Sosiaalinen asuntotuotanto käyntiin
   Kuulemani mukaan Mäntsälän kunta ei ole rakennuttanut yhtään vuokra-asuntoa seitsemään vuoteen ja yksityisellä puolellakin rakentaminen on ollut vaatimatonta. Kunnallisia vuokra-asuntoja on nyt 532 ja vuokra-asuntojonossa on noin 160 hakemusta. Mitä siis pitäisi tehdä?
    No, tietysti pitäisi rakentaa lisää, kuten tässäkin lehdessä on kirjoitettu. Mutta mistä rahat, siitä en ole kirjoituksia nähnyt. Vaiteliaisuus tässä asiassa on outoa, koska yleisesti hyväksytty tavoite työpaikkaomavaraisuuden kasvattamiseksi edellyttää lisää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Niinpä tuntuisi luontevalta, että kunta arvioisi tätä sosiaalisen asuntotuotannon rahoitusta samalla tavalla kuin se arvioi uusien yritysten hankkimista Mäntsälään: investoinnit vuokra-asumiseen tuottavat kyllä itsensä aivan varmasti aikanaan takaisin. Ja jos kunnan rahaa riittää miljoonakaupalla yritysten sijoittumispäätösten vauhdittamiseksi, niin kyllä sitä pitäisi sitten riittää myös sen hintaisen asumisen tuottamiseen, jonka noissa yrityksessä työskentelevät työntekijät voivat kohtuudella maksaa.
   Mutta toki muitakin syitä on. EU:ssa on pitkään väännetty kättä oikeudesta porrastaa arvonlisäveroa. Ja nyt sieltä vihdoinkin selkokielellä kerrotaan, että sosiaaliseen asuntotuotantoon voidaan soveltaa yleistä arvonlisäveroa (22 %) pienempää prosenttia. Tulkinnanvaraisena tämä oikeus on tosin ollut EU-tasolla olemassa jo pitempään, ja useimmat maat sitä ovat myös käyttäneet. Miksei siis myös Suomi käyttäisi? Itse kukin meistä voi kuvitella, mitä se tarkoittaisi tuotantokustannuksille ja sitä kautta vuokratasolle.
    Jos sinivihreä hallituksemme suo, tämä mahdollisuus on olemassa jo ensi vuonna.
   Miksi emme siis käynnistäisi heti sellaista asuntotuotantoa, jota välttämättä tarvitsemme ja jonka kustannukset ovat selvässä laskussa?

Erkki Laukkanen
Vasemmistoliito

Liikenneturvallisuus, mitä se on?
   Viimeisen kuukauden aikana olen joutunut kertaamaan turvallisen liikenteen aakkosia. Syynä on ajo-opetuslupa poikani opettamiseen B-korttia varten. Se tulee näin vähän halvemmaksi ja samalla oma tietämykseni turvallisesta liikenteestä paranee.
   Erityisesti yksi kysymys opetusaineistossa pysäytti miettimään turvallisuutta Mäntsälässä. Se oli kysymys asioista, joilla liikenneturvallisuutta voitaisiin edelleen parantaa. Pysäyttävää kysymyksessä oli mallivastaus. Sen mukaan avain turvalliseen liikenteeseen on selkeä katusuunnitelma, jossa taajamien kevytliikenne erotetaan ajoneuvoliikenteestä. Siis jotakin sellaista, jonka aikaansaaminen on sekä liikennesuunnittelun että kuntakaavoituksen vastuulla.
   Syy tämän asian alleviivaamiseen tulee onnettomuustilastoista. Vakavissa onnettomuuksissa syynä on usein ollut niinkin arkipäiväinen asia kuin kohtaaminen. Kun liikennemäärät lisääntyvät, kohtaamisetkin varmasti lisääntyvät - ja niin lisääntyvät myös onnettomuudet ellei kohtaamistilanteita turvallisiksi suunnitella.
   Mäntsälässä näistä asioista ei tiettävästi ole paljoa puhuttu. Ja jos on puhuttu, niin varsin usein neuvoksi keksitty koulutus- ja asennekasvatus. Aivan välttämättömiä asioitahan nekin liikenneturvallisuuden kannalta ovat, mutta nekään eivät varmasti kesää tee, jos rakenteelliset asiat ovat pielessä.
   Me Mäntsälän vasemmisto olemme näin kuntavaalien alla painottaneet, että lähtökohta toimivalle ja turvalliselle liikenteelle on asiantuntijoiden laatima kattava liikennesuunnitelma, jossa kevyt liikenne on erotettu ajoneuvoliikenteestä, jossa suuret liikennevirrat on ohjattu taajamien ohi, ja jossa katuvalaistus takaa turvallisen kohtaamisen myös pimeällä.
    Ei liikenneturvallisuus nyt Mäntsälässä aivan huono ole, mutta liikenteen määrän kasvun seurauksena se voi piankin huonoksi muuttua. Siksi liikennesuunnitelma olisi saatava keskustelun kohteeksi varsin pian.

Erkki Laukkanen
Vasemmistoliitto

Kunta, strategialla vai ilman
    Useamman vuoden ajan kuntahallinnossa on puhuttu uudesta kuntastrategiasta, joka olisi ohjenuorana nimenomaan nyt valittavalle kunnanvaltuustolle ja kunnanhallitukselle. Jostakin syystä asian valmistelu ei vain ole edennyt. Ja aivan tuoreiden lehtitietojen mukaan strategian valmistelun käynnstäminen on lykätty vaalien yli.
   Miksi on lykätty? Tämä kirjoittelusta ei oikein selviä. Mutta pienen kyselykierroksen jälkeen pintaan on noussut tieto siitä, että tekotavasta vallitsee erimielisyys. Osa kuntavaikuttajista tilaisi mielummin selvityksen konsultilta kuin kunnan omilta vaikuttajilta.
   Ei mitenkään harvinainen näkemysero. Mutta miten siihen pitäisi suhtautua? Minun mielestäni on selvää, että kunta ilman strategiaa on huonompi juttu kuin kunta strategialla. Mutta toki vain sillä ehdolla, että strategia on toimeenpanokelpoinen. Sellaiseksi kyllä kelpaa rajallisempikin viisaus, jos näkemyksen päivitys ajan myötä sallitaan. Sen lopullisen viisauden tavoittelu on sen sortin hallinnollista eliltismiä, että sen odotteluun meillä ei ole varaa.
   No, nyt kuitenkin ollaan siinä tilanteessa, että uusi valtuusto joutuu aloittamaan tyhjältä pöydältä. Ja jotta nopeasti jotakin pöydälle saataisiin, paineet konsultin tilaamiseen kasvavat. Tästä asetelmasta en pidä. Se on ensinnäkin tekemällä tehty asetelma, ja toiseksi: konsultit tekevät yleensä juuri sellaisen paperin kuin tilaajat haluavat. Toki poikkeuksiakin on.
   Olen itse kuullut, miten hyvinkin nimekkäät ja hyvässä maineessa olevat konsultit ovat ensin tilaajiltaan suoraan kysyneet, millaisia suosituksia te haluatte. Haluatteko, että jatketaan entiseltä pohjalta, vai pannaanko kaikki uusiksi? Näin menetellen ei tuloksena ole toimeenpanokelpoinen kuntastrategia, vaan joukko uusia ongelma, joiden ratkomiseen uuden valtuuston ensimmäiset vuodet hukataan.
   Tätäkö tässä nyt tavoitellaan?
   Eikö sittenkin olisi parempi mitoittaa suu säkkiä myöten, ja sallia poliittisin perustein valittujen vaikuttajien ottaa vastuu poliittisen asiakirjan valmistelusta. Se saattaa viedä hieman enemmän aikaa kuin konsultilta tilattu paperi. Mutta toimeenpanossa sekin aika otettaisiin varmasti takaisin.
   Olisiko tämä mahdollista Mäntsälässä?

Erkki Laukkanen
Vasemmistoliitto

Uimahalli, aivan liian kallis hanke?
   Uimahallista on puhuttu ainakin vuodesta 1987 lähtien, kun monitoimitalo rakennettiin - ja rakennettiin lopulta tietoisesti ilman uima-allasta. Nyt jälkeenpäin sitä on vähän harmiteltu, sillä jo valmistuneen rakenteen täydentäminen altaalla on todella ongelmallista. Ja sitten on vielä tämä rahakysymys: mihin meillä oikeastaan on varaa?
   Sitä minä en tiedä, mutta jospa nyt kuitenkin vähän haarukoitaisiin.
   No, meitähän on Mäntsälässä noin 20 000 ihmistä. Se on kyllä aika vähän normaalikokoista uimahallia ajatellen. Mutta jos pienempikin kelpaisi, niin haarukaksi voisi hyvinkin tulla 5 - 10 miljoonaan euroa. Valtaosin se olisi kuitenkin nettorahoitusta, valtion tuki liikuntapaikkojen rakentamiseen on vähäinen.
   Mutta toisaalta, uimahalli kuntalaisia kuitenkin kiinnostaa vähän samoista syistä kuin se kiinnosti 27 000 asukkaan Kangasalaa. Niinpä päätös hallista tehtiin ja se valmistuu ensi keväänä. Kuntien tunnusluvuista en ole löytänyt mitään sellaista, joka Kangasalasta tekisi huonon verrokin Mäntsälälle ja sen ympäristölle.
   Jos halli siis sattuisi Mäntsälän lisäksi kiinnostamaan myös Pukkilaa, Askolaa ja Pornaista, niin väestöpohja menisi kirkkaasti yli 30 000 asukkaan. Se olisi jo jotakin sellaista, että suunnittelupäätös voisi olla hyvinkin perusteltu: jos halutaan, niin millaista ja millä ehdoin.
   Kuvitellaan nyt, että hankkeen hinnaksi tulisi noin 7 miljoonaa euroa, ja kustannusrasitus jaettaisiin seitsemälle vuodelle, niin karkeasti kustannusrasitus asukasta kohti olisi noin 40 euroa per vuosi. Tämän lisäksi tulisivat tietysti vielä käyttökustannukset yms.
   Voi olla, että tämä sormiharjoitelma herättää ihmetystä kunnan päättäjissä. Mutta niin pitääkin. Minusta asiassa olisi nyt hyvä päästä eteenpäin. Jos ei nyt ihan rakennettuun uimahalliin asti, niin selvitysvaiheeseen asti.
   Sen selvitystyön pohjalta olisi sitten aikanaan mahdollista päättää mahdollisen rakentamisvaiheen laajuudesta ja aikataulusta. Se, että katuparlamentti saa vuosikymmenestä toiseen pallotella asialla ilman minkäänlaista haarukkaa, on huonoa valmistelua.

Erkki Laukkanen
Vasemmistoliitto

Sairasta työskentelyä
   Osallistuin viime keskiviikkona Etelä-Suomen Sanomien vaalipaneeliin kuntatalolla. Yksi asia, josta kättä väänsimme, oli kuntasektorin tuottavuus. Asian nosti esille Kokoomuksen Kari Järvenpää. Hän kun oli päätynyt siihen käsitykseen, että työn tuottavuus julkisella sektorilla - ja erityisesti kuntasektorilla - oli selvästi huonompaa kuin yksityisellä sektorilla. Niin huonoa, että yksityisellä sektorilla vastaavasta kehityksestä oli tullut seurauksia, kuten irtisanomisia.
   En tiedä, mistä Järvenpää tietonsa on saanut, mutta minulla on tästä asiasta aivan toisenlaista tietoa. Sain hiljattain valmiiksi Petri Böckermanin kanssa tekemäni tutkimuksen sairaana työskentelyn syistä, ja niiden tulosten valossa Järvenpään suositukset kuulostavat todella ongelmallisilta. Kunnissa - ja julkisella sektorilla laajemminkin - sairaana työskentely on selvästi yleisempää kuin yksityisellä sektorilla. Neljä kymmenestä julkisen sektorin työntekijästä on viimeisen vuoden aikana ollut useamman kerran sairaana töissä.
   Miksi ovat olleet? Miksi he eivät ole pysyneet sairaana poissa työpaikaltaan? Näihin kysymyksiin löysimme vastauksen työ- ja työaikajärjestelyistä. Erityisesti julkisella sektorilla työskentelevien naisten työ on organisoitu siten, että vastuuta töistä ja asiakkaista täytyy kantaa myös sairaana. Sijaisjärjestelyistä ei ole pelastusta tullut, ja velvollisuuden tunnosta myös säännöllistä ylityötä tehdään sairaana, vaikka ylitöistä ei rahallista korvausta tulisikaan.
   Toisin sanoen, kuva julkisen sektorin työstä on hyvin erilainen kuin Järvenpäällä. Ja niin ovat myös poliittiset suositukset. Väkeä vähentämällä työpaineet ei varmasti hellitä. Töitä toisin organisoimalla voivat hellittää. Mutta rajansa tälläkin on. Se tyhjän kukkaron diktatuuri, johon valtio on valtionosuusjärjestelmiä remontoimalla kunnat saattanut, pitää yllä sairaana työskentelyä täsmälleen niin kauan kuin velvollisuuden tunto ajaa itsesuojeluvaiston ohi.
   Kyllä julkisen sektorin työ yleensä, ja kuntasektorin työ erityisesti, ovat nyt sillä rajalla, jonka toisella puolella on tarjolla vain palvelua vailla laatua. Sitä uhkakuvaa vastaan me Vasemmistoliitossakin olemme töitä tehneet. Ja totisesti toivoisimme, että harhaisilla tuottavuusnäkemyksillä tätä tavoitetta ei vaarannettaisi.

Erkki Laukkanen
Vasemmistoliito

Vuorisaarna, ja sen jälkeen
   Kalevi Ylisirniö kysyy (MVU 25.9.) "kenelle vastuu kuuluu yhteiskunnassa"?  Ihan hyvä kysymys, kun markkinoista ei vastuunkantajaksi selvästikään ole. Mutta mikä on vastaus? Onko se Matteuksen evankeliumi a la SDP, kuten Kalevi viestittää, vai tarvitaanko vielä jotakin muuta?
   Itse luulen, että vastaus Kalevin kysymykseen on luonteeltaan maallinen. Aika ajoin arvopohjamme rapautuu ja kiintotähdeksi asettuu raha ja sen johdannaiset. Niin kävi meillekin joskus 20 vuotta sitten. Jenkeistä tuli vahva rahateoria, jonka mukaan velan määrä ei ole ongelma, jos sijoitukset hajotetaan taiten. Rahasta tuli Jumala, ja uskoksi käsitys pommin varmoista rahoitusinstrumenteista.
   Ja sitten ne instrumentit räjähtivät, ensin Suomessa ja nyt Jumalan luvatussa maassa, USA:ssa.
   En usko, että demarit ovat tästä markkinauskosta sen vapaampia kuin muutkaan. Enkä usko, että arvopohjamme rapautumisella on mitään selityksellistä yhteytä vuorisaarnan tai muiden pyhien kirjoitusten kanssa.
   Kyllä me ihmiset olemme ongelmamme synnyttäneet ihan omin toimin, omia hyötyjämme maksimoidessa. Siksi vastuu on meidän, jotka olemme sallineet ahneuden uskonnoksi nousta. Puhdistautuminen pyhillä kirjoituksilla tai käsien pesu hädän hetkellä ei kieli vastuusta, vaan jostakin paljon alkeellisemmasta asenteesta: itsesuojeluvaistosta.
   Tavallaan se on ymmärrettävää, mutta ennen kaikkea se on tekopyhää. Näin tehden poliittiset valinnat palautetaan taas kerran lapselliseen "hyvät vastaan pahat" asetelmaan, enkelien ja demonien väliseksi kamppailuksi meidän kuolevaisten sieluista.
   Voi tosin olla, että Kalevi tarkoitti jotakin muuta. Niin tai näin, Jumalan sanan politisoiminen ei meitä varmasti vastuusta vapauta.

Erkki Laukkanen
Vasemmistoliitto

Onko Nurmijärvestä meille malliksi?
    Näillä sivuilla on usein viitattu Nurmijärveen Mäntsälän verrokkina. Siitä, miksi viitataan, en ole oikein päässyt jyvälle. Yhtäältä halutaan tiivistä rakentamista, mutta toisaalta ei halutakaan. Aivan kuin tavoitteena olisi punainen tupa ja perunamaa jossakin kuntakeskuksessa jonkin kauniin järven rannalla.
    Mutta ongelmana voikin olla sopivan verrokin puute. Voi olla, että toimivampaa verrokkia pitää hakea maamme rajojen ulkopuolelta. Ja niin tehtäessä on löydetty Ruotsin Vaxjö. Siellä kun on tehty muutakin kuin hajakeskitetty.
    Växjössä on tehty strateginen valinta ympäristöystävällisyydestä, johon ovat sitoutuneet niin kunnallinen sektori kuin paikallinen elinkeinoelämä. Vaxjössä on kunnostettu rehevöityneet vesistöt ja rakennettu täysin bioenergialla toimiva voimalaitos. Lisäksi Vaxjö on päättänyt puolittaa ilmastopäästönsä ja irtautua fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Julkinen liikenne ja tiiviit taajamat ovat vain valitun strategian luonnollinen seuraus, ja sen tiedon mukaisesti Ruotsin valtio kuntien toimintaa tukee.
    Jostakin syystä nämä strategiset valinnat eivät ole meillä esille nousseet. Julkinen liikenne on kyllä usein mainittu, mutta mihinkään säästötavoitteisiin kestävän kehityksen puolesta ei meillä ole haluttu sitoutua. Keskustelua vastuunjaosta maan ja kuntien välillä ei ole.
    Miksi ei ole?  Sitä minä en tiedä. Mutta sen minä tiedän, että ilman strategisia valintoja irtiottoa tavaksi tulleesta emme näe. Saattaa käydä jopa päinvastoin. Niinpä Suomessa saatetaan ensi vuonna lopettaa jopa 500 bussivuoroa, jos linja-autoliikenne ei saa lisää tukea valtion budjetista. Ja sitä lisätukea tuskin tulee, jos maamme hallitus ei yhtäkkiä keksi yhteyttä kestävän kehityksen, yhdyskunnan rakenteen ja linja-autoliikenteen välille.
    Näissä kaikissa asioissa Ruotsi on meitä selvästi pitemmällä. Kun valtion rooli talkoissa on vakiintunut, kunnatkin ovat Vaxjön tavoin voineet oman panoksensa kestävän kehityksen eteen antaa.
    Mäntsälässäkin on aika mennä Nurmijärveä edemmäs kalaan.

Erkki Laukkanen
Vasemmistoliitto

Mäntsälän resepti taantumassa
    Jatkan päätoimittaja Kai Janhusen ja valtuutettu Heidi Spännärin pohdintoja Mäntsälän reseptistä taloudellisen tilanteen parantamiseen. Miten kunnan pitäisi toimia taantumassa, johon kansantalous on selvästikin ajautumassa?
    Spännärin mukaan laadukkaat peruspalvelut edellyttävät tervettä kuntataloutta ja terve kuntatalous riittävän suurta kuntakokoa ja hyviä elinkeinopoliittisia päätöksiä. No, tästähän me kaikki olemme varmasti ihan samaa mieltä.
    Mutta millaisia päätöksiä meidän pitäisi erityisesti tehdä näin laman kynnyksellä ja sen aikana? Siitä haluaisin pari poikkipuolista sanaa sanoa.
    Se, että lisävelkaantuminen lähtökohtaisesti tulkitaan epäterveeksi toimeksi, on iso virhe. Meidän velkamme asukasta kohti oli vuoden 2006 lopussa 1830 €, eli pari sataa yli maan keskiarvon. Vastaavasti konsernivelkamme Mäntsälän tytäryhtiöt mukaan lukien oli 2635 €, noin tuhat euroa alle maan keskiarvon.
    Asemamme on siis ihan "terve" muihin kuntiin verrattuna, ja mahdollistaa siten lainavetoiset investoinnit taantuman aikana. Niitähän me joka tapauksessa tarvitsemme, jos taloustieteen oppikirjoihin on uskominen. Lamassa julkisilla investoinneilla korvataan sitä yksityistä toimeliaisuutta, joka määritelmän mukaan taantumassa hyytyy.
    Jos emme korvaa, taantumasta tulee pitempi ja syvempi kuin muuten tulisi. Siksi olisi toivottavaa, että valtuutetut tätäkin asiaa vähän pohtisivat. Jos on olemassa joitakin investointeja, jotka joka tapauksessa täytyy joskus tehdä, voitaisiinko ne tehdä tulevan taantuman aikana?
    Itse olen pohdiskellut kahta avausta: sosiaalisen vuokra-asuntotuotannon (uudelleen) käynnistämistä ja uimahallia. Molemmille on omat perusteensa, ja molemmilla voidaan olennaisesti vaikuttaa Mäntsälän työllisyyden tasoon. Ei niitä tietysti molempia tarvitse samanaikaisesti käynnistää, mutta jotakin pitää käynnistää. Niiden vaikutus velkamäärään olisi näin ollen vain muutama satanen asuksta kohti. Mutta pitemmällä aikavälillä, yli suhdannekierron, jäisimme varmasti plussan puolelle.
    Parikymmentä vuotta taloustieteitä lukeneena uskallan väittää että se olisi myös kunnan talouden kannalta terveellistä.

Erkki Laukkanen
Vasemmistoliitto