Miten koiraharrastukseni alkoi..
Innostukseni koiriin alkoi jo lapsena. Kotonani on ollut aina koiria, mm. suomenpystykorvia ja suomenajokoiria, joita vanhempani ovat kasvattaneet ( Paulunpojan Kennel ) toista kymmentä vuotta. Koirien kanssa tuli touhuttua kaiket vapaa-ajat. Pentueita oli silloin tällöin ja niille kun löytyi uusi koti, niin aina oli yhtä suuri suru puserossa. Niihin ehti kiintyä todella paljon sen seitsemän-kahdeksan viikon aikana, minkä olivat emän huomassa. Suomenpystykorvia käytimme isän kanssa näyttelyissä ympäri suomea. Yleensä minä esitin ne kehässä ja samalla opin tuntemaan hyvin millainen pystykorvan tulee olla.

Ala-asteella teimme kaksi vuotta opinnäytetyötä ja aiheeksi tietenkin valitsin koirat. Teoriaosuutta kirjoittaessani opin paljon koirista lukemalla kirjallisuutta. Käytännön osuudessa haastattelin kahta koirankasvattajaa ja eläinlääkäriä. Videoin haastattelut ja esitin koulussa. Työn esityspäivänä vein myös koiran kouluun päiväksi. Siellä se istui ihmeissään opettajan pöydällä, kun esitin työtäni. Ala-asteella ollessani kävin myös koiraleirillä Kajaanissa Suomenpystykorvan Murun kanssa. Siellä näki ja oppi paljon asioita.

Kun menin ylä-asteelle sain oman koiran, Bordercollien Backin (Frau Fortuna Get Back). Back oli mahtava koira, oppi temppuja todella nopeasti ja oli aina valmiina katselemassa, mitä voisi seuraavaksi tehdä. Backin kanssa kävimme kaksi kertaa näyttelyssä saaden hyvät arvostelut. Silloin tuo rotu ei ollut kovinkaan yleinen. Kotona opetin sille aluksi itse tekemilläni harjanvarsi-ämpäri kyhäelmillä agilityä, kunnes sain oikeita esteitä. Back oli todella viisas koira. Vaikka se ei ollut työlinjaisesta suvusta, sillä oli todella voimakas paimennusvietti. Tekemisen tarve oli suuri ja siksi se stressaantui. Emme pystyneet järjestämään sille tarpeeksi ohjelmaa, esimerkiksi paimentamista. Lisäksi omat opiskeluni veivät aikaa. Niinpä sille etsittiin uusi koti. Luopuminen Backista oli minulle todella vaikeaa ja vieläkin se tuntuu pahalta, vaikka siitä on jo kymmenisen vuotta aikaa. Backin ja pystykorvien kanssa olimme parina kesänä kylämme messuilla, jossa esitimme Backin kanssa agilitynäytöksiä ja lapset saivat käydä silittelemässä koiriamme.

Hepun tarina..
Haave omasta koirasta eli vuosia, mutta koska opiskelut veivät mukanaan kaupunkiin, ei koiran hankkimista voinut edes harkita. Tulevan koiran rotua mietin pitkään. Bordercollie oli mielessä taas, mutta mieltä kaiversi sen tarve päästä paimentamaan. Soitin parille kasvattajalle ja luovuin bordercolliehaaveesta. Sen paimentamisvietti ei häviä mihinkään, vaikka kuinka se olisi näyttelylinjaisesta suvusta.

Selailin koirakirjoja ja silmiini osui kuva mahdottoman nätistä koiranpennusta, jonka rotuna oli schapendoes. Soitin kasvattajille ja sain tietää koirasta lisää. Ja olin vakuuttunut, että rotu oli kuin minulle tehty. Kasvattajilla ei ollut yhtään pentuetta sillä hetkellä, mutta joku tiesi, että Trasseli kennelissä oli yksi urospentu vielä vailla kotia. Niinpä parin puhelun ja mieheltäni saamani luvan jälkeen varasin Cembalot Seis-nimisen karvapalleron itselleni. Anita lupautui pitämään pentua vielä kuukauden luonaan, sillä meillä oli todella kiireinen kesän alku. Ostimme talon ja remontoimme sitä koko kesän.

Vihdoin lokakuun viimeisenä päivänä pääsimme muuttamaan. Samana päivänä suuntasimme auton nokan kohti Tamperetta ja haimme oman Heppumme kotiin. Se oli jo iso pentu, 3kk vanha, iloinen ja rohkea karvapallero.

Hepun elämää alkoi pentuiässä kuitenkin varjostamaan jatkuvat ripulit ja oksennustaudit sekä nuha. Ensin niitä hoidettiin tavallisena kulkutautina ja nopean ruoanvaihdon seurauksena. Ja luulimme Heppua jopa stressikoiraksi. Eläinlääkärit tuli tutuksi. Ei tarvinnut kuin esitellä itsensä puhelimessa, niin he tiesivät jo, mikä oli asiana.

Hepun paino laski rajusti kovimpien ripuleiden aikana. Viimein kun kaikki muut konstit oli käyty läpi, veimme Hepun Nivalaan allergiatesteihin. Siellä otettiin verinäyte, joka lähetettiin Saksaan asti tutkittavaksi. Kaksi viikkoa piti odottaa tuloksia. Kun soitin eläinklinikalle kysyäkseni vastauksia testeihin, en saanut sanaa suustani, kun kuulin sen listan. Heppu on allerginen ulkoisesti seuraaville: ruis, niittyheinä, koivu, raita, nokkonen ja suolaheinä. Nuha johtui mahdollisesti näiden siitepölystä. Sisäisiä allergioita ovat mm. naudanliha, kana, riisi, peruna, maissi ja kala. Listaa pidentää allergiat varastopunkeille ja pölypunkeille.

Eläinlääkärin kanssa pohdimme, mitä ruokaa Heppu voisi syödä ja ensin kokeilimme Hill's i/d-ruokaa. Se ei sopinut karvakuonollemme. Sitten löysimme Royal Canin Hypoallergenic-ruoan ja sillä Hepun maha saatiin hieman kuntoon. Todella hinnakasta ruokaa, mutta mitäpä ei rakkaan koiran eteen tekisi.

Varastopunkin pois saamiseksi eläinlääkärin neuvo oli kuivamuonan pakastaminen, jota teinkin aluksi. Mutta koska nuhaoireet hävisivät, en ole sittemmin sitä tehnyt. Eläinlääkärit varoittivat, että verikokeet eivät ole 100% varmoja. Meidän tilanteessa kyllä on tepsinyt se, että allergisoivat ruoat jätettiin pois Hepun ruokavaliosta. Tosin koko ajan täytyi seurata, ettei Heppu saa mitään kiellettyä ruokaa. Raksun ruokakupille sen teki aina mieli mennä ja sen takia kaikki ruokahetket olikin vahdittava.

Hepun paino nousi heti oikean ruoan vaihdon jälkeen monella kilolla. Uusi ruoka imeytyi hyvin ja koira oli paljon energisempi.

Kun Hepun suolisto oltiin saatu kuntoon, aloin noin reilun puolen vuoden jälkeen siedättämään pikkuhiljaa allergisoivia aineita. Ruoka vaihdettiin Bento Kronen Lammas-Riisi ruokaan. Heppu sieti uutta ruokaa todella hyvin. Ei tullut mitään ongelmia. Vähitellen siedätys jatkui mm. naudanlihaan, joka oli kaikista pahin allergian aiheuttaja. Nyttemmin Heppu sietää kaikkea, mille aikoinaan oli allerginen pahastikin.

Heppu on oikea ilopilleri. Luonteeltaan aika jääräpäinen ja onkin teettänyt töitä karkailuineen ja muine tempauksineen. Se tulee hyvin toimeen toisten koirien kanssa ja lähtisi varmasti kaikkien rosvojen mukaan :) Vieraat otetaan vastaan riemulla, välillä turhankin innokkaasti. Heppu on itsenäisempi luonteeltaan kuin Raksu. Lapsien kanssa Heppu käyttäytyy todella hyvin. Ainakin sen perusteella mitä se pieniä on nähnyt. Erittäin rakas koira kaikin puolin <3

Hepun mielipuuhaa on juosta metsässä. Siellä se menee häntä viidentenä jalkana niin paljon kuin pääsee. Metsä rytisee niin kuin hirvi juoksisi, kun Heppu heittää omaa kierrostaan. Toinen mielipuuha on ensin juosta kura-ojaan rämpimään, sitten voikin käydä juuri lietettä ajetulla pellolla piehtaroimassa ja sieltä sitten kuusimetsään, jossa on vasta tehty hakkuita. Sitä näkyä on vaikea kuvailla, minkä näköinen tällainen pitkäturkkinen koira sen jälkeen on!

Hepun kanssa olemme kiertäneet näyttelyitä jonkin verran. Agilityn alkeiskurssi on suoritettu kesällä 2006 ja agia harjoitetaan tästä lähtien kotona Hepun kanssa. Osa esteistä on jo valmiina ja yhtäsuurella innolla niitä hypitään joka kerta. Myös koirakoulussa olemme käyneet silloin kuin vain päästään lähtemään. On tehnyt hyvää Hepulle nähdä muita koiria, rauhoittumista on tapahtunut jonkinverran. Hepun tulevaisuus näyttää valoisalta tervehtymisen myötä. Aika näyttää mitä kaikkea toimintaa keksimme yhdessä.


Raksun tarina..
Kesällä 2005 valtasi mielen taas ylitsepääsemätön koiranpentukuume. Niinpä pitkän harkinta-ajan päästä varasimme elokuussa Trasseli-kennelissä syntyneestä pesueesta toisen karvapallon Hepun seuraksi. Nimi oli ollut jo kauan tiedossa - Raksu :)

Raksu tuntui mahdottoman pieneltä, kun haimme sen kotiin. Ensimmäisinä päivinä tuli ihan epätoivoinen olo, että ei tästä mitään tule. Heppu otti aika rajusti vastaan pienen tulokkaan. Näykkäistäkin sitä piti, kun ensin ollaan koko päivä poissa ja sitten kotiin tuodaankin uusi koira :)

Pari ensimmäistä päivää pidimme karvanaamoja erillään silloin, kun emme olleet kotona. Laitoimme Raksulle työhuoneeseen oman aitauksen, jossa oli kaikki mahdolliset viihdykkeet. Mutta kotiin tullessamme kaveri tulikin vastaan ovella. Se oli päättänyt kiivetä verkkoa pitkin vapauteen :)

Parin päivän päästä Hepun ja Raksun ystävyys alkoikin sujua ja ne ovatkin olleet siitä asti erottamattomat ystävykset. Kylki kyljessä nukkuvatkin..

Hepulla on jonkinlainen pakkomielle vetää Raksua hännästä tai ottaa kiinni takajalasta niin, että toinen ei pääse mihinkään. Raksu puolestaan kostaa vetämällä Heppua korvista. On tainnu Hepun korvat saada lisää pituutta. :)

Raksu on luonteeltaan paljon herkempi kuin Heppu. Raksusta on kasvanut komea poika. Musta-valkoväri on pysynyt hyvin. Se on viisas koira, ymmärtää paljon puhetta ja temput menee perille nopeasti.

Raksun kanssa on myös agilityn alkeiskurssi suoritettu kesällä 2006. Mahdollisuuksien mukaan jatkamme agilityssä käyntiä Raksun kans oikeassa agissa. Todella nopeasti Raksu on oppinut menemään esteet. Poikien kanssa on tehty talvella hiihtolenkkejä lähes joka päivä ja innossaan ovat, kun näkevät minun laittavan monoja jalkaan. Raksu tosin haluaa mieluummin hypätä suksien kyytiin taakse :) Myös metsälenkit ovat mieleen Raksullekin. Tosin kesäisin ne rajoittuvat hieman käärmeiden runsauden vuoksi. Kesäisin täytyy sen vuoksi lenkkeillä teillä pyöräillen ja sauvakävellen. Hankin joustohihnan ja siihen kuuluvan tukevan vyön sekä kaksihaaraisen lukkosysteemin että päästään turvallisesti lenkille yhdessä. Tuo joustohihna on kyllä todella kätevä. Sopii hyvin hiihtoonkin.

Näyttelyitäkin on jokunen Raksulla takanapäin. Ihan on hyvin mennyt, mitään negatiivista sanottavaa ei ole juurikaan tullut. Ehkä käymme Raksun kanssa vielä jossain päin kokeilemassa näyttelyssä esiintymistä. Tämä poitsu taitaa olla hitaasti kehittyvää sorttia, hyvä niin.

Tämän rodun myötä olen tutustunut uusiin koiraharrastajiin. On mukava jakaa kokemuksia ym "samanhenkisten" ihmisten kanssa. Ja koiratkin pääsee yhdessä leikkimään silloin kun siihen on mahdollisuus..