Maailman söpöimmän koiran tarina alkaa siis Rengosta. Haimme sen huhtikuun alussa ja Hannan ehdotuksesta, yksimielisen hyväksymisen jälkeen ristimme sen Busteriksi (mikä osoittautuikin kuvaamaan täydellisesti pientä hösöttäjää).

 

Buster hurmaa ihmiset märällä kielellä ja heiluvalla hännällä, se on yhtä iloinen ja avoin kaikkia kohtaan, eikä se hauku kuin ääriolosuhteissa (kun pallo /keppi / frisbee ei ole liikkeessä). Tämä huomattiin myös ensimmäisissä mätsäreissä kun Buster paikallaanseisomisen sijaan tervehti tuomaria "siihen tuttavallisempaan tapaan" eli nuolemalla naaman märäksi ja heiluttaen häntää niin, että koko takapää keinuu. Mutta menestys oli taattu, sinisten kolmas (niitä oli neljä) ja kommentit "ihana pentu! valloittava otus"...eli ei huonosti ollenkaan.

 

Buster kulki ennen aina vapaana, mutta nyt on ruvennut tuo murrosikä haittaamaan korvien toimintaa siihen malliin, että jos näkyvissä on muita koiria niin on turha huutaa perään, kuulo palautuu vasta kun on käyty nuuhkimassa. Onneksi Buster on kuitenkin erittäin sosiaalinen, joten jos vahinko tapahtuu niin ei siitä tappelua synny vaikka toinen ärähtäisikin.

 

Lisänimen "Bussi" Buster ansaitsi suurella tutkimusmatkalla. Tämä epätavallinen reissu alkoi erään toimistotalon parkkipaikalta, josta Buster mystisesti katosi ihan hetkessä. Paniikki oli tietysti suuri ja soitettiin poliisille ja yksi kaveri juoksi lähimetsissä huutelemassa. Hetken päästä soitettiin HKL:n järjestyksenvalvonnasta, että Buster on Herttoniemen metroasemalla. Miten se sinne joutui?! No, minä lähdin sitä hakemaan. Metroasemalla minua odotti sitten kolme vartijaa ja Buster vyö hihnana, riemu oli rajaton. Selvisi sitten sekin, miten Buster oli hävinnyt niin nopeasti ja miten se oli metroasemalle päätynyt:

"Se tuli bussilla"

"bussilla?!"

"Bussilla...oli kai jatkamassa metroon."

Toimistotalon edessä on tosiaan bussipysäkki ja Buster ehkä yhdisti bussin koirapuistoon, jonne ollaan usein kyseisellä kulkuneuvolla hurautettu. Reipas poika...

 

Murrosiän myötä myös tytöt alkoivat Busteria kiinnostamaan siihen malliin, että päädyimme leikkauttamaan sen vuoden alussa 2007. On taas ihanaa käydä puistoilemassa kun ei tarvitse olla koko ajan repimässä poikaa pois jonkun selästä! Myös lenkit sujuvat astetta sutjakammin kun ei joka pissaa jäädä lutkuttamaan.