LUONTO

HURJA LUONTO. Kylläpä sillä on hurja luonto. Myös luonto voi joskus olla hurja, tai paremminkin luonto on aina luonnollinen olipa se hurjalla tai lempeällä päällä, siksipä kannattaa luonnon jylläämistä pitää vain luonnollisena. Luonto on ihmeellistä, toinen toistensa lomaan menevää harmoniaa.

Mitä on luontokokeminen? Se on juuri tätä. Kun tuossa kokemisessa on vielä itse mukana niin sehän kruunaa kaiken. Ei tähän voi kirjoittaa mitään että tuollainen on oikea maaruska, tai nuo ilta-auringon pienet hetket sekä kevät ja jäätiköt on sitten kauniita. Nämä on koettava itse oikeassa elementissään, ne on nähtävä sellaisina kun ne on ja kuvattava myös joko asettautumalla kuvaan tarkoituksellisesti tai sitten pyrkimyksenä täydellinen valokuvaus kuvakulma kokemisesta. Mieluummin tähän kirjoittaa vain: Seitsemän kertaa seitsemän koetellut on hetki kokemuksen..... Voi Voi Niin se on!!!!!!

Kaikki mainitsee aistit näkö, kuulo, maku ja tunto! Tähän pitäisi lisätä aisteista tärkein eli kokemus sillä se antaa aina parhainta palautetta vaikka joku noista virallisista aisteista puuttuisikin.

Islannista kertova kotisivu, erilainen luonto. http://www.islanti.fi/ Kertoo Islannista sen luonnosta, tulivuorista, jäätiköistä ja tietenkin Islannin kansasta sekä maasta. Tiesitkö? Islanti sijaitsee noin Rovaniemen korkeudella. Kysymys kuuluu miksi Islannissa ei ole lämmitysongelmia?

Valitan mutta seuraavien linkkien kautta joudut tiedonjanon koukkuun, sinut valtaa se. Et voi vastustaa itsessäsi alkavaa tutkijan kiihkoa, sinun on vain nähtävä lisää, lisää ja lisää. Käy katsomassa vaikka aurinkoa ESA.n sivuilla niin koukussa olet, on siellä niin upeita kuvia ja tietenkin tietoa. Jo kuvien katselu muuttaa käsitystäsi universumista, entäs jos menet syvemmälle, olet tiedonjanon koukussa, kuvat sinut vangitsee siihen. Samalla kyllä huomaa oman pienuutensa, ja rupeaa kyseenalaistamaan vähän kaikkea. Järjestys ....................ESA.n linkki allaolevasta ................... Solar System .................... SOHO ................ Best of SOHO: Images ................. sitten vaan kuvat suuremmaksi valitse gif muoto alkuun.

Sitä toisenlaista luontoa ( tästä harrastamaan taivaanmekaniikkaa http://www.ursa.fi/ ) joka on ääretöntä ja varmasti koskematonta, ihmisille, muista ei tiedä. Voihan olla että jossakin joku äly tietää jotain ( tästä tähtitaivaalle http://org.utu.fi/yhd/ursa/astro.cgi ) ( tästä vaikkapa sääsatelliitteihin http://www.hyperaika.fi/weather/ ), mutta on se niin mittaamatonta ja suurta ( tässä linkki atomiaikaan http://www.time.gov ) ettei sitä voi kuvitelmissakaan kuvitella. ( Kun selitetään seuraavaan linnunradan naapuriin olevan vaikkapa 100000 valovuotta, vaan kun katsoo päinvastaiseen suuntaan ja sinnepäin matka olisi taas 100000, niin näiden kahden pisteen väli onkin 100000 valovuotta eikä 200000 niinkuin meidän laskuoppimme sanoo. Tässä linkki NASAN hienoihin kuviin NSSDC Photo Gallery tai NASAN kotisivu http://www.nasa.gov/ . Ja viellä linkki ESA:n kotisivulle josta saa suoran yhteyden aurinkoon, he antavat jopa auringosta kuvan päivittyväksi näytönsäästäjäksi suoraan SOHO satelliitista http://sci.esa.int/index.cfm

Jos ilmatyyni viestin viedä vois taa maitten merten kauaksi pois. Kaipuuni sulle kertoa tahtoisin

Kauneimmillaan kun pakkanen paukkuu se tuo vain talven sanomaa..... Luonto joskus yllättää kauneudellaan. Kuvassa näkyy kuinka pohjoisen eläimistö säilyy hengissä talven pakkasissa, lumi mahdollistaa sen. Vaikka kuinka ulkopuolella pakkanen paukkuisi niin lumen sisällä on tyyntä ja aivan nollan lähellä oleva olotila. Joskus luonto suorastaan suuruudenhullusti leikittelee tarjoamalla piilopaikkojaan luonnon eläimille, vain jäljet johtaa jonnekin koloon paljastaen kolon asukkaan. Mikäpä tuollaisessa metsikössä ihmisenkin on vaeltaa ja miksikäs vaikka retkeillä yöpyenkin. Teltalle paikkoja löytyy ja lämmintäkin riittää. Hiukan on vain katsottava mihinkä kolonsa kaivaa. Kyllä kaiken kuitenkin kruunaa vain liikkuminen suksin tuossa maisemassa, retkieväiden ja kameran kanssa. Tietenkin voi ottaa mukaansa kirjan missä annetaan vinkkejä eläinten jäljistä, näkemys ja kokemus vain avartuu. On se vaan niin että vaatteet päälle, evästä reppuun ja silmät auki luontoon ihailemaan kaikkeuden kädenjälkeä tässä ja nyt. Loppuun sitten säkeet: Kauneimmillaan kun luonto loistaa se tuo vain raikkauden sanomaa.... Tule syksy taikka talvi aina luonto luo uutta tarinaa.... Tai sitten: Jos metsään haluat mennä nyt sä takuulla yllätyt.... Jos metsään haluat mennä nyt näet puut jo fyllätyt.....

Ylläs tunturi iltavalaistuksessa... Niin kaunis on maa, niin korkea taivas, voi lintujen laulun......... Niin kaunis on seutu ja kirkas on taivas, voi mielensä lauluun nyt soinnuttaa.... Niin ilta kun joutuu ja värjäävi tienoot, laki Ylläksen ylväänä jo kimmeltää.... Niin kaunis on katseessa hetki ja aika miten voisikaan kaiken tuon säilyttää.... On kaunis tuo taivas ja loistava huippu, minkä auteruus kaiken tuon aikaansaa.... Miten jylhä on vuori miten majesteettinen hetki sen itse jos saisi kohdata katsein.... On ylläs järvi, on ylläs vuori, ja värjätty on Ylläksen luminen huippu. Voi jos kuu olisi sirppi se olisi sattumus kerrassaan tuohon kaikkeen...... Niin ^kaunis on maa niin ^korkea taivas.....

Voi mitenkä sopiikaan kuva ja alkuperäiset säkeet toisiinsa. Jos ei tietäisi ettei asiassa ole mitään yhteyttä niin voisi jopa luulla säkeiden singonneen tuosta maisemasta, niin se on pysäyttävä ja jäsäkästi paikoilleen naulitseva.

Jääkukkia..... jääkukkia..... Kun saapui syys... kynnys tuli talven. Illan hämäryys... jo kultaa kaiken. Ovat kukat jäiset... talveksi taas tulleet.

Kutsuen kaihoten soivat jää kellot... Unelman antaa, helinä kantaa... Kauaksi kuuluu hilinä sen.
Loisteessa auringon välkkyvät jää kellot... Värit ne vaihtuu, loistaa ja haihtuu... Kylmyys jääkellot soimaan jo sai.
Ranta viivassa loistavat jää kellot... Silmään ne sattuu, ihmeenä aivan... Sitä ei katseetta ohittaa voi.
Kuorrutus kaikessa kuultavan kirkas... Sitä jos maistaa, kylmyys jo haittaa... Nähtävyys parhainta olla jo voi.
Sisälle lämpimään kantaa et voisi... Kylmää ne antaa, sisään jos kantaa... Jääkellot sulaisi kuitenkin pois.
Olkoot siis ulkona koristeena talven... Kauniiseen rantaa, katse vain kantaa... Toivottavasti lumi ei peitä niitä pois.
Kutsuen kaihoten soivat jää kellot... Kumpa ne koskaan sulaisi ei.

Jää veistosten tekeminen luonnolta onnistuu aivan niin kuin itsestään. Tarvitaan siihen kuitenkin niin sanottu koiran ilma. Nämä veistokset aikaansai viidentoista asteen pakkanen ja kova myrskytuuli. Kaikki alkoi pikkuhiljaa, niin aina, ensin aallot siististi rikkoontuivat rantaan, suojasivat roiskeillaan kasvit jääkerroksella. Lopulta vesi lensi roiskuen, jäätyi, peitti rannan jääkatteella sekä jäädytti nämä koristukset täksi talveksi 2004-2005. Tyyntä jos olisi ollut järvihän olisi hetkessä ollut jäässä ja kaikki tuo luonnon muovaava voima olisi jäänyt näkemättä. Kun on tarpeeksi vaatetettu voi tuossa mylläkässä olla ja ihmetellä ihmettelystä päästyään. Toinen ihme oli samanaikaisesti ylöspäin nouseva lumisade. Ei se ei ole harhaa! Avovedestä haihtuu hirveä määrä vettä koko ajan ilmaan ja nyt sattuivat otolliset olosuhteet. Tuuli esti järveä jäätymästä sekoittamalla pintaveden lämpimäksi. Haihtuva vesi jäätyi lentäväksi kuuraksi heti irrottuaan järvestä ja tuossa 5m korkeudessa härmistyi vesihöyryksi ilman sekaan. Järven pinnasta ikään kuin nousi kimaltelevaa savua koko ajan kauttaaltaan ja se todellakin nousi ylöspäin eli kerran elämässä haihtumisen näki omin silmin. Onhan aina sumuja nähnyt mutta tuollaista suoraan ilmaan tapahtuvaa jokapäiväistä haihtumista näköhavaintona saa harvin nähdä, suurin osa ihmisistä ei näe sitä koskaan.

Hetkeenhän tähän jää kiinni, sidotuksi paikoilleen. Nousee päivä, laskee päivä, kiitää vuodet nuo. Aurinko mailleen jo painuu, nuotion saa kukoistamaan. Nousee liekki, laskee liekki, piirtää säihkeen tuon. Liekit nuo maisemaan piirtyy, pintaan veden heijastuen. Rauhaisa miete nielen kiehtoo, viserrys viitakertun kruunaa jo sen. Nousee mieli, kukoistaa mieli, nieli on korkeimmillaan. Jospa tallentaa kaiken voisi, ajatukset ylhäiset nuo. Henno ei levollekaan mennä kun kaikki on korkeimmillaan. Hetkestä otettava on kiinni, laitettava palat paikoilleen. Niinpä hetkestä tästä jää kiinni, sidotuksi paikoilleen.

Vasten auringon siltaa, pitkin myöhäistä iltaa. Tuli rauhoittaa nyt mieltä, maku villitsee jo kieltä. Ja kun hiipuu hiljaa hiillos, hautuu silloin paras paistos. Tuottaa hurmiollisen hetken, antaa tunteikkaimman retken. Ja kun korvani ma suljet, hiljaisuuden huomaan tulleen. Silta auringon nyt johtaa, missä tunnelman taas kohtaa. Kunnes päättyy jälleen ilta, vaipuu utuun kaunis silta. Vasten auringon siltaa, pitkin myöhäistä iltaa. Raikuu luontolinnun laulu, kuiskaa toiston metsän kaiku, ja kun silmäni ma suljen, kuulen äänen tulen räiskeen, mikä hurmoksellisin hetki, luontoon tehty kun on retki ......

Tunnelmallinen kesäilta syntyy auringonlaskusta ja senaikaisesta tapahtuma elementeistä. Se on pieni sykähdyttävä hetki elämästä ja siihen voi panostaa mitä erilaisimmilla tavoilla. Tavoista parhaimpia lie tuo auringonlaskunaikainen ruuanlaitto, rantamaisemassa. Hyvä porukka ja mukavat olosuhteet, olisipa viellä nuotio olosuhteet ja siihen omapyytämää kalaa. Paljoa ei sitten puutukkaan, tunnelmahan syntyy melkein itsestään. Tarvitaan vain ripaus viitseliäisyyttä ja taitoa luoda tunnelmaa, ja sitähän tuommoisiin oloihin aikaansa viettämään viivähtäneillä on. On aika avata auringonsilta kuva ja nähdä tuo asetelmallinen kirjo, siitä ei puutu mitään, eikä siihen voi lisätä mitään. Se on vain siinä tuo täydellisyyden hetki.

~~Kesältä maistuu seuraavassa.~~ Kuva on hetki, hetki elämästä joka koskettaa idyllillään. Kun siihen uppoutuu, tarttuu tarkemmin, syvemmin katsoo, tulee lapsuus... tuokiona mieleen. Kuvassa kaikki kohdallaan on, etualalla vehreä ruohikko, taustana elävä metsä. Veljekset Ville ja Juhani ongella ovat, odotuksen intoa täynnä. Työntyy maisemaan lahdenpoukama, vihdoin valloittaen sen. KUVAHAN ELÄÄ, hetki vaikka vankina tässä on. Tunnelma huokuu odotusta, virittää toiveita ja luo muistoja. Katsellessa tuota idylliä, ajatuksen lipuvat lapsuuden kokemuksiin. Kuinka???? kuva mielen tuohon tunnelmaan virittää. Värinänä tuntuu, ruohikon... metsän... luonnon hiljaisuus, silti LADATTU tunnelma on. Kala... jossain loiskauttaa, sorsan kutsu kuuluu, rytikerttusen säkättävä... soinnukas... mieto kertosäelaulu korviin palaa, tuoksujakin aivot tapailee. KUVALLA on tuo voima, mieli sitten mausteet, äänet, tuoksut muut lisät esiin tuo....... Kaikista kauniimman päivän, idyllin vangita sain.... Toiveeni pujotan luontoon, kuva jo kertoo sen kai...... Luonnolla kaunein on katse, idyllin parhaan se luo... Kastetta helminä kaipais, silloin se täydellisyys ois...... ......Lapsuus se on, korvaamaton, paljon ma sain, siks' kiitän ma vain......

NO JOHAN ON KOMEA KIVI!!!!! Se oli lämmin niinkuin takka talvi illoin... kuin musiikiksi muuttua se vois... Se oli taulu luonnon monimuodon kauniin... kuin katse musiikkia nyt jo ois... Se oli sisältänsä kylmää sekä kovaa... mutta lämpöä mieleen silti tuoda voi... Se naulitsi magneetin tavoin katseen... kuin lämpö luotu tässä juuri ois... Se hohti lämpöä ja arvokkuutta silloin... kun kuvaani ma ikuistaa sen sain... Se on nähnyt talvet myrskytuulet viiman... vain kuuset pienet katve seuranain... Se on kivikovaa kalliota jylhää... siis musiikiksi muuttua se vois.....

LUONNON LUOMAA KAUNEUTTA. Kauneus on katsojan silmässä (näe, koe, tunne), se on suhteellistettua harmoniaa (Kultainen leikkaus), tai se on säännönmukaisuutta, matemaattista kasvamista (Fibonacci), säännötöntä epäjärjestäytynyttä järjestystä (kaaos). Tässä kuvassa näkijä löysi metsästä kuusen kaarnanpalan ja miten maisemallinen tuo pala onkaan. Miten tuo pieni kuoriainen on noudattanutkin säännönmukaisuutta? Käytävät eivät juurikaan risteä, ne jakautuvat pääkäytävään ja pieniin ruokailukäytäviin. Miten tuo pieni otus joka onkin suuri tuholainen, voikin tehdä noin hienostunutta jälkeä ja vain syömällä. Kaarnanpalassa onkin yhtä aikaa säännöllisyyttä ja säännöttömyyttä viimeisen päälle. Siitä löytyy myös vastakohtia: Ulkokuori ja sisäkuori, pienuus ja suuruus, ahtaus ja vapaus, käytäväilmasto ja ulkoilma. Ötökkä on vaihtanut käytävää ulkotilan kautta kuoren läpi pistävistä pienistä rei’istä. Mutta mitä on tuo kauneus? Se on siinä katsojan silmässä. Pystyssä kuva muistuttaa erästä valtakuntaa samoin selälleen käännettynä. Aivan kuin kuva rajoittuisi mereen, muodostaisi lahtia, poukamia ja jyrkänteitä. Sisäosa on kirjottu korukieliseksi maisemaksi. Tämä on luonnon luomaa KAUNEUTTA, mikä tarkoittaa kursailematonta tarkoituksellisuutta. Tämä ei ole taidetta, niin kuin julkisiin tiloihin kasatut kulkuesteet, jotka sojottavat mikä mihinkin suuntaan ja joita tilataiteeksi nimitetään. Tämä ei ole taidetta vaan LUONNON LUOMAA LUONNOLLISTA KAUNEUTTA jota näkee, kokee, tuntee ja aistii kaikkialla. Siis kauneus on sittenkin katsojan silmässä tai yleensä aistimisessa. On vain nähtävä, kuultava, maistettava, haistettava ja tunnettava.

~~Jäällä on voimansa, se työntyy murjoo ja rikkoo.~~ VESI on kaiken alkulähde. Vedellä on niin monta, tärkeää tehtävää ja monituista eri muotoa, vesi sen tekee. Ihmeitä ja selityksiä luonnosta tarjoaa jään voima. Se työntää puita nurin, painaa kasaan rantapenkan, särkee laiturit, ja kun näkee kivijärkäleen sileällä rantakalliolla jää sen on sinne työntänyt. Tämä mahtava jäänvoima ilmenee monen metrin leveinä avovesi railoina, selkävesillä, tai toisinpäin metrin ja ylikin korkeina jäävalleina. Kaiken se rusentaa, kaiken se murskaa ja viimein vie kaiken mukanaan. Kun tätä luontoa seuraa, ehkä ymmärtää tuon hirveän jääkauden VOIMAT. Se tasasi vuoret, muovaili harjut ja silotteli kalliot, rantapenkat. Kulki ja vei kaiken mennessään.

Talvi ja kylmyys, vai onko sitä? Ei ole jos pukeutuu lämpimästi säiden mukaan. Sarka housut jalkaan ja mantteli päälle, vielä villasta sinne tänne ääripäiden suojaksi: huopatossua, karvahattua jne. Kyllä sitä lämpimiä vaatteita löytyy nykyisistäkin vaatteista, niitä on vain laitettava ylle ennen ulosmenoa. Valitettavasti nykyisin näkee erittäin vähäpukeisia ihmisiä kovillakin pakkasilla, liekö syy autoilussa ja sen tuomassa mahdollisuuksissa. Kohta kai me kaupunkeihin rakennamme maanalaisia käytäviä niinkuin myyrät konsanaan, silloinhan ei tarvitse omistaa talvivaatteita laisinkaan. Tai sitten päällämme on tulevaisuuden suojapuku joka eristää meidät kaikesta älyohjelmoituine laitteineen. Nyt ei kyllä vielä ole näin ja niinpä talven pakkasista voi rehellisesti vielä nauttiakin. Sydäntalvihan on hienointa aikaa, kunhan vain jaksaa lähteä siitä nauttimaan. Jos kysyy että mitä talvella voi sitten pakkasessa tehdä niin mitähän tuohon luonto sitten vastaisikaan. Luulen että metsän eläimet vastaisivat että selviytyä. Ehkä tuo luontokin on antanut meille pakkaset sitä varten että meillä on mahdollisuus selviytyä. Ja siinäpä sitä tekemistä on riittämiin lopun voi vain runolliseksi pukea säkeisiin.
Rati riti ralla, tuli talvi halla. Satoi metsät hiihdettäviksi, jäät se jääti liikuttaviksi. Rati riti ralla, luontoa on myös halla.....
Sua kuunnellaan, sillä seinilläkin korvat on..... Sukset jalkaan vaan, sillä laduthan nyt parhaimmillaan on....
Mummon vanha kaappikello raksuttaa, hiljaa pirtin pienen hämärässä..... Ulkoilma, pakkasukko paukuttaa, hiljaisuuden rikkoo hämärässä.....
Jo saapui syys ja lehdet puiston..... Jo satoi lumen ja kuutamot antoi......
Lapin poika ma oon juurta noitain..... Talven tullen ma elän niinkuin voin vain......
Kun ajan vain, yölinjallain..... Kun hiihtää sain, metsään vain......
Hetki lyö hetki viimeinen..... Hetki yön hetki sinisen
Nyt aamu aurinko kimmeltää, laineilla Airiston..... Nyt aamu auterus kimmeltää, päällä hankien..... Kaira mukaan ja onkimaan, aamulla aikaiseen..... Ei mikään raikkaampaa olla voi, kuin retki aikainen..... Tuo sumun auteruus purskauttaa, aukean rajaan sen.... Kun rannalle saapuu ja näkee sen, ei mikään parempaa ois....

Ja jo-ka sääl-lä näin sä kos-ke-tat mua, ja jo-ka sään mä vain tun--nen ihol-lain.... Ja jo-ka ker-ta uu-si, saa-puu sää ja aa-mu ja jo-ka ker-ta sen mä koen e-des-säin....

Sydäntalvi pimeä vuodenaika, vai onko sitä......... Sydäntalvella elämme pimeää vuodenaikaa, ja näinhän pitää ollakin, kuinkas muuten. Jos tätä pimeyden aikaa ei olisi myöskään muutosta ei tulisi, eikä voisi alkaa alusta. Meitä opetetaan muutoksen tuomasta mahdollisuudesta, ja sitä se todella onkin. Muutosta voit kokea tai kokeiluttaa luonnossa, siellä se suorastaan JYTKÄHTÄÄ ytimiin. Siksi reilu muutos vuodenaikojen olemuksessa on paljon parempi sekä kokemuksellisempi, mitä erilaisempia ne ovat. Muutos kevääseen siirtyessä aivan niinkuin vahingossa sinne liukuen, on totaalista. Siirtymisen voi kuitenkin aistia hiukan REMPSEÄKSI ja TUNTUVAKSI, sen tuntee kun haluaa. Talvesta kevättalveksi siirtyminen on erittäin hienoa aikaa, tuntuu kuin kaikki alkaisi uudestaan ja entistä parempana. Alkaa auringon aika, mikä on meidän aikaamme täällä pohjolassa. Yleensä olemme hiukan kateellisia etelän ihmisille, kun heillä on lämmintä ja aurinko paistaa mutta näin ei välttämättä ole, aurinko ei siellä paistakaan, tai valaise kevät ja kesäpäiviä niinkuin meillä. Päiväntasaajan korkeudella yö ja päivä ovat jatkuvasti melkein yhtä pitkiä, minuuttieroja sieltäkin löytyy. Voisipa jopa väittää että pimeydessä he siellä elävät ja muuttaa sen ikuisen väärinkäsityksen pimeästä ja kylmästä pohjolasta, missä on niin vaikeaa, jotta me tarvitsemme kaikenmoisia kirkasvalohoitoja ja tietysti tarvitsemmekin. Mutta kyllä tämä synkkyys meidän on jätettävä, sillä meillä on mahdollisuus irtaantua tuosta pimeydestä menemällä tuonne ihmeelliseen valoisaan luontoomme. Meidän luontomme veroista ei muilla ole, paitsi Ruotsalaisilla ja Norjalaisilla ja Islannissa ja Venäjällä ja Kanadassa ja Alaskassa ja Argentiinassa, oho lipsahti jo toiselle puolelle maapallon, mutta ei se mitään niinhän heillä onkin. Entäs jos nimitetään luontomme uudestaan AURINKOVYÖHYKKEEKSI. Tilalle voisi ottaa toteamuksen MEILLÄ TÄÄLLÄ VALOISAN JA RAIKKAAN POHJOLAN AURINKOVYÖHYKKEELLÄ LUONTO ON IHMEELLISEN LÄMMINHENKINEN, eikä täällä kylmäkään häiritse kun valoa riittää joka paikkaan. Pikkuisen pimeänä käy tuossa joulun seutuun, entäs jos ei kävisi, olisi aika huono jouluvaloja laitella valoisassa. Meillähän on vuodenajat aivan kohdallaan, siksi sanonta kuulukoon VUODENAIKAAKAAN EN VAIHTAISI POIS. Pimeä vuodenaika on mahdollisuus, kaikki tunnelmakin alkaa pimeästä. Pimeä vuodenaika on pätkä elämänkokemusta, ja erittäin tärkeää sellaista. Vuodenaikamme ovat todella parasta mitä luontomme tarjoaa, se tarjoaa neljää erilaista aikaa ja näille viellä siirtymäkaudet sekä väliin viellä rajuilmat ja kauniit säät.

TALVEN TULLEN.
Lum' on jo peittännä, muan nietoksilla... Talavi on jo suapuna, saanan rapusille... Liekö järvii jiätynnä, piäsis ongellehhii... Lum'kuori vallakonen, peittää kaiken alleen... Suks'kelithii parraat tul', piäsöö hiihtohommiin... NUTTA KUITENNII... Se oll' lämmin niinku uun' oll' tallavi illoin... vuan mussiikiksi muuttuu se jo vois... Se oll' taalu luonnon mon'naisen kaaniin... kait' kahtoa sen mussiikiksi nyt jo vois... Se hohtaa lämpöö ja kyllymyyttännii silloin... kun kuvvaani ma ikuistoo sen sain... Se on mähnä tallevet kesähelleteet muunnii... vuan ajahammas purree totta kait'... Se onnii yhtäaikoo jyllyhä sekä kaanis... sun pollokusi vuan mielessä, totta kai... Se on laskiissa aaringon kaaniin lämmin... kait lämmöksi se muuttumassa ois... Se on lum'vaipan peitossa nyt jälleen... siis mussiikiksi muuttuu se jo vois... Nuo jäläjet jotka jiävät lum'hankeen... vuan mussiikkia sitähhii kait' sois... Se oll' kyllymä niinku hank' olla voi vaan... kait' mussiikkikin seisahtaa jo pois... Se oll, pysähtynnä kyllymään talavi iltaan... se kylymyyveksi muutuu kohta kait'... Mut' kaikessa vain lämpöö kuitennii näkköö... ja kylymyys kaikkoo männöö vuan pois... Se oli lämmin niinkuin takka talvi illoin... kuin musiikiksi muuttua se vois...

Tulinen sisältö. Se oli lämmin niinkuin takka talvi illoin... Kuin musiikiksi muuttunut se ois... Miks' et antanut sä palaa sisäpuolen...

Kun tuokion tuo jatkunut vain ois'... Miksi aina tässä käy näin näin näin... Miksi kaikki loppuun poltetaan... Olis parempi kai polttaa ulkokuoret... Niin sisälle vain musiikki nyt jäis... Sisältä lämmin niinkuin takka talvi illoin... Ja musiikiksi muuttunut nyt kai... Se oli tulinen kuin tuli voi vaan olla... Vaikka ympärillä kylmyys ahdistaa... Miksi jyrkkyys aina rajoilla vain kohtaa... Mik'ei loivasti voisi aitaa madaltaa... Se on luonnonvoima lämmin taikka kylmin... Mikä tulta jäätä muutella vain voi... ...mutta kuitenkin... Se oli lämmin niinkuin takka talvi illoin... Kuin musiikiksi muuttunut se ois...

Jo oli ihmeellinen vuosi 2006 ja antoi vielä ihmeellisen alun vuodelle 2007. 2005 meni aikalailla normaalin kaavan mukaisesti mutta 2006 olikin hiukan kummallinen kesä ja vielä kummallisempi syksy. Talvi 2007 odotti tuloaan odottamiseen asti ei se vaan meinannut tulla. Kesä alkoi toukokuussa normaalisti paitsi että huhtikuun leudot tuulettomat hankiaiskelit puuttuivat ne kai siirtyivät toukokuulle, nuo leudot tuulettomat kelit sillä jäät sulivat paikoilleen viimeisiä rippeitä myöden. Kun toukokuusta puuttui nuo sateiset kelit ja ilma oli haihtumiselle otollista tulvia ei tietenkään muodostunut ja vedet järvissä heti alkukesästä jäivät alhaiseksi. Kesäkuussa kuitenkin kasvut alkoivat normaalina vettä tuli riittävästi ja lämpöäkin riitti, odotukset olivat satonäkymiltään hyvät. Heinäkuun poudat sitten aloittivat kuivuuden ja sitä riitti ja riitti. Mustikkasato jäi mitättömäksi, kun halla vielä vieraili tuolla toukokuun autereisissa öissä. Puolukat mustikat ja muukin marjasato jäi pieneksi. Puolukkasato olisi ollut loistava muuten paitsi että puolukat eivät juuri nuppineulan päätä isompia olleet. Lämpimiä sateettomia kelejä jatkui aina syyskuun lopulle asti ja niinpä aikoihin ei ole nähty niin hyvin tuleentunutta viljasatoa kuin kesällä 2006. Varmasti tuohon elokuussa huojuvaan kullankeltaisen meren antimiin ei aikoihin ole muodostunut niin hyvä sitkos ym. ravintosisältö kuin kesä 2006 vuodatti. Kannatti viljatuotteita ostettaessa kysäistä että onhan nämä valmistettu 2006 sadosta. Syksyllä sitten repesi, sadetta riitti sateen perään. Parin viikon pakkaset oli tuossa loka marraskuun vaihteessa ja luntakin tuli aivan liikaa mutta! muutamaan viikkoon kaikki muuttui vedeksi. Osaa järvistä peitti jo 15 sm jääpeite silti niin vain jääkin antautui ja suli pois jouluksi, lämpimien sateisten ilmojen ansiosta. Kun syksyllä vedet oli puolikin metriä alle ihannetason normaali korkeudesta syysvesikorkeudesta puhumattakaan niin vettä tuli niin paljon että vedet olivat yli normaalitason jouluna. Ei se vielä tähän jäänyt normaalistihan jäät ja lumikelit tulevat tuossa joulukuun alussa nyt jouluna oli 2 sm lunta ja nekin suli pois. Tammikuun puolessa välissä vasta pakastui ja sinne saakka vedet olivat vapaita jäistä ja maa lumetonta sekä roudatonta. Jo oli ihmeellinen vuosi 2006 ja antoi vielä ihmeellisen alun vuodelle 2007. Puhutaan vuosituhannen ilmasto-outoudesta 100 vuotta ei enää riitä. Kaiken kukkuraksi pilvien vihdoin väistyttyä etelätaivaalle iltahämyssä ilmestyi selvästi näkyvä pitkäpyrstöinen komeetta McNaught. Että jos olisi taikauskoinen, tästä muuten tarinat syntyisi ja joutuisi joka puolelle olan yli syljeskelemään.

Olipa sateinen kesä 2004 koillislapinkolkkaa lukuun ottamatta koko Suomessa. Alkoi kesä jo varhain, maaliskuussa jo lokki saapui samalle tutulle kivelle rääkymään Etelä-Savossa. Huonosti kävi lokillekin yhden poikasen sai selviämään lentokykyiseksi. Hyinen toukokuu koetteli kaikkea. Silkkiuikku menetti kelluvan pesänsä ja sorsa joutui tekemään toisen poikueensa. Sorsanmetsästysaikaan vielä nuo pallerot olivat vähän isompia kuin nyrkki. Siitä ne syksyn mittaan sitten kuitenkin kerkisivät täyteen mittaansa, onneksi enoa ei kukaan ampunut. Mutta vettä satoi tuota koillislappia lukuun ottamatta kaikkialla. Kuuluisa Tornionjoen Kukkolankoski pauhasi aivan valtoimenaan vielä elokuussa. Kamalat rankkasateet pyyhkivät keskisuomen yli katkoen teitä ja tulva nousi Vantaanjoessakin niin paljon että lähiasukkailla vesi nousi jo kellareihin osalle jopa asuntoihin. Pohjanmaan kuuluisilla tulvapaikoilla sitten jo valtatiekin sortui sekä asukkaita evakoitiin pienimuotoisesti. Samanaikaisesti Koillis-Lapissa oli todellinen hellekesä ja kuivuus. Tuossa rajalla kai sitten on ollut ihannekesä vettä ja lämpöä on riittänyt mutta kumpaakaan ei häiriöksi asti. Syksyllä koettiin sitten kovia myrskyjä Helsingin etelärantaakin suojattiin hiekkasäkein kun myrskyn johdosta merivesi nousi melkein metrin. Ja niinhän siinä sitten kävi kun kerran aina satoi niin järvet olivat tulvakorkeuksissa koko kesän vaikka ne edellisen kuivan kauden jälkeen eivät edes keväällä yltäneet tulvakorkeuteen mutta kesällä jo ylsivät. Syksyllä tulvat ja myrskyt sitten rikkoivatkin ihmisten rantarakennelmia oikein toden teolla. Pakkasta oli 15astetta ja vesi valtoimenaan kiehui ja siitähän seurasi että jääkukkia oli rannat täynnä kun varsinaisten jäiden muodostuminen viipyi ja viipyi. Alkutalvi olikin sitten lämmin ja lumi tuli aivan kuin kertaheitolla myrskyn kourimana. Lumityöpäiviä oli vähän mutta sitäkin rankempia kerralla. Tammikuussa 2005 luuli jo kesän tulevan kun lumet sulivat mutta maaliskuu otti kaiken takaisin pitkänä kylmänä jaksonaan. Maaliskuu ei maata näyttänyt niin kuin muuten sanonta kuuluu. Saahan saan nähdä miten 2005 kesä menee.

Kylläpä oli intiaanien heinäkuu kesällä 2003, sadetakki ei juurikaan kulunut. Kesä alkio kyllä kylmänä ja juhannukselle joutui lämpimiä vaatteita pitämään, ainakin rannalla asujat. Peruna tuli jo toukokuun alussa laitettua maahan kun kesän alku näytti niin hyvältä mutta elokuun alussa ne vasta syötäviä perunoita antoi. Ei sitä oikein kylmääkään pitänyt mutta ei myöskään lämmintä, ihan niin kuin oli vaan kylmää eikä kesältä tuntunut ollenkaan. Sitten se repesi varsinaiset heinäkuun helteet, 4viikkoa yhteen soittoon hellettä ja sitä riitti. Ja kun helle meillä hellitti runteli se Keski-Eurooppaa oikein toden teolla. Ranskassa kuulemma uutisten mukaan ihmisiä menehtyi helteen seurauksena 5000 ja tietenkin kysyä voi mikä lie totuus. Liekö tuo helleaalto ollut kosto edellisen vuoden Keski-Euroopan koviin tulviin, siellähän lainehti vesi maassa kuin maassa kaduilla, taisi Alpit vain jäädä kastumatta. Kyllä tämä kesä kummallinen oli, koska normaaleja kevättulviakaan ei tullut, vai johtuiko se siitä että edellinen vuosi oli meillä se kuivuuden kangistama, kaivoissakaan ei ollut vettä. Kesällä 2003 useat vesilinnut joutuivat pesinnän aloittamaan uudestaan ja taas uudestaan oli se niin kummallista ja lahnahan ei noussut ollenkaan kudulle, tai ei niitä verkko ainakaan tavoittanut yhtään. Mutta kun elokuun pimeät yöt alkoivat tuntui kuin kesä olisi parhaimmillaan, ranta niin tyyni ja rauhallisen, siellä täällä salakka tuikkaa renkaan pintaan, nuotio räiskää ja taivas on tikattu tähtiin eli kesä se on kesä ja normaali aina vaikka sää vaihteleekin. Kysymys kuuluukin entä jos vuodenaikoja ei olisi, olisi aika tylsää. Näin se vaan on luonto luonnollinen.

Kaivot tyhjänä 2002-2003. Vuosi 2002 talvinen luonto oli aivan normaali, entäpä kesä? Se olikin erittäin lämmin, vaikka lyhyt olikin. Kesä kerkesi kuivata kaiken, lappia lukuun ottamatta. Lapissa kesä oli normaali, voisipa retkiviikosta sanoa että taas sataa kesä. Järvien pinnat laskivat alle normaalin kauttaaltaan ja niinpä laskujokien alueilla kärsittiin vesipulaa oikein toden teolla. Siitähän se ralli kehkeytyi ja tuo vesiralli sai alkunsa. Kuivat ilmat jatkuivat ja jatkuivat sitten vielä syksyllä aikaisin tulivat lopunkin kuivaavat pakkaset, ennen aikojaan. Pakkaset paukkuivat suhteellisen kovina aina joulun seudulle asti ja siitä ne muuttuivat peräti paukkupakkasiksi, tammikuun lopulle asti. Helmikuulla hiukan lauhtui ja maaliskuulla jo kävi nollan paremmalla puolellakin mutta vettä ei vain tullut kaivoihin eikä ilmeisesti tule tulemaankaan ennen roudan sulamista. Lunta kyllä riitti 2002-2003 talvella vaikka toisille jakaa. Vesipula oli todella konkreettista oman kaivon omistajille. Säiliöautolla kaivoon vettä ja taas viikko eteenpäin, uusi lasti pitääkin tilata ajoissa. Tällainen on luonto se koettelee ja taas koettelee siksi se kai onkin niin haastavan kiehtova. Ei tuo koettelemus ole poikkeavaa vaan normaalia ja siihen sitä on totuttava. Kirjoitettaessa on maaliskuu ja kuului ensimmäinen varoitus yleiseltä radiotaajuudelta jäiden petollisuudesta ja kuinka heikkoja ne ovatkin kun ne ovat äkkiä sohjoontuneet mutta 80 sm sitä viellä löytyy ja oikein teräsjäätä jotenka on kyllä löysäpäisten lausahduksia nuo varoitukset. Luonto onkin sitä että sen kanssa on itse kunkin tultava toimeen, sitä on osattava lukea ja sen oikkuja ymmärtää se on luonnollisuutta ja sitä kaikkein parasta. Luonnosta ei voi nauttia noiden löysäpäisten lausahduksien mukaisesti vaan on osattava itse sitä lukea omalla tavallaan, pukeutua sen mukaisesti ja ottaa kaikki siitä irti kaikennäköisillä keleillä. Mikäs sen hienompaa kuin kyhjöttää kesäisessä kaatosateessa mato-ongella jossain luodon reunustalla aivan taivasalla, se on kokemisen arvoista se, eikä sinne voi mennä tarkoituksella kokemaan kaatosadetta vaan sattuman sanelemaa se vain on. Sattumus onkin luonnon omaa parasta.

Jouluna 2000 juuri ja juuri järvet saivat jääpeitteensä. Syksy 2000 oli lämpimin vuosikymmeniin. Oli aivan hilkulla etteikö olisi voinut joulun viettää veneillen. Koko syksyn vallitsi kosteahkot lämpimät kelit. Oikein otolliset kelit erilaisille homekasvustoille. Lämmittämättömissä kosteissa aitoissa jopa polttopuut saivat homepinnoituksen. Myös huonon tuuletuksen ullakkovarastoissa homeet valloittivat tilaa. Tammikuussa satoi suoranaista vettä, useamman päivän ja samaan aikaan Siperian perukoilla taisteltiin hyytävää kylmyyttä vastaan. Pakkanen keikkui siellä yli 60 asteen viikkoja. Lämmityskulut meillä jäivät syksyllä vähäiseksi ja hiihtämään ei ollut mahdollisuuksia olemassakaan. Alkutalven mäkikilpailuja jouduttiin perumaan useita lumenpuutteen vuoksi. Mutta Joulunseutu oli komea, viikot joulun kahta puolen olivat todellisia postikorttimaisema viikkoja.

Talvella 1999 tapahtui. Vuosisadan pakkasennätys mitattiin Kittilän Polkan kylässä 27.1.1999 51,5 astetta. Kylmyys koetteli koko ylä-lappia melkein viikon ajan. Pakkasta Inarin kylällä oli 49-50astetta. Aiempi ennätys oli päivää aiemmin 51 astetta tuolla Kittilän Pokana mittauspaikalla ja sitä aiempi oli mitattu Sallan Naruskassa 80 luvun puolella 50,5 astetta. Paukkupakkaset ylälapissa jatkuivat heti seuraavalla viikolla 35-40 asteen pakkasilla. Kuolassa oli mitattu jopa 56 asteen pakkaslukemia. Mitkä lukemat sitten lie olleet Inarin järven selkosilla. Autiotuvilla oli varmasti kysyntää jos joku nyt sattui siellä yleensä liikkumaan. Pakkaskausi oli muutenkin ennätyksellinen ja pitkä. Inarissa sähkönsaanti pätki ja suunniteltiin jopa väestön evakointia.

Hellekesä 1997 Miten sen voisi unohtaa, olihan se vuosikymmenien kuumin kesä. Tuota kesää riitti aina syyskuun lopulle asti ja varsinkin elokuu oli todella lämmin. Useat puut pudottivat lehtensä ja jopa mänty neulasensa osittain. Ensimmäiset vedensäännöstely uutisetkin kuultiin pohjanmaalta. Etelä Ruotsissa se oli täyttä totta. Syötäviä sieniä ei löytynyt mistään ja marjat olivat tosi pieniä sekä kuivaneita. Hauki nousi takaisin rantaruohikoihin, luuli kai onneton että kesä on uudestaan alkanut. Sieltä sen heittokalastaja tavoitti viellä syyskuun puolivälissä.

Kynnyksellä talven. Kuuntele --talven tulo, sitä ollenkaan--et näe. Talvi tulee yllättäen, se hiipii--enteineen, saa valtaansa syksyn. Kuuntelija talven aistii, kynnyksellä--jo havaitsee, äänistä luonnon--ymmärtää sen. Miksi et kuulisi--muutosta ajan, on luonto parhaimmillaan. Tuo talvi, tuodessaan äänet, kertoo tulostaan. Kesäinen humina puiden, muuttuu varinaksi syksyn, vihdoin--ujellukseksi talven. Kuulakas--pakkasaamu, hiljaisuudellaan pysäyttää, siinä variksen--kraakaisu-- kaiken--auki--repäisee. Kuuntele, puuttuu äänet--taustan sorinan, me kesää, syksyäkin hallitsee. Kohina tuulen, on kirkkaanpaa, pehmeys puuttuu, se on selvenpää. Aaltokin rannassa ääntään muuttaa, sielläkin--terävyys--rannalle kalahtaa. Entäpä hilinä, helinä jäiden, sekin on terävää--ärhäkän--huokuvaa. Tuuli ei juoksuta lehtiä--lahoavia, ulvonnaksi ääni, karuudessaan muuttuu. Ja sitten se tapahtuu, nukut tai valvot TALVI ON TULLUT satanut on lumen. Kuunnelma loppuu, talvi on tullut, yllättäin, niinkuin aina. Ja kun muistikirjaa katsot, se ei olekaan yllätys, vaan näin piti käydä. Kuuluu kehotus, KUUNTELE, sisään tulo talven, kuulemisen arvoinen, TALVEN TULO ON .

Syksy — sananakin synkkä — vai onko se. Syksy saa paljon aikaan — se kypsyttää puolukat, — levolle laskee kasvuston, — valmistelee talven, — tulevan tarpeellisen. Syksy — on esilämmittelyä talven. Ensin se viimeistelee sadon, — tuo tuulet, raikkaat syksyiset,— kruunaa kaiken ruskallaan, — värjää luonnon, — viimeistelee maisemaa. On kesän hehku poissa, — painaa päälle syksyn — ruskan loisto. Siispä — onko syksy synkkä, — vai voittaako kaiken — raikkaus luonnon syksyisen. Se tietää tuloa talven — tuiskujen ja pakkasten. Se tietää muutosta, — muutosta maisemiin, — lakeuksiin, metsämaisemiin — siirtymistä aikoihin tuleviin talvisiin. Onko siis syksy synkkä — vai onko se loistavaa aikaa. Hei sehän onkin raikas — loistava, muutokseen vaatima aika.

Takaisin alkuun

Puolukka — syksyn marja, — kirpeä, raikas, — maukaskin on. Lukea historian 1999, — marjasta voisi, — peilata mennyttä, tulevaakin. Pokassa pakkasta 51 ja yli, — useita päiviä, —ennätys vuosikymmenten. Kevät oli mukava, kesäkin lämmin, — kuivuutta syksy kaikessa huokui. Puolukka kuitenkin hiljaisna kasvoi, — kasvatti marjat — kirpeän raikkaat. Kaikesta menneestä puolukka kertoo, — marja on mahtava, nyt ja aina. Karuus tai kuivuus ei sitä nujerra, — pakkanen vain parantaa. Sade, rankkakin siihen ei pysty, — kosteus vain lihottaa. Kuitenkin yksi puolukan nujertaa, — halla tuo kauhu kukintojen. Historian kesästä, menneestä — löytynee puolukasta lukemat nuo. Marjoja paljon, — kevät oli kaunis. Pienet on marjat, — kuiva oli kesä. Isot on marjat — vettä on riittänyt. Kypsiä kaikki, — kaunis oli syksy. Historia pieni, — puolukan on kertomana.

Reppu selkään ja retkelle: Kevät on parasta reppuiluaikaa, muutoksen kannalta. Keväällä kaikki muuttuu ja muuntautuu sekä uudeksi muotoutuu. Tuon muutoksen tuntee, sen kokee, eikä sitä voi mitenkään ohittaa. Ellei "taho", jää sisälle äärelle television ja unohda reppua. Valon määrä keväällä muuttuu silminnähden. Pilvisyyskään ei saa enää päivää pimenemään. Sää vaihtelee ja päivä päivältä muuttuu lämpimämmäksi ja pehmeämmäksi. Välillä talvi takautuu, kiristää otettaan ja joutuu taas hellittämään. Päivä päivältä maa paljastuu ja luminen maisema väistyy. Tämä on sitä aikaa jolloin luonto muuttuu melkein käsin kosketeltavasti ja sitähän kannattaa kosketella, näkemyksen ja kokemuksen kanssa. Niin paljon tapahtuu lyhyen ajan sisällä, luonto todella pesee kasvonsa ja syntyy uudestaan. Totta kait talvikin on mukavaa aikaa mutta kevät saattaa lipsahtaa käsistä kesken kaiken. Helposti odotetaan kesää ja nuo kevään iloiset tapahtumat unohtuvat. Kevättähän kestää vain hetkisen verran... Keväällä kaikki on kiihkeimmillään... Jos luettelisi mitä kaikkea kevät tuo tullessaan ja mitä tulisi kevään tulossa nähdä? Milloin tulee ensimmäinen tosi lämmin päivä, päivä jolloin räystäät sananmukaisesti tippuvat? Milloinka aukeaa ensimmäiset pälvet? Entäpä ensimmäiset hankikelit milloin? Sitten nuo pajunkissat milloin? Kollikissat maaliskuussa, mouruavat nykyisin kaupungissakin kaupungistumisen myötä. Pilkkijän toivekeli on tuo laikkujen aukeaminen. Valon lisääntymisen myötä kylvävät viherpeukalot ensimmäiset siemenet kesää varten, maaliskuun puolenvälin jälkeen. Retkeilijä istahtaa paljastuneelle keväänlämpimälle kivelle ja kuinka kylmä se sitten onkaan. Entä milloinka saapuvat muuttolinnut. Sitten nuo kurhakkaiset jäiset aamukelit milloin. Aamuinen, edellispäivän kevättapahtumien kirjaaminen, tekee kevään edistymisen seuraamisesta todella mielekkään ja mukavan harrastuksen. Kun seurannan tekee viellä niin että on useamman vuoden päällekkäisseuranta yhtä aikaa näkyvissä, seurannasta tuleekin ennustus ja koko seuranta muuttuu odotuksen ja ennustuksen puolelle. Ensi viikolla se tapahtuu nyt on sellaiset merkit ilmassa. Tähän se johtaa kaikki tarkkailu ja seuranta, varsinkin luonnon muuntumisen seuranta. Ja mikäs sen mukavampaa kun olla askel edellä, omata tunne että nyt se tapahtuu. Luontoharrastajia meissä on joka lähtöön, ja luonnosta voi ammentaa mitä vaan, yksinkertaisesti tarkkailemalla, kokemalla, aistimalla ja olemalla mukana. Kun kevättä kestää vain hetkisen verran... Kaikki kirjaamaan kevättä omiin aikakirjoihinsa omin tavoin ja ajatuksin, näin kevät tuntuu turvallisen tutulta ja antoisalta ajalta. Eväsreppu selkään ja menoksi.

Aikaisin toukokuussa........ Tämäkin on luontoa tämä on pihaluontoa. Piha sietää rakennelmia, ei sen tarvitse olla mikään ötökkäfarmi. Kyllä pihassa viihtyy. Esimerkiksi puuta rakennelmiin, kaikessa komeudessaan ei kuitenkaan niinsanottua kakkosnelostasoa. On aika toukokuun... kun tuoksuun puhkeaa puut... Ne lehtensä purkaa nyt silmuistaan... Ja herättää linnut laulamaan... Tuo aika toukokuun... Se murtaa kevään kerrassaan... Ja vihreys työntyy nyt maisemaan... Nostaen kaiken kukoistamaan... On aika toukokuun... Se kesälle valaa pohjaansa... Kaiken se kiihdyttää kasvuunsa... Ja herättää kesän nyt kerrassaan... Tuo aika toukokuun... On alku kesäkuun.

Kun me suunniteltiin Kevolle matkaa... Monta kummaa mietettä jäi... Siellä mukavuuksia ole ei lain, mutta raikkautta luonnon kai... Me päätettiin lähteä kanjonimaahan, jotta aukeaa tuo jylhyyksien maa... Sieltä paljon on puhuttu vaan, niin paljon on puhuttu vaan.......

Kun me päästiin vihdoin matkaan... monta kummaa odotusta jäi... Sähköjä siellä ole ei lain, mutta vettä kyllä kai... Vihdoin ajettiin kohti kanjonimaata, toiveena nähdä luonto ja tunturimaa... Mistä paljon on puhuttu vaan, niin paljon on puhuttu vaan.........

Kun me kuljettiin alkumatkaa, monta kummaa ihmettä se toi... Muoviämpäriä sillä ollut ei lain, mutta kanjoneita kyllä vain... Me patikoitiin viellä kanjonin taa, siellä aukesi silloin se tunturimaa... Tuolta paljon on kerrottavaa, niin paljon on kerrottavaa.........

Kun me kuljettiin loppumatkaa... Enää hikeä vain me nähtiin... Hikeä, hikeä, muuta ollut ei lain, paitsi rakkoja jaloissamme kai... Me patikoitiin sittenkin automme luo, heti aukesi silloin se AH ja VOI... Kuinka paljon on kerrottavaa, matkalta paljon on kerrottavaa........

Jatkoimma autolla hikistä matkaa... Eessä tietä tietä vain näimme... Saunaa varrella tien ollut ei lain, mutta päätöntä tietä kyllä vain... Me jatkettiin kuitenkin kotiin asti, siellä saunassa aukesi AH ja VOI... Hirveän paljon jäi kerrottavaa, voi miten paljon jäi kerrottavaa.......

Viellä kuljemme joskus tuon reitin... Monet uudet ihmeet siellä nääme... AV-laitteita siellä ole ei lain, mutta mäkäriä ja hyttysiä kai. Me hiljaisuuteen menemme tunturimaan, mistä paljon on kerrottavaa, ah'! niin paljon on kerrottavaa.............

Suosittelemme kaikkia kulkemaan reitin... Monta kummaa ihmettä päin... Väen paljoutta siellä ole ei lain, mutta poroja, poroja on vain... Kaikki patikoimaan kanjonintaa, missä aukeaa tuo jylhä maa... Teillä paljon on nähtävää, niin paljon on nähtävää.......

Mullistuksien reitti parhain... Ihmetysten vuoksi on kai... Siellä teitä viellä ole ei lain, mutta luontopolku mitä parhain on... Te patikoitte siellä erämaan taa, missä aukeaa tuo tunturimaa... Mistä paljon on kerrottavaa, niin paljon on kerrottavaa.......

Viellä kerran on kerrottavaa, niin paljon on kerrottavaa... Sieltä aina on kerrottavaa, niin mukavaa on kerrottavaa... Niin paljon on kerrottavaa, niin paljon on kerrottavaa... Niin paljon on kerrottavaa... KEVOLTA PALJON ON KERROTTAVAA... KEVOLTA PALJON ON KERROTTAVAA........

Istahti perho, käsivarrelle erehtyi. Lienee lämpö, hänet siihen tuonut. Sattui kamera, perho ikuistui. Liekö tuo yhtään, noteerannut kuvaustaan. Sattuma tuo, ihme lie suuri. Aivan kuin perho, kuvattavaksi tuli. Korea on hän, sirot on muodot, siksikö kameramiehen kädelle istui.

Se oli kauhean kylmä vesi, vesi voitehista vanhin kai. Se oli kauhean kylmä vesi, vesi ruskan aikainen tää. Mutta silti. VIIVY vielä hetki, hetki syksyn ja raikkauden... Viivy vielä hetki, hetki ruskan ja kauneuden... Oli kauhean kylmä vesi, sekä tuuli viimainen... Oli kauhean kylmä vesi, mutta saunassa lämpöinen... VIIVY vielä hetki..... VIIVY vielä hetki......VIIVY vielä hetki...... VIIVY vielä hetki, mikset jäisi sä paikalleen.

Tämä nuotio juhla on komea hurraa, hurraa, hurraa. Kun kolmella sadalla risulla, hehku, kuumuus, loisto nyt valloittaa, hurraa, hurraa, hurraa.

Kesällä juhannus juhla on, valssin ja nuotion... Päivä ei poistu pois ollenkaan, yö vain hämärtää... Juhannus päivään jo kallistuu, valoisa yötön yö... Tuoksu on ruohikon kosteuden, auringon juhlan tään... Pilvet pois taivaalta poistukaa, valoa juhlaan jaa... Aurinko lämpösi langeta, viellä jos lämpösi suot... Tuuli lämpöisen henkäyksen, yöttömään yöhön tuo... Laulakaa viellä oi linnutkin, säkeitä kesäisen sään.

Kesäinen ilta, tuulen voittaa - tainnuttaa... Laskeutuu liike, aaltojen liplatus rantamailta... Metsässä puut, hiljentävät keinuntansa... Kaikki tuntuu seisahtavan, pysäyttävän iltaan... Tuore raikas iltatuoksu, levittäytyy maisemille... Vehreys, raikkaus, kaikkialla huokuaa... Kaikki on tasan, levolle laskeutumassa... Miksi ei aikaa, pidennettyä tätä saisi... Miksi pitäisi, huominenhan uuden luo... Peittäköön yö, hunnullaan illan hämärään... Uudestaan aamu, kiihkeydellään luonnon päivään herättää... Uusi päivä kiihkeästi, Toisen uuden illan luo... Uudestaan ilta, tuulen voittaa - tainnuttaa... Alkaa alusta aikojen aika, ilta-aika kesäinen. VIIVY vielä hetki, hetki kesän ja kärpästen. VIIVY vielä hetki, hetki yksinkertainen...........

Myrsky nousee! Silti hetki on yksi ja ainut... Myrsky nousee! Tämä hetki on odottavan aito... Myrsky nousee! Vain hetken nousua kestää... Myrsky nousee! Luonnon rajuutta kukaan ei voi estää... Myrsky nousee! Tulee vettä, tuulee ja ilmaraivoo... Myrsky nousee! Tämä hetki on kuitenkin aito...

On ilta, tähdet syttyy loistamaan... Sitä ennen, luonnostamme nauttikaa... On ilta, luonto tarjoaa parastaan... Sinisyyden hetki, ilta nuotioon näin heijastaa.... Viivy vielä hetki, tuon talven viimojen.... Viivy vielä hetki, tuo hetki sininen.... Illan rauha kun syliin maan sulkee, varjot kasvaen illan hämärtää.... Kellot seisahtumaan tahdon, pysähtymään kauneuden... Jos iltatuuli viestin viedä vois, taakse metsämaiden herkkyyden vielä tois'...

Tulen liekki. Minä suojelen sinua tuli, vaikka räiskät, poltat ja paukut... Minä suojelen sinua tuli, vaikka lämpösi taivaalle annat... Minä suojelen sinua tuli, vaikka lumosi muualle kannat... Minä suojelen sinua tuli, jottet koskaan sammuisi pois... Miksi suojeluni millään ei auta, vaan hiljalleen hiillyt sinä pois...

Ei olisi uskonut, mutta uskottava se on! Että tämmöisen maan ne Norjalaiset ovat saaneet. Eihän täällä ole edes kunnon talvea, saatikka jäätä tai lunta. On aivan outo tunne, tulee pohjoiseen talvilomalle ja tuntuu kuin olisi toukokuu! Pilkit jätettiin kotia mutta virveleitä ei olisi pitänyt jättää, ainakin yksi olisi pitänyt ottaa mukaan Olisi tuosta vuonosta jotain saanut, melko varmasti.