Ei yhtä ilman toista. Perheemme jäsenmäärä kasvoi kesällä 2007, kun iloksemme saapui suomipoika Nemo. Miehenalku on Kerberos Blanco -tulokas, joka syntyi ainoana jätkänä kahdeksan lapsen pentueeseen. Koiramme ovat sukua toisilleen: Dunan velipuoli, Apero de Jauria Brava, on Nemon isä ja toisin sanoin ilmaistuna Nemon isoisä Muņeco de Jauria Brava on Dunan isä.
Nemo on lievästi ilmaistuna ADHD-tapaus, jolta ei energiaa ja intoa kaiken uuden kokeilemiseen puutu. Iloinen lapsi rakastaa riehumista ja tätä ominaisuutta yritetäänkin jatkuvasti hyödyntää koulutuksessa. Nemo on myös erittäin omatoiminen pentu: jos omistajat eivät tajua kehittää tälle taskuraketille riittävästi mielekästä tekemistä, saattaa kodin irtaimisto (ja kiinteimistö) kokea kovia. Tästä todisteena muutama irtirevitty ovenpielilista, pari valokatkaisijaa sekä "muutaman" euron edestä emännän meikkejä. "Reipas poika", saattaisi joku kommentoida.. ;)
Perheessämme harrastukset on suurinpiirtein jaettu tyttöjen ja poikien juttuihin: Dunan kanssa treenaaminen on emännän tehtävä, kun taas Nemo harrastaa enimmäkseen isännän kanssa. Miesten kesken harjoitellaan tottelevaisuutta BH-koetta silmällä pitäen. Pojan energiaa kanavoidaan myös käymällä viikoittain rauniotreeneissä.