Yleistä Pepsistä

Pepsi tuli siis taloon helmikuussa 2000 virallisesti seurakoiraksi Paavolle. Pepsi sopeutui uuteen paikkaan ja laumaan varsin mutkattomasti ja oli tavattoman helppo pentu.

Pepsin kanssa yritettiin harrastella kaikenlaista, mutta sen mieletön epäsosiaalisuus kaikkia koira kohtaan teki asiasta ongelmallisen. Koulutuksellisesti tähän yritettiin löytää ratkaisua vuosien ajan, mutta melkolailla turrhaan. Joten koska harrastaminen muiden kanssa oli stressi sekä Pepsille, että minulle ajauduimme jäljen pariin. Yksinäinen puurtaminen ja nenänkäyttö sopi Pepsille ja se todella nautti touhusta. Jälkeä siis harrasteltiin ihan huvin vuoksi mitään kisatavoitteita meillä ei koskaan ollut.

Osittain Pepsin ongelmat sitten selvisivät kun vuonna 2004 diagnosoitiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Lääkärin arvion mukaan Pepsi on luultavasti sairastanut vajaatoimintaa hyvin nuoresta, mutta koska agressiivisuutta lukuunottamatta mitään oireita ei ollut ei tuota kukaan osannut epäillä. Kun lääkitys saatiin kuntoon toi se selkeästi mukanaan parannuksia, myös Pepsin elämän laatuun.

Pepsi nautiskelee nykyään lähinnä ruuasta, lenkkeilystä ja rapsutuksista. Sen kunto on kohtuullinen, mutta aina välillä on parempia ja välillä huononpia päiviä. Toivottavasti Pepsillä on vielä monta reipasta vuotta edessään.