|
Ensimmäisen japaninpystykorvani onnellinen omistaja minusta tuli
vuonna 1980. Siitä päivästä lähtien japaninpystykorva on ollut se
"ainoa oikea rotu". Kennelnimen Fuji-San sain vuonna 1983, jolloin myös ensimmäinen
pentueeni syntyi. Fuji-San merkitsee tietysti japanilaisten pyhää
tulivuorta ja suosittua matkailukohdetta Japanissa. Jäseneksi Suomen Kennelliittoon
liityin 1980 ja
Suomen
Japaninpystykorvayhdistyksen jäsenenä olen ollut vuodesta 1981, lähes yhdistyksen perustamisesta asti ja siitä lähtien olen toiminut yhdistyksen erilaisissa tehtävissä toimihenkilönä.
Ensimmäisestä pentueestani jätin itselleni siskokset Fuji-San Ayamen
ja Azamin ensimmäisen Fuji-San sukupolven edustajina. Nykyään sukupolvia on
useita ja harrastus jatkuu edelleen. Suomen Kennelliiton myöntämän Vuolasvirta -kasvattajapalkinnon olen
saanut ensimmäisenä japsikasvattajana vuonna 1990.
Koirat ovat meille elämäntapa. Tärkeintä meille ei ole kasvattaminen
tai kilpaileminen, vaan yksinkertaisesti KOIRAT! Meiltä ei yksikään
koira ole koskaan lähtenyt aikuisena (ei vanhempana pentunakaan) uuteen
kotiin, koska koiramme ovat meille perheenjäseniä. Kukapa
perheenjäsenistään eroon haluaisi. Elämäämme mahtuu hyvin niin näyttely-
ja siitoskoiria, vanhoja mummo- ja vaarikoiria kuin sellaisiakin koiria,
jotka eivät mielestäni ole kasvatustyöhöni soveltuvia. Kaikki ne ovat
yhtä hyviä ja mukavia, erityisesti vanhat mummelit ja ukkelit, joiden
kanssa on eletty pitkä elämä.
Kasvatuksessa tärkeimpänä asiana pidän ensisijaisesti koiran
kokonaisvaltaista terveyttä. Koiramme ovatkin pääosin olleet kaikki
pitkäikäisiä ja eläneet 14-15 vuotiaiksi, vanhin jopa yli 17
vuotiaaksi, joista olen erityisen
ylpeä. Toinen
yhtä tärkeä asia on mukava ja iloinen luonne, jolloin koiran
kanssa voisi tulla toimeen kaikenlaiset ihmiset. Ulkomuodon
suhteen jokaisen tiettyä rotua kasvattavan tulee tehdä töitä säilyttääkseen rodun ulkomuodolliset yksityiskohdat, joista ovat
ominaisia vain sille rodulle. Todelliset
sairaudet ja viat, joista on haittaa koiran elämälle, ovat
sellaisia asioita, joihin erityisesti kiinnitän kasvatuksessani
huomiota ja pyrin mahdollisimman tarkasti niitä
ennaltaehkäisemään. Onneksi pitkä kokemus ja japaninpystykorvien
tuntemus alkuajoilta lähtien auttavat paljon.
Näyttelyissä emme enää käy niin paljon kuin ennen, jolloin meidän saattoi
bongata kehistä lähes joka viikonloppu jostain päin Suomea ja
välillä ulkomailtakin. Nykyään käymme näyttelyissä vain joitakin
kertoja nuorien koiriemme kanssa. Toivon toki kuitenkin,
että kasvattini kävisivät näyttelyissä, mutta ehdoton vaatimus se
ei ole. Tärkeintä on että saan pennuilleni rakastavat ja pysyvät
kodit ja itse nähdä kasvatukseni jäljen myöhemmin. Jos
näyttelyt kiinnostavat, autan mielelläni kaikissa näyttelyyn
liittyvissä asioissa ja olisikin parasta jos kasvattien omistajat
ottaisivatkin yhteyttä jos ovat menossa ensimmäisiin koitoksiinsa.
Toivon kasvattieni omistajien pitävän yhteyttä. On mukavaa saada
kuulla mitä kasvateille kuuluu ja saada kuvia aina silloin
tällöin.
Ensimmäisiä koiriamme
Fin Mva Jaspis Bijou eli Jesse oli
ensimmäinen japsimme. 80-luvun alussa japsit olivat vielä erittäin
harvinaisia ja oli uskomatonta saada omaksi sellainen karvapallo.
Alunperin meille piti tulla narttu, mutta narttua oli todella
vaikea saada siihen aikaan ja eihän meillä ollut kärsivällisyyttä
odottaa. Jessen siitosura jäi lyhyeksi eli yhteen pentueeseen. Jesse oli käytökseltään arvaamaton ja sillä todettiin
lopulta aivokasvain, joka selittikin sitten oudon käytöksen.
Toinen koiramme oli myöskin uros, 1982 syntynyt Kans & Pohj Mva V-83,-87 PMV-86 Marisven
Hi-Sun, jota kutsuimme Saniksi. Sani menestyi näyttelyissä
erinomaisesti ja innostuksemme koiraharrastukseen kasvoi entisestään.
Sani oli ehdottoman terve ja tasapainoinen uros, jolla oli "kaikki
kohdallaan". Sani on kaikkien Fuji-San japaninpystykorvien kantaisä.
Sani eli 14,5 vuotiaaksi terveenä ja hyväkuntoisena, kunnes lopulta
vanhuus saapui vaivoineen.
Fin
& Est Mva EstV-94 Samoniemen Pami,
ensimmäinen narttumme tuli meille puoli vuotta Sanin jälkeen.
Pamista tuli kantanarttumme, josta lähes kaikki Fuji-San japsit
polveutuvat. Pami oli uskomattoman sosiaalinen, ihanaluonteinen
koira, jollaisia on todella harvassa. Pamin menestys näyttelyissä varsinkin vanhemmalla iällä oli ihan uskomatonta. Veteraani-ikäisenä se
päihitti melkein aina nuoremmat kilpailijansa ja oli vielä 12
-vuotiaana vuoden 1994 voitokkain narttu. Kuvassa 12-vuotias Pami
on juuri valittu näyttelyn kauneimmaksi veteraaniksi.
Fin & N Mva
Jaspis White Princess "Rina" oli seuraava japsimme, joka
saapui meille pienenä pallerona 1983. Rina oli pieni ja söpö
narttu ja teki meille muutaman oikein sievän pennun. Rinan
jälkeläisistä uros Fuji-San Kenzo on monen valiojapsin isä ja
Kenzon kautta
Rina on edelleen monen japsin sukutauluissa Suomessa.

Sanin ohella toinen uros joka vaikutti paljon
kasvatukseemme, tuontiuros Fin & S Mva
Sörbygda's Chure "Kurre", joka
tuli meille 2,5 vuotiaana Norjasta. Kurre oli luonteeltaan ihana uros
ja kotiutui nopeasti joukkoomme.
|