Perhejumalanpalvelus

Tyysterniemen koulu 9.3.03

 

1. paastonajan sunnuntai  Mark 1:12-13

Jeesuksen koetus

12 Heti sen jälkeen Henki ajoi hänet autiomaahan. 13 Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa Saatanan kiusattavana. Hän eli villieläinten joukossa, ja enkelit pitivät hänestä huolta.

 

 

Virret: 492, 716, 498, 488, 125:1- , LV 146

               

Eräältä piispalta kysyttiin, uskooko hänen paholaisen olemassaoloon. Kysyjän ajatuksena oli, että se nyt on kaikkein naurettavinta ja vanhanaikaisinta, mitä kukaan voi keksiä, että muka olisi paholainen. Piispa vastasi:” Siihen minä en usko, sen minä näen.”

Paholaisen työt ovat nähtävissä. Kun sinä valehtelet, kiusaat, kiukuttelet, mökötät, vihaat, toimit vastoin omaatuntoasi. Paha ei ole vain eikä nimenomaan sinussa. Se näkyy perhe-elämän riitoina, väkivaltana, loukkauksina, huumeiden käyttönä ja alkoholin liikakäyttönä. Se näkyy maailmassa: kansojen välisissä eripuraisuuksissa, sodissa, köyhyydessä, nälässä ja sortopolitiikkana.

Pahan voima on ilmeinen. Jumala lähetti maailmaan Jeesuksen taistelemaan pahan valtaa vastaan. Jumala sanoi Jeesukselle: ”Rakasta ihmisiä; rakasta heitä niin paljon, että kärsit ja kuolet väkivallan uhrina; näytä jumalallisen rakkauden suuruus kärsimyksessä ja kuolemassa. ”Paholainen, jonka muita nimiä en tässä nyt rupea luettelemaan – niitä kuulee joka päivä liiankin monesti mainittavan – sanoi: ”Käytä voimaasi tuhotaksesi ihmisiä; tuhoa vastustajasi; voita maailma omaksesi mahdilla, voimalla ja väkivallalla:” Jumala sanoi Jeesukselle: ”Perusta rakkauden valtakunta.” Paholainen kuiskutti: ”Perusta voimankäyttöön perustuva käskyvalta.” Jeesuksen edessä oli valintatilanne. Tämä tapahtui välittömästi sen jälkeen, kun hänet oli kastettu Jordan-virrassa. Kasteessa Jumala tunnusti Jeesuksen Pojakseen. Nyt oli kysymys siitä, millä tavalla tämä poika näyttäisi kuninkaallisen voimansa.

Jos Jeesus ei voinut välttää pahan houkutuksia, niin emme mekään voi. Paha houkuttelee meitä koko ajan. Paha on usein houkuttelevampi kuin hyvä. On helpompi rakastaa itseään ja pitää omasta mukavuudestaan huolta kuin nähdä vaivaa ja huolehtia toisista. Paholaista kutsutaan usein kiusaajaksi. Sitä paholaisen nimeä ei käytetä kirosanana. Olkoonpa sitten vaikka kiertoilmaisu, niin se kuitenkin kuvaa hyvin paholaisen luonnetta. Hän kiusaa. Koulussa oppilaat kiusaavat toisiansa ja he kiusaavat myös opettajaa. Voi olla, että joskus opettajakin kiusaa, mutta se ei ole kiusaamista, jos opettaja vaatii työrauhaa, tai antaa jälki-istuntoa nimenomaisen kiellon rikkomisesta. Eikä se ole kiusaamista, että annetaan kotitehtäviä.

Erään Villen elämässä paha alkoi saada poikkeuksellisen huolestuttavia mittoja. Hän oli omasta mielestään olevinaan erityisen hyvä sählyn pelaaja. Niinpä hän naljaili aina joukkuetoverilleen, jolle hän oli kateellinen, koska tämä oli myös hyvä pelaaja. Mutta Ville kiinnitti aina huomiota joukkuetoverinsa virheisiin ja vaati hänen peliaikansa vähentämistä. Luokkaretkellä Ville halusi näyttää luokkatovereilleen, että hän on kova jätkä. Käytiin näet huoltoaseman kaupassa ja Ville piilotti taskuunsa suklaapatukoita ja lakritseja joista hän ei maksanut kassalla. Autossa hän sitten virnuili toisille, että jotkut typerät ne maksavatkin kauppatavarasta, mutta tämä poika on toista maata. ”Mää en oo mikään nynny”, hän julisti ihan niin kuin olisi ollut Tampereelta kotoisin. Tupakkaa hän oli tietysti alkanut polttaa ja viikonloppuisin oli muutaman kerran kaatokännissä. Hän oli olevinaan tosi retee. Hän tarttui huumekoukkuunkin, koska sanottiin, että siinä voi olla humalassa ilman krapulaa. Poikaraukka ei tiennyt, että huumeesta on monia muita paljon vakavampia seurauksia. Ja niin lahjakas poika kuin hän olikin - kaikki elämän hyvät mahdollisuudet olisivat olleet hänelle auki – hän valitsi väärän tien. Huumeet vetivät hänen rikosten poluille, mökkivarkauksiin ja murtautumisiin, joista hän joutui kiinni. Ville oli vajonnut eksytyksiin. Paha suoranaisesti riivasi häntä. Hän ei enää itse hallinnut itseään. Pahan korkeampi voima oli kietonut hänet valtaansa. En viitsi jatkaa jätä kuviteltua, mutta kuitenkin mahdollista tarinaa, tämän pidemmälle.

Kun antaa pahalle pikku sormen, se vie koko käden – sanotaan. Näin kävi Villelle. Sen tähden kannattaa irti sanoutua pahasta jo heti kättelyssä. Ja kun erehtyy, kannattaa pyytää anteeksi ja yrittää paremmin. Elämä on taistelua, varsinkin kristityn elämä. Se on koko ajan taistelua maailmaa, pahaa ja omassa itsessä muhivaa laiskuutta ja mukavuudenhalua vastaan. Näistä asioista puhutaan kirkoissa paastonaikana. Paasto muistuttaa tarpeesta kieltäytyä miellyttävistä, mutta vahingollisista asioista.

Mutta eikö elämä ole synkkää ja ilotonta, jos ei saa tehdä, mitä haluaa. ”Aikuisetkin saavat tehdä, mitä haluavat. Meiltä K-18 on kaikki kiva kielletty.” Pötyä! Heti kun aikuinen alkaa tehdä, mitä haluaa, hän ei ole enää aikuinen. Aikuisuus tunnetaan vastuullisesta elämäntavasta. Aikuisuudelle on luonteenomaista itsekuri, päättäväisyys ja vastuun ottaminen seurauksista. Puhtaalla omalla tunnolla on ilo elää. Toisia palvellessa tulee itsellekin hyvä mieli. Jeesuksesta, joka torjui pahan houkutukset, kerrotaan, että ”hän eli villieläinten joukossa, ja enkelit pitivät hänestä huolta.” Yksinkertaisesti ymmärtäen tämä tarkoittaa sitä, Jumala varjelee omiansa, niitä, jotka turvautuvat häneen. Kannattaa siis noudattaa Jumalan tahtoa. Siitä seuraa pelkkää hyvää. Toisaalta tässä voi olla viittaus tuleviin pelastuksen aikoihin, jolloin palataan paratiisillisiin olosuhteisiin. Silloin ei villieläintenkään tarvitse enää hankkia ravintoa petomaisesti. Peto voi siirtyä kasvisruokaan. Peto kesyyntyy muiden elollisten leikkikumppaniksi. Tällaisesta tulevaisuudenkuvasta kertoo mm. profeetta Jesaja Raamatussa. Kerrotaan kuuluisasta keskiajalla eläneestä Fransiscus Assisilaisesta, että hän saarnasi evankeliumia petoeläimille ja ystävystyi suden kanssa. Markuksen evankeliumin kuvaus voi olla ironiaa: ihmiset kohtelevat Jeesusta raakalaismaisesti ja naulitsevat viattoman ristille, kun taas petoeläimetkin tunnistavat hänessä elämän antajan, kaiken elämän valtiaan. Ne eivät koske häneen. Enkelit tulivat Jeesukselle avuksi. Siinä ei kai ole mitään ihmeteltävää. Sehän on enkelten tarkoitus: suojella Jumalan omia. Mutta silloin kun pahan on tarkoitus toteuttaa vielä jotain parempaa, niin kuin tapahtui Jeesusta ristiinnaulittaessa, millä teoilla hän osoitti kuuliaisuutensa Jumalalle ja itsensä alttiiksi antavan rakkautensa meitä kohtaan, silloin enkelten oli annettava pahankin tapahtua. Joskus meidän elämässämmekin voi tapahtua pahaa, mitä on vaikea ymmärtää Jumalan hyväksi tahdoksi. Tuntuu, etteivät enkelitkään ole tarvittaessa paikalla. Silloinkin Jumala voi kääntää pahan hyväksi. Aina emme ymmärrä hyvän Jumalan tahtoa. Mutta parasta luottaa siihen, että Jumala vaikuttaa kaiken niiden parhaaksi, jotka häntä rakastavat.

 

Toinen tulkinta on vaikeampi, mutta ei huonompia. Villieläimethän liikkuvat aina pimeän turvin ja saalistavat. Niin myös rikolliset alkavat hääriä pimeän tullen. Rehelliset ihmiset taas, mikäli eivät ole poliiseja tai vartijoita, lepäävät pimeän aikana sulkeutuen sisälle lukittujen ovien ja hälytyslaitteiden sekä edellä mainittujen turvallisuuden vartijoiden suojaan.