Yleistä rodusta
Rotumääritelmä
BRACCO ITALIANO
FCI:n ryhmä 7
FCI:n numero: 202 Hyväksytty: FCI 27.11.1989 SKL-FKK 16.9.1998
Alkuperämaa: Italia
Käyttötarkoitus: Seisova lintukoira
Lyhyt historiaosuus: Bracco italiano on ikivanhaa italialaista alkuperää oleva
linnunmetsästykseen käytettävä koira, joka on muotoutunut ja kehittynyt itsekseen
aikojen kuluessa. Se on sopeutunut menneiden aikojen verkkometsästyksestä
nykypäivän aseella tapahtuvaan metsästykseen. 1300-luvun freskoissa kuvatut koirat
ovat todisteina siitä, etteivät bracco italianon rakenne ja metsästysominaisuudet ole
muuttuneet vuosisatojen kuluessa.
Yleisvaikutelma: Rakenteeltaan vahva ja tasapainoinen; voimakas olemus. Rodulle
toivottuja ominaisuuksia ovat jäntevät raajat, hyvin kehittyneet lihakset, selväpiirteiset
ääriviivat, veistoksellinen pää ja silmien alta selvästi meislautunut luusto.
Edellä mainitut piirteet saavat aikaan rodun omaleimaisuuden.
Tärkeitä mittasuhteita: Rungon pituus on sama tai hieman suurempi kuin säkäkorkeus.
Pään pituus on 4/10 säkäkorkeudesta. Pään leveys mitattuna poskikaarien kohdalta
on alle puolet pään pituudesta. Kallo ja kuono-osa ovat yhtä pitkät.
Käyttäytyminen/luonne: Sitkeä, kaikenlaiseen metsästykseen soveltuva, luotettava,
älykäs, oppivainen ja helppo kouluttaa.
Pää: Kulmikas ja poskikaarien kohdalta kapea, pituudeltaan 4/10 säkäkorkeudesta;
pään puoliväli on silmien sisäkulman kohdalla. Kallon ja kuonon ylälinjat ovat
erisuuntaiset siten, että jatkettaessa kuonon ylälinjaa taaksepäin, se erkanee kallosta
ihanteellisimmin kallon keskikohdassa ennen niskakyhmyä.
Kallo-osa: Sivulta katsottuna kallon ylälinja muodostaa hyvin avoimen kaaren.
Ylhäältä katsottuna kallo on pidentynyt soikio. Kallon leveys poskikaarien kohdalta
ei saa ylittää puolta pään pituudesta. Otsaluut ovat korostuneet ja kulmakaaret
havaittavissa. Otsauurre on erottuva ja ulottuu kallon keskiosaan. Kallon harjanne on lyhyt
ja vain heikosti erottuva. Niskakyhmy on selvä.
Otsapenger: Vähäinen.
Kirsu: Suuri, ulottuu sivulta katsottuna hieman huulilinjan etupuolelle muodostaen sen
kanssa kulman; suuret avoimet sieraimet. Kirsu on karvapeitteen väristä riippuen harmaa
tai vaaleanpunaisesta erisävyiseen syvän lihanpunaiseen.
Kuono-osa: Kuononselkä on suora tai hieman kupera. Kuono pituus on puolet pään
pituudesta, syvyys 4/5 kuonon pituudesta. Edestä katsottuna kuonon sivulinjat lähestyvät
hieman toisiaan, kuono on kuitenkin leveä. Alaleuka ei ole kovin selvästi näkyvissä.
Huulet: Ylähuuli on hyvin kehittynyt ja ohut, se riippuu peittäen leuan olematta veltto.
Sivulta katsottuna ylähuuli ulottuu hieman alaleuan alapuolelle. Edestä katsottuna ylähuuli
muodostaa ylösalaisen V-kirjaimen kirsun alle. Huulipussi on havaittava, mutta ei roikkuva.
Hampaat/ purenta: Hammaskaaret ovat hyvin kehittyneet, hampaat ovat kohtisuorassa
leukoihin nähden. Leikkaava purenta, myös tasapurenta on sallittu.
Posket: Kuivat.
Silmät: Hieman vinoasentoiset, eivät liian syvällä sijaitsevat eivätkä ulkonevat; ilme on
lempeä ja nöyrä. Silmät ovat melko suuret ja soikion muotoiset, luomet ovat tiiviit,
eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset (entropium tai ektropium). Värikalvo on enemmän tai
vähemmän tumma okra tai ruskea, karvapeitteen väristä riippuen.
Korvat: Hyvin kehittyneet ja pitkät: ne ulottuvat venyttämättä kirsun kärkeen ja ovat
leveydeltään vähintään puolet pituudesta. Korvat ovat tyvestä melko kapeat ja vain
hieman koholla; ne ovat kiinnittyneet kelko taakse poskikaarien tasolle. On toivottavaa,
että korva on pehmeä, etureunastaan selvästi sisäänkiertynyt ja erittäin tiiviisti poskien
myötäinen. Korvan kärki on hieman pyöristynyt.
Kaula: Voimakas, tylpän kartion muotoinen, vähintään 2/3 pään pituudesta; niska on
selvästi erottuva. Leuan alla on kummallakin puolella pehmeä kaulapussi.
Runko:
Ylälinja: Ylälinjan sivukuva muodostuu kahdesta linjasta; lähes suora, säästä 11.
selkärangannikaman kohdalle laskeva linja ja toinen hieman kaareva, joka yhtyy lantion
linjaan.
Säkä: Selvästi erottuva, lapaluiden kärjet ovat selvästi erillään.
Lanne: Leveä, lihaksikas, lyhyt ja hieman kaareva.
Lantio: Pitkä (noin 1/3 säkäkorkeudesta), tilava ja hyvin lihaksikas. Lantionluu on leveä
ja noin 30 asteen kulmassa vaakatasoon nähden.
Rintakehä: Leveä ja syvä, ulottuu kyynärpäiden tasolle muodostamatta köliä. Kylkiluut
ovat viistot ja varsinkin alaosastaan selvästi kaartuneet.
Alalinja ja vatsa: Alalinja on lähes vaakasuora rintakehän pituudelta ja kohoaa hieman
vatsan kohdalla.
Häntä: Paksutyvinen, suora ja kärkeä kohti vain hieman kapeneva. Hännän karvapeite
on lyhyttä. Koiran liikkuessa ja varsinkin haun aikana, hännän asento on lähes tai täysin
vaakasuora. Typistetään n. 15-25 cm:n pituiseksi. (Huom. Suomessa typistyskielto.)
Raajat:
Eturaajat:
Lavat: Voimakkaat, hyvin lihaksikkaat, pitkät, viistot ja erittäin vapaasti liikkuvat.
Olkavarret: Viistot ja tiiviisti rintakehän myötäiset.
Kyynärpäät: Kyynärpäiden tulisi sijaita lavan takakärjestä maahan vedetyllä pystysuoralla
linjalla.
Kyynärvarret: Voimakkaat, suorat ja selvästi jänteikkäät.
Välikämmenet: Mittasuhteiltaan hyvät, kuivat, melko pitkät ja hieman viistot.
Käpälät: Vahvat ja hieman soikeat; varpaat ovat hyvin kaartuneet ja tiiviisti yhdessä.
Kynnet vahvat, maata kohti kaartuvat ja väriltään valkoiset, keltaiset tai ruskeat, sävyn
tummuus riippuu karvapeitteen väristä. Päkiät ovat kimmoisat ja joustavat.
Takaraajat:
Reidet: Pitkät, yhdensuuntaiset, lihaksikkaat ja takaosastaan lähes suorat.
Sääret: Voimakkaat.
Kintereet: Voimakkaat.
Välijalat: Suhteellisen lyhyet ja kuivat.
Käpälät: Kuten etukäpälät. Takakäpälissä om kannukset, joiden puuttuminen ei ole
virhe. Kaksoiskannukset sallitaan.
Liikkeet: Pitkäaskelinen ja nopea ravi, voimakas takaraajojen työntö. Pää ja kirsu
ovat korkea-asentoiset, koiran metsästäessä kirsu on selkälinjaa korkeammalla.
Nahka: Vahva mutta joustava; ohuempaa päässä, kurkussa, kyynärpäiden sisäpinnalla
ja rungon alaosassa. Näkyvien limakalvojen värin tulee vastata karvapeitteen väriä,
niissä ei saa olla mustia läiskiä. Suun limakalvot ovat vaaleanpunaiset; päistäriköillä
ja valko-kastanjanruskeilla koirilla niissä saattaa olla ruskeita tai vaalean
kastanjanruskeita läiskiä.
Karvapeite:
Karva: Lyhyttä, tiheää ja kiiltävää, hienompaa ja lyhyempää päässä, korvissa, raajojen
etupuolella ja käpälissä.
Väri: Valkoinen; valkoinen erikokoisin oranssein tai erisävyisin tumman meripihkan
värisin merkein; valkoinen erikokoisin suurin kastanjanruskein merkein;
valko-vaaleaoranssipäistärikkö; valko-kastanjanruskea kimo, väri jossa arvostetaan
metallin hohtoa ja toivotuin on munkin kaavun väriä muistuttava lämmin kastanjanruskea
sävy. Symmetriset merkit päässä ovat toivottavat, mutta niiden puuttuminen sallitaan.
Koko ja paino:
Säkäkorkeus: 55-67 cm, toivotuin uroksen koko on 58-67 cm, toivotuin nartun koko
on 55-62 cm.
Paino: 25-40 kg säkäkorkeudesta riippuen.
Virheet: Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna
virheen vakavuuteen.
Vakavat virheet: Korostunut alapurenta, yli kahden senttimetrin poikkeamat annetusta
säkäkorkeudesta.
Hylkäävät virheet: Halkinainen kirsu, yhdensuuntaiset kallon ja kuonon ylälinjat;
herasilmä, yläpurenta, pigmentin puuttuminen (albinismi); musta, musta-valkoinen,
kolmivärinen, kellanruskea, pähkinänruskea tai yksivärinen karvapeite tai karvapeite,
jossa on punaiset (tan) merkit; mustaa väriä limakalvoilla, ihossa tai päkiöissä.
HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina
kivespussiin.
Luonne
Bracco italiano on luonteeltaan iloinen, ystävällinen ja avoin. Se tulee erinomaisesti toimeen lasten ja toisten koirien kanssa. Bracco on erittäin sosiaalinen ja kiintyy voimakkaasti omiin ihmisiinsä. Onnellisimmillaan se onkin saadessaan osallistua perheen arkeen: ruuanlaittoon, tv:n katseluun, siivoamiseen jne.. Tarhakoiraksi bracco ei sovellu.
Bracco italiano on hyvin aktiivinen ja puuhakas koira ja se tarvitseekin paljon toimintaa purkaakseen energiaansa. Toisaalta bracco osaa olla myös rauhallinen ja tasapainoinen herättäen tyynellä käyttäytymisellään ihastusta esimerkiksi eläinlääkärin vastaanotolla ja koiranäyttelyissä.
Bracco on älykäs ja helppo kouluttaa. Palkitseminen ja määrätietoisuus ovat koulutuksen kulmakiviä, kovat otteet ja karjuminen eivät tätä pehmeähköä rotua kouluttaessa toimi. Bracco italianolta löytyy myös aimo annos omaa tahtoa: joskus emäntää/ isäntää kuunnellaan vasta kun mielenkiintoinen haju tms. on saatu kunnolla tutkittua...
Metsästyskäyttö ja harrastaminen
Bracco italiano on seisova lintukoira. Se on hyvin riistaintoinen, kestävä ja yhteistyönhaluinen ja soveltuu monenlaiseen metsästykseen. Bracco italiano on omimmillaan vaikeissa ja ryteikköisissä maastoissa, missä sen huolellinen haku ja hyvä hajuaisti pääsevät oikeuksiinsa. Tyypillistä bracco italianon haulle on maatavoittava nopea ravi, jota rodun kotimaassa opetetaan koirille ns. bracci-valjaiden avulla. Bracco on innokas noutaja ja sillä on luontainen riistankäsittelytaito. Bracco italianon käyttöominaisuuksia mitataan kanakoirien erikoiskokeella (KAER). Rotujärjestönä toimii Saksanseisojakerho ry.
Metsästyskäytön lisäksi bracco italiano on monipuolinen harrastuskoira. Vauhdikkuutensa vuoksi se soveltuu hyvin valjakko/koirahiihtoon ja koirajuoksuun. Agility, toko ja jäljestäminen ovat bracoille mieluisia harrastuksia. Bracco italiano sopii myös ihan tavalliseksi kotikoiraksi, kunhan sen kanssa liikutaan ja puuhaillaan riittävästi.