takaisin etusivulle                                 Uutiset 2008

2011

9.4.2012 Hyrrä 5 v.  ja Happyhunt Duck-pentue sai vihdoin oman sivun.

 Juhlia vietettiin upeassa pääsiäisen aurigossa treenaten, ulkoille ja herkkuja nauttien :o) Ja vihdoin sain kotisivut edes hieman ajan tasalle...

29.10.2011 Pennut 7 viikkoa, vapaana 1 uros ja 1 narttu

Niin se aika vain kuluu....Hugo, Hupi, Rusina, Onni ja Disa matkasivat jo uusiin koteihinsa. Ilona ja Nitro lähtevät vielä tämän viikon aikana. Kirppu taas saa jäädä loppuiäkseen  kotiin kasvamaan :o)

Ihanaa elämää teille pennut uusissa kodeissanne :o)

16.10.2011 Pennut 5 viikkoa

Eilen tuli 5 viikkoa täyteen ja paljon on ehtinyt taas tapahtua. Pennut ovat aloittaneet ulkoilun ja sekös on ollut hauskaa ja jännittävää. Reviiriä laajennetaan päivittäin. Siipiin on tutustuttu ihan alusta lähtien ja tänään oli vuorossa uutuutena pieni verijälki. Uusi ympäristö ja veren haju oli vielä liikaa useimmille pennuille mutta muutama positiivinen yllättäjäkin löytyi. Täytynee uusia harjoitus kunhan tuo nurmialue tulee pennuille tutummaksi. 

Pilliluoksetuloa on treenattu ahkerasti ruokailun yhteydessä ja hienosti se jo sujuukin. Kiireessä meinaa suunta joskus olla hukassa mutta kyllä se nenä sitten kertoo missä sitä ruokaa oli.

Hirvensorkkaan tutustuttiin myös ja se osoittautui miellyttäväksi  tuttavuudeksi.

25.9.2011 Pennut 2 viikkoa

Pennut täyttivät eilen 2 vko ja kasvavat hyvin. Valitettavasti kotisivutila on kovin rajallinen joten kuvia löytyy enemmän Facebookin puolelta.  Jos haluat niitä katsoa niin laita kaveripyyntö matkaan .

Hyrrä voi myös hyvin . Antibioottikuuri tehosi hienosti. Nyt pitäisi vain saada menetetyt kilot takaisin. Alkaa olla tuo vyötärölinja jo anorektikon luokkaa. Mutta ei se helppoa ole kun 10 pientä aina nälkäistä koiranpentua huutaa yhdessä kuorossa maitoa. Savukala ja jauheliha papanoiden lisukkeena kuitenkin  tekevät ruoasta maittavaa ja kyllä Hyrrä syökin jo tuplamäärän  ruokaa normaaliin verrattuna.

Vielä viikko töitä ja  huonosti nukuttuja öitä...sitten alkaa mun "äitiysloma".  Ei ne huonosti nukut yöt varmasti vähene mutta voipahan sitten torkahtaa pentujen rytmissä joskus päivälläkin. Onneksi maailman paras äiti ja pennunhoitaja on ollut apuna jotta voin yleensäkin käydä töissä nämä muutamat viikot. Ja ihanaa kun sisko oli täällä viikonlopun jeesaamassa.

16.9.2011  Pennut 6 vrk

Eikös ne nettiyhteydet katkea silloin kun ne eivät saisi ! On muutama puhelu tuonne Soneran suuntaan tullut soiteltua. Mutta nyt siis vihdoin pääsen päivittämään sivut.

Eilinen oli hieman pelottava päivä kaiken ilon keskellä. Hyrrällä on ollut synnytyksestä asti hieman lämpöä mutta myöhään torstai- iltana kuume paukkasi jo 39.7 °C:een. Aamulämpö oli sama. Hyrrä alkoi olla melko vaisu ja ruoka ei maittanut. Siis ripeästi kohti lääkäriä. Kohdun ultrassa näkyi istukanjäämiä jotka ovat aiheuttaneet kuumeilun. Palaset onneksi poistuvat itsestään pikkuhiljaa ja antibioottikuuri jonka Hyrrä sai on jo auttanut. Aamulämpö tänää 37.9°C. Mikä helpotus  :o)

Pennut voivat mainiosti ja kasvavat hyvää vauhtia.  Voi olla, että kuvittelen mutta pienenpieniä luonne-erojakin jo "kuvittelen" huomaavani. On kyllä ihanaa kun saa seurata pentujen kehitystä päiväpäivältä. Pienet marsupilamit alkavat pikkuhiljaa muistuttaa koiranpentuja ;o).

10.9.2011 PENNUT SYNTYIVÄT !

Olipa rutistus. Ensimmäinen pentu syntyi lauantai aamuna 4.55 ja viimeinen klo 8.48 . Ensimmäiset  kolme Hyrrä synnytti  vartin sisään. Meinasi kätilölle tulla kiire kun apukätilökin oli vasta matkalla. Hyvin kuitenkin selvittiin. Kaikki pennut olivat hyvin eläväisiä ja elinvoimaisia. Joukkoon mahtui 6 tyttöä ja 4 poikaa !

3.9.2011  Raasepori  taipumuskoe, Hippa NOU0

Taipparit meni oikeastaan ihan kuten olin arvellutkin mutta tulipa käytyä kokeilemassa. Pari yllätystäkin tuli matkaan sillä Hippa otti tosi paljon häiriötä yleisöstä ja oikeastaan kaikesta. Metsässä oli mörköjä ja kuuliaisuus katosi hakuruudussa täysin. Paljon on vielä tehtävään siis ennen seuraavaa yritystä. Ensi vuonna sitten... arvostelun voit lukea Hippa nomeilee sivulta.

12.8.2011. Hyrrä kävi ultrassa. Hyrrä on todellakin tiineenä.

Pentuja oli...paljon. Molemmin puolin näkyi selvästi neljä pentua. Eläinlääkäri totesi, että nämähän ovat täällä kuin kerrostalossa. Ja pyysi varautumaan suureen pentueeseen. Nyt sitten jännätään miten suuri pentue sieltä oikeasti tulee. Hyrrän vatsa on selvästi jo "levinnyt".  hetken kateissa ollut ruokahalu on onneksi taas palannut. Hyvä niin sillä aika monen edestä saa Hyrrä nyt ruokaa popsia.

11.7.2011 Hyrrä on astutettu (ks. pentuja sivulta lisätietoja)

21.6.2011 Kennelnimianomukseni on hyväksytty.

Hyrrän ja Ruman tulevat pennut saavat sukunimekseen Happyhunt :o)

19.6.2011 Nome-b Nummi-Pusula, tuomarina Tobina Nyman ja tuloksena VOI-3

Wau mikä koe ja Wou mikä päivä. Koe meni kyllä ihan yli odotusten ohjausten suhteen, sekä maa- että vesi. Olin todella tyytyväinen etenkin vesiohjaukseen. Matkaa oli vajaa 130 m. Noin puolet matkasta  oli melko kapeaa ränniä, kaislikkoa molemmin puolin. Rännin jälkeen  oli kuvat häiriönä vasemmalla puolella. Hyrrä kävi katsomassa kuvat mutta jatkoi hienosti  lokeille asti pilliä ja ohjeita noudattaen. 

Markkeeraukset taas (kuten edellisessä kokeessa) tuuomarin sanoin "päivän parhaat".

Haussa tapahtui hyytyminen. Nyt on selvää mitä pitää harjoitella ensi vuotta varten. Puutteet ovat lähinnä siinä, että Hyrrä ei osaa hakea tarpeeksi laajalta alueelta ja väsymyksen myötä luovutukset tulevat huolimattomiksi. Runsas ohjausten harjoittelu. näkyy myös haussa sillä Hyrrä alkaa helposti kysellä jos ei heti löydä riistaa. Tämä on tullut ilmi selvemmin nyt näissä kahdessa voittajaluokan kokeessa.  Tasapainoilu ohjausten kuuliaisuuden ja haun itsenäisyyden välillä on kyllä melkoista taidetta :o) Mutta nyt on vuosi aikaa rauhassa treenata ja nostaa myös fyysinen kunto  ensi kesäksi niin,  ettätoivottavasti niitä ykkösiäkin sitten tulisi.

Hyrrän arvostelun voit lukea täältä.

12.6.2011 UPEA PÄIVÄ !

Hyrrän eka startti VOI-luokassa. Ohjattavuutta lukuunottamatta koe sujui hienosti. +30° helteessä tuo suoritus oli todella positiivinen saavutus. Linkistä pääset lukemaan Hyrrän arvostelun.

Päivän kruunasi Hyrrän tulevan sulhon Ruman  (Sniffens Danish Duckling) saama serti  ja PU2-sijoitus Auran ryhmänäyttelyssä.

10.4.2011  Pentuesivu päivitetty !

9.4.2011 Hyrrä 4 v !

Synttäreitä juhlittiin kotipiirissä hyvän ruoan ja treenien merkeissä. Juhlissa mukana myös hoitokoira Pamppu alias Charme.

7.4.2011 Hyrrä ja Hippa silmätarkastuksessa

Iloisia uutisia. Molemmille tytöille tehtiin silmätarkastus sekä gonioskopia ja molemmat saivat terveen paperit :o)

3.4.2011 Hippa Lohjan  näyttelyssä, NUO-H

Arvostelu. Hippa taitaapi jäädä nyt kasvamaan... ehkä vielä erkkarissa käydään  kannatusperiaatteella mutta antaa neidin aikuistua rauhassa. Hitaasti hyvä tulee. Eipähän tule ainakaan liian raskasta tästä neidistä :o)

2.4.2011 Hippa Hausjärven näyttelyssä, NUO-EH

Arvostelu

29-30.1.2011 Kehäsihteerikurssilla Hyvinkäällä

Vuoden sisään jo toinen kennelliiton alainen kurssi. Pitäisköhän vähän rauhoittua :o)

Tällä kertaa päätin "opiskella" kehäsihteeriksi. Ihanaa kun  anhat kunnon säännöt palasivat käyttöön. Itselle tuntui niin luontevalta tuo SA:n paluu. Tosin saattaa viedä tovin ennekuin tajuaa ettei se sininen nauha enää olekaan niin "huono" vaan vastaa "entistä" punaista (erittäin hyvä).  Nyt reippaasti harjoittelupaikkoja etsimään jotta saa tarvittavaa kokemusta ja oppia kehäsihteerin työstä. 

23.1.2011 Hippa Turun KV-näyttelyssä, NUO-EH

Harrastusvuosi pyörähti käyntiin Turun Top Dog Shown puitteissa. Hipan arvostelun voit lukea täältä. Hippa esiintyi hienosti ja karvattomasti muiden jo hieman kehittyneempien nuortenluokan narttujen kehässä. Vielä pitää siis kasvaa ja kehittyä. Ja jospa joskus vielä tuota turkkiakin tulisi vähän enemmän. Kovasti on bikinisorttia tuo Hipuli-neiti.

 2010

27-28.11.2010  Kasvattajan peruskurssi Hyvinkäällä

Kurssi oli mielenkiintoinen ja antoisa. Paljon oli tuttua asiaa mutta myös paljon uutta. Luennoista parhaiten mieleen jäi Jetta Tschokkisen luento koiran rakenteesta. Loistava luennoistsija ja  mielenkiintoinen aihe.

Nyt olisi edessä kennelnimen anominen . On vain yksi ongelma... en osaa päättää nimeä !

29.9.2010 Inkoo, WT-koe, Hyrrälle AVO-1 ja luokkavoitto 80 pisteellä :o)

No jos edellisenä viikonloppuna ei mennyt hyvin niin nyt meni. Tosin täytyy tunnustaa, että kokeen aikana ei aina siltä tuntunut. Hyrrä oli huonosti käsissä, etenkin  kahdella rastilla ja se kyllä harmittaa.  Ehkä ollaan liikaa kisattu ja treenattu koska Hyrrä selvästi on nostanut ”kierroksia” viime aikoina ja se näkyy nimenomaan ylimääräisenä säätämisenä ja huonona seuraamisena.

Ensimmäinen suorittamamme rasti (rasti 3) oli meille aika tutun tuntuinen . Kahden pellon välissä olevaan, korkeiden kaislojen peittämään,  leveään uitavaan ojaan tuli markkeeraus noin 50 m  päästä pellolta. Kun koira palautti damia kävi toimitsija laittamassa lähes samalle linjalle damin jolle koira sitten ohjattiin. Markkeeraus meni nappiin . Ohjauksessa tuli taas vähän säätöä ja Mison sanojen mukaan ohjaaja saisi olla täsmällisempi ohjeissaan koiralle :o). Pisteitä tältä rastilta 15.

Rasti 4,  jolla jatkoimme seuraavaksi oli kyntöpellolle heitetty  markkeeraus. Lähetys oli heinäpellon puolelta. Markkeerausheiton jälkeen koiraa seurautettiin vielä  noin 20 metriä poispäin ja sitten sai lähettää koiran noutoon. Hyrrä seurasi todella huonosti joka vaikutti sitten hieman muistikuvaan. Markkeeraus jäi aavistuksen  lyhyeksi mutta hyvin Hyrrä paikkasi tilanteen. Pisteitä 16.

Näiden kahden rastin jälkeen odottelimme tovin ennen seuraavaa rastia joka oli Pauliinan markkeeraus lammella. Olipa kiva, että kokeessa oli vesityötä mukana sillä päivä oli melko lämmin.

Markkeeraus oli hyvin tyypillinen linjakakkonen jossa Hyrrällä ei ollut ongelmia. Vain markkeerausten välissä kun olisi pitänyt istua sivulle niin Hyrrä taas sähläsi hetken. Siitä tuli pisteen menetys muuten mallikkaasta suorituksesta. Eli 19p. tältä rastilta.

 Viimeinen (rasti 2) rasti oli parihaku joka muistutti kyllä enemmän nome-b puolen hakua kuin WT:stä tuttua lähihakua. Koirat istuivat sivuilla linjassa kun kaukana lammen toissa päässä ammuttiin muutamia laukauksia. Hyrrä lähti ensin hakuun mutta jostain syystä  ei meinannut irrota kauemmaksi. Yhtään damia ei lähellä ollut. Vihdoin melkoisen patistelun jälkeen se lähti tarpeeksi kauas ja sai damin ylös. Parinamme ollut tolleri teki todella mallikasta ja nopeaa hakua ja löysi damin alta aikayksikön. Tämän jälkeen lähdimme hitaasti seurauttamaan koiria ja samalla tuli taas muutama laukaus. Hyrrä seurasi hävettävän surkeasti. Meinasi kampata tuomari Pauliinan siinä säntäillessään. Silti kun  annoin luvan hakuun  jäi Hyrrä taas kyselemään lähialueelle. Onneksi sain sen  veden kautta ohjattua lammen päähän ja sieltä saimme damin talteen. Saimme lopulta 12 p. Tässä vaiheessa olin kyllä jo luopunut finaalihaaveista täysin sillä en uskonut , että pisteet tältä rastilta olisivat riittäneet. Mutta niin vain kävi, että finaaliin mentiin ja siellä Hyrrä teki kelpo suorituksen.

Koirat lähetettiin rivistä pellon puolelta. Pienen tien takann oli rautalanka-aita ennen metsää. Koiran tuli noutaa yksi dami metsästä. Ongelmaksi siis ei tullut matka vaan se, että koiran piti uskaltaa hypätä aidan yli. Hyrrä oli Avo-luokan koirista ainoa joka suoritti tehtävän  hyppäämällä ja tämä ilmeisesti ratkaisi voiton meille. Olipa upeatunne saada vihdoin tulos WT:stä . Nyt on hyvä jättää kokeet tauolle.

18.9.2010 Nurmijärvi, WT-koe,  Hyrrälle AVO-0

Ensimmäinen rasti alkoi hyvin. Kyseessä oli ohjaus viistosti pellon reunaan. Matkaa noin 50 m. Koiran palauttaessa tuli laukaus ja markkeeraus päinvastaiseen suuntaa myös reilut 50 m. Koiran tuli siis markkeerata heitto. Mielestäni Hyrrä ei heittoa nähnyt mutta kyllä se vaan suoraan damille meni. Pisteitä 18.

Kakkosrasti oli parityönä tehty linjamarkkeeraus. Vaikeutena oli todella pusikkoinen ja peitteinen maasto. Lisäksi koiran tuli hakea juuri tietty dami. Pienemmällä numerolla kisannut koira haki lähimmän ja suuremmalla numerolla taas  kauemman . Paikkoja vaihdettiin jolloin toinen koira haki lähimmän jne. Hyrrä aloitti lähempää ja hyvää vauhtia menossa kauemmalle damille ja jouduinkin sitä todella kovasti pillillä kutsumaan pois ja ohjaamaan lähemmälle damille. Saimme sen vihdoin ylös mutta sitten kun Hyrrän olisi pitänyt mennä sinne taakse,  ei se enää mennytkään. Ilmeisesti se oletti , että sieltä ei siis yksinkertaisesti saa hakea mitään. Rastilta 0. Viimeisessä parissa karkasi labbis paukusta joten saimme mennä ”treenaamaan” Hyrrän kanssa rastin uudelleen. Ei se oikein vieläkään sujuvasti mennyt mutta nyt damit saatiin talteen oikeassa järjestyksessä.

Kolmas rasti oli  korkeassa heinikossa markkeeraus keskelle peltoa ja kun koira sitä palautti laitettiin samalle linjalle ohjausdami. Tässä oli yllättäen markkeerauksessa vähän säätämistä ja pisteitä ei paljon herunut, vain 9.

Viimeinen rasti oli lähihaku todella peitteisessä maastossa. ”Hakualueelle” heitettiin markkeeraus. Tämän jälkeen koiraa seurautettiin noin 20 m takaisinpäin ja se lähetettiin alueelle noutoon. Kun dami oli tallessa, seurautettiin koiraa lähetyspaikasta sivuun 30 m.  ja sieltä koira tuli ohjata samaan "hakuruutuun". Kun koiran oli  matkaan lähettänyt ei sitä pystynyt enää näkemään kuin satunnaisesti . Tehtävä meni täysin säheltämiseksi meidän osalta ja ainoa mikä harmitti oli, että en lopettanut tehtävää kesken. Saimme ensimmäisen markkeerauksena haetun damin ylös mutta toista emme, pisteitä 5. Kaikki rastit olivat suoritettavissa mutta se ei vaan ollut meidän päivä.

12.9.2010 Hattula, nome-b, Hyrrälle AVO-1 ja siirto voittajaan  :o)

Hyrrän arvostelun voit lukea täältä.

Koe oli kivasti suunniteltu, hyvin metsästyksellinen maastoineen kaikkineen. Koe suoritettiin parityönä . Toinen koira jäi passiin kun toinen  aloitti vesiohjauksella joka oli vinosti rannasta noin  40 metrin päässä avovedessä.  Vedessä oli aika lailla kasvustoa  joka hidasti koirien etenemistä. Kasvuston jälkeen oli  vielä pieni avovesialue joka tuli ylittää ja sen jälkeen ohutta kaislikkoa jossa haahka oli. Ihan suoraviivaisesti ei menty, mutta Hyrrä kuunteli kivasti pilliä ja otti hyvin suuntaa. Aika vaivaton oli ohjaus loppujen lopuksi. Tämän jälkeen oli muutaman metrin siirtymä markkeerauspaikalle. Kesän kokeissa hyvin yleisesti nähty linjakakkonen oli täälläkin markkeeraustehtävä. Kauempi heitoista tuli kaislikon taakse ja lähempi sen eteen. Tämän Hyrrä suoritti esimerkillisesti. Suoraviivaiset nopeat  noudot ja palautukset. Tämän jälkeen vaihdettiin paikkaa passissa olevan koiran kanssa ja odoteltiin kun toinen pari suoritti ohjaus- ja markkeeraus tehtävän. Siitä seurautettiin koirat noin 20-30 m. hakualueen rajalle. Hakualueella oli neljä lokkia kaislikossa. Maalla oli  neljä varista, kaksi fasaania ja kaksi korppia. Tuomari halusi , että koira lähetetään ensin vesialueelle hakuun. Hyrrä ei ensimmäisellä  lähetyksellä saanut vedestä lokkia mutta haki maalta variksen nopeasti. Tämän jälkeen parimme haki todella mallikkaasti lokin  kaislikosta. Hyrrä teki heti perässä samoin ja tällä tavalla jatkettiin kunnes molemmat koirat olivat hakeneet viisi riistaa. Ja kumpikin oli tuonut korpin. Haku oli kyllä molemmilla koirilla tehokasta ja nopeaa.Kyllähän sen itsekin tiesi, että hyvin meni mutta silti  siihen ykköseen ei vaan uskalla uskoa ennen kuin se palkintojen jaossa julkaistaan. Heti samana iltana peruutin hyvillä mielin Mjösundin koepaikan. Ei enää yhtään B-koetta tälle vuodelle :o)

2.9.2010 Hippa on terve !

Kennelliitosta tuli terveen paperit. Lonkat AA, kyynärät 00 ja polvet 00. Silmät tutkitaan myöhemmin. Aina se vaan on yhtä jännää ja stressaavaa  tämä koiran kuvaaminen ;o)

28.8.2010 Lappeenranta Flattimestaruus

Hyrrälle näyttelyosuudesta odotettu 1 piste ja valitettavasti kokeesta AVO 0. Hyrrä teki loistavat markkeeraukset ja upean ohjauksen mutta kun hausta tuli vain 2 riistaa ei se riittänyt tulokseen. Meille vaikeudeksi muodostui liiallinen häiriö haun aikana. Koe suoritettiin parityönä toisen koiran hakiessa toinen istui passissa. Samaan aikaa toinen pari suoritti ohjaus ja markkeeraustehtävää ja täältä kantautuneet pillitykset ja laukaukset häiritsivät Hyrrää haussa. Myös ALO ja VOI luokka olivat hyvin lähellä jolloin koiran ollessa haussa selän takaa tuli jatkuvasti laukauksia. Tämä oli Hyrrälle ihan uusi tilanne. Häiriön alaisena emme ole hakua treenanneet joten ei ollut yllätys, että Hyrrä jossain vaiheessa alkoi kysellä hakuruudussa mitä pitää tehdä. Kokemattomuus kostautui.  Jatkossa täytyy vain lisätä häiriöitä treeneihin.

Olin Hyrrään todella tyytyväinen. Se teki elämänsä parhaan ohjauksen ja todella mallikkaat ja nopeat markkeeraukset. Tämä oli Hyrrän ensimmäinen  parityönä suoritettu koe ja pitkät passissa olotkin sujuivat rauhassa omaa vuoroa odottaen . Häntä pystyyn ja kohti uusia koitoksia.

Hyrrän  arvostelut (näyttely ja koe) voit lukea täältä.

14.8.2010 Iittala, Murulle NOU1 :o) ja  15.8.2010  Miehikkälässä Hyrrälle MEJÄ:ssä AVO-0

Muru meni heittämällä taipparit läpi flattien omassa taipumuskokeessa Iittalassa.

Hakuruudun aikana äiti oli jutellut  tuomari Risto Aaltosen  kanssa ja äiti oli sanonut,, että voi olla että tästä koirasta olisi metsäkoiraksi. Kun haku oli ohi niin Risto oli sanonut että ei siitä tule metsästyskoiraa kun se on jo.  Jäljellä äiti yritti osoittaa Murulle mihin päin lähteä ja kun  Murun katse oli vain eteenpäin oli tuomari oli sanonut, että kyllä se jo tietää joten  anna mennä vaan ja niinhän se Muru jäljesti kuin vanha maestro. Kun kunniakirjat jaettiin oli  Risto sanonut että yleensä  ei sanota kuka on paras mutta Muru oli ollut. Hän kehoitti  äitiä kovasti jatkamaan ja sanoi että Muru on luonnonlahjakkuus. Risto oli jo heti alkupuhuttelussa kiinnittänyt huomiota Murun rauhallisuuteen ja tarkkaavaisuuteen. Tosi hienoa äiti ja Muru ! Olette te melkoinen pari ;o)

Murun koearvostelun voit lukea täältä.

Samaan aikaan toisaalla...eli Miehikkälässä,  flattien mejä- mestaruuden AVO-luokassa Hyrrä  pyöritti emäntää riistan jälkien perässä jälleen kerran. Tämä taisi  olla viimeinen Hyrrän mejäkoe muutamaan vuoteen :o)  Hippa taasen saa ensi vuonna startata kokeessa sillä jäljestin Hipan kanssa saman jäljen kuin Hyrrä oli juuri aiemmin "jäljestänyt" ja pikkuneitihän teki vakuuttavaa työtä. Hyrrän arvostelun voit lukea täältä.

Kiitos Helille kestityksestä, majoituksesta ja huippuhyvistä nome-treeneistä ;o) Seura oli myös mitä mainiointa joten iso kiitos Ninalle ja Aatulle . Ensi vuonna uudestaan. Sitten onkin Hyrrän vuoro toimia seuraneitinä :o)

11.8.2010 Vehmaa, nome-b, Hyrrälle AVO-1  :o)

Edellisenä iltana vein Hipan mökille  "mummolaan" hoitoon ja  jatkoimme Hyrrän kanssa Lietoon jossa vanhempani asuvat.

LOMA ALKOI !!!

Illalla teimme kunnon lenkin ja metsäisellä kalliolammella tein Hyrrälle muutaman motivoidun kanjoniuiton . Aamulla teimme vielä lenkin ja muutaman motivoidun ohjauksen pellolla. Tuntuu siltä, että Hyrrä on saanut hieman uskoaan takaisin ohjauksen suhteen. Edellisen lauantain kokeen jälkeen olen joka päivä tehnyt motivoituja helppoja linjoja niin veteen kuin maalle. Ja se selvästi kannatti.

Koe alkoi  passissa ololla. Kun edellinen koira oli vielä haussa tultiin koepaikalle joka oli pienen pieni aukea keskellä rantapusikkoa. Siellä seistiin kuin sillit suolassa, niin katsojat kuin toimihenkilöt.  Koira kytkettiin vapaaksi kun edellinen koira lähti ohjaukseen. Tämän jälkeen vielä odotettiin , että edellinen koira sai suullisen arvostelun ja tuomari kirjoitutti  pöytäkirjan joten passissa oloa kesti melko pitkään.

Tämän jälkeen tuli kaksoismarkkeeraus veteen. Ensimmäinen heitto tuli veneen oikealle puolelle kaislikon taakse ja toinen veneen vasemmalle puolelle avoveteen. Olisiko matkat olleet jotain  60 m, vaikea sanoa... Poikkeuksellisesti Hyrrä haki kaislikon taakse heitetyn ensin. Tuuli painon avoveden lokkia kauemmas mutta no problem,  Hyrrä hoiti tilanteen mallikkaasti.

Tästä  jatkettiin hakuun. Hakualue oli niin tiheä , että ei ollut  mitään mahdollisuutta nähdä koiraa kun sen hakualueelle oli lähettänyt. Kaislikko oli yli kaksimetrinen ja rannan puskat ei yhtään sen matalampia. Kuuntelemalla selvisi parhaiten missä koira liikkuu. Tällainen täysin itsenäinen haku sopii Hyrrälle hyvin. Ensimmäiset viisi riistaa tulivat alle viiden minuutin. Kauimmainen varis vei hieman kauemmin aikaa mutta löytyi kuitenkin ihan helposti. Sitten  siirryttiin rantaan ja kaislojen keskeltä lähetettiin koira ohjaukseen avoveteen. Olen surkea arvioimaan etäisyyksiä mutta arvioisin n.60-70 m. Hyrrä lähti hyvin ulos mutta lähti sitten kaartamaan venettä kohden hieman liikaa jolloin pysäytin sen ja käänsin vasemmalle. Hyrrä kuunteli pilliä hyvin ja otti hienosti suunnan vasemmalla. Paremmin kuin koskaan aiemmin koetilanteessa. Sitten pysäytys ja nyt oli tuuli meille otollinen sillä samalla hetkellä kun puhalsin pilliin tuli tuulenpuuska  suoraan ohjauksen suunnasta ja loppu olikin sitten Hyrrälle ihan selvää pässinlihaa. Telkkä tuli siis noudettua hillityllä ohjauksella.  Muut riistat olivat markkeerauksen lokit ja hakualueen  2 lokkia sekä 4 varista.

Olipahan melkoinen loman aloitus. !!! Vaikka tunsin ja tiesin , että hyvin meni niin ykköseen en uskaltanut uskoa ennen kuin sen Riston suusta kuulin. Tuli siinä halattua tuomarista lähtien melkein kaikki paikalla olijat.

Hyrrän arvostelun voit lukea täältä.

Seuraava koitos nome puolella onkin flattimestaruus Lappeenrannassa. Siihen asti jatkamme treenejä niin ,että tehdään paljon motivoituja ohjauksia, sivusuuntia ja taakse lähetyksiä  jotta saadaan ohjauksen varmuutta. Rannan suuntaisia kapeita ja  pitkiä hakuja olisi myös aihetta treenata. Sen osoitti edellinen koe. Paljon on siis tehtävää mutta mikäs Hyrrän kanssa on treenata kun se on niin mainio pakkaus. Aina valmis treenaamaan niin kuin kunnon pikku partiolainen konsanaan  :o)

Tulevana viikonloppuna vaihdamme hetkeksi lajia ja vuoden tauon jälkeen käväisemme flattien mejä kokeessa Miehikkälässä.

7.8.2010 Espoo, nome-b, Hyrrälle AVO-0

Järjettömän kuuma päivä !!! Tosin ei  se Hyrrää haitannut millään muotoa. Ei tuolta koiralta kunto loppunut vaikka teki "jokusen" ylimääräisen lenkin. Hyrrä hauskutti Niemelän Riitan selostuksen kera yleisöä ja toimihenkilöitä koko rahan edestä. Eipä siellä juuri vakavia naamoja näkynyt. Hyrrä esitti mm. vaihtoehtoisia reittejä liikkua mättäältä toiselle. Normaalinoutaja olisi toki uinut nuo välit mutta Hyrrä hyppäsi niin pitkälle kun pystyi ja joka kerta laskeutui rinta edellä vastarannalle. Oli sitten suussa lintu tai ei. Kun vedestä loppui linnut nouti Hyrrä myös muutaman lumpeen. Maahaku vaan ei sitten käynnistynyt. Kiltisti Hyrrä myöskin kuunteli jokaista pysäytyspillitystä mutta kun yritin ohjata sitä niin melkeinpä pääsääntöisesti Hyrrä lähti eri suuntaa kuin mihin näytin.  Eli omaa tahtoa löytyy :o) Tosin mun ohjaaminen oli välillä  niin sekavaa, että en yhtään syytä koiraa jos se päätti sulkea korvansa  "ohjeilta". Yksi esimerkki ohjauksessa. Hyrrä oli melko kaukana kun pysäytin sen ja huusin "Oikea ... eikun vasen, eikun... mikä se on !!!!" . Että ota siinä nyt sitten ohjausta moiselta ohjaajalta.

Päivästä jäi tosi hauska  muisto ja ennen kaikkea meillä oli molemmilla hauskaa. Ja niinhän se pitää olla. Hyrrä taisi saada paikalla oikean fun-clubin. "Rock and Roll Hynynen"

Virallisen koearvostelun voit lukea täältä.

31.7-1.8.2010 Asikkalassa nome-bkokeissa , Hyrrälle AVO-3 ja keskeytys

Kuva: Miia Mäkijouppila

Lauantaina tulos AVO-3, sunnuntaina keskeytin. Tarkemmat koe arvostelut voit lukea Hyrrä nomeilee sivulta. Kiitos Miialle mukavasta seurasta, kestityksestä, koiranhoidosta ja yöpaikasta. Tytöillä oli taatusti kivaa kun saivat touhuta Oivan ja Aatoksen kanssa. Ansa taisi huoahtaa helpotuksesta kun  pösön perävalot vihdoin loittoni :o)

18.7.2010 Hippa Mäntsälän kaikkien rotujen näyttelyssä JUN ERI, JUK1, ROP-juniori

    kuvat: Kari Skyttä

Jiihaa ! Hippa sai elämänsä ensimmäisen ERI:n ja voitti luokkansa. Tosin Hippa oli ainoa luokassaan :o)

Royal Canin jakoi näyttelyssä myös ROP-juniori palkinnon jonka Hippa voitti. Tässä oli jo hieman kilpailuakin sillä junnu-uroksia oli kolme. Olin erittäin  tyytyväinen Hipan esiintymiseen. Ja Hipan arvostelu oli todella hyvä. Jos kiinnostaa tietää mitä siinä sanottiin niin sen  voit lukea täältä.

Ninalle ja Karille kiitos kuvista ja mukavasta näyttelyseurasta. Hipalla ja Aatulla ainakin oli kivaa  kuten kuvasta näkyy  :o)

8.7.2010  WT-koe  Mustiala,  AVO-0 (pisteet rasteilta 0, 19, 19 ja 15)

Tuomarit rasteittain :

Rasti 1: Reima Ronkainen

Rasti 2: Pekka Uusimäki

Rasti 3: Harri Sivén

Rasti 4: Heikki Nevalainen

Koirat oli jaettu neljään ryhmään jossa kussakin oli koiria kaikista luokista. Tämä oli järjestäjiltä loisto oivallus sillä nyt näki saman tehtävän variaatiot ALO-luokasta VOI-luokkaan. Ja kokeneemmilta ohjaajilta sai vinkkejä ja neuvoja pitkin päivää.

Aloitimme oman ryhmämme kanssa Pekan kakkosrastilla joka oli perusmarkkeeraus. Koira lähetettiin pellolta (noin 60 m) markkeeraukseen joka tuli laukauksen kera metsän puolelle pusikkoon. Ampuja sekä heittäjä olivat metsän ja pellon reunassa näkyvissä  markkeerauksen tullessa heidän puoliväliin. Eri luokissa  tehtävät erosivat vain markkeerausmatkan pituutena.

Markkeeraus ei tuottanut Hyrrälle vaikeuksia. Täsmäiskulla suoraan damille, ripeä palautus käteen ja pisteitä 19.

Jatkoimme matkaa Reiman ohjaus/markkeeraus -rastille. Jo pelkkä markkeeraus oli  haastava sillä pelto kasvoi 20-30 cm  pitkää ruohoa  eikä  putoamispaikalla ei ollut selvää ”maamerkkiä” joka olisi helpottanut markkeeraamista. Markkeerausheitto tuli pellon keskellä olevasta metsäsaarekkeesta pellon oikealle puolelle etuviistoon. AVO-luokassa lisänä tuli noin 80 m ohjaus (voittajassa matka kasvoi vielä  20 m) . Rasti alkoi seuraamisella jonka päätteeksi pysähdyttiin  katsomaan laukaus ohjaukselle (saarekkeesta etuvasemmalle pellon ja metsän reunaan) Tämän jälkeen tuli laukaus markkeeraukselle joka oli samassa paikassa kuin ALO-luokassa. Koiran tuli hakea ohjaus ennen markkeerausta.

Hyrrä seurasi tosi hyvin. Sain sen katsomaan molemmat laukaukset ja se lähti oikeaan suuntaan ohjaukselle. Siitä alkoi vaikeudet. Saareke veti sitä puoleensa vastustamattomasti ja jouduin  todella monta kertaa pysäyttämään ja ohjaamaan pois saarekkeesta. Kun sivusuunnat  ei vielä ole ihan hallussa niin ohjaamisesta ei tullut muuta kuin jatkuvaa pysäyttämistä ja päätinkin jonkin ajan kuluttua ottaa Hyrrän pois. Harmi, että en siis päässyt testaamaan olisiko Hyrrä muistanut vielä markkeerauksen. Rastilta siis tuloksena nolla. Taisi useimmat päivän nollista tulla juuri tältä rastilta.

Tunnin ruoka/juoma/uitto-tauon jälkeen jatkoimme Heikin  lähihaku-rastilla. Tähän sisältyi myös pieni seuraaminen jonka puolessa välissä  tuli laukaus metsään päin. Ampuja käveli pellolla koirakon ja metsänreunan puolessa välissä liikkuen samaan suuntaan koirakon kanssa. Metsän reunaan oli krepeillä merkitty alue jonne koira tuli ohjata ja josta sen tuli saada yksi dami ylös.

Hyrrän seuraaminen oli hieman ”holtitonta” ja väljää mutta hyvin onneksi riittävän hyvää.  Lähetin Hyrrän alueelle mutta se meni hieman liikaa vasemmalle.  En saanut Hyrrää yhdellä eteen lähetyksellä kreppien väliin joten jouduin pellon laidassa pysäyttämään ja ohjaamaan Hyrrää oikealle kahdesti. Tosi nopeasti se sitten kuitenkin sai sieltä damin ylös ja pisteitä rastilta 15.

Nelos- ja ykkösrastit osoittivat selvästi, että tarvitsemme häiriötreeniä paljon lisää.. Hyrrä jumittuu herkästi seuraamaan ampujaa. Ei niinkään sitä suuntaa mihin ampuja ampuu vaan itse ampuja vetää Hyrrää. Samoin  häiriömarkkeerauksia pitää vain ottaa lisää. Niitä ollaan selvästi harjoiteltu liian vähän.

Viimeisenä menimme Harrin ohjausrastille. Rasti oli mielenkiintoinen sillä koiran tuli ylittää  kahden pellon  välinen peltotie ja jatkaa vielä toisella puolella noin 40-50 m keskellä peltoa olevalle damille. Lähetys tapahtui viistosti 20-30 m  toisen pellon puolelta. Vaikeutta tehtävään loi peltotien vierustalla olleet heinäpaalit ja toisaalta vasemmalla puolella oleva metsä. Mikäli koiraa ei saanut pidettyä  tietyllä suht kapealla ”kaistalla”, oli ohjaaminen todella vaikeaa koska ohjaaja ei enää nähnyt koiraa.

Hyrrä teki tehtävän todella hienosti. Se eteni  suoraan damille, toki annoin useamman tukikäskyn ohjauksen aikana. Mutta aivan nappisuoritus. Pieni mutka tuli palauttaessa kun Hyrrä vilkaisi metsänpuolella seisovaa ampujaa. Upeat 19 p. tältä rastilta. Olin todella tyytyväinen :o)

Kolmen rastin yhteispisteen olivat 53 mikä on todella hyvin. Mutta lajin luonteeseen kuuluu, että pitää onnistua joka rastilla saadakseen tulos . Koe oli melko vaikea sillä vain yksi koira pääsi AVO-luokasta finaaliin sai lopulta ykköstuloksen.

Hyrrä teki  kaiken niin hyvin kuin pystyi. Osaamisemme ei vain riittänyt vielä  ohjaus/markkeeraus rastin selvittämiseen. Mutta mikä hienointa Hyrrä oli todella kuuliainen koko kokeen ajan. Jokainen pysäytyspillitys  toimi. Vaikka tulos oli 0 oli päivä todella palkitseva. On nautinnollista saada kisata hyvän  ja motivoituneen koiran kanssa. Ja periksihän ei anneta. Treenataan lisää ja vaikeutetaan treenejä. Otetaan lisää  häiriöitä mukaan niin eiköhän tästä vielä tuloskin joskus saada  :o)

29.6.2010 Hippa täytti tänään  1 v.

Kylläpä aika rientää. Hipasta on kasvanut jo iso tyttö.  Niin se vaan vuosi vierähti . Paljon on tapahtunut ja ihan viime kuukausina kehitys on ollut Hipan kohdalla ihanan positiivista. Tihutyöt näyttävät jääneen lopullisesti menneisyyteen ja muutenkin Hippa on muuttunut "seesteisemmäksi" ja huomattavasti kuuliaisemmaksi. Kyllähän tuota Hippa nimeä on tullut itsekseen kirottua jokuseen  otteeseen kuluneen vuoden aikana. Rakkaalle lapsellae on kyllä uusiakin  nimiä vuoden aikana vakiintunut kuten Hepuli, Hipuli, Hipsu ja Urpo -Erika IV (tämä nimi kulkee perheessä).

Synttäreitä vietettiin tavan mukaisesti perhepiirissä. Syntymäpäiväkakkua odotettiin pakollisen valokuvan ajan kieli pitkällä. Kakku maistui niin päivänsankarille kuin ainoalle mutta sitäkin rakkaammalle vieraalle eli Hyrrä siskolle. Kakun syönnin jälkeen oli lahjojen vuoro. Hippa sai vesileluja kokonaista neljä kappaletta. Niitä päästään sitten kokeilemaan tuonnempana kunhan veden ääreen taas suunnataan.

Koska "bileet" olivat pienimuotoiset oli tarjoilu sitäkin runsaampaa. Iltapalaksi tytöt saivat  vielä täytetyt sorkat.

Itseoikeutetusti synttärisankari pääsi yksin etusivun tytöksi. Eikös nämä rantakuvat olekin juuri tämän sesongin juttu?

30.5.2010 Hippa Järvenpäässä JUN EH.

Kävimme hakemassa lisätreeniä  näyttelykäyttäytymiseen Järvenpään KR -näyttelystä. Hippa esiintyi hienosti  ja sai ansaitusti EH:n. Onhan se vielä niin keskenkasvuinen , että tämän parempaa oli ihan turha toivoa. Kun tuomari osoittautui melko "tiukaksi",  jaellen tukoittain EH:ta ja muutaman H:n, niin alkoi omalla kohdalla jännittää saisimmeko sittenkään EH:ta. Mutta hienosti meni ja arvostelu oli taas kyllä ihan Hipan näköinen.  Hipan arvostelun voit lukea täältä.

Seuraava näytelmä on sitten  tässä kotinurkilla Mäntsälässä. Ja sitä seuraavat menevätkin sitten loppusyksyyn. Annetaan pienen kehittyä ja kasvaa. Mutta on se  vaan niin  hellyttävän suloinen tämä mun pieni silakka :o)

22.5.2010 Hippa Aptus Show:ssa JUN EH/JUK 2

Tänne näyttelyyn ilmoitin Hipan ihan sen takia ,että halusin sille juniorivaiheessa  tällä hetkellä ainoan kotimaisen kasvattajatuomarin arvostelun eli tuomarina toimi Kirsi Nieminen. Jipan arvostelun voit lukea täältä. Hippa esiintui siihen asti tosi reippaasti kunne kaksi skeittaria meni aivan kehän vierestä.  Hippa näki näin ensimmäistä kertaa eläissään skeittilaudan. Se ääni ja liike sai pienen tytön ihan sekaisin ja keskittyminen itse esiintymiseen oli kyllä menetetty. Onneksi Kirsi ja Heli olivat jos ehtineet Hipan käydä läpi. Loppuajan seisomiset kyllä jäivät aika heikoiksi yrityksiksi.

Arvostelu oli juuri sellainen kuin mitä Hippa tässä kehitysvaiheessa on. Olin oikein tyytyväinen arvosteluun . AIna harmi oli tosiaan tuo skeittari "episodi" joka jäi hieman Hippaa häiritsemään. No, ei pidä jäädä liikaa murehtimaan vaan  häntä pystyyn vaikka hakaneulalla ja kohti uusia näyttelyistä :o)

kuva : Miia Mäkijouppila

24.4.2010  WT-koe  Valkeala , AVO 0

Ensimmäinen WT-startti tuli lähes  "nurkan takaa" kun kuulin , että Valkealan kokeessa oli peruutuspaikkoja vapaana.

En osannut jännittää kun en oikein edes tiennyt mitä odottaa. Lähdin vain katsomaan millaista on WT-kokeessa. Olin nähnyt yhden ainoan kokeen aiemmin ja silloinkin keskityin juniori- ja ALO-luokkien seuraamiseen.

Ensimmäinen rasti ole ihan perus markkeeraus. Hyrrällä oli , outoa kyllä, hieman vaikeuksia saada dami ylös mutta pienen etsimisen jälkeen se kuitenkin löytyi ja tuli mallikkaasti  ja vauhdikkaasti käteen.

Kakkosrasti olikin sitten  haastavampi. Ensin tuli markkeeraus pellon reunaan  hakkuualueen puolelle (ehkä noin  50-60 m). Koira lähetettiin pieneltä mäeltä hakkuualueen puolelta joten koirat heitot näkyivät hyvin. Palauttaessaan damia tuli laukaus ja heitto samasta paikasta kuin ensimmäinenkin markkeeraus. Matkaa damille tuli noin 30 m. Idea oli, että koira palauttaessaan pysähtyy laukauksen kuultuaan katsomaan heittoa ja noutaa sen sitten  ikään kuin toisena markkeerauksena. Mikäli koira ei reagoinut laukaukseen tuli toinen dami ottaa ylös ohjauksena. Hyrrä kyllä reagoi laukaukseen mutta kääntyi katsomaan taaksepäin vasta siinä vaiheessa kun dami oli tippunut maahan. Niin minä, muutamat katsojat kuin tuomarikin naurahtivat Hyrrän  "pitkiä piuhoja". Hyrrällä oli taas hieman ongelmia ekan markkeeraus damin löytämisessä vaikka hyvin pysyikin alueella. Ohjauksella saimme toisen damin selvästi nopeammin talteen. Tässä vaiheessa alkoi ihmetyttämään miksi Hyrrä ei saa dameja herkemmin ylös kun ei meillä aiemmin tämän sorttisia ongelmia ole ollut.

Kolmannella rastilla tuli ensin markkeeraus joka tippui ojaan. Tämän jälkeen tuli toinen laukaus ohjaukselle  (reilun 90° kulmassa) ilman heittoa.  Tällä kertaa markkeeraus  saatiin helposti ylös. Markkeerauspaikalta koira seurautettiin ohjauspaikalle . Ohjaus ei matkana ollut pitkä mutta olin liian hätäinen lähetyksessä ja Hyrrä lähti aika lailla liikaa oikealle. Annoin sen kuitenkin mennä ja päätin, että käännän sen sitten lähempänänä  damille. Hyrrä kuunteli pilliä tosi hienosti ja sain sen muutamalla pysäytyksellä ja ohjauskäskyllä damille. Tuomarilta sain  kivasti neuvoja rastin jälkeen ettei koiraa kannata päästää niin kauas sektorilta heti alkuun vaan se kannattaa yrittää pitää tietyn sektorin sisällä aina lähdöstä damille asti. Samalla hän kehui Hyrrän pillikuuliaisuutta ja sanoi, että pienellä lisätreenillä tulokset tulee olemaan hyviä.

Vika rasti oli simppeli ohjaus (melko pitkä matka noin 70m) ilman laukausta tai häiriötä.  Sain Hyrrän alueelle suht helposti mutta damia ei vaan meinannut löytyä. Hyrrä lähti  alueelta kerran pois mutta ohjasin sen uudelleen alueelle. Hyrrä kuunteli pilliä ja ohjausta esimerkillisesti mutta damia emme saaneet ylös joten kutsuin Hyrrän lopulta pois. Tässä vaiheessa todella kummastelimme tuomarin kanssa koska hänkin sanoi, että Hyrrä meni useamman kerran ihan suoraan damin päältä mutta ei saanut hajua.

Koska vika rasti meni nollille oli tuloskin nolla. Kokemus oli kuitenkin mahtava ja itse asiassa innostuin lajista ja päätin , että ei tämä meidän vikaksi WT-startiksi jää.

Sen verran tuo nenänkäytön puutteellisuus kuitenkin jäi häiritsemään , että ryhdyin epäilemään mahdollista nenäpunkkia ja niinpä sitten päädyin antamaan stronghold loishäädön molemmille koirille. Nyt odottelemme  innolla jo kesän ekoja nome b-kokeita ja ajatuksissa olisi startata heinäkuussa uudelleen myös WT-puolella.

9.4.2010  Hyrrä täyttää 3 vuotta !

Siitä on tasan kolme vuotta. Olin töissä HAU:n pääsiäiskisoissa ratahenkilönä suoristamassa pussia kun sain tekstiviestin jota olin odottanut ja jännittänyt.

Ei ei ...ei se ollut hyvän Pääsiäisen toivotus vaan lyhyt ja ytimekäs viesti Kaijalta. "Sinulle on juuri syntynyt kaunis tyttöpentu :o)".

Silloin oli vielä mielessä antaa pennulle nimi Olive ( sarjasta Mennään bussilla). Mutta ei tuo nimi kuvastanut pentua sitten lainkaan ja nimeksi vahvistui salaa mielessä kytenyt Hyrrä. Ja Hyrrä on kyllä nimensä ansainnut.

Enpä olisi voinut upeampaa koiraa saada. . Ja kaupan päälle sain ihania ystäviä "Noanarkin perheestä". Kiitos Kaija, että uskoit Hyrrän minun hoiviini ! Hyrrä on juuri niin ihana kuin koira vain voi olla.

Tänään me juhlitaan  ja syöpötellään . Treenamaassa ja lenkillä jo käytiin joten nyt on juhlan aika.

Samalla toivotan kaikille Hyrrän sisaruksille (Pipsa, Inari, Pink, Kaustinen, Visa Rasmus ja Pumba) perheineen vallatonta  ja ihanaa synttäriä. Toivottavasti törmäilemme mahdollisimman monen kanssa kokeissa ja tapahtumissa kesän aikana .

11.3.2010 Lomatunnelmia

Jokainen kunnon työntekijä sairastaa lomalla. Niinpä minäkin sitten vietin vuorokauden vessanpönttöäni halaten. Onneksi tauti meni päivässä ohi ja pääsin tänään ulos nauttimaan kauniista lomasäästä .

Siispä kamera mukaan , koirat vapaaksi ja menoksi.

Tennispallot pakattiin  tietysti reppuun ja mielessä oli tehdä Hyrrälle linjatreeniä. Koska erään pellon päädystä oli pieni alue  aurattu paljaaksi , ja aurinko  oli hoitanut loppusulatuksen ,päätin tehdä Hyrrälle lähihakuharjoituksia.

Hippakin kokeili ensimmäistä kertaa elämässään motivoitua hakua. Piilotin tennispallot ruohon alle niin ,että nenää joutui taatusti käyttämään . Ja senhän tämä pikkuveijari kyllä osaa. Hippa etsi kaksi palloa todella hienosti. Palautuksista ei kannata edelleenkään sen enempiä mainita mutta emmehän me niitä treenanneetkaan.

Hyrrän kanssa teimme myös ohjauksia suoralla peltotiellä. Matkaa oli noin 200 m pisimmälle pallolle. Kaksi ensimmäistä palloa haetutin heti kun olin pallot jättänyt matkan varrelle Hyrrän nähden. Sen jälkeen touhusimme muuta  (=valokuvasimme) ja lähetin Hyrrän hakemaan kaksi seuraavaa palloa. Hienosti meni joten taas valokuvasimme välillä jotta Hyrrän muisti todella joutuisi töihin  ja samalla kuitenkin saataisiin linjaa edelleen vahvistettua. Hyrrä haki viimeiset kaksi palloa samalla vauhdilla ja varmuudella. Ikään kuin se olisi laskenut, että kuusi niitä jätettiin ja kuusi niitä silloin myös noudetaan.  Loistotyttö tuo Hynynen ! Hipalle tehtiin lopussa myös lyhyt muistiharjoitus ja se meni hyvin. Sain pallon melkein käteen asti. Hyvä Hepuli !

Toivottavasti loppuloma sujuu yhtä loisteliaassa säässä .

6.3.2010 Marttilassa  nome-koulutuksessa

Osallistuimme äitini kanssa Suomen sileäkarvaisten noutajien järjestämään nome-koulutukseen Turun Marttilassa. Äitini oli tarkoitus tulla oman koiransa kanssa mutta Muru aloitti juoksun viikkoa ennen koulutusta, joten Hippa sai "kunnian" osallistua äitini kanssa. Hippa osallistui  NOU-ryhmään  ja minä valitsin helpomman tien eli menimme Hyrrän kanssa NOME-ryhmään.

Äidin ryhmää veti Olli -Pekka Vainio Porista. Äiti sai monta hyvää vinkkiä tässä ryhmässä vaikka olikin lainakoiran kanssa. Äitini piti Olli-Pekan tyylistä opettaa ja neuvoa. Päivän tarkoitus olikin, että äitini saisi uusia vinkkejä miten treenata Murua kotona.

Hippa oli treenien ajan hiljaa koko päivän ja siitä olen erityisen tyytyväinen koska tämä oli eka kerta kun Hippa osallistui ryhmäkoulutukseen. Varista Hippa kantoi hetken  kauniisti mutta pupun se meinasi syödä saman tien joten riistan kanssa se ei sitten päässytkään paljoa pulaamaan. Hienoa oli kuitenkin , että Hippa pääsi mukaan. Kiitos ja hatunnosto äidille, että otti minun pienen Hepulin koulutukseen mukaan.

Hyrrän ryhmää veti Miia Suppanen -Olkkola ja Miia vetikin tosi hyvät treenit. Aloitimme tekemällä linjaa pellolle. Harjoitusta "hieman"  hidasti järjettömän upottava hanki. Kaihoisasti katselin kun muut yli 30 kiloa solakammat suorastaan liihottelivat hangen pinnalla. Itse upposin lähes joka askeleella...mutta eipä näistä läskeistä voi muita syyttää. Saattoi siinä jopa kilo tai puoli lähteä kun ähkin hangessa välillä polvillani. No ainakin Hyrrälle tuli todella pitkä paikallaistumisharjoitus kun veimme dameja pellolle.

Itse linjaharjoitus sujui Hyrrältä hyvin, ihan sitä viimeistä damia myöten.  Aamupäivä meni tässä linjaharjoituksessa ja iltapäivällä teimme lähihakua ja vasemman ja oikean kautta käännöksiä taaksepäin. Lähihakua varten tamppasimme porukalla pellolle ison ympyrän johon jokainen jätti kolme damia piiloon. Koiria ryhdyttiin lähettämään tallatulle alueelle ja muutimme lähetyspaikkaa jokaisessa noudossa. Todella hyvä treeni koska koirille oli äärimmäisen selvää mistä etsiä kunhan ensin ohjautuivat alueelle.

Päivän päätteeksi teimme vielä markkeerauksia linjasta lähettäen.  Koirat olivat kyllä aika väsyneitä sillä ei se hanki enää koiriakaan koko päivää kantanut vaan ne upposivat välillä humahtaen hankeen. Mutta motivaatio tehdä työtä kuitenkin säilyi hienosti.

Kiitos kaikille kivasta päivästä ja Miialle erityisesti hyvistä treeneistä ja vinkeistä.

17.2.2010 Muru Majakkasaaren kenneltreeneissä

Äiti  ja Muru osallistuivat Majakkasaaren kenneltreeneihin jotka pidettiin lämpimässä sisähallissa Turussa. Päivän aiheena oli perustottelevaisuus. Siellä harjoiteltiin toisten koirien kohtaamista,   paikallaoloa, kontaktia ja luoksetuloa.

Noutoa treenattiin myös. Murulla on ollut ongelmia palautusten kanssa. Se mielellään lähtee palautusvaiheessa damin kanssa itse leikkimään. Murun kanssa on koitettu melkoisen montaa kikkaa ja uskon, että harjoituksen avulla tämä ongelma kyllä poistuu.

Muut tehtävät Murulta onnistuukin jo hyvin mutta nuo damit saavat sen kyllä kuumenemaan jonkin verran.  Joten malttiakin pitänee harjoitella.

11.2.2010 Hyrrä hurmaa poikia ja Hippa touhuaa muuten vaan

Hyrrä vietti ansaittua taukoa ja toimitti seurapiirikaunottaren roolia melkoisella succéélla. Hyrrän tumma hipiä  hurmasi  vaalean skandinaavisen Pasin  niin täydellisesti, että Pasi  parka päätti viettää rakkaudentuskassaan  yön rakastettunsa ulko-ovella. Edes pakkanen, saati ilkeä anoppikokelas (siis minä),  ei saanut urhoa väistymään ovelta. Seuraavana päivänä naapuri oli kuitenkin toimittanut Pasin löytöeläinkotiin. Huoli tuosta uskollisesta rakastajasta sai minut  illalla soittamaan kyseiseen  paikaan ja onnekseni kuulin Pasin jo päässeen kotiin. Pasin isännän kanssakin oli jo jkuulemma juteltu jospa Pasin riiureissut loppuisivat pieneen kirurgiseen toimenpiteeseen. Ei ollut Pasi näemmä  ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Hyrräkin toipui sulhonsa äkillisestä katoamisesta muutamassa päivässä ja elämä normalisoitui…mikä sitten on normaalia , sen päätelköön kukin itse.

Hippa taasen osallistui  21.2-10 Mäntsälän koirakerhon järjestämän naksukoulutukseen jonka piti ongelmakoirakouluttaja Liisa Tikka KIVA-team:sta. Koulutus oli hyvä ja Liisa näytti paljon esimerkkejä oman  vinttikoiransa kanssa.  Hippa osoitti oppivansa nopeasti. Hipan kanssa oli naksun perusteet sikäli jo treenattu, että se tiesi naksautuksen olevan yhtä kuin ”karkki”. Kurssilla Hippa oppi todella nopeasti kosketuskepin koskemisen sekä kosketusalustan. Näitä ollaankin ahkerasti vahvistettu kotioloissa ja Hyrrä on luonnollisesti treenannut myös ja on  vallan ihastunut kosketusalustaan. 

Hippa kärsii ilmeisesti  ikäkriisistä, se on ollut viime viikot entistäkin uppiniskaisempi. Kuka keksikään antaa  ötökälle niin kuvaavan nimen ????

Suurinta hupia Hipalle tuottaa emännän työpäivät koska silloin on aikaa ja mahdollisuus kaikkeen kivaan. Viime viikon saldona, mm.  yksi pureskeltu sähköjohto, raadeltu pyykinkuivausteline, lattialle pirstottu lasinen pöytälamppu, yksi lukulamppu johtoineen,  sekä seinältä …aivan oikein…seinältä revitty lasikehyksinen suurennettu valokuva emännän niin rakkaasta ensimmäisestä koirasta.  Kuva jota en tietenkään enää mistään saa !

Lisänä tähän muutama uusi reikä seinässä, pureskellen aloitettu sängyn runkopatja. Emännän kauhuksi Hippa oppi vieläpä omien silmieni alla avaamaan väliovet…KÄÄK !!! Eikö mikään ole enää turvassa missään !!! Aamulla on siis melkoinen seremonia  kun ensin tyhjennetään alue johon koirat jäävät ja vielä lähtiessä pitää muistaa pingottaa hihnalla väliovi ulko-oveen. Ei paljon naurattaisi jos kotiin tullessa olisi ovet ulos asti sepposen selällään ja koirat  omilla teillään.  Kyllä nuoren flatin omistaminen on  sitten kivaa !  Mutta en minä tuota ”japanialaista” noutajaani mihinkään vaihtaisi.  On tuo niin hävyttömän hellyttävä otus. Kunhan vain pysyisi hengissä . Kovasti sillä tuota itsemurhaviettiä tuntuu olevan, etenkin nämä sähköalaan liittyvät omatoimiset tutkimukset hieman hirvittävät. Toivossa on  kuitenkin hyvä elää…jospa tämä olisi kuitenkin ohimenevää…

11.1.2010  Hippa Kaapelitehtaalla pentunäyttelyssä VSP !

Aamu alkoi loistavasti…eksyin Helsingin keskustassa ja itku meinasi tulla kun pyörin siellä yksisuuntaisia sinne ja tänne.  Onneksi autosta löytyi ikivanha puhelinluettelon kartta jonka avulla löysin viimein perille.

Itse näyttely meni paremmin kuin osasin toivoakaan. Pientä hihan ja liivinliepeen näykkimistä lukuun ottamatta "esiintyminen" sujui  kivasti. Hippa sai  vallan erinomaisen arvostelu jonka voit lukea täältä. Olimme lopulta VSP mikä oli kyllä todella hieno saavutus.  Jäimme vielä isoon kehään jossa valittiin näyttelyn kaunein VSP-pentu. Siellä kävimme pikaisesti pyörähtämässä ja harjoittelemassa lisää näyttelykäyttäytymistä. 

Ainoa negatiivinen asia päivässä oli, että auton tuulilasissa odotti parkkisakko!  No, jossain siellä kaiken lumen keskellä taisi sitten olla jokin kielto tai muu merkki jota en huomannut.  Dääm...

    kuva: Anu Laitinen

8.1.2010 Fasaanijahdissa

Kutsu kävi Norrbyn kartanoon fasaanijahtiin päivää ennen jahtia. Kiitos ymmärtävän esimiehen sain saldovapaan perjantaiksi. Niinpä aamulla auton nokka kohti Porvoota ja sieltä loppumatka Helin kyydillä Tammisaareen  .

Päivä oli upea, aurinkoinen… ja kylmä. Pakkasta –17°.  Itse pärjäsin kyllä mutta valitettavasti Hyrrä kärsi viimeisessä ajossa  jo kylmästä. Ensi viikonlopun jahtiin  ymmärrän ottaa alustan Hyrrälle jossa on lämmin istua odottamassa mikäli pakkaset jatkuvat.

Noutoja tuli runsaasti  ja Hyrrä toimi kivasti, ihan niin kuin osasin odottaakin. Hyrrä istui hiljaa ja odotti kuuliaisesti noutolupaa.  Aivan loistava pikkuinen tuo Hynynen :o) Sen verran pehmeä Hyrrä on, että muiden  ohjaukset ja "pillitykset" vaikuttivat Hyrrän toimintaan. Vapaaseen hakuun oli Hyrrää vaikea saada  ajon aikana ja jos kesken oman ohjauksen tuli jostain vierestä  muita ”komentoja” niin Hyrrä reagoi niihin. Ehkä ikä ja jokainen uusi  jahtikokemus  tuo lisää itseluottamusta.

Kun itse jahti oli loppunut lähdimme Helin  ja  Jaanan  kanssa vielä kiertelemään alueelle nuorempien  koiriemme kanssa. Hippakin haisteli kiinnostuneena jälkiä ja söi sulkia minkä kerkesi.  Koirat löysivät haavakkokyyhkyn jota tytöt eivät vielä uskaltaneet ottaa suuhun.  Paavo lopulta rohkaistui ja nouti kyyhkyn. Voi sitä hännän pyörimistä kun  mami kehui Paavoa :o)

Muita haavakoita ei löytynyt mutta oli kiva nähdä miten tytötkin innolla tutkivat maastoa. Paju löysi myös ”riistaa” . Harmi, että kyseessä oli vanha , lähes kokonaan syöty fasaani. Mutta todella hienosti Paju palautti aarteensa Helille.

Hippa sai tehdä parkkipaikalla noudon kun alue oli vähän rauhoittunut (kuvassa).  Palautusta lukuun ottamatta hieno suoritus. Piti taas leikkiä ”hippaleikkiä” hetken ennen kuin Hippa oli sitä  mieltä, että fasaanin voi mulle tuoda. Mutta tuo riistainto on kyllä loistava asia.  Treeniä vain  niin hyvä tulee. Viikon päästä lauantaina päästään vielä toiseen jahtiin jota jo innolla odotan.  Ja koiratkin pääsee taas tositoimiin.

11.12.2009 Hawksthorn Caliph "Alvar" in Memoriam

Gråtande läste jag chockerande nyheter om Alvar's bårtgång.  Så orätt  känns det att han omkom mycket för tidigt . 

 Nu lekar Alvar i himmlen med Eilert och alla anda flat kompisar.  Många kramar till Inger och familjen. Vi saknar Alvar här i Finland också.

"Då man bäst skulle behöva orden äger man det inte.

Orden som skulle trösta och ge ny hopp.

Är det därför sorgen är så svårt?

Glädjen har så många ord, men sorgen nästa inga"

1.11.2009 Uusi kuu, uudet kuvat !

        "Hullunkiilto"  silmissä Hippa                                                                                     Välillä Hippa liikkuu vähän elegantimmin 

Tänään treenailimme kotimetsässä ja päivän iloisin uutinen on, että Hippa on sittenkin ehta noutaja :o) Hippaa eivät "normi"damit ole juuri kiinnostaneet. Sen verran jäi asia kaihertamaan mieltä, että kun aikani pengoin löysin laatikon pohjalta yhden kuivatun variksensiiven. Sitä sitten damiin teippaamaan ja toinen kestokanin sisään ja koirien kanssa metsään. Mikä riemu ja ilo kun Hippa oli suorastaan kuumana kyseisiin noutovälineisiin. Nyt tiedän ainakin, että riistaviettiä löytyy. Tästä on sangen loistava jatkaa.

Treenien jälkeen menimme pellolle ja sainkin napattua muutaman hauskan otoksen tytöistä.  Myös etusivun kuva on tämän päivän satoa. Mukavaa marraskuuta ja nähdään syystreffeillä.

       Shikaanit suoraksi Hynynen! "

25.10.2009  Mejä-treeniä

Hippa "ajoi" tänään elämänsä toisen verijäljen.  Jälki oli vuorokauden vanha  ja koko yön kestänyt sade ei varmasti asiaa helpottanut. Mutta mitäpä vielä,  tämä tyttö jäljesti koko matkan alusta lähtien  nostamatta nenää maasta. Jälki oli  noin 130 metriä pitkä. 50 metrin jälkeen oli kulma oikealle, tämän jälkeen 40 metriä suoraan ja makaus. Loppumatka oli myös 40m kunnes tultiin  makaukselle jossa palkkana ruokakippo. Hippa jäljesti kuten odotinkin, hyvin hitaasti ja matalassa asennossa, häntä alas laskettuna. Oli se aika jännää Hipan mielestä mutta kivaa.   Veri veti kuitenkin pienestä jännityksestä huolimatta ja jälkitarkkuus oli hämmästyttävä.  Mikään ei saanut Hippaa nostamaan nenää maasta. Eipä voi muuta sanoa kuin , että tosi lupaavalta näyttää.

Hyrrä teki myös jäljen (700 m) jossa kaahasi nyt jo niin tuttuun tapaansa . Hyrrä poukkoili tuoreille riistajäljille ...aivan liian usein.  Palautin kunkin "karkumatkan"  jälkeen Hyrrän  nopeasti takaisin jäljelle mutta  matka jatkui samaa vauhtia. Hyrrää pitää nykyään jarruttaa takakenossa kaksin käsin.  "Uunituoreet" sorkan jäljet veti Hyrrää kuitenkin vastustamattomasti  ja keskittyminen jälkeen ei parantunut loppua kohden.  No annettakoon anteeksi pieni kaahailu. Hyrrällä on ollut tassuhaavan takia maanantaista asti tassu siteessä ja koko viikko on ollut hihna lenkkiä . Kyllähän  sitä ylimääräistä energiaakin on kertynyt siis viikon  ajalta :o)

Täytyy vielä muutama treeni tehdä tässä syksyn aikana mikäli kelit vain sallivat. Jospa saisi Hyrrän hieman uskollisemmin seuraamaan verijälkeä eikä riistan hajuja.  Toivossa on hyvä elää. Mutta miten mukavaa, että  tuo pikkuriikkinen Hepuli-Hipuli näyttää omaavan oivia jälkikoiran taipumuksia.

19.9.2009 Nome-b Vesilahti  ALO- /tuomarina A-P Fontell

Olisi pitänyt jättää tämä koe väliin mutta on niin helppo olla jälkiviisas .  Edellisen viikon Hyrrä ja Hippa  olivat hoidossa vanhempieni luona kun itse olin Siuntiossa kuntoutuksessa.  Perjantai-iltana ajelin Siuntiosta kohti Lietoa koiria noutamaan ja  lauantai aamulla varhain lähdimme  kohti Tamperetta. Sekä koirat, että minä olimme väsyneitä. Hyrrä oli henkisesti aivan sippi. Olihan se viikon ajan leikittänyt kahta flattikakaraa. Kyllä siinä vähemmästäkin uupuu :o)

Vielä matkalla mietin, että onko tässä järkeä mutta en sitten osannut olla menemättäkään.

Heti kokeen alusta tunsin, että nyt ei ole Hyrrä ihan kuulolla. Hyrrä ei seurannut kunnolla saatikka muutenkaan ollut tarkkana.

Koe alkoi kakkosmarkkeerauksella. Ensimmäinen laukaus ja lokki lensi veteen, toinen pidempi markkeeraus tuli rantametsikköön. Hyrrä nouti variksen  todella nopeasti mutta yllättäen Vesimarkkeerauksesta ei Hyrrällä ollut mitään muistikuvaa.  Lokki jäi siis noutamatta. Laitoin Hyrrän hakuun sillä aikaa kun venekuski vei ohjauslokin paikalleen. Hyrrä toi todella nopeasti hausta lokin ja laitoin sen saman tien uudelleen hakuun  koska ohjaus ei ollut vielä paikallaan. Hyrrä tuli tuhjänä takaisin  joten siirryimme ohjaukseen.  Hyrrä otti hyvin linjaa veteen joka oli aika haastava koska järvi oli kasvillisuutta täynnä. Hyrrä ei ollut kuulolla vaan porhalsi suoraan lokin ohi. Sain pillitettyä sen vihdoin takaisinpäin ja ohjattua lokille mutta suoraan sanottuna Hyrrän olisi pitänyt kuunnella paremmin . Harmitti koska Hyrrä ei normaalisti ole näin "kuuro". Mutta ajatellaan positiivisesti. Kyllä se ainakin linjaa otti :o)

Jatkoimme takaisin hakuun josta tulikin nopeasti varis. Sitten tapahtui jotain aivan mystistä. Hyrrä ei yksinkertaisesti enää halunnut lähteä hakuun. Se jäi katselemaan puiden oksia ja oli jotenkin vain poissaoleva. Muutaman kerran yritin sitä laittaa hakualueelle mutta kun ei homma lähtenyt käynnistyäkseen niin keskeytin kokeen.  En halunnut painostaa Hyrrää enempää. Eihän se ollut lainkaan oma itsensä. Ja haussahan Hyrrä on yleensä hyvä joten kyse oli kyllä ihan henkisen kantin loppumisesta.  Hyrrän koeselostuksen voit lukea täältä. Saimme koepaperin mukaamme ja lähdimme "sukuloimaan" Hannan ja tyttöjen luo. Tytöillä oli kivaa ja meillä  oli niin hauskaa kun  Noora-täti  leikki rannalla pikku-Hipan kanssa. Se oli jotenkin niin sydäntä sykähdyttävä näky.  Phylliksellä, Inarilla ja Hyrrällä meni tapansa mukaan lujaa juostessa  Vaikka päivä ei kokeen osalta ollut onnistunut niin kivaa oli. Otimme tytöistä vielä kuvia .  Hippaa ei kuvassa ole koska ei sitä siinä olisi saanut pysymään. Kuvassa siis isot tytöt vasemmalta lukien: Hyrrä, Phyllis, Inari ja Noora.

14-18.9.2009 Kuntoutuksen viimeinen jakso Siuntiossa

Upea luonto, maisemat ja värit. Näitä jään kaipaamaan. Kuten myös teitä kurssitoverit.

Kiitos kun sain  kulkea tämän matkan teidän kanssa. 

12.9.2009  Virroilla Hyrrä Flattimestaruuden Kisällissä kolmas ! 

Pisteet  yht. 13 (näyttely 1/6 + koe 12/12)

tuomarit: koe--> Risto Heikkonen    Näyttely--> Kirsi Nieminen

kuvat: Katri Hakanen

Mestaruus alkoi tutusti näyttelyosuudella.  Eipä ollut yllätys , että emme sijoittuneet tässä osuudessa ;o) Hyrrän arvostelu oli oikein hyvä ja totuudenmukainen eli hyvin Hyrrän näköinen.  Tuomarimme Kirsi Nieminen kirjoitti seuraavasti :  Korkeus 58, hyvän tyyppinen narttu. Kuono-osan tulisi olla pidempi. Pyöreät vaaleat silmät häiritsevät ilmettä. Hyvä kaulaosa, rintakehän syvyys ja runko. Litteät käpälät. Hyvät takakulmaukset, sujuvat liikkeet.

Kokeesta  saimme ALO-1:n  ! Jippii, Jihuu ja HipHuraa ! Aivan uskomaton fiilis. Starttinumeromme oli 8 joten ehdin katsella aika monen koirakon suorituksen ennen omaa vuoroa. Mielestäni koe paikka oli haastava. Kaislikko oli tuuhea ja hakualueelle päästäkseen koiran tuli ylittää pieni kanaali. Maasto oli meille entuudestaan vieraan tyyppistä joten en kovin suurin odotuksin koepaikalle mennyt. Mielessäni mietin, että olisin tyytyväinen jos saisin Hyrrän kerran kanaalin toiselle puolelle hakualueelle.

Homma alkoi kivasti ohjauksella jyrkkään alamäkeen. Se ei tuottanut vaikeuksia. Tästä seurautettiin koira jyrkkää polkua rantaan jossa tuli kaksoismarkkeeraus. Hyrrä seurasi paremmin kuin koskaan. Olin  aivan onnessani ja rentouduin aika lailla kun huomasin Hyrrästä, että kuulolla ollaan. Kakkosessa heitettiin ensin lokki  avoveteen veneen vasemmalle puolelle ja sitten  tavi kaislatöppääseen veneen oikealle puolelle etuviistoon. Tavin Hyrrä haki nopeasti ja suoraviivaisesti. Lokkia Hyrrä ei lähtenyt suoraan lähetyspaikalta hakemaan vaan juoksi ensin rantaa pitkin kunnes sai näköyhteyden lokkiin ja nouti sen sitä kautta.  Hyvä suoritus kaiken kaikkiaan.  Hakualue oli ihan vieressä joten koira laitettiin suoraan markkeerausten jälkeen hakuun. Ensin tuli kaislikosta lähin lokki , sitten maalta varis ja pupu jonka Hyrrä tiputti kerran matkalla mutta otti uudelleen ja toi käteen asti (niin kuin kaikki muutkin riistat). Tämä pupu oli toimitsijan mukaan vain hieman "hikinen" mutta oli se kyllä aika karsean näköinen limanuljaska. Tuomarikin sanoi, että katsoo läpi sormien tuon tiputuksen koska pupu oli "elähtänyt".  Sitten menikin tovi ennen kuin tuli seuraava lokki. Ehdin jo siinä kertaalleen ohjaamalla saada Hyrrän kanaalin yli hakualueelle. Oli niin ylpeä meistä molemmista :o)  Tämä lokki olikin kauimmainen joten jäljellä oli enää keskimmäinen. Nyt piti vain saada Hyrrä taas kanaalin yli. Yritin vesitietä  mutta toistamiseen en enää saanut ohjaamalla Hyrrää alueelle joten muutin taktiikkaa ja lähetin Hyrrän rantaa pitkin. Rukoilin ja toivon, että tuuli auttaisi kunhan Hyrrä vain menisi tarpeeksi pitkälle ja juuri näin kävikin. Oli uskomaton tunne kun näin Hyrrän lokki suussa laukkaavan takaisin. Tuomari sanoi, että jäljelle mennään. Olivat kuulemma toimitsijoiden kanssa jo päättäneet, että seuraava koira pääsee jäljelle. Meitä aiemmin kun ei kukaan ollut vielä selvinnyt hakuruudusta. Päivän päätteeksi meitä oli vain kaksi jotka pääsivät jäljelle. Sini ja Bruno sekä me Hyrrän kanssa.

Teimme jäljen ensin  ja  säikähdin todella kun Hyrrä palasi lähes välittömästi lähetyksen jälkeen takaisin.   Nenä ilmaa haistellen Hyrrä kaarsi mun taakse . Takan olevassa koivunoksassa roikkui vetokanin muovipussi joka kärysi todella pahasti. Otin uusinta lähetyksen hieman tarkemmin ja nyt Hyrrä lähtikin hyvin jälkeä seuraten ja vain hetkeä myöhemmin tuli kanin kanssa takaisin. Kani tippui kertaalleen maahan noin 20 metriä ennen mua mutta  Hyrrä nappasi sen uudelleen ja toi käteen asti. Niin vainoharhainen kuitenkin olin, että en uskaltanut uskoa ykköstulokseen ennen kuin sain koepaperin käteeni.  Oli se uskomaton tunne kun tuomari luki Hyrrän arvostelun . 

Seuraavana päivänä tulin uudelleen koepaikalle koska sain väliaikatietoja , että ei jäljelle ei ollut vielä päässyt yhtään koiraa. Mieli oli kyllä hieman maassa kun edellisenä päivänä Hipan ollessa sisarellani hoidossa oli siskoni ajanut Hipan takia ojaan. Eihän tässä mitään pahempaa muuten olisi käynyt (vauhti oli olematon) mutta siskoni  onnistui törmäämään sähkötolppaan joka lopulta kaatui auton konepellin päälle ja sen seurauksena auto olikin sitten lunastuskamaa.  Onneksi siskoni ja Hippa eivät mitenkään satuttaneet itseään. Mutta harmittihan se, yhtä lailla meitä kaikkia.

Kun vihdoin pääsin perille päästyäni kuulinkin, että vain yksi koira oli saanut sunnuntaina ykköstuloksen. Palkintojenjaossa sitten selvisi varmuudella, että olimme Kisällin kolmansia. Siis aivan käsittämätöntä ! Eihän tällaista olisi kukaan etukäteen uskaltanut toivoa, en ainakaan minä :o)

Oli muutenkin tosi kiva viikonloppu ja mukava oli nähdä niin paljon  flatteja kokeessa.  Ensi vuonna aivan varmasti ollaan jälleen mukana. Niin kiva tapahtuma flattimestaruus on.  Ja ensi vuonna Hippakin voisi osallistua junnumestaruuteen...EHKÄ !

5.9.2009 Hyrrälle ALO-3

Starttasimme Hyrrän kanssa Mjösundissa  Auran Nuuskujen järjestämässä Nome- kokeessa  lauantaina. Tuomarina toimi Harri Siven. Koiria oli kaikkiaan 15 ja tulostaso ei kyllä päätä huimannut. Vain yksi ykkös- ja kakkostulos, kolme kolmosta ja loput nollia tai keskeytyksiä. Olin siis loppujen lopuksi tyytyväinen , että saimme tuloksen.

Hyrrän arvostelun  voit lukea täältä.

Itse kokeesta --> Koe alkoi ykkösmarkkeerauksella kaatuneen puunrungon taakse. Koira näki heiton hyvin mutta ei varsinaisesti pudotusta. Maasto oli hyvin "rehevää" ja peitteistä. Hetken etsimisen jälkeen Hyrrä löysi variksen. Ei mennyt hauksi vaan pysytteli sitkeästi samalla pienellä alueella josta olin oikein tyytyväinen.  Ja Varis tuli käteen :o)

Seurautin Hyrrän rantaa josta tuli kakkosmarkkeeraus veneen molemmin puolin. Hyrrä lähti hyvin , ui kaislikon reunaan ja kääntyi takaisin. Seuraavalla lähetyksellä ei lähtenyt ollenkaan. Kolmannella kerralla rauhoitin viereen ja selvästi osoitin suunnan . Nyt Hyrrä meni mutta ei ollenkaan sillä  omalla tutulla tavalla. Lokki tuli kuitenkin käteen. Toisesta markkeerauksesta ei sitten Hyrrä enää muistanut mitään joten se jäi noutamatta.  En keksi mitään muuta "uutta " kuin punainen vene ...ja heitot olivat melko lähellä venettä. Kaivoin jo hihnaa taskusta kun luulin, että koe päättyy siihen mutta saimme jatkaa ohjaukseen. Ohjausmatka oli melko pitkä. Olen surkea arvioimaan matkoja mutta oliskohan ollut ~50-60 m . Pidempi kuitenkin kuin oletin alokasluokassa olevan. Lisäksi ohjaus meni aivan hakualueen reunassa joten  pelkäsin, että Hyrrä siirtyy hakualueelle. Ja näin tosiaan kävikin ekalla lähetyksellä. Hyrrä kuitenkin kuunteli pilliä hyvin. Pysäytin sen  lähes heti ja kutsuin luokse. Uusintalähetyksellä ja muutamalla tukikehoituksella fasaani löytyi ja ...tippui varpaille.

Hakuun  koira lähetettiin  ilman siirtymistä  ja se alkoikin hyvin. Hyrrä löysi ekan lokin tosi nopeasti ja seuraavaksi Hyrrä haki kauimmaisen variksen. Jee ! Nämä riistat tippuivat molemmat taas jaloille. Tässä vaiheessa Harri kertoi , että jos tuloksen haluan niin seuraava on sitten tultava käteen. Mietin, että nyt ei sitten ole mitään hävittävää vaan koitetaan jotain mitä en ole kokeessa ennen tehnyt. Kun Hyrrä tuli seuraavan variksen kanssa takaisin niin metriä ennen puhalsin pilliin istu-käskyn ja nostin vielä käden. Hyrrä istui kauniisti varis suussa ja sain siis todella hyvän luovutuksen käteen :o)

Kuten tuomarillekin totesin olisi tätä pitänyt koittaa jo aiemmin. Varmaa on , että seuraavassa  startissa tulen näin tekemään. Ja siihenhän ei muuten enää pitkä  aika olekaan ... flattimestaruus pidetään ensi viikonloppuna Virroilla ja sinne mekin suuntaamme.

 Hippa pikkuinen tosin saa jäädä matkan varrelle sisareni hellään huomaan. Saamme siis Hyrrän kanssa kaksin viettää laatuaikaa :o)

Hipalle muuten kuuluu pelkkää  hupia ja työtä ! Se nimittäin reissaa  mun mukana töissä ja toimii työpaikkani ekologisena silppurina. Tämä silppuri ei mitään materiaalia kaihda vaan kaikki kelpaa. Hippa on ymmärrettävästi hurmannut kaikki olemalla oma "herttainen" itsensä.  Parasta tässä järjestelyssä on, että Hippa saa/joutuu  olla kaksistaan mun  kanssa ja Hyrrä taas saa nauttia omasta rauhasta työpäivän ajan . Kun tulemme Hipan kanssa kotiin on jälleennäkemisen riemu suunnaton.

 Uusia kuvia en ole vielä ehtinyt koneelle purkaa mutta  yritetään parhaan mukaan saada muutama uusi otos vielä tällä viikolla.

23.8.2009 Hippa tuli suomeen.

Hyrrä sai viimein pikkusiskon. Hippa  (Flat Castle's Artemisia Lactiflora) tuli kotiin sunnuntaina. Hipalle lisätty oma sivu joten sieltä voi lukea lisää tästä viehkeästä flattitytöstä joka on hurmannut niin minut kuin Hyrränkin.

8.8.2009 Hyrrä Turun elonäyttelyssä

Hyrrän kanssa lähdimme Turkuun elonäyttelyyn jossa tuomarina toimi Esko Nummijärvi.

Flatteja oli ilmoitettu 21 ja tuttuun tapaansa Nummijärvi kertoi  yleisölle kunkin koiran arvostelun jälkeen miksi hän antoi koiralle sen palkinnon jonka antoi. Itse pidän tästä tavasta ja onhan se yleisöllekin paljon antoisampaa kuin vain arvailla miksi tuomari antaa jollekin koiralle ERI:n ja toiselle EH:n tai H:n . Itse en ainakaan kritiikistä suivaannu. Kyllähän  ne oman koiran hyveet ja puutteet tietää itsekin. Hyrrän arvostelu olikin ihan odotettu ja mikäli kiinnostusta riittää voit lukaista sen täältä.

Näyttely pidettiin Metsämäen raviradalla jossa helle oli lähes sietämätön ja kun Eskon kehässä  tunnetusti myöskin juostaan niin taisi se hiki virrata kaikilla esittäjillä tasapuolisesti.

Mieleen tuosta päivästä jäi kuitenkin parhaiten "paikallinen" kuuluttaja joka hyvin rauhalliseen tyyliin ilmoitti, että kaviouralla ei sitten saa kuopia.  Taisi ko.  herra olla enemmän hevosmiehiä :o).

Näyttelyn jälkeen menin katsomaan Murua ja otimme  jälleen muutaman kuvan. Oikealla  jo perinteinen "näin suureksi olen  kasvanut" kuva.  Seisottamisesta ei sitten tälläkään kertaa tullut mitään. Muru päätti niin. :o)

25.7.2009 Murun pentutreffit Kaarinassa

Lähdin äitini mukaan  Majakkasaaren pentutreffeille Kaarinaan Murun kasvattajan luo.

Oli mukava nähdä Murun sisaruksia ja miten kiva päivä pennuille omistajineen olikaan tiedossa. Lupauduin  kuvaamaan päivän  tapahtumia ja osallistujia.

Kuvia päivästä voit käydä katsomassa Majakkasaaren sivuilla.

Minna kertoi ensin  yleistä trimmauksesta ja koirien käsittelystä . Sen jälkeen jaettiin ryhmät pieniin (3kk) ja isoihin (5kk)  pentuihin ja lähdimme kouluttajiemme Kertun ja Monican matkaan.

Pienet pennut lähtivät ensin Kertun mukana riistarastille. Saimme tutustua varikseen, lokkiin ja pupuun.

Kiitos Kertulle vielä tästä mukavasta rastista. Ainakin me äidin kanssa olimme juuri odottaneet, että pennut näkisivät riistaa ja aivan odotusten mukaan kyllä Muru toimi.

Murulla ei kyllä riistainnon kanssa tule ongelmia olemaan . Ennemminkin päinvastoin. Otteet olivat napakat joten eipä tarvitse toviin riistoja pienokaiselle näyttää . Kuten epäilinkin oli lokki tarpeeksi suuri yllyke  mennä uimaan ja nyt on Muru siis virallisesti mennyt itse uimaan...Jihuu !  Olimme äidin kanssa  niin tyytyväisiä  Muruun . Minun mukava tehtävä on ensi vuonna viedä Muru taippareihin ja sitä silmälläpitäen näyttää kyllä oikein mukavalta Murun kehitys.  Perustottelevaisuus vain rauhassa kuntoon niin hyvältä näyttää. 

Myös murun sisarukset joita valitettavasti ei itse koulutuksissa ollut kuin Fifi ja Jekku, olivat yhtä innostuneita riistoista. Toivottavasti tämä sytyttäisi muidenkin pentujen omistajat harrastamaan tätä flattien mielestä "niin maan perusteellisen ihanaa" lajia.

Riistarastin jälkeen saimme nauttia uskomattoman hienon lounaan. Oli erilaisia salaatteja, makkaraa, uusia perunoita, sillejä, ja omasta mielestä parasta oli taivaallisen  hyvä kasvisgratiini. Lämmin kiitos vielä keittiöhenkilökunnalle valtavasta panostuksesta. Niin... ja jälkiruoaksi oli vielä kakkukahvit. Ja kahvia sekä mehua oli tarjolla pitkin päivää. Joten nälässä tai janossa ei tarvinnut todellakaan olla.

Hetken lepuuttelun jälkeen vaihtoivat pennut kouluttajia ja pienet pennut menivät nyt Monican  mukaan. Itse en tätä koulutusta ehtinyt  seuraamaan vaan lähdin kuvaamaan isompia pentuja riistarastille. Äitini kertoi, että Monica puhui  perustottelevaisuudesta ja näytti Viiruksen kanssa mallia miten asioita voi kotona harjoitella.  Äidilleni tämä nyt taisikin olla  tuttua asiaa kun on useamman noutajan kasvattanut mutta kertaushan  on opintojen äiti. Pennuille tämä oli hyvää treeniä olla mukana mutta samalla olla "passiivisia". Tosin tässä vaiheessa pienet olivat jo niin väsyksissä, että Jekkukin taisi ottaa kunnon torkut rivistössä kuunnellessa.

Lapsoset saivat taasen hetken lepäillä teoriaosuuden jälkeen ja sitten menimmekin pellolle jossa sisarukset saivat leikkiä turvallisesti keskenään. Loppuun vielä terveisiä kaikille mukana olleille ja ihanaa kesän jatkoa.

19.7.2009 Iittala  nome-b, Hyrrälle ALO-2

Pitkään odotettu startti nome-b:ssä. Hyrrä starttasi aamun ensimmäisenä koirana. Eka ykkösmarkkeeraus oli ok, paitsi se lokin tiputus ! Toinen pitkä ykkönen ei ihan täysin suoraviivainen mutta Hyrrä hoiti kuitenkin homman omalla muistilla. TAAS tippui lokki maahan ! Tässä vaiheessa vähän ohjaajan fiilikset kyllä latistui. Eihän meillä pitänyt enää olla ongelmia riistan tiputtelun kanssa. Olisipa joku kuvannut minua kokeen aikana jotta tietäisin mitä tein erilailla kuin treeneissä. Sillä minustahan tuo tiputtelu varmasti johtui. No koe jatkui... ohjauksessa töpeksin itse. Olisi pitänyt antaa toinen "eteen" käsky jotta Hyrrä olisi jatkanut suoraan polun yli eikä kaartanut polun mukana. Näkyvyys koiraan hävisi ja Hyrrä oli hieman kuuro pillille mutta onneksi fasaani tuli ja tällä kertaa lintu putosi jalkojen päälle. Hakualueella onneksi riistat tulivat jo sitten käteen. Mitä pidemmälle koe meni sitä paremmin Hyrrä riistat toi käteen. Itse palautuksissahan ei ole ongelmaa sillä Hyrrä palauttaa riistat vauhdilla mutta se viimeistely vieläkin siis ontuu. Hakuruudun viimeinen ja kauimmainen riista, koskelo, jäi noutamatta. Muut  riistat, kani, fasaani, varis ja lokki tulivat melko nopeassa tahdissa. Hyrrä teki kivasti töitä koko kokeen ajan ja oli tarpeeksi  hanskassa. Ainoastaan tuo ohjauksessa tilapäinen "kuuroutuminen" rikkoi  muuten hyvää yhteistyötä. Nyt siis ahkerasti treenaamaan pillikuuliaisuutta. Ja sitä riistojen käteen tuomista. Eiköhän nämä molemmat korjaannu aikanaan. Tästä on tosi hyvä jatkaa.

Päivän kruunasi kyllä ehdottomasti veikka Kaustisen menestys. Sarin ja Kaustin molempien ensimmäinen startti "never- ever" ja heti ALO-1 !  Jihuu ! Oli melkoinen pulina meinaan paluumatkalla autossa kun riemuittiin välillä keskenään ja sitten taas puhelimitse kaikkien tuttujen kanssa vuorotellen. Ai , että tällaisia reissuja voisi tehdä vaikka joka viikonloppu :o)

Hyrrän arvostelun voit lukea Hyrrä nomeilee sivulta.

14-17.7.2009 Mökillä lomailemassa Murun kanssa

Mikäs se ihanampaa kuin savukalan jämät savustuslaatikon pohjassa kuten kuvakin kertoo.

Kyllä loma vaan on ihanaa. Muru ja Hyrrä painelivat ja painivat aamusta iltaan. Kivaa oli ja vauhtia riitti. Joka päivä "treenasimme" hieman mummon ja Murun kanssa.  Ahkerasti on äiti Murun kanssa  tehnyt töitä.  Hyvä äiti ja Muru ! Muru harjoitteli seuraamista, pillillä istumista, luoksetuloa, paikallaoloa  ja muita pienen koiran peruskouluopintoihin kuuluvia juttuja.  Murua on äärimmäisen  helppo motivoida  millä tahansa syötävällä. Esim. tuore kurkkukin käy. "Ahneus on hyve" tuumii Muru !

Muru osaa myös uida mutta ei spontaanisti vielä mene kuin kahlaamaan.  Sukeltaminen sen sijaan tuntuu olevan mukavaa ja ilmakuplien puhaltaminen. Ehkä jo seuraavalla reissulla Murukin uskaltaa mennä Hyrrän perässä ihan uimaan asti. Kunpa saisi riistaa jota voisi veteen heittää . Uskon , että Muru silloin menisi hanakasti veteen. Näin myös Hyrrä pentuna teki. Riistavietti voitti "vesikauhun" :o)

Hyrrä sai myös treenailla hieman upouudella kestokanilla ja näyttää Murulle vähän mallia miten noudetaan. Muru innostui kestokanista niin, että se piti ottaa parempaan talteen. Riista ei tule tuottamaan varmasti ongelmia tälle noutajanalulle.

28.6-09 Treenit Sarin ja Kaustisen kanssa

Olipa hyvät treenit.

Treenasimme eteenlähetyksiä rannan suuntaisesti ja vaikeutta lisäsi kaislikko . Hyvin toimivat molemmat.  Ohjauksia teimme  myös veteen kun ensin olimme tehneet useamman markkeerauksen samaan kohtaan. No problem at all !

Kaksoismarkkeerauksiakin teimme onnistuneesti , toinen heitto veteen, toinen kaislikkoon. Lopuksi teimme pinta-alaltaan pienen  hakualueen joka oli suo/ryteikkö/kaislikko/vesi-alueella. Dameja viljeltiin kunnolla ja hajustimme damien paikat sillä pyrimme laittamaan damit hieman piiloon. Teimme vuorohakua siten , että kun toinen palautti damia niin toinen lähetettiin hakuun. Alussa Hyrrä vähän ihmetteli kun piti juosta veikkaa vastaan  mutta kun idea syttyi toimi homma kuin höyry.

Vaikka itse kehunkin niin kyllä nämä sisarukset  ovat  uskomattomia ja sitkeitä duunareita. Kerta kaikkiaan ihania !  Kai näiden kanssa voisi treenata vaikka 7 päivää viikossa ja 24 h päivässä ja silti ne vaan istuisivat vieressä odottaen seuraavaa noutoa.

Jaksavat V-sisarukset  siis edelleenkin ihmetyttää kerta toisensa jälkeen. Ja kuten Sarin kanssa on niin moneen kertaan todettu...että nämä ovat niin  liikkiksiä nämä meidän rakkaat piipulanenät, kummituseläin ja ketunpoika. Miten sitä voikin pieni ihminen olla tyytyväinen omaan koiraansa. Elämä on laiffii sanois Matti Nykänen !

27.6-09 Hyppykoulutuksessa

Turusen Hanna HAU:sta tuli pitämään meille Mäntsälän koirakerhoon agilityn hyppytekniikka treenit. Loistava päivä vaikka vettä tihuttelikin. Kivaa oli ja paljon opittiin.

19-21.6.2009 Juhannus mökillä

Muru kasvaa vauhdilla ja etenkin ne jalat... kohta ollaan hämisvaiheessa :o)

Tytöistä tuli Juhannuksena ylimmät ystävät. Vauhtia piti hillitä selkeillä rajoilla. Leikkiä sai vain sisällä ja siten, että Muru pysytteli  omassa kopassaan ja Hyrrä sen ulkopuolella. Siinä oli hyvä mittailla kumman suu on isompi. Ja Murunkin oli turvallista läiskiä "isosysteriä" tassulla päin pläsiä. Tätä nuhjaamista  oli tosi huvittava seurata. Miten pennut onkaan suloisia. Ja miten hienosti Hyrrä Murun kanssa leikki .

 Juhannuksen säät eivät juuri suosineet mutta Hyrrä nautti uimisesta ja Muru Hyrrän seuraamisesta. Metsässä käytiin kävelyllä ja peräkkäin mentiin kuin majakka ja perävaunu. Mieleen palasi  niin elävästi muistikuvat Juhannuksesta 2007  kun samalla tavalla kuljimme Olgan ja Hyrrän kanssa. Niin se aika vain kuluu.  Nyt on Hyrrän vuoro olla "vanha ja viisas" opettaja

5.6.2009 Muru muutti mummolaan !

Tässä hän nyt on...mummon ja vaarin Muru (Majakkasaaren Spica Black), ja pikkaisen minunkin. Muru vaikuttaa mahtavalta pakkaukselta. Ihana noutointo ja mitkä palautukset :o) Muru ei ollut pentueen rämäpäisin eikä pehmein. Muru on jotain siitä väliltä  ja vaikuttaa oikein tervepäiseltä pieneltä flatin alulta. Mielenkiinnolla seuraamme Hyrrän kanssa miten Muru kasvaa ja kehittyy. Nyt on Hyrrällä taas mummolassa kaveri.

25.5-30.5.2009 kuntoutuksessa Siuntiossa

Kuvakavalkadi viikon varrelta. Ei turhaan sanota, että suomalainen menee luontoon kun kaipaa rauhaa...

Kiitos kaikille kurssikavereille hienosta  ja antoisasta viikosta. Nähdään jälleen syyskuussa.

17.5.2009 MEJÄ-koe Miehikkälä

Lähdimme toiveikkaana Hyrrän kanssa vuoden ensimmäiseen MEJÄ-kokeeseen. Toivo katosi hyvin pian  jäljelle päästyämme. Ekalla osuudella melko pian tuli ensimmäinen hukka ja toisella osuudella seuraavat kaksi hukkaa. Kyllähän Hyrrä jäljestää osaa...jos keskittyisi vereen.  Makaukset Hyrrä merkkasi tapansa mukaan todella mainiosti. Nyt pitäisi keksiä se juju joll aopetan Hyrrälle, että verijälkeä kuuluu seurata eikä harhauduta kaikill emuille mukaville metsän antimille kesken matkan. Ihan ensimmäisenä meni ainakin suunniteltu koekalenteri uusiksi ja heinäkuulle ajateltu koe saa jäädä väliin. Koitetaan treenata kesällä veriuskollisuutta ja sitten ehkä syksyllä uusi yritys.

Hyrrän arvostelun voit lukaista täältä.

9.5.2009  Palveluskoiratapahtuma Helsinki , Hyrrälle KÄY EH, KÄK 2 , Tuomarina Tarja Hovila

Pyörähdimme näyttelyssä Hyrrän kanssa. Kamala keli, vettä satoi ja tuuli riepotteli . Miten ihania nämä kesänäyttelyt ovatkaan  :o)

Hyrrän arvostelun  voit lukea täältä .

Kiitos Kaijalle esittämisestä. Ketyn osa oli helppo :o)

25-26.4.2009 Treenit  ja haasteottelu

Ystäväni Heli tuli yökyläilemään kolmen flattityttönsä , Natan (Pikestar's Summer Shot) , Tesman (Sniffens Wind of Forest)  ja Pajun (Metsävirnan Kentucian Wind) kanssa. Heli oli menossa Tesman kanssa sunnuntaina haasteotteluun joten teimme pienen viimeistelytreenin. Hyrrä sai toimia häiriökoirana. Teimme tytöillä yhteishakua ja hienosti toimi. Kumpikaan ei ottanut häiriötä toisista.

Treenit meni kaiken kaikkiaan LOISTAVASTI. Hyrrällä vielä viime syksynä esiintynyt riistojen pudottelu oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Varikset tulivat  vauhdilla käteen asti.  Dameilla tehty raaka työ on tuottanut tulosta. Voi tavaton sentään, että voi ihminen olla onnellinen!

Pientä häiriötä ja väsymistä tuo ensimmäinen juoksu aiheutti, etenkään markkeraukset eivät olleet parasta Hyrrää.  Parannusta oli jo kuitenkin tapahtunut, sillä muutama viikko sitten Hyrrä totaalisesti "unohti" mitä markkeeraus tarkoittaa.

Selväksi tuli myös että linjamarkkeerauksia pitää alkaa treenata. Hyrrällä ei ollut hajuakaan  mistä oli kyse. Tosin eipä voi koiraa syyttää sillä koskaan aiemmin en ollut edes tehnyt vastaavaa treeniä. Treenit lopetimme  Hyrrän kohdalla onnistuneeseen ohjaukseen.

Teimme vielä Tesmalle , Pajulle ja Natalle omat treenit.

Hyrrä nautti suunnattomasti vieraistaan ja meno Pajun kanssa oli välillä kirjahyllyjen kestävyyttä koettelevaa. 

Sunnuntaina matkasimme Parolaan haasteotteluun joka oli tänä vuonna flattien järjestämä.  Koepaikka oli, kuten usein aiemminkin iso  sorakuoppa  johon oli rakennettu hakualueita sekä markkeeraus- ja ohjauspaikkoja. Koetta oli kiva seurata ja olihan tuo melkoista kaaosta aika-ajoin lähes kaikilla joukkueilla mutta flatit suoriutuivat  lopulta hienosti sijoittuen toiseksi. Labukat voittivat , kultsut olivat kolmansia ja tollerit neljänsiä.

Reissusta palattuamme lähdimme vielä  pienelle lenkille ja samalla tytöt pääsivät heittämään talviturkkinsa .  Hyrrä ja Paju jatkoivat siitä mihin edellisenä päivänä jäivät ja kun Helin auto sitten kaarsi pihalta niin pieni musta kerä sammui kuin saunalyhty. Tuossa se tyytyväisenä uneksii. Kerrassaan kiva viikonloppu ja mitkä ilmat !

19.4.2009 WT ALO, Vantaalla

Kauan odotettu koe meni sitten sivu suun. Hyrrä aloitti lauantai-sunnuntai välisenä yönä vihdoin  ensimmäisen JUOKSUNSA. Olin samalla kertaa iloinen ja surullinen. Olisi ollut kiva osallistua kokeeseen mutta ennen kaikkea olin onnellinen , että mulla on sittenkin ihan normaali narttukoira :o)  Samalla jouduin peruuttamaan osallistumisemme seuraavana viikonloppuna pidettävään haasteotteluun. Tämä on tätä nartun omistamisen iloa :o)

Niinpä lähdin turistiksi  koetta katsomaan  ja ottamaan oppia muiden suorituksista. Hyrrän veli Kaustinen joka edellisenä päivänä oli hienosti saanut ALO-3 tuloksen jäi valitettavasti ilman tulosta.  Kokeen viimeinen rasti , lähihaku tuntui tuottava monelle vaikeuksia ja rehellisyyden nimissä täytyy myöntää , että en kyllä vastaavaa ollut koskaan itsekään treenannut.

Päivästä jäi kiva kipinä ja treeni-intoa tuli taas lisää.  Ehkäpä sitten syksyllä yritämme uudelleen päästä  kokeeseen.

18.4.2009 Flattien erikoisnäyttely Hyvinkäällä

Uskomaton aamu, pakkasta -5°C ja tiet liukkaat...ja alla tietenkin kesärenkaat. Onneksi näyttelymatka oli lyhyt. Itse näyttelypäivä taas oli superpitkä. Mutta oli kiva vain istua ja katsella kauniita koiria kehässä.

Kaija, Hyrrän kasvattaja,  esitti Hyrrän joten olin todellakin turistin ja kirjurin osassa. Sain muutaman kerran pyörähtää loppupäivästä kehässä kun Noanarkin kasvattajaryhmässä esitin Idan . Ryhmä tuli hienosti  neljänneksi KP:llä.

Sain esittää myös lempikoirani  Natan, rakkaan edesmenneen Olgani siskon. Nata oli ilmoitettu kolme sukupolvea kisaan jossa Natan lisäksi olivat tytär Tesma ja "lapsenlapsi" Paju. Sijoituimme  upeasti toiseksi.   Oli tosi kiva päivä ja näki taas paljon tuttuja.

Hyrrän arvostelun voit lukea täältä.

5.4.2009 Pirkan Damit

Vietimme mukavan päivän Pirkan Dameissa. Hyrrä ja Kausti veikka osallistuivat siis jo toistamiseen dameihin. Viime vuonna joukkueessa ja nyt yksilöinä.

Itse suoritukset menivät  suhteellisen  hyvin. Ohjaus oli ihan ok. Markkeerauksista jälkimmäinen hieman hutiloiden  mutta suurin yllätys tuli haussa jossa Hyrrä jäi pari kertaa "notkumaan" damien päälle. Tämä oli ihan uusi "juttu". Parantamisen varaa siis jäi rutkasti mutta arvokasta kokemusta saimme ja hyviä vinkkejä. Kiitos kivasta päivästä Sarille ja Kaustiselle, etenkin Hyrrä kiittää Kaustia matkaseurasta.  Olipa kerrassaan taas mukava päivä ja kiva oli nähdä  paikalla myös sisko Pikkarainen  Perheineen ja kaikki muut tutut. Pirkanmaalla osataan järjestää kivat kisat :o)

Kuvassa vasemmalta sisarukset Kaustinen, Hyrrä ja Pipsa.

Hyrrän arvostelun voit lukea Hyrrä nomeilee sivulta.

21.2.2009 Fasaanijahdissa Norrbyn kartanon mailla

Mahtava päivä  ja kokemus ...ei voi muuta sanoa !

kuva: Akane Miura

Ensikertalaisina mukana, niin Hyrrä kuin minäkin,  ja samalla ensikosketus lämpimään riistaan meille molemmille.

Aamulla jännitti kovasti kun en tiennyt mitä päivältä odottaa. En tiennyt mitä omaan "työnkuvaani " kuuluisi enkä tiennyt miten Hyrrä reagoisi jahdin tapahtumiin. Tiedossa olisi kuulemma paljon laukauksia, paljon tiputuksia, haavakoita  ja samaan aikaan  noutavia koiria. Mutta pelko ja jännitys oli turhaa. Hyrrä yllätti minut positiivisesti...TAAS !

Ensimmäisen ajon eka nouto oli heti haavakko jota Hyrrä mietti muutamaan sekunnin ajan. Katsoi lintua ja ihmetteli miksi se räpiköi. Kehulla otti linnun suuhun ja toi minulle. Se jälkeen ei ongelmia ollutkaan vaan Hyrrä juoksi  haavakot kiinni ja nouti ne mallikkaasti.   Hyrrä ei edes vaihtanut lintua kun eteen tipahti toinen pudotus kesken palautuksen.  Noutoja tuli päivän aikana paljon ja siitä huolimatta Hyrrä istui kauniisti vapaana sivulla odottaen noutolupaa.  Kertaakaan se ei karannut eikä äännellyt vaan innosta valppaana oli valmis noutoon heti luvan saatuaan. Kaikki palautukset eivät ihan käteen asti tulleet, osa tippui jalkoihin mutta tämähän on meillä vielä työn alla ja pääasia, että kaikki  linnut tulivat kuitenkin noudettua maastosta.

Neljännen ja samalla viimeisen ajon kaislikkopaikka oli Hyrrälle ja minulle vaikea. En osannut ohjata Hyrrää oikeille alueille  etsimään ja pari kertaa Hyrrän jouduinkin tyhjänä kutsumaan pois. Ajon lopulla Hyrrä sai onneksi yhden onnistuneen haavakon noudon. Kiitos Maaritille kun  paikkasi  oikean reunan tilanteen ja linnut tuli noudettua.  Tuli siinä Maaritin koirille aika monta noutoa :o)

Ajon loputtua jäimme vielä alueelle ja Hyrrä kaivoi hangen alta kaislikosta yhden fasaanin . Lintu ei kuitenkaan ollut haavoittunut ja se lähti reippaasti lentoon. Vielä aiempia ajo-alueita kierreltyämme löysi Hyrrä yhden haavakon. 

Oli kyllä upeaa nähdä miten  noutajat tekevät noutajan töitä ... ja nauttivat siitä.  Nuoret ensikertalaisetkin  pärjäsivät oikein mallikkaasti joukossa ja saivat tärkeää kokemusta.  Ja ennen kaikkea näin ensikertalaisena koiranohjaajana  päivä oli mahtava ja opettavainen.

Kotimatka meni Hyrrältä sikeästi nukkuen. Harvoin on koiraa joutunut kotipihalla herättelemään autosta :o)

Iso kiitos jahdin järjestäjille ja Helille jonka ansiosta pääsimme mukaan. Kiitos  Jaanalle, Akanelle , Helille ja kaikille muillekin neuvoista ja avusta. Päivä oli niin hieno, että toivottavasti kutsu käy ensi vuonna uudestaan. Rennossa porukassa oli  tosi mukava viettää päivää ja vaikka kuvia ei harmaasta säästä johtuen juuri saatu oli sää suotuisa.

Kiitos Akanelle paraatin ryhmäpotretista.

24.1.2009 Turku KV: NUO EH, NUK 4 / Carlos Fernandez Renau, Espanja

Kiitos Heli Hyrrän upeasta esittämisestä. Hyrrän arvostelun voit lukea täältä.