EINO IISAKKA

• synt. 1946
• FM, kunnanjohtaja 31.08.2007 saakka, sen jälkeen päätoiminen koiraharrastaja
• yli 30-vuotinen ura kunnallishallinnossa on vienyt lukuisiin ja taas lukuisiin tehtäviin kunnallisella alalla
• useiden yhdistyksien jäsenyyksiä vuosien varrella
• Suomen Kennelliiton jäsen vuodesta 1988; Suomen Samojedinkoirayhdistys ry:n (SAMY) hallituksen jäsen 1990-1995 (varapuheenjohtajana 1992-1995), valjakkotoimikunnan puheenjohtaja 2008-; Lakeuden Samojedistit ry:n puheenjohtaja 1992-1998, myöhemmin hallituksen jäsen, edelleen rivijäsenenä ("taustapiruna"); Suomen Valjakkosamojedien, Suomalainen Siperianhuskyseura ry:n sekä Lakeuden Rekikoiraharrastajien jäsen.

Ensimmäinen mielikuvani koirista on karkeakarvaisesta sakasanseisojasta, Rallista, jonka juuri ja juuri muistan. Mieleeni siitä on jäänyt seuraava tapaus: Ralli myytiin aikuisena koirana Pudasjärvelle Kipinään. Kun myöhemmin eräänä talvisena pakkaspäivänä katselin pirtin ikkunasta ulos, näin Rallin seisovan pihalla kyljellään olevan hevosen parireen vieressä. Ralli oli tullut yksin takaisin kotiin noin 50 km:n päästä! Ralli tietenkin palautettiin uudelle omistajalleen. Olot olivat Rallilla uudessa paikassa hyvät, sillä se kuului nukkuvankin omistajan kanssa samassa sängyssä!

Kotonani on ollut useita koiria minunkin aikanani; Jalo (ajokoiran ja spk:n risteytys 1950-luvulla) oli hyvä vetäjä suksilla liikuttaessa. Karjalan karhukoira Usvan Viima, Tessu, katosi (saattoi mennä koskessa olevaan sulaan) 1960-luvulla. Näiden jälkeen meillä oli sekarotuisia, pieniä pystykorvia mm. Jörri (mustavalkoinen, väritys kuin karhukoiralla kaulakransseineen), Nippe (melkein kuin pohjanpystykorva) sekä valkea ja pieni - reppuun mahtuva! - Cheri eli Seri, joka oli erittäin hyvä lintukoira. Seri saattoi vielä helmikuullakin haukkua omaksi ilokseen teeriparvea vaikka puoli päivää aitan vieressä olevan koivun juurella.

  
Nippe (vas.) ja Seri (oik.)

Seuraava "koirakausi" alkoi tyttäreni Anun ollessa lähes 10-vuotias. Tällöin muutimme kirkonkylän kaava-alueelta kotikyläni maisemiin, omakotitaloon, mikä oli mielestämme edellytys koiran hankkimiselle. Jatkon voitkin lukea Anun esittelystä! Lisääntyvän koiralauman mukana on seurannut yhdistystoiminta koirien parissa, näyttelyt, koirahiihto sekä valjakkoajelut -kisoineen.