|Agility |
Näyttelyt |
Toko |
Kerttu aloitti agilityn keväällä 2007 alkeiskurssilta. Olimme tehneet kotona muutamalla kepillä pujotteluharjoituksia ja opetelleet kosketusalustan ja naksuttimen käyttöä.
Heti alkuun kävi selväksi, että Kerttu ei todellakaan ole samanlainen kuin Neo. Kerttu osaa ajatella ja miettiä ennen kuin tekee. Omasta mielestään Kerttu osaa kaiken ja sitä ei passaa mennä neuvomaan ja ojentamaan liian voimakkaasti.
Silloin neiti loukkaantuu ja selvästi ajattelee "tee sitten keskenäs!". Liiat toistot eivät myöskään sovi Kertulle.
Olemme joutuneet opettelemaan Kertun kanssa leikkimistä. Sillä on kohtuu voimakas saalisvietti ja sitä kiinnostaa vain "elävä" saalis. Vinkulelut ovatkin kovassa kulutuksessa, kun ne selvästi ovat Kertun mielestä elossa niin kauan kuin ääntä lähtee.
Neolla on ihan eri tavalla viettiä ja se jaksaakin repiä lelua loputtomiin ja senkin jälkeen kanniskella leluja pitkin kenttää. Kerttu toteaa vetoleikin jälkeen saaliin kuolleeksi ja jää odottelemaan seuraavia ohjeita minulta. Kertulle ei myöskään saa kierroksia päälle ennen radalle lähtöä. Se kyllä kiihtyy hyvin vähästä, mutta
palautuu off tilaan yhtä nopeasti. Kerttu onkin todellinen on/off koira.
Kisaamisen aloitimme itsenäisyyspäivänä 2007 ja puoli vuotta myöhemmin olemmekin jo kolmosissa. Muutaman kolmosten kisan jälkeen olen ilokseni todennut, että vaikka Kerttu onkin vielä aika raakile agilityssä, ei kolmosten radat tuota koiralle hankaluuksia. Suurin ongelma meillä on tällä hetkellä kommunikoinnissa. Kerttu on ruennut irtoamaan esteille
ja lukemaan rataa ihan eri tavalla kuin aloittaessamme. Siinäpä minulle onkin haastetta kerrakseen, että saan tämän pienen vieterilelun kulkemaan haluttuun suuntaan!