Toinen sunnuntai ennen paastonaikaa (Seksagesima), Lappeenrannan kirkko 19.2.06. Rippikouluryhmä mukana, isoset avustajina.

Virret: 426: 1-3, 135, 416 (vuorovirsi), 428: 1- , (185, 511), 211:1-2.

Evankeliumi: Matt. 13: 31-33

Jeesus esitti opetuslapsilleen tällaisen vertauksen: »Taivasten valtakunta on kuin sinapinsiemen, jonka mies kylvi maahansa. Se on pienin kaikista siemenistä, mutta kun sen taimi kasvaa täyteen mittaansa, se on puutarhan kasveista suurin. Lopulta se on kuin puu, niin että taivaan linnut tulevat ja pesivät sen oksille.»

Vielä hän esitti heille vertauksen: »Taivasten valtakunta on kuin hapate. Kun nainen sekoitti sen kolmeen vakalliseen jauhoja, koko taikina happani.»

Raamatun sana kutsuu meitä pienelle mielikuvitusmatkalle Palestiinan luontoon. Suomenkin luonnossa on paljon nähtävää, mutta Välimeren ilmasto houkuttelee eksotiikallaan.

Sinappikasvi Palestiinassa ei tiettävästi ollut samanlainen kuin minkä me tunnemme eikä se tarkkaan ottaen ollut kaikkein pienin kasvinsiemen. Esimerkiksi sypressin siemen oli vielä pienempi. Mutta sinapinsiementä käytettiin fraasinomaisesti kuvamaan pienuutta. Juutalaisilla oli tapana sanoa, että veren pisara on yhtä pieni kuin sinapinsiemen. Pieni uskonnollisen tapakulttuurin rike oli sinapinsiemen kokoinen hairahdus eli ei edes rikesakon veroinen vai olisikohan edes huomautuksen veroinen - pieni otsankurtistus ja rykäisy olisi riittänyt. Jeesus itse käytti sinapinsiementä vertauskuvana puhuessaan uskon vähyydestä: ”jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte jo siirtää vuoria!” (Tämä lause on meitä aina muistuttamassa yläsakastimme seinällä.) Luultavasti ajattelemme, että sinapinsiemenen vertaisella uskolla ei Jumala lotkauttaisi korvaansakaan meidän rukouksellemme, mutta tässä kohtaa sinapinsiemen verran uskoa on vaikutukseltaan ydinvoimaan verrattava.. Palestiinan maaperässä sinapinsiemen kasvoi melkein puuta muistuttavaksi kasviksi, mitä eivät varmaan Kanarian saarilla käyneet ihmettele, kun kanervatkin ovat puita. Pohjoismaalainen kulkija kuvittelee olevansa kuin Liisa Ihmemaassa. Tavallinen näky palestiinalaisilla kylänraiteilla oli sinappipensas, jossa parveili lintuja nokkimassa kasvin mustia siemeniä. Taivasten valtakunta muistutti Jeesuksen mukaan sinapinsiemen kasvua puuksi. Taivasten valtakunta alkaa hyvin pienestä, mutta päätyy niin suureksi, ettei kasvun rajaa näy. Itämaisessa kielenkäytössä oli tavanomaista verrata suurta valtakuntaa, imperiumia, puuhun, jonka oksilla pienemmät kansakunnat pesivät.. Ne saavat turvan ja levon suuremman suojassa. Taivasten valtakunta alkaa pienestä, mutta sen suojiin päätyvät suoranaisesti monet kansat. Historia opettaa, ettei pidä halveksia pienten alkujen päivää.

Eräässä kirjassa (Cecil Northcott) kerrotaan kansainvälisestä nuorten kokouksesta, jossa keskusteltiin kristillisen evankeliumin levittämisestä. Puhuttiin eri tavoista viestittää evankeliumi 20. vuosisadan ihmisille mm. propagandan ja kirjallisuuden välityksellä. Silloin muuan afrikkalainen tyttö sanoi: ”Kun meillä tahdotaan viedä kristillinen sanoma johonkin kylään, emme lähetä sinne kirjoja. Sinne lähetetään mieluummin kristitty perhe, joka asettuu kylään. He antavat kylälle kristittynä elämisen mallin.”

Olipa kyse yhteisöstä, koulusta tai tehtaasta, kaupasta tai toimistosta yhden ihmisen henkilökohtainen todistus tuo uskon koko yhteisön ulottuville. Yksi Kristuksessa palava ihminen sytyttää toiset uskoon.

Olen saanut kunnian olla läheltä seuraamassa Etiopian luterilaisen kirkon kasvua. Vuonna 1959, kun kirkko perustettiin, siihen kuului 20 000 jäsentä eli saman verran kuin Lappeenrannan seurakuntaan. Tänään kirkkoon kuuluu 4,2 miljoonaa jäsentä eli melkein yhtä paljon kuin koko Suomen kirkkoon. Kirkko tosin ei ole saanut jäseniään vain tai edes nimenomaan ei-kristityistä, vaan toisista kirkkokunnista, mutta tässä on kysymys järjestäytyneen kirkkokunnan leviämisestä. Järjestys tarkoittaa laajaa kansanopetusta, koulutettuja työntekijöitä ja organisoitua seurakuntaelämää.

Palestiinalaiselta pellolta astumme tavalliseen kotiin. Äiti leipoo. Hän on jättänyt edellisestä taikinasta pienen nokareen hapattumaan ja odottamaan uuden leivän leipomista. Nyt hän sekoittaa hapatenokareen uuteen taikinaan ja laittaa leivän uuniin. Juutalaisessa ajattelussa hapate oli synnin, pahan, vertauskuva. Pääsiäiseen, suurimpaan uskonnolliseen juhlaan valmistauduttiin puhdistamalla talo kaikesta hapatteesta. Apostoli Paavali luettelee kirjeessään korinttilaisille (6:9-10) kaikkea inhottavaa pahuutta, mitä he olivat harjoittaneet entisessä elämässään. Sitten hän jatkaa: ”Tällaisia jotkut teistä olivat ennen.”  Luovalla ajattelullaan Jeesus käytti puheen tehokeinona totunnaisen ajattelun kääntämistä nurinpäin. Hapate toimiikin hyvän muutoksen vertauskuvana. Jeesus tähdensi, että hapatteessa on voimaa. Happamaton leipä olisi melko mauton, kova ja kuiva vesikorppu, hapatettu leipä sen sijaan on pehmeä, kuohkea ja maukas.  Kristuksen vaikutuksesta kiusauksen uhrista voi tulla kiusauksen voittaja. Meillä luterilaisessa kirkossa on tapana toppuutella uskoa pyhittymiseen muussa merkityksessä kuin synnin tunnon lisääntymisenä. Liioittelut jääkööt toki omaan arvoonsa, mutta uskoon kuuluu elämän muutos, eihän siitä mihinkään pääse. Kristinusko muutti ensinnäkin naisten elämän. Juutalainen mies kiitti Jumalaa aamurukouksessaan, ettei Jumala ollut luonut häntä pakanaksi, orjaksi eikä naiseksi. Nainen oli suljettu keittiöön, jos ei nyt ihan hellan ja nyrkin väliin, niin kuitenkin olemattomuuteen ja merkityksettömyyteen. Aikalaiskuvauksissa matkalla olevasta pariskunnasta isä ratsasti aasilla ja äiti laahusti perässä lapsi sylissään, selässään tai vatsassaan.

Kristinusko muutti suhtautumisen heikkouteen ja sairauteen. Pakanuudessa sairautta ja heikkoutta pidettiin ikävänä häiriötekijänä, josta oli päästävä eroon. Spartassa syntyvä lapsi tutkittiin. Jos hän oli terve, hän sai elää. Jos hän oli heikko ja epämuodostunut, hänet hylättiin kuolemaan. Ensimmäisen sokeiden turvapaikan perustaja oli kristitty munkki Thalasius. Ensimmäisen varattomille tarkoitetun apteekin perusti kristitty kauppias, Apollonius. Ensimmäisen sairaalan perusti kristitty nainen, Fabiola. Jo Jeesuksen Nasaretin synagogan ohjelmapuheeseen sisältyi huolen pitäminen heikoista.

Kristinusko muutti suhtautumisen vanhuuteen. Roomalaisessa kulttuurissa vanhukset jätettiin oman onnensa nojaan. Heistä ei ollut yhteiskunnalle enää mitään hyötyä. Kristinuskon mukaan ihmisen arvo ei määräytynyt hänen hyödyllisyydestään, vaan siitä, että hän oli Jumalan luomana arvokas olento. Tämän vuoden yhteisvastuukeräyksen kohteena ovat vanhukset, vanhukset Afrikassa ja Suomessa. Suhtautumisellamme vanhuuteen ja vanhuksiin mitataan meidän sivistystasoamme ja uskomme aitoutta.

Kristinusko muutti suhtautumisen lapsiin. Avioliittoinstituutio oli romahtanut ympäröivässä kulttuurissa. Miehet vaihtoivat vaimoaan useammin kuin aasiaan ja lasten asema oli heikoilla. Lapset jäivät vaille huolenpitoa. Hyvin säilyneessä antiikin aikaisessa kirjeessä mies nimeltä Hilarion kirjoittaa vaimolleen Alisille Alexandriassa: ”Jos odottamasi lapsi on poika, niin hän saa elää, jos tyttö, niin heitä pois”. Kristinuskolla on ollut sekä yhteiskuntaa että yksityistä ihmistä koskeva vaikutus.

 

Jonkun on tehtävä aloite muutokseen ja uudistukseen. Uudistuksen ei tarvitse koskea koko valtakuntaa, sen voi aloittaa kodista tai työyhteisöstä.

Jeesuksen oppilailla saattoi joskus tulla toivottomuus mieleen kuunnellessaan Jeesuksen opetuksia. Näin pieni joukko ja maailma niin suuri! Kuinka he voivat voittaa koko maailman Kristukselle. Mutta niin vain pennittömästä Nasaretin opettajasta tuli historian henkilö, joka on muuttanut maailman ja josta ajanlaskummekin aloitetaan. Jeesus rohkaisee seuraajiaan yhä tänään pysymään lujina uskossa. Hänen seuraajiensa tehtävä on todistaa ja palvella kukin omalla paikallaan. Näistä pienistä aluista, meistä, alkaa taivasten valtakunnan kasvu, kunnes se kerran tavoittaa kaikki kansakunnat.

Jos Jeesuksen vertaus sinapinsiemenestä kertoo taivasten valtakunnan määrällisestä kasvusta pienestä suureksi, niin hapate kuvaa laadullista kasvua. Pieni annos hapatetta saa aikaan kemiallisen prosessin taikinassa niin, että se muuttuu maukkaaksi leiväksi. Hapatteen vaikutuksesta leipä muuttuu toiseksi kuin mitä se alun perin oli. Tämän saa usko aikaan ihmisessä. Usko muuttaa ihmisen. Kun kerroin lähimmälle ystävälleni aikoinaan, että en ole enää kiinnostunut siitä, mistä aiemmin, minulle on tullut tärkeäksi uskonelämä, ystäväni lausui: ”Ilpo, sinä olet muuttunut!”

Joskus voi uskoontulemiskokemus olla kuin salama kirkkaalta taivaalta, mutta ei sen tarvitse sitä olla hapatevertauskuvan mukaan. Ei hapate hetkessä taikinaa mausta. Sen täytyy saada rauhassa muhia jonkin aikaa. Vaikutus leviää pikku hiljaa. Uskon vaikutus kasvaa hiljaa sisältä päin. Jumalan henki tekee ihmisessä työtään. Lapsiin kylvetty Jumalan sana ja kristillinen kotikasvatus näyttää joskus vaikealta, jos ei ihan turhauttavalta. Eikä rukoustenkaan vaikutusta voi nähdä käden käänteessä. Mutta sillä perusteella ei voi päätellä, ettei kristillisellä kotikasvatuksella ole merkitystä. Kotien uskonnollinen kasvatus on merkittävää taivasten valtakunnan kylvötyötä. Satoa ei pidä odottaa välittömästi. Se nousee vasta viiveellä. Täytyy vain luottaa siihen, että kylvetty sana ei tyhjänä palaa.

Pääsiäisjakso