Poju
paivitetty 23.1.2010

Rotu
Seropi: pomeranian & kleinpitz, uros
Syntymäpäivä
23.12.1995
Omistaja
Susanna Kolu, Mäntsälä
Kasvattaja
Yksityinen
Säkä | Paino | Väri
cm | 3 kg | Ruskea

Pojun kuvia picasassa
____________________________________________

TULOKSIA

Terveys
» Ei tutkittu
Näyttelyt
» Ei tuloksia
Kisatulokset
» Ei tuloksia

____________________________________________

HISTORIA

Poju oli ensimmäinen pieni koiramme. Häntä ennen meillä oli ollut vain samojedi ja keskikokoinen seropi Tepa. Pieni koira on kyllä aivan erilainen pakkaus kuin isommat rodut: vie vähän tilaa ja on helppo kaapata kassiin kuin kassiin. Yleisesti ottaen Poju on ollut aika vähähoitoinen ja huomaamaton (paitsi haukkuessaan) jopa siihen pisteeseen asti, että hän meinasi kerran vaihtaa vahingossa omistajaa auton mukana, kun menimme vaihtamaan auton uuteen.

Pojun hankinta oli koko perheen yhteinen päätös Tepa-tapauksen jälkeen. Isä se pentuilmoituksen äkkäsi keltaisilta sivuilta ja sitten me yhdessä väsäsimme jotain ihan ihme juttuja, joita isä toi töistä, saadaksemme vaaditut rahat kasaan. Kasvattajalla jouduimme valitsemaan kahdesta pojasta, mutta Poju viehätti meitä enemmän pienen kokonsa ja lievän ujoutensa takia. Kotimatkalla Poju nukkui välillä minun, välillä äidin ja välillä Tomin ja Vesan sylissä. Susannaahan ei tuolloin vielä ollut. Koska oli talvi, Poju raukalla oli välillä melkoisen kylmä ja häntä piti pitää takin sisällä. Koska matka kotiin oli melko pitkä, taisipa hän jopa onnistua pissaamaan jonkun takin sisälle.

Ensitöikseen kotiin päästyämme Poju meni sohvan alle piiloon ja sohvien aluset olivat pitkään hänen suosikki nukkumapaikkojaan aina siihen asti, kun vaihdoimme sohvat eikä uusien alle enää mahtunutkaan. Poju on aina ollut melkoinen sirkuskoira, joka osaa luontaisesti paljon temppuja, mutta kovin fiksu hän ei koskaan ole ollut. Käskyjäkin Poju on aina melko heikosti hallinnut. Tai ehkä pitää sanoa, että Poju ei vain ole minua totellut. Sinänsä ihan ymmärrettävää, sillä olin Pojun meille saapuessa vielä sen verran nuori, etten ikinä saanut häneen kunnollista auktoriteetin asemaa. Isää ja äitiä Poju on sen sijaan totellut ja silloin harvoin kuin äiti on lenkille Pojun kanssa lähtenyt, Poju kulkee äidin mukana kuin mikäkin hai laivan rinnalla.

Poju oli nuorena todella komea yksilö. Hänellä oli todella tuuhea ja komea turkki, kirkkaat ja eloisat silmät eikä kieli vielä roikkunut suun ulkopuolella. Nythän Pojulla on koko ajan kieli kirjaimellisesti poskella, koska kieli on hivenen ylipitkä ja hampaat, jotka sen aiemmin pitivät sisällä, on jouduttu hammaskiven takia poistamaan. Myös Pojun turkki on vain kalpea muisto entisestään sillä hän alkoi kaljuuntua pari kuukautta Remun kuoleman jälkeen ja on nyt paikoitellen täysin kalju.

Pitkän aikaa Poju oli Remun kanssa ainoa koiramme ja taisipa Poju järkyttyä hieman kun Muru tuli taloon vuonna 2003. Aiemmin ei Poju hirveästi ollut joutunut tekemisiin toisten koirien kanssa. Remun jälkeen lähimmät eläinystävät hänelle taisivatkin olla kaksi marsua, joita Poju kanniskeli välillä niskavilloista sinne tänne. Nyt Poju on kuitenkin joutunut tottumaan jos jonkinmoisiin koiravieraisiin, kun podengojen myötä koiraharrastukseni on lähtenyt aivan uusille urille.

Koirakavereita Pojulla ei oikein ole. Häneen voisi soveltaa sanontaa "yhden naisen mies" sillä hän oli yhden koiran koira eikä hän ole kenenkään toisen koiran kanssa tullut samanlailla toimeen kuin Remun. Toki hän on muita koiria silloin tällöin tavannut, mutta ei hän heistä ole pitänyt. Taloutemme muita koiriakin hän vain sietää (paitsi tietysti juoksuaikoina) ja erityisesti Murun kanssa hänellä on ollut jopa melkoisia tappeluita. Muita eläinystäviä Pojulla on kuitenkin ollut, kuten nuo aiemmin mainitut marsut, eikä Poju ole koskaan kanienkaan ystävyyttä vierastanut. Maaliskuussa 2008 Poju löysi tosin itselleen uuden sielunkumppanin Tassurallin Ekasta Vekarasta. Vekku kävi meillä lyhyellä vierailulla ja sinä aikana Poju ihastui poikaan omalla pervolla tavallaan. No ihan hauskaa, että vanha herrakin jaksaa välillä syttyä.

Tällä hetkellä Poju on melko pirteä vanhus, joka on pärjännyt hyvin ilman kipulääkityksiä tai muita vastaavia. Tästä voi varmaan kiittää pitkiä lenkkejä, joita hänen oli tapana juosta isän ja Remun kanssa. Hieman tässä tosin koko ajan huolettaa, kuinka kauan Poju enää jaksaa porskuttaa, sen on ulkomuodoltaan raihnainen (erityisesti turkin takia), mutta toivotaan, että meillä on Pojun seurassa vielä monta pitkää vuotta edessä, vaikka en koskaan ole ollutkaan samalla aaltopituudella Pojun kanssa.

____________________________________________

TAIDOT & TEMPUT

Maahan

Istu

Paikka & Vapaa

Tänne

Koppi

Hyppää

Etsi

Tassu/

Lenkille

+ jne. jne...

____________________________________________

HARRASTUKSET

Ei varsinaisia harrastuksia