Kertun syvin olemus

Kerttu on neiti isolla N:llä. Se olettaa, että ihmiset ovat olemassa vain häntä palvellakseen ja viihdyttääkseen. Se nukkuu sängyssä, sohvalla, omalla pedillä. Siellä missä milloinkin on hänen arvolleen sopivaa. Kertun mielestä on kohtalon iva syntyä Suomeen. Täällä on kylmää, märkää ja pimeää. Ei siis ollenkaan sopiva asuinpaikka pienelle koiralle. Aamuisin Kerttu ei haluaisi millään lähteä ulos ja pihalla se raahautuu hihnan mitan perässä karvat joka suuntaan sojottaen alaleuka maata viistäen. Jos joku asia ei miellytä neitiä, se istuu toinen tassu ilmassa säälittävästi inisten. Kertulla on tapana testaille rajoja. Sängyllä nukkumisessa se sai tahtonsa lävitse, mutta muuten se joutuu elämään tavallista koiranelämää ilman palvelusväkeä, kultareunaisia kuppeja, prinsessapetejä ja uloskin se joutuu normaalien koirien tapaan raahautumaan.

Kolikolla on kääntöpuolensa. Niin myös Kertusta löytyy toinen persoona, joka aina silloin tällöin putkahtaa esiin. Tämä toinen Kerttu on rämäpää ja poikatyttö, joka on äänekäs, vilkas ja äärettömän periksiantamaton. Voisi luulla ihan toiseksi koiraksi. Tämä toinen Kerttu tykkää liikkua valonnopeudella, repiä leluja, komentaa haukkumalla ja ihan vaan huutaa huvikseen. Ilmenee etenkin agilitykentillä, aamu-, iltapäivä-, lumi/lehtikasa/pehmeän maan ja märkäkoirahepulien yhteydessä. Myös keinoluolalla majaileva kettu on saanut tuta Kertun hämärän puolen.