| Olen
Miia Kiviaho Keuruulta, Keski-Suomesta, kotoisin oleva koiraharrastaja.
Perheeseen kuuluu tällä hetkellä avopuoliso
Pete, kesäkuussa 2006 syntynyt Tuukka-poika ja kolme
koiraa. Leipätyökseni toimin Keuruun I Apteekissa
farmaseuttina.
Ensimmäinen koirani oli lapsuuden kodissani vuonna –86
syntynyt whippeturos Neppu. Se oli valitettavasti kivesvikainen
(ja tapaturma altis!) joten sillä ei harrastettu mitään.
Ihka oman koiran sain hankkia sitten vuonna –91 ja se
oli englanninspringerspanieliuros Jami (Fag-Ick Utah). Jamin
kanssa käytiin vähän näyttelyissä
ja tokoiltiin sen verran että kymmenennellä kerralla
päästiin tokon alokasluokka läpi!! Täytyy
vain ihmetellä näin jälkeenpäin että
olinpas sitkeä. Agilityä harrastimme myös ja
sieltä saatiin jopa yksi kuma-tulos. Verijälkeen
innostuin koska se oli hyvin luontaista riistaviettiselle
Jamille, mutta kisoihin en koskaan uskaltanut lähteä
peläten jäljentekoa (mejässähän kisaajat
tekevät toisilleen jäljen).
Kun lähdin Kuopioon opiskelemaan jäi Jami vanhemmilleni
niin kuin oli alun alkaen sovittu. Opiskelujen ohella haaveilin
omasta palveluskoirasta ja tutkailin ahkerasti koirateoksia.
Olin päättänyt myös että seuraavaksi
kokeilen narttua, jotenkin oli tullut mitta täyteen urosten
vouhotusta. Harkinta-aikana mietin eri vaihtoehtoja, pääsääntöisesti
koiran tuli olla keskikokoinen pystykorvainen ja pitkähäntäinen
sekä helppohoitoinen turkin osalta mieluiten lyhytkarvainen.
Päädyin niinkin eksoottiseen vaihtoehtoon kuin mudiin.
Kävin tutustumassa rotuun ja varasin pennun mutta sitten
ei pentuja tullutkaan. Niinpä päätin ottaa
toisen vaihtoehtoisen rodun ja ei kun tutustumaan rotuun.
Se oli kauan mielessä taka-alalla ollut Belgianpaimenkoira.
Muistan kolmetoistavuotiaana nähneeni Turussa hienon
mustan ylvään koiran. Tädiltäni kysyin
että mikä toi koira oikein on ja sain vastaukseksi
belgianpaimenkoira, groenendael. Belgivaihtoehdoista päädyin
kuitenkin lyhytkarvaiseen vaikka mustia koiria ihailenkin.
Oli siis vuosi –98 kun ensimmäinen belgi muutti
taloon ja nyt niitä on siunaantunut kolme kappaletta.
Pk-lajeista omakseni otin jäljen koska sitä pystyi
harrastamaan myös yksin. Sittemmin on lajivalikoima laajentunut
käsittämään kaikki kansalliset lajit.
Tokoa olen myös harrastanut siinä sivussa vähän
kuin talvilajina. Agilityyn en ole koskaan oikein täysillä
innostunut ehkä ajanpuutteen vuoksi, mutta olemme sitäkin
harrastaneet. Toimin ahkerasti koirieni kanssa ja pk-lajit
ovat lähellä sydäntäni niiden monipuolisuuden
vuoksi. Niissä koiralta vaaditaan kuitenkin monenlaisia
ominaisuuksia. Olen saanut myös mieheni innostumaan sen
verran että treenaamme ja kisaamme viestilläkin.
Ensimmäinen pentueeni on syntynyt jouluna 2003. Kasvattajan
peruskurssin kävin keväällä 2003 ja kennelnimen
anoin samana vuonna. Kasvatus on siis kovin alussa ja hyvin
pienimuotoista, tavoitteena monipuolinen harrastuskoira, jolloin
terveys ja luonne tulevat tärkeiksi. Katua ei ole tarvinnut
että päädyin tähän hienoon ylvääseen
rotuun. |
