15.7.2006

Tuoksumuisti pitkä, elämä lyhyt

Ihmisen hajumuisti on pitkä ja tarkka. Muistan lukeneeni jostakin, että se on jopa tarkempi kuin näkö- tai kuulomuisti. Tuttu haju tai tuoksu vuosikymmenien takaa saattaa yhtäkkiä laukaista muistojen ja tunteiden tulvan. Esimerkiksi liidun ja märän taulusienen tuoksu vie meidät hujauksessa kouluaikoihin, joiden muistot voivat olla miellyttäviä tai epämiellyttäviä.

Kävelin äskettäin helteisenä päivänä Helsingin Kauppatorilla. Nenäni tavoitti tuoreen persikan tuoksun. Aika ja paikka katosivat, olin äkkiä Kreikan saaristossa, nuorena opiskelijana, rinkka selässä, itsevarmana ja jäntevänä. Kokemus oli vavahduttavan voimakas ja todellinen.

Kun ilma lämpenee, tuoksut tuntuvat voimakkaammin. Rakastan kesäisen Helsingin tuoksumaailmaa. Se on kiehtova sekoitus lämmintä ja hiukan kosteaa merituulta, asfaltin ja bensiinin hajua, kalkin ja sementin aromia, tuomien ja lehmusten raskaanmakeaa tuoksua. Se on lapsuuteni ja nuoruuteni tuoksua, joka muuttaa kaupungin toiseksi kuin talvella.

Kesähelteellä helsinkiläisetkin tuoksuvat erilaisilta. Tuoksuja kannattaa bongailla siellä, missä liikkuu paljon ihmisiä, Esplanadilla tai Aleksanterinkadulla, Kauppatorilla tai Hakaniemen hallissa. Todellisen huippukokemuksen saa täpötäydessä ratikassa iltapäiväruuhkan aikaan. Raskaita parfyymeja, hikeä, deodorantteja, partavesiä. Seassa tietysti epämiellyttäviä hajuja: spurgusta uhoava pistävä viinan ja lian löyhkä, vanhuksen tai psykiatrisen potilaan ympärillä leijuva lääkkeiden haju, joka tunkee jo ihosta läpi. Moni yrittää parhaansa peittääkseen ominaishajunsa, kuka onnistuu paremmin, kuka huonommin. Loppujen lopuksi sillä ei ole väliä, sekoitus kuuluu kesään. Kesällä kaikki kukat kukkivat. Rikkaruohotkin.

Väitetään, että tuoksu näyttelee olennaista osaa parinmuodostuksessakin. Valitsemme tiedostamattamme rakkaamme tuoksun perusteella. Kauhea ja kolea olisi tuoksuton maailma. Eikö totta?

©Harri Paasio

Takaisin Tekstejä-sivulle