Efeso
Smyrna
Pergamo
Tyatira
Sardes
Filadelfia
Laodikea

Laodikea (3:14-22)

Kaupunki sijaitsi 70 km kaakkoon Filadelfiasta ja oli noin 150 km etäisyydellä Efesosta. Kaikki seitsemän seurakuntaa olivat melko lähellä toisiaan.Laodikean Kulmakivi kaupungin perusti Antiokos toinen vuonna 250 eKr. Hän antoi sille nimen Laodikea, vaimonsa mukaan. Kaupunki oli kuuluisa rikkaudestaan. Kauppansa, teollisuutensa ja laaksonsa hedelmällisyyden ansiosta se oli vaurastunut. Paikkakunta tarjosi siellä asuville juutalaisille kauppiaille hyvät markkinat. Koska he rikastuttivat kaupunkia kauppiaskyvyillään, he saivat vapaasti harjoittaa omaa uskontoaan. Laodikea tuli niin juutalaisten suosimaksi paikaksi, että Jerusalemin juutalaiset esittivät moitteita siitä, kun niin monet juutalaiset jättivät isänmaansa ja mieltyivät sen ylelliseen elämään.Siellä oli myös gladiaattorisirkus, temppeleitä, teattereita ja pylväskatuja. Kaupungissa toimi lääketieteellinen koulu, jossa palvottiin lääketaidon jumalaa Asklepiosta. Koulussa tutkittiin erityisesti silmätauteja ja valmistettiin silmävoiteita.Kun siellä tapahtui vuonna 60 jKr. suuri maanjäristys, tarjosi keisari Tiberius kaupungille avustusta samalla tavalla, kun oli tarjonnut sitä muillekin maanjäristyksessä kärsimään joutuneille paikoille. Laodikea kieltäytyi vastaanottamasta avustusta ja rakensi kaupungin uudelleen omilla varoillaan.Laodikean lähellä oli kaksi kaupunkia, Kolossa ja Hierapolis eli pyhä kaupunki.

Nykyisin kaupungin raunioiden lähellä on pieni Panukkalen kylä. Siellä on valkoisia kalkkikiviputouksia ja kuumia terveyslähteitä. Muinoin nämä vedet virtasivat myös Laodikeaan, mutta olivat sen kohdalla haaleita, kuten oli seurakunnan tilakin.Seurakunnan asiat olivat hengellisessä mielessä heikossa tilassa. Se ei saa yhtään tunnustusta, vaan ainoastaan moitetta ylpeydestään ja itseriittoisuudestaan. Omasta mielestään rikas seurakunta olikin hengellisesti köyhä ja alaston. Se oli menettänyt vanhurskauden vaatteetkin. Sillä ei ollut todellista rikkautta, joka kestää kuolemankin edessä ja sen jälkeenkin. Vielä oli kuitenkin mahdollisuus parannuksen tekoon ja läheisempään yhteyteen Herran kanssa.

Kirkkohistoriallisesti tämä kuvaa seurakuntakauden viimeistä tilaa.Jeesus esittäytyy luomakunnan alkuna. Nyt luomakunnan alkuna väitetään olevan alkuräjähdys. Darwinin kehitysoppi on vallannut sijaa luomisuskolta.Nimi Laodikea merkitsee kansanvaltaa.Tämän ajan seurakunnalle onkin tärkeää kansansuosio, ja sitä etsitään jopa totuuden kustannuksella.Penseyden alkulähde on omassa rikkaudessa ja ylpeydessä. Herra kolkuttaa sydäntemme ovilla odottaen, että avaisimme oven Hänelle joka päivä. Hän ei tule väkisin elämäämme, mutta jos avaamme oven Hänelle, saamme aterioida Hänen kansaan. Voittajat saavat vallan hallita Hänen kansaan valtaistuimella.Pamukale eli pumpulilinna

Näky 7.3.99 (Veikko Pekki):Jeesus Kristus seisoi monen seurakunnan oven ulkopuolella! · Herra näytti minulle, kuinka monen talon ovelta kuultiin sisäpuolelle hiljainen kolkutus. Siihen reagoitiin kahdella tavalla. Ensimmäisessä tapauksessa näin seurakunnan paimenen astelevan ovelle ja kohtaavan sen ulkopuolella sisälle pyrkivän nöyrän Jeesuksen Kristuksen, kuninkaitten Kuninkaan. Mutta tuon seurakunnan paimen sanoi Hänelle päättäväisesti: "Olen pahoillani Herra, mutta meidän teologiaamme ei mitenkään sovellu sellainen käsitys, ettei Kristus muka olisi meidän keskellämme. Hyvämaineisiin vanhimpiimmehan luotetaan, meillä on laaja toiminta aina ulkomaita myöten ja meidät tunnetaan hengellisestä rikkaudestamme, lauluistamme, evankelioimisohjelmistamme ja armolahjoistamme, sekä siitä että seurakuntajärjestyksemme ja oppimme ovat vieläpä muihin verrattuna kaikkein lähinnä Jumalan sanaa. Ei - emme kerta kaikkiaan voi nolata kasvojamme myöntämällä olevammekin kaiken rikkautemme keskellä niin hengellisesti köyhiä, että Herra seisoo seurakuntamme ja sydäntemme ulkopuolella ja pyrkii muka nyt sisälle, aivan kuin tarvitsisimme uudelleen jotakin pelastusta. Seurakuntamme rakenteet eivät yksinkertaisesti kestäisi sitä epäjärjestystä, jonka Sinä toisit tullessasi, joten katsohan nyt Herra, tie kulkee tuohon suuntaan - hyvästi!"Mutta sitten Herra saapui toisen talon ovelle. Tässä tapauksessa näin, kuinka talon ovi avattiin ja Herran sallittiin iloiten käydä UUDELLEEN seurakunnan ja sydänten ovien sisäpuolelle, aivan kuten tapahtui silloin, kun Hänet kohdattiin ensi kerran. Ensimmäinen rakkaus - uusi, elämäntuoksuinen ja palava - syttyi tähän seurakuntaan. Kristus juhli ja aterioi ilolla ja sydämen yltäkylläisyydellä heidän kanssaan, koska he kykenivät nöyrtymään ja myöntämään - aina julistajia ja paimenia myöten - että he tarvitsivat JUURI SITÄ SAMAA ARMOA JONKA HE SAIVAT ENSI KERRAN KRISTUKSEN KOHDATESSAAN koska he olivat menettäneet sen kaiken rikkautensa ja hyvien sekä vähemmän hyvien töidensä keskellä!Mutta Herran pois käännyttäneissä taloissa vastustettiin näitä tapahtumia ja oltiin sitä mieltä, että suuri sekaannus ja epäraitis hurmahenkisyys on nyt valloillaan toisissa taloissa. Vedettiin painokkaasti rajaa, ja jäseniä muistutettiin ankarasti "terveestä opista" toistamalla jatkuvasti ja suggestiivisesti: "Meillähän on 'Jumalan sana', 'Jumalan sana', 'Jumalan sana'!"Kaiken aikaa SUURI TULIRINTAMA lähestyi lähestymistään tätä "kylää" kuin valtaisa hyökyaalto, ja koko ajan Kristus kulki hiljaa talon ovelta toiselle. Sama toistui vuoron perään monien seurakuntien kohdalla: Toiset hylkäsivät, mutta monet vastaanottivat seurakunnan oven ulkopuolella kolkuttavan nöyrän elämän Herran ja saivat kokea uuden Pyhän Hengen virvoituksen keskuudessaan.Sitten tulirintama olikin äkisti aivan kohdalla ja JUMALAN PYHYYDEN JA VOIMAN TULI lankesi yllättäen KAIKKIEN näiden talojen ylle! Häikäisevässä kirkkaudessa näin kohta järkytyksekseni, ettei niistä taloista ja ihmisistä, jotka toistivat huulillaan "Jumalan sanaa", mutta käännyttivät Herran oveltaan, näkynyt enää jälkeäkään. Sen sijaan muista rakennuksista olivat kadonneet seinät, ja ihmiset sisäpuolella karkeloivat puhtaan valkoisissa vaatteissa ja heillä oli käsissään hohtavaa kultaa ja heidän silmiensä katse oli läpitunkeva kuin valo. Heidän joukkonsa levisi kaikkialle maahan ja tuli loisti heidän ympärillään kaikkialla minne he menivät: Pimeisiin kapakoihin, vankiloihin, kaduille, laitoksiin, työpaikoille ja koteihin. Käsistään he jakoivat ehtymätöntä ja katoamatonta KULTAA tuhansien ihmisten sydämiin levittäen pelastuksen ja parantumisen iloa ja uutta toivoa tässä maassa. Samalla syntyi myös monia uusia seurakuntia, joissa ei ollut enää seiniä, vaan PELASTUS oli niiden muurina ja kiitos porttina. Näiden uusien ja vanhojen seurakuntien välillä vallitsi myös kaunis keskinäinen yhteys ja rakkaus, koska nuo entiset seinät olivat kaatuneet.

Kävimme Turkissa 28.4-5.5.01

Lähdeteoksia: "Novum", "Tulevaisuuden suuntaviivoja" (Vikstén) RV-kirjat 1981, ja "Ihmiskunnan tuhon päivä" (Lindeman) Ari-kustannus 1976.

Paluu pääsivulle