Luonnon homeiden matka rakenteisiin.
Varastotiloissa ilmassa leijuvat homeitiöt laskeutuvat säilytettävien rakennustarvikkeiden päälle, josta ne kulkeutuvat rakennustarvikkeiden mukana rakenteisiin. Kuivissa rakenteissa olevat homeiden itiöt ovat edelleen täysin vaarattomia. Mutta kun syystä tai toisesta tapahtuu kosteusvaurio joka saa homeiden itiöt aktiivisiksi, niin siitä alkavat ongelmat. Mikäli kosteusvauriota ei ole korjattu heti(!), niin parin-kolmen päivän päästä homeiden itiöt "elävät täysillä" ja itiöivät. Homeiden itiöillä on huima lisääntymiskyky: Yksi itiö pystyy lisääntymään muutamassa päivässä sadoilla miljoonilla "jälkeläisillä", eli uusilla itiöillä. Itiöt erittävät aineenvaihdunnassa syntyvää toksiinia(=myrkky), jonka myrkyllisyys on riippuvainen siitä kasvualustasta jota se joutuu ravinnokseen käyttämään. Homeitiö suljetussa tilassa joutuu elämään agressiivisemmin, johtuen mm siitä että se joutuu käymään "reviiritaisteluja" vieraita lajeja vastaan, joissa itiöt käyttävät aseenaan erittämäänsä toksiinia, jonka myrkyllisyys on riippuvainen kasvualustasta. Itiöt käyttävät ravintonaan sitä materiaalia jolle ne ovat joutuneet ja syödäkseen itiöllä on erikoiset "ruokailutavat". Toisin kuin me ihmiset, itiöt erittävät entsyymiä sulattaakseen ruokansa jonka ne sitten "syö". Ja tämän entsyymin myrkyllisyys on riippuvainen siitä mitä materiaalia se joutuu sulattamaan. Itiöiden aineenvaihdunnan yhteydessä syntyy toksiineja, joita alipaineinen ilmanvaihto imee itiöiden kera tiloissa oleskelevien hengitettäväksi, josta alkavat tiloissa oleskelevien altistuminen kvh-toksiinille.
Selittämätön oireilu:
Salakavalaksi tämän kosteusvaurio homeiden ongelman tekee se, että suurin osa kosteusvaurio homeiden cocktaileista ei haise ollenkaan, jolloin saattaa olla vuosien altistus päällä ja ihmetellään ainoastaan jatkuvaa oireilua ja jatkuvaa sairastelua, joille ei löydetä varsinaista syytä! Summasummarum:
- Luonnonhomeiden itiöiden tuhotyöt rajoittuvat pääsääntöisesti ylähengitysteiden limakalvoille.
- Kosteusvaurio homeiden-toksiinin ja aktino bakteeri-toksiinin tuhotyöt rajoittuvat pääsääntöisesti limakalvoille ja kudoksiin.