Miten minusta tuli varjoliito pilotti
Kiinnostukseni lentämiseen juontaa vuodelta 80 jolloin lueskelin Satavuotisäätiön apurahojen saanneiden listaa. Joukosta pomppasi esiin purjelento joka kuulosti tosi hienolta harrastukselta. En kuitenkaan saannut aikaiseksi kurssille lähtöä vaikka lentäminen kävikin aina silloin tällöin mielessäni ja jopa unissani seuraavan 20-vuoden aikana. Aika meni kuin siivillä perhettä perustaessa ja asuntoa remontoidessa sekä sitten vielä 97-ostimme kesämökkitontin jossa riitti puuhamaata moneksi vuodeksi.
Kun 40-vuotta kilahti täyteen päätin viimein ryhtyä toteuttamaan pitkäaikaista haavettani. Internetistä etsin eri ilmailuvaihtoehtoja joista riippuliito oli eniten mielessäni. Sivuja selatessani tutustuin ensimmäistä kertaa varjoliitoon joka heti tuntuikin minun lajiltani. Asia jäi hautumaan vielä vähäksi aikaa kunnes näin jutun liitäjien syystapaamisesta Sommelossa. Otin yhteyttä Saalastin Juhaan ja ilmoittauduin kurssille.
Teoriakoulutus käytiin 2000 marras-joulukuun aikana Myllykoskella. Opettajina toimivat Myllylän Arto, Saalastin Juha sekä uunituore opettaja Nurmen Jaakko. Oppilaina oli minun lisäksi Ritola Juha, Rönnberg Matti, Ukkola Jarkko, Utti Jouko, Valkonen Mikko, Vilkki Keijo ja Vilkki Toni. Teoriakoulutuksessa alkoi vasta avautumaan mistä varjoliidossa varsinaisesti oli kyse. Maakäsittelyharjoituksiin pääsimme Sippolassa 10.02.2001. Paikka oli pelto Kuritun Markun talon vieressä.
Innostus oli suuri, kun sain valjaat päälle ja varjon valjaisiin. Ensin ihmettelyä mihin kaikki punokset laittaisi.
Keli oli täysin tyyni ja lumen päällä oli ohut korppa. Opettajien yllyttäessä yritimme saada varjoja nousemaan päälle kovaa juoksemalla, muutaman juoksuaskeleen jälkeen jalka meni korpan läpi ja eikun nenä kohti rosoista lumen pintaa. Tätä toisteltiin useita kertoja aika huonoin tuloksin. Hiki virtasi ja käväisi mielessä, että tätäkö tämä varjoliito on.
Mutta kova yritys palkittiin viimein ja varjo nousi melkein päälle.
Tässä Matin tyyliä.
Päivän saldoksi tuli paljon liikuntaa ja makeita nauruja.
11.02 menimme Selänpään kentälle jossa vallitsi sopiva tuuli ja pääsimme kunnolla käsittelemään varjoa. Noin neljän tunnin jälkeen koitti odotettu hetki ja pääsin ns. rukkashinaukseen.
Naru laitettiin kiinni hinauskytkimeeni ja sain viimeiset ohjeet .
Lentoon lähtö oli aika keikkumista
Minut vedettiin moottorikelkalla noin 10 m korkeuteen ja opettajat antoivat huutamalla ohjeita ohjaamisesta Tuntui kuin olisin ollut jo melkein pilvissä kiinni. Kun kelkka oli vetänyt jonkin matkaa päästin narun irti ja liidin alas kentälle. Vielä neljä matalaa hinausta joiden aikana harjoiteltiin ohjausliikkeitä saatujen ohjeiden mukaan("kaikki alhaalla huusivat yhteen ääneen"). Matalat lennot olivat tosi hieno kokemus.
Maakäsittelyä siellä jossain
Harri
Keijo jelppaa Ritolan Juhaa
Olen saanut varjon viimein kesytettyä
24.02 Sippolassa oli vuorossa korkeat lennot, nyt päästiin taittopyörähinauksella moottorikelkalla vetämällä noin 250m korkeuteen. Lensin 5-kertaa ja harjoittelin ohjausta ja laskeutumista. 25.2, (tässä välissä ostin oman kypärän ja korkeusmittarin) 3.3, 4.3, 10.03, 18.03 lensimme Sippolassa sekä pellolta että jäältä .
24.03 pääsimme Junkkarille josta opettajat sekä vanhemmat lentäjät olivat paljon puhuneet. Paikka olikin mitä parhain ja kolmannella hinauksella pääsin 600 m:riin josta pääsin elämäni ensimmäiseen termoon. Tuntui mahtavalta, kun korkeusmittari näytti aina vain isompia lukemia. Päästyäni 713m:n korkeuteen päätin tehdä korvat(ulommista a-punoksista vedetään sen verran, että siiven kärjet taittuvat ja vajoama kasvaa) aloin vajoamaan vähitellen ja sain lentoajaksi 15min.
Sitten alkoi hinauskoulutus joka jännitti minua paljon enemmän kuin varsinainen lentäminen. Olin ollut Juhan takana monessa hinauksessa mutta kyllä ensimmäiset itsenäiset hinaukset olivat aika kova juttu. Otin tarkoituksella varovaisesti alut ja sen vuoksi pilotit joutuivat jonkin verran juoksemaa lähdössä. Pientä napinaa kuului herrain joukosta vaan pidin pintani ja jatkoin varovaisella linjalla.
29.04.2001 koitti Selänpäässä Tarkastuslennon aika ja sen otti vastaan Nurmen Jaska. Olin syöttänyt sen verran makkaraa, että tarkkari meni ensimmäisellä läpi! Tähän asti olin lentänyt 45 korkeaa lentoa yhteensä 4h 23min. Sitten vaan tornitentti joka meni läpi ja hakemus ilmailuliittoon josta sain parin viikon päästä uuni tuoreen PP2-lupakirjan.
JIPPiiii….Olen pilotti!
