FUJI-SAN kennel

Satu Taskinen
Terttilä (Somero)
puh. 044 257 6623

fujisan.kennel@pp.inet.fi

Terttilä kuuluu Someron kaupunkiin ja matkaa on

  • Helsingistä 110 km
  • Tampereelta 150 km
  • Turusta 90 km.

Lähimmät kaupungit ovat

  • Salo (40 km)
  • Forssa (50 km)

 

 
Ensimmäisen japaninpystykorvani onnellinen omistaja minusta tuli vuonna 1980. Siitä päivästä lähtien japaninpystykorva on ollut se "ainoa oikea rotu". Kennelnimen Fuji-San sain vuonna 1983, jolloin myös ensimmäinen pentueeni syntyi. Fuji-San merkitsee tietysti japanilaisten pyhää tulivuorta ja suosittua matkailukohdetta Japanissa.  Jäseneksi Suomen Kennelliittoon liityin 1980 ja Suomen Japaninpystykorvayhdistyksen jäsenenä olen ollut vuodesta 1981, lähes yhdistyksen perustamisesta asti ja siitä lähtien olen toiminut yhdistyksen erilaisissa tehtävissä toimihenkilönä.

Ensimmäisestä pentueestani jätin itselleni siskokset Fuji-San Ayamen ja Azamin ensimmäisen Fuji-San sukupolven edustajina. Nykyään sukupolvia on useita ja harrastus jatkuu edelleen. Suomen Kennelliiton myöntämän Vuolasvirta -kasvattajapalkinnon olen saanut ensimmäisenä japsikasvattajana vuonna 1990.

Koirat ovat meille elämäntapa. Tärkeintä meille ei ole kasvattaminen tai kilpaileminen, vaan yksinkertaisesti KOIRAT! Meiltä ei yksikään koira ole koskaan lähtenyt aikuisena (ei vanhempana pentunakaan) uuteen kotiin, koska koiramme ovat meille perheenjäseniä. Kukapa perheenjäsenistään eroon haluaisi. Elämäämme mahtuu hyvin niin näyttely- ja siitoskoiria, vanhoja mummo- ja vaarikoiria kuin sellaisiakin koiria, jotka eivät mielestäni ole kasvatustyöhöni soveltuvia. Kaikki ne ovat yhtä hyviä ja mukavia, erityisesti vanhat mummelit ja ukkelit, joiden kanssa on eletty pitkä elämä.

Kasvatuksessa tärkeimpänä asiana pidän ensisijaisesti koiran kokonaisvaltaista terveyttä. Koiramme ovatkin pääosin olleet kaikki pitkäikäisiä ja eläneet 14-15 vuotiaiksi, vanhin jopa yli 17 vuotiaaksi, joista olen erityisen ylpeä. Toinen yhtä tärkeä asia on mukava ja iloinen luonne, jolloin koiran kanssa voisi tulla toimeen kaikenlaiset ihmiset. Ulkomuodon suhteen jokaisen tiettyä rotua kasvattavan tulee tehdä töitä säilyttääkseen rodun ulkomuodolliset yksityiskohdat, joista ovat ominaisia vain sille rodulle. Todelliset sairaudet ja viat, joista on haittaa koiran elämälle, ovat sellaisia asioita, joihin erityisesti kiinnitän kasvatuksessani huomiota ja pyrin mahdollisimman tarkasti niitä ennaltaehkäisemään. Onneksi pitkä kokemus ja japaninpystykorvien tuntemus alkuajoilta lähtien auttavat paljon.

Näyttelyissä emme enää käy niin paljon kuin ennen, jolloin meidän saattoi bongata kehistä lähes joka viikonloppu jostain päin Suomea ja välillä ulkomailtakin. Nykyään käymme näyttelyissä vain joitakin kertoja nuorien koiriemme kanssa.  Toivon toki kuitenkin, että kasvattini kävisivät näyttelyissä, mutta ehdoton vaatimus se ei ole. Tärkeintä on että saan pennuilleni rakastavat ja pysyvät kodit ja itse nähdä kasvatukseni jäljen myöhemmin.  Jos näyttelyt kiinnostavat, autan mielelläni kaikissa näyttelyyn liittyvissä asioissa ja olisikin parasta jos kasvattien omistajat ottaisivatkin yhteyttä jos ovat menossa ensimmäisiin koitoksiinsa.

Toivon kasvattieni omistajien pitävän yhteyttä. On mukavaa saada kuulla mitä kasvateille kuuluu ja saada kuvia aina silloin tällöin.

Ensimmäisiä koiriamme

Jaspis BijouFin Mva Jaspis Bijou eli Jesse oli ensimmäinen japsimme. 80-luvun alussa japsit olivat vielä erittäin harvinaisia ja oli uskomatonta saada omaksi sellainen karvapallo.  Alunperin meille piti tulla narttu, mutta narttua oli todella vaikea saada siihen aikaan ja eihän meillä ollut kärsivällisyyttä odottaa. Jessen siitosura jäi lyhyeksi eli yhteen pentueeseen. Jesse oli käytökseltään arvaamaton ja sillä todettiin lopulta aivokasvain, joka selittikin sitten oudon käytöksen.

Marisven Hi-SunToinen koiramme oli myöskin uros, 1982 syntynyt  Kans & Pohj Mva V-83,-87 PMV-86 Marisven Hi-Sun, jota kutsuimme Saniksi. Sani menestyi näyttelyissä erinomaisesti ja innostuksemme koiraharrastukseen kasvoi entisestään. Sani oli ehdottoman terve ja tasapainoinen uros, jolla oli "kaikki kohdallaan". Sani on kaikkien Fuji-San japaninpystykorvien kantaisä. Sani eli 14,5 vuotiaaksi terveenä ja hyväkuntoisena, kunnes lopulta vanhuus saapui vaivoineen.

Samoniemen PamiFin & Est Mva EstV-94 Samoniemen Pami, ensimmäinen narttumme tuli meille puoli vuotta Sanin jälkeen. Pamista tuli kantanarttumme, josta lähes kaikki Fuji-San japsit polveutuvat. Pami oli uskomattoman sosiaalinen, ihanaluonteinen koira, jollaisia on todella harvassa. Pamin menestys näyttelyissä varsinkin vanhemmalla iällä oli ihan uskomatonta. Veteraani-ikäisenä se päihitti melkein aina nuoremmat kilpailijansa ja oli vielä 12 -vuotiaana vuoden 1994 voitokkain narttu. Kuvassa 12-vuotias Pami on juuri valittu näyttelyn kauneimmaksi veteraaniksi.

Jaspis White PrincessFin & N Mva Jaspis White Princess "Rina" oli seuraava japsimme, joka saapui meille pienenä pallerona 1983. Rina oli pieni ja söpö narttu ja teki meille muutaman oikein sievän pennun. Rinan jälkeläisistä uros Fuji-San Kenzo on monen valiojapsin isä ja Kenzon kautta Rina on edelleen monen japsin sukutauluissa Suomessa.

Sörbygda's Chure

Sanin ohella toinen uros joka vaikutti paljon kasvatukseemme, tuontiuros Fin & S Mva Sörbygda's Chure "Kurre", joka tuli meille 2,5 vuotiaana Norjasta. Kurre oli luonteeltaan ihana uros ja kotiutui nopeasti joukkoomme.