilmahan pystyy kannattelemaan vettä ollakseen tasapainossa tuon 17,2g ja eihän sillä ole kuin tuo 0,5g vettä kun se äsken juuri ulkoa tuotiin. Tämä on se suhteellinen kosteus eli paljonko vettä on ilmassa verrattuna siihen mitä siinä voi olla, jotta ilma olisi tasapainossa. Tästä kehkeytyykin sitten kaikennäköiset ongelmat kun tuuletuksessa tuomme tuota 0,5g sisältävää vettä sisälle ja  lämmitämme sen huonelämpötilaan jokaisesta kuutiostahan puuttuu tuo 16,7g vettä ja mistäs se ilma vettä saa kuin parketista, seinistä, paneeleista, ihmisistä, eli sieltä missä sitä hiukankin on.

Nyt päästiin vasta varsinaisesti tuohon puutuotteen elämisen ongelmaan käsiksi oikein oikeilla nimillä. Ennen sitä vielä kaksi asiaa.

Mikä on puun tasapainokosteus? Puu on silloin tasapainokosteudessa kun se sisältää vettä niin paljon kuin se pystyy vallitsevassa ilmankosteus olosuhteessa sisältämään, eli kun tuossa kosteusolosuhteessa puu sisältää niin paljon vettä kuin se pystyy kantamaan. Tämä on aika vaikea ymmärrettävä mutta jos ajattelee puun taas paksuseinäiseksi astiaksi niin mitä paksummat seinät siinä on  sitä vähemmän siihen mahtuu vettä sama pätee puuhun mitä kuivempaa ilma on sitä vähemmän puuhun mahtuu vettä ja tuo  minkä verran missäkin kosteustilassa puuhun mahtuu vettä on puun tasapainokosteus

Mikä on puun suhteellinen kosteus? Puun suhteellinen kosteus taas on aika helppo ymmärtää sillä se on suoraan  veden määrä jaettuna kuivapainolla ja kerrotaan sadalla. Erilaiset mittarit näyttävät tuon prosenttiarvon suoraan. On päädytty tuollaisiin ohjearvoihin kun talvella puutuotteita valmistettaessa kosteus pitäisi olla lähempänä 6% ja kesällä ja syksyllä 8% itse haarukka on 6-8%. Vastaavasti ulko- ja sisätilojen välille tulevien tuotteiden kosteusarvot 8-10% ja ulostulevat10-12%  Puu asettuu itseasiassa 13-15% tasapainokosteuteen ulkotiloissa.

(Puun kosteusprosentti saadaan kun veden määrä jaetaan täysin kuivan puun kuivapainolla ja kerrotaan 100) Huom! huonekuivattu puu talvellakin sijoittuu 6-8% paikkeille eli se ei silloinkaan ole täysin kuiva. Miten saadaan täysin kuiva puu? Esim. keittämällä huonekuivasta puusta vesi pois mikroaaltouunissa, tietenkin siinä tulee osittain hartsien haihtumista jos sitä kypsentämisen puolelle asti mennään.

Paluu alkuun

Kertauksena ja muutakin asiaa puusta sillä kysyjä ei eksy: Miksi puu liikkuu? Puuta liikuttaa kosteus / vesi jota ilma sekä puuaines kannattelevat sisällään enemmän tai vähemmän. Enemmän vettä ilmassa tietää enemmän vettä puussa samassa suhteessa mutta viiveellä tietenkin ja tässäpä sitten pulmaa kerrakseen, ilma kun vaihtaa vesimääräänsä suoraan lämpötilasidonnaisesti.  Myös lämpö liikuttaa puuta mutta vähäisessä määrin verrattuna veteen. Minkälainen puu turpoaa eniten? Puu joka sisältää paljon puuainesta, turpoaa ja supistuu kosteuden vaikutuksesta eniten. Yleensä ajatellaan toisin päin mutta näin se vaan on, mitä enemmän puuainesta tai mitä painavampaa puu on sen enemmän se liikkuu. Täysin märästä, täysin kuivaksi koivumetri lyhenee 6 milliä pituussuunnassa ja muuttuminen on monin monin kertainen leveyssuunnassa. Miksi puu on hyvää esimerkiksi työkalujen varsina? Hakattaessa, lyötäessä puuvarsi joustaa ja näin käteen kohdistuva isku vaimenee. Suomalaisille perinteinen koivu ei sälöile, on lujaa ja joustavaa puuainesta, erinomaista työkalujen varsiainesta. Mitä puusta syntyy kun sitä poltetaan? Periaatteessa hiilidioksidia ja vettä sekä vähäisiä määriä muita aineita esim. tuhkan sisältö on  kivennäisaineita, ja niinpä tuhka kelpaa lannoitteeksi. Miksi pyöreä puu halkeaa kun sitä kuivataan kotikonstein? Monestakin syystä, tärkein lie pinnan kuivuminen ennen aikaisesti, sisusta ei kuivakaan samaan tahtiin, lisäksi sisusta sisältää kuolleelle puulle ominaisia hartseja jotka täyttävät huokosia ja näin sisuspuu ei ikinä tule supistumaankaan samaan tilaan mitä ulkokuori. Vielä ulkokuoren puumäärä on isompi tai paremminkin ympärykseltään pidempi verrattuna sisukseen, totta kai se kutistuukin enemmän.  Jos 10 sm sisustaa kutistuu vaikkapa 6 mm niin kyllä 50 sm ulkokuorta kutistuu ainakin viisinkertaisesti, käytännössä enemmän, Miksi puu säilyy suossa? Lahottajat tarvitsevat happea hajottaakseen puuainesta ja sitä suossa on erittäin vähän, lisäksi siellä on erittäin epäkiitollisen happamat olosuhteet. Miksi, miksi, miksi ja miksi? Siksi kait puu onkin poikkeuksellisen mielenkiintoinen materiaali ensinnäkin se on luonnollista, kaunista ja tarkoituksenmukaista. Sitten puuta löytyy vaikka minkä laista kestävää, lujaa, painavaa, kevyttä ja jokaiseen tarpeeseen omanlaistaan. Siinäpä puun hyvyyttä kerrakseen. Puu koko elinkaarensa aikana täyttää aina paikkansa.

Puun kosteus, samoin kuin kaikkien muidenkin kosteuteen reagoivien materiaalien kosteus on suoraan riippuvainen tuosta ilman kosteudesta. Jos näitä kosteussuhteita ei hallita, ongelmat ovat sen mukaisia. Ajatelkaapa, kuinka käy märälle puulle, joka tuodaan keinokuivaamoon, nostetaan lämpötila vaikkapa 60° C ja vielä tuodaan -20° C ilmaa haihdutukseen. Aivan takuulla puu on pilattu pinnaltaan, sillä niin nopeasti se kuivaa pintakuivaksi ja samalla pintakovaksi vääntyileväksi "väkkyräksi". Siksipä tänään kuivauksessa liian nopeaa haihtumista estetään vesihöyryllä, toisin sanoen vettä laitetaan esteeksi kuivaamiselle ja silti saadaan nopeita tuloksia. "Puu ikään kuin keitetään kuivaksi" sisältä päin. Mikä on puun kosteusprosentti? 100% kostea puu sisältää vettä yhtä paljon kuin puuainestakin.  Puussakin mitataan suhteellista kosteutta, ja se on taas riippuvainen ilman kosteudesta. Puu pyrkii määrätyssä ilmankosteudessa määrättyyn tasapainotilaan. Lisäksi puussa niin kuin ilmassakin on ns. irtovettä. Puun kosteudesta noin 30% saakka on puun solurakenteessa ikään kuin puuaineksen sisällä ja loppu irtovetenä tyhjissä onkaloissa ja soluonkaloissa. Millainen kosteusprosentti materiaaleilla tulisi olla? Huoneilman suhteellinen kosteus vaihtelee talvikauden 6 %:sta kesäkauden 35 %:iin. Jokainen materiaali reagoi tähän omalla tavallaan. Kun puhutaan vielä suhteellisesta kosteudesta eli veden suhteesta ainepainoon, niin painavilla materiaaleilla tasapainokosteus kyseisissä olosuhteissa on alhaisempi kuin keveillä. (esim. liima-ainesta sisältävät levyt.) Mikä on puun tasapainokosteus huonetilakäytössä? Myös puulla paino vaikuttaa tähän arvoon, mutta tuommoinen yleisarvo on 6-10%. Talvella lähempänä 6% ja kesällä lähempänä 10%, keskiarvo 8% on hyvä arvo yleistuotteille. Levymateriaalit sisältävät liimaa ja niiden suhteellinen kosteus on alhaisempi kuin pelkän puun. Kosteusmittarit kuitenkin kalibroidaan erilaisin kertoimin niin, että ne eri puulajeilla näyttävät samaa tulosta. Lisäksi mittareiden näyttämä perustuu sähkönjohtavuuteen ja siksi siihen vaikuttaa materiaalin vahvuus ratkaisevasti. "Lopuksi tämä sekamelska" Puun kosteus sen suhteellinen kosteus, ilman kosteus ym. kosteusolosuhteet aiheuttavat usein yllätyksiä puumateriaalia käytettäessä sisustamisessa. Siksi se on huomioitava, on varauduttava eli tiedettävä mitä tulee tapahtumaan kun puuta käytetään rakenteissa ja puutuotteissa. Esimerkkinä voisi olla pyöreän tukin käyttö suoraan rakenteissa kuten hirret ja kannatinpilarit  niihin on halkaistava liikuntahalkeama ennen kuin niihin muodostuu halkeilua hallitsemattomasti.  

Ilmastointi on alku ongelmille, haluamme raitista ilmaa tai kuivaamme jotain niin vesiriippuvaiset materiaalit elävät olosuhteitten mukaisesti.

Paluu alkuun

Talvella ilma saa vettä suoraan lumesta ja jäästä, sitähän on joka paikassa. Talvella myös pakkasilma tasapainottuu pienemmästä vesimäärästä siksi talvella ilmankosteus liikkuu tuolla 60% yläpuolella ulkona. Toisin sanoen ilman suhteellinen kosteus on korkea vaikka se vettä sisältääkin erittäin vähän.

Kun tuota talvista ilmaa tuodaan sisätiloihin tuuletuksen myötä ilma tasapainottuu vasta suuremmasta vesimäärästä ja niinhän siinä käy että kaikki kuivaa ympärillä halkeilee ja rakoilee.

Ilma on siitä kumma aine että se ottaa naapurinkin vedet jos naapurin kosteustasapaino ei ole oikeassa suhteessa ilmankosteuteen nähden. Tai sitten toisinpäin ilma luovuttaa  naapurille vetensä jos se on kuivempi.

Kesällä ilmankosteus pyörii yleensä 60% alapuolella mutta vettä ilmassa on aivan mahtavat määrät sillä ilman sisältämä vesimäärä on lämpötilasta riippuvainen ja vettä on saatavilla.

No entäs siten mitenkäs käy kun kuivaamme mitä tahansa kosteusriippuvaista ainetta uunissa? Yleensä siinä käy huonosti jos ei hallita kuivaamisen perusteita. Maalikalvo kuivaa pinnastaan kiinni ja loppu ohenne tuleekin sitten väkisin läpi kaikki onkin kuvan esittämillä rakkuloilla tai jos ne vielä puhkeaa niin pinta on kuin kuun pinta pienoiskoossa. Samoin käy puulle se halkeilee, vääntyilee, siitä tulee pintakovaa jme. Varsinkin kuusella pintakovuus aiheuttaa lustojen irtoilemista ja jopa sellaisia asioita kun lankun heittää vaikka lattialle se siinä sitten samassa halkeaa pinnastaan aivan äänekkäästi.

Muistilista:

Kosteus
suhteellisuus
Mikä on olosuhde?
irto-vesi
sidottu-vesi
vesihöyry
suhteellinen ilmankosteus
ilman tasapainokosteus
talvi ja ilmankosteus
kevät ja ilmankosteus
kesä ja ilmankosteus
syksy ja ilmankosteus
puun tasapainokosteus
miksi puuaines muuttaa mittojaan?
mikä puuaines muuttaa mittojaan eniten?
miksi puuaines halkeilee hallitsemattomasti?
miksi puutuotteet hajoavat juuri talvella?
miksi tavi-ilma sisältää vettä vähemmän?

Paluu alkuun

  Mitä puuta? Kenen tekemä? Puu on tuttu, tekijä ei. Tässäpä ainutkertaista tuotetta, tuskin näitä keittiönovia monelta löytyy. Harvinaisuutensa ansiosta ansaitsee paikkansa sivua, ja miksikäs ei vaikka itse kunkin keittiössä. Tämä on puuta josta kyllä syntyy upeita tuotteita, mihin tahansa puuta ihannoivaan kotiin. Mitenkä olisi vanhan kansan puupinnasohva ja ilman superlonpäällysteitä. Toinen käyttöpaikka, kirjoituspöytä paksuine kansineen ja pyöristettyine reunoineen, tai miksikäs ei mikä tahansa pöytä, sänky, penkki, mikä vaan. Tämä puu sopii suomalaiseen puusisustukseen kuin piste iin päälle. Siellä Iin yläpuolella tuo puu on kasvanutkin ja kalusteiksi tehty. Ehkä tarvittaisiin mukaan massiivisempia kansia ja pyöreyttä sekä valkoiseen värin taittoa, niin puu pääsisi todella omaan arvoonsa.

Paluu alkuun

PUUSTA SE SYNTYY TÄMÄKIN TEEPÄS VASTAAVA JOSTAIN MUUSTA. Tässä kuitenkin taidonnäytettä menneeltä ajalta, ei näillä ihmisillä ole ollut lasereita, eikä muitakaan CNC jyrsimiä, käsityönä tämä on valmistettu. Kuvioinnit on veistetty koko tammeen ja tammea on myös ovipielet sekä karmit. Lukko ja kolkutin takorautaa, potkupelti pakotettua peltiä ja vielä pyöreillä reunapokkauksilla. Onpa upea ovi ja taitavasti on veistetty. On siinä ehkä paneuduttu työhön tosissaan ja tehty tarkoituksella sekä taidolla.  Kaksi kertaa joutui katsomaan kun ei oven pinnasta löytynyt halkeamiakaan, hyvin on säilynyt. Ilmeisesti on putsattu ja öljytty aika tiuhaan tahtiin, kun ei näy edes käpälöinnin jättämää tummentumaa kahvan kohdalla. On siinä ovi. Tässä sitä puuta on oikealla lailla käytettynä. Tietääköhän ne ihmiset jotka tuosta kulkevat, minkälaisen oven aukaisevat. Miltähän tuo ovi näyttäisi nykyisten messingöityjen kasausruuvien kanssa tehtyjen kalusteiden rinnalla tai kanssa. Varmaankin vähän hassulta jos nyt muuten sopisikin vaikka kuvioihin.

Paluu alkuun

Ikävissäkin asioissa puu puolustaa paikkaansa, hautamuistomerkki voi myös olla  puuta. Puu antaa syvyyttä vainajan muistolle niinkuin tässä. HÄN OLI hyvin suoraviivainen, taiteellisuuteen, ja mielikuviin kietoutuva silti jämäkkä, avautui ystävilleen, ei halunnut pahaa kenellekään, mukautui tilanteeseen kuin tilanteeseen. Silti hän oli tosi kimurantti luonteeltaan. Kaiken tämän voi tuosta muistomerkistä aistia. Puu antaa edesmenneelle ihmiselle uuden ja tunteikkaan olemuksen, puu tuo tuon läheisyyden ja lämmön. Vaikka muu onkin suoraviivaisen yksinkertaista.

Paluu alkuun

Kaikenlaista puunkäyttöä omaehtoisesti jokainen voi lisätä mielin määrin, siihen ei paljon työkaluja tarvita. Kaikki voisi alkaa ovenkahvasta tai naulakosta.

Polttopuu. Puusta yksinkertaisin mahdollinen tuote, jossa jossa yksittäinen ihminen voi nähdä erilaisimpia ihanteita kuten: Vivahdeikkuus, koko, paloarvo, monimuotoisuus, värikirjo, käteensopivuus, käytännöllisyys ja mitä kaikkea siitä voi tehdä, tai mihin kaikkeen sitä voi käyttää, ennen kuin se viimein poltetaan. Olisi mukava rakentaa luettelo mihin käyttää polttopuuta. Alkuna voisi olla, vaikkapa alustana kuumille astioille tai vaikkapa oven välissä aukipitäjänä.

Käyttöpuu.  Esimerkkinä voisi olla: Katiskan runko kuten kuvassa, vanhan kansan luuta, työkalujen varret, pönkät, kahvat, vetimet, naulakot, telat, hyllyköt, lokerikot, sokerikot, suolakot. Eli kaikki minkä voit tehdä puusta, tehdään se! Haluamme puulle käyttötarkoitusta. Vaikka onkipaikka olisi kesämökillä eikä jatkettavuutta tarvita niin kuitenkin ongenvavaksi ei enää kelpaa muu kuin lasikuituvapa? Toisinpäin miksi airoja ei tehdä lujitemuovista? Miksi ne tehdään viellä puusta, tosin liimaten? Aitoja yksipuisia airoja ei enää saakaan, on vain näitä sorvattuja kakkosnelos tyylisiä mölkeröitä.

Koristepuu. Tällä kohdalla ei ole mitään rajoja, jo pelkkä äkkiväärä oksa, seinälle asetettuna, tai toisesta päästään hiiltynyt kepakko, nurmikkoon pystyyn lyötynä, on koriste vertaansa vailla. Entäs Tervaskanto pihakoristeena. Miksi ovissa täytyy kiillellä mitä hienoimpia lukko- ja kahvarakenteita kun saman asian ajaa kaunis puu pönkkä tai miksi ei siirrettävä nätti puusalpa jolla saadaan näköä, kokoa ja miksikäs ei käytettävyyttäkin.

Koriste käyttöpuu. Kuvat kertovat enemmän. Ei todellakaan soisi kaiken olevan valmiina putkesta ja muovista tehtynä, vaan puusta itse tehtyä, sillä puu on siitä erikoinen materiaali ettei siinä tarvita kuin kirves saha ja puukko, muodot luonto on muovannut itse. ( Kuvassa matonkopistelu linnunlauluteline talviasussa )

Sisustuspuu. Tässäkin kuvat kertovat enemmän. Ei kannata sortua kaavoihin puunkäytössä, on laitettava ristiin rastiin ja estettävä mielikuvituksettomat asenne rajat. Tarvittaessa vaikka tarkoituksella sekoittamalla erilaiset puulajit sekaisin. Puu sisustuksena  on lämmintä sekä käytännössä että mielessä. Aito puulattia on jalalle mukavan lämmin. Kaikenmaailman laminaatit eivät sitä suinkaan ole.

Rakennuspuu. Tähän haluaisi sanoa, käytetään puuta luonnosta suoraan jos se vain on mahdollista, esimerkiksi koristepilarit, kannattimet, palkit, tuet ovat oivia luonnonpuu paikkoja, myös istuimet aidat raput ovat niitä. Saunan sisustuksesta tulee tyylikäs, kun käyttää siinä pyöreää puuta tietenkin siististi kuorittuna ja oksittuna ei karsittuna. Vähintään jalkatuki on oltava tällainen, ei siihen käy suora lauta.

Jalopuu. Loimu ja visakoivu, pihkaiset puut, hieno raita, pihlaja, omenapuu ja yleensäkin puun erikoisuudet kannattaa istuttaa koristeeksi, niitä ei pidä tuhota. Älä tuhoa omenapuun tai kirsikkapuun runkoa, ne ovat jalopuuta sen oikeassa merkityksessään, tai muitakaan pihapuita joista saa oivia koristeita.

Kakkos nelonen, sopii vain runkorakenteisiin ja sinnekin se on liian yksinkertaista. Tietysti on paikka johon se sopii. Tuo paikka on traktorin nostaminen suosta. Siihen täytyy olla neliskanttinen puu, pyöreä pyörähtää pyörän alla.

Elävä puu.  PUU KAIKKEIN KAUNEIMMASSA MUODOSSA, jos puulle ei löydy edelläolevaa tai muuta järjellistä käyttöä jääköön se pystyyn. Mutta kun meillä on sitä puuta niin käyttäkäämme sitä ja keksikäämme sille todellista käyttöä. Tehkäämme Suomesta tietomaan kovien bittien lisäksi luonnollinen puumaa. Sitä meillä on se on luonnonvaramme ja ehtymätön sellainen jos vain haluamme niin.

Paluu alkuun

Kaikenlaista puuta koristeeksi mutta tämä opiksi. Saunan laudepuu: Tämä  riittikammio on tehtävä suomalaiseksi saunaksi ja koko hepulimainen kylpeminen menettää merkityksensä jos saunaan laudepuuksi laitetaan ABASSIA tai EMERIÄ tai vaikkapa POPPELIA, ne on niitä suurien linjojen puita. Siksipä saunan istumaosat on tehtävä lepästä tai haavasta, jos saunan lauteet kuumenevat. Mutta koska saunaan yleensä mennään ennen lauteiden kuumenemista, mänty on oikein hyvä puu, samoin kuusi. Männyllä on se pihkanvaluttamisominaisuus, kuusi valuttaa pihkan vain avonaisista pihkatiehyeistä molemmat ovat lujia ja kestäviä. PÖÖ lopettakaa ABASSIN TAI MUIDENKIN TATUSPUIDEN KÄYTTÖ lauteissa. Haapa on yliveto ja miksi ette kokeilisi tuppeen sahattua koivua. Jalkatuki voisi olla oksakas pyöreä ja vänkyrä pölkky, miksi sen aina täytyy olla suora lauta ja viellä 4 mm pyöristyksillä oleva abassilauta. Lauteena halkaistu kuorittu haapa, epämääräinen muulta paitsi istumaosaltaan, on oikein saunamainen. Lauteen voisi tukea näin seinästä seinään siästyis jallaat. Olisi se muuten epämiellyttävä kokemus kylpeä julkisessa savusaunassa, jossa olisi lauteet, mahdollisesti seinät ja lattia ulkolaista elefanttipuuta. Viellä sen jotenkin hotelleiden saunoissa ymmärtää jos sielläkään. Ajatelkaapa asiaa näin? rakennat saunan ja valitsen tunnelman vuoksi puukiukaan ja sitten lauteeksi valmiiksihöylättyä elefattipuuta 4 mm pyöristyksin????? Kyllä minulta olisi tunnelma just' pilalla. Viellä jos joutuisi saunomaan savusaunassa jossa olisi kyseistä materiaalia, kyllä tulisi aivan paha mieli.

Paluu alkuun

PÄÄSIVU .. LUONTO .. PUU .. PUULAJI .. RUOKA .. KALA .. RETKEILY .. KALARETK .. TAITO .. MUOTO ..VANHAA .. SAVO .. MATKA.. MUISTOT ..  KIAHNA ..