| Etusivu | Mikä mies? | CV | Horisontteja | Mäntsälä | Suosittelen |

      
 
Mielipidekirjoituksia Mäntsälän Uutisissa

Mäntsälä aloitti tasekätkennän (30.3.2017)

Mäntsälän valtuusto äänesti 27.3. Ehnroosin koulun rahoituksesta. Ylivoimaisella enemmistöllä valtuusto päätti, että rahoitusmuodoksi tulee kiinteistöleasging, ei normaali taselaina.
   Mitä tämä tarkoittaa?
   Tämä tarkoittaa sitä, että lainanottajana on muodollisesti leasing-yhtiö, tässä tapauksessa Kuntarahoitus Oy. Se nostaa lainan, ja merkitsee sen saatavaksi omaan taseeseensa. Näin menetellen koulun rahoitus ei näy velkana Mäntsälän kunnan taseessa. 
   Tosiasiallisesti kaikki vastuu lainanhoidosta jää kuitenkin Mäntsälän kunnalle. Tosiasiallisesti kiinteistöleasing tulee Mäntsälän kunnalle myös kalliimmaksi kuin normaali taselaina. Leasing-yhtiölle laina taas on täysin riskitön liiketoimi.
   Miksi näin sitten tehtiin?
   Perusteluita oli kaksi. Ensimmäisen mukaan kuntakonsernin suhteellinen velka - taseen vieras pääoma suhteessa käyttötuloihin - on jo nyt punaisella, eikä lisävelkaa siksi voida ottaa. Kiinteistöleasing ei velkaantumista vähennä, pikemminkin päinvastoin.
   Tästä päästäänkin toiseen perusteluun. Sen mukaan kuntaan muutto voi tyrehtyä, jos potentiaaliset muuttajat saavat tietää velkavastuidemme todellisen määrän. Siksi on parempi siirtää velka taseesta tuloslaskelmaan ja kirjata velanlyhennykset leasing-maksuiksi.
   Mitä tästä kaikesta pitäisi sanoa?
   Mieleeni tulee ensimmäisenä Kreikan konservatiivihallitus vuonna 2001. Todellisen velkansa salatakseen se osti Goldman Sachs -nimiseltä amerikkalaiselta investointipankilta järjestelyn, jolla velat siirrettiin pois taseesta ja potentiaalisten sijoittajien tietoisuudesta.
   Sen järjestelyn seurauksena Kreikka pystyi velkaantumaan ilman että kukaan velkaantumista huomasi. Edes ministerit eivät tienneet, missä oikeasti mentiin. Kunnes korko sitten teki temput, ja loppu onkin taloushistoriaa, jolle loppua ei ole näkyvissä.
   Pahoin pelkään, että näin käy vielä Mäntsälässäkin. Onhan monia muitakin kunnassa suunnitteilla olevia hankkeita esitetty rahoittaviksi tavoilla, jotka eivät näy lainoina kunnan taseessa. Näin menetellen kuntatalouteen rakennetaan kupla, joka joskus varmasti vielä puhkeaa.
   Minua tällainen meno hirvittää.

 

Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.

Terveystalosta Mäntsälän sote-keskus? (23.3.2017)

   Hallituksen esityksen mukaan sote-keskus vastaa kaikista perustason sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Esityksen mukaan keskus voisi olla yksityinen yhtiö, julkinen yhtiö tai kolmannen sektorin yhtiö.
   Millaisesta yhtiöstä Mäntsälän tapauksessa puhutaan?
   Minun tiedossani ei ole yhtään tehtävään sopivaa kolmannen sektorin toimijaa. Ja mikäli hallituksen ajama valinnanvapaus otetaan käyttöön jo 1.1.2019, on epätodennäköistä, että julkinen sektori ehtisi uudelleenorganisoida toimintansa yhtiömuotoisiksi.
   Siksi Mäntsälän uusi sote-keskus olisi mitä ilmeisemmin yksityinen yhtiö – todennäköisesti Terveystalo, joka omilla nettisivuillaan julkaistuissa laskelmissa lähtee siitä, että yksi lääkäri kahtatuhatta potilasta kohden riittää. Siten Mäntsälän kokoista sote-keskusta voisi ainakin aluksi pyörittää vain noin 10 lääkäriä.
   Ja jos rahoitus tulisi kapitaatiopohjalta, so. asukasta kohti laskettuna tukena, ainoa riskitekijä yhtiön kannattavuudelle olisi asiakkaiden riittävyys. Mutta tuskin sitäkään kovin suurena ongelmana voi pitää, jos julkiset ja kolmannen sektorin yhtiöt eivät päätetyssä aikataulussa markkinoille ehtisi.
   Mutta entä sitten se sosiaalipuoli?
   Siitä yksityisillä yhtiöillä ei Suomessa ole juuri mitään kokemusta. Eikä sellaista kokemusta muutamassa vuodessa hankita edes isolla rahalla. Tähän kohtaan on siis syytä piirtää kysymysmerkki, sillä hallituksen esityksen mukaan sote-keskus vastaa myös sosiaalipalveluista.
   Jos tavoitteena on sosiaali- ja terveyspalveluiden saumaton, kuten lausuttu on, niin toistaiseksi ei ole esitetty vielä mitään sellaista palveluiden organisointitapaa, joka olisi olennaisesti parempi kuin se, mitä meillä nyt on. Kymmenissä työryhmissä mitään viisastenkiveä ei ole vielä löydetty.
   Ydinkysymys on tämä: Kun vain noin 10 prosenttia terveyspalvelujen käyttäjistä tarvitsee myös sosiaalipalveluja, miksi sosiaali- ja terveyspalveluiden tulisi sijaita samoissa keskuksissa? Yhteys rekisteritietoihin ja myös vastuuhenkilöihin on järjestettävissä myös digitaalisesti. 
   Minusta tätä pitäisi vielä miettiä.
   Mallia voitaisiin ottaa myös Ruotsista. Ruotsissa terveyspalveluiden organisoinnista ja rahoituksesta vastaavat Suomen maakuntia vastaavat maakäräjät. Mutta sosiaalipalveluiden järjestämisestä vastaavat edelleen Ruotsin 290 kuntaa, viranomaisvastuulla.
   Myönnän toki, että sosiaalipalveluiden erottaminen sote-paketista olisi niin suuri muutos, että jo päätettyä aikataulua olisi pakko muuttaa. Mutta hyvä niin, sillä muuten sote-keskus olisi pakko valita ilman, että mitään varsinaista kilpailua sote-keskuspalveluiden tuottamisesta olisi koskaan käyty.
   Ja sosiaalipalvelut ostettaisiin alihankintana ties mistä.

Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.

Markkinavuoropuhelua Mäntsälän tapaan (1.2.2017)

   Mäntsälän kuntatekniikan ja kiinteistönhoidon ulkoistamista koskeva poliisitutkinta on ollut kiitettävästi esillä Mäntsälän Uutisissa. Poliisin lähes 400-sivuisen esitutkinta-aineiston mukaan syytekynnys ei ylity. Mutta jos ulkoistamishanke olisi viety loppuun asti, syytekynnys olisi mahdollisesti ylittynyt.
   Mutta paljon on vielä käsittelemättä.
   Keskustelu siitä, mikä osuus tässä sopassa on ns. maan tavalla, ei ole päässyt vauhtiin. Ja mikä erikoisinta, Mäntsälän kuntapoliitikot ovat seuranneet keskustelua vierestä, aivan kuin se ei heitä koskisikaan. Sen sijaan, että kissa nostettaisiin pöydälle, asiasta jupistaan pienissä piireissä ja luottamuksellisesti.
   Kunnan nettisivuille ilmestynyt puolustuskirjoituskin poistettiin vain pari tuntia ilmestymisensä jälkeen. Kirjoituksessa kiellettiin kaikki väärinkäytökset ja väitettiin, että ulkoistamishanke oli ihan tavallista markkinavuoropuhelua.
   Mutta ei markkinavuoropuheellakaan ihan kaikkea voida selittää.
   Itse korruptiotutkimusta harrastaneena tiedän, että julkisiin hankintoihin liittyvästä korruptioriskistä on kirjoitettu Mäntsälän Uutisia kriittisemmin mm. oikeusministeriön julkaisemassa Haaste-lehdessä 1/2016. Siinä lehti vetää yhteen alan tutkimuksen keskeiset tulokset.
   Suurimmaksi huoleksi lehti nimeää käytännöt, joilla pyritään edistämään tietyn toimittajan valintaa. Ja juuri näin Mäntsälän ulkoistamishankkeessakin kävi: yksi, monia tarjouskilpailuja voittanut yritys, päästettiin kaksoisrooliin, valmistelamaan itseään koskevaa tarjouspyyntöä. 
   Näin ei saisi koskaan tapahtua.
   Kaikki tämä oli tiedossa ja syksyllä 2014. Mutta siitä huolimatta valmistelua jatkettiin. Se, että hanke lopulta kaatui, ei johtunut kuntapoliitikoista, vaan Mäntsälän yrittäjistä. Eikä heidänkään motiivina ollut yhden suuryrityksen kaksoisrooli, vaan pelko omien töiden olennaisesta vähenemisestä.
   Niinpä kysymys kaksoisrooleista on vielä kokonaan käsittelemättä. Ja niin on monessa muussakin kunnassa. Ja siihen asti kysymys oikeasta ja väärästä on kuin veteen piirretty viiva.

Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.

Sote-soppa ja sattumat (12.1.2017)

   Sote-uudistus ei toteuta säästöjä eikä paranna hoitoa, kirjoittavat Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kolme nykyistä ja kaksi eläkkeellä olevaa professoria tai ylilääkäriä Lääkäri-lehdessä 10.1. Miten tähän arvioon pitäisi suhtautua?
   Itse otan sen hyvin vakavasti.
   Kirjoittajat puhuvat asioista, joiden parissa he ovat elämäntyönsä tehneet. Siten heillä on poliitikkoja parempi ymmärrys siitä, mitä valinnanvapaus sosiaali- ja terveyspalveluissa aikuisten oikeasti tarkoittaa.
   Eikä se todellakaan tarkoita sitä kappaletavaratuotannosta tuttua kilpailuasetelmaa, kuten valintaa erilaisten vessapapereiden välillä. Sosiaalinen valinta erilaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden välillä on kokonaan toinen juttu.
   Muuten seurauksena on jotakin sellaista, josta kukaan ei halua ottaa poliittista vastuuta. Viime viikolla  tämän tunnusti myös ex ministeri Jan Vapaavuori. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin professorit sanovat tämän vielä selvemmin.
   Kysymys on tästä.
   Jos palvelua tarjoavan yksikön tulot riippuvat tutkimuksen ja hoidon kokonaiskustannuksien säästöistä, voi potilas jäädä vaille tarvitsemaansa hoitoa. Siitä taas seuraa kiireellisen hoidon ja korvattavien potilasvahinkojen määrän kasvu. Ja säästöjen sijasta käteen jäävät lisääntyneet kustannukset.
   Markkinat itsessään eivät ota kantaa siihen, millaista hoidon tai palvelun pitäisi kussakin palveluryhmässä olla. Tämä asia pitäisi päättää lainsäädännössä. Mutta kuinkas päätät, jos valinnanvapauden taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia ei etukäteen tunneta.
   Osittain puutteellista tietämystä voidaan toki lisätä alueellisin kokeiluin, kuten eräät taloustieteilijät ovat ehdottaneet. He eivät suosittele markkinoiden avaamista koko maassa ennen kuin joissakin osissa Suomea on testattu, miten markkinat käytännössä toimivat.  Mutta kokeilutietokin auttaa vain lyhyellä aikavälillä.
   Pitkällä aikavälillä sosiaali- ja terveyspalvelut kasaantuisivat suurille toimijoille aivan samalla tavalla kuin muissakin palveluissa on tapahtunut. Sen seurauksena kilpailu vähenisi ja lopulta sote-palvelujen tuotannosta ja hinnoittelusta vastaisi käytännössä suurten yhtiöiden keskinäisiä etuja valvova kartelli.
   En usko, että kovin moni poliitikko tätä tietoisesti tavoittelee. Mutta siitä huolimatta se on todennäköinen tulema valinnanvapauden markkinaehtoisesta toimeenpanosta.

Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.

Mihin unohtui kuntakonsernin velkaantuminen? (22.11.2016)

   Syksyn lehdet ovat varoitelleet kuntatalouden velkaantumisesta. Eivätkä varmasti yhtään liian aikaisin. Mutta minne pohdinnoista on unohtunut konsernitalous?
   Uuden, vuoden 2017 kesäkuussa voimaan astuvan kuntalain mukaan valtuutetuilla on vastuu myös konsernitalouden ohjaamisesta. Myös sen pitäisi olla hyppysissä, jotta toiminta kussakin kunnassa voisi edetä valitun strategian asettamassa suunnassa.
   Tämä koskee myös kotikuntaani Mäntsälää.
   Se, että Mäntsälän kuntatalous on velkaantunut, on totta. Mutta totta on myös se, että velka syntyy pääosin koulurakennushankkeista. Rakennushankkeiden laajuudesta ja siitä, mitkä tekijät niihin lopulta johtivat, voidaan toki kiistellä, ja niin on myös tehty.
   Esimerkiksi Riihenmäen ja Hyökännummen koulujen rakentamistavasta, laajuudesta ja rahoitustavasta päätettiin lopulta yhden porvariäänen enemmistöllä. Näistä kahdesta elinkaarihankkeesta tuli Mäntsälän kunnalle lähes 70 miljoonan rahoitusvastuut.
   Mutta myös Mäntsälän konsernitalous on velkaantunut.
   Ja on tärkeää huomata, että velkaantuminen kuntakonsernissa etenee samaa tahtia kuntatalouden kanssa. Ensi vuonna kuntatalouden osuus nousee noin puoleen kaikista veloista, mutta pysyy sen jälkeen samalla tasossa vuosikymmenen loppuun asti.
   Mistä kuntakonsernin velkaantuminen johtuu?
   Siitä kunnanvaltuutetuilla on todella huonot tiedot. Eikä tiedossani ole mitään sellaista, joka tietoisuuden seuraavan puolen vuoden aikana nostaisi uudelle, uuden kuntalain edellyttämälle tasolle. Taloussuunnitelmissa kunnan tytäryhtiöt esitellään ikään kuin niiden toiminta ei valtuutetuille kuuluisi.
   En tiedä, miten tämä ongelmaa aiotaan ratkaista. Mutta sen toki tiedän, että kuntakonsernin toiminta on tehtävä samalla tavalla julkiseksi kuin kuntatalouskin on. Muuten uuden kuntalain tavoite ei voi toteutua.
   Eikö tästäkin ongelmasta pitäisi keskustella? Eikö tästä olisi pitänyt keskustella jo vuosia sitten?

Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.



Oma vesi ja vesihuolto (7.7.2016)

   MU kirjoitti kunnanvaltuuston kesäkuun kokouksessa hyväksytystä vesihuollon kehittämisstrategiasta. Ja ihan kiinnostavasti kirjoittikin, paitsi että kysymys oman pohjaveden riittävyydestä ei noussut esille.
   Miksi oman pohjaveden riittävyydestä pitäisi kirjoittaa?
   Itse näen ainakin kaksi syytä. Jaksolla 2015 – 2040 ostoveden osuus vedensyötöstä tulee ennusteen mukaan kasvamaan lähes kolminkertaiseksi, 13 prosentista 37 prosenttiin. Näin suuri riippuvuus lähikuntien tuottamasta vedestä tekee vesihuoltomme haavoittuvaksi tilanteissa, joissa muutkin kunnat tarvitsevat lisävettä samanaikaisesti.
   Toinen syy on raha. Ostovesi on itse tuotettua kalliimpaa. Jos hintaero on karkeasti luokkaa 0,4 euroa vesikuutio, tarkoittaa tämä vuositasolla noin 100 000 € vuotuista lisäkustannusta, jos ostoveden määrä on 700 kuutiota vuodessa. Sille rahalle löytyisi varmasti käyttöä monessa kuntamme vesiosuuskunnassa. 
   Monissa muissa kunnissa vesiomavaraisuuden vahvistaminen on ollut tietoinen strateginen valinta, jonka myötä kysymys omien pohjavesivarojen kehittämisestä on saanut ansaitsemansa arvon kunnallisessa päätöksenteossa. Mäntsälässä näin ei ole käynyt.
   Miksi ei ole?
   Sitä minä en tiedä. Mutta sen kuitenkin tiedän, että Mäntsälässä – toisin kuin muissa tietooni tulleissa kunnissa - sallitaan lietelannan levittäminen jopa pohjavesialueille. Omalla tavallaan tällainen linjaus kielii siitä, että kysymys omien pohjavesivarojen kehittämisestä ei ole saanut vielä arvoistaan kohtelua.
   Siksi arvelen, että vesihuollon kehittämisstrategiaan on vielä palattava.

Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.

Varhaiskasvatuksesta tuli hallituskysymys (19.3.2016)

   Ensi maanantaina Mäntsälän kunnanvaltuusto äänestää varhaiskasvatuksen hoitoryhmien koosta ja kotona olevien vanhempien lasten oikeudesta kokoaikaiseen hoitoon 1.8.2016 lähtien. 
   Kyseessä on ns. säästölaki, ja sellaisena sitä pitäisi myös käsitellä.
Kunnanhallituksen päätösesitys on nähtävänä kunnan nettisivuilla. Viime maanantaina kunnanhallitus äänesti luvuin 6-3. Itse esittämääni vaihtoehtoista esitystä, että kunta jatkaa kuten tähänkin asti, kannattivat Heta Ravolainen-Rinne ja Markku Laine.
   Voittavalla, säästöjä ajavalla kannalla olivat maan hallitusta edustavat poliittiset tahot. Ja näin näyttäisi käyneen myös monissa muissa asiasta äänestäneistä kunnista. Kunnan oikeudesta päättää varhaiskasvatuksensa toimeenpanosta on siten tullut hallituskysymys myös Mäntsälässä.
   Mitä säästäjät voittivat? Mäntsälän kuntapolitiikka –palstalla käydyssä keskustelussa säästöiksi on ilmoitettu satojatuhansia euroja. Toisaalta – näin siellä väitetään – hoito-oikeuden rajaaminen koskisi vain noin 15 lasta. Heidän osaltaan viimeisen sanan sanoisi viranomainen.
   Minusta tässä haukutaan väärää puuta.
Itsekin jonkin verran asiaa tutkineena tiedän, että varhaiskasvatus jos mikä on tärkeää lapsen myöhemmän kehityksen kannalta. Alan tutkimuksessa tämä tulos tunnetaan Heckmannin käyränä. Sen mukaan myöhemmästä koulutuksesta hyötyvät eniten ne, jotka ovat saaneet parasta varhaiskasvatusta.
   Ja toisinpäin. Saamatta jääneen varhaiskasvatuksen seurauksista kärsivät eniten ne, jotka sitä olisivat eniten tarvinneet.
   Tällaisiin säästöihin meillä ei ole varaa.

Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.

Päivähoito-oikeuden rajausta ei tarvitse hyväksyä  (12.12.2015)

   Pääministeri Juha Sipilän hallituksen suunnitelmat romuttaa lasten oikeus tasa-arvoiseen varhaiskasvatukseen on huonoa perhepolitiikkaa. Esityksellä ei ole olennaisia valtiotaloudellisia vaikutuksia, mutta sosiaaliset vaikutukset ovat huomattavat.
   Lakiesityksen mukaan työttömien tai vanhempainvapaalla olevien lapsilla ei olisi jatkossa mahdollisuutta samanlaiseen päivähoito-oikeuteen kuin työllisillä. Ei olisi myöskään oikeutta esiopetuksen tai perusopetuksen lisäksi järjestettävään osa-aikaiseen varhaiskasvatukseen.
   Hallitusohjelman mukaisesti subjektiivinen päivähoito-oikeus rajataan puolipäiväiseksi silloin, kun toinen vanhemmista hoitaa perheen toista lasta äitiys-, isyys- tai hoitovapaalla tai kotihoidontuella. Vastaava rajaus tehdään yksityisen hoidon tukeen.
   Esitystä perustellaan säästösyillä, kasvatustieteellisiä perusteita sillä ei ole. Päiväkoti suojaa lapsia, kun kotona on ongelmia. On siten syytä uskoa, että lyhyellä aikavälillä saavutetut säästöt tullaan pitkällä aikavälillä maksamaan moninkertaisesti takaisin erilaisina korjaavina palveluina.
   Tästä on myös taloustieteellistä näyttöä. Nobel-palkitun taloustieteilijä James Heckmanin mukaan varhaiskasvatukseen sijoitetut eurot saadaan seitsenkertaisesti takaisin. Sijoitus varhaiskasvatukseen on sijoitus tulevaisuuteen – yksi parhaimmista sijoituksista, mitä yhteiskunta voi tehdä.
   Säästöjen sijaan lailla synnytetään uutta byrokratiaa ja perheiden kyttäystä. Päivähoito-oikeuden rajaamisen lisäksi hallitus on nimittäin kasvattamassa päiväkotien ryhmäkokoja, korottamassa päivähoitomaksuja ja koululaisten iltapäiväkerhojen maksuja.
   Vasemmistoliiton mielestä päivähoidon rajausta ei tarvitse hyväksyä. Mitä useampi kunta kieltäytyy toimeenpanemasta päivähoidon heikennyksiä, sitä useamman syrjäytymisvaarassa olevan lapsen mahdollisuudet paranevat.
   Monet kunnat ovatkin ottaneet aloitteen omiin käsiinsä. Esimerkiksi Helsinki, Kotka, Tampere, Hämeenlinna ja Valkeakoski ovat jo päättäneet, että ne eivät tee hallituksen suunnittelemia varhaiskasvatusleikkauksia.
   Ei Mäntsälänkään pitäisi tehdä.
 
Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.


Sote, valinnanvapaus ja hankintalaki  (28.11.2015)

   Yksi osa sote-soppaa on vapaus valita palvelujen tuottaja. Millaisesta valintaprosessista tässä puhutaan?
Uhkakuvaksi on nostettu se, että veroparatiiseista käsin operoivat yhtiöt nappaavat markkinat yhtiöiltä, joiden veropositio on läpinäkyvä ja Suomen verolakien mukainen.
   Onko tämä uhkakuva aiheellinen?
   Se on sitä mitä suurimmassa määrin. Tähän viittaavat kokemukset monista muista maista. Ja siihen viittaa myös se tapa, jolla tätä uhkakuvaa on suomalaisessa keskustelussa vähätelty. On annettu ymmärtää, että tämä uhkakuva voitaisiin poissulkea erillislainsäädännöllä.
   Suomi ei nähdäkseni voi laatia sellaista erillislainsäädäntöä, joka on ristiriidassa julkisia hankintoja koskevan lainsäädäntömme kanssa. Ja oma lainsäädäntömme taas ei voi olla ristiriidassa EU:n julkisia hankintoja säätelevän hankintadirektiivin kanssa.
   Sipilän hallituksen valmistelema, EU:n hankintadirektiiviin 2014 perustuva hankintalakiesitys on menossa eduskuntaan ilman EU-direktiivin artiklan 77 tarjoamaa mahdollisuutta suosia pieniä ja keskisuuria yrityksiä sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamista koskevissa hankinnoissa.
   Mitä tästä seuraa?
   Tästä seuraa se, että veroparatiiseja hyödyntävät kansainväliset, aggressiivisen verosuunnittelun omaksuneet terveysalan suuryritykset saavat kilpailutuksessa suhteettoman suuren edun paikallisiin tuottajiin verrattuna – niin Mäntsälässä kuin muuallakin.
   Juha Sipilän hallituksen ohjelmaan on kirjattu, että hankintalaki uudistetaan kansallista etua ja kansalaisten hyvinvointia tukevaksi. Jotta tämä tavoite voisi toteutua, sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamista koskevia sopimuksia tulisi tehdä vain yhteiskunnalliset velvoitteensa hoitaneiden tahojen kanssa.
   Jos näitä korjauksia ei lakiesitykseen tehdä, uhkakuvan toteutumista on vaikea estää.

Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.

Mitä mieltä tehokkaasta katumisesta? (18.4.2015)

   Pankkisalaisuus vuotaa, ja hyvä niin. Näiden vuotojen pelossa veronkierron ammattilaiset ovat halukkaita kotouttamaan rahojaan veroparatiiseista. Mutta vain sillä ehdolla, että rikostutkintaa ei käynnistetä.
   Että rikoksesta selviäisi jälkiveroilla.
   Ammattislangissa tätä kutsutaan tehokkaan katumisen ohjelmaksi. Sellainen ohjelma on valmisteilla myös suomalaisille veroketkuille. Sitä koskeva laki on jo likimain valmis, ja valtiovarainministeriön laatiman valmistelumuistion (VM148:00/2014) mukaan lain pitäisi astua voimaan ensi vuoden alusta.
   Miksi tämä valmistelu on ollut salaista?
   Sitä minä en tiedä. Mutta minun mielestäni tämän mittaluokan asioista pitäisi käydä avoin keskustelu myös vaalien alla. Asiahan on läpeensä poliittinen, ja sellaisena sitä pitäisi myös käsitellä. Olisi myös otettava kantaa siihen, miten veronkierron katuminen istuu suomalaiseen oikeusjärjestelmään.
   Minusta tässä ollaan nyt tosi heikoilla jäillä, ja varsin ongelmallisin perustein. Ainoa syy hyvinkin suunnitelmalliseen ja pitkäkestoiseen veronkiertoon syyllistyneiden veropakolaisten suosimiseen on se, että he edustavat tämän maan suurituloisia, maan eliittiä.
   Yksi heistä on Casimir Ehnrooth. Hänen rahojaan löytyi Liechtenstanilaisesta LGT-pankista noin 10 miljoonan euron edestä. Hän selvisi ketkuilustaan lievällä jälkiverolla, vaikka hän ei nähnyt omassa toiminnassaan mitään väärää. Hän jopa kielsi tietävänsä, kuka ne rahat sinne oli kätkenyt. 
   Minusta tämä kielii siitä, että ammattimaiset veronkiertäjät eivät katumusta tunne, tehokkaasta katumisesta puhumattakaan. He jos ketkä ovat yhteiskuntamme vapaamatkustajia. Ja sellaisina heitä pitäisi myös käsitellä.
   Ei kun tutkintaan.

Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.


Borg tuli järkiinsä, entä muut? (14.4.2015)

   Pari viikkoa sitten herrat Anders Borg ja Juhana Vartiainen esittelivät ehdotuksensa strategiaksi Suomelle. Ehdotuksessa suositeltiin rajuja, ”rakenteellisia” leikkauksia. Nyt, pari viikkoa myöhemmin, Borg on toista mieltä.
   Mistä tämä takinkäännös kielii?
   Se kielii epäonnistuneesta silmänkääntötempusta. Vaalien alla käytävä talouspuhe yritettiin raamittaa siten, että talouskasvu ja työllisyys edellyttävät rakenteiden uusimista, eli leikkauksia. Ja katso, vähältä piti. Melkein kaikki puolueet käyttäytyivät toivotulla tavalla, ja esittivät mittavia leikkauksia.
   Vasemmistoliitto ei esittänyt - ei, vaikka kaikki satiiriohjelmat Uutisvuodosta YleLeaksiin ja lehdet Helsingin Sanomista Kauppalehteen tyhmyydestä ja vastuuttomuudesta rokottivat. En muista, että yhtä köykäisin eväin olisi tässä maassa yhtään puoluetta vielä näin pahasti nuijittu.
   Mutta sitten kaikki muuttui.
   Koko joukko Suomen kärkiekonomisteja heräsi talviuniltaan julistamaan, että julkista kulutusta ja tulonsiirtoja leikkaamalla taantumastamme tulisi pitkäkestoinen, so. rakenteellinen ongelma. Ja että taloustoiminnan ylläpitäminen valtion ottamalla velalla ei ole meille mikään riski.
   Päinvastoin. Niiden avulla voitaisiin estää talouden supistuminen, työttömyyden raju kasvu ja pitkittyminen – siis jotakin sellaista, jota meidän ei pitäisi lapsillemme perinnöksi jättää. Lasku siitä perinnöstä kun olisi ihan toista luokkaa kuin nollakorolla otetun lainan kustannukset.
   Tätä mieltä on nyt myös Anders Borg.
   Mutta mitä mieltä on kokoomuksen Stubb, joka järjettömän strategian tilasi? Ja mitä mieltä ovat SDP, Vihreät, Perusuomalaiset ja Keskusta, jotka leikkauksia edelleen esittävät?
   Minusta kansalaisilla on oikeus tietää.

Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.

Läpinäkyvyyttä Ruotsin mitalla?  (1.4.2015)

   Vasemmistoliiton, SDP:n ja vihreiden valtuustoryhmien ym. valtuustoaloite valtuutettujen tiedonsaantioikeudesta kunnallisiin osakeyhtiöihin todettiin loppuun käsitellyksi. Kunnan mielestä julkisuus saavutetaan eräillä konserniohjeen täsmennyksillä ja avoimella tytäryhtiötiedottamisella.
   Olen toista mieltä. Ja samaa mieltä kanssani ovat Vasemmistoliiton, demareiden ja vihreiden valtuustoryhmät, jotka uudessa, viime kokouksessa jätetyssä valtuustoaloitteessaan asettivat tavoitteeksi ns. Ruotsin mallin.
   Mikä on Ruotsin malli?
   Ruotsin mallissa kunnallisiin osakeyhtiöihin sovelletaan julkisuuslakia ikään kuin yhtiöt olisivat kunnallisia liikelaitoksia. Käytännössä tämä tarkoittaa esityslistojen ja päätösluetteloiden yleisöjulkisuutta. Mahdollisiin  liikesalaisuuksiin vetoaminen ei salaamisperusteeksi riitä.
   Se tarkoittaa myös sitä, että myös kuntalaisilla on mahdollisuus arvioida julkista tehtävää hoitavien yhtiöidensä toimintaa riippumatta siitä, kuuluvatko he mahdollisesti johonkin luotettavien ihmisten joukkoon. Tätä seikkaa kunnan vastauksessa edelliseen aloitteeseemme ei lainkaan arvioitu.
   Osakeyhtiölaki sinällään ei estä Mäntsälän kuntaa esitetyn kaltaisesta menettelystä. Esittämällämme tavalla menetellen Mäntsälän kunta ottaisi paikkansa yleisöjulkisuuden eturintamasta. Ja niin halutessaan Mäntsälän kunta voisi esittää oman mallinsa käyttöön ottoa koko maassa.
   Onko tämä liikaa vaadittu? Tuskinpa vaan. Kun se ei ollut sitä Ruotsissa, niin miksi se olisi sitä Suomessa? Tämä kysymys on jo esitetty monissa Suomen kunnissa.
   Ja nyt se on esitetty myös Mäntsälässä. 

Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.


Kunnanhallitus äänesti lomautuksista  (15.3.2015)

    Kysymys kunnan säästöistä lomauttamalla ratkaistiin viime maanantaina äänestämällä. Lomautusten kannalla kunnanhallituksessa olivat Keskustan ja kokoomuksen edustajat. Lomautuksia vastaan äänestivät SDP:n, Vasemmistoliiton ja Perussuomalaisten edustajat.
    Äänestystuloksen taustalta löytyvät hyvin erilaiset käsitykset kunnan taloudellisesta tilasta. Se, että viime vuoden toimintakate oli 3.6 miljoonaa odotettua parempi, kielii ennustamisen vaikeudesta. Olemme itse huomanneet, että tulo- ja menoarvion ennustevirhe on noin kolme miljoonaa suuntaansa. Ja tälle vuodelle ennakoitu noin 1,3 miljoonan alijäämä on selvästi tätä ennustevirhettä pienempi.
    Siksi ei ole kovin neuvokasta perustella lomautuksia pientä alijäämää koskevalla ennusteella. Ja vaikka ennuste tänä vuonna pilkulleen toteutuisikin, lomautusten pitäisi olla se viimesijainen keino tasapainottaa kunnan talous. Periaatteessa tämä ajatus on yleisesti hyväksytty. Mutta käytännössä näin ei ole.
    Mitä äänestyspäätöksestä sitten seuraa?
    Se jää nähtäväksi. Lomautuspäätös vaatii vielä toimeenpanosuunnitelman, jonka teko on aidosti vaikea asia. Se on räätälöitävä siten, että se käy kaikille henkilöstöryhmille, ei vaaranna palvelujen saatavuutta tai heikennä työilmapiiriä.
    Tätä kirjoittaessamme emme tiedä, miten sellainen sopimuspohja rakennetaan.

Heta Ravolainen-Rinne, SDP
Erkki Laukkanen, Vas.


Kunnallisten palvelujen ulkoistaminen on ideologinen valinta (5.3.2015)

   Teknisen lautakunnan puheenjohtaja Asko Eerola (Kok.) antoi viime viikonlopun lehdessä ymmärtää, että kuntatalouden tervehdyttäminen edellyttää kunnallisten palvelujen ulkoistamista.
   No, ei varmasti edellytä.
   Tämä päätelmä on vedettävissä myös Matti Ylösen ja Hanna Kuuselan toimittamasta Ulkoistajan ja yhtiöittäjän käsikirjasta. Kirjan mukaan julkisen sektorin ostot yksityiseltä ja kolmannelta sektorilta kasvoivat vuosien 2006 ja 2013 välillä noin 69 prosenttia, ilman näyttöä toiminnan tehostumisesta.
   Kunnan kokonaisedun kannalta ulkoistaminen on riskibisnestä. Kunnat ovat toki voineet säästää yhdellä momentilla, mutta muilla momenteilla kustannukset ovat usein kasvaneet jopa säästöä enemmän. Ja mitä enemmän on yhtiöitetty, sitä heikommaksi on tullut kustannusten kontrollointikyky.
   Ja taloudenpidon lisäksi kärsii myös demokratia.
   Kunnan omassa toiminnassa ja liikelaitoksissa päätöksenteon on oltava julkista. Esityslistat ja pöytäkirjat ovat julkisesti nähtävillä. Osakeyhtiöissä näin ei ole. Niiden toimintaa voi seurata vain yhtiön hallitus, ja omistajat saavat tietoa vain välillisesti. Todellisia vallankäyttäjiä on yleensä vain pari ”vahvaa miestä”.
   Asko Eerola on ilmeisesti yksi heistä. Muuten on vaikea ymmärtää sitä tulkintaetuoikeutta, jonka hän ns. rakenteellisten uudistusten valmistelussa on ottanut. Hän katsoo voivansa tulkita asioita meidän kaikkien nimissä, meidän kaikkien puolesta ja ilmeisesti myös meidän kaikkien parhaaksi.
   Kuka hänelle on kaiken tämän vallan ja viisauden antanut?
   Sitä minä en tiedä. Eikä näytä tietävän moni muukaan, vaikka valtuutuksen kirjallista muotoilua on peräänkuulutettu jo viikkojen ajan.  Eräässä puolijulkisessa kommentissaan kunnanjohtaja Esko Kairesalo oli ottavinaan valtuutuksen omaan piikkiinsä. Mutta enpä tiedä, kovin epäselväksi sekin muotoilu jäi.
    tse olen taipuvainen uskomaan, että kyseessä oli ideologinen valtuutus. Tästä kielii myös se tapa, jolla Eerola tapahtumien kulkua ja niihin vaikuttaneita tekijöitä selvittää. Kirjoituksensa lopussa hän esimerkiksi valistaa, että palvelujen tuottaminen kunnan omalla organisaatiolla ei voi olla itsetarkoitus.
   No, ei varmasti olekaan. Mutta ei itsetarkoitus voi olla myöskään kunnallisten palveluiden ulkoistaminen.

Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.


Minne SOTE-keskustelusta unohtuivat sosiaali- ja perhepalvelut? (4.2.2015)
   Sosiaali- ja terveyspalvelujen uusi järjestämislaki (SOTE) astuu voimaan vuonna 2016. Tuotantoalueet aloittavat vuotta myöhemmin. Mitä se tarkoittaa sosiaali- ja perhepalveluiden osalta?
   Sitä me emme tiedä.
   Lähes kaikki julkinen keskustelu on käyty terveydenhuollon ehdoilla. Se on erikoista, sillä uudet SOTE-tuotantoalueet tuottavat jatkossa myös sosiaali- ja perhepalvelut kehdosta hautaan. Eikä niitä palveluja tuoteta samalla logiikalla kuin terveyspalvelut tuotetaan.
   Sosiaali- ja perhepalvelujen tuottamisvastuuta ei esimerkiksi voi jakaa samalla tavalla julkisen ja yksityisen tuottajatahon kanssa. Siellä on paljon palveluita, joiden saaminen edellyttää viranhaltijapäätöstä, joita yksityisellä puolella ei voida tehdä.
   Sosiaali- ja perhepalvelut nivoutuvat myös tiiviisti yhteen kuntien muiden palvelujen kanssa. Siksi useissa kunnissa on jo vuosia tehty töitä, jotta perheiden palveluista saadaan toimivia kokonaisuuksia ja pystytään puuttumaan mahdollisiin ongelmiin jo varhaisessa vaiheessa. Miten tämä ennaltaehkäisevä työ jatkuu uusilla tuotantoalueilla?
   Toinen ongelma koskee sosiaali- ja perhepalveluiden rahoittamista.
   Jatkossa ne kunnat, jotka ovat saaneet palvelunsa toimimaan, joutuvat maksamaan enemmän. Otetaanko puuttuvat varat ennalta ehkäisevistä palveluista, kuten koulutuksesta, varhaiskasvatuksesta tai liikunta- ja nuorisopalveluista?
   Kolmas kysymys koskee työ- ja sosiaalihallinnon rajalla keikkuvia tehtäviä, kuten vastuuta vaikeasti työllistettävien sosiaalipalvelujen järjestämistä.
   Missä asennossa näiden asioiden valmistelu on Mäntsälässä?

Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas. 


EU sahaa omaa oksaansa, myös Mäntsälässä (25.1.2015)
   Keskustelu kunnallisten liikelaitosten yhtiöittämisestä jatkuu. Tapetilla on edelleen kysymys, miksi kunnallisia liikelaitoksia yhtiöidään nimenomaan osakeyhtöiksi (MU 17.-18.1.).
  Se on hyvä kysymys.
   Syyskuun 1. päivänä 2013 voimaan tulleen kuntalain 2 a §:n mukaan kunnan on yhtiöitettävä sellainen toiminta, joka kilpailee yksityisten toimijoiden kanssa markkinoilla. Lakimuutos pohjautuu Euroopan komission päätökseen 2008/765/EY sekä Euroopan komission kirjeeseen 14/04/2010*D/6678.
   Yhtiöittämisperusteita oli kaksi: kunnallisten liikelaitosten kevyempi verokohtelu ja se, että ne eivät voi mennä konkurssiin. Vaan kuinka sitten kävikään? Kävi niin, että molemmat yhtiöittämisen perusteet vesittyivät mm. siinä tavassa, jolla yhtiöittäminen Mäntsälässä tehtiin.
   Uusi, kunnallisten tytäryhtiöiden omistajayhtiönä toimiva Mäntsälän Kuntayhtiöt Oy, ei maksa veroja edes sitä, mitä liikelaitokset ovat tähän mennessä maksaneet. Ja mitä konkurssiriskiin tulee, niin se on kuitattu Kuntayhtiöt Oy:lle annetulla pääomalainalla.
   Mikä siis käytännössä muuttui?
   Ei juuri mikään - ei ainakaan niiden ongelmien osalta, jotka komissio halusi korjata. Samalla syntyi kuitenkin koko joukko uusia ongelmia, joiden ratkaisu jää kansallisen harkinnan varaan. Kuten ovat jääneet mm. Saksassa, jossa suunnaksi on tullut kunnallisen bisneksen uuskunnallistaminen.
   Yksi uusi ongelma koskee julkisuusperiaatteen soveltamista kunnallisissa osakeyhtiöissä, toinen näkemyserojen käsittelyä kunnallisen osakeyhtiön hallituksessa. Ja toki muitakin ongelmia  on, myös sellaisia joille ei ole vielä ymmärrettävää ilmaisumuotoa löytynyt.
   Toivottavasti Mäntsälä ymmärtää vastuunsa näiden ongelmien hahmottamisessa ja ratkaisemisessa.  EU:sta ei siihen selvästikään ole.
   Tilanne on nyt aidosti auki.

Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.

Puretaan, kunnostetaan, puretaan… (17.12.2014)

   Näin se näyttäisi menevän Mäntsälän Keskuskadun numeroissa 17 ja 19. Tieto vuokratalojen purkamisesta uutisoitiin tässä lehdessä jo 12.7.2013. Sen jälkeen asukkaita on pidetty löysässä hirressä siitä mitä tuleman pitää. Vielä tänä syksynä on jaettu useampia tiedotteita, joissa purkamisen sijasta puhutaan kiinteistöjen kunnostamisesta.
   Tiedotteiden perusteella on mahdotonta varmuudella anoa, missä tarkoituksessa kunnostustöitä on tarkoitus tehdä. Mutta vaikutelmaksi jää, että niitä tehdään vain siksi, että kunnostustöitä voitaisiin käyttää vuokrankorotuksen perusteena.
   Mistä tässä vehtaamisessa oikein on kysymys?
   Kysyin tätä Mäntsälän valtuuston kyselytunnilla siinä toivossa, että Mäntsälän Vuokra-asunnot Oy:n edustajat tulisivat selvittämään asiaa valtuustoon. Mutta eivät tulleet. Vastaajan paikalle asettui hallintojohtaja Esa Siikaluoma, joka vihkosta lukien toi yhtiön terveiset.
   Ei hyvä, ei vastaajan osalta, eikä myöskään vastauksen osalta. Siitä, mitä kiinteistöille tehdään ja milloin tehdään, tietomme ei lisääntynyt. Näin asiasta ovat viestittäneet myös ne asukkaat, jotka asian selvittämistä alun perin pyysivät.
   Mistä tämä kaikki sitten kielii?
   Minusta tämä kielii heikosta asukasdemokratiasta. Yhteishallintolain mukainen asukasdemokratia tarkoittaa käytännössä sitä, että asukkailla on oikeus saada tietoa, osallistua valmisteluun, antaa lausuntoja sekä valvoa ja päättää eräistä laissa mainituista asioista.
   Miksi nämä oikeudet eivät toteudu Mäntsälän Vuokra-asunnot Oy:ssä?

Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.


Holding-yhtiö ei tarvitse toimitusjohtajaa
(13.11.2014)

   Kaislikossa suhisee, kun Mäntsälän Kuntayhtiöt Oy:lle etsitään toimitusjohtajaa. Kukaan ei kuitenkaan näytä kysyvän, mihin sellaista tarvitaan.
   Mistä tässä oikein on kysymys?
   Kun Mäntsälän Sähkö Oy:n ja Mäntsälän vesi Oy:n kattava holding-yhtiö syksyllä 2012 perustettiin, opponentit kysyivät, mihin sellaista tarvitaan. Vastaus oli, että yhteisöverojen minimointiin. Kukaan ei silloin esittänyt, että holding itsessään ottaisi roolia sen enempää veden kuin sähkönkään toimialoista. Vastuun niistä piti jäädä veden ja sähkön hallituksille ja toimitusjohtajille. Sama asia kerrottiin toimitusjohtaja Esa Muukan suulla holding-infossa 11.8. Esa Muukan mukaan yhtiöt jatkavat ikään kuin ne olisivat kunnallisia liikelaitoksia.
   Tätä taustaa vasten Esa Muukan palkitseminen – niin asia on  minulle esitelty – holding-yhtiön toimitusjohtajuudella, poikkeaa siitä, mitä meille valtuutetuille on kerrottu.  Tämä päätelmä pätee myös siinä tapauksessa, että valinta päätyisi lopulta johonkin toiseen henkilöön. Tämän ymmärtämiseksi on palautettava mieleen, mitä holding-yhtiöllä tarkoitetaan.
   ”Holdingyhtiö on yhtiö, jonka tarkoitus on toisen yhtiön tai yhtiöiden omistaminen, hallitseminen ja valvominen.” Ei näiden tehtävien hoitamista varten tarvita uutta ja ilmeisen kallista toimitusjohtajaa. Jos joku on pakko palkata, niin kirjanpitäjä riittää ihan hyvin. Hänen tehtävänsä on yhdessä valitun tillitoimiston kanssa pitää huoli siitä, että varovastuut minimoidaan. Ja tarvittaessa kirjanpitokin voidaan ulkoistaa.
   Kiinnostaisi kovasti tietää, mistä valtuutus toimitusjohtajan etsimiseen on tullut. Minun mielestäni nämä henkilöt ovat selityksen velkaa niin valtuutetuille kuin kuntalaisillekin.
   Eikö tässä olisi uuden infon paikka?

Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.


Hyppy ojasta allikkoon (12.10.2014)

   Kunnanvaltuusto päätti maanantaina äänin 24 – 19 hyväksyä Keski-Uudenmaan kaupunkia koskevat lähentymiskriteerit.  Päätös syntyi lähinnä kokoomuksen ja demareiden äänin.
   Kevät 2015 käytetään päivitetyn loppuraportin sekä yhdistymisesityksen ja -sopimuksen poliittiseen käsittelyyn siten, että yhdistymispäätökset on tehty kesään 2015 mennessä. Mutta jo ensi vuoden talousarvion valmistelussa ohjenuorana on menojen tuntuva leikkaaminen siten, että vuosina 2015 – 2016 nettolainakanta pienenee 4.2 veroprosenttia vastaavalla summalla.
   Me vähemmistöön jääneet emme pidä tätä mahdollisena. Ja ainakin osa meistä on sitä mieltä, että oman kunnan ulkopuolelta asetetut leikkaustavoitteet eivät ole Mäntsälän etu. Loppuraportin mukaan leikkaussuositukset perustuvat puutteelliseen tilastoaineistoon, ja Mäntsälän kohdalla nämä puutteet korostuvat. Sen antolainasaamiset eivät esimerkiksi perustu ”reaalisiin, aidosti takaisin maksettaviin antolainoihin”.
   Mutta muitakin ongelmia on.
   Loppuraportti sisältää kaksi kovasti kehuttua innovaatiota: campus-malliin perustuvan esi- ja perusasteen koulutuksen ja lähidemokratiaa tuottavan lähifoorumimallin.  Lähemmässä tarkastelussa molemmat innovaatiot osoittautuvat äärimmäisen ongelmallisiksi.
   Loppuraportissa ei pohdita sitä, millaiseen kasvatusnäkemykseen esitetty campus-malli perustuisi. Tähän asti campus-mallia on sovellettu vain yliopistomaailmassa, jossa se kattaa sekä koulutuksen että koulutuksen oheispalvelut, joita itsenäiset aikuiset sitten hyödyntävät ilman kotien myötävaikutusta. Mutta esi- ja perusasteen koulutuksessa tuloksia tulee vain perheen ja lähiympäristön tuella, kuten osoitettu on. Esi- ja perusasteen koulutuksessa suurkoulutusyksiköistä ei ole edes taloudellista hyötyä.
   Myös loppuraportin demokratia-käsitys on ongelmallinen. Se katsoo, että kuntavaalien laskeva äänestysprosentti on käännettävissä nousuun viidellä, suoralla vaalilla valittavalla lähifoorumilla. Raportissa ei kuitenkaan täsmennetä, millaisista asioista Mäntsälän valtuuston korvaava lähifoorumi käytännössä päättäisi. Vastausta vaille jää myös kysymys, miksi juuri tämä malli johtaisi aiempaa suurempaan osallistumiseen. Se, että Mäntsälän lähifoorumilla olisi koko- tai osa-aikainen puheenjohtaja, jolla olisi vain läsnäolo-ja puheoikeus kaupunginhallituksessa, kielii lähinnä etäohjauksesta, ei lähidemokratiasta.
   Valtuustossa näiden kysymysten käsittelyyn ei valitettavasti ollut aikaa. Siksi keskustelu on syytä organisoida valtuuston ulkopuolelle.
   En usko, että mäntsäläläiset ovat samaa mieltä valtuuston enemmistön kanssa.

Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.


Jäävi, jäävimpi, asiantuntija (6.9.2014)


   Keskustelu holding-vetoisesta kuntayhtiöstä ei ota laantuakseen, eikä tarvitsekaan. Se on Mäntsälän lähihistorian tärkein kysymys, ja sellaisena sitä olisi myös käsiteltävä. Mielipidepalstalla siitä voi kuitenkin käsitellä vain palan kerrallaan. Minun palani koskee päätöksentekotapaa.
   Kesäkuussa valtuuston enemmistö yhtyi aloitteeseen holding-asian uudelleenkäsittelystä. Yhtenä pontimena tähän oli verottajan ennakkopäätös, joka olennaiselta osin poikkesi siitä, miltä pohjalta asiasta joulukuussa 2012 äänestettiin. Normaalisti siitä olisi seurannut uusi, nykytietämykseen perustuva valmistelu.
   Mutta näin ei käynyt. Mäntsälän kunnanhallituksen mielestä asiassa ei ole ilmennyt mitään sellaista, jonka vuoksi asia tulisi uudestaan valmistella. Perusteeksi ei siis riittänyt verottajan näkemys, vaan hallitsevaksi tuli konsultti Risto Waldenin siitä esittämä tulkinta, jonka mukaan verottaja on ymmärtänyt väärin. 
   Kysyin 11.8. järjestetyssä, yleisöltä suljetussa infossa, ketä konsultti oikein tässä tilaisuudessa edustaa? Kenen kanssa hänellä on sopimus? Sitä hän ei tiennyt, vaikka ”riippumattomien osapuolten” välistä kauppaa tulkitsikin. Odotin vastausta myös kunnan puolelta, mutta turhaan. Vastauksen sijasta sain hallintojohtaja Esa Siikaluomalta moitteet epäasiallisesta käytöksestä.
   Valtuustossa 25.8. tehtiinkin sitten historiaa. Esittelyn ajaksi puheenjohtaja Anna Helin keskeytti kokouksen ja asian esittely tapahtui siten virallisen kokouksen ulkopuolella. Syy erikoiseen menettelyyn oli siinä, että toinen esittelijöistä (kunnanjohtaja Esko Kairesalo) oli jäävi ja toinen esittelijä (toimitusjohtaja Esa Muukka) esiintyi kaksoisroolissa: hän edusti sekä myyjää että ostajaa.
   En tiedä, mitä laki tästä kaikesta sanoo. Mutta hyvän valmistelun tunnusmerkkejä tällainen valmistelu ei täytä. Se ei ole aidosti riippumatonta ja laaja-alaista, eikä se tee tilaa minkäänlaiselle toisinajattelulle.
   Näin tärkeän asian valmistelussa asiantuntemuksen on oltava aitoa. Pelkkä konsultointi ei riitä.

Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.


Miten koulun elinkaari mallitetaan? (8.4.2014)

   Tämä kysymys puski mieleen viime maanantain valtuustossa, kun käsiteltävänä oli kolmen koulun ja kolmen päiväkodin toteutus ns. elinkaarimallilla. Elinkaarimallin ajatus on, että rakentajat ottaisivat vähintään 10 vuoden ”elinkaarivastuun” rakentamastaan kiinteistöstä ja mahdollisesti myös sen ylläpidosta. Sen jälkeen se luovutettaisiin kunnalle mahdollisimman hyvässä kunnossa.
   Taloustieteilijänä olen toki itsekin mallittanut yhtä ja toista, joskus jopa menestyksellä. Mutta kiinteistöjen elinkaaren mallittaminen menee kyllä kirkkaasti yli ymmärrykseni. Olen itse sitä mieltä, että kiinteistöjen käytettävyys- ja luovutuskriteereistä sopiminen on toistaiseksi lähinnä salatiedettä.
   Mutta sovittua korvausta vastaan tällaistakin tiedettä harjoitetaan.
   Mäntsälän kunta on kääntynyt asiassa konsulttien puoleen. Yksi niistä on investointien rahoitusselvityksiin erikoistunut sijoituspalveluyhtiö Inspira Oy. Mutta muitakin, minulle tuntemattomia konsultteja on valjastettu neuvottelemaan sopimuspohja kunnan ja eräiden suurten rakennuttajien väliseksi elinkaarisopimukseksi. Sen jälkeen ”valitut konsultit laativat yhteistyössä tilaajan (kunta) kanssa hankkeen tarjouspyyntöasiakirjat” kevään 2015 kilpailutukselle.
   Minun mielestäni tässä mennään jo liian pitkälle. Minun tiedossani ei ole mitään sellaista, joka tekisi rahoitusalan konsulteista kiinteistöjen rakentamisen ja ylläpidon  asiantuntijoita. Ja vaikka heillä sellaista tietämystä olisikin, tällaiset asiat tulisi valmistella  virkamiesvastuulla, kunnan virkamiesten toimin. Vain siten kunnasta voi ajan saatossa tulla oman kiinteistöhallintansa asiantuntija.
   Se, mitä tästä valmistelusta lopulta käteen jää, paljastuu syksyllä. Toivotaan parasta, pelätään pahinta.

Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, Vas.


Kuka uudet campus-koulut rahoittaa? (14.1.2014)

   Keski-Uudenmaan kaupungin yhdistymisselvityksen väliraportti on nyt lausunnolla. Sitä esiteltiin viime viikolla Keravalla. Äänessä olivat lähinnä konsultit. Poliitikot eivät oikein tienneet, miten päin istua.
   Vasemmistoliitto oli ainoa ryhmä, joka kykeni ottamaan kantaa.
Omassa kannanotossamme me totesimme, että valmistelu on ajautunut väärille urille. Palvelujen tehostamisen sijaan väliraportissa korostuu koulutus- ja terveyspalvelujen keskittäminen muutamiin todella suuriin yksiköihin.  
   Tarkka lainaus tulee tässä: ”Yksiköt (koulu, esikoulu ja päiväkoti) sijaitsevat campus-mallin mukaisesti läheisessä yhteydessä, jolloin synenergia on hyödynnettävissä optimaalisesti niin pedagogisen polun kuin kustannusten näkökulmasta (s. 37).”
   Minun itseni on vaikea nähdä, miten yliopistomaailmasta lainattu campus-malli voisi hyödyttää esi- ja perusasteen koulutusta. Mutta sitäkin suurempi ongelma koskee koulujen rahoitusta. 
   Koulutusyksiköiden keskittämisestä seuraa myös tarve rakentaa nopsaan uudet suuret koulut, jonka hintalapuksi väliraportti arvioi 632 – 647 miljoonaa euroa. Laskennalliset nämä investoinnit vastaavat 9 -15 vuoden säästöjä. Väliraportin talousluvuissa nämä investoinnit eivät kuitenkaan näy. 
   Miksi eivät näy? Kuka uudet campus-koulut rahoittaa?

Erkki Laukkanen, Vas.


Olipa kerran strategia (12.12.2013)

   Mäntsälän valtuuston kokous viime maanantaina oli varsin opettava kokemus. Lukuisista äänestyksistä huolimatta vuoden 2014 talousarvio ja vuosien 2014 – 2016 taloussuunnitelma hyväksyttiin varsin pienin muutoksin.
   Eikä yhtään kirvele, vaikka valtaosassa äänestyksistä jäin vähemmistöön.
   Jälkipyykkiin on kuitenkin aihetta taloussuunnitelman osalta. Se jäi aivan liian vähälle huomiolle, ottaen huomioon sen, miten suuria muutoksia lähivuodet tuovat mukanaan. Ikävin niistä muutoksista on kuntakonsernin, so. kunnan ja sen tytäryhtiöiden velkaantuminen. 
   Se on kaukana siitä, mitä kuntastrategialla on tavoiteltu.
   Talousarvioesityksen mukaan kuntavelan ”rajapyykki” on 3000 euroa asukasta kohti. Sitä suuremmaksi se ei siis saisi nousta, ei hyväksytyn strategian mukaan eikä muutenkaan. Mutta jostakin syystä kuntakonsernin velka saa kasvaa.
   Ja niin se kasvaakin, aivan ennätysvauhtia. Jaksolla 2011 – 2016 se kasvaa 3879 eurosta 8206 euroon asukasta kohti. Siten se vuonna 2017 olisi jo noin kolminkertainen kuntavelan ”rajapyykkiin” verrattuna.
   Mitä tämä tarkoittaa?
   Tämä tarkoittaa sitä, että jos konsernitalouden velan kasvua ei saada aisoihin, odotettavissa on kuntayhtiöiden pilkkominen ja myynti.  Näin suurten velkojen hoitoon kuntayhtiöiden oma kassavirta riitä. Ja mitä omaan pääomaan tulee, niin se on syöty muutamassa vuodessa.
   Mäntsälän vasemmisto on sitä mieltä, että tämäkin kissa olisi nyt nostettava pöydälle. Myös konsernivelka ja sen hoito on sisällytettävä kunnan strategiaan.

Erkki Laukkanen, Vas.


 Avoimuuden illuusio on murtumassa (14.10.2013)

   Yksi aikakausi on päättymässä: usko siihen että päätöksentekomme olisi avointa ja puolueetonta on päättymässä. Tämä näkyy selvästi myös siinä tavassa, jolla kunnan johtoryhmän esittelemästä holding-yhtiöstä on keskusteltu.
   Hyvä niin.
   Tähän asti olemme aivan liikaa luottaneet siihen, että virkamiehet ja poliitikot ajattelevat ja toimivat meidän puolestamme ja meidän parhaaksi. Tämän luottamuksen varjossa kunnallinen valta on alkanut elää omaa elämäänsä, valtuuston ja kuntalaisten valvovan katseen ulottumattomiin.
   Mäntsälä ei ole poikkeus säännöstä.
   Esitys uudesta, sekä Mäntsälän sähkön että Mäntsälän veden kattavasta holding-yhtiöstä on vain yksi esimerkki tästä kehityksestä. Toinen, ja täysin keskustelun ulkopuolelle jäänyt esimerkki, on elinkeinopolitiikan ulkoistaminen Mäntsälän yrityskehitys Oy:lle jo 1.1.2003. 
   Yhtiön omistavat Mäntsälän kunta (70 %) ja Mäntsälän Sähkö (30 %). Mutta se, millaista elinkeinopolitiikkaa yhtiö meidän nimissämme tekee, on kuntalaisilta osakeyhtiölainsäädännöllä salattu. 
   Kunta ei pääse vaikuttamaan edes yhtiön toimitusjohtajan valintaan. Saati sitten, että kuntalaiset voisivat vaikuttaa yhtiön elinkeinopoliittisiin linjauksiin.
   Otetaan esimerkki. 
   Mäntsälä-lehden vaalikoneessa kysytään: ”Jos lentokenttä joka tapauksessa tulee, haluan sen mieluummin Mäntsälään kuin naapurikuntiin.”  Kysymys ilmentää lähinnä alueellista uhoa, kuin elinkeinopoliittista harkintaa.
   Mikä kentästä tekisi kannattavan, kun kaikki muut kentät paitsi Helsinki-Vantaa ovat tappiollisia?
Lentokentän kaupittelu johtuu nähdäkseni vain siitä että kunnallisessa osakeyhtiössä veronmaksajan piikkiin voi panna melkein mitä vaan, ilman että he itse siitä mitään tietävät. 
Kyllä tällaisesta holhouksesta pitäisi jo päästä eroon?

Erkki Laukkanen, Vas.

Hoiva ja palveluasuminen Mäntsälässä (28.9.2013)

   Osallistuin 25.9. Mäntsälän Omaistoiminnan neuvottelukunnan järjestämään vaalipaneeliin. Puhuimme vaikeista asioista, kuten mielenterveys- ja päihdepalveluista – siitä, miten vastuut jaetaan viranomaisten ja omaisten kesken.
   Jotakin olennaista jäi sanomatta.
   Kartoittamatta jäivät palveluasumiseen liittyvät mahdollisuudet ja rajoitukset. Kaiken hoivan kun ei tarvitse eikä pidä tapahtua kotona tai laitoksessa. Yhä suurempi osa hoivasta on suunnattavissa palveluasumiseen, joka koostuu asumisesta ja asumiseen sisältyvistä hoito-, hoiva- ja muista tarvittavista tukipalveluista. Palveluasuminen on sekä hoidollinen että taloudellinen mahdollisuus.
   Palveluasumisen kohderyhmiä ovat jo pitkään olleet ikääntyneet, vammaiset, mielenterveyskuntoutujat ja muut erityisryhmät, kuten päihdekuntoutujat. Mutta tarpeeseen verrattuna palveluasuntojen rakentaminen on pysynyt pienenä. Ja yhä suurempi osa hankinnoista on tilattu suurilta, sosiaalisiksi rakentajiksi naamioituneilta firmoilta, ei alueen omilta tuottajilta (TEM raportteja 24/2012).
   Tämä on ongelmallista, sillä vastuu palveluasumisen kehittämisestä on kunnilla. Seuraavien 10 vuoden aikana palveluasumisen tarpeen tyydyttäminen edellyttää todella mittavia ratkaisuja.
   Minun tiedossani ei ole, että Mäntsälä olisi ottanut vastuustaan kopin. Mutta voin toki olla väärässäkin. Olisi kuitenkin kiva kuulla, miten palveluasuntojen rakentamistarve on kunnassamme kartoitettu, ja millaisiin toimiin sen kartoituksen seurauksena on varauduttu.

Erkki Laukkanen (Vas.)

Syksyllä kaikki on toisin? (19.6.2013)

   Mäntsälän valtuusto piti maanantaina kevätkauden viimeisen istuntonsa. Esillä olivat mm. talousarvioraamista päättäminen ja kuntastrategian päivittäminen. Suurimmalta osalta näitä asioita koskeva päättäminen siirtyi kuitenkin syksyyn.
   Mikä syksyllä voisi olla toisin?
   No, toki tietämyksemme kunnan todellista tilanteesta voi syksyyn mennessä parantua.  Mutta samalla menetetään myös aikaa. Ja jos ajattelutapa ei muutu, päätöksenteon lykkääminen voi hyvinkin jatkua. Voi myös olla, että syksyllä tajuntamme valtaavat vielä suuremmat asiat, kuten kuntarakenteesta päättäminen.
   Ilman veroäyrin korotusta, velkaantuminen kiihtyy erityisesti kunnan konsernitaloudessa, tytäryhtiöt mukaan lukien.  Esitetyssä talousarvioraamissa konsernitalous kuitenkin loisti poissaolollaan.  Raamissa oli arvioitu vain kunnan omaa taloutta, jota viimeiset vuodet on yritetty pelastaa konsernitalouden kustannuksella. Ongelmia on yksinkertaisesti lakaistu maton alle.
   Ja mitä konsernitaloutta suppeampaan kuntatalouteen tulee, niin sielläkin ristiriita raamin ja strategiaan kirjattujen tavoitteiden välillä on huutava. Jopa lakimääräiset poistot rahoitetaan pääosin velkarahalla. Ja näin on ollut jo kauan.
   Tämä ajattelutapaongelma ei ajan myötä itsestään parane. Mäntsälän Vasemmiston mielestä tämä ongelma on ratkaistava syksyn strategiakeskusteluissa. On joko korjattava strategiaa, tai sitten taloutta.
   Muuten meidät hukka perii.

Erkki Laukkanen, Vas

Avoimuuden illuusio on murtumassa (30.10.2012)

   Yksi aikakausi on päättymässä: usko siihen että päätöksentekomme olisi avointa ja puolueetonta on päättymässä. Tämä näkyy selvästi myös siinä tavassa, jolla kunnan johtoryhmän esittelemästä holding-yhtiöstä on keskusteltu. Hyvä niin.
   Tähän asti olemme aivan liikaa luottaneet siihen, että virkamiehet ja poliitikot ajattelevat ja toimivat meidän puolestamme ja meidän parhaaksi. Tämän luottamuksen varjossa kunnallinen valta on alkanut elää omaa elämäänsä, valtuuston ja kuntalaisten valvovan katseen ulottumattomiin.
   Mäntsälä ei ole poikkeus säännöstä.
   Esitys uudesta, sekä Mäntsälän sähkön että Mäntsälän veden kattavasta holding-yhtiöstä on vain yksi esimerkki tästä kehityksestä. Toinen, ja täysin keskustelun ulkopuolelle jäänyt esimerkki, on elinkeinopolitiikan ulkoistaminen Mäntsälän yrityskehitys Oy:lle jo 1.1.2003. 
   Yhtiön omistavat Mäntsälän kunta (70 %) ja Mäntsälän Sähkö (30 %). Mutta se, millaista elinkeinopolitiikkaa yhtiö meidän nimissämme tekee, on kuntalaisilta osakeyhtiölainsäädännöllä salattu. 
   Kunta ei pääse vaikuttamaan edes yhtiön toimitusjohtajan valintaan. Saati sitten, että kuntalaiset voisivat vaikuttaa yhtiön elinkeinopoliittisiin linjauksiin.
   Otetaan esimerkki. 
   Mäntsälä-lehden vaalikoneessa kysytään: ”Jos lentokenttä joka tapauksessa tulee, haluan sen mieluummin Mäntsälään kuin naapurikuntiin.”  Kysymys ilmentää lähinnä alueellista uhoa, kuin elinkeinopoliittista harkintaa.
   Mikä kentästä tekisi kannattavan, kun kaikki muut kentät paitsi Helsinki-Vantaa ovat tappiollisia?
   Lentokentän kaupittelu johtuu nähdäkseni vain siitä että kunnallisessa osakeyhtiössä veronmaksajan piikkiin voi panna melkein mitä vaan, ilman että he itse siitä mitään tietävät. 
   Kyllä tällaisesta holhouksesta pitäisi jo päästä eroon?

Erkki Laukkanen, Vas.

Julkiset hankinnat julkisiksi (12.10.2012)

   Jokin tässä systeemissä mättää: kuntavaaleihin mennä Eurooppa edellä, vaikka kotoperäisiäkin ongelmia on vaikka muille jakaa. Yksi sellainen on julkiset hankinnat kunnissa. Ne ovat julkisia vain nimensä osalta. Muuten eivät ole.
   Miten tämä on mahdollista?
   Yksi syy on huono tilastointi.  Vuonna 2010 ns. kynnysarvot ylittäviä julkisia hankintoja tehtiin jo noin 35 miljardilla eurolla, josta noin 60 prosenttia kuntien ja kuntayhtymien tekemiä hankintoja. Hankintojen kokonaisarvoa, mukaan lukien kynnysarvot alittavat hankinnat, ei tiedä kukaan.
   Toinen syy on huono hallinto. Kunnat ja kuntayhtymät ovat laiminlyöneet valvonnan. Vain muutamissa kunnissa on jonkinlainen tilausrekisteri tilaustoiminnan koordinointia varten, sisäistä tarkastustoimintaa virheiden korjaamista varten ja sopimusrekisteri hankintatoimen julkista arviointia varten.
   Kolmas syy on päätöksenteon läpinäkymättömyys. Sitä, kuka päätti, miten päätti ja millä seurauksella päätti, on jälkikäteen lähes mahdotonta täsmentää. Siksi en yhtään ihmettele niitä kärkeviltä kuulostavia lauseita, joita keskusrikospoliisin korruptiovastaava, komisario Juuso Oilinki on julkaissut.
   Salailu on korruption kasvupohja.
   Mäntsälä ei ole tässä asiassa esiintynyt edukseen. Tämän sanottuani en halua osoittaa sormella vain muutamaa toimijaa, jotka olisivat toki voineet antaa hankintatoimelle toiset kasvot. Nähdäkseni he kuitenkin edustavat vain ns. maan tapaa. Sen taakse meillä suomalaisilla ei ole ollut kanttia katsoa.
   Nyt tilanne on kuitenkin niin huono, että sekin on tehtävä. On täysin kestämätöntä, että jo noin 20 prosenttia bruttokansantuotteestamme käytetään tavalla, josta meillä veronmaksajilla on vain marginaalista tietoa.  Se, että näin on, ei ole lopulta kenenkään etu.
   Julkisista hankinnoista on tehtävä julkisia!

Erkki Laukkanen, Vas.

Hoiva ja palveluasuminen Mäntsälässä (28.9.2012)

   Osallistuin 25.9. Mäntsälän omaistoiminnan neuvottelukunnan järjestämään vaalipaneeliin. Puhuimme vaikeista asioista, kuten mielenterveys- ja päihdepalveluista – siitä, miten vastuut jaetaan viranomaisten ja omaisten kesken.
   Jotakin olennaista jäi sanomatta.
   Kartoittamatta jäivät palveluasumiseen liittyvät mahdollisuudet ja rajoitukset. Kaiken hoivan kun ei tarvitse eikä pidä tapahtua kotona tai laitoksessa. Yhä suurempi osa hoivasta on suunnattavissa palveluasumiseen, joka koostuu asumisesta ja asumiseen sisältyvistä hoito-, hoiva- ja muista tarvittavista tukipalveluista. Palveluasuminen on sekä hoidollinen että taloudellinen mahdollisuus.
   Palveluasumisen kohderyhmiä ovat jo pitkään olleet ikääntyneet, vammaiset, mielenterveyskuntoutujat ja muut erityisryhmät, kuten päihdekuntoutujat. Mutta tarpeeseen verrattuna palveluasuntojen rakentaminen on pysynyt pienenä. Ja yhä suurempi osa hankinnoista on tilattu suurilta, sosiaalisiksi rakentajiksi naamioituneilta firmoilta, ei alueen omilta tuottajilta (TEM raportteja 24/2012).
   Tämä on ongelmallista, sillä vastuu palveluasumisen kehittämisestä on kunnilla. Seuraavien 10 vuoden aikana palveluasumisen tarpeen tyydyttäminen edellyttää todella mittavia ratkaisuja.
   Minun tiedossani ei ole, että Mäntsälä olisi ottanut vastuustaan kopin. Mutta voin toki olla väärässäkin. Olisi kuitenkin kiva kuulla, miten palveluasuntojen rakentamistarve on kunnassamme kartoitettu, ja millaisiin toimiin sen kartoituksen seurauksena on varauduttu.

Erkki Laukkanen (Vas.)

Miksi valtion annetaan päättää kuntaveron tuotosta? (3.5.2012)
   Kuntarakenneuudistuksessa on alleviivattu sitä, että kunnalla on jatkossakin perustuslaillinen oikeus päättää itse taloudestaan. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, miten valtio kuntien veronkantoa rajaa kunnallisverosta tehtävien vähennysten avulla.
Näin on käynyt myös Mäntsälässä. Vaikka kunnallisveroprosenttia on nostettu, todellinen (efektiivinen) veroaste on laskenut. 
   Miten tämä on mahdollista?
   Kunnallisverotuksessa tehdään ensin vähennyksiä veronalaisista ansiotuloista. Tällaisia vähennyksiä ovat muun muassa matkakustannukset, tulonhankkimiskulut, ansiotulovähennys ja perusvähennys. Jäljelle jäävästä verotettavasta tulosta lasketaan kunnallisveroprosentin mukainen vero.
   Sitten tehdään vähennykset verosta. Tällaisia vähennyksiä ovat työtulovähennys, kotitalousvähennys sekä asuntolainan koron alijäämähyvitys.. Se, mitä jäljelle jää, on todellista (efektiivistä), kunnalle tulevaa kunnallisveroa. 
  Oheisesta kuviosta näkee Mäntsälän kunnanvaltuuston päättämän veroprosentin ja efektiivisen veroasteen kehityksen jaksolla 2001 - 2012. Efektiivisen veroasteiden ennusteet vuosille 2011 ja 2012 perustuvat Kuntaliiton laskelmiin.
   Näin se on mennyt Mäntsälässä.
   Vuonna 2001 Mäntsälän veroprosentti oli18.25, ja efektiivinen veroaste14.20. Valtion päättämien vähennysten osuus oli näiden kahden erotus, 4 prosenttiyksikköä. Vuonna 2012 eron arvioidaan nousevan 5.5 prosenttiyksikköön. 
   Siitä, että veroprosenttia on jaksolla 2001 – 2012 nostettu 1.5 prosenttiyksikköä, ei siten ole jäänyt kunnille mitään.
   Mitä tästä opimme?
   Kunnallisvero ei ole enää kunnan omissa käsissä. Valtio on tullut väliin tavalla, joka vaarantaa sen verotusoikeuden, joka perustuslaissa kunnille on säädetty.
   Olen suuresti ihmetellyt sitä, että tätä kissaa ei ole pöydälle nostettu. Osana kuntarakenneuudistusta tämäkin asia on nyt selvitettävä.
   Muuten tulee pää vetävän käteen.

Erkki Laukkanen
Tarkastuslautakunnan jäsen, Vas.

Mukaan kokeiluun, yhdessä tai yksin  (23.2.2012)
   Työ- ja elinkeinoministeriö ja Suomen Kuntaliitto käynnistävät syksyllä hallitusohjelmaan sisältyvän hallituskauden kestävän kokeilun, jolla pyritään löytämään uusia paikalliseen kumppanuuteen perustuvia työmarkkinoille integroinnin malleja. Kokeilu tarjoaa kunnille nykyistä paremmat mahdollisuudet vaikuttaa siihen, millä tavoin pitkään työttömänä olleiden palvelut järjestetään. Kokeilu toteutetaan ajalla 1.9.2012 – 31.12.2015.
   Kuntaliiton sivuilta huomasin, että haku kokeiluun on alkanut. Miksi emme hakisi, joko yksin tai yhdessä muiden Keski-Uudenmaan Työ- ja elinkeinotoimiston kuntien (Järvenpää, Kerava, Mäntsälä, Pornainen, Pukkila, Tuusula) kanssa. Kokeilu, joka on suunnattu pitkäaikaistyöttömille ja erityisesti niille, joilla työttömyys on kestänyt jo yli kaksi vuotta, tarjoaisi puitteet sellaisen ongelman hoitoon, jonka edessä olemme olleet neuvottomia jo pitkään.                      
   Kokeilu tarjoaa kunnille nykyistä paremmat mahdollisuudet vaikuttaa siihen, millä tavoin pitkään työttömänä olleiden palvelut järjestetään. Kokeilukunnissa työllistymistä edistävät palvelut toteutetaan moniammatillisena sektorirajat ylittävänä yhteistyönä. Keskeistä kokeilussa on uusien palvelujen ja toimintamallien kehittäminen ja käyttöönotto.
   Perusteeksi sivuun jäämiseksi ei riitä se, että Mäntsälässä pitkäaikaistyöttömyys (199 ihmistä tammikuussa 2012) ei ole aivan yhtä paha ongelma kuin maassa keskimäärin. Itse asiassa kohtuullisen hyvä lähtökohtatilanne mahdollistaa juuri sellaisen yksilöllisen harkinnan, jonka puutteesta pitkäaikaistyöttömyyden torjunta on jo pitkään kärsinyt. 
   Kokeilun toteutukseen on varattu kunnille valtion talousarviossa erillistä kokeilumäärärahaa, joka olisi myös aitoa lisäystä siihen, mitä nyt käytössä on.

Erkki Laukkanen, Vas.

Paranevatko kaikkien palvelut? (12.2.2012)
    Kunnallishallinnon rakennetyöryhmän selvitys julkaistiin 8.2.2012. Tavoitteeksi asetetaan vahvat peruskunnat, joita olisi
66 - 70 kappaletta. Hallituksen mielestä tulevaisuus on nyt avoin.
   Esityksen moottorina on suuruuden ekonomia. Kun toiminnan skaalaa kasvatetaan, palveluyksikköä kohti lasketut kustannukset laskevat, ja säästöä syntyy. Syntynyt säästö on sitten mahdollista käyttää hyvinvointipalveluiden turvaamiseen.
   Ongelmallista tässä on vain se, että näyttö tästä vaikutusketjusta puuttuu. Se mietinnössä puolittain tunnustetaan (s. 100), mutta jostakin syystä tätä ongelmaa ei avata. Tämä on outoa, ja ristiriitaista: jotta suuruuden ekonomialla voisi jotakin perustella, se pitäisi ensin osoittaa.
   Toinen ongelma koskee demokratiaa, kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia vaikuttaa oman asuinalueensa, kuten kuntansa, asioihin.  Jos palvelujen keskittäminen asettaa kuntalaiset eriarvoiseen asemaan palvelujen saajina, kuntauudistus ei ole kestävällä pohjalla.
  Onneksi työryhmä on tuottanut erikseen myös läänikohtaiset raportit, joissa kysymyksenasettelu on yleisraporttia konkreettisempi. Juuri tällaista raporttia, jossa alueiden keskinäistä linkittymistä tarkastellaan alueellista kokonaisuutta vasten, olisimme tarvinneet 1990-luvulla, kun aluelainsäädäntöä muilta osin uudistettiin.
   Mäntsälälle suunniteltu osa metropolialueen reunassa ei paljon yllätä. Mietinnön mukaan "Suur-Mäntsälää" ei koskaan syntyisi. Syntyisi vain keskikokoinen Mäntsälä, yhdessä Pukkilan ja Pornaisten kanssa. Tilastollisilla tunnusluvuilla vertaillen seura voisi toki olla parempikin. Mutta kokonaisuuden kannalta se ei ole olennaista, jos kuntayhteistyötä tehdään vielä jatkossakin, ja jos tasausjärjestelmästä pidetään kiinni.
   Mutta pidetäänkö, sitä raportista ei suoraan näy. Jos ei pidetä, eriarvoisuus kansalaisten välillä kasvaa varmasti. 

Erkki Laukkanen, Vas.

KUNTAVAALIN 2008 ALLA JULKAISTUJA:

Sosiaalinen asuntotuotanto käyntiin
   Kuulemani mukaan Mäntsälän kunta ei ole rakennuttanut yhtään vuokra-asuntoa seitsemään vuoteen ja yksityisellä puolellakin rakentaminen on ollut vaatimatonta. Kunnallisia vuokra-asuntoja on nyt 532 ja vuokra-asuntojonossa on noin 160 hakemusta. Mitä siis pitäisi tehdä?
    No, tietysti pitäisi rakentaa lisää, kuten tässäkin lehdessä on kirjoitettu. Mutta mistä rahat, siitä en ole kirjoituksia nähnyt. Vaiteliaisuus tässä asiassa on outoa, koska yleisesti hyväksytty tavoite työpaikkaomavaraisuuden kasvattamiseksi edellyttää lisää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Niinpä tuntuisi luontevalta, että kunta arvioisi tätä sosiaalisen asuntotuotannon rahoitusta samalla tavalla kuin se arvioi uusien yritysten hankkimista Mäntsälään: investoinnit vuokra-asumiseen tuottavat kyllä itsensä aivan varmasti aikanaan takaisin. Ja jos kunnan rahaa riittää miljoonakaupalla yritysten sijoittumispäätösten vauhdittamiseksi, niin kyllä sitä pitäisi sitten riittää myös sen hintaisen asumisen tuottamiseen, jonka noissa yrityksessä työskentelevät työntekijät voivat kohtuudella maksaa.
   Mutta toki muitakin syitä on. EU:ssa on pitkään väännetty kättä oikeudesta porrastaa arvonlisäveroa. Ja nyt sieltä vihdoinkin selkokielellä kerrotaan, että sosiaaliseen asuntotuotantoon voidaan soveltaa yleistä arvonlisäveroa (22 %) pienempää prosenttia. Tulkinnanvaraisena tämä oikeus on tosin ollut EU-tasolla olemassa jo pitempään, ja useimmat maat sitä ovat myös käyttäneet. Miksei siis myös Suomi käyttäisi? Itse kukin meistä voi kuvitella, mitä se tarkoittaisi tuotantokustannuksille ja sitä kautta vuokratasolle.
    Jos sinivihreä hallituksemme suo, tämä mahdollisuus on olemassa jo ensi vuonna.
   Miksi emme siis käynnistäisi heti sellaista asuntotuotantoa, jota välttämättä tarvitsemme ja jonka kustannukset ovat selvässä laskussa?

Erkki Laukkanen, Vas.

Liikenneturvallisuus, mitä se on?
   Viimeisen kuukauden aikana olen joutunut kertaamaan turvallisen liikenteen aakkosia. Syynä on ajo-opetuslupa poikani opettamiseen B-korttia varten. Se tulee näin vähän halvemmaksi ja samalla oma tietämykseni turvallisesta liikenteestä paranee.
   Erityisesti yksi kysymys opetusaineistossa pysäytti miettimään turvallisuutta Mäntsälässä. Se oli kysymys asioista, joilla liikenneturvallisuutta voitaisiin edelleen parantaa. Pysäyttävää kysymyksessä oli mallivastaus. Sen mukaan avain turvalliseen liikenteeseen on selkeä katusuunnitelma, jossa taajamien kevytliikenne erotetaan ajoneuvoliikenteestä. Siis jotakin sellaista, jonka aikaansaaminen on sekä liikennesuunnittelun että kuntakaavoituksen vastuulla.
   Syy tämän asian alleviivaamiseen tulee onnettomuustilastoista. Vakavissa onnettomuuksissa syynä on usein ollut niinkin arkipäiväinen asia kuin kohtaaminen. Kun liikennemäärät lisääntyvät, kohtaamisetkin varmasti lisääntyvät - ja niin lisääntyvät myös onnettomuudet ellei kohtaamistilanteita turvallisiksi suunnitella.
   Mäntsälässä näistä asioista ei tiettävästi ole paljoa puhuttu. Ja jos on puhuttu, niin varsin usein neuvoksi keksitty koulutus- ja asennekasvatus. Aivan välttämättömiä asioitahan nekin liikenneturvallisuuden kannalta ovat, mutta nekään eivät varmasti kesää tee, jos rakenteelliset asiat ovat pielessä.
   Me Mäntsälän vasemmisto olemme näin kuntavaalien alla painottaneet, että lähtökohta toimivalle ja turvalliselle liikenteelle on asiantuntijoiden laatima kattava liikennesuunnitelma, jossa kevyt liikenne on erotettu ajoneuvoliikenteestä, jossa suuret liikennevirrat on ohjattu taajamien ohi, ja jossa katuvalaistus takaa turvallisen kohtaamisen myös pimeällä.
    Ei liikenneturvallisuus nyt Mäntsälässä aivan huono ole, mutta liikenteen määrän kasvun seurauksena se voi piankin huonoksi muuttua. Siksi liikennesuunnitelma olisi saatava keskustelun kohteeksi varsin pian.

Erkki Laukkanen, Vas.

Kunta, strategialla vai ilman
    Useamman vuoden ajan kuntahallinnossa on puhuttu uudesta kuntastrategiasta, joka olisi ohjenuorana nimenomaan nyt valittavalle kunnanvaltuustolle ja kunnanhallitukselle. Jostakin syystä asian valmistelu ei vain ole edennyt. Ja aivan tuoreiden lehtitietojen mukaan strategian valmistelun käynnstäminen on lykätty vaalien yli.
   Miksi on lykätty? Tämä kirjoittelusta ei oikein selviä. Mutta pienen kyselykierroksen jälkeen pintaan on noussut tieto siitä, että tekotavasta vallitsee erimielisyys. Osa kuntavaikuttajista tilaisi mielummin selvityksen konsultilta kuin kunnan omilta vaikuttajilta.
   Ei mitenkään harvinainen näkemysero. Mutta miten siihen pitäisi suhtautua? Minun mielestäni on selvää, että kunta ilman strategiaa on huonompi juttu kuin kunta strategialla. Mutta toki vain sillä ehdolla, että strategia on toimeenpanokelpoinen. Sellaiseksi kyllä kelpaa rajallisempikin viisaus, jos näkemyksen päivitys ajan myötä sallitaan. Sen lopullisen viisauden tavoittelu on sen sortin hallinnollista eliltismiä, että sen odotteluun meillä ei ole varaa.
   No, nyt kuitenkin ollaan siinä tilanteessa, että uusi valtuusto joutuu aloittamaan tyhjältä pöydältä. Ja jotta nopeasti jotakin pöydälle saataisiin, paineet konsultin tilaamiseen kasvavat. Tästä asetelmasta en pidä. Se on ensinnäkin tekemällä tehty asetelma, ja toiseksi: konsultit tekevät yleensä juuri sellaisen paperin kuin tilaajat haluavat. Toki poikkeuksiakin on.
   Olen itse kuullut, miten hyvinkin nimekkäät ja hyvässä maineessa olevat konsultit ovat ensin tilaajiltaan suoraan kysyneet, millaisia suosituksia te haluatte. Haluatteko, että jatketaan entiseltä pohjalta, vai pannaanko kaikki uusiksi? Näin menetellen ei tuloksena ole toimeenpanokelpoinen kuntastrategia, vaan joukko uusia ongelma, joiden ratkomiseen uuden valtuuston ensimmäiset vuodet hukataan.
   Tätäkö tässä nyt tavoitellaan?
   Eikö sittenkin olisi parempi mitoittaa suu säkkiä myöten, ja sallia poliittisin perustein valittujen vaikuttajien ottaa vastuu poliittisen asiakirjan valmistelusta. Se saattaa viedä hieman enemmän aikaa kuin konsultilta tilattu paperi. Mutta toimeenpanossa sekin aika otettaisiin varmasti takaisin.
   Olisiko tämä mahdollista Mäntsälässä?

Erkki Laukkanen. Vas.

Uimahalli, aivan liian kallis hanke?
   Uimahallista on puhuttu ainakin vuodesta 1987 lähtien, kun monitoimitalo rakennettiin - ja rakennettiin lopulta tietoisesti ilman uima-allasta. Nyt jälkeenpäin sitä on vähän harmiteltu, sillä jo valmistuneen rakenteen täydentäminen altaalla on todella ongelmallista. Ja sitten on vielä tämä rahakysymys: mihin meillä oikeastaan on varaa?
   Sitä minä en tiedä, mutta jospa nyt kuitenkin vähän haarukoitaisiin.
   No, meitähän on Mäntsälässä noin 20 000 ihmistä. Se on kyllä aika vähän normaalikokoista uimahallia ajatellen. Mutta jos pienempikin kelpaisi, niin haarukaksi voisi hyvinkin tulla 5 - 10 miljoonaan euroa. Valtaosin se olisi kuitenkin nettorahoitusta, valtion tuki liikuntapaikkojen rakentamiseen on vähäinen.
   Mutta toisaalta, uimahalli kuntalaisia kuitenkin kiinnostaa vähän samoista syistä kuin se kiinnosti 27 000 asukkaan Kangasalaa. Niinpä päätös hallista tehtiin ja se valmistuu ensi keväänä. Kuntien tunnusluvuista en ole löytänyt mitään sellaista, joka Kangasalasta tekisi huonon verrokin Mäntsälälle ja sen ympäristölle.
   Jos halli siis sattuisi Mäntsälän lisäksi kiinnostamaan myös Pukkilaa, Askolaa ja Pornaista, niin väestöpohja menisi kirkkaasti yli 30 000 asukkaan. Se olisi jo jotakin sellaista, että suunnittelupäätös voisi olla hyvinkin perusteltu: jos halutaan, niin millaista ja millä ehdoin.
   Kuvitellaan nyt, että hankkeen hinnaksi tulisi noin 7 miljoonaa euroa, ja kustannusrasitus jaettaisiin seitsemälle vuodelle, niin karkeasti kustannusrasitus asukasta kohti olisi noin 40 euroa per vuosi. Tämän lisäksi tulisivat tietysti vielä käyttökustannukset yms.
   Voi olla, että tämä sormiharjoitelma herättää ihmetystä kunnan päättäjissä. Mutta niin pitääkin. Minusta asiassa olisi nyt hyvä päästä eteenpäin. Jos ei nyt ihan rakennettuun uimahalliin asti, niin selvitysvaiheeseen asti.
   Sen selvitystyön pohjalta olisi sitten aikanaan mahdollista päättää mahdollisen rakentamisvaiheen laajuudesta ja aikataulusta. Se, että katuparlamentti saa vuosikymmenestä toiseen pallotella asialla ilman minkäänlaista haarukkaa, on huonoa valmistelua.

Erkki Laukkanen. Vas.

Sairasta työskentelyä
   Osallistuin viime keskiviikkona Etelä-Suomen Sanomien vaalipaneeliin kuntatalolla. Yksi asia, josta kättä väänsimme, oli kuntasektorin tuottavuus. Asian nosti esille Kokoomuksen Kari Järvenpää. Hän kun oli päätynyt siihen käsitykseen, että työn tuottavuus julkisella sektorilla - ja erityisesti kuntasektorilla - oli selvästi huonompaa kuin yksityisellä sektorilla. Niin huonoa, että yksityisellä sektorilla vastaavasta kehityksestä oli tullut seurauksia, kuten irtisanomisia.
   En tiedä, mistä Järvenpää tietonsa on saanut, mutta minulla on tästä asiasta aivan toisenlaista tietoa. Sain hiljattain valmiiksi Petri Böckermanin kanssa tekemäni tutkimuksen sairaana työskentelyn syistä, ja niiden tulosten valossa Järvenpään suositukset kuulostavat todella ongelmallisilta. Kunnissa - ja julkisella sektorilla laajemminkin - sairaana työskentely on selvästi yleisempää kuin yksityisellä sektorilla. Neljä kymmenestä julkisen sektorin työntekijästä on viimeisen vuoden aikana ollut useamman kerran sairaana töissä.
   Miksi ovat olleet? Miksi he eivät ole pysyneet sairaana poissa työpaikaltaan? Näihin kysymyksiin löysimme vastauksen työ- ja työaikajärjestelyistä. Erityisesti julkisella sektorilla työskentelevien naisten työ on organisoitu siten, että vastuuta töistä ja asiakkaista täytyy kantaa myös sairaana. Sijaisjärjestelyistä ei ole pelastusta tullut, ja velvollisuuden tunnosta myös säännöllistä ylityötä tehdään sairaana, vaikka ylitöistä ei rahallista korvausta tulisikaan.
   Toisin sanoen, kuva julkisen sektorin työstä on hyvin erilainen kuin Järvenpäällä. Ja niin ovat myös poliittiset suositukset. Väkeä vähentämällä työpaineet ei varmasti hellitä. Töitä toisin organisoimalla voivat hellittää. Mutta rajansa tälläkin on. Se tyhjän kukkaron diktatuuri, johon valtio on valtionosuusjärjestelmiä remontoimalla kunnat saattanut, pitää yllä sairaana työskentelyä täsmälleen niin kauan kuin velvollisuuden tunto ajaa itsesuojeluvaiston ohi.
   Kyllä julkisen sektorin työ yleensä, ja kuntasektorin työ erityisesti, ovat nyt sillä rajalla, jonka toisella puolella on tarjolla vain palvelua vailla laatua. Sitä uhkakuvaa vastaan me Vasemmistoliitossakin olemme töitä tehneet. Ja totisesti toivoisimme, että harhaisilla tuottavuusnäkemyksillä tätä tavoitetta ei vaarannettaisi.

Erkki Laukkanen , Vas.

Vuorisaarna, ja sen jälkeen
   Kalevi Ylisirniö kysyy (MVU 25.9.) "kenelle vastuu kuuluu yhteiskunnassa"?  Ihan hyvä kysymys, kun markkinoista ei vastuunkantajaksi selvästikään ole. Mutta mikä on vastaus? Onko se Matteuksen evankeliumi a la SDP, kuten Kalevi viestittää, vai tarvitaanko vielä jotakin muuta?
   Itse luulen, että vastaus Kalevin kysymykseen on luonteeltaan maallinen. Aika ajoin arvopohjamme rapautuu ja kiintotähdeksi asettuu raha ja sen johdannaiset. Niin kävi meillekin joskus 20 vuotta sitten. Jenkeistä tuli vahva rahateoria, jonka mukaan velan määrä ei ole ongelma, jos sijoitukset hajotetaan taiten. Rahasta tuli Jumala, ja uskoksi käsitys pommin varmoista rahoitusinstrumenteista.
   Ja sitten ne instrumentit räjähtivät, ensin Suomessa ja nyt Jumalan luvatussa maassa, USA:ssa.
   En usko, että demarit ovat tästä markkinauskosta sen vapaampia kuin muutkaan. Enkä usko, että arvopohjamme rapautumisella on mitään selityksellistä yhteytä vuorisaarnan tai muiden pyhien kirjoitusten kanssa.
   Kyllä me ihmiset olemme ongelmamme synnyttäneet ihan omin toimin, omia hyötyjämme maksimoidessa. Siksi vastuu on meidän, jotka olemme sallineet ahneuden uskonnoksi nousta. Puhdistautuminen pyhillä kirjoituksilla tai käsien pesu hädän hetkellä ei kieli vastuusta, vaan jostakin paljon alkeellisemmasta asenteesta: itsesuojeluvaistosta.
   Tavallaan se on ymmärrettävää, mutta ennen kaikkea se on tekopyhää. Näin tehden poliittiset valinnat palautetaan taas kerran lapselliseen "hyvät vastaan pahat" asetelmaan, enkelien ja demonien väliseksi kamppailuksi meidän kuolevaisten sieluista.
   Voi tosin olla, että Kalevi tarkoitti jotakin muuta. Niin tai näin, Jumalan sanan politisoiminen ei meitä varmasti vastuusta vapauta.

Erkki Laukkanen, Vas.

Onko Nurmijärvestä meille malliksi?
    Näillä sivuilla on usein viitattu Nurmijärveen Mäntsälän verrokkina. Siitä, miksi viitataan, en ole oikein päässyt jyvälle. Yhtäältä halutaan tiivistä rakentamista, mutta toisaalta ei halutakaan. Aivan kuin tavoitteena olisi punainen tupa ja perunamaa jossakin kuntakeskuksessa jonkin kauniin järven rannalla.
    Mutta ongelmana voikin olla sopivan verrokin puute. Voi olla, että toimivampaa verrokkia pitää hakea maamme rajojen ulkopuolelta. Ja niin tehtäessä on löydetty Ruotsin Vaxjö. Siellä kun on tehty muutakin kuin hajakeskitetty.
    Växjössä on tehty strateginen valinta ympäristöystävällisyydestä, johon ovat sitoutuneet niin kunnallinen sektori kuin paikallinen elinkeinoelämä. Vaxjössä on kunnostettu rehevöityneet vesistöt ja rakennettu täysin bioenergialla toimiva voimalaitos. Lisäksi Vaxjö on päättänyt puolittaa ilmastopäästönsä ja irtautua fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Julkinen liikenne ja tiiviit taajamat ovat vain valitun strategian luonnollinen seuraus, ja sen tiedon mukaisesti Ruotsin valtio kuntien toimintaa tukee.
    Jostakin syystä nämä strategiset valinnat eivät ole meillä esille nousseet. Julkinen liikenne on kyllä usein mainittu, mutta mihinkään säästötavoitteisiin kestävän kehityksen puolesta ei meillä ole haluttu sitoutua. Keskustelua vastuunjaosta maan ja kuntien välillä ei ole.
    Miksi ei ole?  Sitä minä en tiedä. Mutta sen minä tiedän, että ilman strategisia valintoja irtiottoa tavaksi tulleesta emme näe. Saattaa käydä jopa päinvastoin. Niinpä Suomessa saatetaan ensi vuonna lopettaa jopa 500 bussivuoroa, jos linja-autoliikenne ei saa lisää tukea valtion budjetista. Ja sitä lisätukea tuskin tulee, jos maamme hallitus ei yhtäkkiä keksi yhteyttä kestävän kehityksen, yhdyskunnan rakenteen ja linja-autoliikenteen välille.
    Näissä kaikissa asioissa Ruotsi on meitä selvästi pitemmällä. Kun valtion rooli talkoissa on vakiintunut, kunnatkin ovat Vaxjön tavoin voineet oman panoksensa kestävän kehityksen eteen antaa.
    Mäntsälässäkin on aika mennä Nurmijärveä edemmäs kalaan.

Erkki Laukkanen, Vas.

Mäntsälän resepti taantumassa
    Jatkan päätoimittaja Kai Janhusen ja valtuutettu Heidi Spännärin pohdintoja Mäntsälän reseptistä taloudellisen tilanteen parantamiseen. Miten kunnan pitäisi toimia taantumassa, johon kansantalous on selvästikin ajautumassa?
    Spännärin mukaan laadukkaat peruspalvelut edellyttävät tervettä kuntataloutta ja terve kuntatalous riittävän suurta kuntakokoa ja hyviä elinkeinopoliittisia päätöksiä. No, tästähän me kaikki olemme varmasti ihan samaa mieltä.
    Mutta millaisia päätöksiä meidän pitäisi erityisesti tehdä näin laman kynnyksellä ja sen aikana? Siitä haluaisin pari poikkipuolista sanaa sanoa.
    Se, että lisävelkaantuminen lähtökohtaisesti tulkitaan epäterveeksi toimeksi, on iso virhe. Meidän velkamme asukasta kohti oli vuoden 2006 lopussa 1830 €, eli pari sataa yli maan keskiarvon. Vastaavasti konsernivelkamme Mäntsälän tytäryhtiöt mukaan lukien oli 2635 €, noin tuhat euroa alle maan keskiarvon.
    Asemamme on siis ihan "terve" muihin kuntiin verrattuna, ja mahdollistaa siten lainavetoiset investoinnit taantuman aikana. Niitähän me joka tapauksessa tarvitsemme, jos taloustieteen oppikirjoihin on uskominen. Lamassa julkisilla investoinneilla korvataan sitä yksityistä toimeliaisuutta, joka määritelmän mukaan taantumassa hyytyy.
    Jos emme korvaa, taantumasta tulee pitempi ja syvempi kuin muuten tulisi. Siksi olisi toivottavaa, että valtuutetut tätäkin asiaa vähän pohtisivat. Jos on olemassa joitakin investointeja, jotka joka tapauksessa täytyy joskus tehdä, voitaisiinko ne tehdä tulevan taantuman aikana?
    Itse olen pohdiskellut kahta avausta: sosiaalisen vuokra-asuntotuotannon (uudelleen) käynnistämistä ja uimahallia. Molemmille on omat perusteensa, ja molemmilla voidaan olennaisesti vaikuttaa Mäntsälän työllisyyden tasoon. Ei niitä tietysti molempia tarvitse samanaikaisesti käynnistää, mutta jotakin pitää käynnistää. Niiden vaikutus velkamäärään olisi näin ollen vain muutama satanen asuksta kohti. Mutta pitemmällä aikavälillä, yli suhdannekierron, jäisimme varmasti plussan puolelle.
    Parikymmentä vuotta taloustieteitä lukeneena uskallan väittää että se olisi myös kunnan talouden kannalta terveellistä.

Erkki Laukkanen,  Vas.

Takaisin


   
copyleft Erkki Laukkanen ja Röylän grafiikka