Pakkastuulen Seita "Iitu"

Iitu oli ensimmäinen narttumme, ja kokonaisuudessaan mainio tapaus. Osansa lienee sillä, että "koiranelämään" oli jo jokseenkin totuttu Nanon kanssa neidon saapuessa taloon jouluna 1990. Iitulta löytyi tarvittaessa temperamenttia, mutta sitä kuvannevat parhaiten määritteet mukavuudenhaluinen, huomiota rakastava ja ennen kaikkea omilleen varauksettoman lojaali. Vieraammatkin kaksijalkaiset saivat paijata Iitua mielin määrin, mutta se muisti pitkään, mikäli tuli omasta mielestään väärinymmärretyksi. Nuivaa suhtautumista se osoitti viileällä välinpitämättömyydellä. Vieraiden koirien suhteen se oli hieman varautunut.

Vetohommiin Iitu ei koskaan oikein syttynyt, ja rekireissuilla se olisikin mieluimmin oikaissut lyhintä reittiä. Hienosti Pikkuakka kuitenkin jaksoi aina hiliputella muiden mukana kotiin saakka. Iitu kävi jonkin verran myös näyttelyissä saaden yhden serttinsä samojedinkoirien erikoisnäyttelyssä Kangasalla 2,5-vuoden ikäisenä. Mukavat sijoitukset ja reippaus kehissä katkesivat kuitenkin kuin seinään sen jälkeen, kun Iitulle suoritettiin silmätarkastus erään näyttelyn yhteydessä. Viimeisinä vuosinaan Iitu saikin keskittyä sohvakoiran rooliinsa, josta se kaikesta päätellen kovasti nauttikin. Pentueita Iitulla oli vain kaksi, sillä ensimmäisten pentueidensa jälkeen Iitu jäi valitettavasti useammasta astutuksesta tyhjäksi.

Iitusta tuli enkelikoira keväällä 2004.