FIN MVA Pakkastuulen Kempe "Köpi"

Pikku-Ukko. Köpi tuli meille Nanon astutuspentuna, eikä valintaamme tarvinnut katua. Köpistä piti alun perin tulla "Pätkä", mutta jotenkin nimi "Köpi" istui pennulle paremmin - kuin nenä päähän. Virallinen nimi "Kempe" puolestaan tarkoittaa miekkosta ja valitsimme pennullemme juuri sen, vaikka vaihtoehtoina oli sankaria ja muuta kovin ylevää. Köpi olikin melkoinen "löysin rantein" -tyyppi, ja, tosin lähinnä omasta mielestään, aito hamesankari. Johtajan ominaisuudet eivät Köpillä korostuneet, vaikka itsevarmuutta kyllä tarvittaessa löytyi.

Köppänä. Näyttelykehät tulivat meille tutuiksi nimenomaan Köpin innostamana, ja se saavuttikin muotovalion arvon nelivuotiaana. Valjakkotouhut olivat osa Köpin elämää aina 12-vuotiaaksi saakka. Terveenä poikana oli hyvä myös jatkaa sukua, ja Köpille siunaantuikin kaksi pentuetta. Linja jatkuu meillä vieläkin, poikien Evvun ja PPn myötä.

Herra Haahu. Köpistä päällimmäisenä ovat mielessä viimeisimmät muistot. Luupiikkien hankaloittama liikunta ja hiljalleen katoava purukalusto, toisaalta Ukkelin nauttima rapsuttelu ja se tyytyväinen unituhina, kun se pienen pyörimisen jälkeen löysi sopivan asennon ja kierähti makuulle. Paperirullapähkinät, ne olivat niin ikään Köpin intohimo loppuun saakka!

Köpi. Viimeinen pakkastuulen henkäys tuntui meillä vuoden 2007 maaliskuun toisena iltana. Ikiunen tullessa Köpi pääsi sinne, missä ei ole kipuja. Köpistä tuli meidän neljäs enkelikoira.