ANU uusitalo

• s. 1978
• FM
• yhdistyshörhö (tällä hetkellä mm. Kiiminki-Seura ry:n puheenjohtaja ja Huttukylän Nuorisoseura ry:n johtokunnan jäsen)
• Lakeuden Samojedistit ry:n, Lakeuden Rekikoiraharrastajien, Suomen Samojedinkoirayhdistys ry:n, Suomalainen Siperianhuskyseura ry:n sekä Suomen Kennelliiton jäsen

Sain ensimmäisen koirani pitkän mankumisen tuloksena ollessani 9-vuotias. Koirarotu valikoitui pitkälti sen mukaan, että koska veli oli hieman allerginen, täytyi koiran kyetä oleskelemaan ulkosalla. Lapinkoira ja samojedinkoira olivat loppumetreillä vaihtoehtolistan kärkipäässä, ja koska samojedinpentu sattui ensimmäisenä olemaan tiedossa, päädyimme siihen. Syvällistä rodunvalintaa kerrassaan.. :) Nano oli ensimmäinen koiramme, ja lisää Ukko-Pojasta voit lukea sen omilta sivuilta. Nanon tullessa taloon kukaan meistä tuskin arvasi, että koiria olisi tulevaisuudessa talossa useampikin. Oma varmuuteni koirien kanssa toimimiseen kasvoi ajan kanssa samalla kun ikää ja itsevarmuutta karttui.

Koiraharrastus vei mennessään, ja vuosien mittaan olen osallistunut sekä paikalliseen, alueelliseen että valtakunnalliseen yhdistystoimintaan. Tällä hetkellä toimin Lakeuden Samojedistit ry:n sihteerinä. Erilaiset tapahtumat talvipäivistä näyttelyihin ja leireihin ovatkin tuttua huttua, ja usein nimenomaan järjestäjän näkövinkkelistä. Rotuvalintaakaan ei ole tarvinnut katua. Samojedin monipuolisuus on kunnioitettavan ainutlaatuinen asia, tosin tänä päivänä toivoisin kiinnitettävän enemmän huomiota rodun käyttöominaisuuksiin, rodunomaista tervettä rakennetta ja ulkomuotoa unohtamatta. Siperianhusky puolestaan on mielestäni koira isolla K:lla. Rodussa viehättää sen alkukantaisuus ja arktisuus, tietynlainen mutkattomuus - ne samat ominaisuudet, jotka mieluusti näkisin myös samojedinkoirassa tänä päivänä.