Henótês-seurakunta Henótês-seurakunta
<< TAKAISIN VALIKKOON



3. tarkistettu painos, elokuu 1995

Taistelu Raamatusta jatkuu

Sanan jumalallinen luonne tuhottu uudessa käännöksessä

 

"Eikö minun sanani ole niinkuin tuli, sanoo Herra, ja niinkuin vasara, joka kallion murtaa? --- Katso, minä käyn niiden profeettain kimppuun, sanoo Herra, jotka ottavat sanansa omalta kieleltään, mutta sanovat: 'Se on Herran sana'."(Jer. 23:29,31)

Tämä tiivistelmä perustuu Taistelu Raamatusta -kirjaani ja uudesta raamatunkäännöksestä käytyyn keskusteluun. Ensin meidän itse kunkin on mietittävä oma Raamattu-näkemyksemme. Kun sisäistämme pyhien Kirjoitusten ihmeellisyyden ja voiman, voimme ymmärtää, miten pahoin kirkolliskokouksen vuonna 1992 hyväksymä uusi käännös (UK) on sotkenut Raamatun sisällön.

Toivon, että voisit olla avoin ja että Jumala saisi pysäyttää meidät uudella tavalla tämän äärimmäisen vakavan asian edessä.

 

Jumalan sanaa vai ihmisten sanaa?

Kunkin on valittava: uskonko, että Raamattu on Jumalan sanoja vai ihmisten sanoja. Perusvalintani vaikuttaa ratkaisevasti suhtautumiseeni Raamatun käännökseen.

Teologian valtavirta ei nykyisin pidä Raamattua Jumalan sanoina:

· -"Kokonaisuutena perikooppi (joulun evankeliumi) on legenda. Historiallinen pohja on olemassa, vaikka ei aina voida sanoa, perustuvatko yksityiskohdat historiallisiin tiedonantoihin vai juontuvatko ne tämäntyyppisen kertomuksen luonteesta ja tyylipiirteistä." (Raamatunkäännöskomitean puheenjohtaja, piispa Aimo T. Nikolainen / Nikolainen: Luukkaan evankeliumi. Suomalainen Uuden testamentin selitys III, s. 43. 1951)

-"Minulle on tullut se vakaumus, että olisi kirkolle ja kristittyjen elämälle erittäin suuri voitto se, jos Raamattu nähtäisiin täysin maallisena ja täysin historiallisena kirjana." (Raamatunkäännöskomitean sihteeri, dosentti Aarne Toivanen / Kotimaa 7.8.1992)

Koska Raamattua pidetään ihmisten vajavaisina kirjoituksina, sitä on käännetty miltei kuin romaania. Sanoja on poistettu, lisätty ja muutettu runsain määrin alkutekstiin verrattuna.

Toisaalta Raamattu itse sanoo:

· -"Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee." (Matt.4:4)

-"Me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana." (1Tess.2:13)

Itse uskon Jumalan sanan oman todistuksen: Raamattu on täysin erilainen kuin mikään muu kirja. Sen alkuperäinen teksti on fantastinen, yhtenäinen ja virheetön mestariteos, jossa joka sanalla ja jopa piirrolla on merkitys (Matt. 5:18).

Näin uskovat pitävät tärkeänä, että käännös noudattaa mahdollisimman tarkkaan alkutekstiä, sanasta sanaan.)

 

Sanan valtavista rikkauksista

Raamattu on ihmeellinen Kirja. Se sisältää valtavien jumalallisten rikkauksien ehtymättömän aarteiston. Rikkaudet on pääosin kätketty useisiin erilaisiin 'kerroksiin'. Emme voi ryhmitellä niitä kattavasti. Kuitenkin seuraava ryhmittely antanee aavistuksen siitä, mistä Raamatun monikerroksisuudessa on kysymys. Sama alkuteksti sisältää useita rinnakkaisia tasoja, jumalalliseen tapaan:

· - Perustaso
- Esikuvallinen taso
- Profeetallinen taso
- Vertauskuvallinen taso
- Muu monikerroksisuus

Perustaso tarkoittaa ensi lukemisella havaittavaa tekstin sisältöä. Perustaso on Raamatun tärkein taso. Normaalisti luemme ja tutkimme perustekstiä. Oikea lähtökohta on uskoa perusteksti sellaisenaan, sanasta sanaan, historialliseksi ja opilliseksi totuudeksi. Jo tälläkin tasolla Sanan rikkaus on valtaisa.

Esikuvallinen taso tarkoittaa lähinnä sitä, miten Jeesus tulee Vanhassa testamentissa esille paljolti kätkettyinä ennakkoviittauksina. Jeesuksen esikuvia ovat monet henkilöt, esimerkiksi Joosef, Mooses ja Daavid. Heidän elämässään ja puheissaan ilmenee ihmeellisellä tavalla samoja piirteitä kuin Herramme elämässä sittemmin. Jeesuksen esikuvia ovat myös muut kuin henkilöt, esimerkiksi temppeli ja kallio. Se mitä VT:ssa puhutaan Herran temppelistä, saattaa viitata kätketysti etukäteen Herraan Jeesukseen Kristukseen.

Profeetallinen taso tarkoittaa Raamatun ennustuksia. Ne ovat joko selkeitä tai kätkettyjä. Ne voivat myös olla monikerroksisia siten, että samassa profetiassa ennustetaan useita eri aikoina toteutuvia tapahtumia.

Vertauskuvallinen taso kertoo siitä, miten Raamatun sanoilla tai käsitteillä on niiden varsinaisen merkityksen lisäksi toinen, usein kätketty merkitys, jolla on oma sisältönsä.

Lisäksi Raamatun teksteissä on monenlaista muuta monikerroksisuutta.

Tällä tavalla määritellyt tasot menevät osittain päällekkäin ja lomittain. Vanhan testamentin esikuvat Jeesuksesta ovat samalla profetiaa hänestä. Jotkut profetiat rakentuvat vertauskuvien ymmärtämiselle. Jotkut Jeesuksen esikuvat ovat samalla vertauskuvia jne.

Esikuvallinen ja vertauskuvallinen taso sekä paljolti myös profeetallinen taso ja muu monikerroksisuus muodostavat yhdessä Sanan kätkettyjen rikkauksien aarteiston. Se on kuin jäävuoren näkymätön vedenpinnan alainen osa.

Raamatun fantastisuus ilmenee siinä, että eri tasot etenevät sisäkkäin samassa tekstissä. Yksinkertaistaen voimme ikään kuin valita minkä tahansa 'kanavan' tutkiessamme Sanaa. (Toki Pyhä Henki avaa Sanaa tahtonsa mukaan. Emme voi automaattisesti 'avata kanavia'.)

Toinen fantastinen piirre on, että eri tekstit ja tasot muodostavat yli ymmärryksen käyvän hyvin kiintoisan sisäisten yhteyksien verkoston. Sekä perusteksti että kätketyt rikkaudet aukeavat tämän verkoston avulla. Verkosto koostuu asia- ja lauseyhteyksistä, yksittäisten sanojen esiintymistä ja sanamuodoista. Raamatun lukuisat esimerkit todistavat järjestelmän olemassaolosta.

Vain kaikkivaltias Jumala pystyy tähän. Koska valtaosa kristityistäkään ei usko Raamattua kokonaan Jumalan kirjaksi, niin he eivät usko siihen sisältyvän tällaista yhteysverkkoa ja monikerroksista järjestelmää.

Kaikkivaltias pystyy yli ihmisymmärryksen käyviin ratkaisuihin. Hän on pystynyt ohjaamaan historian tapahtumat yksittäisiä puheenvuoroja ja Raamattuun valittavia tekstejä myöten niin, että kokonaisuudesta on muodostunut virheetön ja sopusuhtainen luomus.

Jumalan sanan voi osaltaan rinnastaa Jumalan luomaan luomakuntaan ja ihmisruumiiseen. Niissäkin on samaa huikaisevuutta. Jokaisella pienelläkin osasella on tärkeä merkitys hienon kokonaisuuden osana.

Tunnustamme uskomme Kaikkivaltiaaseen, mutta tunnustus taitaa usein olla huulten tasolla.

Kätkettyjen rikkauksien perusteluja

Uuden testamentin (UT) lukuisat viittaukset Vanhaan testamenttiin (VT) todistavat, että Jeesuksesta on puhuttu paljolti kätketysti VT:ssa. Jeesus mainitsee, että Joonan olo meripedon vatsassa oli esikuva siitä, miten hän itse tulee olemaan maan povessa kolme päivää ja kolme yötä (Matt. 12:40). Ellei Jeesus olisi näin sanonut, voisimme väittää, ettei uppiniskainen profeetta voi olla Kristuksen esikuva.

Kätketyt rikkaudet eivät rajoitu niihin, joista UT puhuu. Nehän eivät enää olekaan kätkettyjä. Ne kertovat avautumisperiaatteet.

Jeesuksesta on puhuttu kaikissa VT:n kirjoituksissa (Luuk. 24:27; ks. myös Ap.t. 3:18;10:43). VT:ssa ei ole selviä Messias -profetioita läheskään kaikissa kirjoissa. Kun otamme tosissamme em. Luukkaan kohdan, ainoa mahdollisuus on, että Jeesuksesta on puhuttu VT:ssa paljolti kätketysti.

Haastan jokaisen, joka tätä epäilee: Esitä joku toinen perustelu, jolla ko. raamatunkohta voi pitää paikkansa.

Kun esikuvalliset, profeetalliset ja vertauskuvalliset tekstit puhuvat valtaosin Jeesuksesta, niin näiden rikkauksien äärellä pääsemme maistamaan sitä tosiasiaa, että Vapahtajasta on totisesti puhuttu kaikissa kirjoituksissa.

Jotkut pitävät tällaista rikkauksien etsimistä mielivaltaisena. Peruskysymyksenä on usko Sanan luotettavuuteen. Jotka uskovat, että Jeesuksesta on puhuttu kaikissa kirjoituksissa, he tutkivat Sanaa tältä pohjalta ja löytävät näitä profetioita ja esikuvia. Jotka eivät usko, he eivät tietenkään löydä näitä rikkauksia, eikä tarkka käännöstapa ole heille siksikään tärkeä.

Otan toisen esimerkin. Kylväjävertauksen selityksessä Jeesus sanoi, että siemen on Jumalan sana. Miksi emme voisi tutkia, tarkoittaako siemen mahdollisesti Jumalan sanaa muuallakin Raamatussa? Käydessämme siemen-sanoja läpi on tutkittava asiayhteyttä: näyttääkö tulkinta mahdolliselta. Kun käännöksessä käytetään siemen-sanaa johdonmukaisesti alkutekstin tapaan, voimme tutkia asiaa kattavasti. Ei tässä ole sen ihmeellisemmästä asiasta kysymys.

Jeesus puhui paljon vertauksilla. Kuulijat eivät monesti ymmärtäneet. Onko tänään sama tilanne? Jumala puhuu Sanassaan paljon vertauskuvallisesti, mutta me emme ymmärrä. Emme halua olla lapsenmielisiä.

Kristuksessa ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä (Kol.2:3). Ottaen huomioon Jeesuksen ja Sanan yhteyden (Joh. 1:1s.; Ilm. 19:13) uskon, että nämä aarteet ovat myös Raamatussa, osittain kätketysti.

Kätkettyjen rikkauksien tulkinnassa on toki vaara ajautua mielivaltaisuuksiin. Niiden välttämiseksi on muistettava seuraavat periaatteet:

· - Raamatun perustekstistä on löydettävä avain kätkettyjen rikkauksien aukeamiselle.

- Kätkettyjen rikkauksien on oltava sopusoinnussa perustekstin kanssa (1Kor. 4:6).

- Kahden tai kolmen kohdan on osoitettava samaan suuntaan (2Kor. 13:1).

- Opetuksen ja käytännön esimerkkien on tuettava toisiaan.

Kätkettyjä rikkauksia ei usein huomaa ensi lukemisella. Vasta kun Sanaa tutkii koko sydämestään rukoillen, aarteistot alkavat avautua. Mitä sanatarkempi käännös on, sitä paremmin aarteet siinä säilyvät.

Kokemuksesta voin vakuuttaa, että Pyhä Henki avaa Sanaa näin. Lukiessani tuttua kohtaa vaikka kuinka monetta kertaa niin aina siitä aukeaa uusia rikkauksia, uusia yhteyksiä, uusia hienoja näkökulmia. Se tapahtuu usein yksittäisten lauseiden, sanojen tai sanamuotojen kautta. Näin minua kiinnostaa ja innostaa tutkia jatkuvasti Jumalan sanaa.

En voi kyllin korostaa yksittäisestä sanasta lähteviä valtavia löytöjä. Pyhä Henki voi avata vähäiseltä tuntuvan sanan kautta tekstiin aivan uuden näkökulman, uuden kerroksen. Jos sana poistetaan, ratkaiseva avain menetetään.

Jeesus avasi opetuslasten ymmärryksen käsittämään kirjoitukset (Luuk.24:45). Nyt Pyhä Henki haluaa tehdä samaa meille.

 

Käännösperiaate johtanut vikaan

UK on käännetty dynaamisen vastaavuuden periaatteella. Ensin on pyritty tulkitsemaan tekstin ajatus. Sitten se on käännetty omin sanoin, välittämättä alkutekstin sanoista. Vain ajatus on muka tärkeä.

Käännöstapa on sotkenut edellä kuvatun mestarillisen luomuksen. Paljolti yksittäisiin sanoihin perustuva yhteysverkosto on ratkaisevasti tuhoutunut. UK:een valittu tulkinta estää usein löytämästä monia alkutekstin mahdollistamia tulkintoja. UK on latistettu ihmistekstiksi.

Aiemmat suomenkieliset käännökset on laadittu sanavastaavuuden periaatteella: sama alkutekstin sana on mahdollisuuksien mukaan käännetty samalla suomen sanalla. Näin lukija voi paljolti seurata alkutekstin etenemistä.

Raamattu avaa Raamattua. Saan tiettyyn kohtaan ymmärrystä tutkimalla, mitä muualla puhutaan samasta asiasta tai missä käytetään samoja lauseita tai sanoja.

UK:ssä tällainen tutkimus ei onnistu. Kahta samasta asiasta kertovaa kohtaa ei ole välttämättä käännetty samoilla sanoilla, vaikka alkutekstissä olisi samat sanat. Eri kohtien luotettava vertailu on mahdotonta. Raamatun sisältö on sotkettu. Jotkut kohdat on käännetty oikein, jotkut ei. Lukija ei voi erottaa oikeaa ja väärää.

Otanpa minkä tahansa käsitteen tai sanan tutkittavaksi, siitä ei tule mitään. Alkutekstin mukaisia ao. kohtia ei voi luotettavasti löytää. Päinvastoin suomenkielen valinnat voivat ohjata väärille yhteyksille, sellaisille, joissa alkutekstissä on eri sanat.

UK:n tekstiin laaditut sanakirjat, sanahakemistot ja atk-systeemit ovat puhtaan Sanan tutkijalle käyttökelvottomia. Ne kertovat kääntäjien sanavalinnoista ja ohjaavat tutkimaan asioita kääntäjien tulkintojen eikä alkutekstin sisällön pohjalta.

Perustelen väitteeni jäljempänä olevilla esimerkeillä. Erityisesti viittaan esimerkin 23 tekstiin (s. 8) ja väitteen 9 tekstiin (s. 11).

Uuden käännöksen virhetyyppejä

Olen käsitellyt kirjassani mm. seuraavia UK:n virhetyyppejä: Jumalan sanaa kohtaan on kylvetty epäuskoa, Jeesusta on kohdeltu kaltoin runsain määrin ottaen huomioon Raamatun monikerroksisuuden, Pyhää Henkeä koskevia kohtia on tulkittu vikasuuntaan, uskoon tulosta ja uskovana elämisestä tulee paikoin väärä käsitys, Israelin erikoisasemaa ei ole aina ymmärretty, Vanhan testamentin ja Uuden testamentin yhteys on murentunut runsain määrin, Raamatun ja kristinuskon käsitteitä ja niiden syvällistä sanomaa on vesitetty, Raamatun kulttuurisisältöä on poistettu, miehen ja naisen keskinäistä suhdetta ei ole ymmärretty, historiallista dokumenttiaineistoa on vääristelty, Raamatun ilmoittamat maailmankaudet on sotkettu ja lauserakenteita yksinkertaistamalla on muutettu alkutekstin ajatusta.

Kirjan 300 esimerkkiä on tarkastanut hepreankielen maisteri Pauli Rahkonen, joka toimii Lahden Baptistilähetyksen saarnaajana ja joka on itsekin kääntänyt Raamattua.

Jotkut ajattelevat, että kirjani on hyvä hakemisto UK:n virheistä. Tämä on väärä ajatus. Kirjan esimerkit osoittavat eräitä virhetyyppejä. Vastaavia virheitä ja/tai epäjohdonmukaisuuksia UK:ssä on tuhansittain.

 

Esimerkkejä perustason virheistä

Tähän tiivistelmään olen poiminut 24 esimerkkiä, 12 VT:sta ja 12 UT:sta. Esimerkeistä 17 käsittelee perustason virheitä ja 7 kätkettyjen rikkauksien virheitä. Virheet eivät ole välttämättä opillisesti räikeimpiä. Esimerkit ovat kuin pisara vesisangon uurteessa. Ehkä ne kuitenkin antavat aavistuksen siitä, mistä on kysymys.

Raamatunkohdan jälkeen on mainittu esimerkin numero Taistelu Raamatusta -kirjassa. Siellä esimerkkejä on tutkittu perusteellisemmin alkutekstin pohjalta.

Kunkin esimerkin päätteeksi esitän laajemman havainnon UK:n virheellisyydestä.

1. Eikö Jumalan Henki ollut persoonana mukana VT:n tapahtumissa? (1Moos.1:2, esim. 201)

Jumalan Henki liikkui vetten päällä. UK:ssä henki on pienellä kirjaimella. Ei ole uskottu Jumalan Hengen olevan persoonana mukana luomisessa.

Havainto: UK:ssä Jumalan Henki on kirjoitettu pienellä h:lla läpi koko VT:n. Kääntäjät eivät ilmeisesti usko Jumalan Hengen olleen mukana VT:n tapahtumissa. Tai ainakaan ei uskota VT:n ihmisten ymmärtäneen Pyhää Henkeä. Koska sekä VT että UT ovat Jumalan sanaa, Henki on kirjoitettava isolla kirjaimella kummassakin osassa (ks. esim. Ap.t. 1:16).

2. Teksti muotoiltu babylonialaisen maailmanmallin mukaiseksi. (1Moos.1:6-8, esim. 202)

Luomiskertomuksen teksti on muotoiltu niin kuin Jumala olisi sanonut: "Tulkoon kaartuva kansi vesien väliin". Tekstiin on ilmeisesti sijoitettu ajatus sen aikaisesta babylonialaisesta maailmanmallista.

Babylonialaisen mallin mukaan maa oli pilarien varassa oleva litteä levy. Levyn päällä oli kupolimainen kaartuva kansi, jossa oli reikiä, joista sade tuli maan päälle. Tähdet olivat kiinni kannessa ikään kuin ruuvattuina.

Monet teologit uskovat Raamatun tekstien heijastavan sen ajan virheellisiä käsityksiä. UK:n teksti on sorvattu tukemaan tätä näkemystä.

Havainto: Ratkaisussa heijastuu epäusko Jumalan sanaa kohtaan. Siinä näkyy kääntäjien ajatus, että Raamattu on ihmisten kirjoittama vajavainen ja virheitä sisältävä teos. Näin viedään pohjaa Sanan luotettavuudelta.

3. Ei Jumala luonut petoja. (1Moos.1:21, esim. 203)

UK:n mukaan Jumala loi meripedot. Ei peto-sanaa ole alkutekstissä. Kääntäjät eivät ilmeisesti ota todesta luomiskertomusta, jonka mukaan kaikki, mitä Jumala loi, oli sangen hyvää. Eläimet muuttuivat pedoiksi vasta myöhemmin.

Havainto: Sanavalinta kertoo epäuskosta. Raamatun ilmoittamilla maailmankausilla (tässä paratiisilla) on tärkeä historiallinen ja hengellinen merkitys. UK:ssä näkyy Raamatun luotettavuutta murentava ajattelu. Toinen usein sotkettu maailmankausi on tuleva tuhatvuotinen valtakunta.

4. Määräsikö Korkein kullekin kansalle oman jumalan?! (5Moos.32:8, esim. 106)

UK:n mukaan Korkein olisi määrännyt kullekin kansalle oman jumalan. Näin ei alkuteksti sano. Tämä on karkea virhe.

Havainto: Ratkaisu kertoo, miten ristiriitaisena ja maallisena kirjana kääntäjät pitävät Raamattua. Sama Jumala, joka toisaalla sanoo olevansa yksi ainoa ja edellyttää, että ainoastaan Häntä kumarretaan, olisikin muka toisaalla määrännyt kullekin kansalle oman jumalan. Kun Raamatusta annetaan näin hatara kuva, niin kuka voi uskoa sen jumalalliseen luonteeseen!

Käännösmenetelmä ja epäuskoinen asenne tuottavat tekstiin ristiriitaisuuksia. Pistokoemaisella tarkastelulla olen todennut niitä mm. seuraavasti: Ikään kuin tuhottavan kaupungin asukkaat olisi tullut julistaa Herralle kuuluvaksi uhriksi (Joos.8:26), ikään kuin vedet olisivat lähtöisin maan kohdusta (Job 38:8) ja ikään kuin Jeesus vain aiottiin ottaa veden päältä veneeseen (Joh. 6:21). Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ajankohta on tullut eri evankeliumeissa ristiriitaiseksi (Mark. 15:25, 33 ja Joh. 19:14-16).

5. "Elämän puu" -käsitettä ei voi tutkia. (Sananl.13:12; 15:4, esim. 140)

"Elämän puu" on Raamatun tärkeitä käsitteitä. Se esiintyy läpi Raamatun luomiskertomuksesta Ilmestyskirjaan. Sananlaskujen kirjasta käsite on muutamasta kohdasta poistettu UK:ssä. Näin sitä ei voi enää luotettavasti tutkia. Käsite kytkeytyy myös "puu"-teemaan, jota sitäkin on käsitelty epäjohdonmukaisesti.

Havainto: Tärkeätkin käsitteet on joskus käännetty oikein, joskus ei. Mistään kristinuskon peruskäsitteestä ei UK:ssä saa kunnollista kokonaisnäkemystä. Olen tarkastellut mm. Jeesuksen nimeä, Ihmisen Poikaa, lihaa, vaimon siementä, seurakuntaa, edeltätuntemista, armoistuinta, sydäntä, sielua, henkeä ja pyhää.

Olen lisäksi todennut virheellisyyttä mm. seuraavissa käsitteissä: profeetta, profetia, luut, väkevä (=perkele), karkeloida, hetki (aikamääre) ja yövartio.

6. Jeesusta löi Jumala, eivät meidän pahat tekomme. (Jes. 53:4,5, esim 46)

Jesajan kirjan luvun 53 profetiaa on tulkittu siten kuin meidän rikkomuksemme olisivat lävistäneet Jeesuksen. Jumala löi Jeesusta ristillä, eivät suinkaan meidän pahat tekomme. Jeesus otti syntimme kantaakseen ja kärsi ristillä rangaistuksen. Synnin palkka on kuolema. Sen kuoleman Jeesus kärsi Isänsä kädestä.

Havainto: Tulkittu teksti johtaa ratkaiseviin teologisiin virheisiin. Lisäksi eri kohtien vertailumahdollisuus poistuu.

Jeesusta koskevista muista vakavista tulkinnoista mainitsen, että hänestä on tehty ihminen kohdissa, joissa alkuteksti ei niin sano (1Moos.3:15; Hebr. 2:8; 1Joh.4:2).

7. Jumala vuodattaa vihansa pakanain päälle, ei Israelin päälle. (Sef.3:8, esim. 161)

Sefanjan kirjassa profetoidaan, kuinka Jumala kokoaa pakanakansat (Harmagedoniin) Israelia vastaan vuodattaakseen heidän päälleen vihansa. UK:ssä ajatus on muutettu alkutekstin vastaisesti päälaelleen: ikään kuin Jumala vuodattaisi vihansa Israelin päälle. Hän päinvastoin pelastaa Israelin.

Havainto: Israelin erikoisasemaa ei ole monin paikoin ymmärretty. Teksti on itse järkeiltyä.

8. Tähti tulkittu normaalitähdeksi. (Matt.2:2, esim. 10)

UK:n mukaan itäisten maiden tietäjät sanoivat: "Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle." Tähti on tulkittu normaalitähdeksi tai Jupiterin ja Saturnuksen konjunktioksi (yhdessä näkymiseksi). Alkuteksti ei sano, miten tähti ilmestyi näkyviin.

Kun otamme kertomuksen todesta, lapsikin ymmärtää, että on kysymys erikoistähdestä. Ei normaalitähti tai planeettojen konjunktio voi pysähtyä ilmoittamaan Jeesuksen täsmällistä olinpaikkaa.

Havainto: Koska Raamatun kertomuksia pidetään legendoina siten, että historiallista pohjaakin on olemassa, niin kääntäjät lienevät ajatelleet: Jupiterin ja Saturnuksen konjunktio on historiallista pohjaa, alkutekstin mukainen erikoistähti on legendaa. Tämä ajatustapa lienee ohjannut käännöksen maallistavaan ratkaisuun.

Toisen vastaavan esimerkin mukaan Jeesus olisi puhunut vedenpaisumuksesta tulvana (Matt. 24:39).

9. Niiniven miehet muutettu asukkaiksi. (Matt. 12:41, esim. 262)

Alkutekstin mukainen Niiniven miehet on muutettu asukkaiksi. Niinivessä miehet tekivät parannuksen, ja kaupunki säästyi. Raamatun peruslinja on sekä VT:ssa että UT:ssa, että miehillä on valta ja myös päävastuu.

Havainto: Nykyinen ajattelu, joka ilmenee mm. naispappeudessa, lienee taustalla, kun ei haluta tehdä eroa miehen ja naisen välillä. Nykyinen ajattelu ei saisi ohjata käännöstä, vaan Raamatun tulisi antaa muuttaa ajattelumme.

10. Opetuslapsiluettelo esitetty täysin virheellisesti. (Ap.t. 1:13, esim. 172)

Opetuslapsiluettelo on esitetty täysin virheellisesti ryhmittelemällä opetuslapset aivan erilailla kuin alkutekstissä. Alkutekstin "ja"-sanoista ei ole piitattu. Kääntäjät ovat sijoittaneet "ja"-sanoja itse keksimiinsä paikkoihin.

Kuvitellaanpa, että kuuluisimme kahdentoista hengen toimikuntaan, joka jakautuisi neljän hengen johtoryhmään ja pareittain työskenteleviin pienryhmiin. Miltä meistä tuntuisi, jos ryhmittely ja parit esitettäisiin täysin virheellisesti? Millaisen arvosanan antaisimme vääristellyn nimilistan tehneelle henkilölle?

Havainto: Alkutekstin pienten sidesanojen osalta UK on täysin epäluotettava. Tekstiä on muotoiltu niistä välittämättä niin, että asia on usein muuttunut. Tämä on samalla esimerkki historiallisen dokumenttiaineiston vääristelystä.

11. Korinttolaiskirjeen viimeisen pasuunan ja Ilmestyskirjan viimeisen pasuunan kytkentä tuhottu. (1Kor.15:52; Ilm.10:7, esim. 290)

Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä puhutaan viimeisen pasuunan soimisesta. Ilmestyskirjassa kerrotaan, kuinka seitsemän enkeliä puhaltavat vuorollaan pasuunaan. Alkutekstissä on sama sana kummassakin kohdassa. Vuoden 1938 käännöksessä kummatkin kohdat on käännetty pasuunaksi. Näin suomalainen lukija voi yhdistää Korinttolaiskirjeen viimeisen pasuunan ja Ilmestyskirjan seitsemännen pasuunan toisiinsa samoin kuin alkutekstissä. UK:ssä Korinttolaiskirjeen kohta on käännetty pasuunaksi ja Ilmestyskirjan kohta torveksi. Kohtia ei voi enää yhdistää. Kääntäjät ovat tulkinneet pois lukijoilta tämän mahdollisuuden.

Havainto: Sanavastaavasti käännetyssä tekstissä voi itse tutkia sanayhteyksiä. Voi tehdä johtopäätöksiä pyytäen Pyhän Hengen apua. UK:tä ei voi näin tutkia eikä Pyhä Henki voi sieltä avata tällaisia näkökulmia.

Eräs lausunnonantaja) suositteli esimerkin poistamista. Hänen mukaansa soittimet eivät välttämättä ole samoja. Kaksi eri soitinta, joilla hepreankielessä on eri nimi, on kreikaksi käännetty samalla sanalla UT:n alkutekstissä.

Vastaan tähän seuraavasti. Ensiksikin tekstit eivät selvästi osoita, että Korinttolaiskirjeen kohdassa ja Ilmestyskirjan kohdassa tarkoitettaisiin em. eri soittimia. Toiseksi UT:n kreikka on Jumalan sanaa. Jumala on halunnut antaa Sanansa ihmiskunnalle juuri tässä muodossa, jossa em. kohdissa on sama sana. Tästä on pidettävä kiinni. Monet kristityt eivät usko ylöstempauksen tapahtuvan Ilmestyskirjan seitsemännen pasuunan aikoihin. Niinpä heitä ei häiritse, mikäli tällainen tulkintamahdollisuus poistetaan. Oma ajattelu ei kuitenkaan saisi olla muuttamassa käännöstä puoleen eikä toiseen.

12. Antakaamme Herran tehdä työ. (1Kor.15:58, esim. 33)

Alkutekstin mukaan meidän tulisi olla aina innokkaita Herran työssä. UK:n mukaan meidän tulisi tehdä innokkaasti Herran työtä. Herran työ on työtä, jota Herra tekee, kuten Kallen työ on työtä, jota Kalle tekee. Ei meidän tule tehdä Herran työtä. Meidän tulee antaa Herran tehdä työ. Meidän tulee vain olla innokkaita. Tämä Kristus-keskeinen ajattelu on Raamatun päälinjoja. Alkutekstiin kuulumaton tehdä-verbi muuttaa ajatuksen perusteellisesti.

Havainto: Kääntäjät eivät näytä ymmärtävän uskovana elämisen perusasiaa. Käännöksessä näkyy katolishenkinen omia tekoja korostava linja.

Eräs lausunnonantaja sanoi: "Herran työ on painopiste. En ymmärrä perustelua!"

Olemme tottuneet ajattelemaan, että Herran työ tarkoittaa ylipäänsä hengellistä työtä. Tästä lienee osaltaan kysymys, kun UK:een on lisätty tehdä-verbi. Koska UK on laadittu tällaisten yleisten tulkintojen mukaiseksi, useat kristityt eivät huomaa tehtyjä periaatteellisia muutoksia.

Nyt siis alkuteksti mahdollistaa kokonaan toisen tulkinnan. Kun käännös laaditaan tarkasti, niin siinä säilyvät molemmat alkutekstin mahdollistamat tulkinnat. Kun lähdetään alkutekstistä, jossa ei ole tehdä-verbiä, niin ymmärrän pääpainon olevan itse esittämässäni tulkinnassa.

Yhä uudelleen on pyrittävä takaisin Raamattuun, tutkimaan mitä siellä todella sanotaan.

13. Kristuksessa olemme jo taivaallisissa. (Ef. 2:6, esim. 29)

Alkutekstin mukaan Jumala on asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa. Me uskovat olemme jo nyt taivaallisissa, kun olemme Kristuksessa. Sen sijaan UK:n mukaan kohta tarkoittaisi sitä, että Jumala antoi meille paikan taivaassa. Koska UK vierastaa paljolti "olla Kristuksessa" - käsitettä, niin ajatus on vääntynyt toiseksi. Käsitteen sisältöä ei ole ymmärretty.

Havainto: Uskovana olemisen pääkäsite on sotkettu perusteellisesti tuon tuostakin. (Ks. väite 10, s. 12)

"Kristuksessa" olo tarkoittaa sitä, että uskova on ikään kuin Kristuksen sisällä. Hän on pukenut Kristuksen päällensä (Room.13:14; Gal. 3:27). Jeesus sanoo: "Minä olen viinipuu, te olette oksat" ja "Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä" (Joh. 15:4,5). Jeesus ei sano: "Minä olen viinipuun runko, te olette oksat." Oksat ovat oleellinen osa puuta, kuten uskovat ovat oleellinen osa Kristuksen ruumista (1Kor.12:27). On sekä asiallisesti että suomen kielen kannalta oikein sanoa, että oksat ovat "puussa" ja silmä on "ruumiissa". Vastaavasti on oikein ja tärkeää käyttää muotoa "Kristuksessa".

Kristuksessa olo on täysin Kristus-keskeistä. Hän tekee kaiken. Minä olen vain välikappale. Omin ponnisteluin en voi tehdä mitään hyvää.

Em. Efesolaiskirjeen kohta on vain yksi lukuisista UK:n käyttämistä kiertoilmaisuista. Kaikki ne johtavat sisällöllisesti hakoteille.

Vastaavaa virheellisyyttä on myös ilmaisuissa "Kristus teissä" , "Jumalassa" ja "Pyhässä Hengessä" ("Hengessä").

14. "Herran kasvot" poistettu. (2Tess.1:9, esim. 180)

Tärkeä ilmaus Herran kasvot on poistettu. Ilmaisu mainitaan Herran siunauksessakin. Täällä maan päällä kukaan ei voi nähdä Jumalan kasvoja ja jäädä eloon. Mooseskin näki vain Herran selkäpuolen. Uskovat saavat katsoa taivaassa Herraa kasvoista kasvoihin. Uskomattomat joutuvat eroon Herran kasvoista.

Kasvot ovat oleellinen osa persoonaa. Kasvoihin kiinnitämme yleensä ensiksi huomion toisessa persoonassa. Kun Herran kasvoihin on suhtauduttu näin piittaamattomasti, kertooko se, että kääntäjät eivät usko Herran olevankaan todellinen persoona, jolla on kasvot?

"Jumalan kasvot" viittaa juutalaisessa ajattelussa Messiaaseen. (Santala Risto: Kristinuskon juuret I, s. 79. 1985)

Havainto: Muita vastaavia epäjohdonmukaisesti käännettyjä käsitteitä ovat Herran suu, Jumalan silmä, Jumalan käsi ja Jumalan kauhu.

15. Vain Jeesuksen veren kautta pääsemme kaikkeinpyhimpään. (Hebr. 10:19, esim. 79,80)

Hebrealaiskirjeessä puhutaan uskoon tulosta pääsynä temppelin kaikkeinpyhimpään. Edellisessä käännöksessä sanotaan alkutekstin mukaisesti: "Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään..." UK tulkitsee: "Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä..." Tämän voi ymmärtää niin, että meillä olisi täysi oikeus tästä vain astua kaikkeinpyhimpään. Uskoon tuloon kuuluva sovituksen henkilökohtainen vastaanottaminen ei tule selväksi. Meidän tulee luottaa siihen, että kulkemalla itse Jeesuksen veren kautta pääsemme kaikkeinpyhimpään. Ei riitä yleistieto siitä, että Jeesus on uhrannut itsensä.

UK:n muotoilulla jää huomaamatta rinnastus vanhan liiton temppeliin siltäkin osin, että kaikkeinpyhimpään piti mennä oven kautta ja esiripun kautta. Jeesus sanoi olevansa ovi. Kun Jeesus kuoli, esirippu repesi. Nyt voimme siis mennä kaikkeinpyhimpään Jeesus-oven kautta, repeytyneen esiripun kautta (siis Jeesuksen kuoleman omalle kohdallemme sovitukseksi hyväksyen).

Pelastuksen tien oikea ymmärtäminen on äärimmäisen tärkeää. Tällaiseen latistamiseen on sanottava jyrkkä vastalause.

Havainto: Lauserakenteen yksinkertaistaminen johtaa usein perusasioidenkin oleelliseen muuttumiseen. Tämä on tyypillistä UK:ssä, etenkin UT:n opetuskirjeiden teksteissä. Kyllä kreikaksi voidaan asiat haluttaessa sanoa yksinkertaisin lausein. Koska opetuskirjeissä ei useinkaan tehdä niin, sillä on joku merkitys. Asia yleensä muuttuu, kun monimutkaista lauserakennetta yksinkertaistetaan. UK on näiltä osin täysin epäluotettava.)

Olen kirjassa esittänyt esimerkin, jossa on kahdeksan merkittävää huomautusta kolmen ja puolen jakeen mittaisessa katkelmassa (2Kor. 6:4-7).

16. UK sorvattu kirkon opetuksen mukaiseksi. (1Piet. 3:21, esim. 192)

Alkutekstin mukaan kaste "ei ole lihan saastan poisottamista". UK on tulkinnut asian niin, että kasteessa luovutaan saastaisesta elämästä. Suomen kirkossa opetetaan paljolti, että kasteessa puhdistutaan syyllisyydestä. Vaikuttaa siltä, että UK on sorvattu kirkon opetuksen mukaiseksi.

Havainto: Käännös ja teologiset tulkinnat on pidettävä erillään. Käännös on laadittava tarkaksi. Teologien asia on sitten tutkia ja tulkita tekstiä. Aiempi tarkka käännös on esimerkiksi tältä osin kelvannut kaikille kristityille riippumatta siitä, miten kaste tulkitaan.

Tulkitsemme mielellämme tekstiä omien näkemystemme mukaisesti. Jos tutkimme tulkittua käännöstä, voimme harhautua kauaksi alkutekstistä.

17. Jospa Ilmestyskirja profetoi television katselusta! (Ilm. 11:9, esim. 294)

Alkutekstin mukaan ihmiset eri kansoista ja sukukunnista ja kielistä näkevät kahden säkkipukuisen todistajan ruumiiden viruvan Jerusalemissa. UK:n mukaan ihmiset käyvät katselemassa ruumiita. Tässä profetoidaan vieläkin edessäpäin olevasta tapahtumasta. Nykytekniikalla eri kansojen ihmiset voivat nähdä ruumiit TV:sta. Ei heidän tarvitse käydä katsomassa niitä. Jumala on nähnyt etukäteen, millainen maailma on tuohon aikaan, ja hän on näyttänyt siitä väläyksiä Johannekselle.

UK:n kääntäjät eivät ilmeisesti usko, että Raamatussa voi olla tällaisia profetioita. Siksi kohta lienee tulkittu siten, että ihmisten on käytävä katsomassa ruumiita.

Havainto: Kääntäjien epäusko Raamatun profetioihin ei saisi näkyä käännöksessä. Tarkka käännös turvaa asian.

Lopun aikojen tapahtumia ei voi UK:stä kunnolla tutkia. Tuon tuostakin ajautuu vikaraiteelle. Kirjani 300 esimerkistä on noin 89 sellaisia (monikerroksisuus huomioon ottaen), jotka ymmärtääkseni liittyvät jotenkin lopun aikoihin.

 

Esimerkkejä kätkettyjen rikkauksien virheistä

Pääpaino kirjani virhe-esimerkeissä on perustason virheissä. Seuraavat seitsemän esimerkkiä osoittavat, millaisiin virheellisyyksiin UK:n käännöstapa on johtanut kätkettyjen rikkauksien tasoilla.

Korostan, että virhe on näissäkin esimerkeissä jo perustekstissä, ja sillä on siltäkin osin merkitystä. Nyt en kuitenkaan keskity perustason virheiden arviointiin. Monesti virheiden merkittävyys paljastuu, kun tarkastelemme kätkettyjen rikkauksien tasoa.

Jotta UK:n virheiden periaatteet tulisivat selvästi ilmi, olen esittänyt tekstistä tulkintoja. Olen pyrkinyt ankkuroimaan nämä kätkettyjen rikkauksien avautumista koskevat tulkinnat Raamattuun.

Raamatun teksti ja tulkinnat ovat kaksi eri asiaa. Käännöksen tulisi olla sellainen, että se mahdollistaa alkutekstin mukaiset tulkinnat niin hyvin kuin suinkin. Sen sijaan tulkintamme ovat vajavaisia.

Tulkintojeni perusteella en siis väitä UK:tä virheelliseksi. Virheiden perustelu on yksiselitteisesti se, että UK ei vastaa alkutekstiä näissäkään esimerkeissä.

Lukijan ei tarvitse ajatella kaikista tulkinnoista samoin kuin itse olen ne esittänyt. Oleellista on, että UK:ssä ei ole enää sijaa tällaisille tulkintamahdollisuuksille. Kuka rohkenee varmuudella väittää, että Raamattu ei voi sisältää tämäntapaisia näkökulmia! Joka poistaa käännöksellä näitä alkutekstin mahdollistamia tulkintoja, hänen täytyy olla sataprosenttisen varma, että teksti ei sisällä mitään tällaista. Tämän linjan ovat UK:n kääntäjät valinneet, asettuen käytännössä Jumalan yläpuolelle.

18. Leivän syöminen on eri asia kuin hankkiminen. (1Moos.3:19, esim. 213)

Jumala sanoi Aadamille: "Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi". UK:ssä sanotaan alkutekstin vastaisesti: "on hankittava leipäsi". Syöminen on eri asia kuin hankkiminen. Siirryttäessä kätkettyjen rikkauksien tasolle avaimena ovat Jeesuksen sanat "Minä olen elämän leipä". Uskon tässä viitattavan perustekstin lisäksi Jeesuksen "syömiseen". Saamme syödä leipää, syödä Jeesusta Kristusta, syödä ehtoollisleipää. "Hankkiminen" johtaa omien ponnistelujen tielle pelastusasiassa.

Havainto: Vähäisiltä näyttävät muutokset saattavat kääntää ajatuksen päälaelleen, kun otetaan huomioon tekstin syvällinen sanoma. UK vilisee vastaavia "vähäisiä" muutoksia. Leivän lisäksi olen käsitellyt mm. karitsaa, lammasta, mullikkaa ja härkää.

19. Yhdessä lauseessa neljä virhettä! (5Moos.32:13, esim. 90-93)

Israelin erämaavaelluksesta kertovassa lauseessa on neljä virhettä. Alkutekstin mukaan Herra "antoi hänen imeä hunajaa kalliosta ja öljyä kovasta kivestä". UK sanoo: "He saivat - - - kerätä hunajaa kallionkoloista ja oliivisatoa kivikkoisilta mailta."

Perusmerkityksen lisäksi uskon tekstillä olevan huomattavaa hengellistä sanomaa. Hunaja tarkoittaa vertauskuvallisesti Jumalan sanaa. (Avainkohdat Ps.19:9,11; Sananl. 24:13,14; Hes. 3:1-3) Sitä saatiin kalliosta, Jeesuksesta Kristuksesta, ei kallionkoloista. ("He joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus." 1Kor. 10:4)

Öljy on Pyhän Hengen vertauskuva. (Jes. 61:1; Matt. 25:1-13) Sitäkin saatiin Jeesuksesta. (Joh.15:26; 16:14) "Oliivisatoa" en osaa yhdistää Pyhään Henkeen.

Myös kova kivi merkitsee peruskalliota, joka viittaa sekin Kristukseen. Kivikkoiset maat on surkea käännös. Sanaa "maa" ei ole alkutekstissä. Ihminen on maasta. Kristuksen vertauskuva on vääntynyt ihmisen vertauskuvaksi.

"Imeä" -verbi viittaa siihen, että Israel oli kuin vastasyntynyt lapsi. Se oli seurakuntana nuori. Seurakunta oli syntynyt ensimmäisenä pääsiäisenä Egyptistä lähdön yhteydessä. (Ks. myös Hoos. 11:1) Se halasi imeä Sanan väärentämätöntä maitoa. "Kerätä" tuhoaa tämän näkökulman.

Maallistavat tulkinnat ovat sotkeneet rikkaudet perusteellisesti.

Havainto: Esimerkki osoittaa, miten paljon UK:ssä on virheitä. Yhdellä sivulla voi olla kymmenittäin vastaavia näennäisesti pieniä virheitä. Ne maallistavat tekstin ja estävät täydellisesti yksittäisiin sanoihin perustuvan rinnakkaiskohtien vertailun. Kätkettyjen rikkauksien avautuminen tulee paljolti mahdottomaksi.

Olen poiminut malliksi kymmenen yksittäistä jaetta, joissa on jokaisessa vähintään kolme virhettä/tulkintaa.

20. Saviruukut olivat tyhjiä, vaikka niissä oli tulisoihtu. (Tuom.7:16, esim. 224)

Gideon antoi kullekin taistelijalle tyhjän saviruukun. UK:ssä tyhjä-sana on jätetty pois. Uskon tässä tarkoitettavan samalla, että miesten tuli olla tyhjiä omista voimistaan.

Havainto: Kääntäjät lienevät järkeilleet, että koska ruukussa oli soihtu, sitä ei voi sanoa tyhjäksi. Kuitenkin Paavalin mukaan "tämä aarre on meillä saviastioissa"(2Kor.4:7). Soihtu eli Jumalan Henki (Matt.3:11; Ap.t. 2:3,4) on nimenomaan tyhjässä astiassa (2Kun. 4:3s.; Fil. 2:7). Kääntäjät ovat kuvitelleet parantavansa tekstiä, mutta he ovat todellisuudessa tuhonneet suuren viisauden.

Jumala on harkinnut hyväksi sijoittaa tekstiin tietyt sanat. Nyt suomalaiset teologit poistavat oman järkeilynsä mukaan näitä Jumalan sanoja!

Eräässä lausunnossa todetaan: "Esimerkki on OK, mutta perustelu huono! En usko, että voimme hengellistää tällä tavoin."

Alkutekstin mukaan perustason merkitys on, että ruukussa ei ollut muuta tavaraa, niin että siihen voitiin panna soihtu. "Hengellistämisessä " on kysymys muista tasoista. Kaikkia tyhjä- ja tyhjentyä-sanoja tulee voida tutkia rinnakkain. Uskon, että niillä voi perustekstin lisäksi olla myös tällainen näkökulma. Se on sopusoinnussa Raamatun kokonaislinjan kanssa.

Vaikka joku ei näin uskoisikaan, virhe jää silti olemaan. Epäily ei oikeuta poistamaan sanaa eikä myöskään varmasti väittämään, että tämä on mitätön asia.

Tyhjä-sana on jätetty pois myös kerrottaessa Joosefin heittämisestä tyhjään kaivoon (1Moos.37:24). Tyhjentää-verbi on käännetty virheellisesti Jeesuksesta puhuttaessa ( Fil.2:7).

Muita vastaavia sattumanvaraisesti käännettyjä käsitteitä/sanoja ovat esimerkiksi vesi, viini, kalat, oikea ja vasen, kaste, tähdet ja kasvit.

21. "Tarkatkaa Jeesusta" -kytkentä tuhoutunut. (Tuom. 7:17,18, esim. 225)

Gideon sanoi miehilleen ratkaisevassa taistelussa midianilaisia vastaan: "Tarkatkaa minua." UK sanoo: "Katsokaa meitä."

Uskon, että Gideon on Jeesuksen esikuva. Avain tähän on Jeesusta koskevassa profetiassa: "Heidän käskijänsä sauvan sinä särjet niinkuin Midianin päivänä." (Jes.9:3) Samoin kuin Gideon murskasi midianilaisten vallan, niin Jeesus tulee murskaamaan saatanan vallan.

Alkutekstin yksikkömuoto on oleellinen. Kuten taistelijoiden tuli tarkata Gideonia, meidän tulee tarkata omissa taisteluissamme Jeesusta. Myös UT kehottaa tähän (Hebr. 12:1-3). UK:n muotoilulla Jeesus-yhteys on katkaistu.

Havainto: Olisi usein yksinkertaista kääntää alkutekstin mukaan. Usein UK ei edes ole parempaa suomea tai ymmärrettävämpää tekstiä kuin edellinen käännös.

Olen käsitellyt Jeesuksen esikuvista myös Joosefia, Juudaa, Moosesta, Joosuaa, Daavidia, Joonaa, paimenta ja ylkää.

22. Perhe puettu purppuraan= puettu Kristukseen? (Sananl.31:21, esim. 141)

Vuoden 1933 käännös sanoo kelpo vaimosta: "Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan." UK: "Pakkanen ja lumi eivät häntä säikytä, sillä hän on varannut perheelleen talvivaatteet." Alkutekstissä ei ole edellisen käännöksen "villaa" eikä UK:n "pakkasta" ja "talvivaatteita". Sen mukaan "koko hänen perheensä on purppuraan puettu".

Purppuranpunainen oli sekä Ilmestysmajan esiripun että Jerusalemin temppelin esiripun yksi väri (2Moos.26:31; 2Aikak.3:14). Koska temppelin esirippu viittaa Jeesukseen, voimme ajatella myös sen värien viittaavan häneen.

Jospa tässä perustekstin lisäksi tarkoitetaan esikuvallisesti: Kun perhe on puettu purppuraan, niin se on puettu Jeesukseen Kristukseen. (Vrt. Room.13:14) Kun pukeudumme häneen, meidän ei tarvitse pelätä kylmyyttä eikä muutakaan.

Vaimo voi tarkoittaa esikuvallisesti seurakuntaa, Kristuksen morsianta. Seurakunnalla ei ole pelättävää, kun sen jäsenet ovat pukeutuneet Jeesukseen, ovat "Kristuksessa".

Lumi saattaa viitata tuleviin lopun ajan tapahtumiin, jolloin ydinsodan (?) seurauksena maapallolle tulee hirveä kylmyys ja lumisade (Job 38:22,23; Ps. 147:16; Ilm. 16:21). Ehkä voidaan tarkoittaa myös lopun ajan hengellisesti kylmää kautta, "yötä". Kaikkeen kylmyyteen, sekä konkreettiseen että henkiseen, on Jeesus Kristus ainoa turva. Tämän sanoman olen näkemässä tästäkin raamatunkohdasta (perustekstin lisäksi).

Kun alkutekstin "purppura"-sana on poistettu UK:stä, kaikki mahdolliset em. yhteydet on menetetty. Vaikka edellisen käännöksen tekstiäkin on hieman tulkittu, sen pohjalta pääsee kuitenkin pääasiassa oikeille jäljille.

Septuaginta (VT:n kreikankielinen käännös) sanoo, että perhe on puettu "kaksinkertaisiin vaatteisiin" (so. lämpimästi). Lieneekö UK tulkinnut vapaasti Septuagintaa kääntäen "kaksinkertaiset vaatteet" talvivaatteiksi?

Havainto: Vaikka teksti tuntuisi sanatarkasti käännettynä ensi lukemisella oudolta, sitä ei silti saa lähteä peukaloimaan. VT:ssa saattaa olla viittauksia Kristukseen enemmän kuin aavistammekaan.

Muista vastaavasti käsittelemistäni sanoista mainittakoon temppeli, temppelin esirippu, ovi, kulmakivi, sarvi, valkeus, aurinko, totuus, sana ja miekka.

23. Bartimeus seurasi Jeesusta Jeesus-tiellä. (Mark.10:52, esim. 95)

Sokeasta Bartimeuksesta kerrotaan edellisessä käännöksessä: "Kohta hän sai näkönsä ja seurasi häntä tiellä." UK: "ja hän lähti kulkemaan Jeesuksen mukana". Alkutekstin tie-sana on jätetty pois. Uskon sen viittaavan Jeesus-tiehen. Kun sanotaan, että Bartimeus seurasi Jeesusta tiellä, se tarkoittanee konkreettisen tien lisäksi, että hän seurasi Jeesusta Jeesus-tiellä, siis uskoen Jeesukseen.

Avain on Jeesuksen sanat "Minä olen tie" (Joh. 14:6). Tässä tarkoitetaan tietä taivaan kotiin. Kohta kytkeytyy kaitaan tiehen (Matt. 7:14). Myös Hebrealaiskirjeessä mainittu uusi ja elävä tie viittaa Jeesukseen (Hebr. 10:19,20). Uskovia sanottiin "sen tien vaeltajiksi" (Ap.t. 9:2). Luukas kertoo lisäksi Bartimeuksen seuranneen Jeesusta ylistäen Jumalaa (Luuk. 18:43).

Ei ole mitään perustetta, miksi tie-sanalla ei voisi olla myös tämä sisältö tässä kohdassa.

VT:ssa on useita kohtia, jotka viittaavat Jeesus-tiehen, esim.: "Siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on 'pyhä tie': sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy - eivät hullutkaan" (Jes. 35:8). Edellisessä käännöksessä on varmistukseksi jakeen alla viite Joh. 14:6. UK:ssä alaviite on poistettu.)

Havainto: Sanojen poistaminen kertoo piittaamattomuudesta. Mitään ongelmaa ei olisi säilyttää yksiselitteisesti alkutekstiin kuuluvia sanoja käännöksessä.

Kirkkoraamatussa 1933/1938 esiintyy tie-sana noin 680 kertaa. Voimme arvioida näitä kaikkia kohtia siltä kannalta, näyttävätkö ne perusmerkityksen lisäksi viittaavan Jeesukseen. Ymmärrämme tutkimusurakan suuruuden. Sataprosenttinen työ edellyttäisi tarkistamisen alkutekstistä.

Tutkin malliksi alkutekstistä tämän yhden sanan kaikki esiintymät UT:ssa. Vertailin, miten johdonmukaisesti sana on käännetty englanninkielisessä varsin tarkassa kuningas Jaakon käännöksessä (KJV), professori Aapeli Saarisalon tarkasti kääntämässä UT:ssa, edellisessä raamatunkäännöksessä (KR -38) sekä UK:ssä.

Kreikan sana on hodos. Novum antaa sille merkitykset tie, matka, vaellus. Sana esiintyy alkutekstissä tasan 100 kertaa.

Alkutekstin eri sanojen kääntämisessä ja vertailussa on omat ongelmansa. Liitteenä on Pauli Rahkosen selvitys tie-sanan käytöstä Raamatun kreikassa ja hepreassa (s. 15). Hän käsittelee samalla kääntämisperiaatteita laajemminkin.

Johdonmukaisessa käännöksessä sama alkutekstin sana käännetään samalla suomen sanalla niin usein kuin asiayhteys huomioon ottaen on mahdollista.

Kun on vaihtoehtoisia käännösmahdollisuuksia, on valittava se vaihtoehto, joka parhaiten vastaa sanan yleismerkitystä ja kokonaisesiintymistä. Tässä se on englanniksi way ja suomeksi tie. Tätä sanaa käytettäköön sitten käännöksessä aina kun se on mahdollista.

Perusvalinnoissa on otettava huomioon myös avainkohdat ja niiden kääntämiseen soveltuvat sanat. Avaimeen "Minä olen tie" sopii "tie" hyvin, joten on luonnollista käyttää sitä muuallakin mahdollisimman pitkälle.

Käännöksen johdonmukaisuutta voidaan arvioida tutkimalla

· a) kuinka usein "hodos" on käännetty "tieksi" ja

b) kuinka usein "tietä" on käytetty muissa kohdin kuin "hodos"-sanan vastineena.

Mitä useammin "hodos" on käännetty "tieksi" ja mitä vähemmän "tietä" on muutoin käytetty tekstissä, sitä johdonmukaisempi käännös on. Kielten erilaisuudesta johtuen pelkkä matemaattinen laskelma ei välttämättä anna järkevää vertailutulosta. Myös asiayhteyksien säilyminen on tarkistettava.

Kun lukijalle tulee "tie" vastaan johdonmukaisessa käännöksessä, hän voi paljolti yhdistää sen alkutekstin tapaan avainkohtaan ja pohtia, viitataanko tässä mahdollisesti Jeesus-tiehen.

Epäjohdonmukaisessa käännöksessä ei ensinnäkään löydetä kaikkia alkutekstin mukaisia "tie"-kytkentöjä. Toiseksi ajaudutaan tutkimaan alkutekstin vastaisia "tie"-kytkentöjä.

Käännösten vertailu antoi seuraavan tuloksen:

KJV
Hodos "way" 91
käännetty muu ratkaisu 9
"way" muissa kohdin1 seur.s.) 13

Saarisalo
Hodos "tie" 89
käännetty muu ratkaisu 11
"tie" muissa kohdin1) ei tietoa

KR -38
Hodos "tie" 86
käännetty muu ratkaisu 14
"tie" muissa kohdin1) 9

UK
Hodos "tie" 67
käännetty muu ratkaisu 33
"tie" muissa kohdin) 26

Vertailu osoittaa seuraavaa:

· -Kielten erilaisuudesta johtuen täydelliseen sanavastaavuuteen ei päästä käännöksessä.
-KJV:ssa ja Saarisalon käännöksessä on melko pitkälle menevä sanavastaavuus.
-KR -38 on kohtalaisen tarkoin sanavastaavuuden periaatteella käännetty. Siinä on jonkin verran parantamisen varaa.
-UK on oleellisesti heikompi. (Sanavastaavuus ei ollut tavoitteenakaan.) Sadasta hodos-sanasta kolmasosa on käännetty peruskäännöksestä poiketen. Kääntäjät ovat tulkinneet, että ko. 33 kohdalla ei ole yhteyttä avainkohtaan. Lukijoille ei ole jätetty arviointimahdollisuutta. Yksi kohdista on puheena oleva Bartimeus-esimerkki.
-"Tie" esiintyy UK:ssä muissa kohdin 26 kertaa, vaikka alkutekstissä ei ole hodos-sanaa. Osa kohdista johtaa lukijaa vikasuuntaan, kuvittelemaan niiden mahdollisesti liittyvän avainkohtaan. KR -38:ssa näitä epäjohdonmukaisuutta ja epävarmuutta tuovia kohtia on merkittävästi vähemmän.

Esitän UK:n epäjohdonmukaisuuksista malliksi neljä lisäesimerkkiä.

Kaksi ensimmäistä esimerkkiä ovat poimintoja niistä 33 kohdasta, joissa hodos-sanaa ei ole käännetty tieksi. Alkutekstin tie-kytkentä on tuhoutunut.

a) Luuk. 24:32. Emmauksen tien kulkijat puhuivat Jeesuksesta: "Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?" UK:ssä "tiellä" on tulkittu "kulkiessamme". Tie saattaa viitata myös Jeesus-tiehen. Oli kysymys opetuslapsista. Kun kuljemme Jeesus-tietä (olemme uskovia), Herra itse puhuu meille ja selittää kirjoituksia. Ja sydän palaa innosta.

b) Ap.t.26:13. Paavali kertoo, miten Jeesus ilmestyi hänelle Damaskon tiellä: "Näin minä . . . tiellä keskellä päivää taivaasta valon". UK tulkitsee "matkaa tehdessäni". Tässä yhteydessä "tie" viitannee osaltaan laveaan tiehen (Matt. 7:13). Paavali oli ennen kääntymistään sillä tiellä, menossa vangitsemaan uskovia, kun Jeesus pysäytti hänet. Asiayhteys on aina tärkeää selvittää.

Kaksi seuraavaa esimerkkiä ovat poimintoja niistä 26 kohdasta, joissa UK:ssä on "tie", vaikka alkutekstissä ei ole "hodos"-sanaa. Ajatus yhdistyy vääriin, alkutekstin vastaisiin tie-kytkentöihin.

c) Luuk.18:36. Ennen kuin Jeesus kohtasi sokean Bartimeuksen, kerrotaan: "siitä kulki kansaa ohi". UK muotoilee: "tiellä kulki paljon väkeä". UK:ssä Raamatun sisältö on kääntynyt päälaelleen. Perusesimerkin mukaan Bartimeus seurasi Jeesusta tiellä. Sen UK jättää kertomatta. Sen sijaan sanotaan, että kansa kulki tiellä, vaikka alkutekstissä ei ole hodos-sanaa. Sitä ei ole kansasta puhuttaessa missään rinnakkaiskertomuksista (Matteus, Markus, Luukas). Uskon, että Jumala on harkinnut tämän huolellisesti. Mikäli kansa kulkisi tiellä, se voisi viitata siihen, että kaikki olivat uskovia. Raamattu viittaa Bartimeuksen uskoon, UK (ilmeisesti huomaamattaan) kansan uskoon.

d) Gal. 2:14. Paavali nuhteli Pietaria ja muita, koska he eivät "vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan". UK: "Näin heidän poikkeavan evankeliumin totuuden tieltä". Tässä johdetaan tavallaan ajattelemaan, että Pietari olisi poikennut taivas-tieltä. Se olisi raskas syytös. UK kääntää nimittäin toisaalla samaan tapaan: "Suoralta tieltä poikettuaan he ovat eksyneet." (2Piet.2:15) On kysymys vääristä profeetoista, joiden vuoksi totuuden tie (jae 2) tulee häväistyksi ja jotka joutuvat tuomittaviksi pimeyden synkeyteen. Pietarin hairahdus siis yhdistyy väärien profeettojen kauheuksiin, alkutekstin vastaisesti.

Lisäesimerkit selventävät, että UK:ssä on jatkuvasti tällaisia virheitä/epäjohdonmukaisuuksia. Sanalähtöistä tutkimusta ei voi kunnolla harjoittaa.

Tämä on karkea ja yksinkertaistettu tarkastelu. Koska se on tehty yhden sanan esiintymistä, lukuja ei voi yleistää. Lisäksi vertailussa ja kääntämisessä on aina tulkinnallisuutta. Kuitenkin linja on käsittääkseni useimpien alkutekstin sanojen kohdalla samansuuntainen.

Selitys on yksinkertainen. Nykyteologit eivät usko Raamattua Jumalan kirjaksi. Heidän mielestään tekstit ovat vajavaisia ihmisten kirjoituksia, jotka ovat muuttuneetkin aikojen kuluessa. He eivät siten voi ajatella, että eri tekstien sanoilla olisi tärkeitä jumalallisia riippuvuuksia. Niinpä käännös on laadittu välittämättä alkutekstin sanayhteyksistä. Siinä kuvastuu liberaali henki.

24. Hiekka muutettu rannaksi. (Ilm. 12:18, esim. 300)

Alkutekstin mukaan lohikäärme eli perkele asettuu seisomaan meren hiekalle. UK:ssä sanotaan: meren rannalle. Perustason virheellisyyden lisäksi ymmärrän UK:n vertauskuvallisesti merkittäväksi virheeksi. Jeesus sanoi, että ymmärtäväinen mies rakentaa kalliolle ja tyhmä hiekalle (Matt. 7:24 s.). Kallio kuvaa Kristusta. Joka rakentaa elämänsä Kristukseen, se perustaa kalliolle. Perkeleen paikka Jeesuksen vastustajana on tietenkin hiekalla.

Havainto: Yhden sanan esiintymien tutkiminen johtaa mielenkiintoisiin yhteyksiin. UK:ssä on tietoisesti haluttu estää tällainen tutkimus. Maallikoita ei haluta päästää tutkimaan Sanaa.

Piispa Aimo T. Nikolainen perustelee UK:n käännösperiaatetta, jossa ei halutakaan kääntää samaa alkutekstin sanaa aina samalla suomen sanalla, seuraavasti: "Jos 'liha' on 'lihaa' joka kohdassa tekstiyhteydestä välittämättä, kenttä jätetään vapaaksi kaikenlaisille fundeerauksille ja myös ilmeisille väärinkäsityksille." (Kotimaa 27.3.1990)

Esittämäni havainnot lienevät tällaisia epämääräisiä "fundeerauksia". Niistä tulee siis kääntäjien mielestä päästä eroon. UK varmistaa asian. Sen pohjalta näitä "fundeerauksia" ei ole mielekästä tehdä.

 

Väitteitä ja vastineita

Seuraavassa esitän 12 UK:tä puolustavaa väitettä ja vastineeni niihin. Tämäntapaisiin väitteisiin joutunee jokainen asiasta keskusteluun antautuva ottamaan kantaa.

Väite 1: " Pääasia on tekstin ydinsanoman ymmärtäminen. UK:stä tämä yleensä ilmenee hyvin ja selkeästi. Monet tämän monisteen väitteet ovat saivartelua, jotka pikemminkin sotkevat pääasian."

Tässä yleisessä ajattelussa kuvitellaan, että Raamatun sanoma koostuu yksittäisistä kertomuksista, joissa vain perusjuonella on merkitystä: Ei ole niin tarkkaa, mitä sanoja käytetään kertomuksen esittämiseen.

Ensinnäkin sanoman selville saaminen riippuu monesti oikeiden ja täsmällisten sanojen käytöstä. Toiseksi ydinsanoman saa usein selville vasta eri kohtia vertailemalla. Vain sanatarkka käännös antaa siihen mahdollisuuden.

UK:n virheet ja tulkinnat osoittavat, että alkutekstin ajatus on monesti muuttunut. Käännösmenetelmän tavoite ei ole toteutunut. Ajatus muodostuu sanoista. Jos yhtä sanaa muutetaan, ajatus yleensä muuttuu.

Ei Sanan rikkauksia tule poistaa siksi, että valtaenemmistö ei ymmärrä niitä, eikä siksi, että tekstistä saisi sujuvasti yksin selvää. Satoja hienouksia sisältävää kappaletta ei pysty esittämään muutamalla sujuvalla lauseella ilman sisällön ratkaisevaa murjoutumista.

Useat teologit ja Sanan opettajat eivät näköjään vaivaudu tutkimaan ja ottamaan todesta sitä, mitä Raamattu todella sanoo. Luotetaan totuttuihin tulkintoihin. Kun käännös on suurin piirtein niiden mukaista, se riittää. Poikkeavat perustellutkin näkemykset leimataan saivarteluksi.

Sanan opetus oli keskeistä Jeesuksen toiminnassa. Näin tulisi olla nytkin. On herättävä opettamaan ja oppimaan puhtaan Sanan valtavia rikkauksia.

Väite 2: "Raamattu ei muodostu yhdestä virheettömästä alkutekstistä. Mitään alkutekstiä sinänsä ei ole edes olemassa. Se pitää tehdä käytettävissä olevista vaihtoehdoista."

On totta, että käsikirjoitukset poikkeavat jonkin verran toisistaan. Täysin virheetöntä yhtenäistä alkutekstiä ei ole käytettävissä. Kuitenkin uskon, että alkuperäinen teksti on ollut virheetön. Aikojen kuluessa eri käsikirjoituksiin on tullut vähäisiä muutoksia. Pauli Rahkonen korostaa, että erot ovat minimaalisia eivätkä vaikuta oppiin tai uskonelämään. Näistä mitättömistä eroista ei ole kysymys, kun puhutaan käännösperiaatteista ja UK:n virheistä.

Alkutekstillä tarkoitan luotettavimpina pidettäviä heprean ja kreikan tekstejä, joista käännös tehdään.

Väite 3: "Sanavastaavuuden periaatetta ei voi kunnolla soveltaa kielten erilaisuuden vuoksi. Jokainen käännös on tulkintaa. Sanatarkkaa käännöstä ei voi laatia tai tekstistä tulisi käsittämätöntä kapulakieltä."

Tällaisia yleisväitteitä on käytetty UK:n käännösmenetelmän perusteluina. Kansa on uskonut ne sokeasti. Ei ole tutkittu väitteiden sisältöä käytännössä.

On selvää, että käännettäessä on ongelmia ja että kaikin paikoin ei voida noudattaa sanavastaavuutta. Täydellisesti alkukieliä vastaavaa käännöstä ei pystytä laatimaan. Kysymys on siitä, että käännöksen tulisi olla niin hyvin alkutekstiä vastaava kuin mahdollista. UK:n virhe-esimerkit ja vuosien 1933/1938 käännös osoittavat, että sanavastaavuutta voidaan usein yksiselitteisesti noudattaa. Ei se välttämättä tuota "käsittämätöntä kapulakieltä".

UK:ssä on tietoisesti tehty jatkuvasti selviä poikkeamia alkutekstistä, vaikka olisi ollut hyvin helppoa kääntää kohdat tarkasti. Eikö yhteisenä tavoitteena tulisi olla mahdollisimman tarkan käännöksen aikaansaaminen?

Väite 4: "Onhan edellisessä käännöksessäkin virheitä. Kaikki käännökset ovat vajavaisia."

Tämä on ovela perustelu. Vihollinen sotkee oikean ja väärän. Hän käyttää oikeita sanojakin, mutta väärässä tilanteessa. Näin hän teki Jeesuksellekin erämaassa.

Oikean ja väärän sotkeminen on ovelinta. Näin juuri on UK laadittu. Tähän on suurin osa Suomen kristityistä langennut, ja saatana on tyytyväinen.

On totta, että edellisessä käännöksessäkin on virheitä. Koska se on kuitenkin pyritty laatimaan sanavastaavuuden periaatteella, näitä virheitä on käsittääkseni rajallinen määrä. Niitä voidaan ja tietenkin tulee korjata, mutta perusrunko on terve.

Sen sijaan UK:ssä on virheitä tuhatmäärin. Virheluettelon laatiminen on mahdotonta. Yksittäisten virheiden korjaaminen (jota mm. kirkolliskokous teki) ei auta juuri mitään. Runko on mätä.

Ajatellaanpa tietosanakirjaa, josta tietäisimme, että keskimäärin joka kymmenes tieto on virheellinen. Kuitenkaan emme tietäisi, mitkä tiedot ovat virheellisiä. On selvää, että emme käyttäisi teosta lainkaan.

Väite 5: "On hyvä, että on useampia käännöksiä, kuten englanninkielelläkin."

Tämäkin kauniin tuntuinen lause on väärä tässä tarkoituksessa. Meidän tulee opetella Sanaa ja painaa sitä mieleemme. Näin muistamme sitä enemmän ja enemmän. Opimme huomaamaan yhä uusia keskinäisiä yhteyksiä, yhä uusia hienoja rikkauksia.

Kun käytämme pääsääntöisesti koko ajan samaa (parasta saatavilla olevaa) käännöstä, tämä toimii. Muistissa oleva Sanan varasto ja keskinäisten yhteyksien aukeamisen avaimet lisääntyvät jatkuvasti. Jos käytämme eri käännöksiä ja kuuntelemme saarnoja eri käännösten pohjalta, tätä kasvua ja yhteyksien aukeamista ei pääse tapahtumaan. (Toki välillä tutkin yksittäiskohtia eri käännöksistä ja sanakirjojen avulla myös alkutekstistä.)

Jotkut opettavat tai lukevat Sanaa osittain vanhasta ja osittain uudesta käännöksestä. Se johtaa sekaannukseen. Lisäksi menetetään se taisteluvarustus, jonka saman käännöksen jatkuva opiskelu ja mieleenpainaminen antaa.

Mielestäni on edesvastuutonta suositella UK:tä tasavertaiseksi lähtökohdaksi vanhan käännöksen rinnalle ja jättää vertailut maallikoille. UK on niin epävarma, että se vain sekoittaa. Vaikka siinä on jotkut kohdat tarkemmin käännetty, lukija ei voi tietää, mitkä ne ovat.

Seurakunnissa on suositeltava ja käytettävä luotettavinta käännöstä. Ei rivikristitty pysty vertailemaan käännöksiä. Jos vertailut jätetään meidän itsemme varaan, niin kukin poimii eri käännöksistä itseään miellyttävät tulkinnat ja tyylikkäimmin sanotut kohdat.

Liberaalin ajattelun hapattamaa tekstiä ei ole kenenkään tarpeen lukea. On monin verroin hyödyllisempää käyttää sama aika puhtaamman Sanan opiskeluun.

Väite 6: "On oltava kuuliainen valitulle ratkaisulle."

Jumalan sanan vääntäminen on niin raskas asia, että mielestäni tulee soveltaa apostolien linjaa. He eivät olleet kuuliaisia silloiselle hengelliselle johdolle, vaan sanoivat: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä." (Ap.t.5:29)

Ellei Luther olisi noussut vastustamaan paavia, meillä ei ehkä olisi lainkaan Raamattua suomeksi. Nyt olemme palaamassa keskiajan henkeen. Silloin papit selittivät kansalle Raamattua. Kansaa ei päästetty tutkimaan Sanaa. Nyt sama on toteutettu hienostuneemmin. On muka laadittu kansalle käännös, joka kuitenkin on tulkittua tekstiä. Lukijoita ei nytkään päästetä itse tutkimaan puhdasta Sanaa.

Väite 7: "Aina on aluksi vastustettu uusia käännöksiä. Ei tule pitäytyä jääräpäisesti vanhassa. UK tulee nuoremmille aikanaan yhtä rakkaaksi kuin edellinen käännös on meille vanhemmille."

Vanhoilliseksi leimautumisen pelko on saanut uskovat pois tolaltaan. Kuvitellaan, että uusi on aina parempi kuin vanha. Raamattu osoittaa, että "uusi hyvä" on monesti luopumista Jumalasta. Muistettakoon, kuinka israelilaiset tekivät erämaassa itselleen uuden jumalan, kultaisen vasikan. Uutta on tarkasteltava kriittisesti.

Ihmissana ei tule koskaan yhtä rakkaaksi kuin Jumalan sana. UK:n tutkiminen sanasta sanaan, uudelleen ja uudelleen, ei voi innostaa ketään samoin kuin jumalallisen luonteen säilyttäneen käännöksen tutkiminen.

Väite 8: "Ainakin nuorisolle voi antaa UK:n. Onhan se nykyaikaista kieltä, jota he ymmärtävät. Tutkijat voivat keskittyä tarkempiin käännöksiin."

Pois se! Antaisinko nuorelleni tarkoituksella pilaantunutta ruokaa! Nuorille tulee tietenkin antaa parasta ruokaa. He omaksuvat hyvin uusia asioita. Huomattakoon, kuinka nopeasti ja taitavasti he oppivat monimutkaisia atk-systeemejä. Kyllä he oppivat edellisenkin käännöksen tekstiä. Ei se ole niin huonoa ja vanhaa suomea kuin on annettu ymmärtää. (Toki olisi paikallaan laatia sellainen uusi käännös, jossa kielelliset vanhanaikaisuudet ja asiavirheet korjattaisiin pyrkien entistäkin tarkempaan tulokseen.)

Raamatun lukemista ja tutkimista ei ole syytä erottaa toisistaan. Mitä enemmän luen Sanaa samasta käännöksestä, sitä enemmän Pyhä Henki avaa siitä uutta. Saan innon tutkia samaa lukemaani tekstiä perusteellisemmin.

Väite 9: "Tuore teksti avaa uusia hienoja näkökulmia."

Monet sananjulistajat lainaavat UK:tä ihastellen uusia sanontoja. Tottakai UK:n teksti voi aluksi tuntua tuoreelta ja kiinnostavalta, kuten mikä tahansa uusi ihmisteksti. Kuitenkin, jos maallisen tuoreuden antaa hämätä, niin se lähtee viemään poispäin taivaallisilta tuoreilta laitumilta.

Tuoreus sinänsä ei ole arvo. Tärkeää on se, onko käännös alkutekstin mukainen. Monesti tuoreeksi ylistetyt kohdat poikkeavat alkutekstistä.

UK:n sanavalintoihin sisältyy "tuoreus"-ansa:

Yhteen kohtaan on valittu tuore sana, joka sinänsä on mahdollinen käännös. Toinen vastaava kohta, jossa on sama alkutekstin sana, on voitu kääntää edellisen käännöksen sanalla. Kolmanteen kohtaan on valittu kolmas sana, joka sekään ei välttämättä ole virheellinen.

Kun tarkastellaan vain yhtä kohtaa, ei huomata mitään virhettä. Päinvastoin teksti on elävää. Virhe tulee ilmi vasta eri kohtia yhdessä tarkasteltaessa, jolloin huomataan keskinäisen yhteyden katkenneen. Tuoreus-pyrkimys on tuhonnut jumalallisen yhteysverkon.

Tuoreus-ansa on johtanut monet vilpittömät uskovat harhaan. Perusteena sokeudelle lienee, että Raamatun tutkimuksessa ei paljon käytetä Raamattu selittää Raamattua -periaatetta. Siihen olisi välttämätöntä tukeutua. Vain siten säilytään oikealla linjalla. Jos tutkitaan ja selitetään yhtä kohtaa irrallisena, niin selitys suuntautuu helposti yleisten tottumusten tai omien mielihalujen mukaiseksi.

Väite 10: "UK:een tehtiin kirkolliskokouksessa parannuksia. Niinpä käännökseen otettiin mukaan ilmaisu "Kristuksessa", jota komitea oli esittänyt poistettavaksi."

Esimerkiksi Paavalin kirjeisiin sisältyy laskujeni mukaan ilmaisu "Kristuksessa" 81 kertaa. Näistä 18 kohtaan korjattiin oikea muoto. Loput 63 kohtaa eli 78% on edelleen väärin käännetty. Onko tästä syytä iloita! Jos kodin sähköjohdoista on 78% väärin kytkettyjä, niin iloitsemmeko siitä!

Em. kohtien lisäksi tulisi laskea muissa Raamatun teksteissä olevat "Kristuksessa"-ilmaisut sekä muut vastaavat muodot (Herrassa, Jeesuksesta käytetyt pronominimuodot hänessä ja minussa, ym.). Myös Kristukseen viittaavat sanat (totuus, valkeus, sana ym.) esiintyvät usein samassa sijamuodossa (totuudessa, valkeudessa, sanassa). Näin tekstissä saatetaan viitata "Kristuksessa"-näkökulmaan. UK:ssä on sumeilematta muuteltu näitä sijamuotoja. Ko. yhteys on tehty mahdottomaksi huomata.

Väite 11: "Asiat eivät ole mustavalkoisia. Uusi käännös on joiltakin osin parempi, vanha joiltakin osin. Kukin voi käyttää haluamaansa versiota."

Jotkut kohdat on todella sanottu UK:ssä tarkemmin alkutekstiin nähden kuin aiemmin. Se ei tee kuitenkaan tyhjäksi mitään edellä sanottua. Se ei riitä perusteeksi UK:n käyttöön. Yksittäiskohtien parantamisilla ei ole suurta merkitystä siihen verrattuna, että sanayhteyksiin perustuva hieno kokonaisuus on sotkettu.

Sitä paitsi kohdat, joiden sanotaan olevan UK:ssä parempia, eivät suinkaan aina sitä ole. Yksityiskohtainen tarkastelu osoittaa monesti tämän.

Itselleni kävi UK:tä tutkiessani usean kohdan äärellä siten, että teksti näytti aluksi hyvältä ja riittävän oikealta. Vasta useamman kerran lukemisen jälkeen totesin siinä vikaa. Mitättömän tuntuinen ero saattoikin merkitä ratkaisevaa virhettä.

Vähäisiltä näyttävien muutosten katsominen läpi sormien tai jopa hyvänä pitäminen on varsin yleistä - ja hyvin vaarallista. Se linjaa vikaraiteille omaa ajattelua ja on huono esimerkki muille.

UK on sujuvaa ja hyvää suomea. Se ansio myönnettäköön. Asian välittyminen oikein on kuitenkin oleellisesti tärkeämpää kuin kieliasu. Tältä kannalta UK on mielestäni ala-arvoinen.

Tasapainoilu ja keskitien kulkeminen on muotia nykyisin. Se johtaa taantumiseen.

Raamatun henki on mustavalkoinen monissa asioissa. Useasti varoitetaan sanojen lisäämisestä ja poistamisesta, ja niistä aiheutuvista vakavista seurauksista. Jeesus sanoi: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois." (Matt. 15:13)

Väite 12: "UK:n ovat kääntäneet Suomen parhaat teologian ja alkukielten asiantuntijat. Maallikon kritiikin voi sivuuttaa olankohautuksella. Se perustuu ymmärtämättömyyteen ja omituiseen teoriaan Raamatun symboliikasta."

Ensinnäkin olisi kyettävä esittämään väitteeni ja etenkin UK:n virhe-esimerkkini vääriksi. En ole saanut sellaista palautetta, jossa esimerkit olisi voitu kumota.)

Toiseksi: Sanavastaavuuden periaatetta ja sanatarkkaa kääntämistä ovat korostaneet monet arvostetut teologit. Eivät he ole teologiaa ja kielitieteitä taitamattomia typeryksiä. He ovat vain ottaneet Sanan todesta.

Viittaan arkkipiispa Gustaf Johanssoniin, joka oli raamatunkäännöskomitean jäsenenä v. 1879-1913, josta puheenjohtajana 27 vuotta. Hän piti selittävää käännöstä (jollainen UK on) sekasikiönä ja kritikoi tätä käännöstapaa näin:

"Jos on joku Raamatun kohta niin syvämielinen, ettei kääntäjä käsitä sen sisältöä, niin on tämä muunnettava helppotajuiseksi. Jos on kohta niin ytimekäs, että se kysyy ajattelemista, niin on se siten selitettävä, ettei lukijan vaan täytyisi vaivaa nähdä. Jos alkukielen sanassa voi olla erilaisia merkityksiä, niin ei saa millään ehdolla jättää lukijaa, joka selittäjän mielestä on typerä, siihen varaan, että hän valitsisi väärän merkityksen." (Puukko, A.F.: Suomalainen Raamattumme Mikael Agricolasta uuteen Kirkkoraamattuun, s. 345. 1946)

Kolmanneksi: Juutalaisilla on jo vanhastaan ollut käsitys Raamatun monikerroksisuudesta. Pauli Rahkosen mukaan rabbiininen raamatuntutkimus näkee Raamatun nelikerroksisena. Raamatun tekstillä on 1) suora, kirjaimellinen merkitys, 2) viittaukset, 3) se, mitä siitä tulisi oppia ja 4) salaiset merkitykset. Nämä periaatteet ovat hänen mukaansa nähtävissä myös UT:n kirjoissa.

Neljänneksi: Isossa Raamatun Tietosanakirjassa puhutaan monin paikoin raamatunkohtien esikuvallisuudesta tai vertauskuvallisuudesta. Eikä evankelis-luterilainen kirkkokaan kiellä Raamatun sanojen vertauskuvallista merkitystä. Virsikirjassa tämä näkyy tuon tuostakin: Jeesusta verrataan aurinkoon, Jumalan sanaa hunajaan jne.

UK:n kääntäjiltä ei ole puuttunut alkukielten asiantuntemusta. Perussyy virheelliseen tulokseen on epäuskossa.

 

Elämä ja taisteluvoima vaakalaudalla

Uskova elää jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee (Matt. 4:4). Saamme Sanasta lohdutusta, rohkaisua ja kaikenlaista apua. Pyhä Henki muistuttaa meitä Sanasta eri tilanteissa. Kun olemme painaneet sitä mieleemme, hän käyttää sitä ja auttaa meitä.

Jeesuksen opetukset olivat helposti opittavissa olevia oppilauselmia, eivät pelkästään juonellisia kertomuksia.

Koska UK:ssä on sotkettu Jumalan sana ja ihmissana, siitä ei saa kunnon ravintoa. Lukija ei voi tietää, mikä osa tekstistä on Jumalan sanaa. Ei voi tietää, mitä sanoja kannattaisi opetella ulkoa.

UK:tä ei ole laadittukaan ulkoa opeteltavaan muotoon. Virtaviivaiset kappaleet kertovat lähinnä juonen. Ei ole uskottu, että yksittäisillä sanoilla ja lauseilla olisi sinänsä merkitystä, eikä ole ymmärretty tekstin mieleenpainamisen tärkeyttä. UK:n ulkoaopiskelu ei todennäköisesti innosta ihmisiä.

Jumalan sana on Hengen miekka, ainoa hyökkäysaseemme. Siinä on voima. Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus". Ja valkeus tuli. Jeesus sanoi: "Lasarus, tule ulos!" Ja kuollut tuli haudasta.

Suomi tarvitsee kipeästi hengellisiä sotajoukkoja, jotka rakastavat Raamattua ja ymmärtävät Sanan voiman. Terve Sana voi johtaa maamme vielä voimalliseen kristilliseen heräämiseen. Se myös pitää oikeassa kurssissa yhä lisääntyvässä uskonnollisessa sekasotkussa.

Älkäämme luopuko vuosikymmenien aikana mieliinpainuneesta Sanan taisteluvarustuksesta!

Ihmissanassa ei ole voimaa. Vihollinen on voimakkaampi kuin ihminen. Ihmissanoja käyttäessämme jäämme tappiolle. Tätä vauhtia saatana voi vallata Suomen nopeasti.

UK:n käyttäjillä ei ole sitä varustusta, jota puhdas Sana tarjoaa. Taistelu lepsun miekan varassa jää vähävoimaiseksi. He ajautuvat käsittääkseni vähitellen kuivemmalle paikalle. He pystyvät yhä vähemmän johtamaan rynnäkköjä vihollista vastaan.

Tätä en toivo kenellekään, ja siksi haluan varoittaa varoittamasta päästyäni tästä katalasta ansasta.

Hengelliset johtajat kehottavat lukemaan UK:tä, mutta silti Raamatun lukeminen on vähentynyt. Ihmissanat eivät innosta. Väkisin asia ei etene. Vain Pyhä Henki saa uskovan innostumaan Sanasta, Sanasta, joka kestää ja säilyy, kun ihmistekeleet palavat poroksi. Halleluja!

 

Vakava loppusana

Piispa Aimo T. Nikolaisen eräästä puheesta käännöksen hyväksymisen jälkeen kerrotaan seuraavasti: "Nikolainen oli lopputulokseen niin tyytyväinen, että hän leikillisesti sanoi toisinaan epäilevänsä, onko alkuperäinen raamatunkirja ollut yhtä hyvä kuin uusi käännös." (Sana 24.6.1992)

Onko tämä luettavissa näin: "On tehty parempi käännös kuin mitä alkuperäinen on"? Toki hän sanoi sen leikillään. Mutta kun käännöstä tarkastelee, niin huomaa, että juuri tästä on kysymys. On koetettu tehdä parempi teksti! Omia tulkintoja on pidetty parempina kuin Jumalan sanoja.

Vakavinta on, että Jumalan sanojen kunnioitus on alentunut näin matalalle. Jeesus korostaa, että piirtokaan ei katoa. Nyt ei muka olekaan tärkeää, miten yksittäisiin sanoihin suhtaudutaan. Nyt on tehty sanojen tietoisesta muuttelusta hyväksyttävää. Karmeaa! )

UK:ssä on tärkeää lähinnä ajatus. Sanatarkassa käännöksessä tärkeitä ovat sekä ajatus että sanat. Sanayhteyksien tarkastelu on tosi innostavaa. UK:ssä tämä valtaisa tutkimusalue jää lähes poispyyhkäistyksi. UK on ratkaisevasti heikompi kuin 1930-luvun Kirkkoraamattu.

· -Me luemme Jumalan sanoina osittaisia ihmissanoja, ja kuuntelemme niitä seisten.

-Me sanomme "Kunnia Jumalalle korkeuksissa", mutta emme käytännössä kunnioita häntä, koska emme välitä hänen sanoistaan.

-Me rukoilemme "Varjele meitä perkeleen petoksista ja juonista", mutta olemme itse näiden petosten ansassa.

-Me veisaamme "Suo, että sanas kirkkaana saa keskellämme kaikua", mutta käytämme sumennettua käännöstä.

-Me tunnustamme uskontunnustuksessa, että Pyhä Henki on puhunut profeettain kautta, mutta hyväksymme UK:n, jossa VT:n ja UT:n välinen hieno profeetallinen yhteys on paljolti tuhoutunut.

Ensin latistui usko sydämissä, sitten latistuivat saarnat, sitten latistettiin vanhojen virsien ja laulujen syvällistä sanomaa ja lopuksi latistettiin Raamattu.

Selvää pasuunan ääntä puhtaan Sanan puolesta ei Suomessa paljon kuulu. Useimpien herätysliikkeiden ja vapaidenkin suuntien johto näyttää olevan tuuliajolla, alaikäisiä, liberaalien näkemysten viskeltävinä.

Ev.lut. kirkossa on yksittäisiä pappeja, jotka käyttävät 1930-luvun Raamattua. Vapaissa suunnissa on seurakuntia, jotka ovat sanoutuneet irti UK:stä. Baptistilähetys on kokonaisuudessaan tehnyt tämän päätöksen.

Pastori Markku Tiilikainen varoittaa UK:n käytöstä. Hän ihmettelee, että monet teologit vastustavat liberaaliteologiaa, mutta kuitenkin hyväksyvät siinä hengessä laaditun käännöksen. Hän toteaa, että useat teologit, jopa korkeissakin kirkon viroissa, ovat henkilökohtaisissa keskusteluissa myöntäneet edellisen käännöksen paremmaksi ja tarkemmaksi. Kuitenkin useimmat julkisuudessa käyttävät ja suosittelevat UK:tä. Hän pitää tätä kaksinaamaisuutena.

Jokaisen paimenen olisi syytä vakavasti tutkia, olenko tässä asiassa sokea sokeiden taluttaja.

Raamattua ei enää pidetä yhtenäisenä ja virheettömänä ja sanoiltaan tärkeänä, elävänä kokonaisuutena. Tämä on äärimmäisen vakava alennustila, jota vastaan kaikkien Raamatun arvovaltaan uskovien tulisi nousta. Nyt tarvitsemme voimakasta hengellistä sodankäyntiä.

Nostakoon elävä Jumala väkevällä kädellään tähän maahan sellaisia hengellisiä johtajia, jotka taistelevat koko sydämestään Raamatun arvovallan puolesta arkkipiispa Johanssonin tavoin, kompromisseihin sortumatta.

Antakoon Hän sananjulistajien sydämiin uuden Hengen, niin että he voivat tunnustaa rohkeasti Paavalin tavoin: "Minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa" (Ap.t. 24:14). Ja antakoon Hän heille voimaa julkisesti sanoutua irti UK:stä.

Nostakoon Hän rukoustaistelijoita, jotka huutavat yötä päivää Herraa avuksi tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

UK:ssä on tuhottu Raamatun jumalallinen luonne. Vapaan käännösperiaatteen ja epäuskoisen asenteen yhteistulos on toivoton. Virheitä on tuhatmäärin. Yksittäisessä jakeessakin voi olla useita virheitä. Joka pyhän jumalanpalvelusteksteissä on käsittääkseni useita virheitä ja/tai epäjohdonmukaisuuksia. Tekstiä on kautta linjan tulkittu maalliseen suuntaan. UK on rakennettu hiekalle.

Murheella totean, että UK ei ansaitse Raamattu-nimeä. En suosittele sitä kenellekään edes oheislukemistoksi.

Toistaiseksi tulisi palata kaikissa kristillisissä tilaisuuksissa edellisen käännöksen käyttöön. Sitä ei ole kumottu eikä virallisesti kielletty käyttämästä. Kukin seurakunta ja työntekijä voi tehdä oman päätöksensä.

Mikäli ratkaisu vaatii syvällisempää valmistelua, suosittelen seuraavaa. Järjestetään seurakunnissa julkinen seitsemän viikon tutkimussarja. Otetaan tutkittavaksi seitsemän peräkkäisen pyhän jumalanpalvelustekstit edellisestä käännöksestä ja UK:stä. Käydään tekstit läpi perusteellisesti vertaillen tässä selvityksessä esittämälläni tarkkuudella. Tutkitaan myös eri kohtien ja sanojen keskinäisissä yhteyksissä muihin vastaaviin alkutekstin kohtiin tapahtuneet muutokset. Haastatellaan alkukielten tuntijoita. Vertailun jälkeen tehdään päätös käyttää sitä käännöstä, kumpi osoittautuu tarkemmaksi.

Yksityinen seurakuntalainen voi vaatia vanhan käännöksen käyttöä "omissa" kirkollisissa toimituksissa.

Tämä ei ole tuomion julistusta, vaan vakavaa varoitusta. Tämä hätähuuto nousee rakkaudesta ja toivosta, että nöyrtyisimme parannukseen.

Mitä enemmän olen pohtinut asiaa, sitä kirkkaammaksi se on kiteytynyt ja sitä vakavammaksi tilanne on osoittautunut. On kysymys elämästä ja kuolemasta.

Päävastuu on käännöskomitealla, piispoilla, teologeilla ja sananjulistajilla.

Ellemme tee parannusta, niin uskon tämän olevan kohtalokasta koko kansallemme. Elävän Jumalan kanssa ei ole leikkimistä. Israelilaiset kokivat sen Mooseksen vuoren juurella. He vapisivat, ja sanoivat: "Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme." (2Moos.20:18; 24:3)

Eräässä Jeesuksen vertauksessa viinitarhuri anoi kolmen hedelmättömän vuoden jälkeen vielä yhtä vuotta armon aikaa (Luuk.13:6 s.). UK:n hyväksymisestä on kulunut kolme vuotta tammikuussa 1995 ja käyttöönotosta tulee kolme vuotta adventtina 1995.

Emme voi tietää, kuinka pitkä on Suomen armonaika. Nyt on kuitenkin vielä mahdollisuus tehdä parannus. Ottakaamme lapsenmielisesti vastaan Isän valtavan rakkaudellinen siunaus, jonka hän on varannut meille jokaiselle pyhässä Sanassaan. Hän haluaa armahtaa meitä jokaista. Tämä koskee yhtä lailla sekä UK:n kääntäjiä ja käyttäjiä että meitä, jotka olemme armosta saaneet ymmärtää asian. Itsekin voisin hyvin olla väärällä puolella. Omin voimin ja omassa viisaudessamme emme kukaan selviä.

Herra, armahda meitä! Herra, avaa mahdollisimman monien silmät.

Jyväskylässä maaliskuussa 1995
Martti Päivänsalo
dipl. ins.
Piinkatu 8, 40900 Säynätsalo

"Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu." (Ilm. 22:18,19)

 

PS. 1. Joidenkin mielestä jyrkkä kantani ahdistaa ihmisiä. Ei UK:tä käyttäneiden tarvitse ahdistua. Itsekin käytin ymmärtämättömyyttäni 1970-luvulla jonkin aikaa Uusi Testamentti nykysuomeksi -käännöstä. Jos sen jälkeen, kun olemme ymmärtäneet oikean ratkaisun, teemme tietoisesti väärin, silloin teemme syntiä (Jaak. 4:17). Jos siis ymmärrämme UK:n surkeuden ja silti suosimme sitä, silloin on kyse vakavammasta asiasta.

UK:n käyttäjä syö huonoa ruokaa. Kun hän huomaa sen ja löytää parempaa, ei hän ahdistu, vaan iloitsee. Hän ei enää halua huonoa, vaan haluaa innokkaasti maittavaa ravintoa. Ja luonnollisesti hän suosittelee sitä muillekin.

PS. 2. Tämän maksuttoman monisteen jakelua hoitaa Henótês-järjestö, jolta tätä voi tilata osoitteella Helenankatu 18, 24240 Salo, puh. 02-733 5028. Muutkin voivat vapaasti tätä monistaa (kokonaisuutena, mitään poisjättämättä) ja jakaa maksutta.

PS. 3. Kirjan "Taistelu Raamatusta" kustantaja on Ev. lut. Herätysseura ry. , os. 44200 Suolahti, puh. 014-42 384.

Tiedustelut kirjasta voi osoittaa esim. kustantajalle, Henótês-järjestölle, Jyväskylän Kristillinen Kirja ja musiikki -liikkeelle, os. Yliopistonkatu 32, puh. 014-614474 tai Erkki Arvajalle, Sopukatu 17, 40720 Jyväskylä, puh. 014-217503.

-----------------------------------------

Loppuhuomautus: Sivunumeroviittauksia ei ole muutettu tämän tekstin mukaisiksi. Ne ovat monisteen mukaisia. Esimerkin 23 käännösten vertailutaulukossa pystyviivat on sidottu sivun asteikolle. Mikäli sivutusta muutetaan, pystyviivat eivät osu kohdalleen.)

Liite esimerkkiin 23

Pauli Rahkonen:

TIE-SANAN KÄYTÖSTÄ RAAMATUN KREIKASSA JA HEPREASSA

Tie (kreik. hodos; hepr. derekh) on eräs Raamatun monivivahteisimpia sanoja. Sen kääntäminen vieraille kielille on aina tuottanut tiettyä tuskaa siksi, että tie suomen kielessä (poislukien uskonnollisen kielenkäytön) merkitsee etupäässä vain kirjaimellista tietä. Kreikassa ja varsinkin hepreassa sanan merkitysalue on paljon laajempi. Tässä yhteydessä on muistettava, että UT:n kreikassa on paljon heprealaisuuksia. Näin on myös "tie"-sanan käytössä.

 

Merkitysalueet

Aluksi on syytä selvittää eräs ongelma, joka liittyy sanavastaavuuteen kääntämisperiaatteena. Juuri millään sanalla ei ole missään kielessä ahtaasti vain yhtä merkitystä. On puhuttava merkitysalueista. Esimerkiksi suomen sana "aasi" kattaa lähes kaikki mahdolliset aasit. Sen sijaan arabian kielessä on lukuisia eri aasia merkitseviä sanoja riippuen siitä, millainen aasi on kyseessä. Jokainen niistä kattaa vain tietynlaisen aasin. Tietääkseni mikään niistä ei kuitenkaan ulotu sille merkitysalueelle, jota suomen kielessä käytetään sanottaessa ihmiselle: "Olet aasi".

Hyvän raamatullisen esimerkin löydämme heprean verbistä "paqad". Sanan päämerkitys ja ajatus liittyy huomioimiseen, mielessä pitämiseen. Tästä sana on lähtenyt rönsyilemään niin, että perustellusti on käännetty: "Totisesti minä pidän teistä huolen ja pidän silmällä, mitä teille tapahtuu Egyptissä" (2 Moos. 3:16). Kuitenkin sama verbi on käännetty toisaalla: . . . "vaan kostaa isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen". Verbin "paqad" merkitysalueitten äärialueet ovat siis "pitää huolta" ja "kostaa" tai paremminkin pitää negatiivisessa mielessä muistissaan.

Hodos- ja derekh-sanojen merkitysalueet ovat mm:

· - Hodos = 1) tie, 2) matka, 3) tapa päästä tavoitteeseen ja 4) oppi.

- Derekh = 1) tie (konkreettisesti), 2) matka, 3) suuntaa ilmaiseva lähes prepositio (nykyhepreassa prepositio "läpi"), 4) elämäntapa ja 5) moraali.

Kääntämisen problematiikka

Jumalan mielen mukaisen kääntäjän olisi otettava huomioon teksti kaikkine vivahteineen. Tavoitteena tulisi olla, että alkuperäisestä hukattaisiin mahdollisimman vähän. Huomioon on otettava ainakin tekstin suora kerronnallinen merkitys, sekä se, mitä tekstillä on haluttu opettaa hengellisesti. Lisäksi on pyrittävä siihen, ettei Raamatun sisäisiä yhteyksiä hävitettäisi, sillä Raamatun kirjoittajat kirjoittivat tekstinsä saman Hengen ja ainakin likipitäen saman teologian sisäistäneinä.

Katsomme tässä yhteydessä Martti Päivänsalon esimerkkiä Mark. 10:52, jossa vanhan käännöksen mukaan sanotaan Bartimeuksesta: "kohta hän sai näkönsä ja seurasi häntä tiellä". Uusi käännös (UK) sanoo: "Samassa mies sai näkönsä takaisin, ja hän lähti kulkemaan Jeesuksen mukana". Äkkiä ajatellen asian sisältö pysyy samana. On syytä kuitenkin tutkia, onko joitain vivahteita menetetty.

Koska UK ei käytä "tiellä"-sanaa, tässä hukkaantuu tosiasiassa paljon. Ensiksikin suoraa tekstin merkitystä ajatellen "tiellä" kuvastaa sitä, että nyt sokea näki, missä tie kulkee. Hän siis pystyi kulkemaan tietä pitkin ilman apua. Jos kyseessä olisi ollut pitaalinen, olisi "tiellä" kuvastanut myös sitä, että tämä nyt uskaltautui sinne, missä muutkin ihmiset kulkivat.

Toiseksi: Tarpeeton sanan poisjättäminen saattaa tuhota hengellisiä ulottuvuuksia. Näistä UK:n kääntäjät eivät ole välittäneet yleensäkään tuon taivaallista. He eivät pyri olemaan samassa Hengessä eivätkä pyri sisäistämään samaa teologiaa, joka oli esimerkiksi Paavalilla.

 

Mikä merkitysalueen osa valitaan?

Mielestäni olisi noudatettava kahta periaatetta: 1) vähimmän alkuperäisen ulkoisen ja sisäisen merkityksen hukkaamisen periaatetta ja 2) kielellisen sujuvuuden periaatetta.

Tällöin ratkaiseva tekijä on sanan asiayhteys. Asiayhteydestä käy ilmi esimerkiksi, että heprean "paqad" on käännettävä toisessa kohdassa myönteisenä huomioimisena ja toisessa kielteisenä (kts. edellä).

Toinen tekijä on Raamatun sisäinen asiayhteys. Otan esimerkiksi heprean sanan "zeroa" = käsivarsi. Kun puhutaan Herran käsivarresta, on kyse mitä ilmeisemmin Messiaan peitenimestä (kts. Jes. 53). Jos se käännetään esimerkiksi Herran voimaksi, niin jälleen hukataan jotain äärimmäisen arvokasta.

Kun näin on, niin olisi valittava, mikäli mahdollista, samalle alkukielen sanalle aina sama suomen kielen sana samassa asiayhteydessä. Esimerkkinä mainitsen kaikissa suomalaisissa raamatunkäännöksissä esiintyvän horjuvuuden, kun käännetään heprealaisen tekstin "kvod-adonaij". Joskus se on käännetty "Herran kunnia" ja joskus "Herran kirkkaus". Monista VT:n kohdista käy kuitenkin ilmi, että "Kvod-Adonaij" on henkilö, so. Messias. Tällöin Herran kirkkaus ei sovi, varsinkin kun hepreassa on useampikin muu sana, joka merkitsee kirkkautta.

Yleisesti ottaen turvallisin valinta on kunkin sanan yleismerkitys, joka kattaa mahdollisimman suuren osan sanan merkitysalasta. Näin ollen useimmissa tapauksissa on parasta kääntää "hodos" ja "derekh" suomen yleissanalla "tie", koska se kattaa lähes kaikki tietä merkitsevät vivahteet.