NÄKYJÄ VERHON TAKAA

Lähetyssaarnaaja H. A. Baker on ollut kolmekymmentäneljä vuotta lähetystyössä Kiinassa. Tässä kirjassaan: "Näkyjä verhon takaa", hän kertoo ihmeellisestä Pyhän Hengen vuodatuksesta Adullam-lastenkodissa, vuonna 1933 Ynnanin maakunnassa.

Johdanto

Ne lapset, jotka saivat kokea Pyhän Hengen vuodatuksen, olivat kaikki Adullamin pelastuskodissa Kunmingissa Ynnanin maakunnassa Kiinassa. Siellä he saivat nähdä näkyjä ja ilmestyksiä, joista kerromme tässä kirjassa. Nuo lapset olivat suurimmaksi osaksi olleet kerjäläisiä. Toisilta oli jompikumpi vanhemmista kuollut, toiset olivat kokonaan orpoja. Joukossa oli muutamia tuhlaajalapsia, jotka olivat lähteneet kotoaan kauempaa naapurimaakunnista. Useimmat näistä lapsista olivat poikia ja heidän ikänsä vaihteli 6-18 vuoteen. Kaikki, jotka saivat Pyhän Hengen, tiesivät tarpeeksi uskoakseen yhteen Jumalaan ja luottaakseen Kristukseen pelastajana. He rukoilivat Pyhän Hengen täyteyttä itselleen. He etsivät Kristusta. Emme huomanneet heidän etsivän mitään näkyjä tai muita Hengen ilmoituksia, joita sitten saivat vastaanottaa päivittäin, kun kaikki yksinkertaisin sydämin rukoilivat ja ylistivät Herraa Jeesusta. Yksin Häntä etsittiin ja kirkastettiin koko tuona aikana, kun Hengen vuodatusta saatiin kokea. Herra kohteli kaikkia samalla tavalla puolueettomasti tuona etsikkoaikana. Vanhin ja nuorin, ensiksi saapunut ja viimeksi tullut, parhaimmat ja pahimmat, kaikki, jotka olivat yhteisen Isän pöydän ääressä, saivat samalla tavalla tulla osallisiksi Hänen taivaallisista lahjoistaan. Tämä lupauksen Hengen saaminen oli selvästi rakkauden lahja, erillään teoista ja kaikista persoonallisista ansioista. Se ei ollut mitään, mitä olisi pystytty itse tavoittamaan. Se ei ollut mitään luonteenkasvatuksen tulosta ihmisten puolelta. Se oli Jumalan siunaus, joka tuli ylhäältä. Niitä kokemuksia, joista kerromme, ei voida selittää luonnollisella tavalla, sillä:

1. Nämä ihmeet eivät voineet olla noiden lasten luonnollisen mielen tuotetta, koska he olivat kaikki olleet ilman mitään kasvatusta. Heidän kykynsä olivat kehittymättömät ja heidän mielikuvituksensa oli sellainen, että he eivät voineet itsestään keksiä sellaisia asioita.

2. Nämä hengelliset kokemukset, ilmestykset ja näyt eivät voineet olla alitajunnan tuotetta. Monet näistä lapsista olivat liian nuoria, liian tietämättömiä ja aivan vastaikään pelastetut pakanuudesta, jotta olisivat voineet tietää mitään Raamatun opetuksista näissä asioissa.

3. Näitä asioita ei voida selittää myöskään sielutieteen tai sielullisen suggestion kautta. Me emme itse olleet koskaan nähneet sellaisia näkyjä, emme koskaan aikaisemmin olleet mukana sellaisissa kokouksissa, joissa niitä olisi esiintynyt. Emme myöskään olleet lukeneet tai kuulleet sellaisista näyistä, joita näille lapsille annettiin. Nuo kokemukset olivat uusia meille kaikille.

4. Nuo lapset eivät saaneet niitä toisiltansa. Kun Herran voima lankesi keskellemme, niin monet lapset saivat kokea sen samalla kertaa. Ne lapset, jotka olivat eri huoneissa, saivat samalla kertaa näkyjä samoista asioista. Heillä ei ollut mitään mahdollisuutta verrata niitä toisiinsa.

5. Näiden näkyjen täydellinen sopusointu lukemattomissa yksityiskohdissa on käsittämätön luonnolliselle selitykselle. Niinpä tietämättömimmätkin lapset, joita olisi voitu helposti hämäännyttää ristikuulustelussa, antoivat kaikkiin kysymyksiin niin selviä ja yksinkertaisia vastauksia, joita voivat antaa vain silminnäkijät.

Pyhän Hengen yliluonnollisia ilmaisumuotoja

Myöhäissade.

"Hän antaa syyssateen vanhurskauden mukaan, vuodattaa teille sateen, syyssateen ja kevätsateen niin kuin entisaikaan", (Jooel 2: 23).

"Syyssade" tuli ensin seurakunnalle, siemenseurakunnalle, joka kylvettiin maan päälle helluntaina ja sitä seuraavina kahtena tai kolmena vuosisatana. Sen jälkeen tuli suuri "luopumus", (2 Tes. 2: 1, 3), talven pitkä pimeä aikakausi, jolloin maahan kylvetty siemen seurakunta näytti kuolleelta. Sitten tuli "myöhäissateen" pirskoitus kevätsateena Lutherin, Wesleyn, Fox'in, Finneyn, Moodyn ja muitten Jumalan palvelijoitten kautta. Pelastus uskon kautta, uudensyntymisen kokemus, pyhä elämä ensin korsi, sitten tähkää alkoi tulla esiin. Nyt pirskotus on muuttumassa sadekuuroksi. Sairaitten parantaminen uskon kautta Jeesukseen on alkanut uudelleen. Herra ajaa ulos pahoja henkiä, parantaa sairaita, herättää kuolleita ja niiden keskellä, jotka uskovat Häneen, Hän ilmaisee olevansa kaikkivaltias Jumala. Toivo tulevan Kuninkaan saapumisesta on elpynyt. Herra kastaa taas uskovia Pyhällä Hengellä, niin kuin alussa syyssateen aikana, niin että he puhuvat uusilla kielillä ja profetoivat sen mukaan kuin Pyhä Henki antaa heille puhuttavaa (Apt. 2: 4).

Elonaika on lähellä. "Syyssade", "siemensade" tuli kohtuullisesti (Jooelin engl. käännös), "Myöhäissade", "elonkorjuusade" tulee yltäkylläisenä kypsyttääkseen jyvän, saattaakseen seurakunnan täydelliseksi. On tuleva tulvasateet, Pyhän Hengen myöhäissade. Maailman suurin herätys, jollaista ei ole vielä milloinkaan nähty on lähellä. Suurimmat ihmeet, ja seurakunta, jossa mitä ihmeellisimmät voimatyöt tapahtuvat, on lähellä. Pilvet peittävät jo taivaan, myöhäissateen valtava humina on lähellä. Herra on lupauksensa mukaan pian vuodattava Henkensä "kaiken lihan päälle". Seurakunta, joka kylvettiin syyssateen aikana pudoten maahan ja kuollen, on tuleva esiin! Pian on oleva täysi jyvä tähkässä. Suuremmassa määrässä kuin ensimmäisen helluntain myöhäissateen aikana "teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät. Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle Minä niinä päivinä vuodatan Henkeni", (Jooel 2: 28, 29, Apt. 2: 17-21). Tämän lopullisen ja suurimman Pyhän Hengen vuodatuksen tähden seurakunta kypsyy hedelmää kantamaan ja saa korvauksen niistä vuosista, jotka heinäsirkka, syöjäsirkka, ja kalvajasirkka olivat syöneet, (Jooel 2: 25)! Kaikki Pyhän Hengen hedelmät ja lahjat palautetaan verellä pestyjen uskovien totiselle seurakunnalle. Suuret joukot kääntyvät tämän seurakunnan yliluonnollisen elämän ja palvelustoiminnan kautta. "Puimantantereet tulevat jyviä täyteen ja kuurna-altaat pursuavat öljyä ja viiniä", (Jooel 2: 24). Suuret joukot, "joita ei kukaan voi lukea, korjataan silloin talteen kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kielistä", (Ilm. 7: 9). Jos luette Apt. 2 luvun, niin huomaatte, että tämä Pyhän Hengen vuodatus "kaiken lihan päälle" on juuri tätä aikaa varten. Adullamin asukkaat ovat joka tapauksessa varmat tästä asiasta. Herra on monet kerrat seisonut heidän keskellänsä ja antanut heille samat lupaukset, kuin ensimmäisille uskoville. Hän on antanut heille saman tehtävän viedä evankeliumia samassa voimassa, jossa Hän lähetti ensimmäiset opetuslapsensa "syyssateen" aikana.

Me tiedämme että tämä "myöhäissade", joka lankesi Adullamin ylle on kevätsateen kaltainen. Mutta se on samalla viimeinen sade, joka kypsyttää vehnän ja ohdakkeet elon aikaa ja erotusta varten. Ja se tuo elon Herran takaisin kokoamaan vehnät aittaansa, mutta valhevehnä poltetaan tulessa.

Eri henkilöt ovat eri tilaisuuksissa Adullamissa nähneet Pyhän Hengen tulisina kielinä kunkin huoneessa olevan pään päällä, (Apt. 2.: 3, 4). Muutamissa tapauksissa useammat kuin yksi ovat nähneet tämän näyn samalla kertaa. Tietenkin ne, jotka tuntevat Raamatun, tietävät, että jumalallisia asioita ei ole kaikille näytetty samalla tavalla Kun Pyhä Henki on vuodatettu kokouksissa, useat ovat tunteneet Pyhän Hengen tuulena puhaltavan heidän päällensä täyttäen heidän sielunsa rauhalla ja voimalla, (Apt. 2: 1, 2). Toisinaan tämä taivaan tuuli on tuntunut sellaisena voimana, että meillä ei ole mitään vaikeutta uskoa kertomusta ensimmäisistä opetuslapsista, kuinka heidän kokoontuessaan "yksimielisesti se paikka vapisi, jossa he olivat koolla ja he tulivat Pyhällä Hengellä täytetyiksi".

Pyhä Henki seitsemänä lamppuna

Monet vanhemmat ja nuoremmat lapset ovat nähneet Pyhän Hengen seitsemänä lamppuna. Erikoisina Pyhän Hengen vuodatuksen aikoina nämä seitsemän palavaa lamppua nähtiin laskeutuvan taivaasta huoneeseen meidän keskellemme. Toisilla kerroilla lapset näkivät taivaallisissa näyissä Kristuksen valtaistuimen taivaassa, ja "valtaistuimen edessä paloi seitsemän tulisoihtua, jotka ovat ne seitsemän Jumalan Henkeä", (Ilm. 4: 5). Me kaikki tiesimme, että ne seitsemän lamppua merkitsivät Pyhää Henkeä keskuudessamme. Pyhän Hengen vuodatuksen ensi päivinä eräs pieni poika puhui puhtaan profetian, kun hän näytti olevan hengessä taivaassa Jeesuksen jalkojen juuressa. Herra puhui hänen kauttansa ensi persoonassa selvittäen monia asioita, joita lapset eivät käsittäneet ja puhuen heille, miten tulee odottaa ja etsiä Henkeä. Herra sanoi silloin: "Kun Henki on keskellänne, niin älkää avatko silmiänne, sillä se on esteeksi. Pyhä Henki tulee antamaan teille voimaa saarnata evankeliumia, ajaa ulos pahoja henkiä ja parantaa sairaita.

Pyhän Hengen vuodatuksen raamatulliset seuraukset

Todisteet siitä, että tämä Pyhän Hengen vuodatus oli Jumalasta, nähdään niissä seurauksissa, joita Pyhän Hengen vuodatuksella oli. Mainitsemme muutamia näistä seurauksista

Selvä varmuus pelastuksesta.

Itsekunkin synti ja kadotettu tila tuli näkyviin Pyhän Hengen toiminnan kautta niin todellisena, että tilanne oli aivan toivoton, ellei Herra itse ansaitsemattomassa armossaan olisi vastannut rukouksiin kadotetun puolesta ja pelastanut hänet Pyhä Henki teki silloin ihmeellisen pelastuksen ja Jumalan armon yhtä todelliseksi, kuin sitä ennen oli ollut asianomaisen kadotettu tilakin. Yksi toisensa jälkeen tuli pian selvään "minä tiedän"- pelastuskokemukseen. Tämä vaikutti sellaisen muutoksen Adullamin perheen elämässä ja todistuksessa, että ei ollut epäilystäkään siitä, että monet heistä olivat nyt uudestisyntyneet.

Uudestisyntyminen.

Kodin koko ilmapiiri muuttui. Sanomaton ja ihana ilo tuli keskuuteemme, kunnes se oli aivan ylitsevuotava. Kun pojat olivat työssä raivaamassa maata puutarhaksi, he ylistivät Jumalaa niin paljon, että muutamat naapuriston pojat pilkkasivat heitä sanoen "Ylistys Herralle!" joka kerran, kun tapasivat meidän poikiamme. Kun yksi pojista meni kauppaan ostamaan nauloja, niin hän sanoi huomaamattaan: "Halleluja, minä haluan vähän nauloja!" Alkuasukasheimoon kuuluvalla pojalla oli ihmeellinen kokemus jo alussa. Kun hän eräänä päivänä meni työhönsä, hän kulki Pyhän Hengen ilolla täytettynä tanssien katua pitkin, ylistäen Herraa, siihen tapaan kuin Billy Bray oli tehnyt. Synneistä puhdistettuina, ja Pyhän Hengen uudestisynnyttäminä, sekä etsiessään yhä enemmän ja enemmän Herraa, nämä lapset johdettiin yhä syvempään Jumalan yhteyteen, kunnes yli kaksikymmentä Adullamin asukkaista

puhuivat muilla kielillä

niin kuin tapahtui Helluntaina ja niin kuin tapahtui silloin, kun Pyhä Henki vuodatettiin Korneliuksen kodissa, ja niin kuin opetuslapset tekivät saadessaan Pyhän Hengen täyteyden Efesossa, niin kuin Paavali teki, ja niin kuin epäilemättä samarialaiset kristityt tekivät, kun he saivat Pyhän Hengen salaperäisine voimanvaikutuksineen, jotka olivat niin ihmeelliset, että Simonnoita olisi halunnut ostaa sen voiman itselleen. Vaikka useimmat Adullamin asukkaista eivät olleet koskaan aikaisemmin nähneet mitään Pyhän Hengen ilmauksia, niin he eivät ainoastaan tulleet sydämissään täytetyiksi "sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla", vaan he saivat myös varmuuden saamastaan Pyhän Hengen kasteesta. He tiesivät saaneensa sen samalla tavalla kuin Uuden Testamentin pyhät saivat sen alussa, ja kuten olemme nähneet näissä viidessä eri Raamatun kohdassa, jotka kertovat, mitenkä apostolit ja ensimmäiset opetuslapset saivat vastaanottaa Pyhän Hengen, ja mitä he tekivät, kun heidät kokonaan upotettiin ja kastettiin Pyhässä Hengessä, (Apt. 2: 4, 10: 44-46). Tämä sama Herra pelasti nämä kiinalaiset pojat ja tytöt ja kastoi heidät samalla Pyhällä Hengellä kuin ensimmäiset opetuslapset, sillä samoin kuin nämäkin, he eivät ainoastaan puhuneet vierailla kielillä, mutta he

myöskin profetoivat sen mukaan kuin Henki antoi heille puhuttavaa.

Kukaan läsnä olevista ei silloin lainkaan epäillyt, että Herra itse puhui meille välittömän innoituksen kautta Hengen vuodatuksen ensi päivinä, kun Hän puhui erään pienimmän ja nöyrimmän lapsen kautta. Hänen äänessään oli ihmeellinen sointu ja sanojen läpitunkeva voima ja sydämiin käyvä teho oli sellainen, ettei sitä voi kuvailla. Me emme Olleet elämämme päivinä milloinkaan kuulleet missään saarnassa sellaista Jumalan sydämiin tarttuvaa ääntä. Me kaikki tiesimme että se, mitä kuulimme, tuli suoraan Jumalalta. Myöhemmin monet Adullamin asukkaat profetoivat, niin että ihmettelimme niitä ihmeitä, joita tapahtui, kun Herra puhui Jumalan ihmeellisiä asioita ilmaisten suunnitelmiansa näiden mitättömien ja oppimattomien kautta. Entisistä kerjäläispojista Hän teki elävän Jumalan äänitorvia ja puhui heidän kauttansa suoranaisessa innoituksessa. Näin Hän rakensi ja vahvisti heikkoja, verellä pestyjä uskovia, jotka vasta hiljakkoin olivat pelastuneet mitä suurimmasta ruumiillisesta ja hengellisestä kurjuudesta. Toinen huomattava seuraus Pyhän Hengen työstä oli se, että Hän, Lohduttaja, otti Kristuksen omasta ja ilmaisi sen opetuslapsille ja julisti heille tulevaisia, (Joh. 16: 13, 14). Oli todellakin ihmeellistä, miten näille yksinkertaisille uskoville, jotka olivat kuulleet puhuttavan Raamatusta vasta muutamia kuukausia, Henki kirkasti Kristusta ja Hänen pelastustansa sekä

ilmaisi heille tulevia asioita näyissä

Jotka koskivat näkymätöntä maailmaa. Monet näistä näyistä annettiin useille samalla kertaa. Monessa tapauksessa lapset tulivat kysymään kertooko Raamattu mitään määrätyistä asioista, joita he olivat nähneet näyissä, (Apt. 2: 17). Nämä näyt, joita jopa muutamat pienimmätkin, kuusivuotiaat lapset, näkivät, samoin kuin vanhemmatkin pojat, he näkivät. ollessaan Pyhän Hengen voiman alla, eivät siis unessa, vaan valveilla ollessaan. Seuraavassa muutamia näistä näyistä: Kristus paaluun sidottuna ja ruoskittuna; Kristus ristillä vertavuotavana pilkkaajien seistessä ympärillä; Kristuksen ruumiin ottaminen alas ristiltä ja Hänen hautaamisensa, sekä hauta suljettuna; Enkelin tulevan haudalle ja Kristuksen ylösnouseminen; Hänen ilmestymisensä vaimoille, opetuslapsille järven rannalla ja niille, jotka olivat yläsalissa; Kristuksen taivaaseenastuminen ja kaksi enkeliä Taivas; Erikoisia näkyjä taivaallisesta Uudesta Jerusalemista Enkeleitä; Pelastettuja; Helvetti; Kadotettujen tila helvetissä Pahoja henkiä; Perkele; Suuri vaivan aika ja asioita, jotka kohtaavat pyhiä, sekä pedon alamaisia tuona aikana; Harmagedonin taistelu; Saatanan sitominen ja lukitseminen syvyyteen Antikristuksen sitominen; Paha henki heitetään ulos taivaasta. Syntyi niin suuri mielenkiinto

Raamatun tutkimiseen

että jopa pienimmätkin lapset halusivat tietää, eivätkö he voisi lopettaa "maallisten kirjojen" lukemista ja lukea yksinomaan Raamattua! koska näkymätön maailma tuli niin todelliseksi, niin ei ollut Ihme, että elämä muuttui. vaikka kaikki Adullamin asukkaat eivät puhuneetkaan muilla kielillä, sillä oli niitäkin, jotka olivat liian tylsiä ymmärtääkseen paljoakaan mistään, niin heitä lukuun ottamatta, kaikki muut tulivat Pyhän Hengen täyttämiksi ja voitelemiksi paljon suuremmassa määrässä kuin milloinkaan aikaisemmin. Näin Adullam nostettiin usein taivaallisiin Kristuksessa, iloiseen Kuninkaan ylistykseen ja palvontaan. Vaikkakin toisinaan joku saattoi ihmetellen kysyä, tulisivatko nämä taivaalliset asukkaat vielä uudelleen "maan päälle", ei kuitenkaan ollut mitään syytä pelkoon. Kuka tahansa olisi voinut nähdä tämän oltuansa mukana rukouskokouksessa, jossa poika pojan jälkeen taisteli todellisessa esirukouksessa eksyneitten puolesta, rukoillen Jumalaa käyttämään meitä Hänen tosisotilainaan tässä vanhurskauden taistelussa, Nuo kokemukset, joista olemme jo kertoneet, vaikuttivat sen, että rukous ei ollut mitään muodollisuutta. Kaikki tiesivät nyt, että meidän vihollisemme ovat pahuuden henkivallat taivaan avaruuksissa.

Saarna Pyhän Hengen voimassa

Parin kolmen viikon perästä melkein kaikki lapset halusivat saarnata, jopa nuorimmatkin. Silloin esiintyi todellista saarnaa Pyhän Hengen voiman osoituksena. Heitä tuskin olisi tuntenut meidän pojiksemme, kun he saarnasivat Pyhän Hengen voitelussa, ei arkoina ja anteeksi pyydellen niin kuin ennen, vaan niin kuin siihen valtuutettuina. Helvetti ja taivas, pahahenki ja hänen valtansa, Kristus, Hänen verensä ja pelastuksensa, eivät olleet mitään satuja näille pojille. He tiesivät että Herra oli käskenyt heidän saarnata, ja heillä oli sanoma: "Tehkää parannus, sillä taivaan valtakunta on lähestynyt!" Kun me kuuntelimme muutamia näitä todistuksia, joita esitettiin suurella varmuudella ja joissa ihmisiä kehotettiin pakenemaan tulevaista vihaa ja osoitettiin ihmeellistä pelastusta Kristuksen rakkaudessa, niin sydämemme iloitsi suuresti.

Taivaallisia näkyjä

Raamattu kertoo meille että pelastettujen taivas on kolmastaivas, (2 Ko7. 12: 2).Jumalan kansan tuleva koti on kolmannessa taivaassa. Tämän kaupungin nimi on "Uusi Jerusalem". Tämä Uusi Jerusalem ei ole kuvaannollista puhetta. Se ei ole maallisten sanojen avulla muodostettu taitava sanayhdistelmä, jonka kautta Herra antaisi meille väärän käsityksen siitä, mitä se ei ole. Raamattu sanoo että Uusi Jerusalem on todellinen kaupunki, jolla on todellinen perustus, jonka Jumala itse on laskenut, (Jh. 14: 2, Hb. 12: 22, 23, 13: 14, Hb. 11: 10).

Kaupungin muurilla on kaksitoista jalokiviperustusta kauneimmista jalokivistä, mitä ihmiset tuntevat. Muuri on rakennettu jaspiksesta, joka säteilee kirkasta jaspisvaloa. Kaksitoista porttia Johtavat kaupunkiin, Jonka kadut ovat puhdasta kultaa (Ilm. 21.10-23). Pelastettujen kodit ovat Uudessa Jerusalemissa, joka on enkelien asunto, paratiisi, ja jossa on Jumalan valtaistuin. Miksi Uusi Jerusalem ei olisi todellinen kaupunki kultakatuineen ja jaspismuureineen, jonka perustukset ovat jalokivistä? Käyttikö Jumala niin loppuun kaiken rakennusaineensa, kun Hän teki maailmankaikkeuden, ettei Hänelle jäänyt enää kultaa tai kalliita kiviä taivasta varten? Jumala, joka loi maailmankaikkeuden, saattoi myös ripustaa kaupungin taivaaseen tähtiin tien tuolle puolen! Vähäiset epäpuhtaan kullan muruset, joita on löydetty sieltä täältä kallioiden halkeamista kirotun ja turmeltuneen maan kamaralta, tai sieltä täältä löydetyt jalokivet, jotka ovat olleet piilossa maan uumenissa, ovat vain vähäisiä jätteitä todellisuudesta, jonka pelkkiä varjoja ne ovat. Häviämätön todellisuus on siinä kaupungissa, jonka rakentaja ja luoja on Jumala Itse, mitä me näemme tässä turmeltuneessa ja rappeutuneessa maailmassa, on ainoastaan varjoa. "Luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle", (Room. 8: 20). Kulta, jota pidämme arvossa, jalokivet, joita ihailemme, kaupungit ja asunnot, joita rakennamme, ovat ainoastaan varjoa siitä todellisesta kaupungista, joka pian tulee alas taivaasta.

Adullamin lapset otettiin näyissä ylös tähän Jumalan kaupunkiin. En tiedä, miten he saattoivat nähdä tämän kaupungin? En tiedä, miten Abraham näki sen? En tiedä, miten Paavali voitiin ottaa paratiisiin, ruumiissaanko tai sen ulkopuolella? Nämä ovat yliluonnollisia asioita. Tällä hetkellä meidän ei tarvitse tietää, miten se tapahtui. Me tiedämme tosiasiat. Johannekselle näytettiin tuo kaupunki. Herra käski hänen kirjoittaa, mitä hän oli nähnyt ja lähettää siitä sanoma seurakunnille. Adullamin lapset otettiin näyissä ylös tähän Jumalan kaupunkiin kerta toisensa jälkeen, ei kuten unessa, vaan niin kuin elävässä todellisuudessa. Heidän vierailunsa olivat niin todellisia, että lapset uskoivat, että heidän sielunsa todella jätti heidän ruumiinsa mennäkseen taivaaseen ja sitten palatakseen, tai että jollakin selittämättömällä tavalla he olivat olleet taivaassa ruumiineen sieluineen juuri niin kuin jokapäiväisessä elämässään olisivat olleet jossakin kaukaisessa paikassa. ollessaan paratiisissa nämä lapset usein noukkivat kukkia ja syödessään taivaallisia hedelmiä he ottivat joitakin niistä tuomisiksi alas maan päälle "Muh Si-lle ja Si Mu-lle", kuten pastori ja rouva Bakeria nimitettiin. He tiesivät että he olivat ainoastaan vierailemassa taivaassa ja että heidän piti pian palata maan päälle. Kun he, Hengen noustua heistä, huomasivat olevansa Adullamin huoneissa, he alkoivat heti etsiä vaatteistaan niitä ihania hedelmiä, joita olivat ottaneet mukaansa meitä varten. Kun he eivät niitä löytäneet, heidän kasvoillaan kuvastui suuri hämmästys ja pettymys. He eivät mitenkään voineet olla uskomatta että he olivat ruumiillisesti olleet taivaassa ja tulleet takaisin hedelmien kanssa, joita olivat ottaneet mukaansa. Uuden Jerusalemin kaduilla käveleminen oli heille yhtä todellista, kuin jos olisivat kävelleet jonkun kiinalaisen kaupungin kaduilla. Kerran kävellessämme kadulla kirkkaassa auringon paisteessa kysyin pojilta, olivatko ne näyt yhtä todellisia ja kirkkaita, kuin se, mitä silloin näimme. " Juuri yhtä todellista se oli, mutta taivaallinen valo oli paljon kirkkaampi, ja valkoiset puvut ja kaikkialla oleva puhtaus vielä lisäsivät tuota kirkkautta", he sanoivat. Kun lapset olivat Hengessä, olivat he aivan kuin poissa luonnollisesta ympäristöstään, kun me heitä tarkkailimme. Monissa tapauksissa he otaksuivat olevansa taivaassa, he puhelivat ääneensä kuvaillen mitä näkivät ja keskustelivat, niin että me kaikki saatoimme kuulla sen. Monasti he toimivat edessämme, niin kuin otaksuivat tekevänsä taivaassa.

Temmattuna kolmanteen taivaaseen.

Adullamin lapset sanoivat että he menivät kolmanteen taivaaseen. Kun he menivät ensimmäisen taivaan läpi, he tunsivat ilmaa kasvoillaan. Kun he olivat kulkeneet toisen taivaan kautta, he katselivat taakseen tähtiä ja ihmeellistä kauneutta aivan kuin joku katselisi korkealta vuorelta alapuolella sijaitsevaa kaunista, valaistua kaupunkia. Tästä tähtitaivasta he menivät edelleen kolmanteen taivaaseen, kunnes he tulivat taivaalliseen Jerusalemiin. He näkivät tämän taivaallisen kaupungin valon jo kauaksi lähestyessään sitä. Tullessaan lähemmäksi, he näkivät kaupungin muurin loistavan ihmeellistä jaspisvaloa. Sen perustukset olivat kuvaamattoman kauniit säteillen punaista, keltaista, oranssin väristä, purppuraista, sinistä, viheriää, violettia ja kaikkia muita Värejä, kahdentoista mitä kauneimman jalokiven värejä. Lapset näkivät tässä taivaan kaupungissa kolme kaupunkia yhdessä, toistensa päälle ripustettuina, suurin alimmaisena ja pienin huipulla, muodostaen aivan kuin pyramidin. Koska Johannes näki tämän kaupungin olevan muureilla ympäröidyn, Ja koska kaupunki on kaksitoista tuhatta vakomittaa korkea (yksi vakomitta, kreik. stadion on 192 metriä), niin raamatun tutkijat otaksuvat, että tämä kaupunki ei ole kuution, vaan pyramiidin muotoinen. Meidän lapsemme eivät kuitenkaan tienneet tästä mitään, enkä minä ollut koskaan ajatellut Uutta Jerusalemia kolmena toistensa yläpuolella olevana kaupunkina. Jumala, joka on asettanut maailmat avaruuteen, voi myöskin asettaa nämä kaupungit sinne, Raamattu ei kerro meille tuon" kaupungin sisäisestä järjestyksestä. Eräs pienistä pojistamme puhui profetiana Herran jalkojen juuressa, mitä Herra puhui hänelle. Tässä profetiassa Herra, sanoi, että Hän on tehnyt taivaan kyllin suureksi jokaiselle ja että Hän on tehnyt sen kolmena kaupunkina toinen toistensa , yläpuolella ja että Hänen valtaistuimensa on nyt ylimmässä kaupungissa Kolme taivasta on olemassa. Arkissa oli me kerrosta, kun Jumala säästi tämän nykyisen luomakunnan. Jumala on kolmiyhteinen. Miksi ei tuossa suuressa kaupungissa. Miksi Kuningas ei hallitsisi luomakunnan pyramidin huipulla, koska "kivi, Jonka rakentajat hylkäsivät on tullut" kulmakiveksi", koko luomakunnan pyramidin huippukiveksi?

Taivaallisia säveleitä ja taivaallista kieltä.

Kun me näimme lasten silmät suljettuina tanssivan tahdissa huoneessa, me ymmärsimme, että he näyssä tanssivat näin taivaassa enkelien kanssa taivaallisen soiton tahdissa. Kun me näimme heidän ilmeisesti puhaltavan torvea tai tekevän liikkeitä aivan kuin soittaisivat harppuja, niin me ymmärsimme, että he olivat mukana taivaallisessa orkesterissa Kuningasta ylistämässä. Emme nähneet taivaallisia harppuja emmekä torvia. Emme voineet nähdä enkelien iloista tanssia tai kuulla heidän lauluaan. Me saatoimme kuulla ainoastaan lasten laulavan taivaallisia lauluja. Me näimme päivittäin jonkun lapsen makaavan mukavasti jossakin nurkassa tehden käsillään liikkeitä aivan kuin olisi soittanut harppua. Käydessämme lähemmäksi kuulimme hänen laulavan uutta laulua, jota emme olleet hänelle opettaneet. Vielä lähemmäksi tultuamme huomasimme että sanat olivat meille yhtä vieraat kuin sävelkin. Laulaja oli mukana taivaallisessa kuorossa, laulamassa laulua, jonka enkelit olivat hänelle opettaneet. Laulun sanat olivat varmaan enkelien kieltä, (1 Kor. 13: 1). Oli unohtumaton näky nähdä lasten laulavan taivaallisessa enkelikuorossa. Joskus jotkut heistä päättivät laulaa ja soittaa yhdessä jossakin paikassa taivaallisessa kaupungissa. Ollessaan täydellisesti Pyhän Hengen voiman alla, silmät suljettuina, kolme tai neljä heistä erottautui muista. Jos olimme lähellä, saatoimme kuulla heidän neuvottelevan, ketkä puhaltaisivat torvia, ja ketkä soittaisivat harppuja, ja ketkä laulaisivat. Sen jälkeen kun näin oli sovittu ja kukin oli valmis, taivaallinen laulu alkoi. Torvensoittajat pitivät käsiään edessään ja puhalsivat aivan kuin olisivat puhaltaneet torvia. Harppujensoittajat soittivat ja lauloivat, ja ne, joilla ei ollut soittimia, yhtyivät lauluun. Näissä tapauksissa he lauloivat aina kielillä, jota emme ymmärtäneet, elleivät he keskinäisestä sopimuksesta päättäneet laulaa niitä lauluja, joita heillä "oli tapana laulaa maan päällä". Siinä tapauksessa he lauloivat kiinaksi.

Jeesuksen näkeminen ja palvonta.

Taivaallisen ilon ja ihmeitten huippukohta oli Jeesuksen näkeminen ja Hänen palvontansa, joka oli pelastanut heidät verellänsä. Pian sen jälkeen kun lapset olivat tulleet porteista kaupunkiin, enkelit johtivat heidät näkemään Jeesuksen. Me saimme kuulla lasten puhuvan tästä ja saimme seurata heitä näyssä, kun he lähestyivät Kristuksen valtaistuinta. Kun he tulivat Hänen ihmeelliseen läheisyyteensä, he seisoivat kunnioittavina, täynnä rakkautta ja hartautta ja katselivat koko luomakunnan Herraa, joka oli myös heidän Vapahtajansa. Ensin he kiittivät Häntä ja ihaillen palvoivat Häntä, liittäen kätensä yhteen ja kumartuen syvässä kunnioituksessa. Sitten he polvistuivat ja kumarsivat kasvonsa lattiaan todellisessa palvonnassa hengessä Ja totuudessa", Jota harva, jos kukaan maanpäällä voi tehdä, ellei ole kokenut Pyhän Hengen kastetta.

Jumalan ja Kristuksen valtaistuin.

Lapset näkivät Kristuksen valtaistuimen samoin kuin Johannes, kun hän oli "hengessä": "Ja katso, taivaassa oli valtaistuin, ja valtaistuimella oli istuja. Ja. istuja oli näöltänsä jaspis- ja sardion kiven kaltainen, Ja valtaistuimen ympärillä oli taivaankaari, näöltänsä smaragdin kaltainen. Ja valtaistuimen ympärillä oli kaksikymmentä neljä valtaistuinta, ja niillä valtaistuimilla istui kaksikymmentä neljä vanhinta, puettuina valkeisiin vaatteisiin, ja heillä oli päässään kultaiset kruunut, ja valtaistuimen edessä paloi seitsemän tulisoihtua, jotka ovat seitsemän Jumalan Henkeä", (Ilm. 4: 2-5).

Jeesus oli taivaassa kaikessa ensimmäinen.

Lapset eivät milloinkaan unohtaneet Jeesusta, miten ihastuksissaan he muuten olivatkin kultakaupungin ihmeistä, ja miten onnellisia he olivatkaan paratiisin iloista ja miten he iloitsivatkaan enkelien seurasta; Jeesuksen nimi mainittiin kaikissa keskusteluissa. Hänen ylistyksensä oli mukana kaikissa iloissa. Jokainen koroitti Häntä kaikessa ja kaikkialla Asunnot kultakadun varrella, Kultakadun kummallakin puolen oli vieri vieressä asuntoja, joissa oli huone jokaiselle, ja jokainen huone avautui kadulle. Oven päällä ja päädyssä oli kalliita kiviä, jotka loistivat niin ihanasti, että ne valaisivat koko rakennuksen. Ovessa oli kunkin asukkaan nimi. Enkelit johtivat lapset näihin huoneisiin. Kaikissa huoneissa oli samanlainen kalusto: kaunis, kultainen pöytä" jolla oli Raamattu, kukkamaljakko, kynä ja kirja. pöydän edessä oli kultainen tuoli, siellä oli myös ihmeellinen kultainen lipasto ja kultainen vuode. Kussakin huoneessa oli jalokivikruunu, harppu ja torvi. Seinät olivat kullasta. Raamattu oli tehty sellaisesta paperista, jota ei ole koskaan nähty maan päällä, ja siitä lähti niin kirkas säteily, ettei huone tarvinnut muuta valoa. Vierailijoille kerrottiin, että kun he tulevat sinne pysyvästi asumaan kuolemansa jälkeen, he voivat mennä paratiisiin poimimaan mitä kukkia haluavat asettaakseen ne pöydällä olevaan kauniiseen kukkamaljaan. Lapset saivat mennä huoneisiinsa mielensä mukaan lukemaan Raamattujaan ja soittamaan harppujaan ja torviaan. Toisinaan he ottivat torvensa ja harppunsa kadulle tai mukaansa paratiisiin soittaakseen ja laulaakseen siellä enkelien ja lunastettujen kanssa. Vaikka lapset olivatkin näillä taivaallisilla retkillään hengessä poissa todellisesta ympäristöstä maan päällä, he olivat aina tietoisia siitä, että heidän vierailunsa taivaassa olivat vain väliaikaisia. He tiesivät olevansa siellä vain katsomassa, mitä oli valmistettu heille kuoleman jälkeen, ja että he saavat tulla takaisin maan päälle kertomaan siitä muillekin. Herra ja enkelit kertoivat heille, että jos he uskovat ja tottelevat, tämä kaikki tulisi olemaan heidän. He eivät ainoastaan tietäneet, että heidän tuli palata takaisin maan päälle, toisinaan he saivat tietää myös milloin se tapahtuu. Kun eräs poika oli nauttinut taivaan ihanuudesta, hän ripusti kruununsa ja torvensa niin, että hän saa ne uudelleen kuolemansa jälkeen, kun hän tulee taivaaseen pysyäkseen siellä. Sitten hän palasi maan päälle. Pyhän Hengen voima jätti hänet. Kun hän avasi silmänsä, hän oli Adullam-kodissa ja kertoi meille niistä ihmeistä, mitä taivaassa oli. Voimmeko otaksua, että Herra pelasti nämä pojat, kastoi heidät Pyhässä Hengessä ja siten petti heitä näyttämällä heille kuvaannollisen tai tarunomaisen taivaan? Tämä on mahdotonta! ! ! Maallinen isä saattaa pettää lapsiaan väärällä toivolla ja väärillä lupauksilla, mutta taivaallinen Isä näyttää lapsilleen, mitä Hänellä on varattuna heitä varten (1 Kor. 2: 10). Hän lupaa antaa heille tämän kaiken (Ilm. 21: 7), ja Hän antaa juuri sen, mitä on luvannut, (Luuk. 11: 9-13).

Mitä tapahtui, kun eräs kääntymätön kuoli.

Kun mies kuoli, joka ei ollut ottanut vastaan evankeliumia, hänen sielunsa vaelsi esteettä ympäristössä sen jälkeen, kun se oli lähtenyt ruumiista, kunnes eräs paholaisen enkeli laskeutui ylhäältä ja sitoi sielun kahleisiin ja vei sen vaivanpaikkaan. Erään tunnustavan kristityn kuolema oli vielä kauheampi. Hän oli tuntenut Herran, vaan ei ollut sittenkään todella kääntynyt. Kun tämä mies oli kuolemaisillaan, niin pahat henget odottivat helvetillisessä vahingonilossa ulkokullatun ja aikaisemmin uskoaan tunnustaneen kristityn sielun vapautumista ruumiista. Pahat henget alkoivat sitoa häntä ennen kuin hän oli kokonaan irtaantunut ruumiista ja sitominen oli täydelleen tapahtunut heti, kun heidän vankinsa oli vetänyt viimeisen jumalattoman henkäisynsä. Ulkokullatulla ei ollut hetkeäkään vapautta liikkua maan päällä. Pahojen henkien pilkkaamana hänet raahattiin ja työnnettiin heti vaivanpaikkaan. Pahat henget nauttivat erikoisesti erään jumalattoman miehen kiusaamisesta. Sidottuaan hänet kahleisiinsa, ne vetivät häntä maassa nostaen hänet väliin ylös jaloillensa, työntääkseen heti uudelleen kumoon, vetäen häntä perässään kuin kuollutta koiranraatoa! Kun hän näin oli tuottanut vangitsijoillensa tyydytyksen, hänet sysättiin pimeätä tietä alas tuonelaan.

Näkyjä helvetistä.

Lapsilla oli yhä uudelleen näkyjä helvetistä ja tulijärvestä. Kun joku ensi kertaa oli Hengen voitelun alaisena, hän näki tavallisesti näyn helvetistä. Pahat henget olivat sitoneet hänet kahleilla ja vieneet hänet pimeyteen. Muutamat lapset kuulivat pahojen henkien ääniä joka puolelta ympäriltään. Jos heitä vietiin etemmäksi, he saattoivat nähdä heikkoa valon kajastusta kauempaa, joka osoittautui tulevan tulijärvestä. Muutamia lapsia vietiin niin lähelle, että he saattoivat nähdä tulijärven edessään. Koko ajan he huusivat avuksensa Kristuksen verta vakuuttaen, että he eivät tahdo totella vangitsijoitansa eivätkä halua olla heidän orjiansa. He uskoivat, että Jeesus varmasti pelastaa heidät. Olemme jo kertoneet, miten tässä kriisikohdassa, ennen kuin he joutuivat tulijärveen, Herra tuli apuun verellä maksamallaan pelastuksella. Raamattu kuvaa helvetin synkeyden ja pimeyden paikaksi. Se opettaa että osa paholaisen enkeleistä on siellä jo kahleissa säilytettävinä tuomiota odottamassa, (Mt. 22: 13, 2 Piet. 2: 4, Juud. 6).

Tulijärvi.

Lapset eivät nähneet ainoastaan pimeyttä vaan myös tulijärven, joka oli pelottavan pimeyden takana. Näyissä heidät , johdettiin suuren tulijärven rannalle, joka oli puolipimeässä , rotkossa. Sieltä nousi paksuja savupilviä. Kun savu oli alhaalla, niin tuli oli vähemmän näkyvää. Kun savu nousi ylemmäksi, he näkivät tulen punaisine ja sinisine liekkeineen ja saattoivat erottaa selvästi siellä olevat olennot. Kun lapset katsoivat alas helvetin kuiluun, me näimme heidän varovasti tarttuvan johonkin huonekaluun tai laskeutuvan käsiensä ja polviensa varaan kumartuessaan varovasti katsomaan helvetillistä näköalaa. He katselivat hetken ja sitten vetäytyivät takaisin pelosta, etteivät vain itse putoaisi sinne. He olivat kauhuissaan siitä, mitä näkivät. Sitten he vielä hyvin varovasti katsoivat uudelleen ja vetäytyivät taas takaisin. Toisinaan lapset makasivat vatsallaan peläten, etteivät vain itse putoaisi tulijärveen katsoessaan sinne. Kadotettujen nähtiin menevän vaivanpaikkaan. Toiset putosivat sinne, toiset menivät reunan yli ja toisia pahat henget heittivät sinne kahleisiin sidottuina. pojista näki pahoja henkiä sidottuina valmiina heitettäväksi tulijärveen, Kun tuli vähän asettui ja savu hälveni, kuului onnettomien valitus. Kun tulen polte ja kuumuus lisääntyi ja savu nousi, kuului taas tuskan huutoja ja valitusta. Eräs pojista kieri lattialla huutaen aivan kuin hänen sielunsa olisi ollut tulijärvessä kärsimässä. Tulijärvessä oli käsien meri ojennettuna apua saadakseen. He pyysivät apua niiltä, jotka katsoivat sinne alas, että tulisivat heidän avukseen. Me kuulimme lasten puhuvan heille aivan kuin saatamme kuulla jonkun puhelevan puhelimessa, niin että kuulemme vain yhden puhuvan. Saatoimme kuulla esimerkiksi tämänlaista keskustelua: "Minä en voi auttaa sinua." "Ei, en voi tehdä mitään sinun hyväksesi." "Mutta kun olit elämässä, et halunnut ottaa vastaan evankeliumia." "Ei, nyt se on liian myöhäistä. Ennen kuin tulit tänne, minä saarnasin sinulle, mutta: sinä pidit minua narrina ja pilkkasit Jeesusta. Nyt tiedät, että minä puhuin totta." "Ei, minä en voi tehdä mitään, tämä on Jumalan tuomio." "Jos sinä olisit totellut, niin saisit olla nyt taivaassa iloitsemassa meidän kanssamme." Muutamien sellaisten keskustelujen jälkeen lapset johdettiin taivaaseen, jossa he saivat nauttia Jeesuksen läheisyydestä tai kultakatujen ihanuudesta Jumalan Paratiisissa. Eräs pojista näki isoäitinsä helvetissä. Hän oli aikaisemmin koettanut voittaa hänet Kristukselle. Isoäiti oli ollut noita ja murhaaja, joka oli kylässään vastustanut evankeliumia ja oli syypää siihen, että monet olivat hyljänneet pelastuksen. Toisetkin lapset näkivät näyissä omaisiaan helvetissä. Alkuasukaspoika, joka näki isoäitinsä helvetissä, oli sama poika, joka näki pienen sisarensa ja uskovan tätinsä taivaassa. Taivaassa tai kultakaupungin asunnoissa ei nähty ketään, joka ei olisi luottanut Jeesukseen. Ne, jotka olivat vaivanpaikassa, olivat kaikki uskottomia. Eräänä iltana Herra puhui erään pienen pojan kautta ihmeellisessä profetiassa. Muun ohella Hän sanoi: "Taivaassa ei ole oleva ketään muita kuin niitä, jotka uskoivat evankeliumiin!"

"Vanhurskas vaivoin pelastuu."

Sitten näytti siltä, että tyttö olisi kulkenut kapeata siltaa myöten tulijärven toiselle puolelle. Me näimme hänen kulkevan aivan kuin narulla, siirtäen varovasti toisen jalan toisen eteen ja levittäen kätensä säilyttääkseen tasapainonsa. Huokaisten jännityksestä ja taas helpotuksesta, hän sanoi: "Oi, tämä on vaarallista, mutta Herra auttaa minua. Minä pääsen toiselle puolelle." Ja niin hän varovasti siirteli jalkojansa ollen välillä kadottamaisillaan tasapainonsa. Hän kiitti Herraa, kunnes sai taas tasapainonsa ja saattoi jatkaa eteenpäin. Kuljettuaan tällä tavalla huoneen läpi, hän näytti päässeen turvaan taivaaseen, vältettyään tulijärveen putoamisen vaarat. Mitä hyvänsä nämä näyt saattavat vaikuttaa muissa, ne ovat opettaneet meitä Adullam-kodissa entistä varmemmin uskomaan taivaan ja Jumalan valtakunnan sekä myös pahan valtakunnan ja helvetin todellisuuteen. Varmemmin kuin milloinkaan ennen me toteamme, että elämän tie, joka johtaa tulijärven vaarojen yli, on tie, jota voittajien täytyy vaeltaa aivan kuin nuoralla kulkien, varovasti, askel kerrallaan, pelossa ja vavisutuksessa. "Sillä aika on tuomion alkaa .Jumalan huoneesta, mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset? Ja jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan Jumalaton ja syntinen?' ", (1 Piet. 4: 17, 18). Herra Jeesus yksin voi auttaa meitä säilyttämään tasapainomme niin ettemme horjuisi oikealle emmekä vasemmalle. Me olemme yhä vakuuttuneimmat siitä, että Jumala tahtoo meidän seisovan teiden risteyksessä ristin luona johtamassa syntisiä kaidalle tielle, joka alkaa ristin luota ja kulkee sen johdossa taivaaseen, siihen elämään, jonka Jumala on valmistanut niille, jotka Häntä rakastavat.

Tämän aikakauden loppu ja Kristuksen palaaminen

Pyhän Hengen voimakkaan vuodatuksen aikana saimme yhä uudelleen näkyjen ja profetian kautta muistutuksia siitä, että tämän nykyisen aikakauden loppu ja Herran Jeesuksen paluu ovat lähellä. Pyhä Henki teki tämän suuren käännekohdan tämän aikakauden lopussa niin eläväksi ja todelliseksi meille, että kenenkään meidän mieliimme ei jäänyt epäilystäkään siitä, että Herra Jumala antoi täten viimeisen, mitä tärkeimmän, sanoman kansalleen. Raamattu opettaa että tämä nykyinen maailmanaika päättyy suurimpaan vaivanaikaan, mitä maailma on milloinkaan nähnyt. Heti sen jälkeen Herra palaa hävittämään jumalattomat ja palkitsemaan vanhurskaat, (Matt. 24: 30, 31). Raamattu opettaa myös että tämä aikakausi päättyy suureen elonkorjuuseen, jolloin luste on täysin kypsynyt, ja jolloin myöskin vehnä on kasvanut tähkässä täyteen jyvään. Silloin Herra tulee enkeleineen korjaamaan sadon ja erottamaan lusteet vehnästä.

Toisin sanoen, kun paholaisen valtakunta on pahimmillaan, ja Jumalan valtakunta maan päällä on kehittynyt parhaaseen, puhtaimpaan muotoonsa, kun sekä paha, että hyvä ovat kypsyneet, silloin tulee sadonkorjuu, (Mt. 13: 37-43). Raamattu opettaa edelleen että paha huipentuu saatanan ruumiillistumassa, joka tulee hallitsemaan tätä riivaajien pettämää ja kiduttamaa maailmaan. Mutta Herra on tullessaan tuhoava tämän pahan hengen täyttämän yli-ihmisen ja maailmanhallitsijan, (2 Tess. 2: 1-10). Jotkut saattavat olla eri mieltä yllä olevaan esitykseen nähden, mutta haluamatta käydä yksityiskohtiin näissä asioissa, haluan vain kertoa niin hyvin kuin osaan sen, mitä annettiin näyissä ja ilmestyksissä Adullamin lapsille, jotka eivät olleet perillä jumaluusopista, eivätkä tienneet niistä asioista aikaisemmin juuri mitään.

Rutto ja sodat.

Lapset puhuivat kerta toisensa perään profetiassa, että on tuleva nälänhätää, ruttoa, sotaa ja hävitystä. Samalla kristityt joutuvat vainottaviksi, mutta Jumala varustaa omiaan erikoisesti sitä varten ja suojelee heitä tässä koetuksessa. Eräs poika näki, miten koulunopettajamme halusi ostaa mitan riisiä, mutta riisikaupan ympärillä oli niin paljon ihmisiä, että opettajan onnistui vain vaivoin päästä myyjän luo. Kullekin myytiin vain määrättyosa, (Ilm. 6: 6). Eräs tietämätön ja koulunkäymätön poika vietiin näyssä länsimaille, jossa hän näki, miten ihmiset varustautuivat sotaa varten, valmistaen pommeja, tykkejä ja muita hävitysvälineitä. Profetiassa ennustettiin samoin kuin näyissä nähtiin useaan kertaan saatanan ja hänen ruumiillistumansa antikristuksen tulo.

Näkyjä pahasta hengestä ja antikristuksesta.

Lapset näkivät lohikäärmeen, pahan hengen, jolla oli seitsemän päätä. Eräs poika näki enkelien taistelevan paholaisen ja hänen seitsemän enkelinsä kanssa. Saatana ja hänen enkelinsä voitettiin ja heitettiin taivaasta maan päälle, (Ilm. 12: 3, 7-9, 12). Adullamin lapset näkivät sen yli-ihmisen, jota maailma toivoen odottaa, ja jota buddhalaiset, teosofit, muhamettilaiset ja muittenkin uskontojen kannattajat ovat valmiit palvomaan. He näkivät saatanan ruumiillistuneen kauniin, vahvan ja nuorekkaan miehen muodossa. He näkivät näyissä myöskin sen kuvan, jonka tämä jumalan- kieltäjä, antikristus, on aikanaan pystyttävä palvonnan kohteeksi. Tuo kuva voi puhuakin ja niin eksyttää maailman, (Ilm. 13: 14, 15). Kun kysyin lapsilta mistä he tiesivät, että tämä komea, voimakas mies oli antikristus, he sanoivat että joukko paholaisia seurasi häntä kaikkialle, totellen hänen jokaista käskyään, edeten ja pysähtyen merkin saatuaan. Tämä antikristus nähtiin myöskin petona, jolla oli seitsemän päätä. Kysyin taasen, mistä he tiesivät, että se oli antikristus. Lapset vastasivat että enkelit sanoivat sen heille. Olen jo selittänyt että samoin kuin Johannekselle, nämä ilmestykset annettiin enkelien kautta lasten ollessa hurmostilassa, "hengessä", jolloin he keskustelivat enkelien kanssa, ja nämä taivaalliset lähettiläät kertoivat heille monia salaisuuksia, joita lapset itse eivät käsittäneet.

Pyhät vainottavina.

Tuon yli-ihmisen jumalankielteisen hallituksen aikana Jumalan pyhät pysyivät uskollisina evankeliumin todistukselle välittämättä kaikista vaikeuksista ja vaaroista. Lapset näkivät , kaksi todistajaa Jerusalemissa ja pyhät yhdessä heidän kanssaan puettuina yliluonnolliseen voimaan taistelua varten, vastustaakseen pimeyden valtaa tuona kauheana aikana, jonka kaltaista ei ole koskaan aikaisemmin ollut maan päällä. Silloin saatana ja kaikki hänen enkelinsä ja riivaajat ovat vapaina maan päällä suuressa vihassa, kun tietävät että heillä on vain vähän aikaa jäljellä. Silloin eivät ketkään muut kuin todella Hengen täyttämät pyhät voi edes päivääkään vastustaa sellaista saatanallista voimaa ja sellaisia yliluonnollisia saatanallisia ihmeitä ja merkkejä, joita lapset näkivät. Jumalan pyhät olivat täytettyinä vielä suuremmalla yliluonnollisella voimalla, Pyhällä Hengellä, joka "on suurempi kuin se, joka on maailmassa". He näkivät näyissä, miten evankeliumia saarnattiin suuren vainon keskellä, ja näille todistajille oli annettu sellainen voima, että heidän sanansa kautta vihollisia kohtasi rutto tai kuolema. (Ilm. 11: 5). Tämä voima näytti tulevan heidän sisästään ja käyvän ulos suusta, ja sen kautta he voittivat ja löivät vihollisensa. He käyttivät sitä voimaa, jonka Herra oli luvannut opetuslapsilleen, jonka kautta he voivat tehdä samoja tekoja kuin Hänkin ja vielä suurempiakin kuin Hän teki, (Joh. 14: 12). Eräissä tapauksissa, kun he olivat olleet todistamassa joissakin kaupungeissa, joissa heidät oli hyljätty, ja he olivat lähteneet sieltä jonkun matkan päähän, niin tuli taivaasta lankesi ja hävitti tuon pahan paikan, aivan samoin kuin kävi aikoinaan Sodomalle ja Gomorralle. Toisinaan kun vaino oli ankara, Pyhä Henki tempasi heidät ruumiillisesti pois, niin kuin kävi Filippukselle, (Apt. 8: 39) tai niin kuin profeetat otaksuivat käyneen Elijalle, (2 Kun. 2: 16). Näin Henki vei heidät turvapaikkaan. Ollessaan nälässä ja puutteessa, he saivat ihmeellisellä tavalla ruokaa, mannaa, hedelmiä ja muuta syötävää. Enkelit palvelivat heitä. Heille annettiin voimaa ja rohkeutta pelottomaan todistukseen. Kristityillä oli voima puhua vierailla kielillä evankeliumista osattomiksi jääneille heimoille. Kun pojat ja tytöt näin saarnasivat näyissä Hengessä, saatoimme itse nähdä, miten tämä voi toteutua, sillä kun yksi saarnasi vieraalle kansalle, jonka näki edessään, niin toinen tulkitsi häntä, (I Kor. 14: 28). Kumpikin puhuivat vieraalla kielellä. Ensimmäinen puhui muutaman lauseen, ja toinen tulkitsi. Johannes näki erään enkelin lentävän taivaalla, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana kaikille kansanheimoille ja kielille juuri ennen suuren Babylonin kukistumista. (Ilm. 14: 6, 7) Hän näki myös suuren joukon, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista heimoista ja kielistä. He tulivat siitä suuresta ahdistuksesta ja he olivat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä, (Ilm. 7: 9, 13, 14) Eikö tämä, mitä lapset näkivät näissä näyissä, ole yhdenmukaista Raamatun kanssa? Evankeliumi tulee vielä saarnattavaksi enkelien palvellessa Pyhän Hengen voimassa yliluonnollisella tavalla, joka ylittää kaiken sen, mitä alkuseurakunnat saivat kokea vainojen aikana! Eiköhän ole niin että Pyhän Hengen vuodatus elonkorjuun aikana, "myöhäissade" on oleva paljoa suurempi, kuin siemenkylvön aikainen Hengen vuodatus, "varhaissade", joka tapahtui Helluntaipäivänä?

Lopullinen maailmansota

Kun täydellisimmän ja yliluonnollisilla voimilla varustetun seurakunnan viimeinen todistus oli päättynyt pahan hengen suurimman ja ankarimman vainon aikana, Adullamin lapset näkivät antikristuksen, pahan hengen täyttämän yli-ihmisen, marssittavan joukkojaan aikakauden viimeiseen maailmansotaan. He näkivät sodan myöskin henkivaltojen piirissä. Siinä he näkivät miehen ratsastavan valkoisella hevosella johtaen valkoisiin vaatteisiin pukeutunutta enkeliarmeijaa, (Ilm. 19: II, 14, 15). He näkivät myöskin punaisella hevosella ratsastajan, joka oli pukeutunut kauniiseen tumman väriseen asuun. Häntä seurasivat pahojen henkien mustiin pukeutuneet joukot. Muutamat näyt koskivat sotaa maan päällä. Lapset näkivät lentokoneiden pommittamia sotalaivoja, jotka tuhoutuneina vaipuivat syvyyteen kaikkine väkinensä, joita ei sen jälkeen nähty. Armeijat olivat kerääntyneet kaikkialta maan päältä suureen ja hirmuiseen taisteluun. Lapset katselivat pelottavaa taistelua. Myrkkykaasut ja kuolettavat aseet kaatoivat uhrejansa lukemattomat määrät. Alussa kuolleita haudattiin, mutta pian niitä oli niin paljon, että niitä koottiin vain röykkiöiksi tai jätettiin lannaksi maan päälle, kuten on ennustettu, (Jer. 25: 31-33). Kaiken tämän keskellä tapahtui

Kristuksen odottamaton paluu.

Aurinko pimeni ja kuu muuttui punaiseksi kuin veri. Tähtiä putosi suurin määrin taivaalta. Taivaat järkkyivät ja näyttivät kääriytyvän kokoon, (Matt. 24: 29, 30). Suuri maanjäristys saattoi maan pinnan repeilemään. Suuria maanhalkeamia avautui, ja ihmisiä suistui niihin elävinä. Rakennukset horjuivat ja sortuivat kokoon kuin lasten leikkitalot surmaten ja haudaten niissä olevat asukkaat. Näiden asioiden tapahtuessa taivaalla ja maan päällä, Herra ilmestyi taivaalla. hirvittävä pelko valtasi vanhat ja nuoret, rikkaat ja köyhät. He pakenivat joka suunnalle suuressa epätoivossa. Ihmiset pakenivat tyhjin käsin liikkeistään ajattelematta vähääkään kalleuksiansa, jotka vähän aikaa sitten olivat olleet heille niin tärkeitä. Perheet ryntäsivät kodeistaan luomatta silmäystäkään siihen loistoon, mikä oli ollut heidän elämänsä intohimona. Yhdessä hetkessä kaikki saivat saman päämäärän, heillä oli ainoastaan yksi toive, he etsivät ainoastaan yhtä asiaa. Tämä toive oli päästä pakoon pilvissä saapuvaa Tuomaria. He etsivät ainoastaan paikkaa, mihin olisivat voineet kätkeytyä kuningasten Kuninkaan silmien edestä. Muutamat, jotka eivät olleet kuolleet luhistuneissa rakennuksissa tai joutuneet maanhalkeamien nieltäviksi, koettivat paeta vuorille turvaan. Toiset hyppäsivät virtoihin ja hukkuivat, toiset tappoivat itsensä omilla aseillaan. Kaikkialla oli valitusta ja huutoa. Kaikkialla oli sekasortoa ja pakokauhua. Tehtiin mitä hyvänsä, jotta olisi voitu paeta Karitsan vihaa, sillä Hänen vihansa päivä oli tullut, (Ilm. 6: 12-17). Tämän jälkeen oli näkyjä Jumalan suuresta ateriasta, jolle kutsuttiin lintuja ja petoja syömään ruumiita, joita oli hajallaan raunioituneen maan päällä. Koirien ja villien eläinten nähtiin syövän ihmisten ruumiita. Ne yhtyivät tällä Jumalan valmistamalla suurella aterialla, (Ilm. 19: 17, 18) .

Herran tulo ja viimeinen pasuuna.

Olemme kuvanneet näkyjä siitä, mitä Kristuksen palaaminen vaikutti Näyt olivat yhtä selviä koskiessaan pyhiä. Adullam näki taivaat auenneina Ja Herran laskeutuvan kunniassa enkeliensä kanssa. Hänen kummallakin puolellaan ja Häntä seuraamassa oli suuri valkopukuisten joukko. Ne, jotka olivat edessä, puhalsivat kauniita torvia. Herra laskeutui alas armeijansa kanssa torvien soidessa ja kaikkien ollessa täydellisessä järjestyksessä, kunkin omalla paikallaan ja omassa asemassaan. Herran juuri laskeutuessa maata kohden nähtiin ihmeellisiä näkyjä

ylösnousemuksesta ja pyhien ylösotosta.

Haudat aukenivat aivan kuin räjähtäen. Ruumiit tulivat esiin haudoista, ja puettiin äkkiä taivaallisen ylösnousemusruumiin kunniaan. Muutamissa tapauksissa luiden nähtiin tulevan yhteen aivan kuten lapset sanoivat sen kiinan kielellä toisen idästä, toisen lännestä". Kun nämä hajalla olleet luut oli puettu lihalla ja ne olivat muutetut ylösnousemusruumiiksi, heidät otettiin ylös Herraa vastaan yläilmoihin, (1 Tess. 4: 15-17). Eräs pojista näki hautaussaaton, jossa erästä kristittyä vietiin hautaan. Matkalla oltaessa pasuuna kajahti Herran tullessa. Arkku avautui, ja kuollut nousi ylös muuttuneena ja kohosi yläilmoihin. Olen jo kertonut, miten meidän lapsillamme oli näkyjä muutamista Adullamin lapsista, jotka olivat jo kuolleita ja olivat nyt taivaassa valkoisiin puettuna ja iloiten paratiisissa vanhojen, valkoisiin puettujen pyhien seurassa. Raamattu opettaa, että pyhillä ovat hengelliset ruumiit kuoleman ja ylösnousemuksen välillä, ja että he ovat puetut valkoisiin ennen ylösnousemusta, (I1m. 6: 9-12). Rikkaan miehen ja Lasaruksen tapaus osoittaa myös, että kuolleilla ovat ruumiit kuoleman ja ylösnousemuksen välillä, (Lk. 16: 19-30). Kun ristikuulustelussa halusin kuulla, mistä lapset tiesivät, olivatko ne pyhät, joita he näkivät taivaassa, jo ylösnousseita vai ei, he sanoivat, etteivät he tienneet sitä, ennen kuin enkelit sanoivat heille, että he näkivät ainoastaan pyhien sielut ja että niiden ruumiit eivät olleet vielä ylösnousseet. Kun uudelleen kuulustelin lapsia näissä muutamissa asioissa, sain aina yhtenäisen todistuksen: lapset näkivät aina pyhät valkoisiin puettuina, mutta heillä ei ollut siipiä. Enkeleillä olivat siivet, eikä ollut vaikeata erottaa pyhiä. enkeleistä.

Yhteenvetona sanomme siis: Adullamin lapset näkivät pyhien olevan nyt valkeihin puettuina taivaassa, jossa heillä on pääsy paratiisiin, ja jossa he nauttivat Kristuksen ja enkelien seurasta. He näkivät Herran laskeutuvan "kaikkien pyhien" kaikkien enkelien kanssa, viimeisen pasuunan soidessa. He näkivät pyhien ruumiiden ylösnousemuksen ja muuttumisen sekä heidän kohoamisensa ylös. Ne näkivät myöskin

Karitsan hääaterian.

Paratiisiin oli asetettu suuria pöytiä mahtavien puiden ja ihanatuoksuisten ihmeellisten kukkien keskelle, loistavien, kaikenväristen lintujen laulaessa ylistysvirsiään, missä lunastettu eläin ja kasvikuntakin oli yhtenä sopusointuisena, Hengen täyttämänä, Jumalaa ylistävänä kokonaisuutena. Tänne kuvaamattoman Jumalan paratiisin aukeille paikoille oli levitetty pöydät suurta hääateriaa varten. Enkeleitä ja kirkastettuja pyhiä kulki kaikkialla soittaen harppuja, puhaltaen torvia, laulaen ja ylistäen Jumalaa. Muutamat lapset näyttivät näitä näkyjä edessämme. He kiiruhtivat jalokivin koristettuihin asuntoihinsa ottamaan harppunsa tai torvensa ja yhtyäkseen hengen täyttämään musiikkiin kaikkien suurimmassa juhlassa, kaikkien aikakausien toiveitten huipussa. Suuret joukot lauloivat, tanssivat ja ylistivät Kuningasta. Toiset kiiruhtivat valmistaen pöytiä ja istuimia kultaisissa astioissa ruokia. Ruokaa oli runsaasti ja kaikella oli oma makunsa, joka kävi kaiken sen yli, mitä voidaan kuvitella. Kun kaikki oli valmiina, lähetettiin kutsu, ja kaikkien aikakausien pyhät kokoontuivat pöytien ympäri viettämään suuren Kuninkaan Pojan hääjuhlaa. Kaikkien toiveitten täyttymys, itse taivaan korkeimman ilon ilmennys saavutti huippukohtansa, kun portot, kerjäläiset, syntiset ja ne, jotka kerran olivat maan päällä olleet hyljättyinä, tulivat idästä ja lännestä ja istuivat juhlapöytien ääreen Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa, (Mt. 8: 11). Kun kaikki nousivat ja odotus kohosi huippuunsa, silloin saapui itse Poika sisään ja istuutui pöytien ääreen, jotka olivat Hänen verellä ostetun ja valkoisiin pukeutuneen morsiamensa ympäröimät, nuo kaikkien kansojen, sukukuntien ja kielien pelastetut, ja Hän joi heidän kanssansa viinipuun antia, (Mt. 26: 29).

Kirjat avattuina ja tuomiopäivä.

Adullam näki kirjoja, mihin olivat merkityt ihmisten teot, ja Tuomari nähtiin istuimellaan, jonka edessä tuomittiin kaikki ihmiset sen mukaan, mitä kirjoihin oli merkitty. Vanhurskaat asetettiin erikseen seisomaan yhtenä suurena joukkona omalle puolelleen, kun sitä vastoin ne, joiden nimiä ei löytynyt elämän kirjasta, koottiin toiseen joukkoon toiselle puolelle. Tuo ensimmäinen joukko erotettiin käymään sisään Jumalan valtakuntaan ja iankaikkiseen elämään, mutta toinen joukko tuomittiin käymään siihen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä, (Mt. 25: 34, 41).

Uusi taivas ja uusi maa.

Muutamilla harvoilla oli etuoikeus nähdä näkyjä uudesta taivaasta ja maasta. Uusi taivas oli niin täynnä Jumalan kirkkautta, että lapset eivät voineet sitä tarkkaan katsella. Uusi Jerusalem, nelikulmainen kaupunki, oli uuden maan keskuksena. He näkivät tuon taivaallisen kaupungin sellaisena kuin se on nyt, mutta maan päälle laskeutuneena. Koko uusi maa oli hyvin suuresti paratiisin kaltainen, ja on edelleen oleva tuossa Jumalan ja Karitsan morsiamen kaupungissa, (Ilm. 21 : 1, 2). Se oli maa, jonka Jumala tahtoo antaa lapsilleen, maa, joka on enemmän kuin ennalleen asetettu Hänen kauttansa, joka on enemmän kuin Voittaja. Se oli uusi taivas ja uusi maa, jotka ovat käyneet läpi uuden syntymän, (Ilm. 21: 5), ja jotka eivät enää koskaan katoa. Tässä maassa Jumala on jälleen asettava majansa ihmisten keskelle, ja he kutsuvat Häntä Jumalakseen ja saavat kaikki olla iäisesti Hänen lapsiansa Aamen.

Kiinalaisen kerjäläispojan profetia

Muutamia kuukausia aikaisemmin oli eräs pieni likainen ja repaleinen kerjäläispoika tullut ovellemme parin toverinsa kanssa pyytäen päästä sisälle. Kun hänet oli vastaanotettu ja kylvetetty sekä puettu puhtaisiin vaatteisiin, hän näytti hyvältä pikkupojalta ja sellaiseksi hän sitten osoittautuikin. Hän otti sydämeensä kaikki Raamatun kertomukset ja puheet, mitä kuuli. Hän oppi pian rukoilemaan, ja sitten hänen kuultiin rukoilevan hartaasti joka ilta vuoteessaan. Kun kodissa koettiin Pyhän Hengen vuodatus, niin tämä poika oli ensimmäinen, joka sai vastaanottaa henkikasteen puhuen vierailla kielillä niin kuin ensimmäisenä helluntaina. Eräänä iltana Herran voima vaikutti erikoisella tavalla. Taivas näytti olevan niin lähellä. Näytti siltä, että entinen yksinäinen ja koditon kerjäläispoika olisi jättänyt tämän likaisen maan ja että hänet olisi otettu taivaaseen. Kun hänet kultakaupunkiin johdettiin Herran Jeesuksen eteen, hän lankesi Vapahtajan jalkojen juureen nöyrässä palvonnassa. Todellisuudessa hän makasi Adullamin lattialla tovereittensa ja muitten ympäröiminä, jotka kuuntelivat tarkkaavina sitä sanomaa, joka tuli Herralta hänen kauttansa. Koskaan aikaisemmin en ole kuullut niin sydämiä liikuttavia ja tuntoihin käypiä sanoja. Poika nyyhkytti ja itki tuskasta, kun sanoma annettiin lause tai pari kerralla selvällä ja voimakkaalla äänellä. Kieli oli rytmillistä ja sanojen valinta oli mitä yksinkertaisinta ja puhtainta. Äänen sävy, puheen tyyli ja jokaisen sanan läpitunkeva voima oli sellainen, ettei kukaan, joka kuuli sen, voinut mitenkään epäillä, etteikö yksinkertainen pieni Samuel olisi puhunut Jumalan välittömän yliluonnollisen voiman vaikutuksesta. Maatessaan näyssä Herran jalkojen juuressa poika sanoi: "Herra Jeesus, en ole arvollinen olemaan täällä tai olemaan edes pelastettukaan. Minä olen ainoastaan pieni kadun kerjäläinen". Silloin Jeesus alkoi puhua pojan kautta. Hän ei tiennyt sitä silloin, mutta Herra todellakin puhui pojan kautta aivan kuin puhetorvea käyttäen. Jumala puhui ensimmäisessä persoonassa meille ja lapsille, jotka istuimme siinä ympärillä. Toivon tämän Herran antaman sanoman valtaavan sydämet, niin kuin se yhä valtaa meidän sydämemme!

Kristuksen sanoma.

"Minä itken tänä iltana. Sydämeni on särkynyt. Olen surullinen siksi, että niitä, jotka uskovat minuun, on niin vähän. Minä olen suunnitellut ja valmistanut taivaan jokaista varten. Olen valmistanut sijan maailman kaikille ihmisille. Olen tehnyt Uuden Jerusalemin kolmena suurena kaupunkina toistensa yläpuolella, joissa on tilaa kaikille. Mutta ihmiset eivät halua uskoa minuun. Niitä, jotka uskovat, on niin vähän. Minä olen hyvin, hyvin surullinen. (Tämän sanoman aikana poika nyyhkytti sydäntäisärkevästi kyynelvirtojen tulvaillessa hänen silmistään.) Koska ihmiset eivät tahdo uskoa minuun, minun täytyy hävittää paha maailma. Olen ajatellut antaa kolmen suuren onnettomuuden kohdata maailmaa, mutta heidän pahuutensa tähden minun täytyy lisätä vielä neljännenkin vitsauksen. Jos teillä on ystäviä, kehottakaa heitä pikaiseen parannukseen. Vaatikaa kaikkia ihmisiä uskomaan evankeliumiin niin " pian kuin mahdollista. Elleivät ihmiset halua uskoa ja vastaanottaa sanomaanne, niin vastuu ei ole teidän. Ottakaa vastaan Pyhän Hengen kaste! Jos te odotatte ja uskotte, niin minä kastan teidät. Paha henki viettelee teitä ajattelemaan, ettette voi saada, mutta odottakaa ja etsikää.

Minä kastan teidät ja annan teille voiman ajaa ulos pahoja henkiä ja parantaa sairaita. Ne jotka saavat Pyhän Hengen sinetin, saavat saarnata ja todistaa, ja minä olen teidän kanssanne ja varjelen teitä vaaroissa. Jos ajattelette, ettette ehkä pääse taivaaseen, on tämä ajatus pahasta hengestä. Minä en hukuta omia lapsiani, minä suojelen ja pelastan jokaisen. Yksikään omani ei huku. Minä voitan. Rukoilkaa lähetyssaarnaaja ja rouva Bakerin puolesta, niin minä annan heille voiman ajaa ulos pahoja henkiä ja parantaa sairaita. Lasten tulee totella kodissa. Älkää riidelkö! Älkää valehdelko! Eläkää rauhassa! Kun rukoilette, rukoilkaa sydämestänne. Älkää antako rakkautenne kylmentyä. Puhukaa kaikille seurakunnille, että niidenkin tulisi etsiä Pyhää Henkeä. Kaikkien seurakuntien tulee pyrkiä eteenpäin! Paha henki tulee maan päälle pian, ja silloin on oleva suuri vaivan aika. Älkää murehtiko, minä suojelen teitä ja pidän teistä huolen. Ihmiset kokoontuvat kaikkialta yhteen taistelemaan, ja sen jälkeen minä tulen rankaisemaan maata. Teidän ei tarvitse pelätä, sillä ne, jotka uskovat minuun, temmataan ylös puhaltamaan torvia ja soittamaan harppuja. Minä hävitän kaksi kolmatta osaa ihmisistä. Kaikkien täytyy totella minua, kun minä saavun. Talot luhistuvat kokoon, vuoret lankeavat ja puut hävitetään. Silloin on niin suuri hävitys, ettei jää ruohonkorttakaan. Epäjumalien palvelijat hukkuvat. Kaikki noidat ja henkienmanaajat joutuvat helvettiin. Ainoastaan ne pelastuvat, jotka uskovat evankeliumin." Näin Herra puhui Adullamin kodin asukkaille ja heidän kauttansa kaikille, jotka lukevat tämän sanoman. Tämä ylösnousseen Herramme sanoma puhuttiin hitaasti ja selvästi. Kunkin lauseen välillä oli tauko. Kirjoitin lauseet sellaisina, kuin ne annettiin, usein toistettuina kerran tai pari, niin että kuulijat eivät voineet erehtyä. Kirjoittajalla oli kylliksi aikaa kirjoittaa jokaisen sanan, jonka Herra puhui tämän pienen henkeyttämänsä ja valitsemansa profeetan kautta. Kun sanoma oli annettu, nousi pieni poika ja kertoi, että hän oli ollut Herran jalkojen juuressa. Hän ei tiennyt että Herra oli puhunut hänen kauttansa samalla kertaa, kun hänelle itselleen. Hän kertasi tuon profetian sanoen: "Jeesus sanoi näin, Jeesus sanoi tämän". Tämä profetia kuultuna, kirjoitettuna ja sitten vielä tuon pienen profeetan muististaan kertaamana kohta kohdalta, osoittaa, miten helposti Raamatun profettojenkin sanoma, joita Jumala käytti, voitiin sana sanalta kirjoittaa sellaisina kuin ne tulivat profeetan huulilta. Tai profeetta saattoi myös itse" muististaan kerrata sanoman sanoen todella: "Näin sanoo Herra". Kun Eelin aikaan ihmiset olivat kadottaneet yksinkertaisen uskon elävään, persoonalliseen Jumalaan, joka puhuu ihmisille, ja menneet epäuskossaan ja pahuudessaan niin pitkälle, että "Herran sana oli harvinainen siihen aikaan, eivätkä näyt olleet tavallisia" (1 Sam. 3), Herra löysi pienen yksinkertaisen Samuelin ja puhui hänelle kuuluvalla äänellä sanoman, joka täyttyi kirjaimelleen. Me uskomme, että Jumala on vielä edelleen , sama elävä Jumala, joka tänä pahana epäuskoisena aikana on antanut meille pienen kiinalaisen Samuelin kautta sanomansa. "Näin sanoo Herra". Tätä sanomaa on tarkattava.

Referaatti H. A. Bakerin kirjasta" NÄKYJÄ VERHON TAKAA"

Kuva ja Sana OY. Länsi-Suomen kirjapainossa Raumalla 1955 ( Lupa kysytty)

Kuvat: Johannes Rajala

Huumeet ja viina ovat huono korvike, siitä todellisesta ilosta ja rauhasta, minkä Pyhä Henki antaa. Vaikka aina ei näin ihmeellisiä kokemuksia voi saada, kuin mitä kiinalaiset lapset saivat. Monet entiset alkoholistit ja narkomaanit ovat kertoneet, että vasta uskoontulon ja Pyhän Hengen kautta, he ovat löytäneet sen mitä ovat todella etsineet ja kaivanneet. Eivätkä halua siitä luopua, ja vaihtaa huonompaan.

Lupaus Pyhän Hengen tulosta

Minä olen pyytävä Isältä, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iäti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä. Te taas tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän luonanne ja on oleva teissä. En minä jätä teitä orvoiksi. Minä tulen teidän luoksenne. (Joh. 14:16-18)

Kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne, te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa, Samariassa ja maan ääriin saakka. ( Ap. 1:8 )

Pyhän Hengen tulo

Kun helluntaipäivä oli tullut, he kaikki olivat yhdessä koolla. Taivaasta tuli yhtäkkiä humaus, kuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja se täytti koko huoneen, jossa he istuivat. He näkivät kuin tulen lieskoja, jotka jakaantuivat ja asettuivat kunkin heidän päälleen. Sananjulistusta eri kielillä He kaikki tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua muilla kielillä sen mukaan, mitä Pyhä Henki antoi heille puhuttavaksi. Jerusalemissa asui juutalaisia, jumalaapelkääviä miehiä, kaikista kansoista taivaan alla. Tämän äänen kuuluessa paikalle kokoontui paljon kansaa, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä kukin kuuli heidän puhuvan hänen omaa kieltään. Ymmällä ja ihmeissään he kyselivät: "Eivätkö nämä kaikki, jotka puhuvat, ole galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä? (Ap. 2:1-8)

Pyhän Hengen armolahjat

Armolahjat ovat moninaisia, mutta Henki on sama. Palvelutehtävät ovat moninaisia, mutta Herra on sama. Voimavaikutukset ovat moninaisia, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama. Hengen ilmoitus annetaan kullekin yhteiseksi hyödyksi. Joku saa Hengen kautta viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta. Joku saa [ihmeitä tekevän] uskon samassa Hengessä, toinen taas parantamisen armolahjat samassa Hengessä. Joku saa lahjan tehdä voimatekoja, toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjat arvostella henkiä, toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä. Kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niin kuin tahtoo.( 1Kor 12:4-11)

Järjestys seurakunnan kokouksissa

Kuinka siis on, veljet? Kun te tulette yhteen, kullakin on jotakin annettavaa: Kenellä virsi, kenellä opetus, kenellä ilmestys, kuka puhuu kielillä, kuka selittää. Kaikki tapahtukoon rakennukseksi. Jos puhutaan kielillä, niin puhukoon kullakin kertaa vain kaksi tai enintään kolme, yksi kerrallaan, ja joku selittäköön. Mutta jos ei ole selittäjää, olkoot he vaiti seurakunnassa ja puhukoot itselleen ja Jumalalle. Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, muut arvostelkoot. Jos joku toinen siinä istuva saa ilmestyksen, vaietkoon edellinen. Te saatatte kaikki profetoida, kukin vuorollanne, että kaikki saisivat opetusta ja kehotusta. Profeettojen henget ovat profeetoille alamaisia. Eihän Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala.( 1kor 14: 26-33)

Armolahjat toimivat myös nyt, jos et usko, niin tule itse katsomaan. ( Helluntaiseurakuntiin tai Vapaakirkkoon esim.)