Oikea ja väärä taide

Me hyvinvointi-ihmiset olemme tottuneet pitämään taidetta itsestäänselvyytenä ja jokaisen kansalaisen nautintaoikeutena. Kuva- ja sanataiteen alkeita sekä musiikkia opetetaan jopa peruskoulussa. Taideopetus pyrkii antamaan monipuolinen kuva taiteen eri lajeista.

Leikitäänpä mielikuvitusleikkiä. Mitä jos kaikki, paitsi uskonnollisen tai maallisen valtaeliitin hyväksymä taide kriminalisoitaisiin eli sen harjoittaminen olisi rangaistava teko? Valtiaat määräisivät rangaistusten kovuuden. Jos salaa kotona piirtelisi, laulaisi kylvyssä tai runoilisi ilokseen, selviäisi ehkä sakkorangaistuksella.

Vapaan taiteilijan ammatin harjoittaminen olisi raskaampi rikos. Rangaistuksena kotiaresti tai pakollinen vieroitushoito, jossa laitokseen suljetuille taiteilijoille opetettaisiin päivät pitkät ”oikeaa” taidetta. Tätä kutsuttaisiin kuntoutukseksi tai uudelleenkoulutukseksi.

Vapaa taiteen myyminen ja levittäminen olisi jo kovan luokan rikos. Vankilamme täyttyisivät galleristeista, teatterien johtajista, filmimoguleista ja musiikkibisneksen huippunimistä. Kirjankustantajatkin saisivat sovitella raitapaitaa päälleen.

Tulisipa kalliiksi yhteiskunnalle. Paljon kalliimmaksi kuin taiteen tukeminen.

Onneksi tämä on pelkkää fantasiaa. Eihän se voisi ikinä olla mahdollista ainakaan Suomessa. Eihän?

Pinnistellään hiukan muistia. Pari vuotta sitten Jeesusta homo- ja transseksuaalien parissa esittävät kuvitteelliset valokuvat haluttiin poistaa näyttelystä. 80-luvun lopussa moni oli valmis kieltämään Jouko Turkan ohjaaman televisiosarjan Seitsemän veljestä esittämisen. Se koettiin loukkaavana, vääränä taiteena.

Nelisenkymmentä vuotta sitten kirjailija Hannu Salama tuomittiin ehdonalaiseen vankeuteen yhden romaaninsa sivun takia. Sivu poistettiin, kirja hyllytettiin joksikin aikaa.

60-luvun alussa tiettyjä iskelmiä ei saanut soittaa Yleisradiossa. Vanhempaa moralistisukupolvea ärsyttivät muun muassa rallit: ”Regina rento, tiesitkö kaiken…”, ”Mull on kylän suurin kypärä ja…”

50-luvun lopussa lohjalaistenkin tuntema Caius Kajanti sai rangaistuksen kehdattuaan julkaista eroottisen romaanin. Erotiikan ja seksuaalisuuden kuvaus koettiin kansalaisten moraalia rapauttaviksi.

Risto Orkon ohjaama elokuva Jääkärin morsian odotteli sodan jälkeen nelisenkymmentä vuotta pannasta pääsyä. Sitä pidettiin naapurisopua vaarantavana fasistisena propagandana.

Maailmanhistoriaa tuntevat muistavat varmasti natsien kirjaroviot ja entisen Neuvostoliiton vankileirien saaristot.

Taiteilijoita kidutetaan, murhataan ja ajetaan maanpakoon muun muassa Kiinassa ja monissa ääri-islamilaisissa maissa. Tänäänkin, Lohjan Kesän aikana joku kuolee jossakin uskallettuaan harjoittaa omaa taidettaan.

Lohjan Kesä ja koko Suomen kesän värikylläinen taidetapahtumien kirjo ei ole itsestäänselvyys. Se on demokraattisen ja vapaan yhteiskunnan peili. Meillä on toistaiseksi poliittista tahtoa siihen. Missä on tahtoa, siellä on myös rahaa. Toivottavasti huomennakin.

©Harri Paasio

Takaisin Tekstejä-sivulle