Moona ja eläimet

Olen 1969 Lempäälässä syntynyt "koiranainen", ammatiltani sairaanhoitaja. Perheeseeni kuuluu mustaterrierit Irina (Mardenas Irina s. 28.8.2006), Rosso (Zornoi Rozov s. 17.10.2002). Asumme Mäntsälän Hirvihaarassa omakotitalossa.

Keväällä ja kesällä 2009 meillä oli pentuvilinää, kun Rosson ja Irinan ensimmäiset yhteiset pennut syntyivät ja varttuivat luovutusikäisiksi. Seuraava pentue suunnitteilla keväälle 2012

Pennuista lisää Pennut-sivulla

Mustaterrierien kanssa lenkkeillään päivittäin ja tehdään pihatöitä, joskus käydään näyttelyissä. Muuhun harrastamiseen ei nyt riitä aika, mutta Rosson kanssa treenattiin hakua, jälkeä ja rauniokoirajuttuja, kun se oli nuori. BH-kokeen Rosso suoritti 2004. 2005 siltä murtui jalka, eikä sen jälkeen olla treenattu mitään. Irina on saanut elää pahemmin kouluja käymättä; se osaa perustottelevaisuutta, mutta kokeisiin ei ole asiaa, kun ollaan käyty kentällä tasan kerran ;)

Koirahistoria

Primääriperheessäni oli aina koira: sekarotuinen Retu, airedalenterrieri "Käni" (Ferryhill Keecan s.1972) ja mustaterrieri Aida (Black Beards Aida Natalie s. 1976). Ensimmäisen oman koiran hankin 1983, kun Aida kuoli. Mustaterrieriä teki mieli, mutta kanta oli silloin niin pieni ja furunkuloosia esiintyi, kuten meidän Aidalla, joten päädyin airedalenterrieriin.

Teinikedon Brihan kanssa kilpailin tokossa. Briha jäi junan alle 1988, kun olin lähtenyt opiskelemaan Vaasaan. Hankimme vanhempieni kanssa sitten kaksi jo lähes aikuista airista, Teinikedon Partaniekan ja Red Diadems Rosmarinin, nämä kaverukset sitten elivät 10-vuotiaiksi ja elivät vanhempieni luona aina vuoteen 1998, jolloin lähtivät sateenkaarisillalle Niekka ensin ja Riia sitten, kolmen viikon välein.

Muutin kotoa Lempäälästä Nokialle syksyllä 1990, hankin kerrostaloasuntoon seurakseni lakelandinterrieri Teinikedon Aalepin (s.1990). Aalepin kanssa käytiin muutaman kerran näyttelyissä ja se sai EuJV-91 tittelin. Muutimme Aalepin kanssa Vantaalle vuonna 1992.

Ensimmäisen oman mustaterrierin ostin 1993 Mardenas kennelin A-pentueesta, Aleksadr eli Aleksi oli luonteeltaan hieno koira ja harrastin sen kanssa aktiivisesti 8 vuotta, pääasiassa raunioradalla, mutta myös pk-hakua. Aleksi suoritti pelastuskoirien peruskokeen ja sittemmin sääntöjen muututtua vielä raunio A ja B kokeet. Toimimme Vantaan pelastuskoirien hälytysryhmässä kahden vuoden ajan. Aleksi kuoli 2003.

Aleksin ollessa 4-vuotias, otin sen siskon pojan Arskan (Black Aura's Amasis). Pojat tulivat toimeen vain ensimmäiset 2 vuotta, sitten välit kiristyivät. Arskan kanssa yritin harrastaa samoja lajeja kuin Aleksinkin. Arska suoritti raunio A-kokeen ja muutaman kerran kilpailttiin haussa, mutta Arskaa eivät ihmiset kiinnostaneet, joten menestys oli heikko. Arska oli varsin itseriittoinen uros ja sillä oli korkeat pisteet luonnetestissä (+208), mutta miellyttämisen halua ei juurikaan yhtään. Arskaa käytettiin jalostukseen kerran ja siitä tuli minulle astutuspentuna sen poika Rosso.

Vuonna 2004 ostin kääpiösnautseri uroksen Keijon (Mardenas Gregory Goblin), sen kanssa käytiin näyttelyssä kahden sertin verran. Valitettavasti Keijo kuitenkin alkoi stressata isojen koirien laumassa viime vuonna niin, että jouduin luopumaan siitä. Keijo asuu nykyään enoni Maurin luona, perheeseen kuuluu myös Maurin vaimo Ulla ja scapendoes narttu Nöpö.