Jumalan maalatessa taivaankantta sinisellä värillä, maahan putosi muutamia väripisaroita.
Chow chow nuoli nämä pisarat ja sai kielensä siniseksi.
Kauan kauan sitten, eleli hurskas munkki metsän keskellä kaukana muusta asutuksesta.
Erakon ainoita tovereita olivat metsän eläimet ja kulkukoirat, joista hän huolehti. Eräänä talvena munkki loukkasi jalkansa niin pahasti,
ettei kyennyt lähtemään asumuksestaan. Munkkia olisi odottanut nälkäkuolema ja paleltuminen, jollei chow chow olisi pelastanut häntä. Koira toi hänelle ruokaa ja,
mikä tärkeämpää, polttopuuta.
Metsässä oli salaman kaatama ja polttama puu, jonka hiiltyneitä kappaleita chow chow kuljetti munkille,
jotta tämä saattoi valmistaa
ruokaa ja lämmittää asumustaan kovassa pakkasessa.
Palkkioksi ja muistoksi hyvästä teostaan koira sai pitää mustaksi värjäytyneen kielensä.
