Cat-chies Alfons Khenar
"Allu" om. Janne Vidgren
Allu oli pienenä kuin pörröinen leijonanpentu. Se käyttäytyikin yhtä rauhallisesti ja ylväästi kuin vain leijonan voi kuvitella! Allusta jäikin päällimäisenä mieleen sen lempeä olemus ja sosiaalisuus. Allu tykkäsi leikkiä erityisesti Miron kanssa. Jostain syystä nämä pennut olivat erityisen kiinnostuneita painileikeistä, lieneekö syynä se, että nämä pennut "ottivat matsia" jo heti syntymän jälkeen viereisillä nisillä.
Cat-chies Amadeus Oberon
"Ottu" om. Jaana Kurkkio
Ottu oli meidän juttelijapoika!! Muut pennut eivät pieninä juurikaan jutelleet meille, mutta Otulta sai aina vastauksen! Eläinlääkärinkin Ottu hurmasi, kun se tutkimuksen aikana napotti katsoa tyynenä suoraan silmiin ja lopuksi vielä iski silmää! Ottu oli aika rauhallinen ja harkitsevainen pentu. Se seurasi aina hetken ennen kuin lähti leikkiin mukaan. Otusta kehkeytyi oikea linssilude; aina kun otin kameran esille oli Ottu jo sen edessä keikistelemässä. Paikallisen lehden käydessä tekemässä juttua kissoista oli lopullisen jutun yhteydessä 4 kuvaa, joista 3 oli yllättäen otettu Otusta...
Cat-chies Amos Odysseus
"Hugo" om. Tuula Rönkkö
Hugo oli syntyessään selvästi pienin ja heiveröisin. Muutama päivä seurattiin, että kisu varmasti rupeaa kasvamaan ja pianhan Hugo jo sisunsa näyttikin: pienin kisu oli selvästi virkein, sisukkain ja rohkein! Hugolta aukesi silmät 3 päivää myöhemmin kuin muilta, mutta näinä päivinä se opetteli sinnikkäästi jo ryömimään kun muut saivat vain katsella sen menoa!! Hugo olikin ensimmäinen, joka tuli laatikosta ulos ja se tuli heti innokkaasti ihmisten luo. Aina kotiin tullessa ovella oli ensimmäisenä vastassa Hugo, muut tulivat sitten perässä. Hugo viihtyi myös todella hyvin sylissä, niin meidän kuin vieraidenkin. Saattaa olla, että tämä komistus nähdään joku päivä näyttelyssäkin!
Cat-chies Antonius Deimos
"Miro" om. Hanne Toppinen
Miron tunnisti jo pentuna voimankäytöstään ja varsinkin takajaloistaan, joilla työntäen se raivasi tietään muiden pentujen ohi nisälle! Imetyksen aikana Miro järjesti aktiviteettia taistelemalla Allun kanssa. Johtuneko siitä, että juuri nämä pennut olivat erityisen lihaksikkaan oloisia..? Mirolla ei ollut mitään kiirettä pentulaatikosta pois; muiden pentujen leikkiessä lattialla Miro makasi laatikossa tyytyväisenä selällään täysi maha pullottaen. Miro rakastaakin ruokaa edelleen yli kaiken! Pentuaikana annostelin ruokaa pienen kasan jokaisen pennun eteen ja Miro taktikoi hotkaisemalla oman osuutensa ennätysvauhtia siirtyen sitten vieruskaverin ruuille.. Miro taisi jo pienenä ymmärtää, että hän ei ole lähdössä minnekään, sillä vieraiden tullessa katsomaan pentuja se pysytteli mielellään sivussa, siinä missä toiset pennut oikein esiintyivät edukseen.