Samarialainen nainen
Joh. 4:5-26
Samarialaisen naisen kohtaaminen oli todellinen tapahtuma, jossa
voidaan nähdä Jumalan yksityiskohtainen johdatus Jeesuksen elämässä. Raamatun hengellisessä
vertauskuvallisuudessa naisen elämään liittyy kuva uskovan ihmisen
hengellisestä luopumuksesta ja paluusta takaisin ensimmäiseen rakkauteen.
Ensimmäinen mies, siis ensimmäinen rakkaus oli Jeesus. Elämä oli ensirakkauden
huikeata ja huumaavaa kokemista. Se oli jatkuvaa yhdessä olemista ja rakkauden
kuiskauksia toinen toisilleen. Ei mikään maailmassa saisi heitä eroamaan
toisistaan. He olivat kuin 'luodut toisilleen', Kaikki muu oli toisarvoista,
maailma ja sen houkutukset olivat kadonneet - menettäneet mielenkiintonsa. Vain
Hän ja minä.
Mutta sitten alkoi jotakin tulla heidän välilleen. Vähän kerrassaan
ympäristö ja sen vaikutus soluttautui rakkaussuhteen herkimmille alueille.
Ympärillä oleva elämän hälinä veti puoleensa ja rakkaussuhteesta sammui tuli.
Toinen mies oli tullut elämään. Suhde seurakuntaan alkoi
tulla yhä tärkeämmäksi ja pikku hiljaa yhteys Jeesukseen jäi toiselle sijalle.
Seurakunta korosti yhteyden tärkeyttä ja sitä, että Jeesus kohdataan toisessa
ihmisessä. Seurakunnasta ja uskollisesta osallistumisesta sen tilaisuuksiin oli
tullut hengellisen elämän tärkein asia, suhde Jeesukseen ei enää antanut
riittävää tyydytystä.
Kolmas mies astui kuvaan palvelutehtävien muodossa.
Uskovien yhteys ei täyttänyt sitä tyhjiötä, mikä alkoi syntyä sydämeen, kun
suhde Jeesukseen rupesi jäähtymään. Niinpä sitä täytyi yrittää täyttää
kaikenlaisella palvelutyöllä, jospa se toisi tyydytyksen ja rauhan. Seurakunta
sai erinomaisen ahkeran puurtajan moneen toimikuntaan ja piiriin.
Mutta ei löytynyt apua. Tyhjyys sydämessä pysyi tai oikeastaan se
syveni ja lisääntyi. Mikä nyt neuvoksi?
Neljäs mies - hyvät teot, löytyi. Raamattuhan sanoo,
että tehkää niitä ensimmäisiä tekoja. Tehkää hyvää ja uhratkaa omastanne -
siinähän se. Alkoi tekojen aika. Vähän lainomaiseltahan se joskus tuntui mutta
mitä siitä, olenhan todellinen sanan tekijä eikä vain unohtava kuulija. Nyt on
kaikki hyvin, hyvät teot ovat se todellinen yhteys elämään. Vähän aikaa menikin
hyvin ja työ toi terveen tuntuista väsymystä. Omatuntokin jollain tavalla
rauhoittui.
Mutta sisin kaipasi edelleen jotakin. Kuin jokin, melkein tiedostamaton
ikävä olisi tehnyt majansa takin sisään. Tyhjyys ei poistunut sisimmästä,
vaikka miten ahkerasti harrasti hyvän tekemistä ja kolehtiinkin tuli pantua
joskus - kaksikin ropoa.
Viides mies. Nyt täytyy kyllä ruveta käymään ahkerammin
kirkossa ja liittyä johonkin Raamattu- tai rukouspiiriin. Ja ainakin kerran
kuussa menen ehtoolliselle, lisäksi luen enemmän Raamattua ja opettelen käskyt
uudelleen selityksineen. Uskonnollisuus on tullut korvaamaan todellisen uskon
ja täyttämään sydämessä olevan tyhjiön.
Nämä neljä miestä, toinen,
kolmas, neljäs ja viides,
ovat vertauskuvia erilaisista hengellisen elämän alueista, jotka Jeesuksen
seurassa kuuluvatkin uskovan ihmisen elämään. Mutta ilman Jeesusta ne edustavat
uskonnollisuutta, jota harrastaessaan ihminen etääntyy yhä kauemmaksi Hänestä.
Ne ovat kuolleita tekoja, jotka hämmentävät tekijänsä niin, että ihminen ei
erota, mikä on oikein ja mikä väärin. Niinpä hän ikään kuin huomaamattaan
joutuu luopumuksen tilaan.
Kuudes mies on avoliitto - luopumus. Joillekin ihmisille
on tarpeellista joutua kulkemaan jopa kaikkien näiden vaiheitten kautta. Jos
joku ei uskoon tullessaan ole halunnut tai kyennyt ottamaan vastaan täydellistä
puhdistusta ja anteeksiantamusta, saattaa sydän vielä vetää eroon Jumalasta. Se
tuntuu tarpeettomalta ja sitähän se onkin, mutta Jeesus sallii sen voidakseen
saada ihmisen koko sydämen.
Esko
Tienhaara