Historiaa

Bracco italiano on klassinen vanha seisojarotu, joka on ollut olemassa keskiajalta lähtien. Rotu on jalostettu pääasiassa Italian niemimaan pohjoisosissa, joista se levisi laajalle renesanssin aikana. Aluksi bracco oli vain kuninkaallisten ja aatelisten yksinoikeus. Rotua jalostivat Gonzagan ja Medicin suvut; näissä kenneleissä syntyneet koirat olivat haluttuja kuninkaallisten perheiden ja aateliston keskuudessa.

Tätä vanhaa, italialaista perua olevaa rotua on käytetty linnunmetsästykseen, ja se on muotoutunut ja kehittynyt itsekseen aikojen kuluessa. Rotu on sopeutunut entisaikojen verkkometsästyksestä nykyaikaiseen haulikolla tapahtuvaan metsästykseen. 1300-luvulta peräisin olevat frescot todistavat, että bracco italianon rakenne ja erinomaiset käyttöominaisuudet ovat säilyneet muuttumattomina vuosisatojen ajan.

Arvellaan, että bracco italianon valko-oranssi värimuunnos olisi peräisin Piemonten maakunnasta, kun taas valko-ruskeat koirat tulisivat Lombardiasta. Tyypiltään värimuunnokset erosivat siten, että valko-oranssi bracco italiano oli valko-ruskeaa kevytrakenteisempi ja täten soveltui paremmin liikkumaan vuoristoisessa maastossa. Vuosien saatossa värimuunnoksia alettiin risteyttää keskenään ja bracco italianosta kehittyi yksi yhtenäinen rotutyyppi.