Valtion keskushallinto on korostanut julkisen terveyskeskusjärjestelmän ensisijaisuutta suun terveyspalvelujen tuottajana maassamme (STM 1996). Aikuisten hammashoidosta tuotetaan lähes puolet yksityissektorilla ja terveyskeskusten hammashoidon potilaista vuosittain noin 15 % on yli 40-vuotiaita. Yksityishammaslääkäreiden osuus hammaslääkärikunnasta on viime vuosina kasvanut ja se on nyt jonkin verran suurempi kuin terveyskeskushammaslääkäreiden osuus (Widström ym.1997). Hammaslääkäreitä valmistui ennätysmäärät vuosittain ennen kuin koulutusmäärien supistukset alkoivat vaikuttaa ja tästä syystä valmistuvat hammaslääkärit sijoittuivat yksityissektorille.

Kuntien taloudelliset vaikeudet ovat pysäyttäneet terveyskeskushammaslääkäreiden virkojen määrän lisäyksen ja virkoja on jätetty täyttämättä ja monissa kunnissa lakkautettukin. Vuonna 1991 oli terveyskeskushammaslääkäreiden virkoja 2256. Vuonna 1996 virkoja oli 2015, joista oli 130 täyttämättä. Täytettyjä hammaslääkärin virkoja oli vuonna 1996 siis 2015. Terveyskeskusten voimavaroja laskettuna hammaslääkärityövoimana on vähennetty vuosien 1991 - 1996 välillä 241:llä hammaslääkäriviralla (hammaslääkäriliiton toimintakertomus 98).

Suomessa 1956 alkaneesta kouluhammashuollosta lähtien julkisen hammashuollon piirissä ovat olleet lapset ja nuoret. Kansanterveyslain voimaantulosta lähtien on asteittain laajennettu kansanterveysasetuksella terveyskeskusten hoitoon pääseviä ikäluokkia alle 17 vuotiaista tällä hetkellä hoitoon oikeutettuihin vuonna 1956 ja jälkeen syntyneisiin. Näillä ikäluokilla on oikeus päästä hammashoitoon terveyskeskuksiin ja heillä on myös oikeus sairausvakuutuksen korvaukseen yksityishammaslääkäreiden suorittamasta hoidosta. Vanhemmista ikäluokista vain sotaveteraaneilla ja muun kuin hammassairauden hoidon kannalta välttämätön hammashoito oikeuttaa sairausvakuutuksen korvaukseen.

Terveyskeskuksissa suun terveyden hoitoon oikeutetut ryhmät vuosina 1972-1998

*)Vuonna 1956 ja sen jälkeen syntyneet (Widström 1997 Taustamuistio suun terveydenhuoltoon liittyvistä kysymyksistä).

Hammashuollossa kuntien väliset erot ovat hyvin suuria ja palvelujärjestelmän rakenne vaihtelee hyvin paljon kuntatyypistä riippuen ja tämä näkyy erityisesti aikuisten hammashuoltopalvelujen tarjonnassa. Terveyskeskusten järjestämän hammashuollon laajuus vaihtelee eri kunnissa koko väestön kattavista hoitopalveluista nuorten ikäluokkiin rajattuihin palveluihin.

Hammashuollon palveluiden kehittämisen ja laajentamisen tarve on aikuisten hammashuollossa, johon myös kunnallisen päätöksenteon tulisi suunnata tavoitteensa, kuitenkaan vaarantamatta nuorten terveyttä. Kunnan varallisuuteen liittyvät erot ovat pysyneet lähes muuttumattomina yli 34-vuotiaiden hampaiden tilassa. Vuosien 1976 ja 1987 kaikki hampaansa menettäneiden osuus aikuisista oli sitä pienempi ja jäljellä olleiden hampaiden luku aikuista kohti sitä suurempi, mitä parempi oli kunnan taloudellinen asema (Nyman 1990).

Aikuisten hammashuollon kuntienkantokykyluokittainen vaihtelu selittyy todennäköisesti lähinnä palvelujen tarjonnan eroista. Vuonna 1987 toimineiden hammaslääkärien määrä 10000 asukasta kohti oli kolmen ylimmän kantokykyluokan kunnissa (9,2) kaksinkertainen kolmen alimman kantokykyluokan kuntiin (4,6) verrattuna (Nyman 1990). Terveyskeskushammaslääkäreiden asukaslukuun suhteutettu lukumäärä ei vaihdellut sanottavasti eri kantokykyluokan kunnissa. Kuntaluokittaiset erot aiheutuvat kokonaan yksityishammaslääkärien epätasaisesta jakautumisesta alueittain ja kuntaluokittain. Kolmen ylimmän kantokykyluokan kunnissa yksityishammaslääkäreiden suhteellinen määrä oli lähes kymmenen kertaa niin suuri kuin kolmen alimman kantokykyluokan kunnissa (Nyman 1990).

Terveyskeskushammashuolto on maksutonta alle 19-vuotiaille. Sotaveteraaneille tarkastus, ehkäisevä hammashoito on maksutonta ja proteettisesta hoidosta he joutuvat maksamaan hammastekniset kustannukset. Muusta hammashoidosta veteraanit maksavat maksuasetuksen mukaiset maksut, ellei kunnallisesti ole päätetty pienemmistä maksuista.

Muuhun julkiseen terveydenhuoltoon verrattuna ovat hammashuollon potilasmaksut korkeat, mutta kuitenkin terveyskeskuksessa alhaisemmat kuin yksityisellä hammaslääkärillä.

Pohjois-Karjalassa on asukkaita noin 175000 ja 19 kuntaa jotka huolehtivat terveydenhuollostaan itsenäisesti tai muodostamalla kuntainliittoja. Vuonna 1999 toiminnassa on toiminnassa enää kaksi kuntainliittoa.

Hammaslääkärin virkoja vuonna 1998 maakunnan terveyskeskuksissa oli 76.5 ja koko henkilökunnan virkojen määrä oli 199. Hammashuollon virkojen käyttöaste vuonna 1998 oli 94 prosenttia. . Väestön hammashuollon kattavuus terveyskeskuksissa oli 1998 32 prosenttia (vaihtelu kunnittain 20 – 54 prosenttiin). Koko väestö pääsee 12 terveyskeskuksessa hammashoitoon Pohjois-Karjalassa. Rajoituksia päästä hammashoitoon on Joensuun, Kontiolahden, Pyhäselän, Lieksan ja Liperin terveyskeskuksissa. Pohjois-Karjalan väestöstä vuonna 1998 oli terveyskeskushammashuollon potilaina 68000 ja kunnittain arvioituna yli 100000 ihmistä saa hammashuollon palvelut terveyskeskuksista. Vuosittainen terveyskeskushammashuollon potilasmäärä ei kerro säännöllisen hammashoidon piirissä olevan väestön määrää, koska yksilölliset tarkastusvälit ja hoitoon kutsujärjestelmät (recall) yleistyvät terveyskeskuksissa ja potilaat käyvät yksilöllisen tarpeensa mukaan tarkastuksessa.

Terveyskeskushammashuollon lisäksi YTHS (Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö) huolehtii yliopisto-opiskelijoiden hammashuollosta ja armeijalla on oma hammashuolto varusmiehiä varten.

Pohjois-Karjalan keskussairaala järjestää erikoissairaanhoidon palvelut. PKKS:ssa on suusairauksien poliklinikalla suukirurgian, oikomishoidon ja kliinisen hammashoidon palvelut.

Koko Suomessa aikuisten hammashuollosta noin puolet on yksityishammaslääkäreiden toteuttamaa. Pohjois-Karjalassa vuonna 1999 yksityisiä hammaslääkäreitä on 39 ja terveyskeskushammaslääkäreitä 77, eli yksityisten hammaslääkäreiden määrä on täällä suhteellisesti pienempi verrattuna esimerkiksi Etelä-Suomen vastaaviin lukuihin. Maakunnan terveyskeskukset tuottavat suurimman osan väestön hammashuollon palveluista. Yksityishammaslääkärit ovat sijoittuneet muutamalle suurimmalle paikkakunnalle.

Hammaslaboratorioita ja erikoishammasteknikkoja on Joensuussa, Juuassa, Kiteellä, Lieksassa, Nurmeksessa ja Outokummussa. Erikoishammasteknikot voivat tehdä kokoproteeseja suoraan potilaille.

Takaisin alkuun