CHEVROLET IMPALA 1968
Korimalli: Sport Coupe ( 2d Hard Top )
Tekniikka: 427 cid
385hp + TH400 + 12 bolt
Varusteet: tehostajat, am-radio, rallye
wheels
Joitain
vuosia sitten Impala-kerhon kokoontumisessa Lapinjärvellä oli vanhoja dioja
esillä ja siellä tuli esille että tämän yksilön historia on ollut hieman hämärän
peitossa (ja on edelleen ainakin mulle).
Suomestahan löytyy kaksi mustakilpistä 68 coupea, ZPZ-4 eli tämä mun oma ja
GPZ-8 (muistaakseni) joka on tallessa ja työn alla eräässä paikassa Hämeessä.
Nämä kaksi tuntuvat menneen sekaisin aina välillä.
Asiaan. V8-magazinessä 1/86 oli juttu tästä yksilöstä. Muistan lukeneeni
juttua moneen kertaan äskeittäin kortin saaneen aloittelevan autoharrastajan
innostuksella. Omistajana tuohon aikaan oli tunnettu pitkän linjan harrastaja
pääkaupunkiseudulta vai miten se siinä Veekasin jutussa sanottiinkaan. Jutun
jälkeen Impala esiintyi autotrokarin ilmoituksissa 80-luvun lopun Veekasissa
(hintapyyntö 75000,-!). Huhujen mukaan jossain vaiheessa käytiin ojassa ja
ainakin repsikan puolen lokasuoja vaihdettiin kuulemma jostain
korinvaihtokopasta ylijääneeseen. Pitänee paikkansa koska etulokarit olivat
alkuperäiseltä väriltään eri väriset. Vuonna -90 eräs kotkalainen harrastaja
kävi vaihtokaupoilla autoliikkeessä ja hieno musta 4x4 steppari vaihtui
Impalaan. Silloin tämä Impala ”katosi” (erään pääkaupunkilaisen harrastajan
mukaan) eli siirtyi kaakkois-Suomeen. Koneeksi oli tuossa vaiheessa vaihdettu
piristetty 454 ja sehän teki autosta kätevän käyttöauton. Jotain ongelmiakin
oli, kone räjähti ja remontti vaati mm. pari uutta mäntää ja uuden lohkon.
Loppuvuodesta -91 yksi kaverini kertoi ohimennen Impalan olevan kaupan ja kehui
autoa hyväksi. Hän oli yhdessä erään automaalarin kanssa juuri edellisenä kesänä
maalannut Impalan valkoiseksi ja samalla ajellut sillä. Kulki kuulemma hyvin,
ilman nitinöitä ja kolinoita. Samalla tuli varmistettua että maalaus ei ole
mikään ”ruosteet piiloon” myyntimaalaus. Myyntihaluja rajoitti jonkunlainen
huoli Impalan tulevaisuudesta, sen ei haluttu joutuvan laulukäyttöön eikä
oikeastaan minnekään kovin kauas. Alkuvuodesta -92 paikallisten kerhojen
välisessä tossupallomatsissa tämä kaverini esitteli silloisen omistajan ja
pääsin tiedustelemaan myyntihalujen todenperäisyyttä. Asuntolaina ja
perheenlisäys olivat kypsyttäneet myyjää ja kun vastoin odotuksiani vaihtokin
omaan -78 Caminooni kiinnosti alkoi homma rullata. Koeajolla totesin
starttiongelmat ja koneen ravistamisen sekä tajuttoman voiman tunteen (Caminossa
oli lähes vakio 350). Tarjoamani väliraha osui kohdalleen ja niin Impala muutti
naapurikaupunkiin. Tosin talvea oli vielä pari kuukautta jäljellä ja rahat melko
vähissä mutta olihan Impalalla ajeltu jo ainakin pari vuotta kesät talvet joten
laitoin startin kuntoon ja menoksi vaan.
Härnätty isolohko nokalla ja sakkokuntoiset 275:set takana ei ole sellainen
yhdistelmä jolla haluaisi lähteä käymään lapissa lumisateen jälkeen. Pari tuumaa
uutta lunta tiellä ja auto menee kahva edellä jo neljässäkympissä. Yllättävästi
kevättalvesta selvittiin kuitenkin ilman ongelmia, aina lähti käyntiin ja
tielläkin pysyttiin. Perimätieto Kotkan ajoilta tosin kertoo että lumisena
aamuna tarvitaan kaksi aura-autoa hinaamaan jotta Impala nousee ojan pohjalta.
Vuotta ennen Impalan ostoa olin tuonut jenkeistä -65 GTO:n joka oli samaan
aikaa purettuna palasiksi tallissa. Kesällä Forssassa koin jonkun pimeän hetken
ja laitoin FOR SALE lapun Impalan ikkunaan ilmeisesti ajatuksena tehdä GTO:sta
auto itselleni. Onneksi hintaa oli liikaa taikka myyjä liian epäilyttävä
hiippari mutta kauppoja ei onneksi syntynyt. Impala jäi ja GTO sai parin vuoden
päästä lähteä.
Konehuoneen puolella oli Holley + Offenhauser ja Hookerit, sisuskaluista ei
ollut oikein varmaa tietoa ja kun koneessa oli vielä outo hiljainen naputus
tyhjäkäynnillä päätin pistää koneen seuraavana talvena päreiksi ja tutkia
hieman. Venttiilinjousipuristin meinasi antautua venajousia irrottaessani ja
nokka oli kypsä sekä laakerit kuluneet mutta muuten kaikki näytti olevan ok.
Vaihdoin nokkakepin ja nostajat ja heitin venajousista sisimmät kierteet hevon
kuuseen jotta jousipaineet saatiin hieman alemmas prostock-koneen lukemista.
Uudet laakerit ja renkaat paikoilleen ja pannu kasaan. Jorosen Simppa tsekkasi
samaan aikaan laatikon. Paketti nokalle ja menoksi. Hyvin pelaa ja naputtaa
edelleen, no antaa olla. Pääasia on liikkuminen ja noilla eväillä ”valkoinen
valas” loikkasikin aika mukavasti.
Tällaisena Impala palvelikin sitten muutaman kesän ja ajaminen oli yhtä
juhlaa. Vääntöä oli tarjolla älyttömästi ja kulkua riitti vaikka kick-down ei
ollut pelissä (eikä ole vieläkään), tosin bensaakin paloi samassa suhteessa.
Kulutuksen lisäksi ainoa huono puoli oli n. 2 tuuman maavara johtuen hookereista
ja väsyneistä etujousista. Olin jo hieman kohottanut keulaa vaihtamalla
korkeaprofiilisemmat eturenkaat eli keula oli alkujaan tosi alhaalla.
Katsastuksessakin piti peruuttaa hallin läpi takaovesta ulos kun ei päässyt
nosturilta etuperin alas (leima tuli silti). US-Partsista löytyi hyllyyn
unohtuneet 427 Impalan etujouset joilla tilanne korjaantui, keula kohosi noin
vaaksan verran ja auto näytti 60-luvun Gasserilta. Kieltäydyin monelta taholta
tulleesta voimakkaasta painostuksesta huolimatta lyhentämästä jousia (koska olen
laiska ja jäykissä jousissa oli ollut älytön äheltäminen paikoilleen). Auto oli
hurjan näköinen mutta aika parantaa ja nykyään keula alkaa olla ihan sopivalla
korkeudella. Lisäsin myös jarrutehostajan, eteen oli laitettu levyt
isolohkomuutoksen yhteydessä mutta tehostin puuttui. Tuloksena oli lukkiutumaton
jarrujärjestelmä joka vaati kahden jalan jarrutustekniikkaa tiukemmissa
tilanteissa. Samaan aikaan ihmetytti hieman kulahtaneen ja takatiloiltaan ahtaan
kaksiovisen auton suosio hääautona vaikka se nyt sattuikin olemaan iso ja
valkoinen.
Se oli mielenkiintoista aikaa. Olin työttömänä joten rahaa ei ollut liikaa.
Mulla oli palasina oleva GTO jota kukaan ei ollut laittanut tosissaan pariin
vuoteen, käyttöautoksi ostettu romu -79 Camino joka toimi miten sattui ja Impala
joten aina kun jonnekin piti päästä mentiin sillä. Ostin farmari-Oldsin (Vista
Cruiser!), myin Caminon ja työttömyyteen kyllästyneenä aloin opiskella. Kasasin
GTO:n jotenkin, katsastin ja myin pois. Impalan kohtalo oli jo selvennyt, se
jäisi taloon pysyvästi. Lopulta Vistakin sai mennä.
Nurkissa pyöri GTO:hon hommattu sarja american racingin 5-puolavanteita joita
sovittelin alle ja totesin takapyörän aukot liian ahtaiksi. Perän kaventamisen
sijaan hottentottivanteet vaihdettiin rally wheelseihin ja autossa alla olleet
legendaariset slot-alut saivat siirron muuhun käyttöön (kuplan alle 225 ja 275
renkaineen!). Naputtava kone alkoi tosissaan harmittaa ja kun Kivinummen Antilta
löytyi rempattu 427 ”matching numbers”, heh heh. Otteessahan oli kaiken aikaa
lukenut 6.99 litraa. Kun vielä Hema Kouvolasta suostui korjaamaan vanhan koneen
pois nurkista kuljeksimasta vaihtui tekniikka pykälää pienempään. Samalla lähti
peltisarjat ja muutkin viriosat. Kulku rauhoittui, uusi kone oli tehty 95E:lle
joten voimaa hävisi melko paljon mutta niin pieneni rahan menokin. Heman
tutkittua vanhaa konetta pari iltaa löytyi naputuskin, yhden männän helma oli
hieman taipunut ilmeisesti Kotkan aikaisessa konerikossa ja mäntä pääsi
heilumaan ja kolkottamaan. Helppoa kun osaa, ääntä oli etsitty aikoinaan usean
harrastajan voimin mutta nythän sekin selvisi.
Joskus 96-97 alkoi tuntua että vuosittaiset kustannukset suhteessa ajomäärään
alkavat olla turhan suuret ja jotain tarttis tehdä. Koska auton sisusta on koko
ajan ollut hienossa kunnossa alkoi museojutut vaikuttaa ihan mahdollisilta.
Talvella 97–98 konehuonetta siistittiin, akku siirrettiin takapaksista taas
keulapäähän ja paksiin laitettiin alkuperäinen matto. Pari pientä
peltipaikkaakin piti laittaa. Keväällä impala-maalari (kyllä, taas sama)
hinkkasi jo hieman himmenneen valkoisen pois ja ruiskutti nykyisen
metallinhohtovihreän pintaan. Lopputulos on mielestäni hyvä ja nyt korin
linjakkaat muodot pääsevät paljon paremmin esille. Rally-wheelsit vaihdettiin
tuumaa kapeampiin ja renkaat kapeilla valkosivuilla varustettuihin. Pappa-auto!
Kesällä vastamaalattu auto toimi jälleen hääautona mutta tällä kertaa omissa
häissä. Loppuvuodesta 98 houkuttelin museotarkastajan katsomaan mitä vielä
pitäisi laittaa mutta käveltyään kerran auton ympäri hän tekikin tarkastuksen
saman tien ja se oli siinä! Ainoa isompi miinus tuli huonosta lattiamatosta ja
uusi tilattiinkin saman tien kaverin lähtiessä jenkkeihin osia hakemaan.
Joulukuussa vanha hotrod-auto merkittiin museorekisteriin. Vanhoja
persoonallisia kilpiä en kyllä vaihtanut mihinkään M-kilpiin, jotain perinteitä
pitää nimittäin olla. Sitten alkoi kinaaminen ake:n kanssa, verolippu tuli mutta
kun museoautosta ei tarvi maksaa käyttömaksua mutta kun ja mutta kun. Maksua ei
maksettu (pienen yksilön voitto systeemistä) mutta nytkin tulee joka
vuodenvaihteessa lappu käyttömaksusta. Hyvä yritys kuitenkin.
Vähentyneet ajomäärät saivat taas pirun heräämään ja 427:n päällä olleet
pienikanavaiset venemoottorikannet saivat väistyä tallin nurkkaan tiensä
löytäneiden alkuperäisiä vastaavien tieltä, taas löytyy 10,25 puristukset ja
tehot alkaa olla sen 385hp mitä ilmanputsariin liimatussa tarrassa lukeekin.
Nykyisellään autolla on ajettu muutama sata kilsaa kesässä, taloremontti ja
työt rajoittaa sekä aikaa että muita resursseja. Vaikka käyttö onkin juuri nyt
vähäistä ei myynti tule kysymykseenkään. 10 vuotta tuli täyteen ja vaikka nuo
käyttökinnerit ja toiset jenkit ovatkin vaihtuneet melko tiheään niin kahta en
vaihda, toinen on Impala ja onneksi se toinenkin tykkää ajella sillä.
Nurkkiin on kertynyt vetokoukun aihio (Citationista) sekä tallin taakse vanha
Finn-Cabby harjakattovaunu joka tulee vielä joskus kunnostettuna Impalan perään.
Saapa nähdä, ehkäpä jo tulevana kesänä nähdään jossain. Kaikenlaista pitäisi
vielä vaihtaa, kromeja parempikuntoisiin (tiesuola jättää jälkensä) ja muita
nippeleitä ja nappuloita oikeanlaisiin. Niinpä kaikenlaiset -68 osat kiinnostaa,
samoin yhteystiedot muihin -68 omistajiin, saataisiin osia ja tietoa kiertoon.
Mullekin on kaikenlaista jäänyt nurkkiin ja tarvitseva saa osia erittäin
sopivaan hintaan. Sähköposti on impala1968@hotmail.com, netissä kuvia
http://groups.msn.com/impala1968. Laittakaa viestiä, jos ei muuta niin
valehdellaan mukavia Impaloista. Samoin jos joku tietää jotain tämän auton
historiasta niin kertokaa kaikki! Kaksioviset jenkit olivat sen verran
harvinaisia ennen uustuontia että varmasti tällainen ei ole jäänyt huomaamatta,
älkää pantatko tietojanne!
Lopuksi kuuluu esittää kiitokset niitä ansaitseville: Petelle auton
"löytämisestä", Mikalle maalauksesta, Mannalle osien järkkäämisestä ja
kotiväelle kaikenlaisesta tuesta.
LINKKEJÄ;
Chevytalk - Keskustelua vain
chevyistä
