Hakutykin

Kennelesittely

Olen Helena Peltonen, pitkänlinjan rottweilerharrastaja Etelä-Pohjanmaalta. Hankin ensimmäisen rottweilerin v. 1986. Innostus koiraharrastukseen on syntynyt jo nuorena, kun meillä kotona on ollut ”jänispiiskoja”, eli suomenajokoiria. Isä oli innokas metsämies ja kävi koiriensa kanssa myös ajokokeissa. Kävin palkintotuomarikurssin 1983 ja olin usein isän mukana ajokokeissa tuomarina. Sittemmin tämä harrastus jäi, kun rupesin harrastamaan palveluskoiralajeja omien koirieni kanssa. Olen toiminut myös eri koirayhdistyksissä toimitsijatehtävissä ja luottamustoimissa.

Ensimmäinen rotikkani oli nimeltään Candy (i. Lowenas Lombard, e. Kytökarun Meg).Candy eli 11 vuotiaaksi. Candyn kanssa en käynyt kokeissa, vähän treenattiin tottista ja jälkeä. Toisen koiran otin v. 1989 yhdistelmästä i. Aristos – e. Mirrot Myra. Hulda eli Hemuli eli kaksitoistavuotiaaksi huonosta luustostaan huolimatta. Hemulin kanssa kisattiin avoimessa luokassa jäljellä, haussa ja tokossa.

Kolmas rotikka tuli v. 1994, ikiliikkuja Mancin Gacarina, ”Rina” (i. Mustan Pekan Dark Diamond – e. Mancin Dasmi). Rina eli 2 päivää vaille 13-vuotiaaksi. Tämän koiran ominaisuuksien mukaan keksin tämän kennelnimeni. Rina oli todellinen hakutykki! Rinan kanssa kisattiin voittajaluokassa haussa, avoimessa luokassa tokossa ja vepessä. Rina sai yhdet pennut v. 1998. 2 narttua ja 3 urosta, kaikki luustoltaan täysin terveitä.

Tällä hetkellä on työn alla 25.12.2004 syntynyt rottweilernarttu Musanterin Indy. Indy on kyllä täyttänyt kaikki odotukset ja olemme tähän asti pysyneet asetetuissa tavoitteissa.

Tavoitteena on ensin kouluttaa hausta valioksi, katsotaan sitten mihin rahkeet vielä riittävät. Haaveena oli myös käyttää Indyä jalostukseen, jos kaikki asiat menevät ”putkeen”. Mutta

kohtalo puuttui peliin ja pentusuunnitelmista täytyi luopua tältä erää, kun sain määräaikaisen työpaikan ja lomaa ei juurikaan ole. Indyä en aio astuttaa, koska työt kestää vuoden 2010 elokuun loppuun ja silloin Indy on jo liian vanha synnyttämään. Ehkä joskus tulevaisuudessa rupean kasvattamaan, jos vielä onnistun löytämään hyvän nartun.

Jalostuksessa tärkeimpänä asiana pidän ehdottomasti terveyttä! Seuraavana painotan tietenkin käyttöominaisuuksia ja luonnetta. Huolestuttaa kovasti tämä nykypäivän rottweilerin luonne. Liian usein tapaa arkoja rottweilereita, joilla kuitenkin on jonkin verran dominanssia. Paha yhdistelmä! Ulkomuotoseikat ovat minulle aika yhdentekeviä, kunhan koira ei ole liian raskas luustoltaan, koska se verottaa kestävyyttä ja lisää loukkaantumisriskiä. Yleensä koiralle tulee aina jonkinlainen ulkomuoto, ei se vuosien saatossa ole hävinnyt mihinkään! Käyttöominaisuudet ovat kuitenkin valitettavasti vuosien saatossa heikentyneet, koska niihin ei ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota.

Tavoitteenani on kasvattaa tasapainoisia, terveitä ja viettivoimaisia rottweilereita harrastajille.


	Kennelesittely Olen Helena Peltonen, pitkänlinjan rottweilerharrastaja Etelä-Pohjanmaalta. Hankin ensimmäisen rottweilerin v. 1986. Innostus koiraharrastukseen on syntynyt jo nuorena, kun meillä kotona on ollut ”jänispiiskoja”, eli suomenajokoiria. Isä oli innokas metsämies ja kävi koiriensa kanssa myös ajokokeissa. Kävin palkintotuomarikurssin 1983 ja olin usein isän mukana ajokokeissa tuomarina. Sittemmin tämä harrastus jäi, kun rupesin harrastamaan palveluskoiralajeja omien koirieni kanssa. Olen toiminut myös eri koirayhdistyksissä toimitsijatehtävissä ja luottamustoimissa. Ensimmäinen rotikkani oli nimeltään Candy (i. Lowenas Lombard, e. Kytökarun Meg).Candy eli 11 vuotiaaksi. Candyn kanssa en käynyt kokeissa, vähän treenattiin tottista ja jälkeä. Toisen koiran otin v. 1989 yhdistelmästä i. Aristos – e. Mirrot Myra. Hulda eli Hemuli eli kaksitoistavuotiaaksi huonosta luustostaan huolimatta. Hemulin kanssa kisattiin avoimessa luokassa jäljellä, haussa ja tokossa. Kolmas rotikka tuli v. 1994, ikiliikkuja Mancin Gacarina, ”Rina” (i. Mustan Pekan Dark Diamond – e. Mancin Dasmi). Rina eli 2 päivää vaille 13-vuotiaaksi. Tämän koiran ominaisuuksien mukaan keksin tämän kennelnimeni. Rina oli todellinen hakutykki! Rinan kanssa kisattiin voittajaluokassa haussa, avoimessa luokassa tokossa ja vepessä. Rina sai yhdet pennut v. 1998. 2 narttua ja 3 urosta, kaikki luustoltaan täysin terveitä. Tällä hetkellä on työn alla 25.12.2004 syntynyt rottweilernarttu Musanterin Indy. Indy on kyllä täyttänyt kaikki odotukset ja olemme tähän asti pysyneet asetetuissa tavoitteissa. Tavoitteena on ensin kouluttaa hausta valioksi, katsotaan sitten mihin rahkeet vielä riittävät. Haaveena oli myös käyttää Indyä jalostukseen, jos kaikki asiat menevät ”putkeen”. Mutta kohtalo puuttui peliin ja pentusuunnitelmista täytyi luopua tältä erää, kun sain määräaikaisen työpaikan ja lomaa ei juurikaan ole. Indyä en aio astuttaa, koska työt kestää vuoden 2010 elokuun loppuun ja silloin Indy on jo liian vanha synnyttämään. Ehkä joskus tulevaisuudessa rupean kasvattamaan, jos vielä onnistun löytämään hyvän nartun. Jalostuksessa tärkeimpänä asiana pidän ehdottomasti terveyttä! Seuraavana painotan tietenkin käyttöominaisuuksia ja luonnetta. Huolestuttaa kovasti tämä nykypäivän rottweilerin luonne. Liian usein tapaa arkoja rottweilereita, joilla kuitenkin on jonkin verran dominanssia. Paha yhdistelmä! Ulkomuotoseikat ovat minulle aika yhdentekeviä, kunhan koira ei ole liian raskas luustoltaan, koska se verottaa kestävyyttä ja lisää loukkaantumisriskiä. Yleensä koiralle tulee aina jonkinlainen ulkomuoto, ei se vuosien saatossa ole hävinnyt mihinkään! Käyttöominaisuudet ovat kuitenkin valitettavasti vuosien saatossa heikentyneet, koska niihin ei ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota. Tavoitteenani on kasvattaa tasapainoisia, terveitä ja viettivoimaisia rottweilereita harrastajille.