Yhteystiedot:
Marianne Kolu
Takapolku 1
04620 Mäntsälä

marianne.kolu@gmail.com
puh. 050 3471987


Kuka, Mitä, Häh?
paivitetty 23.1.2010

Hei!
Olen -87 syntynyt mäntsäläläinen teologian opiskelija. Aloitin opinnot Helsingin Yliopistossa vuoden 2007 syksyllä ja pääaineekseni on nyt vakiintunut uskontotiede pähkäiltyäni pitkään vaihtoehtojen uskontotiede-eksegetiikka-kirkkohistoria välillä. Tämän hetkiset opintoni tähtäävät uskonnon- ja historianopettajan ammattiin. Suurena haaveenani on kuitenkin julkaista oma kirja ja tällä hetkellä pöytälaatikossa odottaa vielä hieman keskeneräinen lastenkirja sekä monen monta fantasiakirjan alkua.

Minulla on ollut erilaisia eläimiä lähes aina. Kennelnimeä rupesin hankkimaan miltein heti, kun ikää vain kertyi tarpeeksi ja sopiva rotu löytyi. Äidin kanssa oli jo monia vuosia aikaisemmin ollut puhetta niin australianterrierin kuin bichon havanaisenkin kasvattamista, mutta kaikki jäivät – kenties minun onnekseni – puheasteelle. Portugalinpodengoihin tutustuin paremmin vasta alkukeväästä 2007, mutta se tuttavuus osoittautuikin kohtalokkaaksi ja nyt kotona häärää podengoja jo pieni lauma. Tällä hetkellä päivittelen myös Podengoyhdistyksen sivuja.

Ensimmäinen koiramme saapui taloon vuonna 1991. Kyseessä oli samojediuros Tuiskuviiman Ragtime eli Remu, joka saavutti lähes 16-vuoden iän ennen kuolemistaan lokakuussa 2006. Remun seurana oli jonkin aikaa myös sekarotuinen paimenkoiranarttu Tepa, joka jouduttiin eläinlääkärien suosituksesta lähettämään liian agressivisena koirien taivaaseen. Tepaa seurasi ulkonäöltänsä Tepsukan pieni miniatyyri Poju, joka tätä nykyä on jo kärttyinen vanha papparainen. Vuonna 2003 Pojun ja Remun laumaan liittyi vielä sekarotuinen/ylisuuri sheltti Muru ja lopulta vuonna 2007 ensimmäiset podengoni.

Koirien ohella eläinharrastustani ovat tähdittäneet myös monet pieneläimet. Ensimmäiset jyrsijämme olivat gerbiilitytöt Leena ja Liina, sitten tulivat hamsteri Söpö, marsut Taavi ja Piki, gerbiilit Nörtti, Vekkuli ja Sirius, kanit Nöpö ja Väiski sekä gerbiilit Mesi ja Tessa. Tällä hetkellä jyrsijä puolesta huolehtivat gerbiilisiskokset Usva ja Mist, sekä Mesi. Mesin sisko Tessa kuoli kesällä 2009., Pehmoisten ja pörröisten eläinten lisäksi, talossamme on asustanut myös kaksi tuliliskoa sekä kaloja. Tälläkin hetkellä akvaariossamme viettää aikaa pitkälti yli 20-vuotta vanha monni.

Eläimet eivät kuitenkaan ole ainoa harrastukseni. Suuri intohimoni on kirjojen lukeminen ja kirjoittaminen. Jahka jokin kirjani valmistuu, tarkoitus olisi pommittaa sillä eri kustantajia ja toivoa parasta. Ensimmäinen kirjani tulee todennäköisesti olemaan lastenkirja, joka kertoo Pongodengo nimisestä koiranpennusta. Näin siis siinä tapauksessa, että jokin kustantamo sen julkaisuohjelmaansa hyväksyy. Vaikka kyseessä onkin lastenkirja, niin yleisesti ottaen luen ja kirjoitan kuitenkin fantasiaa. Podengot ovat kuitenkin sen verran tarttuva inspiraation lähde, että Pongodengo rupesi syntymään lähes vahingossa.

Tämän lisäksi soitan myös pianoa ja tätä nykyä minulla on myös mitä parhain kuoro säestämään soittoani. Podengot pistävät melkoisen shown pystyyn aina kun avaan pienon kannen. Toisinaan Siru myös soittaa pianoa, mutta myönnettävä on, että hänen musikaaliset lahjansa ovat kyllä enemmän tuolla laulupuolella.

Kasvattajan peruskurssin kävin helmikuussa 2008. Monta kuukautta kennelnimi-vaihtoehtoja pohdittuani, lähetin lopulta anomukseni menemään ensin Suomen Portugalinpodengot yhdistykselle ja sieltä sitten Suomen Vinttikoiraliitolle saadakseni puoltolausunnon. Kennelnimi anomukseni julkaistiin Koiramme-lehdessä syyskuussa 2008 ja lasku kennelnimestä saapui 24.3.2009. Kasvatustoimintani tulee todennäköisesti olemaan vain melko pientä kotikasvatusta muutamalla koiralla rahallisten ja ajallisten syiden takia. Lisäksi haluan löytää jokaiselle pennulle varmasti hyvän kodin. Kennelini toimii ainakin toistaisesti Mäntsälässä suurehkossa omakotitalossa, joissa koirilla on hyvät mahdollisuudet juosta ulkona ja sisällä. Vieraat ovat tervetulleita, kunhan asiasta on sovittu hyvissä ajoin etukäteen. Kasvattamani pennut on tarkoitettu ennen kaikkea omistajansa iloksi ja seuraksi, mutta yhteisen harrastuksen löytäminen olisi tietysti toivottavaa. Tarkoitukseni on pitää pentujen ostajiin tiiviisti yhteyttä ja sitä varten aion luoda myös oman foorumin. Rekisteröitymistä varten saa ohjeet pennun oston yhteydessä.