TARINAT
21.8/11 Louen Luonnetesti
Eilen kävimme luonnetestissä,
mukana oli Diego (ST Business As Usual) ja kasvattimme
Debbie (Foxilux Snow Queen).
Diegon kokonaispistemäärä oli 170,
Debbien 205.
Osa-alueet:
Toimintakyky molemmilla +1
Terävyys molemmilla +1
Puolustushalu molemmilla +1
Taisteluhalu molemmilla +2
Hermorakenne Diegolla +1, Debbiellä +2
Tempperamentti molemmilla +3
Kovuus +1
Luoksepäästävyys +3
Laukaisupelottomuus, Diego laukausaltis, Debbie
laukausvarma
Kiitos Anulle testien kuvaamisesta
ja mukanaolosta!!
7.8 (2010) Diego on hieno koira!
Diego on ollut meillä kyläilemässä
piakkoin pari kuukautta ja aika on mennyt siivillä.
Se on hienosti sopeutunut perheeseemme ja talon
tavoille. Tavoitteeni oli arjessa se, että
se saa olla irti pihassa ja on luottamuksen arvoinen.
Onneksi en tarvitse sitä pitää
narun päässä pihalla ja lähimetsässä,
helpottaa huomattavasti:)
Koska kotisivujeni tila on hieman heikko ja Diegostakaan
en juuri tänne ole kuvia liittänyt (en
muitakaan), niin kerronpas, että facebookissa
kuvia riittää, sinne ne on helppo siirtää.
Jos siis haluat katsella kuvia vähän
tuoreempina versioina, ne löytyvät facebookista.
En ole saanut aikaiseksi sivujen uudistamista,
mutta katsotaan, josko saisin ryhdyttyä toimeen
jossakin vaiheessa.
Jos mieleenne on tullut se, että
miksi Diego tulee kolmeen yhdistelmääni,
niin se kertonee aika paljon uroksesta. Narttujen
linjat ovat kaiken lisäksi toisistaan poikkeavat,
siis en astuta suvereenisti vaan olen ajatellut
asiaa:). Diego on koottu hyvistä aineksista
ja sen luonne on äärettömän
hieno. Lisäksi se on erittäin riistaviettinen.
Se myös elää tätä hetkeä,
ei muistele menneitä, palautuu tosi nopeasti.
Hansku on treenaillut agilitya sen kanssa ja siihenkin
se olisi oiva peli puhumattakaan metsästyksestä.
Olen saanut luvan metsästää sillä
ja varmasti tulen.
17.6 Diego saapuu kesäkuun
lopulla!
Valloittava DKCH
KBHV-09 J Sub Terram Business As Usual
saapuu kesäkuun lopulla meille. Ensisijaisesti
jalostuskäyttöön, mutta myös
tulemme harrastamaan Diegon kanssa muutamia miellyttäviä
lajeja, kuten luolakoetta, näyttelyitä,
vesiriistaa ja tietysti koira ei voi säästyi
agilitytreeneiltäkään:)
Diego on käytettävissä jalostukseen,
mikäli olet kiinnostunut, ole yhteydessä
minuun. Diego asustelee meillä joulukuuhun
asti:)
WAU! HIENOA!
17.4 Sub Terram True Color
luonnetestissä
Thelma, joka nykyisten asuu Satun
luona pääkaupunkiseudulla, kävi
BT-kerhon luonnetestissä. Kiva Satu, niin
mahtavaa, että käytit.
Kokonaispisteet 155
Toimintakyky +1
Terävyys +1
Puolustushalu +1
Taisteluhalu +2
Hermorakenne +1
Temperamentti +2
Kovuus +1
Luoksepäästävyys +3
Mitä tästä opimme,
Thelma on hieno koira! Tosikoksi moittivat, mutta
sehän ei ole uutta, sitä se on. Ja riistaviettinenkin,
city-kanien kauhu:)
27.3. Loppuyhteenvedon aika
luolaleiristä
Pitkään se menee, kun
tämä pää analysoi...
Keskusteluja ja leiripalautetta lukiessani vihdoin
kalikat loksahtaa noin suurin piirtein paikoilleen:)
Nyt tiedän, että linjani kantaa riistaviettiä,
laajalti ja selvästi. Eri yhdistelmien koirat
vakuuttavat minut ja siitä olen erityisen
onnellinen. Sitä saa näemmä mitä
tilaa.
Jos ihan metsästysviettiä hakee, niin
onneksi löysin monta lahjakasta urosta. Tässä
pukkaa listaa leirillä olleista; F. Fulliautomatix,
F. Snow Drift, F. Meän Sälli,.F. Meän
Kille. Nartuista listaa sitten; F. Meän Piika,
F. Spicy Vixen, F. Margin Wanderer, F. Adventure
Care, F. Snow Queen.
Uroksista Pyryhän ei ole
jalostuskelpoinen selässä olevien ongelmien
vuoksi, joten sen jätän ulkopuolelle.
Lukekaahan Maijan
blogia, niin saatte kuvien kera tärkeää
tietoa!
En sitten sen kummemmin kommentoi
muiden kasvattajien koiria. Mukanahan oli Millitallin
sekä Sub Terramin koiria. Paitsi kotona asuvasta
Bulletista. Lyhyesti sanottuna, sillä on
päässä vielä palikat epäjärjestyksessä,
mutta leirin jälkeen pikku-Bulletille on
maistunut metsässä olo. Se on herännyt!
Vihdoin!
Linjassamme on vielä kohtuullisuutta
ketulle. Eli siis pehmeyttä, jota en kyllä
varsinaisesti näe ongelmana. Linjassamme
on myös kovuutta, joka sitten voi olla vaikka
ihan ongelmakin. Jos jaossa olisi stipendeja,
niin ne menisivät kyllä Adventure-pentueelle,
VulpesVulpes-pentueelle, Snow-pentueelle, Meän-pentueelle,
Territory-pentueelle sekä One-pentueelle.
Siis kaikille. Kasvattaja on siis tyytyväinen.
Ai niin, Foxilux-valiomerkki jaettiin
viikonlopun aikana myös kouluttajallemme
Kari ja Niina Airiaiselle:)
Ja lähtipä sitten jalostukseen
liittyvät suunnitelmat liikkeelle. Ja aina
ollaan sata lasissa, vaikkakin yleensä aika
ajoissa. Hyvin ajoissa. Mutta näistä
suunnitelmista sitten taas lisää tarinaa
varmaankin uutisissa.
5.3 Turinoita pitkästä
aikaa
Koiralauman kanssa elellään
rauhallisesti koulutusta unohtamatta. Bullet on
siirtynyt nyt varsinaiseen treenailuun tokon ja
agilityn merkeissä. Tuleva luolakoiraleirimme
Kari Airiaisen luona kertonee sitten jotain tuosta
jokseenkin itsenäisestä koirasta.
Tänään päätin,
että tutkin, miten paljon olen olemassa Bulletille
tuolla pihamaalla. En ole juurikaan olemassa,
Bullet on itsenäinen, riippumaton ja satunnaisesti
miellyttämisenhaluinen.
Harjoittelimme omapäisesti omalla kaavallani.
Tulos oli ilman makupaloja aika hyvä, silti
en vakuutu vielä. Tässä on siis
koira, joka katosi Lisbetin lailla jo pentuna
metsään, siis vietit vie. Turvallisuuden
takaamiseksi minun on oltava aina varma, että
koira kunnioittaa minua siinä määrin,
että saan sen pitkiltä reissuilta metsässä
kotiin. En ole vielä vakuuttunut Bulletista.
Meidän pitää vielä treenata
"hiihaa"- huudoilla ja minun on edelleen
mentävä selin pieneksi ja aika paljon
saan odotella, että Bullet päätyy
tulemaan luokseni. Metsään en ota koskaan
nameja, joten minun luokse on kuuliaisesti tultava,
ennen pitkää. Rajana pidän joustavasti
tuntia metsässä, kotona aika pitää
olla lyhyt. Ajatukseni on aina se, että koiran
pitää tehdä valinta, joka on itsenäinen.
Sen takia en käytä makupaloja tätä
treenatessa. Minun pitää ihmisenä
olla riittävän vakuuttava, nyt en ole
Bulletille vielä onnistunut. Mutta onnistun.
Ajan kanssa.
Bulletilla riittää luonnetta
kestävyyteen, se ei anna periksi, eikä
häiriinny, vaikka sitä pitää
laumassa ojentaa, se on jokseenkin röyhkeä.
Röyhkeä ruuan kanssa, röyhkeä
kiusaamisen kanssa, en pidä röyhkeydestä.
Sen sijaan pidän koiran kestävyydestä
ja sinnikyydestä. Ne ovat hyvän koiran
ominaisuuksia. Ja en koskaan rankaise koiraa kovalla
kädellä, lempeys on parempi tie minulle,
sen sijaan teen kyllä selväksi, että
minä päätän useimmista asioista.
Ja työmaata riittää.
Työmaa on loppupeleissä
pieni, mutta ajoitus merkkaa ja nyt on aika:)
15.2 Kesällä Diego
saapuu meille/Avelshane "Diego"kommer
till oss i sommaren
Sub Terram Business As Usual, synt.2005-11-28
http://www.subterram.com/diego.htm
Diego on riistaviettinen, tasapainoinen ja hieno:),
kirjoittelen suomeksi meriitit tännekin,
toistaiseksi ne löytyvät tuolta Sub
Terram-sivuilta.
Diego saapuu Suomeen heinäkuussa tavoittelemaan
LUT A-astetta ja on meillä joulukuuhun asti.
Diego on käytettävissä jalostukseen
Suomessa olonsa aikana. Voit olla yhteydessä
minuun
foxilux.terriers@pp.inet.fi
+359405428905
sekä luonnollisesti koiran kasvattajaan,
Ulrika Bergeen.
Ulrika +46 738 17 22 30
ulrika@subterram.com
Diego stannar hos oss från
juli tills december 2010.
30.10 Hiljaista monin tavoin
Kyllä kaikki hiljenee, kun
emäntä on kipeänä...
Paitsi että ei aivotyöskentely eikä
mietinnät. Olen montaa mieltä monesta
asiasta, nyt olen vaan päättänyt
ne pitää omassa päässäni
ja kypsytellä niistä sitten yhden suuren
asian. Olen siivonnut suuni siis julkisesti, mutta
en mieltäni, se ei sammu:)
Syksy on ollut hankala, koska jouduimme luopumaan
Apinasta, en ikinä totu luopumaan. En mielelläni
luovu myöskään kasvateistani ja
toivon sitä avoimmuutta ja yhdessä pohtimista,
minkä ihmeen takia olisin patsas, joka ei
reagoi, kun en ole.
Olen pettynyt myöskin, pettynyt
järjestöasioissa, enkä nytkään
edes nimeä, että missä mielessä.
Jääpä nyt sitten arvioinnin varaa
ja vapaata mieltä. Vinkiksi se, että
yksi ja ainoa ei ole pettymyksen kohde, siis vapautukaa
syyllisyydestä kaikki hetimmiten, en vaan
voi kirjoittaa kaikkea mitä mietin, ettei
kukaan satuta itseään.
Nykyään kommentoin vähäisesti
facebookissa, joten tervetuloa kaverit, hih. Sielläkin
valittelen nuhaista oloa tällä hetkellä.
Ja pelaan intohimolla, koukuttuneena:)
Olen tässä tehnyt urosvalintoja
Tiitulle ja Lisbetille, tärkein pointti on
AINA metsästysvietti, en jaksa näyttelyitä
kuin pienen määrän. Jaksan kyllä
kuunnella metsästystarinoita, niihin ei kyllästy
koskaan! Siinä on minulle riittävästi
haastetta, koirille myös, kuinka moni sitten
lie kokeillut. Pakko olla polleana, nykyisin aika
moni borderterrieri! Se on siis aivan loistavaa!
Niin siis, Lisbetille on valinnut
uroksen, julkaisen sen, kun tuntuu siltä.
Kysymykseen tulee siis uros, jolla on riittävästi
taustatietoa kyvykkyydestä luolilla, veikkaan
aika hienoa juttua. Tiitun uros on vielä
hiomaton timantti, sekin hioutuu, kunhan vielä
keskustelen Tuulan ja Ollin kanssa heidän
saapuessa meille metsästämään.
Hirvijahdissa on hyvä tilanne
meidän porukoilla, kaksi vasaa saamatta.
Mulle vaikea aihe, kun vaivaa tuo Apina haudassa.
En ole vielä ihan varma, teinkö kaikkeni
käytöksen vuoksi. Mitä olisin voinut
tehdä toisin, en tiedä. Omituista on
se, että meillä on ainoastaan kaksi
ulkotarhakoiraa, Iskar ja Vikke. Ja vielä
omituisempaa on se, että molemmat koirat
ovat rentoutuneita, voiko se siis olla mahdollista,
että Apina stressasi meidän ihmisten
lisäksi noin paljon koiria? En halua miettiä
sitä enempää. Apina oli kuitenkin
jokseenkin loistava koira, toivon, että linja
jatkaa hyväpäisten kautta, se oli hyvä
linja.
Olen hieman hämilläni
siitä, että en voi juosta miten haluan
metsässä borderien kanssa, kävin
kunnon keikan ja tuloksena oli kipeä Ilona.
Tilanne on rauhoittunut, koirat repivät tassunsa
pahemman kerran ja se on minun syytäni. Koirat
laukkoivat tunnin juoksemisen jälkeen liian
kauas minusta ja ajattelin olevani ovela. Houkuttelin
koirat isolla äänellä katsomaan
metsää lähelläni ja perhana
siellä olikin riistaa, ajoa kesti aivan liian
kauan, ajon johtaja Lisbet myös tärvelsi
tassunsa. Ilona sai yleisinfektion parin tunnin
tiivistä ajosta, kuulin sen kaiken aikaa
ja se oli todella kaukana ja turhan tiivistä
meininkiä, en enää jaksanut mennä
katsomaan, mikä siellä oli... Koirat
palasivat todella väsyneinä ja kinkkaavina.
Tyhmä mie. Tässä täytyy sanoa,
että Lotan tassut olivat parhaimmat, sen
liikkeetkin on parhaimmat. Siis taas hyvien liikkeiden
jalostaminen tuli ajankohtaiseksi, liikkeen sujuminen
on ensiarvoisen tärkeää. Kiitos
taas Sinille hyväliikkeisen koiran jalostamisesta,
Lotalle ei käynyt mitenkään. Göranin
hieman raskas etuosa aiheutti "palovammat
eteen". Ilona taas juoksi ilmeisesti koko
painollaan ja vauriot tassuissa olivat varpaanväleissä.
Uskon kuitenkin, että Ilonan anaalien ongelmat
aiheuttivat yleisinfektion, joka on jo onneksi
takana.
Nyt on kanu-loukkuja siellä
täällä ja aion pysyä koirieni
kanssa lähimetsissä. Ja metsästys
tulee ja sitten tulee saalista, onhan meillä
metsästävät borderterrierit!
16.10 Totuuden torvi ei vaikene
Kun vaan ei vaikene. Toivon, että
kaikki kasvatit ryhdistäytyvät joka
pentueesta ja ryntäävät metsään
ja hakevat koloja. Eniten toivon, että Ossi-Kustaa
palaa remmiimme ja aloittaa pelin uudelta pöydältä!
Tervetuloa!
2.9 On se siistiä!
Se on väistämättä
siistiä, että ST Bullet osaa toimia
laumassa ja kunnioittaa minua metsässä.
Se on jopa elintärkeää. Metsäkoiran
pitää osata seurata ohjaajan liikkumista
ja mielellään harkiten tassujen liikkeitä
samalla. Bullet nimittäin putosi rotkoon,
ei kovin suureen, mutta sellaiseen, että
meikäläistä tarvittiin. Nostin
sen rotkosta, kun se kovasti yritti selviytyä
yksin. Kerroin sille, että todellakin, tarvitset
minua, eikä minua voi jättää
huomiotta koskaan. Metsässä olen olemassa
koiria varten, koirat eivät voi nuuskuttaa
kuten haluavat. Ei koskaan voi, nehän eivät
ole villieläimiä, kuten itse varmaan
olettavat vimmassa.
Mitä yritän sanoa, koiraa pitää
kouluttaa metsälläkin. Aina pitää
kouluttaa. Jos et kouluta koiraasi, et voi tietää
mihin se kykenee. Minun tavoite on kesän
ja alkusyksyn aikana on ollut tehdä Bulletille
selväksi, että tyhmä ei saa olla.
Ja jos on tyhmä, siitä pitää
minulle ilmoittaa selvällä kuuluvalla
haukulla, kuten pellin takana luolakokeessa. Muuten
ei pääse metsälle. Bullet pääsee:)
Hieno koira! Kuten muutkin minun koirat, kaikki
on hienoja!
Aasinsiltana toimikoon edellinen, monesta syystä
sanon, että jos haluat borderterrierin, osta
se kasvattajalta, joka tuntee koiransa. Jätän
kertomatta yksityiskohdat, mutta se, joka potee
huonoa omaatuntoa mailailkoon vaikka minulle tai
sille koiransa kasvattajalle. Koiraa ei kannata
ostaa noinvain, ei koskaan.
Minulla on hyvä lauma, johtuu
siitä, että minä olen koirataitoihminen.
Oletko sinä? En ole edes pentuja teettämässä,
joten on helppo puhua tällä kertaa,
ei ole oma lehmä ojassa eikä moni allikossa,
jotkut ovat. En ole allikossa, koska teen koirien
kanssa paljon työtä, olen oppinut tuntemaan
lauman muuallakin kuin kotipirtissä. Silti
joskus olen ja itse asiassa aika monestikin huolissani
koiristani, saavatko ne kaikki tarpeet tyydytettyä,
vai ei. Tärkeintä koiran omistajalle
on se, että kuuntelee myös koiraansa,
ei siten, että se olisi omien tarpeiden tyydyttämistä,
vaan vuorovaikutusta. Onko sinulla vuorovaikutus
koiraasi kunnossa? Pitäisikö sinunkin
tehdä jotain?
Tarkoitukseni on nyt herättää,
vaikka kiukkua...
Ja käyttäkäähän
analyyttista taitoanne ja tulkitkaa kaikki, se
viesti on siellä:)
25.7 Laumaelämää
Nyt heräsi juttuinto pitkästä
aikaa. Borderilaumahan on kasvanut yhdellä
uudella pikkunartulla, "Bullis, Bultsi, Bulletilla".
Meinaan hemmotella sen piloille joka suhteessa..
Tuntuu, että se saa tehdä ihan mitä
vaan, kunhan ei roiku lahkeessa. Sitä se
meinaa nimittäin harrastaa ihan tosissaan.
Laumaan sopeutuminen on mennyt tosi hienosti,
olen tosi ylpeä nartuistani, Göran on
ainoa, joka ei voi sietää sitä.
Silläkin varmasti ajatus muuttuu, kun Bullikselle
tulee eka juoksu, niin kävi Lisbetinkin suhteen.
Epävarmuuttahan tuo murisee, pieni pentu
ei oikein edusta sille mitään.
Tosi yllättävä
homma meidän nuorimman tyttären Elsan
suhteen oli se, että se harjoitteli itsekseen
keppejä Lotan kanssa. Ette voi kuvitella
oikeasti, kun 2-vuotias huutaa pihalla "eteen
eteen eteen". katsoin keittiön ikkunasta
ja se tunne siitä katsomisesta oli NIIN hieno.
Lotta kun nimittäin suoritti kepit käskytyksellä.
Tuleekohan siitä Suomen nuorin agilityohjaaja..
Elsa myös osaa kutsua koirat ja sanoo "hieno
tyttö" ja palkkaa rapsutuksilla, mistä
lie oppinut.. Göran ei tule, sen verran sen
mielestä pitää säilyttää
vanhempi asema ja arvovalta. Oikeasti mietin,
että taidan alkaa pikkuhiljaa opettamaan
Elsalle esteitä koiran kanssa suoritettavaksi,
se tykkää siitä. Lisätään
vielä, että olen tosi paljon panostanut
sihen, että Elsa näkee koiran palkkausta
paljon. Siitä se koiran koulutus lähtee,
ei mistään muusta.
Elsalla oli hieman opittavaa pennun
suhteen, se nimittäin ensin ajatteli, että
koiraa potkimalla se menee pois, lähinnä
Bulletin kanssa. Bullet kuitenkin puri sääreen
ja sekin potkiminen loppui. Nyt Elsa ei kuumenna
sitä ja lähestyy mukavasti, Bullet ei
aina, se kun on se lahkeenpurija..., siis molemmille
jonkin sortin tapakasvatus on paikallaan. Tämän
vuoksi olen pohtinut sitä, että miten
lapsiperheissä on todella aikaa kasvattaa
koiraa ja lasta kohtaamaan toisensa kunnioittavasti.
Lisbetin kanssa kaikki oli tosi helppoa, Elsa
kun oli paljon pienempi. Lisbethän syntyi
ystävänpäivänä 2008 ja
Elsa oli hitusen pienempi, Elsalla ei ollut halua
silloin muutakuin juoksuttaa lelun kanssa ja se
leikkiminen oli tosi hienoa.
Kävimme siellä Turkusessa
agilityskaboissa, vieläkin tuntuu hienolta
se Hanskun menestyminen. Ilona veti lopussa parastaan,
nopeutta pitäisi mummeli-Ilonalle saada hitusen
lisää ja sitähän me varmasti
haetaan vieläkin. Muutin koirien ruokailun
jälleen barffin suuntaan tämän
vuoksi, en usko, että kuivamuonien lisäaineet
parantavat juoksukykyä, luomuruoka teke hyvän
olon ja mahdollistaa optimaalisemman suorituksen.
No joo, ei ihan barff, koirapuurossa on kypsää
riisiäkin ja kuivamuonaa tulee hitusen. Kanansiivet
rules.
Turussa tai Mynämäessä sukuloiminen
oli tosi tärkeää, huomasin, että
olen oikeasti kadottanut juureni ja niitä
nyt aion hakea ja vaalia, miten olenkaan ollut
huolimaton. Nämä omat kiireet tai hoppuisat
arjet vievät niin paljon aivokapasiteettiä,
että unohtelee tärkeitä suhteita,
ei ole hyvä juttu. Panostetaan ja herätellään.
Odottelen jo metsästyskautta,
ensimmäistä kertaa elämässäni
koirien tulon jälkeen arvostan kiinnipitoaikaa.
En ole juoksutellut koiria metsässä.
Pihalla koirat ovat toki irti nyt aamusta iltaan,
ainoastaan Elsan päikkäreiden aikaan
olen laittanut ne ulkotarhaan, en silloinkaan
sisälle. Yöt nukkuvat sitten aina jonkun
kainalossa. Viime yön minun. Jukka tekee
niin paljon työtä, että hipsin
yöllä Hanskun puolelle (ei ole kotona
nyt)koirien kanssa, että Bullis ei herätä
meitä aamupisulle. Sain kainalooni rakkaan
Lisbetin, Lotan ja Bulliksen, Ilona nukkui omassa
pedissään ja Göran nojatuolissa.
Nukuttiinkin jopa 8 asti. Sitten hipsin takaisin
"omalle puolelle" kahvin keittoon. Ensin
tietysti nukutin illalla sen tärkeimmän,
Elsan. Elsa ei tainnut edes tietää,
että mie nukuin koirien kanssa toisessa pirtissä,
ne nimittäin isännän kanssa vielä
nukkuivat, kun tulin. Ainahan se pitää
miettiä, mikä on paras mahdollinen,
viikonloppu on hieman erilainen kun molemmat "isot"
tytöt ovat Oulussa bailaamassa. Pitää
sumplia, mikä on järkevintä. Yleensahän
Hanskulla on Lisbet ja Ilona, Emmulla Lotta ja
Bullet. Göran nukkuu nojatuolissa kuistissa
Bulletin tulon jälkeen, ei kelpaa Bulletin
seura...
Meillä ei ole pentusuunnitelmia.
Aika kummallista. Sen sijaan yksi kasvattimme
on astutettu Akustilla (F. Meän Piika), veikkaan
aika hyvää tulosta. Ensi vuonna sitten
Akustin tyttö "Tiitu"(F. Adventure
Care)mahdollisesti astutetaan Tuulan toimesta,
voi olla, että ne syntyvät meidän
nimelle vaikka astutus ei ole varsinaisesti meidän.
Meillä astutetaan, kun on sen aika ja tiedä
koska se on. Narttuja on kolme, Akustin ja Tyynen
tyttö Lisbet, Gobbyn ja Bulletin tyttö
Bullis sekä Ronjan ja Winstonin tyttö
Debbie. Kaikki ovat nuoria ja käyttövalion
arvo pitäisi ensin napata...
26.5 Hommailua
Eilen sain Aatun häkin siivottua.
Yli kuukausi meni, ennenkuin koskin siihen. Aatun
voimakas haju on edelleen tarhan sisäosassa,
varmaan pitäisi maalata sisäosa uudelleen,
että haju häviäisi. Häkissä/tarhassa
on asustellut Iskar, joka sai eilen luvan muuttaa
Aatun "ulkokettinkiin", kuulin illalla
sen itkua, kun makuupaikkana oli "vain"
koppi. Meinasin viedä sen tarhaan ja sitten
ajattelin, että pitää senkin oppia
sopeutumaan eri paikoihin ja eri tilanteisiin.
Sitä paitsi elämä on erilaista
tarhan ulkopuolella, selvästi. Paljon parempaa.
Nimittäin Apina, pihamaan suuri vahtikoira
on myös viihtynyt "narun päässä"
paljon paremmin kuin tarhassa. Olen vasta nyt
tajunnut, että sillä on helkkarin hyvä
luonne. Huomaan, että koirat, joilla on kova
luonne, viehättävät minua. Apina
lähtee Kuopioon jalostustarkastukseen sen
varhaiskypsyyden vuoksi. Sen karva on vähän
myöhäisheräävä, vasta
nyt talvikarva lähtee, on ollut piikkiharjalla
kova käyttö, että saan sen esityskuntoon.
Lauantaina siis matkataan Kuopioon ja sieltä
sunnuntaiksi Pomarkkuun hakemaan uutta borderivauvaa,
Bullettia. Ulrikan mies Roger tulee sinne hakemaan
luolatuloksia ja me saamme Skånelaisen tsekkiläisen
kotiin. Olen aika onnellinen siitä. Toivon
mukaan saamme hyvän metsästyskoiran
Lisbetin lisäksi. Akustia ei tarvitse oikeastaan
mainitakaan, se on super.
Niin, kyllä koiraihminen tekee muutakin,
esim. intohimoisesti kaivaa kukkapenkkejä.
Tänään taas roudasin kotiin uusia
tunnelmia kukkatarhalta. Minusta unikot ovat maailman
kauneimpia kukkia ja löysin SINISIÄ
unikon alkuja. Ihan sika hienoa! Muut pihan tulevat
unikkokukkaset ovat siemenestä kasvatetut,
sinisiä en tiennyt olevankaan. Nyt niitä
on pihamaassa:=). Minulla on ollut pitkä
tauko puutarhahommissa, aiemmin se oli suurin
ja ainoa intohimoni, kunnes tuli Ilona. Sitten
tuli muita koiria ja lopulta se oikea piha, missä
jaksaa sommitella. Niin, aikaa riittää,
terapiatyö on aika vähäistä,
kun kaikki on lomalla. Ja aurinko paistaa, kukat
kasvaa ja koirat viihtyvät pihamaalla. On
se hienoa.
10.5 Ilo ja niin suuri suru
Olen ylpeä Tiitu-borderin
luolatuloksista, niistä olen todella iloinen.
Nyt olen vapisevassa surussa,
Aatu on poissa. Tätä on vaikea kirjoittaa,
mutta tiedän, että moni ystävistämme
tiesi, että Aatun olo on ollut yli vuoden
huono. Tänään sen vointi oli huonoin.
Aatun päässä oleva aggressiivinen
kasvain uusi ja se kasvoi isoon mittaan parissa
yössä.
Jukka kertoi, että Aatun poskiluussa oleva
kasvain on kasvanut uudelleen ja on iso. Menin
katsomaan, Aatu ei halunnut ensin tulla ulos kopistaan.
Kun se vihdoin tuli tervehtimään, näin,
että Aatu on todella kipeä. Ihmeellistä
asiassa on se, että toissa päivänä,
kun oli hieno ulkoilma, Aatukin oli ulkona ja
poskiluu ei ollut tuossa mitassa. Eilen satoi
vettä kokopäivän ja Aatu oli sateelta
suojassa kopissaan. Tervehdin ohimennen, kun käytin
pikkukoiriakin vain pikaisesti ulkona.
Tavallaan tiesimme, olemme tienneet jo kauan,
että Aatun loppuelämä ei ole pitkä.
Vähän reilu vuosi sitten siltä
löydettiin luukasvain poskiluusta, silloin
eläinlääkäri jo epäili
luusyöpää. Päätimme,
että Aatun vointia seuraten eletään
asian kanssa. Silti tämä tapahtui liian
nopeasti. En olisi halunnut luopua Aatusta, en
vielä.
Aatu oli hieno ajokoira. Aatua
emme koskaan unohda. Emme koskaan.
Kiitos Aatu. Tulen vielä
moneen kertaan etsimään sinua katseellani
pihapiiristä. Niin parasta kaikkien kaveria
on harvassa koirassa. Sinua Aatu ei ole kenessäkään.
4.5 Maanantai on uusi vapaapäivä
Kesä alkaa koittamaan terapiatyöhönkin.
Tänään kävin Akustin ja Lisbetin
kanssa eläinlääkärissä
rokotuksilla ja ennen niitä otettiin vasta-aineet
koirista, jotta päästään Ruotsiin.
Yllätys oli, että Lisbetin mikrosiru
paikannettiin, vaan ei lukulaite lukenut sitä.
Siis uusi siru laitettiin ja Outi,
eläinlääkärimme lupasi selvittää
"hässäkän". Olen aloittanut
Herra A:n trimmauksen, melkein ollaan valmiita,
Elsan päikkärit keskeytti hommat ja
mulla on aikaa turista.
Olen ilmoittanut Akustin luonnetestiin, mutta,
kun on rotikat etusijalla, ollaan varasijoilla.
Kiinnostaa kovasti tämä, koska Akusti
on upea metsästyskoira ja perheenjäsen.
LUO1-tulosta tavoittelee muutama kasvatti Oulussa
lähiaikoina ja kokeisiin menee Isku ja LISBET!
Mietin sitä kovasti, että voiko alle
2 v. narttu mennä, mutta sittenpähän
olen kokemusta rikkaampana.
Akustin ja Lotan pentueesta Tiitu F. Adventure
Care aloittelee ensi viikonloppuna LUT-uraansa
kokeiden merkeissä. Pidän peukkuja satasella
pystyssä!
25.4 Pennut lähtivät, perusarki koittaa,
vai koittaako
Onkohan kasvattajalla aina mukavaa,
tällä kertaa pennuista luopuminen otti
koville. En oikein edes tiedä miksi. Pennut
saivat hyvät kodit, joten se ei ole suremisen
syy, syy lienee itsessä. Luulin, että
tähän meininkiin tottuu, että pentuja
tulee ja lähtee. Ei tähän totukaan.
Menee tunteiluksi aina vaan enemmän ja enemmän,
tiedä sitten, vaikuttaako kasvattajan ikä
asiaan.
Olen päättänyt siirtää
tämän tunteilun energian muotoon ja
tehdä yhä enemmän töitä
pentujälkityöhön, luolahommia pitää
saada enemmän, treeniä ja ohjausta kaikille
haluaville, ehdottomasti.
Pidän kesällä Foxilux-päivän
kotonani
Saamme kuulla eläinfysioterapeutti Anne-Mari
Blomsterin luennon borderterrierin lihashuollosta.
Mahdollisesti Anne-Marilta saamme myös yksilökohtaista
neuvontaa. Tarkemman suunnitelman teemme lähempänä
varsinaista päivää. Tokon suhteen
ilmoittakaa, niin voimme varata Anne-Maria myös
tähän.
Päivän aikana on mahdollisuus
ahdinkotreeniin ketunnahan tai minkä tahansa
motivaattorin kanssa. Mietimme riistavietin herättelyä
ja koiran sopivaa ajankohtaa luolatyöskentelyyn.
Mikäli saamme riistanhoitopiiriltä luvan
luonnonluolatreeneihn, voimme toteuttaa niitäkin.
Luolatreenien luonne riippuu päivän
ajankohdasta ja siitä, onko pienpedoilla
pennut pesässä. Voimme rakentaa ns.
keinoluolan, joka muistuttaa luonnonluolaa, mikäli
emme voi mennä luonnonluolille.
Päivän tavoite on, että
koiran omistaja löytää koiransa
voimavarat pienpetopyynnille sekä muihin
harrastuksiin. Toinen tärkeä tavoite
on se, että osaisimme huoltaa koiriamme oikein
lihasten ja luuston näkökulmasta.
( Mikäli agility tuntuu oikealta vaihtoehdolta,
kerro siitä ajoissa. Osaamme varautua.)
3.4 Kuvahaaste
Anulta vastaan otettu kuvahaaste.
Neljännestä kuvakansiosta neljäs
kuva:
Toissa kesänä rakkaasta Elsasta otettu
kuva:)
Haastan mukaan nyt Mel Arcticin
Arjan, Kaisun (Kira), Maijan (Pyry) ja Sarin (Jönssi).
20.3 Jatkon suunnitelmia
Olen pitkin hampain ja lähes
kyynel silmässä päättänyt,
että en astuta Lunaa. Luna on suurenmoinen
narttu ja se teki päätöksen tekemisen
suunnattoman vaikeaksi. Luna on terve narttu,
jolla on avoin luonne. Se on syttynyt ketulle
ja on hieno sosiaalinen koira. Lunan kahdella
velipojalla on ollut hiivaongelmia, jotka sinällään
eivät ole pahimpia mahdollisia ongelmia.
Ne ovat hoidettavia asioita. Kuitenkin juuri tässä
meän-pentueessa kahdelle pennulle tuli näitä
oireita ja päätin, että en ota
riskiä. Iskun ongelmat ovat voitetut ja ehkäpä
sitten jonain päivänä käytän
itse Iskua jalostukseen, jos siltä tuntuu.
Tästä pentueesta Jamilla, Foxilux Meän
Killellä on yksi pentu ja haluan todella
tietää, jos jotain iho-ongelmia tulee.
Iskulla on pentue Ruotsissa ja ilmeisesti siinä
on ongelmia ihon kanssa. Aina tietysti pitää
miettiä yhdistelmää kokonaisuutena.
Kukaan koira ei yksin kanna ongelmaa, aina pitää
miettiä kokonaisuutta. Lunalla tulee ikä
pian vastaan astutuksen suhteen ja minun on tällä
hetkellä luovuttava. Jospa Luna olisikin
vasta 1-vuotias, niin olisi tuota peliaikaa enemmän.
Luna kuitenkin täyttää kesällä
3. Toinen hankala asia on riittävän
terävän uroksen löytäminen
Lunalle, senkin suhteen minulta ovat loppuneet
pelimerkit. Akustin jätän nyt rauhaan
astutuksilta ja tämä minun ranging-listassa
parhain luolakoira saa keskittyä metsästykseen
Heikin kanssa. Akusti on toki käytettävissä
jalostukseen yhden kerran "ulos" Foxiluxin
piiristä.
Olen suunnitellut uuden nartun
hankkimista, se tulee olemaan riistaviettisestä
linjasta. Tälle tulevaisuuden haaveelle etsin
luultavasti sijoituskotia, kirjoitan siitä,
kun se tulee ajankohtaiseksi. Toinen vaihtoehto
on se, että se "haavekoira" jää
kotiin ja saamme uuden luolakoiran talliimme.
Tällä hetkellä Lisbet on vielä
nuori ottamaan luolakoiran tehtäviä,
Göran on siirtynyt pääsääntöisesti
agilitykoiran hienolle uralle. Ilona jatkaa elämäntehtäviään
agilityn parissa. Lotta on Elsan koira, se on
maailman luotettavin koirakaveri.
On haikeata, että meille
ei tule pentuja pariin vuoteen. Ronjan pennut
ovat minulle kultakimpaleita ja toivon, että
niissä kodeissa, missä pennut tulevat
elämään, saavat tunteä olevansa
tärkeitä perheen jäseniä ja
tilanteen mukaan luolakoiria tai ainakin "putkikoiria".
Tällä hetkellä tilanne on se, että
kahdella pennulla on varma koti, yhdellä
uroksella on vielä tilanne auki. Sen verran
kerron, että uusia kyselyitä on tullut
sen verran, että koti sillekin pienelle löytyy.
Jatkon jalostussuunnitelmat tulevat
koskemaan ainoastaan Lotasta lähtenyttä
linjaa, jossa uroksena oli Nisse (ST Räkna
med Bråk). Jos se "haavenarttu"
tulee, se tulee olemaan mukana tässä
edellä mainitussa linjassa. Ensin erotellaan
ja sitten yhdistellään:).
1.3 Borderterrierikerhon vuoden
2008 MEJÄ-koira
FOXILUX FULLIAUTOMATIX, "Aku"!!
Aku asustaa Oulussa Marjon perheessä
ja nauttii metsästyskoiran roolistaan, Aku
on lupaava luolakoira, hieman tulisieluinen ja
todella työhaluinen nuori uros. Kiitos Marjo,
Akun elämä on hienoa mettäkoiran
elämää sopivasti soffapottuilua
ja sopivasti kaikenmaailman treeniä, mahtavaa!!
Akulla on myös vesiriistakokeesta kaksi VERI-1
tulosta, näyttelyssä paras tulos serti.
Göranin ja Thelman Aku-poika
Marjo&Aku ja tuomari
30.1 Monenlaisia mietintöjä
Miksi kasvatan bordereita, sitä
kysyn itseltäni aika usein. Ja MIKSI sitten
borderterrierin pitäisi olla niin riistaviettinen,
että se osaa luolilla jotain, niin miksikö?
Kun Ilona tuli meille, heti alusta asti ajattelin,
että alan kasvattajaksi, vaikka minulla ei
ollut siitä mitään tietoa. Hakeuduin
kasvattajakurssille, kävi kakkososan heti
perään ja mietin, että mikä
peruste kasvattamiseen on. Vietin tosi paljon
aikaa eri kasvattajien sivuilla, poikkesin naapurimaan
sivuilla, sukelsin sinne sun tänne ja hain
tietoa. Muistan vielä paikankin, kun ISO
lamppu syttyi päässäni, se oli
Uiton rannassa yhden omakotitalon kupeessa, punainen
lanka oli se, että borderterrierin PITÄÄ
saada olla se, mitä se alunperin oli. METSÄSTYSKOIRA.
Matkaa omaan metsästykseen oli vielä
nelisen vuotta. Suoritin metsästäjätutkinnon
ja rupesin keräämään rohkeutta.
Minun onni oli se, että rakastuin metsästäjään,
Jukkaan. Koko Lassilan veljeskunta on nykyisin
erittäin kunnostautuneita luolametsästäjiä.
Voin helposti sanoa, että
yhdistelmien valinta on ollut erittäin haastavaa
ja vaikeata. Kantanarttu Lotta on itse luonteeltaan
mukavuudenhaluinen ja jossain määrin
laiskakin..., nykyisin tosin, se pujahtaa luolaan,
sen kypsymiseen meni melkein 6 vuotta. Tiesin
kuitenkin aina, että sillä on riistaviettiä
yllin kyllin, vaikka se ei pelaakaan keinoluolilla
eikä ole luolakoirana kunnostautunut. Uroksia
on hankala löytää, minulla on kriteerini,
jotka "pakottavat" matkustamaan mielenkiintoisille
"vesille". Aina ei silti voi onnistua,
eikä se haittaa. Vaivaa vaan pikkuisen:).
Hankalaksi asian tekee se, että
kovin moni ei ole kiinnostunut metsästämään
borderterrierin kanssa. Tai edes menemään
keinoluolille. Onneksi minulle on sattunut hyviä
kasvatin omistajia, jotka ovat innostuneet asiasta.
Saan tietoa, kuinka olen onnistunut. Onnistuminen
kantaa, ei olisi oikein järkeä omaksi
iloksi pelkästään saattaa maailmaan
luolakoiria, jos kukaan ei niillä harrastaisi
sitä, mitä toivon. Jos metsätys
borderin kanssa ei kiinnosta tai keinoluolilla
käyminen, miksi minä kasvatan? Tiedän,
että minunkin pitää tehdä
paljon työtä, että borderi palaa
juurilleen, metsään luolille. Olen valmis
siihen työhön ja sitä teenkin lähes
kokopäivätyönä...
Nyt täytyy sanoa, että arvostan myös
paljon agilitya, sehän on perheen tyttäriemme
suuri intohimo ja olen nähnyt, miten koira
on innokas siihen lajiin. Agilityyn jalostaminen
ei kuitenkaan ole päätavoitteeni, koska
se olisi epävarmaa. Agilityssa ohjaajalla
on SUUNNATON merkitys. Pitäisi sitten jalostaa
ne ohjaajatkin, jos haluaisi, että menisi
todella hyvin.
Tykkään myös vesiriistahommista,
olenkin sanonut, että se on naisille sopivaa
hommaa. Tosi miellyttävä laji, sitä
kyllä suosittelen kaikille niille borderin
omistajille, joilla koira tykkää uida.
Silloin siinä onnistuu. Aika satavarmasti.
Mejä on minulle vieras, nyt
keväällä sitten Marjo ja Teija,
jotka ovat menestyksekkäästi sitä
harrastaneet, opettavat sen kulun. Sen jälkeen
voin kertoa kokemuksia siitä.
PERA, eli tuo raunioilla toimiminen
on jäänyt taka-alalle, aikoja oli syksyllä
vaikea sovitella, kun minun työpäivät
ovat sitä mitä ovat ja kotona on kaksi-vuotias
Elsa, joka tietysti menee edellä. Silti kipinä
siihen on suuri, se on todella mielenkiintoista.
Jospa sitten saamme siitäkin kurssin aikaiseksi,
joskus.
Niin, palataanpas aiheeseen, luolakoira.
Aivan merkittävä osuus on meidän
perheessämme Akustilla, B Quimperillä.
Olen saanut nähdä, että minkälainen
on hyvä borderterrieriluolakoira. Se on tasapainoinen,
ystävällinen perhekoira. Se on järistyttävän
taitava. Niin taitava, että luolilla kysytään,
että onko tämä SE koira. Siihen
on mukava vastata, että tämä on
SE. Alueellamme työskentelee tällä
hetkellä useita luolakoirarotuja, kaikki
ovat hyviä. Minulle tulee mairea olo, kun
kaksi niistä on borderterrieriä. Nimittäin,
kun aloitin Göranin kanssa luolatreenit reilut
5 vuotta sitten, minulle tokaistiin, että
nämähän on niitä näyttelykoiria,
eikä sitä sanottu ystävällisesti..
Tänä päivänä ainakin
Oulussa melkeinpä suurin osa on borderterriereitä.
Borderterrieri on pohjoisessa saanut jalansijaa.
Kiitos siitä aktiiveille borderi-ihmisille!
Ja kiitän myös itseäni, että
en ole antanut periksi enkä tule antamaan.
Ainakaan vielä. Sitten kun annan periksi,
en enää kasvata. Ei ole mitään
syytä. Toivon aina, että saan uuden
ihmisen syttymään siihen, että
borderi pääsee taitojaan harjoittelemaan,
se palkitsee sekä koiraa että minua
ja lopulta monesti sitä koiran omistajaakin.
Ronja saa pian pennut, toivon
todella, että saan itselleni siitä nartun
jatkamaan tätä aivopiinaa:). Lunalle
mietin urosta, se on kovasti Lotan oloinen ja
tiedän, että nyt uroksella pitää
olla "kovat piipussa". Olen miettinyt
sitä asiaa jo puolitoistavuotta enkä
ole lopullisesti sittenkään ratkaissut
asiaa. Täytyy sanoa, että sen yhdistelmän
miettiminen on haastavinta, mitä eteeni on
tullut suunnitelmavaiheessa. Kasvattaminen ei
ole helppoa, enkä haluaisi epäonnistua,
en tietenkään. Punainen lanka on niin
ohjaava, että voi herranjestas.
Korjataan hieman, aika kuluu niin
nopeasti. Kävin ensimmäisen kerran Ilonan
kanssa luolatreeneissä vuonna 2002. Siis
jo 7 vuotta sitten, aika kuluu nopeaa...
22.1 Tyynen poika Ossi-Kustaa
"Alaikäisen" Ossi-Kustaan
perheessä on tapahtunut vahinkoastuminen.
Ossi on astunut Astan. Tiineyttä ei keskeytetty
ja ultrassa näkyi 4-5 pentua. Sinänsä
sukusiitosprosentti ei ole suuri, sen suhteen
ei ole mitään erityisen vakavaa tapahtunut.
Astalla on mutkahäntä. Pennut syntyvät
Merjan luona ja häneen voitte olla yhteydessä.
merja.ervasti@gmail.com
Yhdistelmä
19.1 Thelma, Sub Terram True
Color
Sain Satulta ihanan kuvan talon
entisesta asukkaasta, Thelmasta. Nuo silmät,
tuo katse, vieläkin sattuu, kun se ei ole
täällä. Thelman paikkaa sydämmestä
ei vie kukaan, laumaamme se ei sopeutunut, onneksi
sillä on nyt oikea paikka ja oikea ihminen.
3.1. Jonninjoutavaa joillekin
Tässä joululoma alkaa
olla lopuillaan ja mulla on lonkka kipeä
liiasta lepäämisestä. Eilen oli
kylässä Sissi, vitsit, oikeasti se on
tosi nätti. Tänään trimmasin
Sandran, joka on kyllä hienosti kulmautunut.
Litti, siis Lisbet saa tänään uuden
lookin. Jönssikin kävi kylässä,
siinä on koira, jolla on kaikki oikeaoppisesti
oikealla paikallaan. Se muistuttaa isoisäänsä
Akenside Vertigoa monessa mielessä. Isku
tulee huomenna, katotaan, mihin se ylettää
tässä näyttelykasvattajan tiukassa
seulassa, heh. Siis, kun näyttelyt ei palvele
jalostusta mitenkään, mutta silti menestys
on kivaa:). Näillä sanoilla tullaan
kotiin Kajaanista laatuarvostelussa H, syynä
kasvattajan intopinkeä meininki. Minähän
en kasvata näyttelykoiria, vaan borderterriereitä.
Ja se on fakta. Enkä odota tästä
sitten mitään empatiaa. Enkä oikeastaan
kuin sitä, että koirat pelaavat putkilla
ja joillakin sitten oikeassa metsästyksessä,
niitä ei ole montaa. Silti olen yllättynyt,
että ulkoisesti nuo kasvatit ovat aika kauniita,
ei kai se mitään haittaa...Kun kerron
ajatuksiani, ne kertovat ajatusmaailmastani, ei
oikein muusta.
Tänään kävin
koirien kanssa kunnon lenkillä, kun se eilen
kurjan sään vuoksi oli melkein mahdotonta.
Huippua! Pakkasta riittävästi ja pohjoistuuli,
riittävästi vaatetta ja sitten tulikin
hiki. Göran ja Lotta on huippuja hakemaan
riistaa. Itsekin tunsin ketun pissan nenääni,
kuulemma kettu lähtee pakoon ja jättää
merkit. Siis kettu näki meidät, mutta
me emme kettua. Ja supipariskunta se elelee meidän
lähimaastoissa, todisteena on jäljet
ja toissapäiväinen Göranin ja Lotan
huima paikantaminen, siinä Lisbetikin jo
kävi kuumana. Onneksi tai epäonneksi
supit olelivat lomamökin saunatorpan alla
ja pääsyä niillä ei olisi
ollut ilman kaivamista, joka tietysti alkoi...Koirat
sain houkuteltua pois, kun ei kenenkään
mökkimaisemissa kaivata luolakoiria rumentamassa
maisemia.
Iskar on jäänyt nyt
hieman taka-alalle, keli on ajokoiralle huono,
tassut repeää. Ja niin on auenneet Göranilla
ja Lisbetilläkin, todistakoon se sen, että
ne tekevät oikeaa työtä metsässä,
rämpivät ja hakevat. Lotalla ja Ilonalla
jostain syystä ei tassut aukea, valitsevat
reitit paremmin.
Haaveilen nyt juuri siitä,
että saisin muutaman luolapäivän.
Jospa sittenkin otan vielä lomaa ja jätän
kipeän lonkkani sänkyyn. Göranille
pitäisi saada riistaa ja Lisbetinkin voisin
jo hieman sytytellä metsästykseen. Aika
on vaan otettava, ei sitä kukaan anna. Maaliskuu
on hyvää aikaa, nimittäin matkaamme
tammikuussa Kajaaniin näyttelyyn, sen jälkeen
luolakokeisiin Ouluun Tyynen kanssa. Jos treeniä
on, mukaan lähtee Lisbet ja Isku (Samille
tiedoksi...). Sitten pukkaa jo agilitykisaa Ilonalle
ja Göranille. Tammikuu on pitkä, mutta
pikkuhommaa riittää, sopii mulle! Helmikuussa
siten syntyy Ronjan pentue, Inkeri ja Oskari,
Frank, Jalmar ja muut;), toivottavasti.
31.12. Hyvää Uutta
Vuotta!
Vuosi on ollut täynnä
tapahtumia, ylämäkeä ja rintarinnan
alamäkeä. Sellaista kasvattajan elämä
on! Ilon ja Surunkin kyyneliä. Surun kyyneleet
ovat päättyneet iloon.
Päällimmäisenä nostan esiin
Thelman, joka sai kodin Satulta. Se on edelleen
minulle sillä tavalla kipeä, että
itken, kun ajattelen asiaa. Itken sitä, että
en onnistunut tämän kauniin ja ihanan
koiran kanssa. Thelma ei ole laumakoira ja laumaa
meillä riittää. Satulla on suuri
sydän ja jalat maassa, kaikki on mennyt hyvin.
Kiitos Satu valokuvasta, joka sai minut itkemään
ja sitten ajattelemaan, että onneksi olet
Satu olemassa. Kiitos!
Toinen ahdistusta ja suurta surua herättänyt
koira on Isku, F. Meän Sälli. Se muutti
meille, ostin sen takaisin Linnealta. Iskulla
oli paha hiiva, joka ei enää vaivaa
koiraa. Lainaan nyt eläinlääkärimme
Outin sanoja: "Koira, joka on terve, syö
normaali ruokaa, voi hyvin, on terve", "
Kun lääkkeitä ei tarvita, koira
on normaali". Iskunkin surullinen tarina
muuttui hyväksi, se asuu Samin ja Hanna-Marin
luona, nauttii itsenäisen koiran elämää.
Se on nimittäin itsenäinen, sanan varsinaisessa
merkityksessä. Kiitos Linnealle koiran hyvästä
peruskoulutuksesta, sehän itse asiassa hänen
koulutuksellaan olisi valmis TOKO-kisoihin. Suunnitelmiin
kuuluu agility Hanskun valmennuksessa, Iskua ohjaa
Sami. Isku on myös syttynyt ketulle varsin
hienosti, joten eikähän ensi vuonna
kokeilla ihan putkikokeitakin ja sitä haaveilemaani
LUME-koetta. Ei siis enää kyyneliä:)
Tulosrintama oli kerrassaan hieno!
Ronjasta tuli käyttövalio ja se sai
VERI1-tuloksen, Tyyne sai B-tuloksen. Jami sai
hienon toko-tuloksen ja agilityssa siirtyi kepeästi
kakkosluokkaan. Aku on valloittanut MEJÄ-kokeet
ja on voittaja-luokassa, näyttelyissä
rapsahti sertikin, vesiriistakokeen kaksi 1-tulosta
(2 x VERI1)saa jo hämmentymään.
Robin sai vesiriistakokeessa tuloksen VERI2, hienoa
etenemistä viime vuoteen!
Akusti valioitui luolilla, sai kaksi sertiä
ja cacibin, WAU!
Akustin jälkeläisistä Jönssi
ja Pyry saivat ERIn näyttelyssä, Tiitu
EH:n.
Isku veti PU2 tai PU3 tuloksilla, hieno uros,
ei voi muuta sanoa!
Luna yllätti minut tasapainoisella luonteellaan,
näyttelyissäkin tuli menestystä,
kettusyttynyt yksilö jatkaa treeniään.
Keväällä sitten Luna tulee toivottavasti
äidiksi.
Meille syntyi kaksi pentuetta, VulpesVulpes ja
Tyynen kuninkaalliset. Lisbet jäi meille,
ketulle syttynyt ja agilityssä ja tokossa
treenaava pikkutyttönen näyttää
vielä kyntensä:).
Kaikki Foxiluksit, jotka treenaavat jotain lajia,
pärjäävät hyvin. Silti unohtaa
ei saa niitä, jotka on perheen jäseniä
ja tärkeitä ystäviä, hekin
ovat kiitoksen ansainneet.
Luolasytyttelyssä ovat käyneet Ansa,
Sandra, Sissi, Ossi-Kustaa, Lisbet, Kaapo, Aku,
Luna, Pyry ja Jönssi. Ette arvaakaan, miten
kiitollinen olen!
Tänä vuonna astutimme
Anun kanssa Ronjan Winstonilla ja toivomme molemmat
luolilla pelittäviä koiria. Ensi vuoden
jälkeen kasvatustyömme ottaa aikalisän
ja pyrimme edelleen tarkentamaan kasvatustyön
tavoitteita. Tavoitteena on ennen kaikkea toimivat
luolakoirat. Luolakoiran tempperamentti on jotain,
joka saa puntit tutisemaan, hermorakenne on silloin
rodunomainen ja kunnossa!
Kotona asuvista koirista Ilona
pärjäsi Hanskun kanssa hienosti agilityssä,
Göranista tuli agilityvalio. Olemme saaneet
Göranin ja Akustin kanssa luolilta saaliita
ja se tuntuu tosi hienolta! Lotta ja Lisbet elävät
muiden borderien kanssa normiborderielämää.
Meillä on mukavaa, mitä nyt Ilona paukkuarkana
inhoaa ilotulitusraketteja..Luonnetestin paukkuvarma
koira:)Ilona on muuten loistavan kokenut koira,
äkkiä tulee uudet jutut tutuiksi, paukut
vaan ei.
Vikke, hirvikoira kunnostautui
viime metreillä pitkän kaavan mukaan...,
Apinalle saimme monta hirveä.
Aatu, jäniskoiramme elää
nyt loppuvuosiaan, ei kiva. Sillähän
epäiltiin syöpää jo vuosi
sitten, se diagnoosi tuntuu oikelta. Kävimme
Jukan kanssa Erän majalla yön, Aatu
mukanamme, ei se kivalta tunnu, kun huomaa, että
koira ei ole terve. Ei yhtään kivalta.
Aatu vietti kanssamme laatuaikaa takkatulen äärellä.
Se on niin jotenkin kaunis, keväällä
se täyttää 9. Aatulle nyt merkkaa
kotiturvallisuus ja vesi.
Iskar, serbialainen ajokoiramme
tulee lopulta omaksemme. Nyt joulupukin tuodessa
oikeat mettäsukset, lähden tarpomaan
ketunjälkiä Jukan kanssa. Monesti ajavasta
olisi ollut hyötyä luolilla, kettu,
kun pinkaisee, siihen tarvitsee ajavan. Nyt pakkaan
sen aina luolille mukaan.
Vuosi on ollut hieno, opettavainen
ja hyvä. Kiitos kaikille teille, jotka saitte
sen sellaiseksi. Hyvää Uutta Vuotta!
18.11 Minuun kolahti koirat
Jälleen kerran koirat kolautti,
olemalla itseään, koiria. Ilman mitään
sen kummempaa, sain taas ihanan tunteen siitä,
että mulla on ihanat koirat! Borderit jylläävät
metsässä ja ennenkaikkea kotona. Lisbet
todellakin tarvitsee oman aikansa, onneksi Hanskukin
jaksaa panostaa. Nyt juoksut ovat takana ja taas
se pieni pippurimylly saa jatkaa koulutustaan.
Minä olen se mettänpeikko, joka puistaa
työstressin sinne viemärinvarteen borderien
kanssa ylipäätänsä. En ole
hihnalenkkityyppi ja onneksi tuota maastoa riittää,
tässä "pihapiirissä"
7 hehtaaria ja oikeassa metsässä Vojakkalan
erän riistarikkaassa maastossa. Voiko koiraihmisellä
olla näin hienoa?
Iskar on ollut nyt painopisteenä, tuo serbialainen
mahtava koira. Miten koira voi olla niin hieno
olematta sen kummempi? Nyt se haukkuu jo jälkiä,
jotka ovat jäniksen tekemät. Välillä
tuo luppakorva haukkuu meikäläisen jäljetkin,
että löysinpäs, löysinpäs,
hehhee. Iskar on ainutlaatuinen uros, sen voin
sanoa, olen siihen rakastunut. Luultavasti sen
samanrotuinen narttu kaveri etsii sijoituskotia,
ottaisin oitis, jos siihen olisi mahdollisuus.
Mutta ei ole. Jokaisella koiralla tulee olla ainutlaatuinen
olo, siihen on jo kovasti tehtävä töitä
nyt. Ei koiraa voi hankkia vastaamatta tarpeisiin,
se olisi minulle mahdoton tehtävä. Aikoinaan,
kun Lotta ja Göran tulivat Flagstones-kennelistä
minulle samanaikaisesti (sisarrukset), ajattelin
sitä haasteena. Se olikin haaste, tänään
molemmat edustavat omia itseään, ovat
asemansa ansainneet. Puhumattakaan muista koirista.
Mutta siis, kiinnostaako yhteistyö ainutlaatuinen
rodun parissa? Rotuhan oli srpski tropojni konic,
koiria on tasan kaksi Suomessa, meillä uros,
tällä hetkellä narttu Mettäjuntin
kennelissä. Euroopassakin se on perin harvinainen.
Voin taata, että moista ystävällisyyttä
koirissa tapaa harvoin, ainakin Iskar on sellainen,
että en luopuisi siitä koskaan, se on
niin kelpo koirakoiranen.
Apina, jämti, on arjessa
haastava. Se ei ole pulmunen missään
nimessä, oikea jurrisko. Silti todella rakastettava
ja hirvenmetsästysksessä korvaamaton.
Olen miettinyt Apinan käyttäytymistä
miljoona kertaa, miksi se on NIIN epäluuloinen.
Lajitoverinsa Vikke käy niin kuumana, että
vaan juoksuttaa hirviä, ei ihan kivaa. Vikke
taas on luonteeltaan suurin mussukka, aina valmis
miellyttämään, vähän
liiaksikin mettähommissa. Kuka jaksaa hirveä
juoksuttavaa, isännän koipia nuoleskelevaa
hirvikoiraa. Oikeasti ei kukaan, mutta kun pystykorva
asettaa korvansa takakenoon vailla mitään
taka-ajatuksia, sitä on siis pakko paijata.
Ainakin minun.
Aatu, vanhin koiramme, ei enää
jaksa ajaa jänistä. Se ei vaan jaksa.
Viime talven poskiluussa ollut kasvain katosi,
mutta taisi vahvalla lääkityksellä
viedä muutakin kuin kasvaimen. Aatu viettää
eläkepäiviään, syö hyvin
ja käy lenkillä. Jostakin syystä
se saa minulta suuremmat ruoka-annokset, kohta
taas Aatun tehtävänä on kouluttaa
borderipentuja, Ronjan/Winstonin suunnitellusta
yhdistelmästä. Borderipennuille lujatahtoinen
ja ystävällinen iso koira on hieno kokemus.
Huhmarkankaan kennelissä
Miina Äkkijyrkkäkin etsii sijoituskotia.
Akustin tyttönen siis, toivottavasti oikein
harrastava koti saa siitä itselleen monipuolisen
harrastuskaverin. Siitä sitten kirjoitan
erikseen. Tarjaan voitte olla yhteydessä,
tiedot löytyvät borderikerhon pentuesivuilta.
Kaamos häiritsee ja kelien
vaihtelut. Tänään pääsin
pikkukoirien (borderit) kanssa sentään
"Elsan" lenkille, eipä ollut kovin
pitkä. Iskarin kanssa valloitin pellot, höppänä
kekkasi, että makupalat tarkoittaa kiinniottoa
tai häkkiin menoa. Kävimme "keskustelua"
ja niinhän se maailman söpöin ajokoira
vääntäytyi tarhaan rapsutusten
kanssa. Vuosi sitten, kun se tuli meille, jouluisat
koristeet ikkunoissa menivät tuusan nuuskaksi,
sohva paloiksi jne. Kukapa olisi uskonut silloin,
että tuokin koira osaa käyttäytyä
jonakin päivänä, ei kukaan, en
minäkään. Mutta mullapa on Iskar,
eikä se tule kenenkään muun olemaankaan,
kysykää vaikka siltä:)
1.11 Luonnonluolan tarkastukset
Meillä oli kiva päivä!
Kävimme viemärinvarren luolastot upean
koiralauman kanssa tutkiskelemassa. Göran
teki eka tarkastukset, jotta varmistuimme, että
riistaa ei ole. On se huippukoira, kiitos Sini
(Flagstones) tästä upeasta koiruudesta.
Göran totesi, että tyhjää
on. Hienot koirat kävivät myös
tarkastamassa luolaston tai oikeastaan 3 luolan
suuta. Ronja, Ansa (Ronjan tyttö), Tyyne,
Sandra (Tyynen tyttö), Aku (Göranin
poika), Kaapo (Ronjan poika), Luna (Lotan tyttö)
ja Veera (Cindyhill kasvatti) eivät jättäneet
minua kylmäksi! Olen kaikista tosi ylpeä.
Kaapo epäröi vielä hieman, muut
säntäsivät kevysti. Viettimaailma
on kohdillaan eikä kyllä tarvi ajatella,
että myssy naaman eessä pitäisi
kotia laukkoa! Viimeinen luolan suu oli sellainen,
että koiran piti hieman pohtia asentoa, eipä
siinäkään jäänyt epäselväksi,
että osaako koira muuntaa asentoaan pystyasennosta
toisenlaiseksi. Jos olisin ollut tuomari, LUO1
olisi hyväksytty. Tammikuussa sitten otetaan
oikeasti ne LUO1-tulokset!
Kävimme myös koirien
kanssa tutustumassa mäyrään, yhtään
arkaa koiraa ei ollut. Mäyrä todettiin
ja sitten tutkiskeltiin navettaa muina miehinä.
Mäyrähän oli tietysti kuollut sytyttelykampe.
Veera kävi myös ahdinkotreeneissä,
hyvin mahtuu ja itse asiassa kepoisasti. Lisbet
pujahti keinoluolaan tsuitsait (sille aika tuttu
juttu), Luna hieman mietti, että kannattaako
nähdä vaivaa. Veera suoritti ahdingon
innostamalla. Muut eivät treenanneet enää
tätä, kun päivä oli niin aktiivi
muutenkin.
Päivän päätteeksi
söimme myöhäistä lounasta
ja olimme ylpeitä koiristamme. Niin sen pitää
mennä, iloinen pitää osata olla
osaamisesta! Nyt sauna lämpiää
ja illan pimetessä juhlistamme valiokoiria
ja tulevia tapahtumia. On hyvä olla:)Lämmin
kiitos osallistujille, tätä tehdään
toistekin!
Kuulumisia lokakuun viimeiseltä
päivältä!
Marraskuu alkaa huomenna, miten
tuo aika rientääkään nopeasti!
Harrastusrintamalla on hiljaista, aika kuluu töissä,
Elsan kanssa ja koirien kanssa mettässä.
Nyt täytyy nostella välillä Ilonaa
esille. Ilonaltahan poistettiin kohtu alkusyksystä,
kun se oli selvästi kivulias. Eikä syyttä,
kohtu oli vatsanpeitteissä kiinni ja keisarinleikkauksen
jäljiltä oli sulamattomia tikkejä
nipistelemässä, kudos tikkien ympäriltä
oli ihan harmaata. Onneksi se kohtu sai satikutia!
Nyt Ilona on sitten kuntoutunut mettälenkeillä
ajaen jäniksen melkein syliin komealla tiiviillä
haukulla ja hirviä hättyyttämällä.
Kerran se katosikin ja hälytin jo apua sitä
hakemaan, Emmu tuli märälle pellolle
tennarit jalassa ja kyyneleet silmissä. Kyllä
mullakin kerkesi kyyneleet tulla silmiin, se ei
saa ikinä kadota, ei sitten ikinä. Ilona
on NIIN rakas koira meille, sen syytähän
koko tämä borderijuttu on:). Göranista
en jaksa enää huolestua, se katoaa aina,
kuten Lottakin. Ne osaa jutun ja palaa ennen pitkää.
Lisbetillä alkoi juoksu tänään,
ehdin jo epäillä se kykyä siihen
hommaan...Lisbet on aika terävä tyttönen,
olen tosi onnellinen, kun se on meillä. Monesti
sekoitan sitä edelleen Thelmaan, ne ovat
hyvin samantyyppiset paitsi että Lisbet ei
ärsytä muuta laumaa. Lotta-mummo jaksaa
huolehtia lapsenlapsestaan ja on tosi hellyyttävää
nähdä se. Lotta, vaikka ei näkyvästi
olekaan esillä, on äärimmäisen
höperö ja ahne koira. On kadonneet lihapullat
lautaselta, raparperipiikakka pöydältä
jne, ihan toivoton syömäri. Sen linjoista
on tosi vaikea huolehtia, se syö naapurin
tunkion tyhjäksi kaikesta vähänkään
syömäkelpoisesta, tai nooh, ei se varmaan
ole oikeasti edes syömäkelpoista. Ekokoira
muuntaa kaiken sulavaksi kakaksi maastoon...Joskus
mietin, onko Lotalla aggressiota ollenkaan, se
osaa sumplia hommat hyvin. Nyt se merkkailee maastoon
enemmän ja sutittelee pissan. Näyttäisi,
että meillä on hiljaisesti johtajuus
laumassa vaihtumassa, varmaan tuo Ilonan kohdunpoisto
vaikuttaa asiaan.
Göran sitten, nykyisin voin
myöntää, että se ei pysy ihan
komennossa. Sillä on tapana kadota aamupissalla,
se vetelee oman tunnin lenkit ihan omatoimisesti.
Joskus se kyrsii aika pahasti, mutta onhan tässä
tuota maastoa, missä klosuta.
Mejäviikonloppukin peruuntui
talvimaiseman vuoksi, tosi harmi! Olisin halunnut
niin kovasti oppia uutta. Huomenna mennään
sitten osaporukan kanssa tsekkaamaan luolat lähimaastossa.
Olen varmistellut, ettei riistaa olisi. Tavoitteena
on harjoitella tyhjään luonnonluolaan
tarkastusta menemistä. Illalla sitten juhlitaan
Ronjan, Göranin ja Akustin valioitumista
tänä vuonna. Tietysti Ronja lämmittää
erityisesti, onhan se oma kasvatti. Göranista
olen joka minuutti onnellinen, paitsi silloin,
kun se pissaa minun kenkiin..., Akustia on kiva
saada tänne hoitolaiseksi välillä,
siinä on herra borderterrieri, jota voi ihailla
ja katsoa tauotta.
Nyt mettäkamppeet kuivumaan
päivän rämpimisestä odottelemaan
huomista!
19.10 Akustista tuli isä
6 pennulle!!
Sievät pikkuiset ruokatauolla:)
HUHMARKANKAAN
Tarja Kangas
Varpulantie 190
62200 Kauhava
0400 826 024
Yhdistelmä,
Mette/Akusti linkissä.
Mette synnytti 5 urosta ja yhden nartun. Yksi
uroksista, pienin ei asettunut syömään
ja pysyi sivummalla. Se siirtyi pentutaivaaseen.
Tarjalla oli useita varauksia nartuille, uskon,
että uroksia voi vielä kysellä.
19.9 Syysturinat jatkuu
Minusta on muutes kiva, kun kuulen
teistä kasvatin omistajat. Nytkin olen saanut
mukavaa kirjeenvaihtoa ja puheluja. Se on kasvattajan
kunniarooli se!
Toivottavasti Trazzel löytää kodin,
sivuillani se on sen vuoksi, että Göran
on Trazzellin isoisä. Ottakaahan reippaasti
Disaan yhteyttä!
Unohtui viime tarinassa mainita, että Luna
(F Meän Fröökynä) oli meillä
tovin, kun halusin päästä sen luonteen
saloihin käsiksi. Löysin itsepäisen
nartun, joka tietää asemansa haastamatta
riitaa. Loistava siis. Lisbetin tosikaveri, Luna
ei kyllä leikistä väsynyt, kyllä
tuli seurattua sitäkin leikkiä monet
tovit ulkoportailla. Luna on aika miellyttämisenhaluinen
valtaa hakevassa mielessä, sen kanssa pitää
olla tarkkana palkkauksessa. Äitiänsä
Lottaa kyllä selvästi kovempi. Lunan
astutussuunnitelmatkin on näillä näkymin
sovitut, niistä sitten ensi vuonna. Arjalle
kiitos, kun raaskit Lunan antaa tänne arviointiin!
Nyt olemme saaneet viikkovieraaksemme Akustin,
Lisbetin isän. Eipä siitäkään
ole paljon pahaa sanottavaa, selvästi kova
uros, hyvän itsetunnon omaava 2,5 vuotias.
Pikkuisen olemme joutuneet tekemään
järjestelyjä, koska Göran ei voi
sietää toisia uroksia (vieraita). Niinpä
kun Hanskulla on oma sviitti nykyään
appivanhempien talon siivessä, Ilonan kaveriksi
muutti sinne viikoksi Göran ja Lotta. Lotta
sen vuoksi, että se ei kertakaikkiaan jaksa
leikkiviä pojankoltiaisia. Lisbet on isänsä
kanssa meidän luona. Tarkennukseksi niille,
jotka epäilevät Hanskun muuttaneet kotoa,
niin ei se ole mihinkään muuttanut.
Asumme maatalon pihapiiriä ja appivanhemmat
taloineen ja sviittineen ovat tuossa näköetäisyydellä.
Akustista sen verran, että tunnen suurta
lämpöä sitä kohtaan, se on
suurenmoinen.
Kun olen nyt luopunut kaikesta "velvollisuudesta"
muita kuin kasvatin omistajia kohtaan, olen ajautumassa
taas miellyttävään projektiin.
Siitä sitten myöhemmin lisää.
Varsinainen toimiriippuvainen toimintaterapeutti.
Thelmaa usein mietin, välillä
kutsun tai aika useinkin Lisbettiä Telluksi
tai Pempuksi, kuten kutsuin tuota Thelmaa. On
aika ikävä. Miksi? En tiedä, koiriin
rakastutaan ja rakkaus kestää ja kestää,
ei sen tarvitse loppua. Vaikka Thelma ei meillä
viihtynyt, se ei tarkoita sitä, etten olisi
viihtynyt sen kanssa. Kyllä Thelma meillä
pärjäsi, sen vain piti kokoajan todistaa
olemassaoloaan, ei se ole kivaa sekään.
Satun kanssa Thelmalla on varmasti paljon helpompaa,
ei ole hiostavaa koiralaumaa.
Joskus mietin, että meillä
on aivan liikaa koiria. Ehkä niitä on.
Minä huolehdin rakkaista bordereistani tyttöjen
kanssa, Jukka hoitaa isommat koirat. Iskaria paapomme
vuorotellen. Vihdoin koittaa hirvenmetsästys
ja jämtit pääsevät töihin!
Aatu on käynyt jänismetsällä,
se ei hauku kovin tiiviisti. Ikää sillä
on 8 ja viime talven kasvain taisi vähän
verottaa voimia. Aatu on ja pysyy loppuun asti,
sitäkään ei voi kukaan toinen korvata
koskaan. On se omituista, että rakkautta
riittää. Kun Hanna-Lena, esikoinen syntyi,
murehdin, että onko minulla enää
rakkautta toisille, kun niin rakastuin lapseeni.
On sitä rakkautta, sitä on paljon.
12.9 Turinoita
Nuori Border-päiväkin
tuli ja meni, hieman myöhässä tulokset
lyhyesti.
Tylleröt:
2 KP/HP Foxilux Margin Wanderer FIN19394/08 ”LISBET”
5 Foxilux Last Frontier FIN19390/08 ”SANDRA”
Foxilux Spicy Vixen FIN16487/08 ”ANSA”,
ei sijoitusta epätasaisen purennan vuoksi
Kihniössä ryhmänäyttelyssä
käy-1/eh Bokbergets Quimper, sileät
ykköset siis.
avo-3/eh, Foxilux Meän Fröökynä
Matkan pyörteissä olivat
mukana Tarja ja Anu, matka oli mahtava. Ajamista
oli paljon, mutta se koirien yhdessä olo
ja meidän naisten yhdessä viihtyminen
teki reissusta ikimuistoisen.
Muuten arki menee työn merkeissä,
ajoa riittää siinäkin. Naapurikunnat
tulevat tutuksi ja Tornionjokilaakson ihmiset.
Vapaa-hetkinä sitten painelemme Elsan kanssa
metsään koirien kanssa, lasten kantorinkka
on nyt kovasana ja tietysti kaakaotermari ja voileivät:).
Kesän koiraharrastukset lohkaisivat ison
palan perheen perustoimista ja nyt nekin maistuvat
makoisilta.
Ronjan käyttövalioarvo
on niin hieno asia, siskonsa Tyynen B-tulos on
minusta myös aivan mahtava homma. Ei sitten
tullut sitä Skånen reissua ainakaan
turhaan tehtyä tässä mielessä.
Nisse, Sub Terram Räkna med Bråk oli
hyvä urosvalinta.
Ronjan VulpesVulpes-pentueessa näyttäisi
olevan hieman ongelmaa purentojen suhteen, Kaapolla
ja Ansalla on huonot purennat, Veetillä kivekset
väärässä paikassa..., harmi.
Toivotaan, että tulevassa pentueessa Winstonin
kanssa näiltä vältyttäisiin.
Siitäkin pentueesta (jos sitä siis tulee)
odotan kyllä kovapäisiä ja riistaviettisiä
luolakoiria.
Tyynen ja Akustin Territory-pentue
ainakin näyttäisi olevan ihan ok, en
ole ainakaan kuullut ongelmista. Kertokaahan kasvatin
omistajat sitten minulle kaikki vinksut ja vanksut.
Lisbet on tutustunut viimeksi kuolleeseen kettuun
(isänsä luolilta saalistanut), oikea
ote näyttäisi hommaan olevan ja kova
hinku tutustua, vaikka onneksi se vielä osaa
varoa hyvällä tavalla. Haukkuu tiiviisti
siis parin metrin päästä. Kettu
meni muille maille heti, kun Lisbet uskalsi käydä
sitä haistamassa, se riittää.
Olen luopunut kaikista edustushommista
ja järjestötoiminnasta, päätin,
että nyt nautin vain ja ainoastaan omasta
perheestä ja koiraharrastuksesta. Jukallahan
noita hommia riittääkin sitten aika
paljon. Metsään näin syksyllä
on kova palo!
5.6 Rauniot
Loistava hetki päivästä
jälleen Ullan koulutuksessa raunioilla. Harjoittelimme
nyt hakua myös hieman raunioiden ulkopuolelta
ja sekös aiheutti pientä hämmennystä
Göranissa ja Tyynessä. Tyyne tutki pienetkin
piilon mahdollisuudet avomaastossa mm. auton renkaan
sisällön. Tavoitteenamme oli opettaa
koirillemme löydön ilmaisua, koira löytäessään
maalimiehen tulee kertomaan siitä ohjaajalle
ja näyttää piilon. Harjoittelimme
sitä siten, että maalimies palkkaa koiran
löydön yhteydessä, jonka jälkeen
ohjaaja kutsuu sen luokseen ja palkkaa, taas maalimies
kutsuu koiraa ja palkkaa jne. Ohjaaja lähestyy
kaiken aikaa koiran merkkaamaa piiloa.
Lisbet ja Sandra aloittelivat myös rauniouraansa
yhdellä harjoituksella, jossa niiden piti
löytää kolme maalimiestä.
Lisbetin lamppu taisi syttyä kolmannen maalimiehen
kohdalla:), Sandran lamppu "säteili"
alusta asti;). Kylläpä oli pikkuborderit
väsyneitä treenin jälkeen, runsaasti
aivotyötä ja liikkumista raunioilla
ja ikää 4 kk.
Kiitos Ulla!
13.5 Rauniotreenit
Olemme nyt pari kertaa käyneet
rauniotreeneissä. Ulla on sitten loistava
kouluttaja, kaikille meille on aikaa ja tilaa.
Treeneissä mukana kulkevat Lisbet ja Sandra,
siskokset saavat leikkiä ja taistella, vetää
satalasissa keskellä ihanaa kangasmetsämaisemaa.
Rauniotreenikuvia meillä ei ole, harjoittelu
on niin intensiivistä, että kamera on
toiminut ainoastaan "väliajoilla".
Muutama
kuva tässä
10.5 Iskar, Srpski Troponji Konic
Iskarin
ja Viken kuvia
Eilen pitkästä aikaa ehdin touhuilemaan
myös Iskarin kanssa. Iskar leikki Viken kanssa
ja nautti pelloilla kirmailusta täysillä.
Tänään ajattelin ottaa sen mukaan
PEKO-treeneihin, joihin Ulla soitteli mukaan.
Pitkästä aikaa Göran&mie, Tarja
&Tyyne päästään raunioille.
7.5 Kaapon ja Lisbetin kuvat
Muistikortti päätti
palata yhteistyöhön, tässä
kuvat
6.5 Viikon tarinat
Viime viikko oli täynnä
tunteita. Sunnuntaina tapasin Ansaa, Ronjaa, Kaapoa,
Jönssiä ja Akua luolatreeneissä.
Aku oli valtavan hienosti edennyt luolapuolella,
Marjo on ollut sen kanssa MEJÄ-leirillä
ja sielläkin tämä valloittava uros
oli osoittanut nenäänsä taitavasti
käyttäväksi pojankoltiaiseksi.
HIENOA! Jönssi oli lauantaina tavannut ensimmäistä
kertaa ketun ja aloittanut tämän uransa
varovaisesti kettua haukkuen. Myös Isku oli
ensimmäistä kertaa sytyttelyssä,
ala oli sille selvästi vieras ja se tarvitsee
vielä rohkaisua haukun irtoamiseksi.
Ansa ja Kaapo kävivät ohimennen tutustumassa
ketun hajuun.
Ronja selvitti ahdingon kolme kertaa upeasti ja
kokeilemme nyt kokeitakin uudelleen.
Vapun vietimme Helsingissä, Thelma muutti
Satun luokse ja tutustuu nyt cityelämään
Koskelan kaupunginosassa. Tämä siirto
oli Thelmalle hieno, Satu on todella koskettavasti
antanut Thelmelle aikaa sopeutumiseen. Minulle
Thelman muutto ei ollut ihan helppo, vaikka tiedänkin,
että se saa nyt enemmän aikaa ja tilaa
itselleen. Koirasta luopuminen on täynnä
ristiriitaisia tunteita, itkua ja iloa.
Kaapo kävi eilen kylässä
Lisbetin kanssa leikkimässä, Lisbet
pieni pippurimylly ja Kaapo herrasmies leikkivät
pihamaalla pari tuntia. Tyypeiltään
ne ovat yllättävän erilaisia, vaikka
pentuiden äidit ovatkin siskoksia ja saman
tyyppisiä. Hotti ja Akustihan taas ovat ihan
erilaisia rakenteeltaan ja se näkyy pennuissa.
Kuvia nappailin rutkasti ja tyhmä digikamera
tilttasi ja tyhjensi omatoimisesti itsensä,
plääh!! Onneksi Sarikin otti kuvia,
joita sitten näemme varmaan Kaapon blogissa.
Viikonlopun olimme myös
agilitytunnelmissa Vaasassa ja Oulussa. Näistä
tulosten näkökulmasta lisää
agilitysivullamme.
21.4 Isku är en FRISK
hane!
Isku har flyttat till Kemi. Han bor i en familj
med husse Sami och matte Hanna-Mari, i familjen
lever också en cairnterrier som heter Sulo.
Isku och Sulo umgås jättefint. Isku
ska vara familjens husses hund, de börjar
träna gryt, agility och kanske lydnad. Först
ska de börja med gryt, fint fint!
18.3 Foxilux Meän Sälli, Disco/Isku
Isku har kommit tillbaka till
oss p.g.a förmodad allergi efter ett snabbtest.
Han har nu varit hos en specialist på hudsjukdomar,
och det visade sig att den enda åkomma som
har kunnat konstateras är en djupt rotad
svampinfektion. Vi kommer att få denna under
kontroll, sedan ska han fortsätta att meriteras.
14.3 Isku, Foxilux Meän Sälli lääkärissä
Halusimme kuulla ihotautispesialistieläinlääkärimme
kommentin Iskun tilasta. Iskulla on hoitamatta
jäänyt molempien korvien hiivatulehdus,
joka on äitynyt niin pahaksi, että korvakäytävät
ovat osittain kovettuneet. Hoidon laiminlyönti
on surullinen asia. Isku saa kolmen viikon hiivalääkekuurin
ja toivomme, että korvat tulevat samaan tilaan,
kun ne terveellä koiralla kuuluu olla. Pahimmillaan
mitätön hiivaiinfektio voi saada aikaan
koirassa yleistyneen kutinan, joka saa koiran
voimaa todella pahoin. Tällä hetkellä
Isku voi hyvin, vaikka se on saanut kortisonia
ihan tarpeettomasti.
13.3 Viime ajan tapahtumia
Thelma on muuttanut toistaiseksi
äitini ja isäni luokse. Kummasti se
vaan on asettunut ja voi paljon paremmin yksin.
Thelma, joka ei viihtynyt laumakoirana, on saanut
hienon mahdollisuuden olla oma itsensä, miellyttämisenhaluinen
terrieri. Thelmalle edelleen etsimme harrastavaa
kotia.
Meille palautunut kasvattimme "Isku"
(F. Meän Sälli) tuli takaisin pitovaikeuksien
vuoksi..., koira oli entisessä paikassa kovin
sairas ja oli jopa lopetusmietintöjen alla.
Isku on meillä varsin terhakas ja innokas,
terveeltä vaikuttava koira. Toki tutkimme
tapauksen tarkasti, jotta tiedämme, mikä
koiralla olisi voinut olla Ruotsissa ollessaan.
Isku on aloittelemassa agilityuraansa alkeiskurssilla
Hanskun kanssa, luolatreeneihin menemme piakkoin.
Myöskin toko on ajatelmissa, koira osaa hienosti
alkeisliikkeitä. Isku ei todennäköisesti
voi jäädä meille Göranin vuoksi,
joten myös tälle varsin komealle urokselle
tulemme hakemaan uutta kotia tulevaisuudessa.
Mahdollinen koti on alustavasti tiedossa.
Meille on tulossa myös uusi
koira, Tyynen ja Akustin pentueesta narttu, joka
on nimetty jo valmiiksi "Viuhti"-nimiseksi
(muumisadut, jotka ovat perheen pienemmän
Elsan mukaan paras juttu). Viuhti tulee olemaan
myös varsin kuormitetun agilityinnokkaan
Hanskun koulutettava. Lajit tulevat olemaan kouluttajan
mielestä Aasta Ööhön.
Nyt olemme onnellisia, että
Isku tuli takaisin, se on hieno koira, joka vaatii
kouluttajaltaan peräänantamattomuutta
ja avoimmuutta sisukkuutensa vuoksi.
11.-13.1 Vilanderin oppeja
Pertti "Peetsa" Vilander
oli Torniossa kouluttamassa Tornion kennelkerholaisia.
Perjantaina kasvattini "Aku" Foxilux
Fulliautomatix oli koiraneuvolan vastaanotolla.
Akun "ongelmina" on kotona riehaantuminen
kotiväen ollessa poissa sekä hankalahoitoisuus
esim. korvien osalta, joka näkyy siten, että
Aku yrittää purra. Peetsa testasi pikaisesti
Akun kovuuden ja totesi koiran olevan keskivertoa
kovempi sekä myös erittäin itsevarma.
Jotta Aku tietäisi asemansa perheessä,
hoidoksi Peetsa suositteli "jääkautta",
koiran huomiotta jättämistä. Tämä
kuntoutus kestää kolme viikkoa ja sinä
aikana Akulle selviää, että se
ei ole perheen johtaja, vaan perheen aikuiset.
Aku ei ole räyhääjä, se ei
haasta riitaa toisille koirille ja on ihmisystävällinen,
uskon, että koiralaumamme pentuaikainen "hoito"
on ollut ensiarvoisen tärkeää.
Meillähän pennut tutustuvat koiralaumaamme
myös. Peetsa piti koiraa hienona yksilönä
ja suositteli, että koira tutustetaan luolatoimintaan
keinoluolalla perusteellisesti ennen luonnon luolilla
metsästämistä luonteen kovuuden
sekä sen itsevarmuuden vuoksi. Tavoitehan
on , että koira osaa olla luolilla itseään
satuttamatta. Peetsan kommentit ovat erittäin
totta!
Agilityssä Peetsa valmensi
kaikkia bordereitamme. Lyhyesti tässä
hänen kommenttinsa:
Lotta, leikkimiseen motivointi on avainsana.
Göran, koira on sitkeä ja sen vuoksi
hyvä agilitykoira, oppivainen.
Ilona, hyvässä terässä, lisätreenauksella
varsin varteen otettava kesän kisaaja.
Thelma, hmm, on "sika ja näyttää
kaikille keskaria"..., on lupaava, kunhan
johtajuus saadaan sille selvitettyä...tässä
meille on sitten tehtävää sen suhteen.
Peetsan kommentti oli tosi kuin mikä, nyt
tajuan sen!
Peetsan luento avasi silmiäni sen suhteen,
että miten koiralaumassa toimitaan. Aina
on petraamisen varaa ja nyt tsemppaan enemmän!
Sain myös vahvistusta sille, että Göran
ei saa häätää Iskaria laumasta,
kun ollaan "koirat irti"-lenkillä.
Se, että Thelma yrittää haastaa
Lottaa selvittämään välejä,
sai silmäni aukeamaan, Lotta siis toimiikin
aivan oikein, kun se viis veisaa koko Telluskan
niskassa roikkumista. Lotta toimii täydellisen
oikein! Välillä olen toivonut, että
Lotta suuttuisi ja häätäisi Thelman,
olen toivonut ihan vääriä asioita...
Kiitos Peetsa opeistasi!
5.1 Göranin terveisiä
Göranin poika Ruff
on saanut omat sivunsa. Käykääpäs
tutustumassa tähän riistaviettiseen
urokseen. Hieno jälkeläinen!
Görania on käytetty nyt viidennen kerran
jalostukseen, morsian oli "Mimmi". Mimmi
oli varsin viehattävä ja loistavaluonteinen
narttu, toivomme astutuksen onnistuneen. Göran
"rakastui" ja ihastui Mimmiin, harvoin
näkee Görania niin rakastuneena ja leikkisänä.
Mimmi on Mel Arctic kasvatti, emä on sama
kuin Ilonalla ja isä Bombax Pavarotti. Mimmistä
löydätte lisätietoa Arjan sivuilta,
kennel Mel
Arctic-sivustosta.
29.12 Aku luolatreeneissä
eka kertaa
Foxilux Fulliautomatix, Aku oli
tänään ensimmäistä kertaa
katsomassa kettua keinoluolalla. Tempperamenttinen
kasvattimme syttyi ketulle hienosti. Akuhan on
Thelman ja Göranin ainokainen, joka on 9
kk ikäinen.
Aku aloittelee myös tokoilun ja on ollut
näyttelytottumuksessa. Akulla on myös
treenattu jo mejää. Metsässä
Aku tutkiskelee koloja jo varsin mukavasti. Aku
on aktiivinen koira, joka on kotonakin keksinyt
omia pieniä harmillisia harrastuksia, kuten
ovipielen jyrsimistä....
14.12 Iskar koirahallilla ja
muuta jutustelua
Iskar pääsi mukaan tyttöjen
agilitytreeneihin tutustumaan. Kerta koirahallilla
oli toinen, eka kerralla sain kantaa sen sisälle
ja portaat ylös..., tällä kertaa
reipastunut Iskar meni portaat itse ylös.
Ja voi sitä riemua koirien parissa:), olisin
voinut vaikka vannoa, että mukanani oli "väärä"
koira. Iskar hyppi ja mesusi kuten terrierimme,
hmm, samaistumisprosessi?! Mieleeni tuli hetkittäin,
että josko mekin menemme agialkeisiin joskus...Nooh,
en olisi uskonut, että olen tällaisen
koiran kanssa liikkeellä ylipäätänsä.
Erittäin positiivisesti tämä serbialainen
kaveri on minun pääni sekoittanut.
Haave uudesta borderista on edelleen mielessäni
vahvasti, jos ei vielä, niin joskus joku
kasvattini asustaa takuulla meillä! Nyt koiria
on jo paljon ja aikaa kaikille pitää
riittää työn ja perheen ohessa.
Onneksi meillä koirien kanssa puuhaavat tytöt
ja Jukka minun lisäkseni.
Lotalla on muuten juoksu ja se aiheuttaa pientä
hämminkiä laumassa. Lenkittäminen
on vähän haastavampaa, kun pitää
monessa erässä "laukottaa".
Ratkaisu pitäisi tehdä kohdunpoistojen
suhteen, en vieläkään ole valmis
siihen. Pelottaa, että nuo hauskat luonteet
muuttuvat jotenkin.
13.12 Aatu voi jo paremmin,
"Iskar" on muuttanut meille
Jäniskoira Aatun poskiluussa
oleva patti on pienentynyt! Lääkekuuri
loppui eilen ja luultavasti sillä oli jotakin
merkitystä Aatun tervehtymiseen. Patti (kasvain)
poskiluussa ei kadonnut, mutta jospa sen kasvu
pysähtyi. Aatu on lepäillyt ja nukkunut
paljon, välillä sen vieraana on ollut
uusin tulokkaamme "Iskar, srpski trobojni
gonic-rotuinen koira. Iskar ja Aatu viihtyvät
yhdessä hyvin. Aatun lyömätön
johtajuus uroskoiriemme parissa on edelleen voimassa:).
Iskar on saapunut meille. Kyseessä
on serbialainen suomenajokoiraa huomattavasti
muistuttava metsästyskoira. Iskar on tullut
kesäkuussa Serbiasta Suomeen ja on ollut
Juntin Erkin luona viime viikkoihin asti. Iskar
on n 9 kk ikäinen ja on elänyt tarhassa
näihin päiviin asti. Tarhaelämä
on jättänyt sillä tavalla jälkensä,
että katsoimme parhaaksi sen, että se
on meillä sisällä tutustumassa
ihmiselämään. Luonteeltaan se on
erittäin kiltti ja on reipastunut huomattavasti.
Edelleen se on hieman arka ihmisiä ja uusia
asioita kohtaan. Borderilauma otti tulokkaan aika
kevyesti vastaan, olin ihan yllättynyt tästä.
Rotuna srpski trobojni gonic on
Suomessa aika uusi, tiettävästi niitä
on kokonaista kaksi, Iskar ja Juntin Erkin luona
asuva narttu. Serbiassa rotua käytetään
mm. kettujen, ilvesten, susien ja villisikojen
metsästyksessä. Me toivomme, että
saamme kettua ajavan koiran Iskarista. Iskar aloittaa
tokoilun helmikuussa 2008 ja pikkuhiljaa se pääsee
mukaan harrastustoimintaamme. Kuvia Iskarista
tulee myöhemmin.
30.11 Aatu on sairastunut
Huomasimme Aatulla nopeasti kasvaneen
patin poskiluun seudulla eilen illalla. Aatu tuli
kanssamme sisälle ja joi vettä todella
paljon. Patti poskiluussa oli kova eikä Aatu
aristanut sitä.
Tänään eläinlääkärillä
Aatun poski kuvattiin ja siinä nähtiin,
että poskiluu on paksuuntunut. Epäily
heräsi kasvaimesta. Aatu sai vahvan antibioottikuurin
ja nyt elämme päivän kerrallaan
ja toivomme, että lääke puree ja
palauttaa Aatun entiselleen.
Kasvain on kasvanut muutamassa päivässä
aggressiivisesti, huoli on suuri.
2.11/07
Terveisiä Raumalta! Eilisen nimipäiväsankari
Pyry (F. Adventure Tool)
lähettää terveiset vanhemmilleen
Tornioon ja sisaruksilleen ympäri Suomen!
Alla Pyryn kuulumisia.
Aika on kulunut huisin nopeasti! Kaksi kuukautta
sitten nilkoissa pyöri
pieni terävähampainen pallurapentu ja
nyt siitä samasta pallurasta on jo
kasvanut ripakinttuinen nuorimies. Uskomatonta.
Painoa Pyrylle on kertynyt jo 5,2 kiloa. Ensimmäinen
sadetakki (koko 30cm)
on jo jäänyt auttamattomasti liian pieneksi!
Korvat vipsottaa sinne sun
tänne, kun pää ja leuat kasvavat.
Hampaista on irronnut jo kaksi, mutta
uusia ei vielä näy.
Mutta harvahampaisuus ei näytä Pyryä
haittaavan: ruoka maistuu ja lelut
rikkoutuvat aivan entiseen tahtiinsa :-) Tiistaina
vietimme pehmolelujen
hautajaisia. Alkoivat raukkaparat olla niin riekaleisia,
ettei niitä olisi
enää millään saanut paikattua.
Nyt leikitään kestävämmillä
leluilla.
Pyryn pureskeluinto on onneksi kohdistunut lähes
pelkästään omiin leluihin.
Tietysti sen on pitänyt naskalihampaillaan
kokeilla myös muut materiaalit
(esim. kengät, pianotuoli, pyykkikori, pöydänjalat,
oma sänky, varpaat,
housujen lahkeet), mutta käsittämätöntä
kyllä se on oppinut jättämään
ne
rauhaan. ”EI” menee Pyryllä jakeluun
lähes aina – useimmiten jopa kerrasta.
Pyryn oppimistahdissa ei meinaa itse pysyä!
Olemme käyneet alusta saakka
koirakoulussa saamassa oppia yhteiseloomme. Alussa
kuuluimme
eskariporukkaan, mutta viime viikolla saimme ylennyksen
”vähäppoja”-ryhmään.
Kokoonnumme kaksi kertaa viikossa oppiin ja sen
lisäksi meillä on yleensä
yksi epävirallinen kokoontuminen, joka on
pyhitetty koirien vapaapainille ja
ihmisten seurustelulle.
Pyry on säilyttänyt sosiaalisuutensa,
joka oli nähtävissä jo pikkupentuna.
Se tulee toimeen ja yrittää leikkiä
kaikkien koirien kanssa (kaikki vaan ei
jaksa sen kanssa riekkua). Parhaat painikaverit
ovat tällä hetkellä
ikätoveri espanjanvesikoira Ziki, yksivuotias
borderterrieri Carlos ja 10 kk
vanha kääpiösnautseri Mahis. Mutta
joka kerta Pyry yrittää leikkiä
myös
aikuisten tanskandoggi Hertan ja mustaterrieri
Rossin kanssa :-) Usein Pyry
päätyy leikkimään näiden
koirien häntien kanssa, kun muutoin nämä
isot eivät
juuri jaksa liikkua tällaisen pienen patukan
takia.
Kaikkien kivointa Pyrystä on opetella juttuja,
joissa saa liikkua ja käyttää
aivojaan. Aarteenetsintä on huippujuttu –
on piilossa sitten esineitä tai
ihmisiä! Risut ja männynkävyt vain
sinkoilevat, kun pieni etsijämme sinkoaa
etsintäpuuhiin. Hauskaa on myös kosketusalustan
kanssa leikkiminen,
luoksetulo ja erilaiset tanssikuviot, joita olemme
kontaktiharjoituksina
opetelleet. Mutta, mutta… istuminen, maassaolo,
odottaminen… eivät sitten
olekaan ihan niin kivoja juttuja. Ainakaan muiden
koirien läsnä ollessa
näiden harjoittelu ei oikein motivoi pientä
vipeltäjäämme.
Kotiarki sujuu jo ongelmitta. Sisäsiistiksi
poika päätti ryhtyä jo
13-viikkoisena! Muutama vahinkopissa on tuon jälkeen
vielä tullut
tilanteissa, jotka ovat olleet jotenkin erikoisia.
Esimerkiksi viime
viikonloppuna, kun poika oli yökylässä
vanhemmillani. Mutta niin isoja ei
vielä pissahommissa olla, että nostettaisiin
jalkaa!
Karvoja on nypitty vain harjoittelumielessä
sieltä sun täältä, mutta
ainakaan toistaiseksi Pyryllä ei ole siihen
vastalauseita. Ei myöskään
kynsien leikkaukseen, suihkutukseen tai korvien
puhdistukseen. Hampaiden
näyttö ei vielä oikein onnistu,
ainakaan vieraille. Eläinlääkärireissut
ovat
sujuneet hyvin. Tyyppi on nököttänyt
pöydälle pää kallellaan vielä
pitkään
sen jälkeenkin, kun rokotukset on jo annettu.
Eläinlääkäriin ja koulutuksiin
Pyry kulkee muuten koirille tarkoitetussa repussa.
Se innostuu aina, kun se
otetaan esiin. Hyvä, kun reppu ehtii kiinni
lattiaan, kun koira on jo siellä
sisällä odottamassa uusia haasteita.
Niin ja yksi ihana asia vielä: unenlahjat
ovat säilyneet. Pyry nukkuu
yleensä noin 10 tunnin yhtäjaksoiset
yöunet, eikä häiriinny edes
postinjakajista tai yöllä töistä
kotiin könyävästä kämppiksestäni.
Ihana
koira!
Rapsutuksia kaikille Pyryn sukulaisille! Jos
matkaatte Rauman suunnalla,
tulkaa ihmeessä moikkaamaan meitä!
Hyvää syksyä!
Toivottavat: Maija Harakka ja Pyry
|
