Cat-chies Antonius Deimos
Miro, ruskeanaamio colorpoint, jäi minulle Melinan 6.5.2002 syntyneestä pentueesta.
Taitaa olla hyvinkin yleistä, että varsinkin ensimmäisen kasvattipentueen ollessa kyseessä, pennuista on erittäin vaikea luopua. Onnekseni pystyin pitämään yhden pennuista, sillä vanhempani olivat jo aikaisemmin joutuneet luopumaan maatiaiskissa Vilistä ja uusi kissa olisi tervetullut taloon. Miron on siis ajateltu olevan isäni kissa ja asustavan Iisalmessa, tosin käytännössä homma ei ole toiminut ihan niin. Melina on tähän asti kieltäytynyt lähtemästä vanhempieni luota minnekään ja parhaimmillaan jopa pukannut päällään poikansa kuljetuskoppiin... "Menköön ennemmin tuo..." Viesti on erittäin selvä! Ei väkisin... Kissaherra kasvaa HURJAA VAUHTIA ja on jo emonsa kokoinen..
Rakkaalla lapsella on monta nimeä..
Meille jäävän kissan nimeksi piti tulla Natu, äitini nuoruusajan kissan mukaan. Siksi virallisia nimiä mietittäessä tämä otettiin huomioon ja kissalle valittiin nimi, josta Natu olisi helppo johtaa, siitä siis Antonius. Mutta, kuinka ollakaan jääkiekon MM-kisat tulivat sotkemaan kuvioita. Äitini kauhisteli vappuaattona Slovakian huippupelaaja Miroslav Satanin nimeä ja naureskelin siinä, että sepäs sopiva nimi jollekin pennulle, sitten vaan Wayne Gretzkyä jne muille pennuille. Ja senhän nimenomaan piti olla vain vitsi. Pentujen synnyttyä huomasimme pian, että yksi pennuista oli lievästi sanottuna törkeä muita pentuja kohtaan: Se oli selvästi vahvin ja piti huolen kaikin keinoin, että pysyi omassa nisässään kiinni. Väkivaltaa ei säästelty. Totesin sitten, että siinähän meillä on ilmiselvästi Miroslav - ja nimi jäi käyttöön samantien. Olikin jännä huomata, että vaikka pentuja ei tunnistanut ulkonäöltään vielä tässä vaiheessa, ne kuitenkin pystyi erottamaan toisistaan käytökseltään. Kuka tykkäsi nukkua emonsa pään vieressä, kuka takajalkojen välissä, joku taas halusi tapella koko ajan... ;)
Tässä vaiheessa emme tienneet meille jäävästä pennusta muuta kuin, että pitäisimme mielellämme colorpointin. Kuinka ollakaan Miroslavin nenä alkoi tummua ja pian huomasimme, että katraassamme on tasan tarkalleen yksi colorpoint ja 3 bicoloria. Sittenpä pystyikin jo kysyjille vastaamaan, että colorpoint onkin jo varattu...
Nimeähän me yritettiin vielä vaihtaa, mutta kun kerta toisensa jälkeen suusta lipsahtikin Miroslav, niin minkäs sille enää voi. Nimi on tosin lyhennetty enemmän suomalaiseen muotoon Miro, mutta jostain syystä usein kuulee myös muodon Miroski, minkä äitini ja isäni kehittivät tästä ensimmäisestä versiosta.