| Rotuesittely paivitetty 23.1.2010 "Eikös jo olisi ruoka-aika? Kyllä varmasti on. Viime kerrasta on kulunut jo pari minuuttia. Hei, nyt kävi jääkaapin ovi. Äkkiä sinne. Josko vaikka saisin jotain. No voi... Ei ne taaskaan anna mulle yhtään mitään. Mutta hei! Kuulitko tuon? Varmasti kuulin jotain. Äkkiä sinne haukkumaan. Onko se hiiri, vai sittenkin postimies? Ai niin, nyt muistinkin. Minun piti hakea lelu, jotta omistajani voi leikkiä kanssani. Minkä lelun ottaisin? Voi tätä valinnan vaikeutta. No jospa minä levitän ne kaikki tähän lattialle ja leikin kaikilla. Tämä on minun, ja tämä on minun, tuo ja tuokin on minun. Ups, nyt tuli hätä. Mutta ulkona on niin kylmä. Mitä tekisin? Ehkä ne ei huomaa, jos käyn nopeasti tuolla nurkan takana. Ihan äkkiä vain... Ahhh, jo helpotti. Nyt otankin pienet torkut. Tuonne syliin olisi kiva päästä. Hei! Täällä alhaalla. Ota syliin, ota syliin... Et sitten nopeammin ehtinyt. Mutta eikun nukkumaan." HISTORIA Portugalin podengo on alkukantainen metsästyskoira, joka tällä hetkellä kuuluu FCI:n ryhmään 5. Tällä hetkellä siksi, että on kerätty addressia, joka siirtäisi alkukantaiset rodut takaisin vinttikoirien roturyhmään. Portugalinpodengo on Portugalin kansallisrotu, josta on kahta eri karvanlaatua ja kolmea eri kokomuunnosta. Pieniä podengoja on käytetty kanien metsästyksessä, erityisesti saaliin esiin ajamisessa. Podengojen historia juontaa juurensa pitkälle menneisyyteen. Tämän tyyppiset koirat hajaantuivat pohjois-Afrikkaan ja Välimeren rannoille. Niitä levittivät ilmeisesti foinikialaiset. He veivät rodun mukanaan myös Iberian niemimaalle 700-luvulla eKr. kelttiheimojen ja roomalaisten pariin. Rodun epäillään polveutuvan Egyptiläisista faaraokoirista, joissa onkin edelleen huomattavissa paljon samanlaisia piirteitä. Portugalinpodengon kaltaisia rotuja on Välimeren alueella vielä nykyisinkin runsaasti ja esimerkiksi monet espanjalaiset kulkukoirat muistuttavat ulkonäöltään podengoja. Tämän tyyppisten koirien runsauteen vaikutti ilmeisesti suuri kanien määrä, joiden metsästykseen podengojen kaltaiset koirat ovat omiaan luonteenpiirteittensä ja taitojensa ansiosta. Iberian niemimaan ohella myös kreikkalaisten ja roomalaisten parissa oli samanlaista alkuperää ja luonteenpiirteitä omaavia koiria. Sittemmin rodut levisivät myös Brasiliaan, keski-Afrikkaan ja Intiaan. (tekstissä mukailtu Tuija Hynysen suomennosta Jorge Humberton tekstistä, joka löytyy podengoyhdistyksen sivulta) LUONNE Podengojen tulisi olla iloisia ja reippaita koiria, joiden suurin puute onkin ehkä liiallinen uhkarohkeus ja uteliaisuus. Arkuus ja agressiivisuus eivät saisi olla vallitsevia piirteitä yhdessäkään podengossa. Tässä pitää kuitenkin osata tehdä ero varautuneisuuden ja reviiritietoisuuden välillä. Esimerkiksi meidän podengoistamme vanhin on yleensä melko varautunut vieraita ihmisiä kohtaan ja pitää tarkkaa lukua kaikista tunkeilijoista haukkumalla lenkillä jokaisen ohikulkijan. Tällaiset ongelmat eivät suinkaan ole vieraita muidenkaan podengojen osalta, joten haukkumiseen kannattaa kiinnittää huomiota jo ihan pienestä pennusta lähtien. Podengojen parhaimmat luonteenpiirteet ovat useimmiten myös ne huonoimmat. Podengojen energisyys, iloisuus ja uteliaisuus vievät yleensä omistajansa sydämen, mutta kun joudut pelastamaan podengon milloin roskiksesta milloin sohvan sisältä tai kun saat päivittäin raivoisan naamapesun, niin voit tulla toisiin aatoksiin. Podengojen energisyys käykin monesti ilmi pahantekona, ellei omistaja itse keksi podengolle sallittua tekemistä. Vastaavasti uteliaisuus voi johtaa podengon pahoihin vaikeuksiin, mikäli omistaja ei ole tarkkana pitäessään koiraansa vapaana metsässä tai muussa vaaroja täynnä olevassa paikassa. Podengot ovat alunperin olleet metsästyskoiria, joiden tehtävänä oli kaivautua kaninkoloon ja ajaa eläin sietä esiin. Podengoilla onkin edelleen vahva metsästysvietti ja halu jahdata kaikkea liikkuvaa. Podengot ovat myös hyvin kovaäänisiä, mutta haukkumiselle on useimmiten löydettävissä enemmän tai vähemmän järkevä syy. Podengojen hyvät ja huonot piirteet kulkevat useimmiten käsikädessä ja olen huomannut kumpienkin korostuvan, mitä useampi koira/podengo talossa asustaa. Monet podengot, jotka elävät ainoina koirina ovat todella ystävällisiä ja iloisia, kun taas useamman koiran laumassa podengot ovat selkeästi tietoisempia lauman rajoista. "Joukossa tyhmyys tiivistyy" sananlasku sopii myös paremmin kuin hyvin podengoista puhuttaessa, sillä jos yksi keksii jotain "kivaa" muut seuraavat varmasti perässä. TERVEYS Portugalinpodengo on vielä suhteellisen terverotu. Podengoilla ei ole liiallisesta jalostuksesta johtuvia vaivoja. Viime aikoina on kuitenkin huomattu, että tietyt sairaudet ovat olleet lisääntymään päin. Pienillä podengoilla on todettu mm. patella luksaatiota eli polvilumpion sijoiltaan menoa, sekä vielä vakavampaa legg-pertheksia eli reisiluunpään kuoliota. Erityisesti jalostuskoirat olisikin syytä tarkistaa niin polviensa kuin lonkkiensakin osalta, jottei sairaiden koirien geenit periytyisi tuleville sukupolville. Varsinkin legg-perthestä saattaa seurata kallis leikkaus, josta toipuminen vie useita kuukausia. Jalkaongelmien ohella podengoilla on myös jonkin verran silmäsairauksia. Podengoilla saattaa myös olla taipumusta silmien rähmimiseen, erityisesti kylminä ja kuivina pakkastalvina. Podengojen suu on ainakin meillä osoittautunut kuitenkin kaikista ongelmallisimmaksi tapaukseksi. Maitohampaiden vaihtumisissa on ollut hankaluuksia. Sirulta jouduttiin poistamaan kuusi maitohampasta ja Dobylta kaikki kulmurit kun taas Nefin maitokulmuri katkeri leikin tuoksinassa sen sijaan, että olisi irronnut. Myös hammaskivi saattaa olla ongelma. Podengoilla tuleekin ehdottomasti tarjota paljon kovia luita syötäväksi ja mielellään vielä pestä hampaitakin säännöllisesti. Podengojen terveyttä edistämiseksi jokaisen omistajan tulisi tehdä ennaltaehkäisevää työtä. Kasvattajat saavat kallisarvoista tietoa jokaisen kasvattinsa virallisista terveystuloksista. Ne kertovat kasvattajalle, mitkä koirat mahdollisesti kantavat jotain tautigeeniä, vaikkei koira itse olisikaan sairas. Uusien omistajien olisikin syytä tutkituttaa ainakin koiransa silmät ja polvet. Kyseiset tutkimukset eivät vielä maksa maltaita ja ne auttavat meitä kasvattajia valitsemaan jalostuskoiramme rodun hyvinvointia edistävällä tavalla. |