Puheenvuoro Lohjan pääkirjaston kirjallisuusseminaarissa 8.2.2007

Kirja, joka teki minuun vaikutuksen

Ernest Thompson Seton: Kaksi partiopoikaa

Alkuperäisteos Two Little Savages ilmestyi vuonna 1903. Ensimmäinen suomennos 1917.

Kirjan nimi on suomeksi jonkin verran harhaanjohtava, sillä kirjalla ei ole paljoakaan tekemistä partiolaisten kanssa. Alkuperäinen nimi Two Little Savages tarkoittaa kahta pientä villiä tai kahta pientä villi-ihmistä. Nykypäivän näkökulmasta käsite villi-ihminen tuntuu jollakin tavalla rasistiselta. Kaksi pientä intiaania kuvaisi varmaankin parhaiten kirjan sisältöä.

Kirja on kuvaus kesästä, jolloin kaksi varhaisteini-ikäistä poikaa päättää elää metsässä niin kuin Pohjois-Amerikan intiaanit. He haluavat elää mielestään ihanteellista intiaani-elämää hyläten sen, mikä on ollut pahaa ja julmaa intiaanien elämäntavoissa. Heidän oppaanaan ja neuvonantajanaan toimii entinen turkismetsästäjä, joka on aikoinaan elänyt intiaanien parissa.

Kaksi partiopoikaa on tyyliltään reipashenkinen poikien seikkailukirja. Siinä ylistetään tervehenkisen ulkoilmaelämän hyödyllisyyttä. Tarina on fiktiivinen, mutta kirja sisältää myös aimo annoksen faktatietoa intiaanien kulttuurista ja tavoista. Kirjassa on esimerkiksi tarkat ohjeet piirroksineen preeriaintiaanien asumuksen tiipiin rakentamisesta sekä muun muassa mokkasiinien, nuolien, jousen ja intiaanirummun teko-ohjeet. Muitakin intiaanien käsitöitä ja tarvekaluja valmistetaan.

Kirjan kirjoittaja Ernest Thompson Seton puolusti 1900-luvun alussa vahvasti Pohjois-Amerikan alkuperäisväestön oikeuksia ja kunnioitti heidän kulttuurejaan. Seton oli varsin monipuolinen mies. Hän oli koulutukseltaan taidemaalari, joka erikoistui nimenomaan villin luonnon ja eläinten kuvaamiseen. Hän oli myös varsin pätevä antropologi ja luonnontieteilijä. Seton kirjoitti elämänsä aikana kymmeniä kirjoja ja arviolta kymmenen tuhatta luonnontieteellistä artikkelia ja lehtijuttua. Hän oli mukana perustamassa Yhdysvaltain partiopoikaliikettä, mutta irtisanoutui siitä 1915, koska liike korosti hänen mielestään liikaa sotilaallisuutta. Erä- ja kädentaidot olivat Setonin mielestä paljon tärkeämpiä.

Olen usein pohdiskellut, miksi tämä kirja teki minuun lapsena niin suuren vaikutuksen. Luin sen 10-vuotiaana yhtä kyytiä kaksi kertaa peräkkäin ja kokeilin tietenkin tiipiin rakentamista ja jousen tekemistä.

En ole koskaan ollut mikään intomielinen metsästäjä tai kalastaja, luonnossa liikun kyllä mielelläni. Olen päätynyt siihen tulokseen, että kirjan luoma mielikuva intiaanielämän vapaudesta ja itsenäisyydestä on se tekijä, joka vetosi minuun syvimmin. Nuo edellä mainitut ovat nimittäin aina olleet minulle hyvin tärkeitä arvoja. Ainakin ylväät preeriaintiaanit edustavat liikkuvine elämäntapoineen jonkinlaista vapauden ruumiillistumaa.

Vapaa, itsenäinen ihminen keskellä suurta luontoa, on mielikuva johon meidän suomalaisten on helppo samaistua. Näin haluan uskoa kännyköistä, laajakaistoista ja digitelevisioista huolimatta.

©Harri Paasio

Takaisin Tekstejä-sivulle