Muru
paivitetty 23.1.2010

Rotu
Seropi: shetlanninlammaskoira + ? / narttu
Syntymäpäivä
.5.2003
Omistaja
Marianne Kolu, Mäntsälä
Kasvattaja
Yksityinen
Säkä | Paino | Väri
cm | 19 kg | Soopeli

Murun kuvia picasassa
____________________________________________

TULOKSIA

Terveys
» Ei tutkittu
Näyttelyt
» Ei tuloksia
Kisatulokset
» Ei tuloksia

____________________________________________

HISTORIA

Muru on käytännössä ensimmäinen ”oma koirani”, vaikka hänen rahoitukseensa osallistuivat myös pikkusisarukseni. Muru on viisaimpia tuntemiani koiria. Hän ymmärtää todella paljon puhetta ja hän lukee ihmistä kuin avointa kirjaa pelkkien eleiden perusteella. Pelkoa Muru vihaa yli kaiken eikä hänellä riitäkään kärsivällisyyttä kenellekään, joka osoittaa hitusenkaan epävarmuutta tai arkuutta hänen läsnä ollessaan. Myös lapset ovat Murulle punainen vaate, koska muutamat naapuruston lapset pääsivät häiritsemään Murua tämän pentu- ja nuoruusaikana. Vihamielisyys pysyy kuitenkin useimmiten kontrollissa jo siitä syystä, että osaan pitää Murun suhteen varani lapsen lähestyessä.

Vaikka Muru onkin mielestäni superfiksu, on ongelmana kuitenkin viitseliäisyyden puute. Muru osaa lukuisia käskyjä, niin sanallisia kuin merkkeihin perustuvia. Oppiminen ei ole koskaan Murulle tuottanut ongelmia. Mutta jos Muru pitää jotain käskyä tyhmänä (mitä järkeä on ensin mennä maahan, sitten istua ja sitten mennä maahan taas, kun voi pysyä koko ajan maassa) hän ei sitä tee ennen kuin komennon on toistanut useaan kertaan, jos sittenkään. Toisinaan Murustakin pilkahtaa collieille ja shelteille tyypillinen miellyttämisen halua, mutta kyllä hän useimmiten odottaa nähdäkseen hyötyykö käskyn tottelemisesta vai ei.

Muru on seropi eli sekarotuinen piski. Sanomme häntä helppouden vuoksi sheltin (Shetlannin-lammaspaimenkoiran) ja collien sekoitukseksi, mutta todellisuudessa voisimme yhtä hyvin sanoa sheltin ja mr. X:n sekoitukseksi. Murun äidin olemme nähneet ja hän oli sheltti, mutta epäilemme vahvasti väitettä, että Murun isä olisi ollut isokokoinen sheltti. Kun Murun näkee ilman mitään suoraa vertauskohtaa, häntä on todella helppo pitää colliena (tai äärettömän isokokoisena shelttinä), mutta jos pistät hänet ja jonkun ”oikean” collien vierekkäin, yhtäläisiä piirteitä, väritystä lukuun ottamatta, ei ole kovin helppo nimetä. Murullakin on collielle ominainen pitkä kuono, mutta se ei ole yhtä ohut kuin colliella ja siihen kuuluu läheltä katsottuna pieni kyhmy, jollaisia olen nähnyt mm vinttikoirilla. Joten sanopa siitä sitten, mitä rotuja Murussa mahtaisi olla.

Meillä oli onni nähdä Muru jo parinviikon ikäisenä pikkutaaperona, joka jo silloin meni eikä meinannut. Vaikka ikä onkin tuonut Muruun tietynlaista arvokkuutta ja tyyneyttä, on hän välillä edelleen varsinainen touhottaja. Murusta oli tarkoitus tulla kolmas koiramme (Remun ja Pojun kaveriksi) ja isä vastusti asiaa todella jyrkästi. Toisaalta aihe ei ollut uusi, sillä olimme pohtineet jo kasvattamisenkin aloittamista niin bichon havanaisilla kuin australianterrierilläkin. Loppujen lopuksi isä kuitenkin myöntyi, mutta vanhempamme eivät asiaa meille kertoneet ja me lapset, koiran rahoittajat, saimmekin jännittää asiaa siihen saakka, kun saimme pennun syliimme. Äiti ja isä pyysivät minut, Susannan ja Tomin mukaansa, kun lähtivät katsomaan ikkunoita (remontoimme tuohon aikaa etukuistia) rakennustavaraliikkeisiin. Minun epäilyni heräsivät heti, mutta yllätys oli silti melkoinen kun matkan lopuksi saimmekin mukaamme ihanan pikku Murun.

Murun nimen keksiminen kesti todella kauan. Olin päättänyt, että sen pitää olla nelikirjaiminen kuten kaikilla edellisillä koirillamme (Remu, Tepa, Poju), ja siinä sitä olikin pähkäilemistä. Usean päivän ajan Murua kutsuttiinkin milloin milläkin nimellä, kunnes käyttöön vakiintui Muru. Muru oli pentuna melkoinen pelkuri ja sai ihan hirveän paniikkikohtauksen ensimmäisenä Halloweenina, kun isä pukeutui angnustiksi ja hyppäsi yhtäkkiä esiin kitaraa rämpyttäen ja yhdellä jalalla hyppien. Saimme maanitella Murua todella pitkään äidin ja isän sängyn alta pois. Uudet vuodet olivat (ja ovat osittain edelleen) yhtä tutinaa ja tärinää ja taisi viime uusivuosi olla vasta toinen, kun selvisimme ilman lattioiden luuttuamista.

Muru oli pelkuruutensa ohella kuitenkin myös todella fiksu pentu. Sisäsiisteys opittiin muutamassa päivässä eikä minkäänlaisia sopeutumisvaikeuksia ollut. Loppujen lopuksi olenkin kasvattanut Murusta melko tottelevaisen koiran, jota voi huoletta pitää vapaana pihalla tarvitsematta pelätä, että hän karkaa ensimmäisen näkemänsä koiran tai ihmisen perään. Pienenä Muru nukkui joko minun huoneessani tai sitten äidin ja isän kanssa, yleensä sängyssä. Kun äiti sai kovan nuhan Murun karvoista, hän sai kuitenkin häädön ja nykyisin Muru nukkuu pääasiassa minun huoneessani. Toisaalta hän viihtyy myös kerrassaan mainiosti äidin ja isän sängyn alla tai sitten etukuistilla.

Muru on eriskummallinen koira siinä suhteessa, ettei hän koskaan nuole ketään (kenties pieni lipaisu sen jälkeen kun olet rapsuttanut häntä kymmenen minuuttia). Hän ei myöskään ole kovin hellyydenkipeä. Kaikki rapsutukset, silitykset, paijaamiset ym. tapahtuvat aina hänen ehdoillaan. Muru on luonteeltaan myös melko itsenäinen. Toisaalta hän osaa myös näyttää tunteensa, joskin yleensä Sirua tai Pojua hillitymmin. Muru rakastaa kaikenlaisia vetoleikkejä sekä tavaroiden noutamista. Kaikenlaiset lentävät olennot linnuista kärpäsiin ja ampiaisiin ovat Murulle kauhistus ja hän voisi jahdata tinttejä vaikka loputtomiin. Muru myös viihtyy ulkona. Hän saattaa istua yhdessä ja samassa asennossa reviiriään tarkkaillen ja vahtien vaikka kuinka kauan. Ongelma on se, että hän yleensä haluaa sukkuloida talon ja pihan väliä mielensä mukaan, mikä ei talvella ole mahdollista, kun ovien täytyy olla kiinni. Niitä saakin olla neidille jatkuvasti avaamassa, koska oven kahva on niin jäykkä, ettei Muru sitä itse saa avattua, vaikka muut ovet aukeavat paremmin kuin hyvin. Muru kaipaisi yleensä myös minut seurakseen, mikä ei suinkaan ole kovin houkuttelevaa, varsinkaan 30 asteen pakkasessa.

Ovien avaamisen lisäksi Muru kanniskelee tyhjiä ruokakuppejaan ympäri taloa ja paiskaa ne ensimmäisen ihmisen varpaille ilmaistakseen janonsa tai nälkänsä. Lisäksi hän osaa etsiä lelun, kun hänelle sanotaan ”hae lelu, missä Murun lelu on?” ja mitä parasta, kun sanon ”ota Siru kiinni” hän ampaisee kuin raketti Sirun perään ja tuo hänet kotiin.

Murulla ei oikeastaan ole koirakavereita lauman ulkopuolella. Murun on aina vaikea hyväksyä ketään uutta laumaan puhumattakaan sitten lauman ulkopuolisista jäsenistä. Toisaalta Muru tulee melko hyvin toimeen Mintun portugalinpodengo Siru N:n kanssa (liekö muistuttanut niin paljon meidän podengojamme), kun taas Remus mäyräkoira aiheutti vain hampaiden kiristelyä ja murinaa. Myös Tassurallin Ekaan Vekaraan suhtauduttiin melko hienosti, vaikkakin kiima-hormonit jylläsivät. Ehkä lähimpänä ystävää on kuitenkin Savu-koira, joka on enoni naisystävän vanha seropi. Savu on todella ystävällinen ja rauhallinen ja tämä muodostaa läpäisemättömän kilven Murun äksyyttä vastaan. Kukaan ei voi olla kiukkuinen, jos ei saa rähinäänsä vastakaikua. Sen takia Savu onkin lähes Murun kaveri, vaikka oikeastaan kyse on siitä, että Muru sietää Savua paremmin kuin muita lauman ulkopuolisia koiria. Meille tullessaan Muru oli myös todella hyvää pataa kanien kanssa, mutta kasvaessaan ja kasvaessaan ja vielä kerran kasvaessaan tämä suhde on hieman kärsinyt. Nyt Muru jättää Väisi-kanin tylysti huomiotta paitsi jos se tulee liian lähelle.

Tällainen on siis meidän hömppä Murumme, jota kutsutaan kaikenlaisilla nimillä Äm-uusta, murkkuri Muruun.
____________________________________________

TAIDOT & TEMPUT

Maahan

Istu

Paikka & Vapaa

Tänne

Seiso

Seuraa

Koppi

Hyppää

Etsi

Tassu/Läppäse

Missä podengot?/Ota podengot kiinni

Seuraa

Tintti

Lenkille

+ jne. jne...

____________________________________________

HARRASTUKSET

Ei varsinaisia harrastuksia. Kotioloissa olemme testanneet agilitya ja muuta temppuilua.