Olen vuosimallia -92 oleva jyväskyläläinen. Opiskelen Jyväskylän Lyseon lukiossa, syksyllä aloitan kakkosvuositasolla. Perheeseeni kuuluu vanhempien lisäksi pikkuveli ja -sisko, kolme kultaistanoutajaa sekä leijonanharjaskani Kasper. Koiraharrastuksen lisäksi on jokunen vuosi tullut tanssittua. Ennen kouluikää minua käytettiin tanhuamassa, mutta parin vuoden jälkeen kyllästyin kuitenkin touhuun ja aloitin mix/street dance -ryhmässä. Tämäkin harrastus sitten lopulta jäi sopivan ryhmän puutteessa ja mielenkiinnon suuntautuessa hevosiin ala-asteen viimeisillä luokilla. Suunnitelmissa oli jatkaa street dancen tai hip hopin parissa lukion alettua mutta tällä hetkellä keskityn koiriin ja kouluun. Ehkä joskus vielä. Koirien lisäksi valokuvaaminen on mukavaa vapaa-ajan vietettä ja lukutoukka olen ollut pienestä pitäen. Joskus innostun myös leikkimään taiteilijaa. Ja harvoin minua näkee ilman kuulokkeita liikenteessä, musiikin kuuntelu on oiva tapa rentoutua.

Koirien kanssa olen ollut tekemisissä lähes koko ikäni. Syntyessäni kotona oli sekarotuinen Elmo, jossa oli ainakin suomenlapinkoiraa. Elmo jouduttiin lopettamaan ollessani kuusivuotias. Muistan hämärästi jankanneeni uuden koiran ottamista, koti tuntui niin kovin tyhjältä ilman karvaista ystävää. Noin vuotta myöhemmin meille tulikin kultainennoutaja Ninni. Rotuvalintaan vaikutti epäilemättä isän metsästysharrastus. Ninnin kanssa tuli kotioloissa aina joskus tehtyä jotain pientä, minulla ei nuoresta iästäni johtuen kuitenkaan ollut kovinkaan suurta vastuuta sen hoidosta. Siirtyessäni yläasteelle aloin todella haaveilla toisesta koirasta joka olisi ihan ikioma. Tämä haave kuitenkin muuttui vähän realistisemmaksi ja lopulta päädyin kaniin. Sen elättämiseen kun rahani oikeasti jopa riittävät. Kania ei kuitenkaan vielä näkynyt vaan meille tassutteli hieman yllättäen toinen kultainen, Odessa. Odessan myötä tutustuin ensin näyttelyihin ja tokoakin oli tarkoitus kokeilla. Yllättäen rodunomaisista lajeista tulikin ne kaikkein kiinnostavimmat. Harrastaminen jatkui melko matalalla profiililla. Noin vuosi Odessan tulon jälkeen sain muuton myötä myös sen kauan kaivatun kanin rippilahjana. Kiinnostus koiraharrastukseen senkun kasvoi ja hiljaa pienessä mielessäni aloin miettiä, mahtaisiko meille jonakin päivänä mahtua vielä yksi koira. Aikaa kului reippaasti kunnes Odessan sisko sai pentuja. Suureksi ilokseni meille kotiutuikin pikkuinen Hilda keväällä -09. Hildan kanssa on tarkoitus jatkaa samalla linjalla kuin Odessan kanssa mutta hieman korkeammilla tavoitteilla ja vähemmillä ohjaajan mokilla. Katsotaan mihin meistä on.

Kun sitten joskus koittaa se hetki kun kotoa muutan pois, oma kultainennoutaja on saatava. Todennäköisesti en osaisi elää koirattomassa taloudessa ja kultainennoutaja on mitä parhain rotu monipuolisten harrastusmahdollisuuksien ja ihastuttavan luonteen takia. Miksipä siis ryhtyä rotua vaihtamaan.

-Eerika
eerika.hautanen[at]pp.inet.fi