Tapaus Mario:
Proteiinikadosta voi selviytyä

Edesmennyt koiramme Mario (Int Ch Brenmoor’s Formula One) oli nuorempana menehtyä vehnäterrierien perinnölliseen sairauteen proteiinikatoon, PLE:hen. PLE:ssä proteiinit ”karkaavat” suoliston kautta.

Mario sairastui proteiinikatoon 3-vuotiaana. Mario syntyi 1991 USA:ssa ja tuli Suomeen 3,5 kuukauden ikäisenä. Marion sairastumisen aikaan ei proteiinikadosta tiedetty Suomessa juuri mitään. Marion sairastuttua ei ollut mitään tietoa, mistä Marion oireet johtuivat.

Proteiinikatosairaudet suoliston (PLE) tai munuaisten (PLN) kautta on yleistyvä sairaus vehnäterriereillä. Sairaus todetaan yleensä 4 - 6 vuoden iässä mutta ei aina johda kuolemaan. Ruoka-aineallergia (gluteeni) saattaa olla yksi sairauden puhkeamissyy. PLE saattaa olla hoidettavissa ruokavaliolla mutta PLN johtaa lähes aina kuolemaan. Sairauksien periytyvyydestä ei ole varmaa tietoa, mutta näyttää siltä, että itse sairaat yksilöt periyttävät sairautta keskimääräistä enemmän myös jälkeläisilleen. Sairauden vastustamista vaikeuttaa sairauden puhkeaminen myöhäisessä iässä. Sairaus on aika tavallinen Yhdysvalloissa ja myös Suomessa ilmenee vuosittain muutama yksittäinen epäilty tai varmistettu tapaus, joilla on PLE ja/tai PLN:n kaltaisia oireita. Yhdysvalloissa on laaja PLE/PLN-tutkimusohjelma menossa ja tietoja sairauden periytyvyydestä ja sen hoidosta odotellaan parin vuoden sisällä.

Marion sairaus alkoi keväällä 1994 kovalla ripulilla ja oksentamisella, jotka jatkuivat useita viikkoja. Ravinto ei imeytynyt suolistossa ja seurauksena oli raju laihtuminen. Samaan aikaan kertyi nestettä runsaasti vatsaonteloon. Mario oli kesällä erittäin huonossa kunnossa, lihakset olivat surkastuneet ja loppuvaiheessa oli myös karva lähtenyt kokonaan pois. Eläinlääkäri ei juuri toivoa antanut, koirasta oli jäljellä enää luuta, nahkaa ja pöhöttynyt vatsa. Mariota lääkittiin kortisonilla, antibiooteilla ja nesteenpoistolääkkeillä. Koepaloja otettiin vatsalaukusta, ohutsuolesta ja paksusuolesta. Ohutsuolinäytteestä selvisi, että suoli oli hyvin tulehtunut ja suolinukka oli hävinnyt. Laboratoriokokeet näyttivät, että veren albumiiniarvo oli hyvin matala ja tulehdusarvot olivat hyvin korkeat. Mariolle kokeiltiin erilaisia ruokavalioita, mutta mikään ei pysynyt sisällä.

Kaikin keinoin yritettiin selvittää mistä tämä kaikki johtui. Tietoa ei siihen aikaan ollut saatavilla, eikä kukaan USA:ssakaan tuntunut tietävän sairauden syystä tai hoidosta mitään.

Jutellessani Marion sairaudesta työkaverini kanssa (työkaverini sairastaa keliakiaa) huomasin, että oireet olivat samantyyppiset kuin Mariolla. Muilta kasvattajilta sain kuulla, että lunnikoirilla esiintyy ns. ”lunnikoirasyndrooma”, joka saattaisi johtua keliakiasta. Otin yhteyttä lunnikoirakasvattajiin ja sain sairaudesta paljon tietoa, suuri kiitos siitä heille! Mariolla aloitettiin keliaakikon ruokavalio. Mario söi aluksi vain maissikiisseliä ja ihme tapahtui - Mario alkoi toipua!



Myöhemmin Mariolle keitettiin kalaa ja riisiä, sitten lisättiin hirssiä, tattaria ja porkkanaa. Samoihin aikoihin Mario sai myös homeopaattista hoitoa. Kokeilin kanaa ja lammasta, nekin sopivat. Puuroa kului valtavia määriä, sillä Mariolla oli ehtymätön nälkä, pitihän monta kiloa saada takaisin! Mariolta lähti nestekertymä pois ja paino alkoi nousta, samoin lihakset alkoivat vahvistua ja vihdoin alkoi turkki kasvaa takaisin - punaisena pentuturkkina. Mariolla noudatettiin erittäin tarkkaa ruokavaliota, eikä lipsumisia sallittu. Marion puuro keitettiin määrätyssä kattilassa ja sen ruokakupista ei saanut syödä kukaan muu perheen koirista, koska pienikin määrä väärää ruokaa voi toipumisvaiheessa aiheuttaa taas oireita. Kuntoutuminen oli suhteellisen nopeaa ja päätin syksyllä jättää lääkkeet pois. Toipuminen kesti vuoden jonka jälkeen Mario olikin jo entisellään, tai kenties paremmassakin kunnossa kuin ennen.

Mario on myös käynyt näyttelyissä toipumisen jälkeen ja tuloksena on vuosien varrella ollut mm. Voittaja 2000 titteli 9-vuotiaana ja monet muut hienot sijoitukset .

Kolmen vuoden ajan Mariolle keitettiin puuroa ja sitten kokeiltiin IVD peuraperuna-kuivamuonaa, ja yllättäen se sopikin hyvin hänen ruuakseen. Kokeiltiin myös lammasperunanappuloita, jotka sopivat myös. Mario saikin nappuloita ja niihin puuroa hieman lisäkkeenä. Marion ruokaan laitettiin myös helokkiöljyä muutama tippa.

Mariolle ei annettu lainkaan kotimaisia viljoja (vehnä, ohra, kaura ja ruis), sianlihaa tai naudanlihaa. Ruuan rasvaprosentti ei saa olla korkea. Marion herkkua olivat kuivatut kananpalat ja suurinta herkkua olivat paahdetut lampaankorvat.



Marion puuro:
5 dl tummaa riisiä (ei valkoista eikä täysjyväriisiä)
1 dl hirssiä
1 raastettu porkkana
400 gr kanaa/kalaa/lammasta (vähärasvaista)
vettä

Puuroa keitetään liedellä tai haudutetaan uunissa pari tuntia.

Vaikka Mario selvisi sairaudestaan hyvin, on proteiinikato hyvin vakava sairaus ja oletettavasti suurin ongelmamme rodussa tällä hetkellä. Mariota käytettiin jalostukseen ennen sairastumista ja olisi hyvä saada tietoja Marion jälkeläisten voinnista. Tiedossa on yhden Marion jälkeläisen sairastuminen, joka johti koiran kuolemaan. Toivon, että Marion jälkeläisten omistajat ottaisivat yhteyttä minuun ja kertoisivat koiransa voinnista minulle. Jakamalla kokemuksia voidaan ehkä tehdä jotain sairauden vastustamiseksi.


Vastaan mielelläni kysymyksiin PLE -sairaudesta ja annan tarkempaa tietoa kaikille kiinnostuneille.

Annu Rajanto, kennel Boundary Oak
Puh. 045-678 8205
annu.tamminen@pp.inet.fi