Historiaa
Koirahistoriani
alkoi
kaupunkilaistyttönä Lahden asuintaajamassa.
Lapsuudenkotiini emme voineet
koiraa ottaa veljeni harmittavan allergian takia, mutta vein ulos
monenlaisia naapureiden
koiria. Mieleenpainuvin näistä ulkoilutettavistani
oli Fanny, sekarotuinen
narttukoira. Fannyn kanssa ulkoilin paljon 1970–80-lukujen
taitteessa. Fanny
oli aina irti kanssani ja totteli hyvin, opetin sille joitakin
temppuja, esim.
silloiset palveluskoirien tikapuut. Ohessa kuva minusta ja
Fannysta v. 1980.
Irlanninsusikoiriin
tutustuin
1970-luvun lopulla serkkujeni luona Juupajoella. Irlisten vaikuttava
koko ja
ystävällinen käytös tekivät minuun suuren vaikutuksen ja päätinkin joskus ottaa itselleni samanlaisen koiran. Toiveeni toteutui vasta vuonna 1992, kun muutin omaan asuntoon. Irlikseni valitsin ” huolellisesti ja tutkien ”, ensimmäisestä mahdollisesta pentueesta, puhelinsoitolla. ”Koiravalintaani” ei kuitenkaan koskaan tarvinnut katua, kun sain ensimmäiseksi koirakseni ”Cason”, irlanninsusikoirauros Daddy’s Dream Casanovan. Caso oli hyvin tottelevainen ja helppo koira, jonka kanssa innostuin tokosta ja siinä kilpailemisesta. Saimme hyviä tuloksia alemmista luokista, kuvassa olemme näiden palkintojen kanssa vuonna 1995.
Koirien kasvatus oli tarkoitus aloittaa irlanninsusikoiranartulla ”Dani”, Daddy’s Dream Danone. Dani kuitenkin vioitti takajalkaansa, niinpä sen jalostuskäyttö sai jäädä. Anoin kuitenkin kennelnimen Casmar’s samoihin aikoihin vuonna 1997.
Australiankarjakoiriin tutustuin, kun Helge (Mustantuulen Helge) oli meillä hoidossa pentuaikanaan. Samoihin aikoihin oli tarkoitus hankkia uusi koira taloon. Halusin palveluskoirarotuisen koiran, joka soveltuisi paremmin koulutukseen ja kilpailemiseen. Tarkoitus oli hankkia hieman suurempi koira, mutta pidimme Helgen luonteesta ja olemuksesta kuitenkin niin paljon, että päädyimme ottamaan sen pennun, ”Mersun” syksyllä 2001. Alun perin emme hankkineet karjakoiraa työkoiraksi tilalle, mutta ovathan nuo töissä apuna olleet.
Varsinainen koirien kasvatus alkoi vuonna 2003 ”Mersulla”, australiankarjakoiranarttu Lebensberuf Marine Mercedes. Sen pennuista jätin yhden nartun itselleni, ”Mantan”. Näillä kahdella nartulla ja heidän jälkeläisillään olisi tarkoitus kasvatustyötäni jatkaa, valiten niille ”sulhot” parantamaan, vahvistamaan ominaisuuksia, joita pidän karjikselle tärkeinä: Rodunomainen, voimakas, persoonallinen, miellyttämisenhaluinen ja työintoinen luonne. Terve rakenne ja rodunomainen ulkonäkö.
