Vuonna 1990 avomieheni Jarin kanssa päätimme hankkia vahtikoiran. Ei mitään tavallista koiraa, ja sen pitäisi olla pitkäkarvainen. Koirakirjoja selaillessa hovawart vaikutti mielenkiintoiselta. Kaupunkiin tuli koiranäyttely, ja sinne siis menimme katsomaan, olisiko siellä kyseisen rodun edustajia.

Aikamme näyttelyaluetta kierreltyämme törmäsimme ihka elävään hovawarttiin. Elämämme ensimmäinen näkemämme hovawartti oli Tarja Karran KAUNOTTAREN KAISER. Tuo kaunis upeaturkkinen koira teki lähtemättömän vaikutuksen meihin.

Siinä Tarjan kanssa jutellessa kävi ilmi että hänen koiransa kasvattaja oli myös näyttelyssä. Niinpä Tarja esitteli meidät Inkulle. Inkulla oli näyttelyssä mukana KAISERIN sisko KISMET. Näitä koirasisaruksia katsellessa oli rotuvalinta selvä. Meille tulee hovawart.

Inkulla oli silloin pennut, joten elokuussa meille muutti musta urospentu KAUNOTTAREN NON-STOP (Remu). Valitettavasti meidän yhteiselomme kesti vain vuoden ja kaksi kuukautta Remun kuollessa äkillisesti.

Kotiin jäi suuri tyhjyys.

Kauaa ei tyhjyyttä onneksi kestänyt, koska Inkulla oli pennut. Marraskuussa kotiimme muutti musta urospentu KAUNOTTAREN PASSION (Patu).

Tämän ihanan ison mustan pojan kanssa saimme nähdä ja kokea paljon. Opimme paljon asioita toinen toisiltamme.

Elokuussa -02 perheemme kasvoi merkkaripojalla. Taloon tuli KAUNOTTAREN BOLDRINO (Roni).

Patu oli aivan ihana "isoveli" pennulle.

Suuri suru kuitenkin kohtasi meitä toukokuussa -03. Patu menehtyi äkisti eräänä lauantai-iltana.

Tässä siis lyhyesti historiani tämän mahtavan rodun parissa.

Lopuksi kiitos Inkulle näistä upeista koirista.

Paula